Eläinlääkärinä Australiassa

[Mercu]

Hei vaan kaikille

Apua tarvitsisin... Onko kellään sukulaista, tuttua tai tutun tuttua, joka olisi käynyt läpi ulkomaalaisille tarkoitetun National Veterinary Examination:in??

Suomessa koulutuksen saaneelle eläinlääkärille kun lupien saaminen Australiassa onnistuu tasan tämän kaksivaiheisen noin 10 000$ maksavan kokeen tai kahden vuoden lisäopiskelun kautta.

Ei saisi rutista mutta pikkusen tuntuu epäreilulta kun Australian eläinlääkis kestää 4 vuotta, suomen 6 vuotta ja silti pitäisi vielä istua 2 vuotta lisää paikallisessa eläinlääkiksessä :itke.  Siksipä ainoa järkevä vaihtoehto tuntuisi olevan tuo Exam.

Netistä olen kaiken mahdollisen tiedon lukenut, joten en kaipaa linkkejä mutta henk koht kokemuksia, jos jollakulla sellaisia sattuisi olemaan...

Kauniisti kiittää hän!

[Aikis]

Oletko selvittänyt siirtolaisviraston kautta, että onko tuohon exam kustannuksiin saatvana mitään apuja, nimittäi jos tulet maahan jollakin muulla visalla (viittaan esim tuohon nimimerkkiisi, josta mielikuvitukseni päättelee, että tulet ehkä aussipojan (tai tytön!) kylkeen tänne...). Yksi tuttu on suoritannut vastaava hammaslääkärin tutkinnon, eikä hän tuollaisia summia kyllä ole maksanut, mutta hän kyll onkin tullu refugee statuksella Irakisa ja on josain näissä siirtolaisohjelmissa... Tämmönen tuli mieleen, ei valitetavasti mitään järkevämpää. Muuta kuin että etkäöhän aika pian tienaa takaisin tuon kymppitonnin; täällähän ihmiset paljon käytttää eläinlääkäreitä - aivan toiseen malliin kuin Suomessa!

[mette]

Muuta kuin että etkäöhän aika pian tienaa takaisin tuon kymppitonnin; täällähän ihmiset paljon käytttää eläinlääkäreitä - aivan toiseen malliin kuin Suomessa!

Ihanko totta ?

[Aikis]

Siis kumpaa Mette taivastelet: tienaamista vai vet-palveluiden käyttöä??? Täällähän on joka kulmassa eläinlääkärin vastaanotto ja sairaaloita - jopa resorteja ja näyttää olevan tärkeä asia... Itsekin olen kahta pientä hiirtä käyttänyt lääkärissä kymmenkunta kertaa kun ne sai hankintahintaansa nähden aika arvokasta hoitoa kirppuvaivoihinsa, toinen valitettavasti kuolikin. Jotenkin on sellanen tutina, että Suomessa ei niin herkästi hoidateta eläinlääkärillä kaikkia vaivoja - siellä en edes tiennyt, missä olisi ollut eläinlääkärin vastaanotto! Täällä niiden näkemiseltä ei voi välttyä.

Onkos sulla siten joku toinen näkökulma asiaan, vai ihanko vaan ihmettelet?

[mette]

Hei aikaihminen! Kunhan hassuttelin...lukiessa viestiäsi vaan rupes hymyilyttään...joo , sarkaa täällä riittää ja kymppitonnit siten äkkiä maksettu,i hmisetkin  kun käyvät eläinlääkäreillä...ja kun vielä mieleen tuli yks kohtaus suositusta tv-sarjasta Tankki täyteen, siinä kun Sulo on soittanut sinne peräkylälle eläinlääkärin  heitin lehmää katsomaan. Siinä samalla  Sulo rohkaisee mielensä ja kysyy eläinlääkäriltä , että voiskos vilkaista vähän Emmiäkin, joka sairaana. Johon lääkäri sitten vastaa, että olen kyllä eläinlääkäri, mutta suostuu kuitenkin...

Ja oikeassa olet aikaihminen, täällä  tosiaan on eläinlääkäreitä verrattain paljon (mielestäni vielä enemmän näkee  solicitors). Ja myös eläinsairaaloita. Katsos, ollaan monasti vet hospitalin ohi ajaessa huviteltu ajatuksella miltä siellä lemmikkien vuodeosastolla mahtaa oikein näyttää...
Ja muistan lukeneeni, että australialaisilla olisi myös ennätyksellisen paljon lemmikkejä. Ainakin minusta tuntuu, että koiria olisi paljon. Eihän koirien ulkoiluttajia juuri  näe, aika lailla vahtikoiraksi hankittu, mutta haukunnasta kuulee missä talossa koira on kuin myös näkee niistä varoituksista ;varokaa, täällä-vartoin-minä.

Kyllähän nykyään lemmikkejä viedään paljon herkemmin lääkäriin. Eikä lemmikin ostaminenkaan enää ole ihan halpaa, mikä onkin hyvä seikka! Yksi syy toistuviin lääkärikäynteihin voi olla myös se, että lemmikeilläkin  on nykyään nuo  elintasosairaudet, on diabetekset ja paino-ongelmat..Vasta vähän aikaa sitten opin tietämään, ettei kissoillekaan enää saa antaa maitoa? Sitten jalostuksen seurauksena ikäviä lonkkavikoja ja mitä niitä onkaan. Yllättävää on kuitenkin  miten paljon ollaan valmiita uhraamaan rahaa  lemmikkeihin, erilaisiin leikkauksiin ja jopa elinsiirtoja tehdään. Me olimme yli kymmenen vuotta 9-kuisen koiramme kanssa tuollaisessa tilanteessa, että eläinlääkäri suositteli koirallemme leikkausta, jolle arvio silloin oli n.10 000 mk tai sitten lemmikkimme lopettaminen (olisi eläinrääkkäystä pitää hengissä).Varmaan niitäkin löytyy , jotka valmiina maksamaan mitä vaan-tuon kymppitonninkin. Ja vaikka omassa lapsuuskodissani  oli koira, kissa ja hevosia, niin olen sitä mieltä , että ihmiset ovat menneet näissä lemmikkien hoidoissa liiallisuuksiin.
Niin, ja  eihän meidän koiran elo tuohon loppunut . Soittelemalla ympäri Suomen sain selville, että Niinisalon armeijan eläinsairaalassa koiraamme voitaisiin auttaa. Ei nyt ihan yhtä suurta op tehty, mutta leikkaus kuitenkin, joka sitä paitsi onnistui hyvin ja leikkauksen hintakaan ei huimannut -vain viisisataa mk!

Joululahjoiksi tässä maassa kuulemma annetaan perinteisesti koiranpentuja ,niistä hylätyiksi tuleekin kymmeniä tuhansia....Tilastot puhuvat karua kieltään eläimiin kohdistuvista julmuuksista, heitteillejätöistä.

Each year , the RSPCA accepts more than 135.00 animals from the community and investigates around 48.000 complaints of animal cruelty and neglect.

Hiiret saa mun hyppiin kattoon! Tässä jokin aika sitten yks ilta meinas hiiri livistää taloon, mutta pelästyi kiljaisuani ja juoksi takasin autotalliin. Mieheni sitten asetteli pari hiirenloukkua autotalliin, ja seuraavana aamuna oli hiiri loukussa,t ullut maistamaan peanut butteria. Sitten yhtenä aamuna huomasimme toisen loukuista hävinneen, emmekä vieläkään ymmärrä mihin se olisi voinut kadota. Täys mysteeri.

Joka tapauksessa täällä Brisbanessa muuten on mahdollista ottaa kotieläimiä omalle takapihalle kuten possuja ja lampaita. Ystävän naapureilla  oli joulun alla lammas määkimässä. Ei kovin kauan ollut, ilmeisesti naapureilla tuli mitta täyteen.

[Fr?nk]

Ai kissoille ei maitoa. Sitä en tiennytkään. Monasti olen ihmetellyt mitä myrkkyjä suklaassa on kun sitä ei saisi missään nimessä antaa koiralle..

[Aikis]

Älä mitään, meillä oli tuolla Cronullan puolessa (Sydneyn eteläisiä suburbeja) naapurilla kukko ja muutama kana! Olipa maalaistytön hauskaa joka aamu puoli kuudelta herätä ekaa kertaa elämässään kukon kieuntaan!

en olisi minäkään uskonut että hiiriä taloon vapaaehtoisesti tuodaan... ja niin vaan kuskasin nitä siellä eläinlääkärillä ja itkin kun se toinen kuoli. ja annan joka ilta hyväyön suukon siinä kuin tytöllekin! Parasta on kun tämä eloonjäänyt on aivan hirveä ahmatti ja rohkea/kesy kuin mikä ja syö ihan suun sisältäkin, jos sinne on hampaidne väliin jäänyt jotain herkkua... Koeta kestää, sinä ja muut kauhistuneet!

Yksi hauska juttu jolle itsekin nauramme oli, kun alussa kattelin että kylläpä täällä on paljon noita SOTAVETERAANEILLE tarkoitettuja VETERINARYJA kun aattelin että onkos ne aussit edes sotineet... Nyt tiedän että ovat aika moneet käyneet sotimassakin ameriikan puolesta ja että vetit on eläimiä varten!

Niin ja se piti vielä sanoa, että oli se meidänkin hiiri viikon verran sairaalassa vuodeosastolla, kun lähdimme itse matkalle emmekä voineet sitä oikein antaa varahoitajalle kun sille piti päivittäin antaa lääkettä. Joten eläinlääkäri suositteli sen 'ottamista sisälle' ja niin se pantiin sellaiselle osaostolle jossa ei ollut kissoja, ettei stressaannu hajuista. Mutta ei tää hoitokaan sitten auttanut sitä parkaa...

[jounij]

Kysyin apua Suomessa asuvalta ystävältäni Jouko Koppiselta tämän viestiketjun alkuperäiseen aiheeseen. Alla Joukon vastaus.


Jouni
Canberra


"Taidan olla ainoa suomalaiseläinlääkäri, joka on suorittanut tuon Australian eläinlääkäritutkinnon. Tein sen lähes 15 vuotta sitten. Ainakin silloin testin hinta oli lähinnä symbolinen. En muista paljonko se oli, mutta järjestelyihin nähden se oli suorastaan halpa. Jos liittovaltio tosiaan veloittaa moisesta 10 000 dollaria, siihen on iskenyt ahneus.

Mitään kielteistä en tentistä osaa sanoa. Se on järkevä ja reilu. Siihen kannattaa opiskella tosissaan. Varsinkin eksoottiset taudit ja epidemiologia olivat silloin tärkeitä. Älä mene tenttiin, jollet tiedä tautiprevalenssin ja -insidenssin eroa! Suomalaisen eläinlääkärin tiedot ovat melko hyvät maailmanlaajuisessa vertailussa. Hygieniasta, reproduktiosta ja lypsylehmistä tiedämme suhteellisen paljon. Parasitologiaa kannattaa opetella lisää.

Ei eläinlääkäri tienaa Australiassa erityisen hyvin. Maallikko tietysti kuvittelee niin, kun hän ei tiedä kaikista kuluista, mitä ammatissa on. Suomessa ansaitsee käsittääkseni paremmin, joskin täälläkin ollaan luisussa alaspäin. Olisikohan niitä ammatin naisistumisen ongelmia. Lisäksi Suomessa eläinlääkärin - kuten muidenkin ammattilaisten - arvostus on suhteessa parempi kuin Australiassa. Raha ehkä ratkaisee
siellä enemmän kuin koulutus.

Lykkyä tykö tenttiin!

Jouko Koppinen
Suomalainen ja australialainen eläinlääkäri

[eevis]

Alkuperäinen postittaja Fränk
Ai kissoille ei maitoa. Sitä en tiennytkään. Monasti olen ihmetellyt mitä myrkkyjä suklaassa on kun sitä ei saisi missään nimessä antaa koiralle..

heh taa ei nyt kauheesti liity aiheeseen mutta eipa oo eka kerta, suklaan sisaltama teobromiinihan se koiralle on haitallista:
http://www.grl.fi/ei_suklaata_koiralle.htm
lisaa suklaasta koiralle...

ihmiselle ei loytynyt kuolettavia teobromiiniarvoja, mutta 80 kg painava henkilo voisi syoda pikaisesti laskien n. 420 g tummaa suklaata (pari levya vai?) ennen kuin hanelle voisi tulla motorisia hairioita ja huono olo teobromiinista...hmm tuliskohan huono olo muuten vaan ennen sita jo...

[kravattimies]

Suklaan antamisesta koirille olen kuullut tosiaan varoituksia viime aikoina.

Kissoista puheen ollen, naapurin kissa tykkää tulla meidän puolelle, jossa sen on rauhallista lekotella puutarhassa, koska linnut ovat oppineet, että se jättää ne rauhaan. Se on saanut meiltä maitoa jo yli kymmenen vuotta ja voi edelleen oikein hyvin, joten en ymmärrä, miksei kissoille saisi antaa maitoa.

Täytenä mysteerinä mainittu asia, hiiren katoaminen loukusta, voi olla selitettävissä niin, että vaikkapa uuraat muurahaiset ovat vieneet sen hiiren pois pieni palanen kerrallaan.

Mount Gravattin alueella Brisbanessa on myös kukkoja ja kanoja tässä meidän lähellä. Tällä seudulla on leveä nurmikko aidan ja kadun välissä ja joskus olemme nähneet kanojen kävelevän siinä aidan ulkopuolellakin.

[jounij]

Alkuperäinen postittaja mette
Sitten yhtenä aamuna huomasimme toisen loukuista hävinneen,emmekä vieläkään ymmärrä mihin se olisi voinut kadota.Täys mysteeri.

Jos hiiri ei jää kaulastaan kiinni loukkuun ja siten heti kuristu, niin sepä saattaa viedä kevyen loukun mennessään ja jopa irrottautua loukusta. Meillä oli muutamia vuosia sitten päässyt tiskialtaan alla olevaan kaappiin hiiriä. Pistimme sinne loukun ja eipä mennyt kauaakaan, kun kaapista oli kuulunut loukun laukeaminen. Arja meni katsomaan ja totesi, että hiirihän siellä loukussa köllöttää, muttei kuitenkaan poistanut hiirtä itse. Minä menin sitten tekemään työn tunnin parin päästä, mutta sillä välinpä hiiri oli ehtinyt irroittaa itsensä ja kadota. Seuraavana aamuna (vai olisiko ollut sitä seuraavana) keskellä olohuoneemme lattiaa istuskeli mitä ilmeisimmin tuo sama hiiri. Se ei edes yrittänyt paeta, kun kävelin lähelle ja pudotin sen päälle sankon. Sitten vedin sankon pahvin päälle ja saatoin kääntää sen ylösalaisin hiiren jääden sankkoon. Kun kannoin sankon ulos ja kaadoin hiiren kadulle, se ei edelleenkään tehnyt elettäkään paetakseen. Luultavasti hiiri oli kärsinyt loukkuun jäämisestään pahoja sisäisiä vahinkoja, ja sillä ei enää päivän parin päästä ollut voimia karata tai muutenkaan vastustella, kun lopulta päästin sen päiviltä siinä kadulla.


Mysteerin ehkä ratkaissut

[mette]

Monen kissan vatsa siedä maitoa, sillä useimmat kissat ovat laktoosi-intolerikkoja. Hapanmaitotuotteita kuten viiliä ja piimää voi antaa joskus, mutta mielellään ei niitäkään joka päivä. Juotavaksi kissalle suositellaankin annettavaksi raikasta vettä .Kissoille voi myös antaa hyla-tuotteita tai apteekista ostaa maitosokerin pilkkojaa.

Hiirenloukun katoamista pidän edelleenkin vähintään mysteerina. Noin varmaankin on käynyt, että hiiri on lähtenyt retuuttamaan loukkua, päässyt hiiri  irrottautumaan loukusta ja puikkinut autotallin rakosesta ulos, mutta ei siitä rakosesta loukku mene ?
Tästä ei  kovin pitkä aika ole, kun kerran yhtenä  aamuna autotallin oven avatessa sisään talliin livisti sinikieli-lisko. Sinne meni piiloon pahvilaatikoiden väliin. Eikä sillä ollut pienintäkään halua tulla pois piilostaan mieheni  hätistellessä sen ulkosalle saman päivän iltana.

[Mercu]

Kiitos Jouni!

Exam on nykyään kaksiosainen, preliminääriosa on 300 monivalintakysymystä (järjestetään 2 kertaa vuodessa) ja jos sen läpäisee pääsee 4-5 päivää kestävään finalexam:in (järjestetään kerran vuodessa). Tenttien hinnat 0n 2500 ja 5500 dollaria, lisäksi ilmottautumisvaiheessa pitää maksaa satalappusia, että lautakunta selvittää saanko edes osallistua kokeisiin (eli onko suomalainen todistukseni aito jne), sitten on vielä rekisteröintimaksua ym, kyllä siitä melkein kymppitonni tulee täyteen. Lisäksi kun laskee, että lentää Suomesta Australiaan tekemään kokeen/kokeet, tässä välillä kun pitää tehdä töitä tienatakseen, niin kummasti kevenee lompakko.

Annoin myös itseni ymmärtää, että kokeeseen kannattaa opiskella, ei tuolla rahalla viitsi käydä vain kokeilemassa.

Joo, miehen perään sitä olisi hinku, eikä taida Visa status merkitä mitään maksuihin. Ei kai se auta kuin ottaa kirjat vaan käteen ja lukea niin paljon, että läpi menee...

[Petri]

Alkuperäinen postittaja Mercu
Hei vaan kaikille

Apua tarvitsisin... Onko kellään sukulaista, tuttua tai tutun tuttua, joka olisi käynyt läpi ulkomaalaisille tarkoitetun National Veterinary Examination:in??

Kokeilepa tätä osoitetta: jouko.koppinen:muikunam.poista.fi
[*poista osoitteesta ".poista" osa. terveisin ylläpito!]

Jouko oli täällä monta vuotta, mutta palasi Suomeen viitisen vuotta sitten.

[jounij]

Petri, tuolla ylempänä olikin jo postittamani vastaus Koppisen Joukolta...


Huomauttaa

[Petri]

Kas, luin huolimattomasti, kuten tavallista.

[acromion]

Olen eläinlääketieteen opiskelija, ja olen päättänyt suorittaa tutkintoni loppuun Melbournen yliopistossa (prkl on niitten pakko meikäläinen ottaa). Vaikka sit menis pari vuotta ennen kun pääsee sisään. Sitä ennen pitäis sit löytää töitä, et vois tienata lukukausimaksuja varten. (Toisaalta jos pääsee sit vaihtoon niin siinä pääsis edes vuodeksi pois Suomesta Aussien lämpöön.)

Noi lukukausimaksuthan on pöyristyttäviä, mut toisaalta mulla ei taida Ausseissa olla kuin kaksi vuotta jäljellä koulua, toisin kuin Suomessa olis vielä kolme. Eli ei tarvi yhtä ylimäärästä vuotta kituuttaa opiskelipudjetilla. Ja koska Ausseihin oli tarkotus muutenki muuttaa valmistumisen jälkeen, niin säästyypä ainakin ne kaikki laillistumiskokeisiin menevät rahat.   

Kannattaakohan mun täällä edes tehdä kanditutkintoa, koska eihän se kuitenkaan päde ausseissa, jossa kanditutkinto on itsessään perus eläinlääkäritutkinto?

Tietääkö kukaan, kuinka suuri tarve Ausseissa olis uudelle hevosklinikalle? Paska homma jos ei hevoslekurinakaan paljon tienaa, mut hankala tässä vaiheessa enää muuttaa urasuunnitelmia.

[Mesi]

Mites on eläintenhoitajien työt? Kannattaako lukea eläinhoitajaksi täällä ja koittaa sitten hankkia töitä Ausseista? Pitääkö eläintenhoitajienkin suorittaa joku exam tai lisäopintoja? Ja jos suorittaisinkin opinnot Ausseissa, niin kuis paljo se lukukausimaksu on ja kauan koulunpenkillä täytyisi istua?

Onko Australiassa mitään oppisopimuksen kaltaista systeemiä?

[RUU]

Onko Australiassa mitään oppisopimuksen kaltaista systeemiä?

Oppisopimus on paljon laajemmin käytössä täällä kuin Suomessa.
Valtion virallinen sivu, Australian Apprenticeship, auttaa alkuun ja googlaamalla löytyy vaikka kuinka paljon lisätietoa.

[Mesi]

^ Kiitos Mut voikohan siihen päästä jos ei ole kansalainen tai omista permanent visaa...?

Olen menossa Dubliniin DownUnder expoon, joten eikun vaan kysymyslitaa tekemään