Australian Viestitaulu

Viestitaulu => Elämää Australiassa => Mielipide Kyselyt => Aiheen aloitti: Elli - Lokakuu 24, 2008, 04:31

Otsikko: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Elli - Lokakuu 24, 2008, 04:31
Sellainen ajatus on viime aikoina ilmestynyt mieleeni, että te, jotka olette jo kauemmin asuneet Australiassa; Tuntuiko teistä heti siltä, että nyt olette kotona ja tänne jäätte? Tajusitteko heti, että tänne te kuulutte Suomen sijaan?

Eräs ystäväni on puoliksi suomalainen ja puoliksi saksalainen ja hän ei tunne enää 100% kodiksi kumpaakaan. Suomessa kaipaa toista maata ja Saksassa toista maata.. Onko tämä tuttu tunne myös teille? Mistä tietää, että haluaa jäädä tänne ja tänne kuuluu?

Olen muuttanut Australiaan vasta syyskuun alussa (ja viihdyn  :pepsodent hyvin!), ja jo nyt Suomi tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta en tiedä onko Australiakaan välttämättä se maa, jossa loppuelämääni haluan asua. Siksi kaipaisinkin neuvoja konkareilta, mistä sen sitten tietää..

Vähän sekavaa ajatuksen juoksua, mutta olisin onnellinen jos jollain on ollut kokemuksia näihin tuntemuksiin liittyen ja haluaisi jakaa :)

Terkuin,
Elli
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: hmclehto - Lokakuu 24, 2008, 04:39
Moikka,

Ei tuntunut heti kodilta, mutta ei myoskaan Suomi tunnu kodilta vaan Englanti, jossa asuin noin seitsemisen vuotta :) Luulen, etta aina tulen olemaan gypsy ja muuttamaan paikasta toiseen. Nytkin ollaan prosessissa muuttaa taalta Villista Lannesta tuonne Itaan. Ei sen puoleen, rakastan ilmastoa, ihmisia, rantoja ja monia monia muita juttuja ja sanonkin etta koti on siella minne hattuni lasken.

Terkuin, Hanna
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Reijo - Lokakuu 24, 2008, 04:49
Kyllä ainakin omasta mielestä Australiassa  on oma hima, sen hyvin huomas kun oli käymässä suomessa vähän aikaa sitten ja kaipas jo himaan parin viikon jälkeen.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Lokakuu 24, 2008, 05:36
Noin 10 - 12 vuotta Australiassa asumisen jälkeen aloin tuntea itseni enemmän australialaiseksi kuin suomalaiseksi. Kansalaisuuden ottaminen 13 vuoden maassa asumisen jälkeen vielä entisestään vahvisti tätä tunnetta (vai tulikohan kansalaisuus otettua juuri siksi, kun alkoi tuntea itsensä niin australialaiseksi että!? :)). Mutta vaikka tunnen itseni edelleen myös osittain suomalaiseksi, en ole ikinä ikävöinyt takaisin Suomeen (vaikka siellä onkin mukavaa käydä toisinaan tuttuja tapaamassa).


Tuumaa
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: eevis - Lokakuu 24, 2008, 08:16
(vaikka siellä onkin mukavaa käydä toisinaan tuttuja tapaamassa).

Hyvä lisäys, muuten ois tullut keppiä!  >:D :D

Asuin Melbournessa vain vuoden, mutta sinä aikana kotiuduin niin täysin, että pitkään Suomeen palaamisen jälkeen ikävöin niitä siellä muodostuneita pieniä arjen rutiineja ja juttuja (mm. eräs "muka-köyhä" hanurinsoittaja kotijuna-asemani edessä joka aamu (siis en asunut itse asemalla, vaan siis kotiani lähinnä oleva asema, toim. huom. :pepsodent ) ), joten taidan olla samaa heimoa kuin hmclehto, "koti on siella minne hattuni lasken" ja missä minulle tärkeät ihmiset ovat... hmm ja nekin ihmiset saattavat olla Suomessa asti, eli ehkä se on sitten vaan se hattu. :) Kai se on vaan se tuttuihin ympyröihin asettuminen, ja kun ne ympyrät sopivat, tuntee olevansa kotona. Ainakin kunnes tulee tarve päästä taas jonnekin muualle. :D
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 24, 2008, 09:56
Mun on tietty vielä melko aikaista tällaiseen asiaan mitään sanoa, mutta nyt puolivuotta maassa asuneena tuntuu, etten haluaisi tänne jäädä, vaikka ilmeisesti miehen työn puolesta se olisi mahdollista. Luonto on uskomattoman upeaa ja monipuolista, siis aivan käsittämättömän mahtavaa (vaikkakin hengenvaarallisten eliöiden määrä on turhan suuri), mutta sitten muuten, en tiedä. Musta tämä maa tuntuu turvattomalta ja pelottavalta. En haluaisi kasvattaa lapsiani täällä nuoriksi, vaikka Suomessakin nuoret voivat tällä hetkellä todella huonosti. Koulutus lienee yksi suurimmista syistä, mutta muutenkin on vain tullut sellainen tunne, että lasten on turvallisempi kasvaa nuoriksi ja aikuisiksi Suomessa, Jokelan ja Kauhajoen tragedioista huolimatta. Lisäksi mulle läheiset ystävät ovat niin tärkeitä, että koen olevani orpo ilman heitä, vaikka tietysti ne kaikkein rakkaimmat eli oma perhe on täällä. Mutta tiedän kyllä, että kunhan me Suomeen muutaman vuoden päästä palaamme, tulen kaipaamaan täältä paljonkin asioita, ainakin huikaisevia luontoa ja varsin mainionoloista ilmastoa.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Lokakuu 24, 2008, 10:57
(vaikkakin hengenvaarallisten eliöiden määrä on turhan suuri)

Montako hengenvaarallista eliötä olet muuten tämän puolen vuoden aikana nähnyt? Ja moniko niistä käyttäytyi uhkaavasti?


Utelee
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Jaaks - Lokakuu 24, 2008, 11:24
Lainaus käyttäjältä: ausseihin
Mun on tietty vielä melko aikaista tällaiseen asiaan mitään sanoa, mutta nyt puolivuotta maassa asuneena tuntuu, etten haluaisi tänne jäädä...
Musta tämä maa tuntuu turvattomalta ja pelottavalta...Lisäksi mulle läheiset ystävät ovat niin tärkeitä, että koen olevani orpo ilman heitä

Useinkin kaikki ennen kokematon ja tuntematon on turvatonta ja pelottavaa ja varsinkin ilman sitä omaa "turvaverkostoa" ja näin tuntuu jostain syystä olevan varsin usein juuri suomalaisten kanssa jotka ovat muuttaneet suomesta tänne  8)

Oletko käynyt missään muualla Australiassa kuin Newcastle / NSW ???
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: RUU - Lokakuu 24, 2008, 11:43
Minä äänestän samaa kuin pari edellistäkin: kuulun sinne missä perhe ja ystävät ovat.
Jos saisin Suomesta muutaman valitun ystävän tänne, koti olisi täysin täällä. Nyt sosiaalinen verkosto on vielä muotoutumassa, vaikka siinä "noodeja" jo onkin. Kunhan se tästä laajenee ja ennenkaikkea syvenee niin viisari siirtyy koko ajan tänne päin.
Toki Suomessa on puolensa, mutta kun kokonaisuus ratkaisee...

Oma tuntumani on, että minä mieluummin kasvatan lapseni isoiksi täällä. Se nuorena eläminen tulee hiljalleen vastaan kun talossa on kaksi esimurkkua, joten saatte muutaman vuoden kuluttua kysyä, minkälaista näillä nurkilla on johdatella noita isoiksi.  :coolh Olen oikeastaan aika yllättynyt Miran (toivottavasti muistin nimen oikein) kokemuksista ja ajatuksista. Joko teillä on oikeasti paljon "vilkkaampaa" se elämä siellä tai me katsomme maailmaamme hyvin eri tavoin.
Suosittelen lämpimästi, että ennen Australian hylkäämistä kokeilette jotain ihan erilaista paikkaa, jos mahdollista. Olisi miehen mahdollista saada siirto? Ja tässä kohdassa suosittelen pohjoista tai länttä, niillä suunnilla voi olla leppoisampaa (voisit hyvinkin nauttia esim QLD:n rannikon pienemmistä paikoista, jostain Hervey Bayn tai Rockhamptonin tapaisista, joissa elämä soljuu rauhassa ja mukavasti eteenpäin).

Lasten kasvatuksen kohdalla oz-ihmemaan puolesta: ihmisten sosiaaliset taidot, ihmisten heterogeenisyys (olen hiljalleen alkanut arvostamaan tätä), leppoisuus & rentous, joustavuus & eri tilanteista selviytyminen. Koulujärjestelmässäkin on loistavat puolensa, jotka taatusti mielellään veisin Suomeen, jos lapset sinne lähivuosina viedään.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Elli - Lokakuu 24, 2008, 11:56
Onpas mielenkiintoista lukea teidän ajatuksianne! Pyrin ehdottomasti pitämään mieleni avoimena ja sovimme jo aikoinaan, kun muuttoa alettiin suunnitella, että pakko olla ainakin kaksi vuotta. Nimenomaan siitä syystä, että alussa vertaa kaikkea Suomeen ja jos ei ole verkostoa, niin siinä voi muutaman kerran tulla suru puseroon ja ikävä kotimaahan. Kahden vuoden kohdalla (ellen osoittaudu aivan sosiaalisesti kyvyttömäksi) luulisin, että ystäviä ja työkavereita on tullut muutama kerrytettyä ja elämä näyttääkin ihan toisia puolia.

Ymmärrän hyvin, että puolen vuoden jälkeen on vielä takkuista ja Suomi on mielessä kovasti. Vaarallisuudesta en tiedä, koska asun itse Palm Covessa, aivan Cairnsin kainalossa ja täällä on todella turvallista ja letkeä meininki. Työtä sain hakematta ja puuhaa riittää. Asiaa helpottaa varmaankin poikaystäväni sukulaisperhe, jonka kanssa arkea tulee koettua eri kulmasta. Katsotaan sitten, kun muutto Tasmaniaan puoleksi vuodeksi (ainakin) uhkaa loppuvuodesta, kuinka sitten suu pannaan, kun unelmatropiikista kiskotaan.. :)

Mutta sitä mietin, tulenko aina jossittelemaan kumpaan maahan (tai jonnekin muualle) kuulun.. Muuttaminen näillä etäisyyksillä ei ole helppoa ja montaa kertaa ei haluaisi päätöksiä tehdä. Poikaystävänikin ehti suomettumaan niin Suomen vuosinamme, että hänkin on ihan ymmällään.. Mutta täytyy nyt nauttia päivä kerrallaan:)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: sanni - Lokakuu 24, 2008, 13:14
Itsellani meni Ausseissa ensimmaiset kaksi vuotta sellaisissa fiiliksissa, etten tuntenut mitaan paikkaa oikein kodiksi. Takana oli useampi vuosi kiihkeaa maasta toiseen hyppelya, mika varmaan vaikutti myos asiaan. Kulttuurien ja elinympariston muuttuessa kulttuurishokki ja siita selviaminen ottaa aina aikansa yksilosta riippuen. Elama on aika erilaista, kun on paattanyt jonnekin jaada, eika ole heti valmis pakkaamaan laukkuja (niin kuin backpackerina elo itseni kohdalla oli). Kahden vuoden jalkeen aloin oikeasti tajuta tata elamanmenoa ja ajattelua ja yhteiskuntaa. Samalla oli muodostunut hyvia tyo- ja ystavyyssuhteita seka myos valkeni se, etten ollut taalta heti minnekaan lahdossa, joten kaipailu muualle oli turhaa. Tuon valaistumisen jalkeen elama oli monin verroin helpompaa. Sita ennen olin aika usein romanttisen Suomi-nostalgian kourissa. Siitakin taudista paasin eroon, kun 5-v tauon jalkeen mentiin taas Suomeen lomalle ja tuli oikea koti-ikava tanne. Se oli mukava tunne - tiedan nyt missa koti on. Olisi pitanyt kuunnella siskoani jo 10-v sitten, kun yrittelin silloin talloin Suomeen paluuta: 'Et sa kuitenkaan taalla koskaan viihdy'. Olisi muutama muutto jaanyt valiin :)

Minakin kasvatan mieluummin lapseni taalla: sosiaaliset taidot ja monikulttuurisuuden/erilaisuuden suvaitseminen ovat alkaneet merkita enemman kuin se oikein vastaaminen kokeissa. Eika nama ihmiset taalla niin kamalan tyhmia ole ;)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Aikis - Lokakuu 24, 2008, 13:53
Ihmiset sopeutuvat uusiin oloihin ja vieraaseen kultttuuriympäristöön niin yksilöllisesti...ja kussakin tavassa myös puolensa ja puolensa. Yksi havainnoi ja reflektoi tarkasti, mutta saattaa jäädä sivustakatsojaksi. Toinen solahtaa uusiin kuvioihin 'kuin kala veteen', mutta sopeutuminen saattaa jäädä epäaidoksi ja sekavaksi. Kolmas etenee hitaasti ja viisaan varovaisesti, mutta varovaisuudesta voi tulla ylitsepääsemätön kynnys. Neljännen aktiivisuus, innostus ja rohkeus kantaa pitkälle, mutta vaarana on epärealistisuus. Sanoo asiaan perehtynyt Joseph Shaules.

Monet ekspatit ja siirtolaiset puolestaan sanovat, että kerran kun lähtee, ei enää sen jälkeen kuulu minnekään - on ikuisesti sellainen 'kahden maan kansalainen' tai kiertolainen. Siksi ei ole ihme, että Ellin seuraksi niin moni miettii ja pähkäilee tuota kuulumistaan.Näin ainakin itsekin olen tehnyt. Enkä ole ollenkaan vieläkään täysin sopeutunut takaisinkaan kotimaahan...joskin kovasti on jo helpottanut.

Kyllä minäkin olen iloinen että sain monta tärkeää vuotta 'kasvattaa' nimenomaan naispuolista kuopustani Australiassa. Tuskin edes tuntisin häntä niin hyvin ja suhteemme olisi niin hyvä, jos hän olisi kasvanut Suomessa, jossa on paljon haasteellisempaa elää perhekeskeisesti. Ja osittain yllä mainituista syistä myös olen tyytyväinen myös koulutukseen. Mutta tunnen kyllä sympatiaa myös häntä itseään kohtaan, joka ei ollut asiasta samaa mieltä...

Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Lokakuu 24, 2008, 21:03
Elama on aika erilaista, kun on paattanyt jonnekin jaada,...

Saatoit, Sanni, osua naulan kantaan. Itse tulimme tänne aikoinamme ilman mitään aikataulua takaisinpaluusta, vaikkakin sukulaisille Suomessa puhuttiin pari vuotta kestävästä poissaolosta, jotta heidän olisi helpompaa sopeutua tilanteeseen. Niinpä emme olleet "koko ajan lähtövalmiina", jolloin energiat saattoi keskittää paikallisten tapojen oppimiseen ja ymmärtämiseen, niiden turhan arvostelun ja vastustamisen asemesta.

Olen ollut huomaavinani monissa tänne tilapäisesti tulleissa, etteivät he edes yritä ottaa kaikkea irti tästä tilanteesta, vaan elävät koko ajan tulevaan Suomeen paluuseen tuijottaen. Ajatellaan siis hieman näillä linjoilla: "Koska kuitenkin muutamme 'kohta' pois, niin turha täällä Australiassa on... etsiä paikallisia ystäviä... opetella paikallisia tapoja... etsiä uusia harrastuksia Suomeen jääneiden tilalle... jne. Mutta sitten taas jotkut alunperin tilapäisesti tulleet (etenkin ne, joilla on nähtävästi helpommin[?] paikalleen juurtuvia lapsia), jotka ovat avoimin, vastaanottavaisin mielin lakanneet murehtimasta sitä, kuinka "Suomessa kaikki oli paremmin", ovat usein havainneet jäävänsä mieluummin Australiaan kuin palaavansa takaisin Suomeen opettelemaan siellä tällä välin muuttuneita kuvioita.

Melkeinpä kaikkien täällä kauan asuneiden suomalaissiirtolaisten suusta voi kuulla lausahduksen: "me tulimme tänne kahdeksi vuodeksi". (Australian valtio maksoi yhteen aikaan matkat, jos sitouduit jäämään tänne kahdeksi vuodeksi.) Itse arvelen, että myös noina suuren siirtolaisuuden aikoina tänne tuli paljon ihmisiä, jotka käyttivät sen kaksi vuottaan haaveillen Suomeen paluusta - siinä sivussa edes huomaamatta, mitä hyvää Australialla on tarjottavanaan. Melko monet palasivat takaisin Suomeen kahden vuoden kuluttua, ja jäljelle jääneet olivat kai sitten niitä "tässä ajassa ja paikassa eläjiä". Siirtolaisluonteita!



Pohtii
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 24, 2008, 23:17
(vaikkakin hengenvaarallisten eliöiden määrä on turhan suuri)

Montako hengenvaarallista eliötä olet muuten tämän puolen vuoden aikana nähnyt? Ja moniko niistä käyttäytyi uhkaavasti?


Utelee

Itse en ole onneksi vaarallisia nähnyt, mutta ystäväperheemme näkivät Sydney funnel webin noin 50 metirä meidän kotiovelta. Mulle riittää pelkkä tieto siitä, ettei luonnossa voi liikkua Suomen tapaan huolettomasti ilman, että tarvitsee pelätä maailman vaarallisinta hämähäkkeja ja käärmeitä monen muun lomassa. En voi antaa lasteni juoksennella kukkakedolla ja kiipeillä puihin ja ronkkia maassa olevia koloja, niitä kaikkia Suomessa tutuksi tulleita aktiviteetteja.

Tiedän, että olen tällä hetkellä vaiheessa, että ei ole vielä ystäviä täällä ja muutenkin honeymooni taitaa olla ohi, josko mulla sellaista on ollutkaan. Alueena tämä Newcastle on kuitenkin niin upea, kun melko pienellä liikkumisella pääsee näkemään monenlaista maisemaa. Viime viikonloppuna olimme Blue Mountainsilla ja se paikka tuntui jo heti turvallisemmalta. Talojen ovissa ja ikkunoissa ei ollut kaltereita taikka verkkoja, toisin kuin täällä tuntuu olevan. En tiedä, jotenkin kun vaan katselen ihmisiä täällä ja heidän tapaa olla olemassa niin se tuntuu vain niin vieraalta. Mutta niinpä kai sen kuuluukin, puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika. Mies voisi ehkä saada siirron Sydneyhyn tai Perthiin, mutta Sydney on ainakin ehdottomasti poissa kuvioista, Perth taas ei herätä minkään sortin fiiliksiä. Kyllähän me olemme täällä sillä asenteella, että palaamme Suomeen. Tulimme hakemaan muutaman vuoden kokemuksen asua ulkomailla, mutta koti maa ompi Suomi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Itse olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ilman kunnollista mahdollisuutta edes luoda sosiaalisia verkostoja ja se luultavasti myös vaikuttaa ajatuksiini. Menemme jouluksi Suomeen ja on kyllä tosi jännä nähdä, millaiset fiilikset on palata takaisin tänne. Pelottaakin hieman, jos tulee olo, etten halua tulla.

Mira
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: sanni - Lokakuu 24, 2008, 23:48
Ausseihin! Kay Playgroup australian sivuilla. Melkein joka paikassa on playgroup, jonne voit vieda lapset leikkimaan ja itse tapaat muita kotiaiteja ja -isia. Heilla on paljon ohjelmaa ja sen kautta voit 'verkostoitua' katevasti. Meilla ainakin on jos jonkinlaisia tapahtumia ja syntymapaivia jne jatkuvasti sen viikottaisen leikkisession lisaksi.

Kulttuurishokista loytyy paljon hyvaa tietoa netista ja muualta. Kannattaa ehka lukea, jos nama sopeutumisasiat ovat pinnalla ajatuksissa. Kulttuuriin sopeutuminen on yksilollista, mutta yhteisia tekijoita loytyy myos, ja niihin tutustuminen voi auttaa omien tuntemusten kasitteellistamisessa ja tunnistamisessa.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: hmclehto - Lokakuu 24, 2008, 23:58
Kiva lukea muiden mielipiteita. Minulla on kylla taysin pain vastoin; Suomeen en kaipaa yhtaan siis maana, perhetta kyllakin. En usko, etta sinne ikina tulen takaisin muuttamaan, never say never kuitenkaan (kohta 10 v poissa olleena). Tuntuu, etta nama "ulkosuomalaiset" ovat paljon mukavampia ja suvaitsevaisempia kuin ne "suomalaisen - suomalaiset" siis toki on poikkeuksia. Enka halua ketaan loukata, mutta kun maa on pieni niin helposti tuijotetaan omaan napaa ja ajatellaan vaan, etta se se on se paras paikka maailmassa. Suomessa on yksi suurimpia itsemurha tilastoja maailmassa ja mita noihin ampumisiin tulee, ehka siella ei asiat kuitenkaan ole niin huippu hyvin.....
Olen ylpea suomalaisuudestani ja aina tulen itseani kutsumaan suomalaiseksi ja nyt odotan kovasti josko "paasisin" sukuloimaan reilun kahden vuoden tauon jalkeen ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Kuten on mainittu avointa mielta. Kaikkea ei kannata verrata miten asiat ovat Suomessa, vaan ottaa jos ei muuta niin kokemuksena.

Lykkya tyko "maailman kansalaiset"

Hanna :)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 25, 2008, 00:01
Me kuulumme yhteen playgrouppiin, mutta siellä käyminen on ollut melko takkuista, koska nuorimmaisemme ei halua siellä olla ja tekee kaikkensa, jotta kukaan ei haluaisi hänen kanssaan leikkiä ja vanhemmalle ei taas löydy seuraa, koska kaikki ovat jo preschoolissa. Onneksi hänkin aloittaa preschoolin ensi vuoden alusta ja saa ikäistään seuraa. Hän kaipaa sitä todella paljon. Itse en taas jotenkaan tunnu pääsevän sisään siihen porukkaan. Pitäisi tietysti vain itsepintaisesti käydä, vaikka lapset eivät siellä viihdykään. Onneksi olemme tutustuneet yhteen Kanadasta tulleeseen perheeseen ja toiseen Ruotsista tulleeseen, muuten olisin varmasti tullut jo hulluksi. Pidempiaikaista seuraa emme heistä valitettavasti saa: ruotsalaiset muuttavat pian Melbourneen ja kanadalaiset lähtevät ensi huhtikuussa takaisin kotimaahansa.

Kiitos että vinkkasit tuon kulttuurishokki asian. Täytyypä tutustua.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 25, 2008, 00:09
Enka halua ketaan loukata, mutta kun maa on pieni niin helposti tuijotetaan omaan napaa ja ajatellaan vaan, etta se se on se paras paikka maailmassa.

Musta se on kyllä aika luonnollista, että omaa kotimaataan pitää maailman parhaampana paikkana. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö maailmassa voisi olla hienoja ja hyviä paikkoja asua muuallakin. Niin kuin onkin. Suomalaiset nuoret tekevät tosiaan eniten itsemurhia maailmassa, mikä on kamala asia. Juuri Australiassa julkaistu tutkimus totesi, että tämän maan alkuperäisasukkaiden nuoriso sijoittuu heti toiseksi. Tuo samainen tutkimus totesi, ettei aussinuorella mene kovin hyvin monessakaan asiassa. SBS kertoi siitä uutisissaan pari päivää sitten ja Heraldissa oli uutinen muistaakseni eilen.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: RUU - Lokakuu 25, 2008, 00:38
Itse en ole onneksi vaarallisia nähnyt, mutta ystäväperheemme näkivät Sydney funnel webin noin 50 metirä meidän kotiovelta. Mulle riittää pelkkä tieto siitä, ettei luonnossa voi liikkua Suomen tapaan huolettomasti ilman, että tarvitsee pelätä maailman vaarallisinta hämähäkkeja ja käärmeitä monen muun lomassa.

Tahan mennessa luulen liikkuneeni melkein jokaisessa luontotyypissa talla mantereella, pl trooppinen marka sademetsa (tuolla mantereen pohjoisimmissa osissa), joissain paikoissa enemman, toisissa vahemman. Noilla retkilla olisi potentiaalisesti pitanyt tulla vastaan vaaroja mutta joko en ole tajunnut sita tai ei ole oikeasti tullut.

Pihapuutarhassa ja puistoissa puolestaan toki asustaa monen sortin monkiaisia, hamahakeilla on upeita verkkoja, jne mutta kylla niita palsetkin ovat oppineet katsomaan. Saantohan on mahdollisimman yksinkertainen: katso *ensin* ja mene tyhjaan kohtaan (eli siis vaista suosiolla jo paikalla olevia).
Samoin meidan kortteleissa on tavatty pythoneita, kuten niin monesta muustakin paikasta taalla. Kaarmeet ovat hyvin arkoja luonnostaan ja mielellaan vaistavat ihmista aina kun voivat. Ja, elainten tapaan, uhatuksi tullessaan varoittavat ensin ennen puolustautumista joten siinakin vaiheessa on viela aikaa poistua tilanteesta ilman vahinkoa.

Lainaus
Tulimme hakemaan muutaman vuoden kokemuksen asua ulkomailla, mutta koti maa ompi Suomi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Itse olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ilman kunnollista mahdollisuutta edes luoda sosiaalisia verkostoja ja se luultavasti myös vaikuttaa ajatuksiini. Menemme jouluksi Suomeen ja on kyllä tosi jännä nähdä, millaiset fiilikset on palata takaisin tänne. Pelottaakin hieman, jos tulee olo, etten halua tulla.

Milta tuntuisi asua Suomessa 3 tai 5 vuotta ilman ystavia? Tuskin miellyttaisi.
Toisaalta juuri tuolla asenteella moni tilapaisesti lahtenyt siirtolainen elaa uudessa kodissaan. Yksilollinen valinta tietenkin mutta mikaan ei koskaan voi paihittaa paikallista viisautta! Ja seurastakin voidaan olla montaa mielta mutta hyvaakin sellaista voi loytaa, jopa true blueitten joukosta.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Lokakuu 25, 2008, 02:59
En voi antaa lasteni juoksennella kukkakedolla ja kiipeillä puihin ja ronkkia maassa olevia koloja, niitä kaikkia Suomessa tutuksi tulleita aktiviteetteja.

Minulla käy vähän sääliksi lapsianne. Heillä on turhan hyvät mahdollisuudet periä arkuutesi, josta mahdollisesti saavat sitten sinun laillasi kärsiä loppuikänsä.


Rentoutumaan kehottaen
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Leokatti - Lokakuu 25, 2008, 03:07
Minä olen päättänyt olla lokeroimatta itseäni ollenkaan. Miksi pitäisi olla sellainen olo, että "kuuluu" jonnekin? Tällä hetkellä asun Australiassa, tulevaisuudessa voi olla toisin. Tämä pallo on tässä vuosien vieriessä vain pienentynyt entisestään ja jos jonnekin on pakko kuulua, niin minä kuulun sitten sille...  :pepsodent
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: arixmel - Lokakuu 25, 2008, 04:11
Aikansa vie se sopeutuminen, sama asia toimii myos mikro tasolla, siis maan (minka vaan) sisaisesti, itsella kesti muutama vuosi aikaa alkaa ajatelemaan itseani brissylaisena Mellunmakeen kotitumiseni jalkeen.

Vaikka mita sita turhia lokeroimaan kuten Leokatti sanoikin.

Muistan saman ilmion tapahtuneen myos suomessa "normaalien" muuttojen yhteydessa. Opiskelupaikkakunnallani oli paljon ihmisia ympariston maalaiskunnista, ja osalla oli tapana menna joka viikonloppu "kotiin" ja osa muutti sitten "pysyvasti" paikkakunnalle. Nailla pysyvasti paikkakunnalle tulleilla oli ihan erilaiset harrastukset ja vapaaajanviettotavat kuin tilapaisasukeilla. Eli ekin kuullostaa aika osuvalta mita Sanni sanoi etta elama on erilaista kun on paatanyt jaada.

nimimerkilla: kyynarpaita myoten mullassa ja savessa puutarhassa moyrityn paivan jalkeen ja en tainnut kiinnittaa huomiota yhteenkaan otokkaan :), eli niihinkin tottuu ja ei se luonto ole sen kummempaa taalla kuin suomessakaan,,,,paitsi ylhaalla krokotiilimaassa   :pepsodent
xcv

edit: tassa kun omia kirjoitusvirheita korjailen niin kommentoin jo jaljempana tulleita viesteja (oh no, olen ikuisessa korjailu/kommentointi kierteeddssa :) ) En sanoisi etta ausseihin on sen hankalampi tutustua kuin mihinkaan muuhunkaan kansallisuuteen, joidenkin ihmisten kanssa vain kemiat osuu kohdalleen ja joidenkin ei. Tietenkin sille kemioiden sopimiselle pitaa antaa itse myos mahdollisuus eli menna sinne ulos ja hymyilla (pois se minusta tosin  :pepsodent ) )
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Merja - Lokakuu 25, 2008, 05:56
Mielenkiintoinen viestiketju  :peukkuy

Meidän reilun kahden vuoden kokemuksella voisin sanoa että jokainen käy läpi kulttuurishokin tavallaan ja ajallaan. Itse ekstroverttinä valitan nopeasti kaikesta josta valitettavaa riittää, mutta niin tein Suomessakin. Minun mielestäni valittaminen on sallittua ja joidenkin keino käsitellä ahdistavia tunteita. Parempi purkaa ne heti kun padota niitä sisäänsä ja sitten ampua joku tai itsensä  :o

Joka maassa riittää ongelmia ja miksei niistä saisi puhua? Mikä jää loppujen viimeksi viivan alle on se jolla on merkitystä. Siirtolaisella/ekspatriaatilla/komennustyöläisellä on vaiheita, jolloin kaikki on ihanaa ja vaiheita jolloin kaikki menee päin p.. uuta. Se on osa elämää. Kaikilla ei ole isoja vaihteluita ja toisilla taas niitä on äärimmäisyyksiin saakka. On turha mennä sanomaan että jokin tapa reagoida on oikea...

Omasta puolesta sanoisin että vaakakuppi on aika tasan tällä hetkellä kummankin maan puolesta. Molemmissa on todella hienot puolensa mutta on myös ne todella rasittavat kääntöpuolet. En minä osaa sanoa minne kuulun, paitsi kun juttelen läheisten kanssa, niille on parasta antaa sellainen kuva että kotiin mennään kun ei ole itse vielä varma jäämisestä.

Mira, kannattaa tutustua ehdottomasti joko paikallisiin tai sitten suomalaisiin. Jos ei ole mitään verkostoa, etenkin pienten lasten äidillä joka muutenkin jää helpolla yksin kotiin lasten kanssa, tulee kaikista vastoinkäymissitä elämää suurempia ja kurjuus valtaa mielen helposti. Niitä ystäviä joutuu etsimään ja se kestää aikansa!! Minulle muotoutui vasta toisena vuonna selkeä ystäväpiiri.

Ausseihin on aika vaikea tutustua sillä heillä on jo valmis ystäväpiiri, mutta ekspatit ovat hyvää seuraa sillä heidän kanssaan on samanlaisia kokemuksia, olivat he sitten tulleet mistä maasta tahansa.

Ötököitä ei kannata pelätä, meidän lapset ovat ainakin saaneet mellastaa vapaasti metsissä ja muualla kunhan niille on opetettu ettei kaikkia koloja kannata ronkkia kädellä (keppi on parempi). Kuten sanottu, eläimet ovat arkoja ja aika harvinaisia on niiden kanssa ongelmat. Murkunpuremia on kyllä saatu ihan riittävästi  :D
Varmaan meidänkin puutarhassa on myrkyllisiä hämppyjä, mutta ne saavat rauhassa lymytä pensaikoissaan. Eivät ne tule ja vaani ohikulkevia lapsia. Itsekin olin aika ötökkäkammoinen ennenkuin tulimme tänne, mutta se kaikkosi aika nopeasti.Ehkä kun olin töissä kaiket päivät, auttoi kun oli muuta ajateltavaa niin paljon.

Tsemppiä kulttuurishokin kanssa, se menee ohi ihan varmasti! Ja rohkeasti kavereita etsimään, minunkin paras ystäväni tällä mantereella asuu parin tuhannen kilometrin päässä mutta ei se ystävyyttä estä! :XXXX
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Milka - Lokakuu 25, 2008, 08:32
Mina kuulun selkeasti Australiaan, mutta en sano ettenko taas Suomeen sopeutuisi jos sinne kohtalo heittaisi.  :pepsodent Pari kertaa on ollut lahella, silla tuo Ruotsinmaa nayttaa aina tasaisin valiajoin kutsuvan. Viela ei olla vastattu kutsuun, mutta eihan sita tieda jos vaikka...

Mina nyt olenkin erittain sopeutuvainen ja koti on siella missa paatan sen olevan. En ole koskaan potenut 'koti-ikavaa' Suomessakaan eri paikkakunnilla asuessa. Ystavapiiri on muodostunut tanne seka muista maahanmuuttajista etta ausseista. Vaikeampaa minusta on Suomessa suomalaisiin tutustua ja ystavapiiria muodostaa kuin taalla. Mutta jokainen tietysti tyylillaan.

Janna juttu mita Ari kertoi tuosta maansisalla muuttamisesta ja sopeutumisesta. Onko teilla muilla maansisalla muuttaneilla ollut 'kulttuurishokkia'?
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Lokakuu 25, 2008, 11:21
...valitan nopeasti kaikesta josta valitettavaa riittää, mutta niin tein Suomessakin. Minun mielestäni valittaminen on sallittua ja joidenkin keino käsitellä ahdistavia tunteita. Parempi purkaa ne heti kun padota niitä sisäänsä ja sitten ampua joku tai itsensä

Mahdollisesti viittaat tähän minun lausahdukseeni tuolta ylempää:

Lainaus
...niiden turhan arvostelun ja vastustamisen asemesta...

Toki valittaminen on sallittua, mutta silti enimmäkseen turhaa: montako kertaa ossit ovat muuttaneet valittamisesi tuloksena toimintatapojaan tai sitä, mikä ikinä on ollut valittamisesi kohteena? Blogisi lukemisen perusteella eivät kovinkaan monesti?! Toivottavasti höyryjen pihalle päästäminen on tuottanut sinulle sitten edes jonkinlaista tyydytystä. Omalla kohdallani en koe tarvetta valittamiseen, eikä minua kukaan koskaan tapaakaan kovin kiukkuisessa mielentilassa.

Minä voisin allekirjoittaa Milkan edellisen kommentin täysin (paitsi tuo Ruotsiin muuttaminen ei ole koskaan ollut itsellä mielessä :)). Brissystä Canberraan muuttaessani en kokenut kulttuurishokkia itse muuttamisen takia. Muutin Canberraan aloittaakseni työn uudessa työpaikassa, ja kaikki - siis aivan kaikki - energia meni uuden työpaikan tavoille opiskeluun. Se oli intensiivistä aikaa. Minulle maksettiin käsittääkseni samansuuruista liksaa kuin vastaavan työkokemuksen omaavalle ossille olisi maksettu. Niinpä minulta odotettiin myös samanlaista työpanosta. Mitään ei olisi esimerkiksi saanut anteeksi sen takia, että puhuin vielä siinä vaiheessa hieman puutteellista englantia. Ei auttanut jäädä uneksimaan: paitsi että piti koittaa keskittyä omiin työtehtäviini, minun piti koko ajan tarkkailla mitä ympäristössä keskusteltiin, jotta olisin heti asiasta jyvällä, kun ja jos joku kolleega kysyi minulta jotain. Brisbanessa asumiseni aikanahan en ehtinyt olla kuin parissa lyhyehkössä määräaikaistyösuhteessa, ja niissä tehtäväni olivat sen verran itsenäisiä, ettei vastaava keskittyminen ympäristön tapahtumiin ollut tarpeen.
 
Olin joka ikinen ilta aivan puhki, eikä siinä jäänyt aikaa pohtia muunlaisia kulttuurishokkeja. Tuota vaihetta kesti noin kolme kuukautta. Sen jälkeen olin jo tottunut siihen työn ohessa muiden kuunteluun, ja ilmeisesti oma ajattelunikin alkoi siinä vaiheessa entistäkin enemmän kääntyä englannin kielelle, joten minun ei enää tarvinnut rasittaa itseäni yhtäaikaisella kaksikielisellä ajatustoiminnalla.


Muistelee
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Silppu - Lokakuu 25, 2008, 11:29
Tunnen kuuluvani Australiaan. Muutettiin vajaa neljä vuotta sitten tänne sillä periaatteella että tämä on uusi kotimaamme, josta emme tienneet kovinkaan paljon. Teimme myös sellaisen vapaaehtoisen sitouttavan päätöksen, että jos toinen meistä aikuisista haluaa takaisin Suomeen, niin sinne palataan koko perhe. -No kumpikaan ei ole halunnut, ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä varmempaa on, että tuota optiota ei koskaan käytetä. Lisäksi olemme olleet itse päämäärätietoisia ja aktiivisia verkostoitumisen suhteen. Paikallisessa luterilaisessa kirkossa käydessämme meillä oli aluksi paljon eläkeläisiä ystävinä, ja se olikin varsin rikastuttavaa oppia tuntemaan vanhan polven ausseja. Myös Australian suomalaisten kanssa verkostoituminen on tullut tärkeäksi.

Aivan kuten Jounikin, niin kertaakaan ei ole edes käynyt mielessä muuttaa pysyvästi takaisin Suomeen. Pidin tästä maasta ja sen kulttuurista heti alusta lähtien ja olen kokenut, että olen vihdoin tullut "kotiin". Ehkä siihen tunteeseen on osasyynä loska ja kaamos, jota inhoan sydämeni pohjasta. Upean luonnon lisäksi aussien ystävällisyys ja positiivisuus ovat niin isoja plussia, joita en aivan heti vaihtaisi pois. Toki jotkut pikkuasiat ärsyttivät alkuun, mutta enää en huomaa niitä. Mitään sen suurempaa kulttuurishokkia ei ole ollut. Voihan olla että asumme joskus vielä jossakin muualla päin maailmaa, ehkä Suomessakin, mutta palaamme kuitenkin takaisin kotimaahamme Australiaan.

Silppu
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: sanni - Lokakuu 25, 2008, 11:55
Minä olen päättänyt olla lokeroimatta itseäni ollenkaan. Miksi pitäisi olla sellainen olo, että "kuuluu" jonnekin?


Namahan ovat hyvin henkilokohtaisia asioita, toisille tarkeita, toisille ei. Monesti myoskin itsestaanselvaa tai alitajuista. Itselleni tama Aussilaan 'kuuluminen' oli siina mielessa valaisevaa ja hienoa, etta minulla ei ole koskaan ennen elamassani ollut 'oikeaa kotipaikkaa' jonne olisin 'kuulunut'. Sen verran kiertelimme perheeni kanssa maita ja mantuja. Eli minulle tama 'kuuluminen' oli uutta ja olen siita aika innoissani. Tuntuu hyvalta kuulua jonnekin, enka tunne, etta olen itseani mitenkaan lokeroinut tanne kuulumalla! Kyllahan ne kuulumisen vaihtoehdot rajoittuvat maapallolla niihin paikkoihin, missa fyysisesti on elamaansa elanyt ja se kuulumisen tunne tulee sitten siita arkielamasta, jos on tullakseen. Kuinka syvalle nuo paikat menevat itseesi ja kuinka syvalle itse sukellat. (Onpas syvallista!). Kaikki ne maat, missa olen elanyt ovat aina osa minua, mutta en ole aikaisemmin tallaista kuulumisen tunnetta niista saanut. Olen kai nyt taalla sen verran tyytyvainen elamaani ja olen sen verran muailimaa nahnyt, etta ei ole tarvetta miettia seuraavaa satamaa. Ehka se kuuluminen tulee tasta? 
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Lokakuu 25, 2008, 12:28
...olen vihdoin tullut "kotiin". Ehkä siihen tunteeseen on osasyynä loska ja kaamos, jota inhoan sydämeni pohjasta.

Mielestäni kaksi parasta syytä asua poissa Suomesta: loka- ja marraskuu! Tulisin intohimoisena laskettelijana kunnon lumen kanssa tekemisiin, mutta en aio enää ikinä eläessäni lapioida tai työnnellä kolalla lunta pois arkielämäni haitoilta. Täällä Canberrassa asumisessa on sekin etu, että talvisin lumille pääsee halutessaan aika äkkiä, mutta lumesta tai loskasta ei ole koskaan arkitoimiin liittyviä haittoja. Oho, alkaa taas tämäkin keskustelu lipsumaan aiheen ulkopuolelle... Seuraava kirjoittaja palatkoon asiaan!
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Merja - Lokakuu 25, 2008, 20:34
jouni, en viitannut sinun kommenttiisi vaan lähinnä ajattelen kaikkia niitä keskusteluja joita käydään esim työpaikalla ahkerasti tällä hetkellä ja samoin monen ulkomailta tulleen (sekä Suomesta että muista maista) ystävän suusta kuulee valitusta tämän tästä.

Ehkä valittaminen on väärä sana sillä se on implisiittisesti negatiivinen. Ehkä "valittamista" luonnehtia myös keskusteluksi asioista jotka aiheuttavat voimakkaita tunteita ;) Keskustellaanhan me paljon muustakin.

En minä pyri niinkään paljon "valittamisella" muuttamaan ketään, vaan ehkä haluan peilata mitä mieltä muut ovat ja näin tekevät muutkin. Toisaalta, työpaikkani on hyvä esimerkki siitä että kun tarpeeksi valitetaan niin asoiota tapahtuu! Siellä on ollut paljon tyytymättömyyttä (kansalaisuudesta riippumatta eli aussit ovat aivan yhtä kypsiä) ja nyt johto on heräämässä siihen että jotain pitää tehdä kun ihmiset eivät viihdy, väki vaihtuu ja koko ajan joku valittaa. Nyt alkaa ripeällä tahdilla tapahtua sielläkin muutoksia ja surveyt seuraavat toisiaan aiheesta "mitä haluat muuttaa". Minä olen tehnyt myyräntyötä jo kahden vuoden ajan ja syytänyt ehdotuksiani, joista osa on toteutettu, osa ei. Enhän minä toki kulje valittamassa ympäriinsä,sehän ajaisi ihmiset hulluksi, minä olen enemmän toiminnan ihminen. (ja mitä päiväkirjaani tulee, se on minulle höyryjen päästöpaikka, suomalaiseen tapaan, jos asiat ovat hyvin niin mitäs niistä raportoimaan).   

Luulen että iso ero Euroopan ja Australian välillä on siinä että Euroopassa ihmiset eivät tyydy kaikkeen kakkaan mitä päättäjät syytävät ja siellä muutetaan asioita kun ihmiset älähtävät. Täällä ihmisten vastaus huonoihin oloihin jne on se että vaihdetaan paikkaa. Työpaikkaa, koulua, kaupunkia jne,. Erittäin passiivista eikä se todellakaan muuta mitään. Sen sijaan että tartuttaisiin asioihin, keskusteltaisiin niistä ja yhdessä mietittäisiin mitä voisi tehdä paremmin. 
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: sanni - Lokakuu 25, 2008, 23:50

Luulen että iso ero Euroopan ja Australian välillä on siinä että Euroopassa ihmiset eivät tyydy kaikkeen kakkaan mitä päättäjät syytävät ja siellä muutetaan asioita kun ihmiset älähtävät. Täällä ihmisten vastaus huonoihin oloihin jne on se että vaihdetaan paikkaa. Työpaikkaa, koulua, kaupunkia jne,. Erittäin passiivista eikä se todellakaan muuta mitään. Sen sijaan että tartuttaisiin asioihin, keskusteltaisiin niistä ja yhdessä mietittäisiin mitä voisi tehdä paremmin. 

Ooh, minusta asia on tosin painvastoin Suomen ja Aussilan valilla! Mielestani Suomessa ei 'virallisesti' valiteta eika pahemmin alahdella, mutta ei myoskaan vahdeta paikkaa, vaan ennemminkin hammasta purren jatketaan huonoissa oloissa. Oman kokemuksen mukaan Aussilassa kylla on paljon enemman kansalaisliikkeita ja mielenosoituksia ja delegaatioita tyopaikoilla ja asuinalueilla jne, jotka ajavat asioitaan reippaasti. Myos tyopaikoilla ihmiset helpommin sanovat, mita ajattelevat ja vastustavat asioita, jos ne tuntuvat epareiluilta. Mielestani Eurooppa ei ole niin yhtenainen paikka, etta voisi tassakaan asiassa yleistaa. Mielenkiintoista, etta jollakin on noin poikkeavia kokemuksia!

(Ja taas mentiin aiheesta sivuun...)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Milka - Lokakuu 26, 2008, 00:16
Jatkan aiheen sivusta...

Mina olen Sannin kanssa samaa mielta etta taalla asioista valitetaan aanekkaasti ja asioihin yrittaan vaikuttaa, jos joku asia ei miellyta ja jos ei saada muutosta aikaan niin sitten vaihdetaan paikkaa. Mutta ainakin oman hyvan olon eteen tehdaan jotain, vaikka sitten vaihtamalla tyopaikkaa. Suomessa tormasin siihen etta kaikki vaan valitti kahvitunnilla, mutta eivat tehneet asian muuttamiseksi mitaan ja vaan hammasta purren karsivat samassa tyopaikassa vuodesta toiseen ja selan takana jurputtivat, eli ihmiset olivat passiivisempia oman hyvinvointinsa tavoittelussa. Vai onko se niin etta Suomessa ei saa nayttaa etta on tyytyvainen elamaansa, vaan aina pitaa keksia jotain mista valittaa....  >:(  >:(  >:( En nyt taida oikein osata selittaa mita tarkoitan, mutta jos joku ymmartaisi edes rivien valista...
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 26, 2008, 08:16
Tiedän, että olen arka, mutta mä en oikeasti näe muuta keinoa kuin olla tosi tarkka ja varovainen, jos ja kun tuolla puskissa kerta kuitenkin on niitä hämähäkkejä ja käärmeitä, kuten täällä Newcastlessakin ihan kaupungissa on jo nähty kevään ensimmäiset brown snaket ja Sydney funnel web paikassa, jossa meidän tyttö on kerännyt kukkia. Eikös tuon Funnel webin tee erityisen vaaralliseksi juuri se, että se on agressiivinen hyökkäämään, vaikka eläimet yleensä mieluiten lähtevät karkuun ja käärmeissä oli joku vastaavanlainen lajike myös. Olen kuitenkin mielummin liian varovainen enkä näe ongelmana sitä, että lapset ovat sellaisia myös. Ehkä mä kykenen relaamaan jossain vaiheessa tai sitten en.

On totta, ettei Suomessakaan olisi kiva olla ilman ystäviä, mutta fakta kuitenkin on, että ne ovat siellä Suomessa eivätkä täällä. Olemme mieheni kanssa usein jutelleet, että jos tänne saisi kaverit niin sitten tänne voisi kuvitella jäävänsä. Australia on maana luontonsa ja maisemiensa sekä ilmastonsa puolesta kuitenkin vertaansa vailla. Enkä mä ihan tajuu, miten voi muuttaa vieraaseen maahan asenteella, että tämme jäämme ja sopeutua ikään kuin jäädäkseen, jos kuitenkaan niin ei ole tarkoitus.
Mutta kuten totesin, olemme olleet täällä vasta puoli vuotta ja tällä hetkellä Suomi-ikävä on aika kova, jopa kohta alkavaa marraskuun pimeyttä ja vesisadetta.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: chilifinn - Lokakuu 26, 2008, 09:12
Sanni ja Jouni ovat jo kirjoittaneet mitä itse ajattelen. Myös Jounin kommentti loka- ja marraskuusta on naulan kantaan. Vaikkakaan tuo asia ei ole se ratkaisevin juttu asuinpaikkaa valitessa niin pelkkä kyseisen ajanjakson ajatteleminen saa kaiken Suomikaihon kaikkoamaan.  :D
Me olemme olleet täällä vasta vuoden enkä ole miettinyt kertaakaan mihin kuulun, enkä aio miettiäkään.Tulimme sillä asenteella että aika näyttää minne asetumme. Tykkäämme sekä Suomesta että Australiasta mutta valittamistakin löytyy molemmista maista.
Ötökkäkammoni ei vaikuta siihen missä haluan asua. Vaikka inhoankin käärmeitä ja hämähäkkejä niin ne eivät rajoita elämääni kuitenkaan siinä määrin että pohtisin asuinmaan vaihtoa asian takia (paitsi oikein heikkona hetkenä hetken verran  ;)). Meillä vaakakupissa painavat perhe-elämän ja sosiaalisen elämän sekä tietysti myös työelämän laatu. Siis elämänlaatu kokonaisuutena. Ilmasto ja eläimistö ovat siinä pieniä asioita mutta ilmastopisteet menevät ilman muuta Australialle. Vesipisteet sitten taas Suomelle. Ja eläimistön osalta täytyy sanoa että osaan minä tuhlata energiaa karhujen, susien, ja jopa sen hurjan kyyn pelkäämiseen suomalaisessa metsässä.  ;)

Kuten Jouni ja Sanni jo sanoivat niin kyllä se tullessa oleva asenne ihan varmasti vaikuttaa sopeutumiseen. Jos tulee parin vuoden kommennukselle eikä ole aikomustakaan jäädä niin todennäköisesti hakee seuraa suomalaista ja muista ulkomaalaisista, valittaa herkemmin uusista oloista ja korostaa Suomen erinomaisia puolia. Se on minusta ihan luonnollista. Uskon silti että tilapäisillekin asukeille olisi apua siitä että keskittyy todella tähän hetkeen ja siihen että pyrkii nopeasti luomaan sosiaalisia verkostoja ja arkirutiineja täällä. Koska me muutimme eri asenteella (tavoitteena viihtyä pitkään) niin olen mielessäni korostanut Suomen huonoja puolia ja Australian hyviä puolia, ihan siksi että onnistuisin ylläpitämään positiivista ja vastaanottavaista asennetta tätä maata kohtaan myös vastoinkäymisten hetkellä. Moni asia on ollut mutkikas ja ensimmäinen vuosi paljon stressaavampi kuin olin odottanut, mutta uskon että toinen vuosi on jo helpompi. Kun koko ympäristö vaihtuu kertarytinällä niin alkuinnostuksen jälkeen on käsittääkseni aivan yleistä kärsiä valituskaudesta, jolloin oma maa on se mansikka. Kokeneemmilta olen kuullut että vasta kolmas vuosi on ykeensä se vuosi jolloin ihminen kotiutuu uuteen maahan. Työelämässä mukana oleminen ja se ettei uhraa jatkuvasti ajatuksia lähtömaalle auttaa sopeutumisessa. Eräässä radio-ohjelmassa kuulin sellaisen kommentin että jatkuva kotimaan uutisten seuraaminen, emailit ja chatit kavereille yms kuulemma ylläpitävät koti-ikävää. Nykyisillä vaihto-oppilailla on kuulemma tämän takia enemmän koti-ikävää ja sopeutumisongelmia kuin ennen vanhaan kun kotiin soitettiin kerran kuussa ja kavereille pistettiin kirjepostia. :pepsodent. Moni ei ehkä haluaisi uskoa tuota todeksi mutta uskon kyllä että asiassa on perää. Olen itse ahkera emailaaja mutta olen tietoisesti harventanut mailiyhteydenpitoa ja pyrkinyt viime kuukausina keskittymään elämään ja ystäviin täällä. Seuraan yhä Suomen uutisia eikä tarkoitukseni ole etääntyä ystävistäni mutta tarkoitus on kyllä viettää mahdollisimman paljon aikaa Australiassa saatujen suomalaisten ja australialaisten ystävien kanssa ja vähemmän aikaa tietokoneen ääressä.



Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: sanni - Lokakuu 26, 2008, 10:07
Olen kuitenkin mielummin liian varovainen enkä näe ongelmana sitä, että lapset ovat sellaisia myös. Ehkä mä kykenen relaamaan jossain vaiheessa tai sitten en.

Tahan varmaan auttaa parhaiten se, etta hakee infoa siita, kuinka kaarmeen nahdessa kannattaa kayttaytya, minkalaisessa ymparistossa kaarmeita ja hamahakkeja on jne. Eli sellaisia asioita, joita taalla koululaisille opetetaan. Varovaisuus on ok, mutta jos liian varovaisuuden vuoksi ei uskalla luonnossa leikkia jaa aika paljosta paitsi. Monissa elaintarhoissa ja reptile parkeissa henkilokunta kouluttaa kavijoita naidenkin asioiden suhteen ja siella voi kysya mielta vaivaavista asioista.

On totta, ettei Suomessakaan olisi kiva olla ilman ystäviä, mutta fakta kuitenkin on, että ne ovat siellä Suomessa eivätkä täällä. Olemme mieheni kanssa usein jutelleet, että jos tänne saisi kaverit niin sitten tänne voisi kuvitella jäävänsä. Australia on maana luontonsa ja maisemiensa sekä ilmastonsa puolesta kuitenkin vertaansa vailla. Enkä mä ihan tajuu, miten voi muuttaa vieraaseen maahan asenteella, että tämme jäämme ja sopeutua ikään kuin jäädäkseen, jos kuitenkaan niin ei ole tarkoitus.
Mutta kuten totesin, olemme olleet täällä vasta puoli vuotta ja tällä hetkellä Suomi-ikävä on aika kova, jopa kohta alkavaa marraskuun pimeyttä ja vesisadetta.

Kuulostaa kylla ihan kulttuurishokin oireilta... Mutta uusia ystaviakin voi saada! Niin kuin aiemmin on sanottu, elama on erilaista, kun on paattanyt jaada. Jos on aivan selvaa, ettei jaa pidemmaksi aikaa on ehka vaikeata loytaa motivaatiota sen syvempaan sopeutumiseen. Lisaksi sita sopeutumista on vaikeaa 'hoputtaa'. Ehka kannattaisi miettia sita, mita tekisit toisin, jos tietaisit, etta et voisi palata Suomeen? Se energia, mika menee Suomen ja sikalaisten ystavien ja perheen ikavoimiseen ja paluun miettimiseen/odottamiseen vapautuisi takalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustumiseen ja kaantyisi positiivisemmaksi. 
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Silppu - Lokakuu 26, 2008, 10:12
Enkä mä ihan tajuu, miten voi muuttaa vieraaseen maahan asenteella, että tämme jäämme ja sopeutua ikään kuin jäädäkseen, jos kuitenkaan niin ei ole tarkoitus.  

Jos katsot asian noin, niin yhtä vaikea on asiaa tajuta käänteisestikin. Eli päättelysi perusteella vieraaseen maahan ei voi myöskään muuttaa asenteella, että tänne ei jäädä, ja sopeutua, jos kuitenkin voi käydä niin että tänne jäädään. Niinpä ongelman ydin onkin asenteessa, eikä päättelyn loogisuudessa. Kukapa sitä tulevaisuudestaan niin paljon tietäisi, että osaisi varmasti sanoa mitä tapahtuu. Asenne kun voi olla kuitenkin mitä vain, ja uskon että sopeutumisen kannalta on parempi olla "tänne jäädään" -mielellä kuin "eipäs-juupas" ja "vain väliaikaisesti" -asenteilla.

Entä jos kokeilisitte muuttaa omaa asennettanne leikittelemällä lähes alituisesti ajatuksella, että tänne tosiaan jäädään asumaan pysyvästi, vaikka mikä olisi. Uskon, että se herättää tunteita, nopeuttaa sopeutumisprosessia ja mahdollisesti se myös muuttaa tapaanne toimia esim. verkostoitumisen suhteen (joka muuten on pakko saada kuntoon, jos tänne jäätte). Vastoinkäymiset kuuluvat siirtolaisuuteen, ja elämään ylipäätään. Kyse on vain siitä, että millä asenteella niihin suhtaudutaan, ja että osaammeko kääntää ne voimavaraksi. Siirtolaisuus on varsin hyvä oppikoulu elämälle, ja olette varmasti oppineet elämästä paljon enemmän jo nyt, jos sitä vertaa siihen, että olisitte jääneet Suomen niin tuttuun ja turvalliseen.

Silppu
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 26, 2008, 10:21
Jotta nyt ei jäisi sellaista käsitystä (vaikka ketä oikeasti kiinnostaa :pepsodent), että lapseni ulkoilevat ainoastaan meidän terassilla, jonka pystyn pitämään ötökkävapaana, kerrottakoon, että liikumme kyllä paljon luonnossa. Teemme kävelyjä metsissä, kiipeilemme kukkuloille ja rannalla oleilemme lähes aina, kun sää sen sallii. Jos jotain Newcastlessa on upeaa, niin rannat sijaitsevat aivan jalkojen juuressa ja omalta parvekkeelta voi katsella delfiinejä. Mutta luonnossa liikkuessamme lapset eivät saa mennä pusikkoihin eivätkä heinikkoon. Kukkia kerätään polkujen varsilta, mutta varovaisesti silloinkin. Koloja ei ronklita kuin kepin kera. Reptile parkissa olemme käyneet jo kahdesti hakemassa tietoa ja siedätyshoitoa.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: RUU - Lokakuu 26, 2008, 12:12
Enkä mä ihan tajuu, miten voi muuttaa vieraaseen maahan asenteella, että tämme jäämme ja sopeutua ikään kuin jäädäkseen, jos kuitenkaan niin ei ole tarkoitus.

Ehka kannattaisi miettia sita, mita tekisit toisin, jos tietaisit, etta et voisi palata Suomeen? Se energia, mika menee Suomen ja sikalaisten ystavien ja perheen ikavoimiseen ja paluun miettimiseen/odottamiseen vapautuisi takalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustumiseen ja kaantyisi positiivisemmaksi. 

Pisteet Sannille tästä näkökulmasta!  :peukkuy

Koska elämässä voi tapahtua vaikka mitä, suuntaan jos toiseenkin, niin kai kaikilla tänne tulevilla on vastassaan kolme mahdollista skenaariota: palataan hetkenä X Suomeen, jäädään pidemmäksi aikaa tänne, tai matka jatkuukin toisaalle.
Meilläkin on nyt toinen "kausi" meneillään. Suurin syy ottaa aikalisä oli maan tuleminen tutummaksi, aloimme vasta toisen vuoden kuluessa päästä sisälle tähän ja pitämään kohtaamistamme asioista. Niistä on pakko saada ilo irti ennenkuin edes harkitaan paluuta. 8)
Ensimmäiset ½ vuotta hakattiin päätä seinään ("ihme juttuja & tapoja näillä"), seuraava ½ vuotta meni hyväksymiseen ("no, kai tähän joku historiallinen syykin on miksi nää on näin pöllösti"). Vasta sen jälkeen maa alkoi vasta oikeasti avautumaan ja korvienväli todella kääntyä positiivisemmalle puolelle.

Mira, mitäs jos mies haluaakin jäädä pidemmäksi aikaa töihin tänne??? Hän on oppinut paikalliset tavat, pitää tästä työkulttuurista, näkee hienoja mahdollisuuksia jatkoa ajatellen, jne. Jos jonain päivänä hän ajattelee asiaa ääneen...
Kaiken tämän keskelle ehkä vähän lisää painolastia sinulle mutta suosittelen lämpimästi että pyrit kuitenkin järjestämään elämäänne pidemmällä aikavälillä: ehkä sittenkin kolmeksi tai neljäksi vuodeksi. Jos paluu Suomeen tuleekin siinä välissä ajankohtaiseksi niin sitten koti kasaan ja matkaan.

Sitä paitsi pieni logiikkakysymys: muuttaa ... asenteella, että tämme jäämme ja sopeutua ... jos kuitenkaan niin ei ole tarkoitus. Siis kumpaa: muuttaa jäädäkseen vai lähteäkseen?
Muuttaessaan ei koskaan tiedä mitä edessä on. Pysyväksi tai pitkäaikaisiksi ajateltuja muuttoja perutaan tai perheet valitettavasti hajoaa eri näkemysten ja haaveiden ristipaineessa. Etenkin expat-työkomennuksissa on ihan tavallista että reissun kesto muuttuu sovitusta - molemiin suuntiin. Eräs Dunderistakin tuttu tuli tiettävästi kahdeksi viikoksi vierailulle ja on sen jälkeen tainnut muutaman kerran ehtiä Suomeenkin... Toisin sanoen, miksi edes odotella jotain kaukaista tulevaa, joka ehkä muuttuu matkalla kymmenen kertaa? 'Sit ku' -elämää, joka pimittää arjen ja sen hetken iloja.
Onnea ystävien etsintään! Aussit ovat vähän turkulaisia sikäli että vaikea aluksi tutustua mutta oikein hyvää seuraa sen jälkeen. Muiden siirtolaisten kanssa pääsee helpommin alkuun, etenkin kun heillä on sama tarve sosiaalisen verkoston luomiseksi. Sekin antaa jo paljon!
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Kaitlin - Lokakuu 29, 2008, 10:37


On totta, ettei Suomessakaan olisi kiva olla ilman ystäviä, mutta fakta kuitenkin on, että ne ovat siellä Suomessa eivätkä täällä. Olemme mieheni kanssa usein jutelleet, että jos tänne saisi kaverit niin sitten tänne voisi kuvitella jäävänsä. Australia on maana luontonsa ja maisemiensa sekä ilmastonsa puolesta kuitenkin vertaansa vailla. Enkä mä ihan tajuu, miten voi muuttaa vieraaseen maahan asenteella, että tämme jäämme ja sopeutua ikään kuin jäädäkseen, jos kuitenkaan niin ei ole tarkoitus.
Mutta kuten totesin, olemme olleet täällä vasta puoli vuotta ja tällä hetkellä Suomi-ikävä on aika kova, jopa kohta alkavaa marraskuun pimeyttä ja vesisadetta.

Kuulostaa kylla ihan kulttuurishokin oireilta... Mutta uusia ystaviakin voi saada! Niin kuin aiemmin on sanottu, elama on erilaista, kun on paattanyt jaada. Jos on aivan selvaa, ettei jaa pidemmaksi aikaa on ehka vaikeata loytaa motivaatiota sen syvempaan sopeutumiseen. Lisaksi sita sopeutumista on vaikeaa 'hoputtaa'. Ehka kannattaisi miettia sita, mita tekisit toisin, jos tietaisit, etta et voisi palata Suomeen? Se energia, mika menee Suomen ja sikalaisten ystavien ja perheen ikavoimiseen ja paluun miettimiseen/odottamiseen vapautuisi takalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustumiseen ja kaantyisi positiivisemmaksi. 

Me olemme olleet täällä nyt 3kk. Tulimme tänne "jäädäksemme" asenteella. Sillä periaatteella olemme myös elämäämme täällä "rakentaneet" uudelleen. Koti-ikävää ei toistaiseksi ole, mutta ehkä meidän "shokki" on vielä tulossa. Vaikea sanoa. Itse olen avoin tyyppi. Menen juttelemaan kaikkien kanssa ja paljon mennään tunteella näissä "ystävyys" asioissa. Olen hyvin tutustunut naapuriimme. Hän on suht samanikäinen ja oikein mukava nainen. Myös harrastusten kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja aina kun mahdollista yritämme luoda myös muihin kuin Suomalaisiin verkostoa. Toki jos ei halua löydy ja on sillä asenteella että turha tutustua kun ei me kuitenkaan tänne jäädä niin kynnys mennä juttelemaan on paljon korkeampi.

Meille tämä "asenne" sopii tosin kotipuolessa emme ole kovasti tästä vielä puhuneet että aikomus on kyllä jäädä pitemmäksi aikaa :D Aina tietysti voi tulla jotain ennalta arvaamatonta joka voi muuttaa ajatuksia eli kiveen ei olla mekään mitään hakattu :) Toistaiseksi olemme jäädäksämme ja viihdymme mainiosti.

Kati ja perhe joista pikku Luka poika jo melkein kävelee :O Justhan se syntyi!!
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 29, 2008, 11:58
Olette aivan oikeassa siinä, että helpompaa täällä olisi olla, jos osaisi tosiaan heittäytyä elämään kuin jäädäkseen ja tehdä kaikkensa luodakseen uudet kuviot tänne. Mä en vain ole sen luonteinen ihminen. En ole Suomessakaan luonut uusia ystävyyssuhteita viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin ehkä pari. Ystäväpiirini on suppea, mutta sitäkin tärkeämpi ja tiiviimpi. En myöskään ole hirmuisen avoin luonne, sellainen kuin esim. Kati kuvaili olevansa. Mun on vaikea tuppautua ihmisten seuraan ja nostaa itseäni esille ja sitä kautta luoda uusia ystävyyssuhteita eritoten ihmisten kanssa, jotka eivät uusia ystäviä ehkä edes kaipaa. Toisten maahanmuuttajien kanssa suhde syntyy luonnostaan ilman tuputtamista. Sitä voi sitten tietty ihmetellä, miksi suostuin muuttamaan toiseen maahan ja jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseni. Tällä hetkellä, kun oikeasti ottaa nuppiin se, että ihan kaiken eteen täytyy nähdä vaivaa ja on ikävä ystäviä Suomessa, mietin sitä kyllä itsekin. Toisaalta sitä oppii itsestään uusia puolia juuri tällaisessa äärirajoille vievässä kokemuksessa. Toisaalta on mussa myös se puoli, joka halusi jättää kaiken tutun ja turvallisen, en vain totta totisesti osannut etukäteen ajatella, mitä se oikeasti tarkoittaa. Ja kyllä tässä joudumme jo nyt miettimään kauan aiomme täällä olla, sillä miehelle on jo tarjottu enemmän vastuuta vaativaa pestiä, joka vaatisi maassa oloa vähintään sen kolme vuotta. Kolme vuotta kuuluu toki siihen aikahaarukkaan, mitä tänne muuttaessamme olemme miettineet mahdolliseksi, mutta jos enemmän kuin kaksi vuotta täällä olemme, on sitten jo mun oma työ vaakalaudalla. Sain töistä toimivapaata kahdeksi vuodeksi. Mutta joo, ehkei nämä meidän asiat nyt kuulu tähän ketjuun. On erittäin mielenkiintoista lukea toisten näkemyksiä ja kiitän kaikista saamistani kommenteista. Niissä riittää pohdittavaa ja ehkä uuden suhtautumistavan alku. Juuri nyt ei vain voisi vähempää kiinostaa. ;)

Mitä taas luonnon vaarallisuuteen tulee ja liialliseen arkuuteeni, niin tämä viikonloppu kyllä lisäsi sitä, kun ollessamme miehen kanssa kaksin sademetsäkävelyllä(isovanhemmat ovat täällä ja hoitivat pari päivää lapsia, jotta pääsimme kaksin liikkeelle) törmäsimme mitä luultavammin red bellied black snakeen. Siinä se kiemurteli aivan polun vieressä ja juurikin sellaisessa kohdassa, johon meidän keppimaakarimme olisi voinut mennä keppejä noukkimaan. Ehkä käärme olisi ehtinyt luikerrella pois ehkä ei. Ehkä lasten aiheuttama meteli olisi ajanut sen pois emmekä olisi sitä ollenkaan nähneet, ehkä ei. Jokatapauksessa on aika vaikea relata lasten kanssa metsässä liikkuessa. Niin se vain on.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Traveller - Lokakuu 30, 2008, 09:48
Mä muutin tänne viime vuonna, 27 vuoden Suomessa asumisen jälkeen. Olen siis syntyperäinen aussi, mutta tunnen itseni täysin suomalaiseksi. Kuulun mielestäni Suomeen. Huomaan sen esim. töissä, kun työkaverit joskus juttelee esim. jostain lapsuuden lastentarha- tai koulujutuista tai jostain lapsuuden töllöohjelmasta. En useimmiten tunne näitä asioita ja jään miettimään vastaavaa suomalaisjuttua (esim. kaikkien suomalaislapsukaisten inhokkikouluruokaa tms.).

Itekin olin ajatellu olevani täällä vain vuoden puoltoista mut nyt tää maailman hullu taloudellinen tilanne on saanut mut ajattelemaan jäämistä vielä joksikin aikaa. Suomessa kun jotenkin tuntuu tuo mahdollinen lama suuremmalta asialta. 90-luvulla työttömyys oli muistaakseni prosenteiltaan paljon suurempi kuin täällä, joten mä vähän luulen, että täällä australiassa sais kuitenkin helpommin töitä kuin suomessa, jos nykyisestä työstä tulis potkut. Vai mitä mieltä olette te, jotka olitte täällä Ossilassa 90-luvulla? Tästä voi tehdä uuden ketjunkin, taitaa mennä aiheen sivusta  :)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Elli - Lokakuu 30, 2008, 10:05
Hei ja kiitos "Ausseihin" siitä, että kerrot omasta tilanteestasi:) Eniten saa lukea siitä kuinka porukka pärjää hienosti maassa ja he hienosti kannustavat muita ja jakavat tietoaan, jotta muille sopeutuminen olisi edes hieman helpompaa. Mutta meitä on joka junaan ja monella varmasti samantyppisiä ajatuksia kuin sinulla!

Tosiasiahan on se, että sinulla on totisesti munaa, että olet muuttanut tänne toiselle puolelle maapalloa ja nähdäkseni pärjäilet hienosti! Tottahan toki sinulla on huolenaiheita, mutta olet äiti ja haluat lapsiasi suojella :) Toivottavasti joskus pysähdyt ja tallennat hetkiä muistiisi, jotta aina muistat millaista täällä on ollut asua, vaikka päätyisittekin takaisin Suomeen joku päivä  8)

Yritetään nauttia joka päivästä ajattelematta tulevaisuutta liikaa siis! Tehdään ratkaisuja ja nautitaan. Kyllä nykymaailma jo sopeutuu meidän ratkaisujemme mukaan! Tämän asian olen oivaltanut lukiessani kaikkien vastauksia!

T.Elli
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Andreasyan - Lokakuu 30, 2008, 10:55
Mielenkiintoisia juttuja ja nakokantoja.

Niin, kylla mina takaisin Ruotsiin muuttaisin jos vaan tulisi sellainen tilaisuus joka sopisi seka siipalle etta allekirjoittaneelle. Australiassa olemme nyt asuneet noin 5.5 vuotta. Mielestani olen sopeutunut tanne hyvin ja olen jopa maan kansalainen mutta tunnen kuitenkin kuuluvani sinne pohjoisemmalle pallonpuoliskolle.

Australiassa minua viehattaa luonto, ja parempi palkka mutta en edelleenkaan ole oppinut maan tavoille monessa asiassa. Esim se ns. "Mate-henki" ei ole minuun iskenyt, eika iske. Johtunee tietysti ehka tyostanikin ettei kauheasti huvita larpatella ja seurustella tyopaivan paatteeksi jossain pubissa. Ymmarran "Ausseihin" sinun kommenttejasi ystavista, silla itse olen vahan samanlainen "joro". Eli minulla on tietyt ystavat lahella sydanta jotka olen jo viimeiset 10-20 vuotta tuntenut. Toki tutustun ihmisiin mutten oikein jaksa kiinnostua syvemmista ystavyyssuhteiden solmimisesta. Kaksi hyvaa ystavaa olen kuitenkin taalta loytanyt, ja molemmat ovat Etela-Amerikan maista...mistahan sekin sitten johtuu :confuse

Jokatapauksessa, hieno kokemushan tama Australia on ollut tahan saakka...ja kuka tietaa, voi tulla ikava takaisin jos taalta joskus pois muutamme...tyypillinen savolainen siis..voepi olla niin mut voepihan se olla naennii...
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: MariK - Lokakuu 31, 2008, 01:05
Ma olen asunut taalla vasta vuoden, joten en oikein tunne kuuluvani tanne. Asuimme aussi-mieheni kanssa ensin Jenkeissa ennen kuin tulimme tanne, joten en tieda tunnenko kuuluvani Suomeen sen enempaa. Suomi kuvaa mulle usein mun "vanhaa elamaa" eli silloin kun viela olin naimisissa ex-miehen kanssa.

Mun miehen vanhemmat ja sisko perheineen asuu Queenslandissa ja me asutaan Sydneyssa. Taman lisaksi meilla ei ole ystavia taalla Sydneyssa (miehen erotessa kaikki "ystavat" asettuivat ex-vaimon puolelle). Olen nyt pikkuhiljaa saanut muutaman kaverin, mutta eniten on ikava omaa siskoa ja parasta kaveria (serkkuni), koska nama ystavyydet on vanhimpia ja rakkaimpia, syntymasta saakka. Mulla on valilla ikava Suomen tukiverkkoa, eli perhetta ja sukulaisia, ei niinkaan Suomea. Suomessa on kylla aina kiva menna kaymaan, mutta uskoisin etta me tullaan miehen kanssa aina asumaan taalla Ausseissa.

Olen talla hetkella raskaana (LA nyt marraskuussa), joten ehka sitten lapsen kautta tutustuu enemman uusiin ihmisiin ja olo alkaa tuntumaan enemman kotoisalta. Pitaa vaan keksia lapselle kaikkea suomenkielista ohjelmaa ja toivottavasti jopa leikkiseuraa jossain vaiheessa.

Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Lokakuu 31, 2008, 03:08
Tosiasiahan on se, että sinulla on totisesti munaa, että olet muuttanut tänne toiselle puolelle maapalloa ja nähdäkseni pärjäilet hienosti! Tottahan toki sinulla on huolenaiheita, mutta olet äiti ja haluat lapsiasi suojella :) Toivottavasti joskus pysähdyt ja tallennat hetkiä muistiisi, jotta aina muistat millaista täällä on ollut asua, vaikka päätyisittekin takaisin Suomeen joku päivä  8)


T.Elli

Mulle tuli Elli hirmuisen hyvä mieli tästä sun viestistä :) Kiitos! Mä olen kova tallentamaan hetkiä erityisesti kameralla ja kun tämä maa mahdollistaa myös edulliset objektiivihankinnat on kuvaaminen nautinnollista, kun kuvattavaakin piissaa. Viime viikolla muistikortille tallentui mm. koalakarhu luonnollisessa olosuhteissa, delfiinejä, hyppiviä valaita, käärme ja suuren suuri lisko, pelikaaneja, haukkoja ja kotkia upeista maisemista puhumattakaan. :)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: RUU - Lokakuu 31, 2008, 03:32
Mulla on valilla ikava Suomen tukiverkkoa, eli perhetta ja sukulaisia, ei niinkaan Suomea.
Taisit tassa siteerata varsin montaa meista. Viela kun ystavat ja valitut  :-X sukulaiset saisi tanne, homma olisi kaikin puolin bueno.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: iluvatar - Marraskuu 11, 2008, 03:04
Mä lähdin Ausseihin kaksi vuotta sitten tarkotus oli sukuloida ja tutustua ko. maahan. Aussipassilla se oli vielä niin helppoa. Satuin sitten pääsemään yliopistoonkin täällä ja aattelin et voihan ne opiskelut täälläkin hoitaa. Eka puol vuotta ja vähän enemmän meni siinä ku yritti epätoivosesti hankkia ystäviä, en tiie oliko mulla vaan niin huono tuuri vai mikä siinä mätti, mut normaalisti mä oon saanu ystäviä suhteellisen helposti, Suomessa mulla on yli tusina läheistä ystävää, ja oon aina ollu hirveen ystäväriippuvainen! No Aussien kanssa varsinki oli erityisen vaikee ystävystyä, se oli niin hämmentävää et kaikki jutteli aluks innoissaan mun kanssa, mut ei kuitenkaan päästäny lähelle niin et ois voinu edes sanoo et on kavereita. Onneks mä tutustuin pariin saksalaiseen opiskelijaan, niitten kautta sit muihin parempiin tyyppeihin. Ja oon mä onnistunu aussi poikaystävänki saamaan mut tuntuu et senki kavereihin tutustumisessa meni varmaan vuosi ku ne ei vaan päästäny lähelle. En tiie onks ausseilla joku tapa et ystävyyssuhteet pitää kasvattaa tosi hitaasti ettei tee virheitä vai onko mulla tosiaan ollu vaa huono tuuri. Tai voihan se vika mussakin olla, vaikka en mä koe itteäni mitenkään erityisen juroksi, oon enemmän ujo ja varovainen alussa. Nyt se on toisaalta helpottunu ku osaa nää standardilauseet, mitkä pitää käydä läpi aina tavatessa, ja oon oppinu jo lausuu sanoja aussilaisittain niin ei mun puhe tunnu niin vieraalta ja pelottavalta ausseille!

Ehkä viimeisen vuoden aikana oon alkanu hyväksymään tätä maata ja tapoja, ikinä en tule hyväksymään niitä paperisotia mitä pitää käydä pikkujutuistakin, niitä mä käyn läpi raivolla edelleen.. Suomesta on ikävä ihania ystäviä ja luontoa, järviä ja hiljasia metsiä, pitkiä kesäöitä.. Mua ei Australian luonto ole ikinä oikeen sytyttäny, ehkä sen takia ku täällä oli niin kuivaa ku alunperin tulin tänne niin ei tullu sellasta alkuihastusta. Ja metsissä on niin meluisaa. Me lähdetään Suomeen ainaki joksikin aikaa kuhan saan tän tutkinnon tehtyä, mutta en tiedä miten kauan kestää että tekee mieli lähteä jonnekin muualle. Poikaystävä haluaa muuttaa Ameriikkaan joskus, mutta mulla on aika vaihtuvat mielipiteet siitä. Toisaalta aina ku oon asunu ulkomailla niin on tullut Suomeen ikävä, mutta se Suomi nostalgia on sitten haihtunu aina kuukauden sisällä paluusta.

Vaikka elämä on täällä suhteellisen helppoa ja vaivatonta, on se kuitenkin samalla aika laimeeta. Mä oon nyt onnistunu saada jonkunlaisen pienen ystäväpiiri johon kuuluu pelkästään ausseja, mut mulla on kyl ikävä niitä ystäviä Suomessa ketkä tuntee  mut läpikotasin ja kenet mä tunnen. Sellanen olo on et en aio vielä päättää mihin kuuluun, oon vielä sen verran nuori ja vapaa, pitää tutkia eri vaihtoehtoja tai sitten muuttaa maata aina vaan ku kyllästyttää :D
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: pikkuapina - Marraskuu 16, 2008, 05:53
Pari vuotta on tullut etsittya sita kotia, johon kuuluisi ja viela ei ole loytynyt. Se on hyvin valitettava tunne, kun ei jaksa tavallaan enaa matkustaa, muttei osaa muutakaan enaa tehda.

Kuukauden taalla olon jalkeen ei voi viela kauheasti sanoa kuuluvansa tanne ja talla hetkella on tunne, etten tule jaamaan tanne kovin pitkaksi aikaa (ts. loppuelamakseni). Tulen kylla matkustamaan ja tutustumaan maahan niin paljon kuin mahdollista (taman hetkisen suunnitelman mukaan) vuoden-parin aikana. En ole ikina pitanyt australialaisista (nain yleistettyna, olen kylla tavannut mukaviakin sellaisia) ja taman maan kulttuuri ja shitchat on kylla omiaan...  ??? Oman lisansa tuo myos kreikkalainen - australialaistunut poikaystavani ja hanen perheensa. Sita tuntee entista enemman olevansa eurooppalainen ja talla hetkella koti-ikava -ensimmaista kertaa elamassa- on kauhea. Tuntuu, etta voisi muuttaa minne tahansa Eurooppaan, oli miten sateista ja harmaata tahansa!

Mulla on kauhea ikava suomalaista luontoa ja sita hiljaisuutta. Poikaystava on armoton Nightwish fani ja ollaan viikko katseltu dokumentti-dvd'ta, jossa naytetaan pohjois-karjalalaisia maisemia. Kylla siina itku tulee. Olisin halunnut olla Suomessa enemman kuin pari viikkoa ennen tanne tuloa, mutta aikaa ei vain ollut. Kuten moni muukin on sanonut, niin Suomeen muuttaessa sielta haluaa aina parin kuukauden paasta pois. Lahimmat ystavat ovat siella ja vaikka naihin eroihin onkin tottunut, niin talla kertaa tietaa, etta tulee olemaan ainakin vuosi ennen kuin heita paasee seuraavan kerran nakemaan.

Kaarmeista sen verran, etta eka luikertelija on nahty, ja se oli myos poikaystavan ensimmainen koko elamansa aikana nakema kaarme. Se pelastyi mun poikaystavaa varmasti yhta paljon kuin sekin sita, kauhea kiljuminen :D Enemman kaarmeita tuli Suomessa lapsena nahtya, samoin kuin karhu vieraili monena kesana parin sadan metrin paassa talosta. Eli karhuja pelkaan enemman kuin kaarmeita ja mielummin kuolen yhteen pistoon kuin raateluun... :D
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Milka - Marraskuu 16, 2008, 10:04
Ausseihin ja kumppanit, jotka ette Australiaa kodiksi ajattele,

Alkaa vaan missaan nimessa ajatelko naita muita kirjoituksia lukiessa etta olette outoja kun ette taalla viihdy. Joku tykkaa mustikoista ja joku mansikoista ja onpa niita vattuakin parhaimpana marjana pitavia tassa maailmassa.  :pepsodent :pepsodent :pepsodent

Suurin osa tanne vakituiseen kirjoittelevista on tanne asettunut, koska me olemme sopeutuneet, paikallistuneet ja pidamme tasta maasta. Mutta tama ei suinkaan ole koko totuus. Taalla on moni suomalainen kaynyt kaantymassa, mutta huomannut ettei maa ole heita varten ja muuttaneet takaisin Suomeen tai jonnekin muualle. Muuttamisen jalkeen heilla on ihan muut kuviot ja he eivat ehka kay tata palstaa aktiivisesti lukemassa ja keskustelemassa.

Eli ette ole mitenkaan outoja vaan ehka vain vahemmistossa tanne vakituiseen kirjoittelevien joukossa ja pliiiis tuokaa vaan rohkeasti esiin kaikki mika teista tassa maassa mattaa, niin keskustellaan ja autetaan sopeutumisessa jos voidaan.  :peukkuy Joskus meista vakkareista on tullut niin Australialaisia etta emme edes itse huomaa enaa maan tai kulttuurin epakohtia.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: pirre - Marraskuu 17, 2008, 06:25
Me ollaan oltu täällä toista vuotta ja reilu vuosi vielä jäljellä. Tänne on ollut yllättävän helppo sopeutua eikä ikävää Suomeen ole tullut kertaakaan. Ehkä jotuu siitä että me saadaan käydä Suomessa kerran vuodessa, viimeeksi maaliskuussa ja nyt mennään jouluksi kolme viikkoa. Kaikkea ollaan mietitty mutta kyllä se Suomi voiton vie. Kiire sinne ei ole koska tuntuu että aika menee niin nopeasti ja vielä viihtyy toistaiseksi. Ollaan jatkuvassa käymistilassa ja matkusteltu jonkin verran Queenslandissa tämän NSW:n lisäksi. Viime viikolla tultiin Gold Coastilta ja Sunshine Coastilta mutta en vaihtais Sydneytä noihin. Brisbanessa on ihan liian kuuma meikäläisille. Pelkkien säiden takia en ole tänne silti valmis jäämään. Mulla on muutamia aussi tuttuja lapsen kautta muttei yhtään oikeaa ystävää. En tiedä onko niitä enää Suomessakaan. Mun tytölle tämä on se lapsuudenkoti ja luulen että hän tulee kaipaamaan Australiaa kovasti. Suomessa on hyvä piipahtaa nyt sillä hän ei muista sitä että ollaan siellä joskus asuttu. Ikävä tulee varmasti kun täältä lähtee, mutta ei voi asua kahdessa paikassa yhtä aikaa ja Suomessa on paljon hyvää ainakin mansikat ja itse poimitut suppikset.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Marraskuu 17, 2008, 08:37
Kiitos Milka tuosta sinun viestistäsi. Itse asiassa mulle oli alkanut hiipiä tunne, että onko mussa jotain vikaa, kun ottaa tämä sopeutuminen hieman koville. Mua kiinnostaisi kuulla, että oletteko te australialaisia ystäviä saaneet luonteeltanne hirmu sosiaalisia? Mulla on yksi hyvä ystävä, joka tutustuu uusiin ihmisiin ihan joka paikassa ja niin kävi myös täällä Australiassa. Tosin hänen tutustumistaan helpotti myös se, että hänen poikaystävänsä on aussi ja sitä kautta tietysti kontaktejakin syntyy helposti. Myönnettäköön että tällä hetkellä en aktiivisesti edes yritä luoda suhteita paikallisiin, en jaksa, mutta pari iltaa sitten tapasin lapsen preschoolin järjestämässä viininmaistijaisissa kanadalaisen perheen ja jälleen kerran sain huomata, miten helppoa on tulla juttuu samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Vaihdoimme puhelinnumeroita. Toki juttelin myös natiivien kanssa, mutta juttu loppuu aika pian sen jälkeen, kun on käyty läpi lasten iät ja lukumäärä sekä mistä-miksi-kauanko-mitä pidät -keskustelu.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: usia - Marraskuu 17, 2008, 10:11
Mina olen hieman ihmetellyt keskustelussa ilmennytta "pakkoa" hankkia aussi ystavia? Paaasiahan on etta on ystavia - oli ne sitten ausseja tai ei. Meidan asuinalueella ja lahi kauppakeskuksessa kuulee enemman ja vahemman muita kielia kuin englantia ja varmasti suurin osa kuitenkin on paikallisia....ja mulle ystavaksi kelpaavat :pepsodent
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Marraskuu 17, 2008, 22:43
Mina olen hieman ihmetellyt keskustelussa ilmennytta "pakkoa" hankkia aussi ystavia? Paaasiahan on etta on ystavia - oli ne sitten ausseja tai ei. Meidan asuinalueella ja lahi kauppakeskuksessa kuulee enemman ja vahemman muita kielia kuin englantia ja varmasti suurin osa kuitenkin on paikallisia....ja mulle ystavaksi kelpaavat :pepsodent

Mä ymmärrän näkökulman aussiystävistä siten, että kaipa sitä sopeutuu paremmin aussiyhteiskuntaan, jos ystävinä on natiiveja (joskin täällä saa tehdä ihan töitä, että löytää edes henkilön, joka on syntynyt täällä ;), hieman kärjistäen). Mutta eihän sillä tietysti ole muuten mitään merkitystä, keitä ne ystävät ovat, pääasia että on. Mulla muualta tulleiden tuttavien kanssa on tähän asti ollut se ongelma, että he lähtevät pois: samaan aikaan tänne tulleet kanadalaiset muuttavat takaisin kotimaahansa ensi huhtikuussa ja ruotsalaiset tuttavamme lähtevät Melbourneen parin viikon päästä kunnes sitten lähtevät puolen vuoden päästä takaisin Ruotsiin. Nämä uudet kanadalaiset tuttavat eivät ilmeisesti ole ihan heti lähdössä minnekään, kun ovat jo olleet reilu pari vuotta ja tulleet kerran Kanadasta takaisinkin. :)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Leokatti - Marraskuu 18, 2008, 23:55
En pidä itseäni mitenkään syrjäänvetäytyvänä, mutta 11 aussivuoden jälkeen sydänystävät ovat edelleen Suomessa... Pari kertaa on tullut takkiin, kun olen kuvitellut löytäneeni hyvänkin ystävän ja niiden kokemusten myötä olen lopettanut ystävyyssuhteiden takia stressaamisen. Tulee jos on tullakseen. Muutama dunderilainen on jo lähempänä sydäntä kuin monta vuotta tuntemani aussit. Onneksi noita hommia riittää tallin pyörityksen takia ja raveissa tapaa ainakin varikolla samanmielisiä ihmisiä... Ja ystävät Suomessahan ovat jatkuvan painostuksen alla tulla käymään. :pepsodent
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: sanni - Marraskuu 20, 2008, 04:42
Mua kiinnostaisi kuulla, että oletteko te australialaisia ystäviä saaneet luonteeltanne hirmu sosiaalisia? Mulla on yksi hyvä ystävä, joka tutustuu uusiin ihmisiin ihan joka paikassa ja niin kävi myös täällä Australiassa. Tosin hänen tutustumistaan helpotti myös se, että hänen poikaystävänsä on aussi ja sitä kautta tietysti kontaktejakin syntyy helposti.

Tasta aussiystavien hankkimisen vaikeudesta olen kaynyt vuosien varrella pitkia ja hartaita keskusteluja muista maista tanne muuttaneiden kanssa. Itsekin olen siita joskus muistaakseni johonkin toiseen ketjuun vikissyt joitakin vuosia sitten.

Olen oikein sosiaalinen, rohkea, mukava ja ihana ihminen kaikin puolin  :pepsodent. Olen asunut kuudessa eri maassa, Suomi mukaan lukien. Suomessa kasvaneena kaverit siella ovat loytyneet 'luonnollisella menetelmalla'. Muissa maissa hyvien kavereiden loytymiseen on mennyt pari-kolme kuukautta ja edelleen pidan heihin yhteytta ja vieraillaan ja niin edelleen, eli ihan oikeita ystavyyssuhteita on muodostunut aika nopeasti. Aussilaan muuttaessa tuli kriisi, kun puolen vuoden jalkeen minulla ei ollut yhtaan ystavaa! Mielestani tama oli aivan kasittamatonta ja masentavaa enka ollenkaan tajunnut, mika mattaa. Kaikkihan ovat tosi ystavallisia, mutta niin kuin joku aikaisemmin sanoi, lahelle on vaikea paasta.

Usia: siksi varmaan tama aussiystavaaihe on niin tarkea, kun monien mielesta naihin true blueihin on keskimaaraista vaikeampaa tutustua kunnolla. Luonnollisesti samassa elamantilanteessa olevien muiden maahanmuutajien kanssa on enemman yhteista juteltavaa ja ehka siksi helpompi muodostaa noita ystavyyssuhteita, varsinkin kun molemmat osapuolet ovat oman 'turvaverkoston' ulkopuolella ja uuden tarpeessa. Taytyy kylla sanoa, etta oma kasitykseni  tasta yhteiskunnasta ja elamasta ja historiasta ja arvoista jne taalla on avautunut noiden aussiystavien kautta ihan erilaisella tasolla ja on tavattomasti auttanut tanne sopeutumisessa ja kotoutumisessa.

Minakin muutin tanne aussipoikaystavan kanssa, eika se valitettavasti tehnyt kaverisuhteiden muodostumista yhtaan helpommaksi. Tietenkin tapasin hanen ystaviaan, mutta kylla siihen meni useampi vuosi (!) ennen kuin heistakin tuli oikeita kavereita!

Oman kokemuksen mukaan tuo jonkun mainitsema 'shitchat' tarvii jonkinasteisesti hallita ennen noiden ystavyyssuhteiden syntymista. Muutaman vuoden taalla olon jalkeen huomasin, etta kyllahan tuota small talkia puhuu jo ihan mielellaan ja sillakin on tarkoituksensa ja siihenkin tottuu - ja siita jopa nauttii! Ja kun on noita hymyilevaisia  'mita kuuluu' ja 'kiva paita' ja 'mita teit viikonloppuna' -keskusteluja kaynyt tarpeeksi pitkaan, niin yllattaen ollaankin sitten siirrytty jo heavympiin aiheisiin ja siita sitten ystavyysasteelle. Eli karsivallisyytta tarvitaan naiden aussien kanssa. Olisi tosiaan mukava kuulla lisaa kommentteja tasta aiheesta, kun sita on pohdittu niin paljon monen 'muukalaiskaverin' kanssa.
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Silppu - Marraskuu 20, 2008, 05:35
Tässä kun on ollut puhetta true blue aussiystävistä, niin mihin se raja sitten vedetään että kuka on aussiystävä ja kuka ei. Noin 25% australialaisista on syntynyt maan ulkopuolella. Ja aika monella vanhemmat tai isovanhemmat ovat muuttaneet tänne. Todellisia true blue ausseja sukujuurten perusteella taitavat olla vain aborginaalit.

Kerran esitin naapureillemme asiani näin. "On se vaan hienoa kun on saanut tutustua oikein true blue ausseihin" Hän korjasi heti, että "tarkoitat siis varmaan sellaisia jotka ovat syntyneet täällä". Sen jälkeen tajusin, että eivät australialaiset (joihin itsekin katson nykyään lukeutuvani) laita true blue rajaa siihen että kuka on syntynyt täällä ja kuka ei.

Niinpä jos tutustuu tänne muuttaneeseen ja kotiutuneeseen siirtolaiseen, niin onhan sekin tutustumista ausseihin. Kulttuurivähemmistöt ovat ihan yhtälailla ausseja siinä missä muutkin. Monikulttuurisuutta pyritään jopa ylläpitämään ja tukemaan valtiovallankin taholta. Tämä maa perustuu siirtolaisuudelle ja on varsinainen kulttuurien sulatusuuni. True bluen tunnistaa mielestäni siitä, että hän asuu pysyvästi täällä ja pitää tätä kotimaanaan -- oli sitten siirtolainen tai ei.

Toki tilanteen voi kuvata niinkin, että vähemmistökulttuurin edustajan on vaikea päästä ystävystymään valtaväestön kanssa, ja päinvastoin. Tämä juopa on havaittavissa Suomessakin. Esimerkki Pohjanmaalta: kohtuullisesti suomea puhuvan suomenruotsalaisen on melko vaikea tutustua suomenkielisiin suomalaisiin, ja päinvastoin. Tai vastaavasti mustalaiset vs. valtaväestö, maahanmuuttajista puhumattakaan. Kaikki ovat kuitenkin suomalaisia.

Silppu
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Marraskuu 20, 2008, 05:51

Oman kokemuksen mukaan tuo jonkun mainitsema 'shitchat' tarvii jonkinasteisesti hallita ennen noiden ystavyyssuhteiden syntymista. Muutaman vuoden taalla olon jalkeen huomasin, etta kyllahan tuota small talkia puhuu jo ihan mielellaan ja sillakin on tarkoituksensa ja siihenkin tottuu - ja siita jopa nauttii! Ja kun on noita hymyilevaisia  'mita kuuluu' ja 'kiva paita' ja 'mita teit viikonloppuna' -keskusteluja kaynyt tarpeeksi pitkaan, niin yllattaen ollaankin sitten siirrytty jo heavympiin aiheisiin ja siita sitten ystavyysasteelle. Eli karsivallisyytta tarvitaan naiden aussien kanssa. Olisi tosiaan mukava kuulla lisaa kommentteja tasta aiheesta, kun sita on pohdittu niin paljon monen 'muukalaiskaverin' kanssa.


Haluaisiko joku valaista enemmän tätä asiaa. Vaikkapa ihan käytännön vinkkejä ;) Mä en tosiaan ole small talkin taitaja ja kammoksun yli kaiken tilanteita, joissa sellaista joutuu harjoittamaan. Nyt sitten joudun elämään sellaisen kultturin keskellä... oppi ja ikä kaikki...
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Silppu - Marraskuu 20, 2008, 07:17
How are you:lla PITÄÄ alkaa melkein mikä keskustelutilanne tahansa. Tämä on suomalaiselle tosi vaikea muistaa, mutta näin se vain on. Jos soitat vaikka johonkin virastoon, niin esittelyn jälkeen tulee aina -How are you? tai sen suuntaista. Vastakysymykseen vastataan että "good" tai "not too bad" tms. Sitten vasta voi mennä asiaan. (Tosin aika ärsyttävää on kun toimistojen sihteerit vastaa puhelimessa melkein aina että "Who?", jolloin olen esitellyt itseni vain etunimellä niille, jotka eivät minua tunne tai osaa napata nimeäni lennossa). Niin ja kaupan kassalla myös vaihdetaan kuulumiset lähes aina How are you:lla.

Jos naapurin kanssa alat juttelemaan, hymyillään nyökätään ja sanotaan "Hi, how are you". Sitten vastakysymykseen vastataan että "good" ja jatketaan puhumista vaikka säästä tyyliin että "It hasn't been raining too much lately" tai että "Oh, it's such a hot day today"

How are youlla ja säästä puhumisella pärjää jo tosi pitkälle. No worries!

Toinen asia on sitten Please! kohteliaisuussanan käyttäminen, minkä unohtaminen tekee tosi töykeän vaikutelman. Valitettavan usein suomalaiset unohtavat tuon pikkusanan.

Silppu
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: usia - Marraskuu 20, 2008, 07:43
Niinpä jos tutustuu tänne muuttaneeseen ja kotiutuneeseen siirtolaiseen, niin onhan sekin tutustumista ausseihin. Kulttuurivähemmistöt ovat ihan yhtälailla ausseja siinä missä muutkin. Monikulttuurisuutta pyritään jopa ylläpitämään ja tukemaan valtiovallankin taholta. Tämä maa perustuu siirtolaisuudelle ja on varsinainen kulttuurien sulatusuuni. True bluen tunnistaa mielestäni siitä, että hän asuu pysyvästi täällä ja pitää tätä kotimaanaan -- oli sitten siirtolainen tai ei.

Niin - tatahan minakin viestillani hieman yritin vihjaista, mutta Silppu sen hieman paremmin esitti :pepsodent
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: jounij - Marraskuu 20, 2008, 09:44
oppi ja ikä kaikki...

Kappas, tämä(kin)kö suomalainen sananlasku on muuttanut muotoaan näinä vuosina!?

Vaikka myönnänkin, ettei aussien kanssa ole välttämättä helppoa tulla sydänystäväksi, niin itse en ole koskaan tästä seikasta kärsinyt. Ehkä olen sen verran erakkoluonne, että pärjään vallan mainiosti yksinkin. Tarvittaessa olen hyvää pataa ja puhun "pikkupuheita" ihan luontevasti kenen kanssa hyvänsä, mutta en kaiketi ole pyrkinytkään luomaan kovin syviä ystävyyssuhteita. Lienenkö itsekin sen verran aussi, ettei minulla edes ole tarvetta uusiin syvällisiin ystävyyssuhteisiin? Toisaalta ei minulla ole mitään moisia ystävyyssuhteita vastaankaan, jos jonkun kanssa alkaa synkata sopivasti!


Itsekin ihmettelee
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Traveller - Marraskuu 20, 2008, 10:11
Mun tytölle tämä on se lapsuudenkoti ja luulen että hän tulee kaipaamaan Australiaa kovasti. Suomessa on hyvä piipahtaa nyt sillä hän ei muista sitä että ollaan siellä joskus asuttu. Ikävä tulee varmasti kun täältä lähtee, mutta ei voi asua kahdessa paikassa yhtä aikaa ja Suomessa on paljon hyvää ainakin mansikat ja itse poimitut suppikset.

Pirre, musta tuntui, että oli pakko vastata tähän. Mä itse synnyin täällä  sydneyssä ja muutin Suomeen 8-vuotiaana äitini kanssa. Mulla ei muistaakseni tullu hirveä ikävä Australiaan, sopeuduin todella hyvin Suomeen (mun vastaus myös tähän aiheeseen löytyy sivulta yksi, tunnen itseni täysin suomalaiseks). Suomea en osannu sanaakaan, mut niin sitä vaan reippaasti mentiin kouluun, aivan kuten suomalaisten lapset menevät täällä. ja oppivat kielen aivan satumaisen nopeasti, niinku minäkin silloin (kun oliskin se kyky nyt!).. joten ei se sun tyttös välttämättä hirveästi tulee australiaa ikävöimään.
Lisään vielä tähän, että mä en osais sanaakaan suomea, jos me oltais jääty tänne Australiaan, joten olen kiitollinen äidilleni (ja monesta muustakin asiasta tietenkin), että se aikoinaan mut Suomeen raahas!
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Pitkätossu - Marraskuu 20, 2008, 14:19
Hei, päätin ottaa osaa keskusteluun, kun meilläkin ystävien "hankinta" tulee ajankohtaiseksi lähitulevaisuudessa. Aikoinani siellä matkustellessa minulle huomautettiin usein "miksi en hymyile, onko kaikki hyvin kun olen koko ajan niin srullisen näköinen?" Minä omaan siis suomalaisen perustotisen ilmeen, puhun ja hymyilen vain aiheesta. Kommentit olivat aika rasittavia ja selitellä sai "kaikki on loistavasti, minä nyt vain olen tämmöinen, suomalaiset ovat vähän juroja, you know". Eli kohteliasta on ilmeisesti myös olla hymyssäsuin :pepsodent.

Ystävyyssuhteista voisin kertoa, että minulla on kaksi todella hyvää syntyperäistä Aussi ystävää vuosien takaa. Tapasin heidät aikoinaan reilillä Euroopassa, he kävivät pari kertaa Suomessa ja minä Ausseissa heidän luonaan. Edelleen pidetään yhteyttä. Ystävyyssuhteiden luomisen vaikeuden olen päätellyt johtuvan siitä, että sen lisäksi että suurella osalla Ausseista on juuret jossakin muualla, he myös muuttavat suht paljon osavaltiosta toiseen. Sehän on sama kuin me muuttaisimme Euroopan sisällä maasta toiseen. Jotenkin se juurettomuus vaikuttaa myös halukkuuteen luoda uusia suhteita.

Pohdiskelee,
Pitkätossu
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: iso antti - Marraskuu 24, 2008, 16:16
Niinpä jos tutustuu tänne muuttaneeseen ja kotiutuneeseen siirtolaiseen, niin onhan sekin tutustumista ausseihin. Kulttuurivähemmistöt ovat ihan yhtälailla ausseja siinä missä muutkin. Monikulttuurisuutta pyritään jopa ylläpitämään ja tukemaan valtiovallankin taholta. Tämä maa perustuu siirtolaisuudelle ja on varsinainen kulttuurien sulatusuuni. True bluen tunnistaa mielestäni siitä, että hän asuu pysyvästi täällä ja pitää tätä kotimaanaan -- oli sitten siirtolainen tai ei.

Niin - tatahan minakin viestillani hieman yritin vihjaista, mutta Silppu sen hieman paremmin esitti :pepsodent
     venäläisillä on mielestäni terve näkemys kansallisuudesta: jos haet sinne viisumia, kysyvät: mikä on kansalaisuutesi, ja seuraavaksi: mikä on kansallisuutesi?    Se että asuu kauan toisessa maassa, ei muuta kansallisuuttamme, olemme suomalaisia kuolemaan asti...... toivottaa Antti göteborgista
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: NiinaM - Marraskuu 26, 2008, 06:10
Jaa, meikäläisen vastaus ois varmaan jotakuinkin "emmäätiä".

Tulin tänne ekan kerran 10 vuotta sitten opiskelemaan ja tapasin australialaisen aviomieheni. Hän tuli Suomeen pariksi vuodeksi ja piti päättää, että asetutaanko pysyvästi Suomeen vai Australiaan ja jälkimmäinen vei voiton. Olen nyt ollut täällä pysyvästi yli 5 vuotta ja sain kansalaisuuden vuosi sitten, mutta jos joku kysyy niin olen kyllä etupäässä suomalainen.  ;)

Kun sisällä talossa on kylmä, kaipaan Suomea. Kun ulkona ei ole tullut räntää/lunta/loskaa 3 kk putkeen en kaipaa sinne ollenkaan (huom. asuimme ennen Sydneyyn muuttoa Hobartissa, joten luntakin on pihamaalla nähty). Kun vuodenajat vaihtuvat vain näennäisesti haluan Suomen metsiköihin kävelemään. Kun katson rannalla vieressä nukkuvaa miestä ja valkoinen hiekka lämmittää varpaita, en muista Maamme-laulun toista säkeistöä. Jne. jne., saanette tästä kuvan. Molemmissa maissa on mielestäni parhaat puolensa, mutta myös miinuksensa, eniten rakastan Australian ihmisiä ja monikulttuurista ympäristöä ja Suomen luontoa - mitenkähän nämä kaksi saisi yhteen... Ha ha!

Olen sitä sukupolvea joka käyttää nettiä ahkeraan, joten Suomen ja Euroopan kaverit ovat päivittäisessä kanssakäymisessä tavalla tai toisella. Samoin opiskelukaverit ovat hommissa joissa pääsevät silloin tällöin töiden puitteissa käymään täällä. Kun opintojen jälkeen Suomessa muutin uudelle paikkakunnalle työn perässä jäivät kaverit ketkä minnekin, eikä me silloinkaan niin useasti nähty ja yhteydenpito oli samaa sähköpostittelua. Uusien kavereiden hankkiminen on aina ollut meikäläiselle pitkä ja hidas prosessi ja olen huomannut, että Ausseissa se onnistuu paremmin kun ihmiset tekevät hanakammin aloitteen.

Muuton jälkeen en ole käynyt Suomessa (tästä on siis yli 5 vuotta), mutta äitini on käynyt täällä pari kertaa. Sen kummempaa koti-ikävää ei ole, mutta aina välillä jotain tulee vastaan joka pistää miettimään (tai vaan pistää). Esim. netistä löytyi yhteisö joka liittyy maantieteelliseen alueeseen ja murteeseen, josta toinen puoli suvusta juontaa juurensa ja silloin meni jostain syystä suupielet alaspäin hetkeksi kun ikävä tuli. Liityin yhteisöön ja tätä kautta minulla on taas yksi linkki lisää ylläpitämään suomalaisuuden perustuntoja.

Minne siis kuulun? Emmäätiä. Ehkä sitä pitäis käyttää sitä kliseistä maailmankansalaisen etumerkkiä, mutta ei sekään nyt ihan oikein ole kun kyse on kuitenkin "vain" kahdesta maasta.  :D Tai pitää vaan ihan reilusti sanoa että: "Olen suomalainen." Minulla on siis vahva suomalainen identiteetti, eikä sitä paperilta luettava kaksoiskansalaisuus juuri muuksi muuta. Joskus tulee mietittyä, että tämä kysymys tulee varmaankin olemaan paljon vaikeampi tulevalle jälkikasvulle, mutta mietin sitä sitten kun sen aika on. Siihen asti nautin rantakeleistä ja grillauksesta!

(Huom. ylläolevassa ei ole näköjään mitään punaista lankaa tai edes rakentavaa vastausta sitä etsiville. Jos joku siellä ruudun toisella puolella miettii että "kukamääniinkuoon", niin siihen ei voi antaa vastausta kukaan muu kuin kysyjä itse. Voi viedä yhden eliniän, mutta kannattaa tuumailla.)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Milka - Joulukuu 15, 2008, 06:07
Ystavyyssuhteista viela...

Minusta tuntuu etta taalla kirjoittajat kasittavat ystavyyden eritavoin. Jotkut ehka kasittavat sanan ystava kattavan vain ne ns. sydanystavat, jotka usein loytyvat juuri lapsuudessa tai nuoruudessa. Ja varsinkin naisille se usein tarkoittaa etta ystavia on vain henkilot, joille voi 'kertoa aivan kaikki' salaisuudetkin. Toisille taas sana ystava tarkoittaa vaikka lasten hiekkalaatikolla saannollisesti tavattuja tyyppeja, joiden kanssa saatetaan kayda kahvilla lahikuppilassa ja jutellaan niita naita.

Mina olen loytanyt takalaiset ystavani eri tavoin, tai he ovat loytaneet minut  :pepsodent.  Toiden tai harrastusten kautta ja jopa taalta dunderista, Picnic partyista jne. Minulla on ystavina seka ausseissa syntyneita etta maahan muuttajia ja en nyt tarkoita pelkastaan suomalaisia, vaan useita eri kansallisuuksia. Jotkut ystavani ovat erittain laheisia ja puhumme syvallisia ja joitakin tapaan kahvilassa ja hopisemme vaan niita naita. Ehka minulla on sama kuin Jounilla eli ei minulle ole ollut edes erityista halua loytaa uusia lapsuudenystavien kaltaisia 'sydanystavia', enka ole ottanut asiasta stressia.

Mutta ymmarran senkin hyvin etta tanne valiaikaisesti muuttavien ei ehka ole helppoa ystavyyssuhteita muodostaa, silla usein paikalliset eivat 'jaksa' vieda uutta tuttavuutta pidemmalle ja panostaa uuteen ystavyyssuhteeseen, jos tietaa etta uusi tuttavuus on muuttamassa pois puolen vuoden kuluessa.

Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ninnuli - Joulukuu 16, 2008, 07:11
Mielenkiintoinen viestiketju - kiitos aloittajalle!

Itse tulin tanne WH viisumilla ja ensimmaisesta paivasta lahtien ilmoitin kaikille taalla jaavani pysyvasti - Suomen ystaville ja sukulaisille sanoin olevani vuoden; tama on helpompaa kuin ikuisten hyvastien jattaminen! Tutustuin heti paikallisiin, silla en koskaan asunut hostelleissa vaan vuokrasin huoneita. Naista on muodostunut jopa suomen vastaavaa tiiviimpi turvaverkosto, ja olen samaa mielta muiden kommentoijien kanssa, etta oma asenne vaikuttaa.

Lisaksi yhdyn siihen, etta taalla ihmiset ovat sosiaalisempia ja avoimempia - en enaa jaksaisi millaan sita kapea-alaista ja kateellista suomea, josta olen kotoisin. Tanne sopeutuminen on ollut kivuttomampaa kuin kotipaikkaani, jossa olen syntynyt ja asunut 19 vuotiaaksi! uskomatonta, mutta totta.
Tanne kun viela saisi perheen Suomesta, niin eipa voisi enempaa toivoa:D

PS. sain tanaan permanent residencyni, ja olen sita mielta etta oma suhtautumistapani tanne jaamiseen auttoi huomattavasti!  :XXXX
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Inkaa - Tammikuu 12, 2009, 02:51
Ihanaa lukea kaikkien mietteitä tästä monia askarruttaneesta aiheesta!

Itse lähdin Sydneä kohti pian kaksi vuotta sitten, (enkä voi uskoa, että siitä on kulunut jo niin kauan!) ja WH-viisumilla olin työharjoittelussa puolisen vuotta.
Aika oli mahtavaa, hostelliasuminen tuli tutuksi, kuin myös vuokrakämppä. Maailman kusipäisin landlordikin tuli siinä sivussa nähtyä. (Vieläkin pistää vihaksi  :pepsodent )
Sopeutuminen tapahtui mun kohdalla erittäin hyvin. Asuttiin Bondi Beachiltä n. 5 minuutin kävelymatkan päässä. Rakastin käydä iltaisin juoksemassa rannan kautta Bondi Junctionille, ja kierrellä niitä mäkirikkaita katuja siellä pitkin ja poikin. Viikonloppuisin sängystä ulos, ja bikinienvaihdon jälkeen rannalle. Se oli ihanaa elämää, ja voisin ottaa sen tavaksi. Lisäksi Centennial Parkissa tekemämme picnicit olivat myös unohtumattomia. Joka-aamuinen cappucino mukaan Curlewis Streetin Wine shopista, hyvännäköisiltä tarjoilijapojilta, ja poikkeuksetta joka aamu se pieni kinastelu bussikuskin kanssa saako niitä kahveja ottaa mukaan. Yleensä pienen hymyn kera sitten sai  ;) Töissä ihanimmat ihmiset, ehkä melkein jopa ainoa työpaikka, jonne menoa odotin päivittäin. Niin ihmisten, kuin töiden takia.
Lähdön lähennellessä vaihdoimme lentopäiviäkin jo kerran, mutta vain parilla viikolla. Työkaverit kyselivät, että miksi en jää helmikuuhun asti, jolloin viisumi menisi umpeen, ja hakisi duuninantajan sponssivisaa. No, ainoa este tähän oli koulu, joka loppui reilu puoli vuotta saapumiseni jälkeen, eli viime toukokuussa.

Nyt sitten vastavalmistuneena hinku takaisin on erittäin suuri. Ikävä on kaikkia edellämainitsemiani asioita + ehkä noin miljoonaa lisää. Esteenä lähdölle en löydä mitään syitä, ainoa pelko on se, että saanko oman alani töitä. Vanha duunipaikka olis yks mahdollisuus, mutta en tiedä haluisinko sitoutua sinne pariksi vuodesi.

Nyt yks vaihtoehto oliskin hakea Skilled-visaa http://www.immi.gov.au/skilled/general-skilled-migration/175/ (http://www.immi.gov.au/skilled/general-skilled-migration/175/) , lähtee riskillä ja koittaa saada duunia. Mahdollisimman pian siis. Saa sitten nähdä, oliko kaikki ikävöinti vaan toiveajattelua omassa päässä, vai onko se suomi kuitenkin se kutsumuspaikka.

Mutta yhdyn edelleen ystävä-sukulaisverkoston ikävöimiseen, ei niinkään Suomen, heh.
 :XXXX
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Tammikuu 12, 2009, 03:17
Sen verran voisin nyt Suomireissulta palattuani mainita, että onpa ihanaa tulla takaisin. Olen niin onnellinen, kun musta tuntuu tältä. Toki oli haikeaa jättää taas ystävät Suomeen sekä upea jäinen talvikeli (meren jäällä on taivaallista taapertaa), mutta kun on viettänyt reilu kolme viikkoa kiertolaiselämää, on kotiin ihana tulla.  :)
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: Elli - Helmikuu 03, 2009, 05:20
Suurkiitokset kaikille, jotka ovat kertoneet omia kokemuksiaan tästä Suomen ja Australian välillä valitsemisesta ja tunteistaan isänmaataan ja uutta kotimaataan kohtaan. On ollut rohkaisevaa kuulla, että kaikilla sopeutuminen ja juurtuminen ei ole ollut itsestäänselvyys, eivätkä kaikki kokemukset ole pelkästään positiivisia. Olisi edelleen kiva kuulla tarinoita ja kuulumisia tähän aiheeseen liittyen. Onko kukaan koskaan muuttanut takaisin Suomeen ja sitten huomannut tehneensä virheen ja muuttanut uudelleen takaisin Australiaan? Tai tietty toisinpäin?

"Ausseihin!" Voi miten ihana kuulla tosiaan, että susta tuntuu siltä, että tulit takaisin kotiin!
Otsikko: Vs: Minne teidän mielestä kuulutte?
Kirjoitti: ausseihin! - Elokuu 31, 2013, 20:41
Voihan taivas, että on hauska lueskella noita viiden vuoden takaisia kirjoituksia. Siinä kävi niin, että ajan kanssa ihastuimme, sopeuduimme, sujahdimme osaksi yhteisöä, saimme ystäviä (niin aussi kuin muualta tulleita), elimme täyttä elämää. Ja sitten jouduimme lähtemään takaisin Suomeen!!! Tai päätimme, että täytyy kokeilla Suomessa asumista välillä, koska emme olisi voineet työtilanteen vuoksi jäädä sinne, missä asuimme ja vain siellä me halusimme olla, siellä missä meidän elämämme oli. Ajattelimme, että lasten on hyvä päästä suomalaiseen kouluun ja ei nuo vanhemmatkaan tuosta enää nuorene. Mutta nyt vajaa kaksi kuukautta Suomessa olleena emme voi muuta ajatella kuin että tuliko tehtyä iso virhe. Sopeutuminen takaisin tänne tulee varmaan olemaan vähintään yhtä vaikeaa kuin silloin sinne Ausseihoi. Ja kamalin on pelko, ettemme enää pääse takaisin, jos huomaamme, ettei tämä maa ole enää meitä varten.

Mutta niin se ihmisen mieli vain muuttuu :)