tulevaisuuden murheet......

[lissu]

Olen tässä jo jonkun aikaa selaillut tätä dunderia läpi ja en löytänyt kovinkaan paljoa kokemuksia Suomeen paluusta?Tai ainakaan monikaan ei ääneen tunnu murehtivan samoja asioita kuin minä Tiedän...hullua murehtia moista kun ei ole vielä edes Australiaankaan päässyt Kaipaisin hieman kokemuksia/tarinoita siitä, paljonko olette suunnitelleet paluutanne ennen lähtöä? Opiskelijoilla on hieman helpompaa, kun on koulu johon mennä...mutta entäs te joilla on työpaikka ja vapaata sieltä ei saa?

Itselläni tilanne on se, että tänä vuonna tulee täytettyä 29 -vuotta, lähtöajankohta WH viisumilla olisi ennen syntymäpäiviä kuitenkin. Vakituinen työpaikka on ollut jo jonkin aikaa, virkavapaata täällä ei katsota hyvällä...ja ei minulla kyllä mikään kovin suuri halu ole tänne palatakkaan. Tarkoituksenani on siis irtisanoa itseni, irtisanoa vuokrakämppä...mihin lie pistän sen kaiken tavaramäärän jonka omistan...

Mielialat vaihtelee vähän vuoristoradan tavoin. Välillä tulee olo että mitäs sitä murehtimaan, tulen takaisin sieltä sitten joskus ja se on sitten sen ajan murhe että mitä teen Suomeen palattuani. Välillä taas tulee murhe ajatuksiin, että ihan oikeasti, mitä ihmettä teen kun Suomeen palaan...minulla ei ole kämppää, ei työpaikkaa...tuntuu välillä todella vaikealta irtautua tästä oravanpyörästä. Olen opiskeluaikoinani matkustellut paljon ja silloin elämä tuntui olevan niin huoletonta, ehkäpä juuri siksi että kuitenkin oli se pieni turva kotoSuomessa, ihana opiskelupaikka. Nyt olen jäänyt pahalla tavalla koukkuun tähän tylsän turvalliseen työelämään ja itsekkin oikein pelästyin, kuinka vaikeaa sitä onkaan tästä kaikesta turvallisuudesta irtautua.

Jostain muistan lukeneeni että jollakin oli ongelmia työttömyystuen kanssa Suomeen palattuaan? Itse ajattelin samaa että samantien kun tänne taas kotiudun niin ensimmäiseksi työkkäriin ja siitä sitten töitä etsimään. Mahtaako olla niin yksinkertaista miltä kuulostaa? Ehkä vanhemmille tai kavereille asumaan vähäksi aikaa...tässä iässä tai pikemminkin siinä iässä kun tulen takaisin, ei oikein huvittaisi kavereitakaan häiritä sohvalla punkkaamisella. Heillä kuitenkin on jo perhettä yms.

Omistan myös auton...jostain syystä piti ostaa kallis semmoinen ja pankkilaina muistuttaa minua siitä joka kuukausi Jos vuodenkin on Ausseissa, ehkä jopa kaksi, pitäisiköhän se pistää myyntiin ja hoitaa sillä laina pois vai pyytää pankilta lainavapaa vuosi ja maksella sitten vaan niitä korkoja. Onkohan mahdollista että minä kirjoittaisin auton ns. myyntipaperit valmiiksi ennen lähtöä ja jos näyttää siltä että rahat loppuu tai muuten vaan viihtyy siellä pitempään, niin sitten vaan soitto vanhemmille ja auto myyntiin?

Sen vertaa olen kuitenkin suunnitellut että ns. säästötilini (pieni summa) pysyy matkan ajan koskemattomana ja se on sitten se hätävara Suomeen palattuani, jos todellakin olen aivan peeaa...vaatiihan tämä lähteminen vähän enemmän päänvaivaa kuin nuoremmilla, mutta toivottavasti nyt keksin ongelmiini ratkaisun tai sitten vaan pitäisi osata kääntää murehtimisvaihde pois päältä ja vaan nauttia tulevaisuudesta

pitäisi tässä vaan tolkuttaa itselleen että elä sitä unelmaasi äläkä unelmoi elämästä

[Aikis]

Moi Lissu, onhan täällä toki jotakin aiheesta...Mutta aika usein kai kuitenkin käy niin, että kun elämässä tulee uusia kuvioita niin vanhat unohtuvat. Ja sen takia kovin moni ei jaksa pitää yhteyttä palstalle paluunsa jälkeen. Ja noista yksittäisistä kysymyksistä luulisin kuitenkin löytyvän hakusanalla muutakin juttua.

Paluukriisiä on varmaan just niin monenlaista kuin on palaajaakin...paitsi että kyllä se jollakin lailla tuntuu. Elämäntilanteesta ja sun muusta se varmaan riippuu. Mutta se on varmaa, että ei siitä kauheasti kannata etukäteen murehtia, asiat voivat vuodenkin aikana muuttua niin niin moneen suuntaan! Kunhan realiteetit ovat tallella ja nehän sulla näyttää olevan.

Paluumuuttaja nimimerkillä Asioilla on taipumus järjestyä - ennemmin tai sitten vielä myöhemmin.

[jounij]

Jos on meininki, että matka kestäisi vaikkapa vuoden tai ehkä vähän vähemmänkin aikaan, niin autosta kannattaa ilman muuta hankkiutua eroon. Sen arvo senkun laskee, vaikkei sitä käyttäisikään. Aina niitä saa reissun jälkeen ostettua uusia - ja jopa samanlaisiakin.


Suosittelee

[Tuipa]

Hei Lissu!
Eras ystavani on kirjoittanut aiheesta kirjan (The matka (author: Pyhala Merja) http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9513133192 loytyy aika monista kirjastoista...) En ole itse lukenut, mutta briefissa sanottiin etta yksi aihe oli kotiin palaaminen. En tieda onko siita apua, mutta ehka!

[pkarjanm]

Jos muuttaa aikoo, ei kannata murehia paluuta, ei niin pitkälle. Kannattaa pitää ajatukset kasassa sitä muuttoa ja uuteen sopeutumista varten. Me tultiin Australiaan aikanaan kahdeksi vuodeksi ajatuksella muuttaa takaisin Suomeen. Siitä on nyt vierähtänyt 6 vuotta. Kulttuurishokki varmaan odottaa sitten joskus, jos Suomeen palataan, mutta eipä sitä olla tällä hetkellä paljon murehdittu.
Myy se auto heti, jos/kun päätät lähteä. Me jätettiin toinen auto aikanaan autotallin siltä varalta, että ulkomailla ei huvitakaan olla - on sitten auto valmiina. Kokemuksesta voi sanoa, että auton myyminen ulkomailta on vaikeaa, jollei mahdotonta. Auton myynnin jättäminen kavereille tai sukulaisille on tuhoontuomittu ajatus sekin. Rahaa meni hukkaan ja tuli paha mieli.
Muista, että sinä olet vasta 29 v. Tarpeeksi kypsä ja kuitenkin elämä edessä. Jos ei nyt ota "riskejä", niin koska sitten? Australiasta saa melkoisella varmuudella töitä. Ja kotiin voi aina palata, jos "jotain sattuu".

terv.
Pasi