koiran hankinta

[kirppu]

Hau!

Mahtaisiko kellään olla omakohtaista kokemusta täältä Australiasta koiran ostamisesta/hankinnasta... Kannattaako dogia oikeasti ostaa elänkaupasta akvaarion näköisestä, pienestä laatikosta - meillä Suomessa moista kutsuttaisiin jo elänrääkkäykseksi, vai toimiiko täällä kennelsysteemi, kuten meillä? Hinnat rotukoirille ovat ainakin noin puolta halvemmat?? En haluaisi kuitenkaan ostaa sairasta eläintä.

Sitten se toinen tärkeä seikka. Koska koskaan ei tiedä, palaako sitä vielä takaisin Suomeen, niin mites ne tullit ja karanteenit kotiinpäin? Eli joutuukos kaveri karanteeniin Suomessa, jos sinnepäin lähdetään/muutetaan? Lennoista jo tiedänkin, että lippu on ihmisen kanssa melkein samanhintainen.

Kiitos tiedoista etukäteen:)

[Timo]

Miksi et ottaisi löytökoiraa esim. RSPCA:lta tai muulta  järjestöltä, joka tarjoaa koteja hylätyille eläimille?  

Minä en missään tapauksessa ostaisi koiraa, en noista kauppojen lasikopeista mutta en myöskään kenneleistä.  Kyse ei ole siis rahasta vaan moraalista.  

Kaksi koiraa meillä on ja molemmat löytökoiria.

[Aikis]

Kirppu...hau!

http://www.petlink.com.au
http://www.petnet.com.au
http://www.dogsites.com.au

tuolta voit ainakin tutkia asiaa lisää. Minä tiedän vain tuosta hankintavaiheesta - koskaan sitä pentua ei sitten ostettu, mutta perehdyimme asiaan hartaudella.

Tuttavapiirissä on taas tasan kahdenlaisia kokemuksia: jotkut ovat ostaneet siitä eläinkaupan 'laatikosta' ja onnistuneet saaman oikein hyvä pennun (kyllä niillä lääkärinpaperit ym on). Sitten on taas toisia, jotka ovat hankkineet noilta kasvattajilta kun ovat halunneet olla varmoja. Breederiä vain (meidän tapauksessa) ei ollutkaan ihan helppoa löytää...

Joskus näkee sairaan pennun olevan myynnissä alennuksella...Ja sitten ovat vielä nämä  councilin (?) 'shelterit' joissa myydään hylättyjä koiria. Siinä saa kyllä olla jo aika ammattilainen joka uskaltaa ottaa sellaisen käsiteltäväkseen.

[Leokatti]

Ei missään tapauksessa eläinkaupasta!!!! Valitettavasti tässäkin asiassa Australia on jäljessä. Toivottavasti laki saadaan pian muutettua ja moinen kauppa tehdään laittomaksi kuten Suomessa.

Itse toin kaksi rotukoiraa Uudesta-Seelannista (näyttelyt ja kasvattaminen mielessä, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun opin enemmän paikallisesta koiramaailmasta ja sen moraalin puutteesta...), mutta en suosittele edes kasvattajien kannattamista sillä että ostat kennelistä. Täällä koiramaailma on täysin hullu ja pentuja teetetään pelkästään dollarin kuvat silmissä. Timon idea on hyvä jos et välttämättä halua rotukoiraa esimerkiksi näyttelyitä varten. Usein suojista löytyy jopa rotukoiria ja sekarotuisissa on se hyvä puoli, että ovat usein terveempiä ja elävät pitempään. RSPCA myös arvioi joka koiran ja kouluttaa perusasiat ennenkuin koirat annetaan adoptoitaviksi. Koirat myös steriloidaan ja eläinlääkäri tekee täydellisen terveystarkastuksen. Ongelmakoiraa suojasta ei lähde adoptioon vaan jokainen koira pyritään sijoittamaan oikeanlaisille ihmisille. Ne, jotka eivät sovellu adoptoitavaksi, lopetetaan inhimillisin keinoin.

Suomeen palatessa karanteeniin koirasi ei joudu, tietyt rokotukset ja matolääkitykset täytyy olla kunnossa. Ja se lippu ei ole melkein samanhintainen ihmisen kanssa vaan kaksinverroin enemmän...

[Timo]

Alkuperäinen postittaja aikaihminen
...Ja sitten ovat vielä nämä  councilin (?) 'shelterit' joissa myydään hylättyjä koiria. Siinä saa kyllä olla jo aika ammattilainen joka uskaltaa ottaa sellaisen käsiteltäväkseen.

Mielenkiintoinen näkemys, Aikis ... siis et uskaltaisi ottaa koiraa kaupunkien ylläpitämistä löytöeläinsuojista?  Riippuu tietysti mitä tarkoitusta varten koiran hankkii:  syötäväksi, rahantekokoneeksi, opaskoiraksi, huumekoiraksi, poliisikoiraksi,  statussymboliksi vai perheenjäseneksi, jota rakastetaan.  
Minulla on kokemusta vain tuosta viimeksi mainitusta motiivista, enkä sen kannalta näe mitään negatiivista löytökoiran ottamisessa.

[Timo]

Hyvä Kati

[Aikis]

Timo hyvä - ensiksikin hyvää nimipäivää!

Mutta löytökoirista puheenollen...nyt kyllä haukut väärää puuta jos asetat motiivini kyseenalaisiksi...minun ajatukseni oli kyllä paljon jalompi ja vastuullisempi - kun kerran olimme/olemme edelleen noviiseja tässä koira-asiassa. Voihan se olla että pelkomme olisi ollut turha ja olisimme onnistuneet hyvinkin tarjoamaan turvallisen kodin ja varman otteen (käsittääkseni koira kaipaa sellaista) mutta itse en ollut siitä ollenkaan vakuuttunut.

Samasta syystä olinkin tyytyväinen, kun asia jäi harkinta-asteelle. Parempi ilman koiraa kuin surkea emäntä.

[Milka]

Tyot taas haittaa pahasti harrastuksia, mutta tahan on pakko vastata. Yhdyn taysilla Katin ja Timon mielipiteeseen.

Alkaa missaan tapauksessa ostako pentua elainkaupasta. Usein niissa myytavat pennut tulevat ns. puppyfarmeilta, joissa saattaa olla taysin epainhimilliset olosuhteet ja narttukoiria pidetaan vain pentujen tuottamista varten.

Mielestani koiran voi ottaa melko turvallisesti seka RSCPA etta councilien kennelien kautta. Councilien kennelit toimivat samalla periaatteella kuten RSPCA, eli kuten Kati sanoi ongelmakoiria ei valiteta eteenpain.

Meilla on kolme "juhlasekoitusta" kotona, ja kaikki ovat syntyneet tahan maailmaan enemman tai vahemman vahinkoina.

[Timo]

Kiitos, Aikis, nimipäiväonnitteluista  Enpä itse muistanutkaan.

En toki sinun motiivejasi halunnut haukkua tai epäillä, vaan kyseenalaistaa tuota valitettavaa ennakkoluuloa löytöeläimiä kohtaan. No, Kati sen tekikin sitten paremmin ja fiksummin.

Noviiseja mekin olemme tässä koira-asiassa, vasta kolme vuotta sitten ensimmäinen hankittiin, mutta olemme aina luottaneet paitsi asiantuntijoiden neuvoihin myös terveeseen järkeen ja hyvään tahtoon.  
Ihan hyvin on mennyt kun koiralle on tarjottu rakkautta, virikkeitä, hyvää ruokaa ja paljon liikuntaa sekä tietysti johdonmukaista ohjausta  tarpeen tulleen. Mitään erityistä kuria ja kasvatusta ei ole harjoitettu mitä nyt tuo vanhempi on edellisessä kodissaan käynyt pentukoulun. Tuo mainitsemasi varma otekin on kehittynyt ajan myötä, ja toivottavasti edellenkin kehittyy.  
Eli rohkeasti vaan toimeen, jos siltä tuntuu, että vastuuntuntoa ja motivaatiota on riittävästi!

On muuten sitten koiran pito täälläkin aika kallista, etenkin nuo eläinlääkärikulut: satasella ei muuta kuin vähän vilkaista.

[Aikis]

Et viittis Timo valittaa vet-kuluista...meillä on hiiriä (maksoivat about 6 taalaa - eläinkaupasta tietenkin!!!) jota piti viedä joidenkin ötököiden takia lääkäriin. Ja maksoi 39 taalaa/konsultaatio (jos oikein muistan).

No, toinen lääkäri olikin sitten inhimillinen, vai pitäisikö sanoa eläimellinen: veloitti vain ekasta kerrasta, ja antoi jatkohoidon Herra Hiirelle sitten ilman eestä...

No se kuoli sitten kuitenkin, mutta toinen on vielä elossa ja tulee kohta kolmivuotiaaksi, vaikka elinikä on n. kaksi! Mitähän Guinnesin ennätykset sanovat tästä asiasta...

[Timo]

Halvalla pääsit, Aikis! Eihän ne mitkään muutkaan lääkärit laskuta potilaan koon mukaan.  Minulla oli lapsuudessa ja nuoruudessa aavikkohiiriä. Kyllä niistä yksi taisi elää ainakin kolme vuotiaaksi ellei neljäkin.

Minkäslaisia koirasekoituksia teillä, Milka, on? ja muutkin?  
Meillä on vanhin pääasiassa punainen Australian karjakoira, jossa on myös sinistä karjakoiraa ja muita rotuja.  Hänet "ostettiin" autotallimyynnistä. Omistaja oli muuttamassa kerrostaloon ja uhkasi antaa koiran RSPCA:lle.  Toinen oli mäyräkoiran,  australianterrierin, Jack Russelin terrierin ja ties minkä sekoitus. Hänet oli jo  pari kotia hylännyt ennen kuin hän päätti muuttaa vuokraisäntämme kodista meille.
Nyt uusin, vapun aatonaattona meille tiensä löytänyt koostuu ainakin beaglesta ja kettuterrieristä. Jouduttuaan perheensä hylkäämäksi hän löysi tiensä meille oman kylän epävirallisen verkoston kautta.
Kaikki vallan mainioita persoonia, kukin omalla tavallaan, samoin kuin nuo 4 kissaakin tietysti.

[Leokatti]

Meillä on kolme koiraa: Jack Russell tyttö Pimu ja leonberginkoirat Rossa ja Galli. Eli puhtaita kaikki kolme, Pimulla ei vaan ole papereita. Pimu ostettiin vanhalta pariskunnalta, kun emännän veli, joka oli Pimun omistaja, kuoli. Pimu oli silloin 5 kk ikäinen ja asui pienessä talossa, jossa oli vielä pienempi puutarha joka oli kokonaan katettu eli oikeata ruohoa siellä ei kasvanut. Pimu juoksi ympäri 2 ha:n tonttia melkein pysähtymättä koko ensimmäisen viikon meille tultuaan, niin paljon sille oli kertynyt ylimääräistä energiaa... Nyt se pitää tallissa hiirille kuria (Aikis: meiltä niitä saisi ilmaiseksi...) ja makoilee olohuoneessa tulisijan vieressä lampaantaljalla lopun ajan. Rossa ja Galli tulivat Uudesta-Seelannista, Rossa 5 kk:n ikäisenä ja Galli 10 vkon ikäisenä vuotta myöhemmin. Tytöt ovat täydet siskokset eli samoista vanhemmista vuoden ikäerolla. Mulla oli leo jo Suomessa ja se on kyllä meille se ainoa oikea rotu... Australiassa on muutama kasvattaja, mutta parhaalla tahdollanikaan en voi suositella heistä yhtään...

[hanskie]

jokunen vuosi sitten ostettiin Ozi Rscpa:lta, hanella oli silloin elinaikaa 24 tuntia, jos kukaan ei tahdo ostaa sita ennen. Taman kuultuani matkasin valittomasti virkailijan kateen satasen ja koira oli minun ja kuolemantuomio oli peruutettu. "Hanella" ei ollut rotua tai sitten niita oli liian monta, koska kukaan ei pystynyt tunnistamaan "siksi ja siksi sekoitukseksi". :eye:   :eye::itke

Mutta kun puhutaan Ozin luonteesta, niin  parempaa kaveria en ole nahnyt.  Tosi alykas mielestani ja taytti kaikki kotikoiran "vaatimukset".  kunnes  juoksi auton alle ja poistui koirien taivaaseen.    :itke

[Milka]

Timo,

Aloitan luettelon isoimmasta paasta eli kooltaan suurin hauvamme on punaisen Australian karjakoiran ja boxerin risteytys. 4-vuotias Oscar tuli meille maatilalta. Emannan kotikoirille oli kaynyt vanhanaikaisesti ja pentu annettiin hyvaan kotiin.

Keskisuurin viisi vuotias koiramme on kelpien, dingon, punaisen Australian karjakoiran risteytys Ronja nimeltaan ja meille han loytyi elainlaakarin kautta. Hanenkin koirillee oli kaynyt "hassusti".

Pienin ja uusin tulokkaamme (9kk) onkin sitten varsinainen juhlasekoitus. Pitaisi kuulemma olla kelpien ja punaisen Australian karjakoiran risteytys, mutta nayttaa kylla erehdyttavasti border collien ja kelpin risteytykselta. Hankin oli niin ikaan erehdys.

Rakkaita ovat meille kaikki ja ei ole paljoa luonteissa valittamista. Tosin ovat kylla erittain aktiivisia, ja en suosittele varsinkaan kelpieta tai border collieta otettavan kotiin, missa ei ole koirilla tilaa juosta ja peuhata. He tarvitsevat paljon aktiviteetteja.

Meilla on pieni "harrastelija" maatila ja palsta on noin 5 eekkeria, joten voimme pitaa helposti koirat aktiivisina.

[kirppu]

Kiva, kun on näin monta aktiivista koiraharrastajaa liikkeellä!

Onko kellään englannin staffia? Sitä rotua olin harkinnut, ja meninpä sitten nettiin surffaamaan - ja järkytyin :
http://www.staffyrescue.org.au/ Että näin täällä Australiassa! Lukekaapa tarinat, joissa koirat saivat syyttä "kuolemantuomiot".

Hylätty koira olisi siinä mielessä mukava, että tietäisi antavansa hyvän kodin jollekin sitä tarvitsevalle. Pentu taas..olisi ihana seurata sen kasvavan.

Hyvä harkita tarkkaan.

[Heidi]

Mina olen suhteellisen tuore koiranomistaja, ostimme Pomo-nimisen staffien reilut kolme vuotta sitten naapurilta. Mulla ei ollut koskaan ollut minkaan sortin lemmikkia enka ollut mitenkaan elainrakas, joskaan en missaan tapauksessa elaimia vastaankaan, en vain ollut niihin tottunut. Miehellani oli ollut staffi aikaisemminkin ja han aina kertoi, miten mahtavia koiria ne ovat. Sattumalta sitten naapurin kaksi staffia saivat pentuja juuri siihen aikaan, kun itsellani oli valtava vauvakuume ja mies suostui silloin ilomielin koiran ottamiseen, kun ei viela vauvaa silloin halunnut... Pomo on tietaakseni puhdasrotuinen staffi, tai ainakin tayttaa rodun tunnusmerkit, mutta papereita ei silla ole. Asia onkin meille taysin samantekeva, koska mitaan nayttelykoiraa emme halunneetkaan. Nyt Pomo on kaksivuotiaan tyttomme paras leikkikaveri ja ihan turvallisin mielin voin antaa heidan temmeltaa pihalla kahdestaan. Ihanaa nahda, miten elainrakas tytosta on tullut, itse olin nimittain tosi arka elainten suhteen pienena. Jotain myos Milkan koirien hyvasta luonteesta todistaa se, etta myos ne antavat meidan tyton halata ja vetaa hannasta siita suuttumatta!

Itse en myoskaan hankkisi koiraa mistaan elainkaupasta, koska niita ovat RSPCA ja vastaavat paikat taynna. Eras ystavani antoi lapsen saatuaan aivan ihanan labradorinnoutajansa pois juuri edellamainitulle organisaatiolle, kun oli sita mielta, etteivat lapsi ja koira mahdu samaan perheeseen... Ainakin taalla meilla pain on koko ajan lehdissa ja televisiossa juttua siita, miten paljon aivan ihania koiria joudutaan lopettamaan turhan takia, kun niille ei vain loydeta kotia. Ihmiset ehka usein kuvittelevat, etta niilla on jokin luonnevika tai ne ovat muuten vain sairaita ja ne on sen takia hylatty, mutta eihan se ole niin ollenkaan. Itsellemme loytyi sopiva koira naapurista, mutta muuten oltaisiin varmaan voitu ihan hyvin hankkia koira juuri RSPCA tai vastaavan kautta. Ehka mekin joskus otetaan toinen koira kaveriksi Pomolle, jos haaveet toteutuu ja saadaan isompi talo ja piha...

[Aikis]

Alkuperäinen postittaja Timo
 Eihän ne mitkään muutkaan lääkärit laskuta potilaan koon mukaan.  

Mitääh...?? Minä olen luullut niin kun minutkin aina käskevät ensitöikseen puntariin vastaanotolla. Ja hinta on ollut sen mukainen.

[Heidi]

Samaan aikaan taisin Kirpun kans kirjoitella askeista vastaustani, eli kylla taalla siis tosiaan on ainakin yksi staffien omistaja! Aivan ihana rotu se on, ainakin meidan koira on maailman ystavallisin luonteeltaan. Itseani vaan talla hetkella vahan harmittaa se, etten yksinkertaisesti (kahden pienen lapsen aitina) kerkea antaa koiralle yhta paljon huomiota kuin ennen, kun joka aamu kaytiin yhdessa lenkilla ja jopa pari kertaa annoin tulla sankyynkin jalkopaahan makaamaan... Meidan perheeseen staffi sopii taydellisesti - keskikokoinen, lyhytkarvainen, ystavallinen ja lempea luonne, tottelevainen. Staffiet tosin kasittaakseni karsivat lampotilanvaihteluista enemman kuin useat muut rodut, ainakin meidan koira hytisee talvella paljon ja kesalla ei jaksa tehda mitaan. Suosittelen!

[Heidi]

Elainlaakarilaskuista puheenollen, meille oli ainakin alusta saakka ihan selvaa, etta koiran terveytta hoidetaan ihan samalla lailla kuin kenen tahansa muun perheen jasenen, maksoi mita maksoi. Meidan koiralla ei ole toistaiseksi ollut onneksi suurempia terveysongelmia, mutta aika paljon saa maksaa vuosittaisista rokotuksista ja matolaakkeista sun muista. Muistan vain kun entinen tyokaverini sanoi, etta kun heidan koiransa sairastui (en muista mika oli vikana) he asettivat jonkun dollarirajan koiran hoidolle, eli siis jos hoito maksaa enemman kuin mita he ovat valmiita maksamaan koira lopetetaan! Tuntui pahalta kuulla asiasta, mutta onneksi hoito ei ollut liian kallista ja koira parantui!

[Leokatti]

Staffit on niin yleisiä, että niitä varmaan löytyy suojista. Ainakin joka kerta on löytynyt, kun me olemme käyneet (lahjoittamassa pyyhkeitä, peittoja, leluja yms. kissoille ja koirille) Ja Kirppu: niitä pentujakin löytyy kyllä noista suojista että ei kun vaan tutustumaan paikalliseen RSPCA:iin!! Me pidetään peukkuja, että oikea koira löytyy .

[Milka]

Elainlaakarimaksut kylla tunnetaan meidan perheessa hyvin. :itke

Meilla on nimittain kaytetty tuhansia koirien elainlaakarimaksuihin, jos kaikki ynnataan yhteen vuosien varrelta. On ollut loukkaantumisia, sterilisointia yms.

Kallein tikki tuli siita kun Ronja sairastui reumaan 2 vuotiaana ja pitihan se tutkia perinpohjin etta mika oli ontumisen syyna. No sairaus loydettiin ja hoidettiin ja on onneksi pysynyt aika hyvin kurissa, mutta vaatii aika ajoin laakitysta.

Mutta kuten Heidillekin, koirat ovat meille perheen jasenia ja ei tulisi mieleenkaan olla hoidattamatta, jos jotain ongelmia ilmenee heidan terveyden kanssa.

[Timo]

Niin ne ovat meillekin kissat ja koirat perheenjäseniä - kuin lapsia. Ei niissä eläinlääkärikuluissa säästellä. Ei edes kysellä kustannusarviota etukäteen vaan maksetaan kiltisti hoidon loputtua.  Kyllä sitä omaa lääkärissäkäyntiä paljon herkemmin lykkää kuin eläinten.

Valitettavasti koiraa ottaessa täytyy myös varautua siihen, että todennäköistä on se, että koira lähtee täältä ennen meitä. En olisi ikinä voinut kuvitella miten koiran kuolemaa voi surra ennen kuin se sattui omalle kohdalle viime elokuussa kun meidän Maxi juoksi nenäni edestä auton alle. Onneksi vain lähtö tapahtui salamannopeasti ja siististi. Jäi kokonainen koira haudattavaksi takapihalle.

Kirppu, toivotaan ihan porukalla, että saat jostain staffin löytöpennun. ja vaikkei ihan pentu olisikaan, niin kyllä sitä on kiva seurata ihan minkä tahansa ikäisen koiran sosiaalistumista perheeseen.

Kyllä sitä on jo tähän mennessä ehtinyt nähdä jos jonkinlaista koirien kohtelua tässä maassa. Pahin lienee muuten eläinrakas naapuri, joka puhdisti loukkaantuneen koiransa haavoja kloriitilla (se pyykin valkaisuaine).

Ja miten moni koira elää koko elämänsä suljettuna pienelle takapihalle pääsemättä koskaan lenkille? No, kun ei se isäntäväki itsekään lenkkeile.

RSPCA:lla on erityisen kiirettä joulun aikaan kun ihmiset ovat lomille lähtiessään jättäneet koiransa heitteille säästääkseen laittamasta niitä maksulliseen hoitoon lomansa ajaksi. Sitten kotiin palatessa vain hankitaan uusi koira.
Niin arvokasta työtä kuin RSPCA tekeekin, on sääli se, että heidän hyväntahtoisuuttaan käytetään hyväksi: on helpompi hylätä lemmikki ja toivoa sen pääsevän uuteen kotiin kun tietää, että RSPCA on olemassa. Tosiasiassa monet heidän hoidokeistaan lopetetaan vain siksi ettei ole tarpeeksi ottajia.

Puhumattakaan tietysti siitä miten vastuuttomasti eläinten annetaan tehdä pentuja eli ei steriloida niitä johtuen laiskuudesta tai halusta säästää rahaa.

[Timo]

Alkuperäinen postittaja aikaihminen
Mitääh...?? Minä olen luullut niin kun minutkin aina käskevät ensitöikseen puntariin vastaanotolla. Ja hinta on ollut sen mukainen.

No niin, siinä näet, olet koiran tarpeessa. Selvää säästöä kun hankit sellaisen terhakan menijän, jota pitää käyttää lenkillä pari tuntia päivässä. Loppuajan se syökin sinut niin perikatoon, että vaa'an lukemat ja lääkärilasku putoavat kuin itsestään.

[Aikis]

Timo, cheers! Nuo terveysvaikutukset oli meillä tytön kanssa yhtenä merkittävänä pointtina...mutta myös tietoisuus luontaisesta vastenmielisyydestä kaikkea fyysistä kohtaan!!!

Ovat muuten ihastuttavia nuo teidän kuvauksenne koiruuksistanne! Melkein näkee sielunsa silmillä ne Milkankin hauvat siellä nummella...(vai mitä sorttia se teidän palsta on?)

Kun tässä nyt on koolla näin paljon dog lovers ja -asiantuntijoita niin kysynpä monta vuotta mieltäni askarruttanutta asiaa: koirat seisomassa utien lavalla korvat hulmuten!!!

Se oli minulle tänne tulessa yksi oudoimmista näyistä (vain tarina Lassiesta oli yhtymäkohtana) ja huolestutti minua alkuun suuresti. Onko se muka turvallista? Näyttävät kyllä viihtyvän mutta miten ihmeessä ne pysyvät siellä ja entä jos tulee äkkipyssäys...

Valaiskaapas minua mielipiteillänne, pliis. Jos sitten nukkuisin yöni paremmin.

[Leokatti]

Sorry Aikis, ehdit varmaan jo unia odottelemaan... Yhdellä sanalla koirista lavalla - HIRVITTÄÄ! Täällä uudistivat lakia joku vuosi sitten niin, että koiran tulee olla kiinnitettynä siten, että se ei pääse tippumaan laidan yli ja hirttämään itseään, mutta kuten niin montaa muutakin, niin sitäkin lakia ylenkatsotaan aika pahasti . Ja sitä minä en ymmärrä, että ukko ajaa autoaan YKSIN, mutta koiraa ei silti passaa ottaa autoon sisälle . Meillä koirat kulkevat takapenkillä turvavöissä niin kuin muutkin matkaajat. Pienestä fuffesta tulee äkkipysäyksessä tonnien painoinen ohjus niskaan, mitähän tuollaisista 50 kg mötiköistä sitten...?

[lillerilalleri]

Älä missään nimessä osta mitään eläinkaupan suloista valoista maltankoira-shih tzua jos et halua kannattaa pentutehtailua.Kotikoiran haluaville RSPCA on loistava paikka koiran hankintaan!Mikäli haluat rotukoiran, hanki se kasvattajalta.Ota myöskin selvää vanhempien terveydestä(lonkat,kyynärät,silmät ym.).En myöskään ostaisi paperitonta rotukoiraa.Paperiton rotukoira on joko sekarotuinen josta pyydetään ylihintaa tai surullisempana vaihtoehtona puhdasrotuinen, jolla ei ole papereita koska koiran/sen vanhempien terveysasiat eivät ole paikallaan.
Mikäli puhdasrotuinen koira on jalostuskelpoinen, on sillä paperit.
Itse olen työskennellyt eläinsairaalassa Sydneyssä ja tuntui pahalta katsoa kaiken maailman lonkkavikaisia luonnehäiriöisiä pittbullin pentuja jotka niin ikään on myyty uudelle omistajalle stafforshiren bullina.Ja kaikkea muuta...Näiden pienten lumipallojen sukurutsaus on kamalaa.
Kiitos ja anteeksi.Pentutehtaiden lopettamisen puolesta, Lillerilalleri
ps.Sydneyn seudulla esim.Sydney Dogs home Carltonissa.Sieltä löytyy koiria, jos haluaa uudelleen sijoittaa esimerkiksi löytökoiran

[lillerilalleri]

Piti vielä sanoa, että mikäli sijoittaa rahaa paperilliseen tervesukuiseen puhtaaseen pentuun, niin rahat varmasti voitat takaisin eläinlääkärikulujen säästössä.Jos ei ole rahaa, niin säästä siihen asti kunnes on.

[Leokatti]

Lillerilalleri: uskallanpa olla eri mieltä siinä, että paperillinen = terve(sukuinen) = jalostuskelpoinen. Täydellisessä maailmassa näin olisi, mutta tämä maailmapa ei ole täydellinen. Australiassa teetetään puhdasrotuisia pentuja rekisteröimättömillä/rekisteröidyillä vanhemmilla, jotka ovat täysin terveitä, mutta pennut jätetään rekisteröimättä siitä syystä, että kasvattajat myyvät pennun halvemmalla kun sitä ei ole rekisteröity (kun sitten sitä ei voi viedä näyttelyyn eikä sitä voi virallisesti käyttää jalostukseen). Usein osa pentueesta rekisteröidään, osa jätetään papereitta. Sitten on rotuja, joiden kasvattajat eivät myy pentuja ollenkaan jalostuskelpoisina pitäen tällä keinolla kilpailijat poissa apajilta. Niille, jotka kuitenkin haluavat käyttää koiraansa näyttelyissä, myydään rekisteröity pentu, mutta ei jalostusoikeutta. Ja niin se mutkistuu, kun se pitkistyy... Se, että ostat rekisteröidyn pennun kasvattajalta ei myöskään takaa sitä, että se olisi tervesukuinen. Itse omistan koiran, joka on rekisteröity ja muotovaliovanhemmista. Koirallani on epilepsia, minkä koirani kasvattaja kieltäytyy tylysti uskomasta ja koirani siskolla on tällä hetkellä pennut kasvattajan luona kasvamassa. Pennunostajille ei kerrota, että suvussa on epilepsiaa... Ja minuun kasvattaja katkaisi välit, kun ilmoitin sairaudesta. Minulla on myös tämän epileptikon täyssisko ja mikään instanssi tässä maassa ei minua pitäisi teettämästä tällä koiralla pentuja. Ainoa ongelma on tuo omatunto... joten molemmat koirat on jo steriloitu.

Ja kuten aiemmin jo sanoin, niin vähemmän niihin eläinlääkärikuluihin menee sekarotuisen kanssa kuin sisäsiitetyn puhdasrotuisen.