Itse nyt muutaman vuoden melkein pelkästään englannin kieltä käyttäneenä,olen tullut yllätävään tai jopa ehkä hieman hölmöön päätelmään:
Minun oma kielitaitoni ei enään tunnu niin sujuvalta kun se alussa oli, nyt tietää tekevänsä tai huomaa tehneen kielivirheen ja sitä rupeaa sitten korjaamaan ja lopputulos on jotain mongerrusta......aikaisemmin ei sitä ongelmaa ollut kun ei tajunnut tekevänsä tai sanovansa mitään väärin.
Olenko ehkä ainoa ongelmatapaus vai onko kukaan muu tälläistä ongelmaa huomannut :??
Reijo :D
Ihan normaalia, ala huolestu :D
Varsinkaan jos et pysty kayttamaan suomenkielta paivittaisessa elamassa alat pikku hiljaa ajattelemaankin englanniksi ja sitten ne ongelmat alkaa sen kieliopin kanssa :D
Meikalla on sama juttu ja varmaan nakyykin monissa jutuissani :??
Luen kylla niin paljon suomalaisia kirjoja ja lehtia kun vain saan, mutta jos et puhu kielta paatoimisesti se toinen eli tassa tapauksessa Aussi-englanti ottaa vallan:D
Just have to live with it :o
Ps. Reijo, siis oletan etta puhuit suomenkielen kielitaidosta :??
Reijo, tarkoititko siis, etta suomen- vai englannintaitosi on "ruosteessa"?? Mina ymmarsin, etta tarkoitit englantia, mutta Jaaks taisi ymmartaa toisinpain, vai minako tassa ymmarsin vaarin...
Joka tapauksessa mina olen aika artyneena huomannut viime aikoina, etta suomen kielioppini on alkanut karsia. Luen suomalaisia lehtia ja kirjoja (ja dunderin juttuja tietysti) ja kirjoittelen sahkoposteja Suomeen lahes paivittain ja puhunkin suomea ihan kohtalaisen useasti, mutta paaosin ajatteleminen ja paivittainen kommunikaatio tapahtuu luonnollisesti englanniksi. Olen aina pitanyt kieliopin hallintaa todella tarkeana ja koulussakin aina tykkasin erityisesti ainekirjoituksesta ja olin siina hyva. Nyt tuntuu, etta valilla saa yksinkertaista lauserakennettakin valilla miettia todella tarkkaan ja yhdyssanat tuntuvat aina menevan vaarin...
Aluksi tanne tultuani olin aika ulalla koko aussislangin kanssa ja muutenkin mietin lauserakenteita ja sanajarjestyksia ihan liikaa, enka koskaan saanut sanottua, mita halusin... Pyrin siis taydellisyyteen ja jos en jotain asiaa osannut ilmaista mielestani taydellisesti, saatoin jattaa sanomatta kokonaan. Kuitenkin rohkeus voitti ennen pitkaa ja huomasin, etta kielioppi taisi menna vihaamastani enkunopesta huolimatta ihan hyvin perille ja sanavarasto luonnollisesti karttui aika nopeasti. Minun kouluaikanani painotus vieraan kielen opiskelussa oli kieliopissa eika varsinaisia keskusteluja ja puheharjoitteluja ollut juuri ollenkaan.
Ainoa asia, mista tuttavat ovat taalla huomauttaneet puheeseeni liittyen on se, etta joskus sanon jonkun asian pitkan kaavan mukaan eli en mene suoraan asian ytimeen. Johtuisiko siita, etta joku tarvittava sana on hukassa ja sita korvatakseni kaytan taytesanoja, en tieda. Valilla vielakin huomaan tehneeni kielioppivirheen, mutta yleensa en jaksa sita alkaa korjaamaan, kunhan tulen ymmarretyksi.
Valitettavasti ne koulussa oppimani muut vieraat kielet ovat taysin unohtuneet, mutta olen tyytyvainen, etta hallitsen kaksi kielta lahes taydellisesti, vai voiko koskaan sanoa hallitsevansa jonkin kielen taydellisesti?? ;)
Heidi :D
Ei kait kumpikaan ymmartanyt vaarin :??
Kysymyksen asettelusta johtuen vastasimme molemmat samaan asiaan kahdesta eri nakokohdasta :??
Reijo varmasti selvittaa asian tuota pikaa :??
Heidi / Jaaks,
Kyseessähän siis oli englanninkieli joka tuntuu huonontuneen :??
Tosin ei se suomikaan enään aina kovin sujuvasti suju
Reijo :)
Voitaisiinko luonnistaa asiaa toteamalla, itsekritiikin riman ylösnostaminen kielitaidon karttuessa, on pilannut pienet säröt ennen läpipäästäneen mielen ?
Eli olet alkanut kriittisemmäksi omaa kielitaitoasi kohtaan ?
Sen huomaa vain ja ainoastaan ihmiset, jotka elävät `kaksikielis´suhteessa. Ja usein tulee apuun vielä se parempi puoli, varsin viattomin aikein aluksi.
Mutta joskus se kääntyykin sitten vastoin aikomuksia kielteiseksi avuksi, jota tiedostamatta ei kumpikaan huomioi aluksi.
Ja sitten kun sen huomaa, menee siinä hetki ennenkuin alkaa taas puhumaan entisellä tavalla ´säröillen´onnellisesti asiasta piittaamatta.
Jaax :??
Analyysisi osui nappiin vaikkakin eri saralla kuin meikäläisellä :)
Heidi :)
Omasi on myös ihan kohdallaan, vaikka poikkeaa minun & Jaaxin analyysistä.
Mutta tässä tilanteessahan hyödyn asiasta saikin Reijo.
Hän sai kolmelta suunnalta katsotun & analysoidun vastauksen asiaan, jota ei ollut edes hakemassa ?? :) :XXXX
Hauskaa viikonloppua kaikille :)
:coolh
Nuorena tyttösenä ollessa Englannissa töissä kerran ystävieni kanssa tutustuttiin erääseen suomalaiseen tyttöön, joka oli silloin asunut vuoden Lontossa ja oli meillä hiukan pokerissa pitelemistä tuon tytön kertoessa miten suomenkieli on päässyt unohtumaan ja pahoitteli, kun puhui niin hoonoo soomee :D
Tunnen paljonkin suomalaisia, jotka asuneet täällä enimmillään 70 vuotta ja suomenkieli niin hyvää (samoin englanninkieli), ettei uskoisi heidän koskaan pois Suomesta ollutkaan. Hyvä ystäväni ja hänen veljensä olivat aikanaan 60-luvulla heidän tänne muuttaessa 2-ja 6-vuotiaita ja suomenkielen käyttö vaikka on ollut aina vähäistä, niin silti heidän suomenkielensä on erinomaista.
Mette :D
Quote:
"...ettei uskoisi heidän koskaan pois Suomesta ollutkaan "
Unquote
Tosi mahtavaa suomenkielta Mette :D:D:D
Nainhan se kay :?? .... tulee sokeaksi omalle kirjoitus ja puhekielelleen :o
Itseani siita syytetaan koko ajan jos kirjoitan kirjeita (tai e-maileja) Suomeen :D:D:D
But no worries, niin kauan kun asia tulee ymmarretyksi :D:D:D
Heidi ja Jaakko,
Luulen että Reijo tarkoitti juuri Englannin kieltä, koska viittasi muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.
Enpä olisi tuosta kovinkaan huolissani tuosta, voihan olla että olet joutunut keskustelemaan aiheista joista sanavarastoosi ei ole vielä kertynyt sanoja tai keskustelu kumppanisi ovat vain muuten olleet hankalampia. Kaikkien aussien kanssa ei ole helppo keskustella vaikka samaa kieltä puhuvatkin. Jopa Suomen kielikin voi olla vaikeaa, lueskelin tuossa muutama päivä sitten Jaakolta lainaksi saamaani Tampereen murteen Aku Ankkaa täytyy myöntää että, Vantaata kieltä äidinkielenä puhuvalle se oli melko vaikeaa. Täytyypä pyytää nöyrästi Tamperelaisia ystäviäni tulkkaamaan se...;).
Silloin tällöin haukuutan itseäni muitelemalla opariaikaisia kuuluisia sanojani, tokaisin nimittäin vieruskaverilleni oparin kieliluokassa sanojen toistamiseen tuohtuneena, "tätä kieltä mä en ikinä tuu tarviimaan!". Ehkä meikäläistä ei voi syyttää yhtä pahoista mokista kuin IBM:n perustaja Mr. Watsonia joka tokaisi että, ?I think there is a world market for about five computers?.
Lisäys
Oho, ei pitäisi lähtee kahvi tauolle kesken kirjoituksen, ei nimittäin tuo ensimmäinen rivi ole enään relevantti.
Jaaks :D
Huomaan nyt, että en enää pääse alkua pidemmälle, sillä pelkään taas tekeväni virheen. Olinko tosiaan kirjoittanut virheellisesti :??Entä oliko pilkut ja pisteet oikeissa paikoissa?
http://www.lintukoto.net/testit/yhdyssanat
Jouko :D
Vieläkö muistat mikä se rotvalli oli?:D:D:D
Jouko :D
Ala murehdi, Urul voi lukea sen sinulle hyvin sujuvasti :D:D:D
Jaaks :D
Oletko lukenut tampereen AKua "Kyä viksup päriää?". Saat lainaan jos haluat :D
Mette :D
"...sillä pelkään taas tekeväni virheen..."
Sorry, mutta tyypillinen Suomalainen asenne :o En sano mitaan jos vaikka tekisin virheen ja muut nauraa :??
Who cares :??
Mette :D
Ajatteleppa meikalaisen tyopaikkaa, jossa oikea kielenkaytto on hyvin tarkeaa ja vaara sana voi saada jonkun melkoiseen "kuse*n:?? Niinkuin aina valilla tekeekin :)
No, onpahan parjatty viimeiset 6 vuotta eika ole viela kukaan oikaissut :??
Tokihan Jokke sen "rotvallinr reunan" muistaa :?? Sita taytyy ainav varoo :D
Muistan muistan:D, sen verran pitää helpottaa että kyllä lehdestä selvän sai, mutta myöntää täytyy että lukemiseen piti käyttää paljon enemmän aikaa.
Kyllä rotvallin hyvin muistan ja sitä osaan varoa, kokemuksesta voin kertoa että henkilöauton vanne ja taka-akseli ei kestä jos siihen liukuu kylki edellä.:D
LainaaOriginally posted by Jouko
Kyllä rotvallin hyvin muistan ja sitä osaan varoa, kokemuksesta voin kertoa että henkilöauton vanne ja taka-akseli ei kestä jos siihen liukuu kylki edellä.:D
Jouko :D
Olipa hyvä, että muistit. Jouluun mennessä osaat varmaan jo tamperetta täydellisesti.
Koetan muistaa huomenna ottaa tuon Jaakolta lainaksi saamani Tampere Akkarin mukaan, kun tulen hakeen Samulia sählyä pelaamaan. Onko muuten niin että sulla on tuo Kyä viksup päriää?.
Mette :D
" Oletko lukenut tampereen AKua "Kyä viksup päriää?".Saat lainaan jos haluat "
Juuri siitahan tuo Joukokin puhuu (ja yrittaa opetella)
:D:D:D
Jaaks :D
Muistan sinun maininneen tuosta Aku Ankasta tampereen murteella siellä sivistystä & odd jobs-alla, mutta kun ei ollut puhetta murrekirjan nimestä :D
Jouko :D
Kyllä meillä on tuo "Kyä viksup päriää".
Reijo :D
Tuosta vieraan kielen huononemisesta on kyllä kokemusta sekä täällä että aiemmin kun matkustin Suomesta käsin muualle ja piti pitkiä aikoja hoitaa vaikeitakin asioita vieraalla kielellä. Ensimmäinen raju heikkememinen tuli jo parin-kolmen viikon päästä, mutta sitten taas parin päivän tai viikon päästä kieli palautui paremmaksi. Aloinkin nimittää ilmiötä kielipään tilapäiseksi väysmiseksi.
Osittain kyse on varmaan tuosta Raivon mainitsemasta itsekritiikin riman liikkeestä eli välillä se nousee ylös ja välillä laskee alas riippuen esimerkiksi siitä, minkälaista palautetta saamme kielenkäyttötilanteessa. Jos monta kertaa peräkkäin mokaa tai ei tule ymmärretyksi, itsetunto laskee, keskittymiskyky laskee ja kielitaito huononee. Käy silloin minullekin niin kuin Heidille, että antaa periksi ja jättää mieluummin sanomatta. Sitten taas kun onnistuu ja mielestään ylittää itsensä muutaman kerran peräkkäin, se kohta heijastuu mieleen ja kieleen positiivisesti.
Minulla on tämän runsaan puolen vuoden aikana ollut hyvin hankalaa kielen kanssa, vaikka en ole edes ollut töissä tai muuten joutunut käyttämään sitä haastavissa tilanteissa. Ihmettelin, miten olen joskus voinut kuvitela osaavani Englantia hyvin. No, sitten tapasin joitakin 40 vuotta maassa olleita, jotka hädin tuskin pystyvät hoitamaan kauppa-asiansa englanniksi, mutta eivät mitään vaativampaa, ajattelin, että ehkä voin sittenkin sanoa osaavani sitä kohtalaisesti. Ja onhan noita melko vaativiakin kielenkäyttötilanteita tullut eteen pikku hiljaa, ja tulee entistä enemmän.
Kuitenkin ajattelen sitä, että kun kerran on tarkoitus jäädä tänne "loppuiäksi" tai ainakin pidemmäksi aikaa olemaan, se merkitsee myös sitä, että tule aina olemaan jollain tavalla muukalainen myös kielellisesti. Jotenkin tuntuu siltä, että tuokin ajatus täytyy hyväksyä kun miettii sitä, mitä kaikkea tänne jääminen merkitsee, pystynkö ja haluanko kantamaan kaikki siirtolaisuuden seuraukset.
Ja sitten eläkepäivät. Sanotaan, että osana vanhenemisprosessia ihmisellä lapsuuden jälkeen opitut kielet alkavat heiketä eli "vetäytyä takaisin" ;) ja lopulta jää ainoastaan äidinkieli. Aivan samoin kuin lopulta jäävät vain varhaisimmat muistot kun dementia on oikein pitkälle ehtinyt ;)
Heidi :D
Pohdiskelit, voiko minkään kielen hallita tädyellisesti. Kieli on elävä ja käytössä muuttuva, sellainen ameebamainen. Joten et voi täydellisesti ottaa haltuusi muuta kuin ehkä täysin muumioituneen kielen, tai ehkä puolikuollutkin kelpaisi kuten latina tai kirkkoslaavi. Sen sijaan suomea ei miestäni kukaan voi hallita täydellisesti.
SBS:n elokuvia ja uutisia katsellessani pitää venäjän taitoni ainakin puoliaktiivisena, samoin sitä kautta, että olen jäsenenä myös australianvenäläisten foorumissa. Ruotsiakin tulee onneksi kuuneltua aika usein kun SBS:ltä tulee niin paljon ruotsalaisia leffoja. Saksan elvyttämistä olen suunnitellut jo parikymmentä vuotta. Ehkä olen aina yrittänyt vähän liikaa kielteen suhteen. En ole hyvä niissä, mutta jostain syystä vain kiinnostaa.
Tämä kielitaidon yhtäkkinen heikentyminen on niin tuttu juttu, että osaan aina odottaa sitä jossain vaiheessa reissussa ollessani. Olen monesti miettinytkin, että mistä ihmeestä se johtuu, koska kaiken järjen mukaanhan kielitaidon pitäisi kehittyä ja rutinoitua kun sitä käyttää.
Syynä tähän pitäisin juuri tuota Timon mainitsemaa kielipään tilapäistä väsymystä. Vieraalla kielellä puhuminen salakavalasti väsyttää mieltä ja jossakin vaiheessa se yksinkertaisesti ylikuormittuu ja menee lukkoon. Kaiketi se tarvitsee hetken lepoa, jotta taas päästäisiin askeleen eteenpäin.
Tätä väsymistilaa voisi verrata satunnaiseen punttisalilla käyntiin, kun ensimmäisellä ja vielä toisellakin käyntikerralla painot nousevat ihan mukavasti, mutta sitten kaikki muuttuukin kankeaksi ja syntyy tunne, että harjoittelu viekin takapakkia, kunnes viikon parin päästä homma alkaakin taas luistaa.
:)Tony
Oi mina olen niin ihastunut tahan aussi-englantiin joten ei niinkaan valiksi jos suomenkieli hieman unohtuu tai huononee kun paasee vaan oppimaan nain ihanaa kielta!!Englanti on kylla hallussa mutta nyt vaan innolla odottelen milloin tuo aussiaksentti alkaa syopya mieleen ja sitten se kuulostaakin mukavalta!!!Hih!!
Aussit on niin mukavia!!:god::XXXX
Jup jup!!
LainaaAlkuperäinen postittaja Timo
Ensimmäinen raju heikkememinen tuli jo parin-kolmen viikon päästä, mutta sitten taas parin päivän tai viikon päästä kieli palautui paremmaksi.
juuri nain. kun olen omaa englantia aina pitanyt melko hyvana. ausseihin kun saavuin alkuun kaikki sujui hyvin, mutta sitten alkoi jumittaa ja puhe kaantya mongerrukseksi.
ja siita reilun viikon paasta taas tuntui etta nytpa taas osaan puhua. vaan kun samalla tavalla kavi muutaman kerran, eli jaksottain tuntuu etta osaan puhua ja valilla silta etta en osaa enaa puhua, rupesin ihmettelemaan miksikas nain.
ja vihdoin keksin mista tama johtuu. kun puhun englantilaisten kanssa, etenkin skottien ja walesilaisten kanssa niin ymmartaminen on molemmin puolin hankalaa. ja kun toinen kysyy etta mita? ja sitten kysyy itse peraan etta mita? niin tulee olo etta tama kun puhuu aidinkielenaan "englantia" niin kaipa mina nyt puhun jotenkin vaarin. vaan kun puhun englantia kenelle tahansa joka ei sita ensimmaisena, aidinkielenaan oppinut, niin oma puhe on sujuvaa ja molemmat ymmartavat toisiaan hyvin. talla hetkella puhun melkein mieluiten englantilaisten tai aussien kanssa, kun ne keskustelut ylettyvat silloin paljon pidemmalle kuin......ei aidinkielenaan englatia puhuvien kanssa. mutta vielakin tulee vastaan hetkia kun en ymmarra sanaakaan mita joku irlantilainen minulle yrittaa puhua.
kuten jo aiemminkin tullut esille, se on se palaute mita tulee siita omasta puheesta epasuorasti, eli toinen kysyy moneen kertaan etta mita? ja sitten alkaa kiinnittaa liikaa huomiota omaan aantamiseen ja puhumiseen, eika siita tule sitten enaa mitaan.
etta alkuun jumitti mutta nyt ei ole onneksi taas vahaan aikaan mennyt mongerrukseksi.
Iskater, mulla on ihan samanlaisia muistoja omilta backpacker-vuosilta, mieluiten hengailin hollantilaisten, ruotsalaisten jne. kanssa, kun niitten kans oli ikaan kuin samalla tasolla kielellisesti. Ei ollut paineita puolin ja toisin, vaikka valilla menikin vaarin, niin aina toinen osapuoli ymmarsi. Oman aussimieheni kun tapasin ekaa kertaa en tajunnut mitaan, mita mies sanoi... Ihme, ettei luovuttanut kertaheitolla, mutta taisi sitten kuitenkin nahda tassa blondissa jotain potentiaalia! Skotteja ja irkkuja mun oli aluksi mahdotonta ymmartaa, mutta kylla siihenkin aksenttiin ajan kanssa tottuu. Pari viikkoa sitten meilla oli miehen lapsuudenystava uuden walesilaisen tyttoystavan kanssa kaymassa ja en kylla tajunnut hanen puheestaan aluksi mitaan, mutta ei sen puoleen kylla miehenikaan... :P
Törmäsin tuohon kielipään hetkelliseen heikkenemiseen silloin kun muutin englantiin. Ensimmäiset kolme viikkoa enganti sujui hyvin, mutta sitten olikin kausia, että puhumisesta ei mahtanut tulla mitään. Varsinkin töiden jälkeen, kun keskittyminen herpaantui hetkeksi niin minun englannin kielestä ei saanut mitään selvää. Nykyään puhuminen sujuu paremmin ja harjoitushan tekee mestarin :)
Kouluarvosanat englannin kielestä olivat minulla aina suhtkoht heikot, mutta olin "joutunut" käyttämään englantia päivittäin työssäni ja siitä oli minulle suuri apu. Kynnys puhua kieltä ei ollut suuri vaikka kieliopit menikin välillä vähän väärin. Aksentteja opin myös ymmärtämään englannissa kun siellä kuulee jos jonkinlaista aksenttia. Mutta vaikeimmat ymmmärtää on vieläkin irkut ja skotit.
Muutamilla ystävilläni suomessa on niin suuri kynnys puhua vieraita kieliä, että vaikka he osaisivat puhua, he eivät kehtaa kertakaikkiaan puhua englantia. Kun olimme suomessa, monet pyytelivät anteeksi kun eivät osaa puhua englantia ja aussi poikaystäväni yleensä vastasi, että "your english is much better than my finnish - so I really don't mind" Eli voihan sitä asiaan siltäkin kantilta katsoa...
Minulle tuottaa nykyään vaikeuksia vaihtaa nopeasti englannista suomeksi ja päinvastoin. Onko muilla tämän kanssa ongelmia - vai olenko ainoa?
Sanna :D
Sanna :D
Minulle tuottaa erityisiä vaikeuksia puhelinnumeroiden lausuminen suomeksi, erityisesti oman numeron. Se kun on syöpynyt päähän englanniksi eikä tahdo millään tulla ulso suomeksi jos joskus on tarve. Sama koskee tietysti muitakin asioita, jotka on oppinut vain englanniksi eikä niitä tarvitse koskaan suomeksi. Olen päättänyt kuitenkin yrittää etsiä kaikelle suomenkieliset vastineet, ettei suomestani tulisi sellaista puolikieltä, jossa osa sanoista tai lauseista on englanniksi, osa suomeksi. No, tuohan ei ole mitenkään tyypillisesti siirtolaisen ongelma, vaan myös monille suomessa asuville suomalaisille tuntuu suomalaisen ilmaisun löytäminen olevan joskus niin hankalaa, että pitää korvata se englannin kielisellä.
Minullakin oli Suomessa muutama tuttava, jotka varmasti osasivat englantia vieläpä erittäin hyvin, ainakin paperilla, mutta olivat puhetilanteissa hiljaa - eli eivät osanneet puhua sitä itsekritiikkivammansa lamauttamina. Ja sitten oli kaiken huippuna yksi työkaveri, joka ei itse koskaan osallistunut keskusteluun ulkomaalaisten kanssa vaan kuunteli aina vierestä ja korjasi englantia puhuvan toisen suomalaisen pienimmätkin kielioppivirheet ja väärät sanavalinnat. aina jälkeen päin, mutta ei koskaan suostunut esittämään ehdotuksiaan etukäteen saati sitten tulkkaamaan tai itse puhumaan :mad: :nuttu: :nuttu: .
irlantilaiset. niista ei kylla saa mitaan selvaa jos ne sita irkkua puhuu. mutta aika moneen olen taalla tormannyt jotka ikaankuin tietoisesti vaihtavat aantamistaan etta kukaan muu ymmartaa mita sanovat. kuulostaa se siltikin kovasti irlannilta mutta ymmarranpahan mita sanovat. etta kiva kun vaivautuvat hekin puhumaan ymmarrettavasti :D
suomesta englantiin. ei mulla oo viela ainakaan tuottanu mitaan vaikeuksia vaihtaa vaikka lauseen kesken englannista suomeen tai toisin pain. kun nytkin on hostellissa muutama ruotsinsuomalainen, niin siina kun ensin porukassa puhutaan niin englanniksi, ja kun joku siita lahtee vaikka teeta sisalta hakemaan eika siihen jaa kun meita suomea osaavia niin kylla se kieli on lauseen kesken vaihtunut. ja jopa ruotsiksikin muutaman kerran :P
mutta niinkin se on etta olen huomannut etta on paljon sanoja jotka nyt tiedan englanniksi mutten suomeksi keksi mita se olisi niin englantia vaan valiin. etenkin linnut ja elaimet on sellasia mihin en tieda onko edes suomenkielista vastinetta olemassa...:??
Iskater:D
Oikeassa olet :D ja varsinkin Aussi-englannissa on paljon sanoja joita on tosi vaikea, ellei lahes mahdotonta kaantaakaan suomeksi. Jos siina jotenkin onnistuisitkin, niin merkitys ei sitten olekaan enaan sama.
Sama juttu patee kylla suomesta muihin kieliin kaantaessa. Suomen kieli on hyvin kuvainnollinen ja samalla sanalla on monta eri merkitysta asiayhteydesta riippuen :o
Paa-asia on kuitenkin, etta tulee ymmarretyksi - eikos niin :??
Tietysti tassa eri kulttuurien ja kansalaisuuksien "sulatossa" on aina haasteita kun tulee asioittensa selittamiseen ja niiden ymmarretyksi tulemiseen ja sitten taas painvastoin saamasi vastauksen oikein ymmartamiseen :??
Toisaalta monta kertaa saat useita pienia toppayksia anteeksi laittamalla sen kielierojen syyksi :?? Sanot vaan "I didn't mean that" :o:o , but .....
Mullä meni kieli solmuun Suomessa ostaessa viioufaivia (VO5), sillä suomeksi sen sanominen tuntui jotenkin vaikealta :D
Mette :D
VO5 :?? Minulla oli viimeksi Suomessa ollessani vaikeuksia ostaa jopa makkaraa :D sita kun oli tullut opittua edellisen seitseman vuoden aikana tekemaan kaikki ostokset "Aussiksi" :??
Kait ne luuli siella Ylojarven kulmakaupassa, etta olen joku ulkomailla lomalla kaynyt snobi, joka on unohtanut suomenkielen :??:??
Ei ollut minulle mikaan ongelma, mutta heille tuntui olevan :o
Toinen tyypillinen suomalainen asia, jonka siella huomasin (vaikka nyt ei sinansa kieleen kuulukkaan) oli tyontekijoitten tylyys kaupoissa. Itse tervehdin tietysti, kuten taalla on tapana heti kauppaan astuessasi ja he vaan katsoivat minua holmoina ja varmaan ajattelivat etta olin joku jolla on ongelma, kun taytyy kaikille alkaa juttelemaan :??
Seuraava asia tapahtui kassalla jossa maksoin ehka 10 Euron pienet ostokset, eika minulla ollut muuta kuin 100 Euron seteli. Annoin setelin kassalle ja han vaan tokaisi "eiks sulla oo pienempaa" ?
Sanoin: ei ole ja sitten alkoi olkapaiden ja silmien pyorittely ja hirvea show vaihtorahan etsimiseksi. Kysyin silloin jos he haluaa, etta menen toiseen kauppaan ? Sain vastaukseksi, etta : " mene vaan jos haluat" :?? Niinpa sitten meninkin :mad:
LainaaAlkuperäinen postittaja Jaaks
Toinen tyypillinen suomalainen asia, jonka siella huomasin (vaikka nyt ei sinansa kieleen kuulukkaan) oli tyontekijoitten tylyys kaupoissa. Itse tervehdin tietysti, kuten taalla on tapana heti kauppaan astuessasi ja he vaan katsoivat minua holmoina ja varmaan ajattelivat etta olin joku jolla on ongelma, kun taytyy kaikille alkaa juttelemaan :??
Jaaks :D Saman huomannut. Mistähän johtuu? Mehän olimme tuossa muutaman vuoden välillä Suomessa ja tosiaan muistan ihmetelleeni samaa. Olin aika ymmälläni meidän vasta oltua parisen viikkoa Suomessa kerran asioidessa Rabatissa ja sanoessani kassatytölle hein, ei hän virka mitään eikä sano mitään rahoja käteen antaessakaan. Sitten huomasin, että kassakoneen taulussa luki; "kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen".???
Täällä kun ollaan aina niin ystävällisiä niin olin suorastaan mykistynyt saamastani palvelusta yhtenä aamuna tässä lähistöllä sellaisessa pikkumarketissa. Tyttö ei vastannut mitään kauppaan tullessani, kylmäkaapilta ottamaani kaakaon kysyessä pilliä vain näytti kassalle päin, sama juttu kun kysyin onko magazineja, taas vaivautui vain osoittamaan. Sitten pyytelin anteeksi, että minulla oli vain antaa $50, ei hän mitään sanonut, ei see you, ei mitään. Kävellessäni parinkymmenen minuutin kuluttua tarhalta taas kotiinpäin kaupan ohi mennessä tämä tyttö seisoo siinä kaupan edessä nojaten lastauskärryihin tylsistyneen näköisenä...Eipä tullut mieleen sanoa hei, kun ei tuo mitään olisi kuitenkaan sanonut.
Mette :D
Tytto oli varmaan Suomalainen tai ainakin suomalaisesta perheesta :D:D:D
LainaaAlkuperäinen postittaja raivo
Reijo :)
Voitaisiinko luonnistaa asiaa toteamalla, itsekritiikin riman ylösnostaminen kielitaidon karttuessa, on pilannut pienet säröt ennen läpipäästäneen mielen ?
Eli olet alkanut kriittisemmäksi omaa kielitaitoasi kohtaan ?
:coolh
Raivo,
Tuostahan se taitaa lähinnä olla kiinni.
Väärinymmärykset taisivat ihmisille tulla väärinastetuilta sanoilta...tosin ei meikälaisen äidinkielen taito oo koskaan mikään hyvä ole ollut....tais olla viitosen luokaa kouluaikana
Aussienglannista:
Itsellä ei enään niin kauheasti ole ongelmia tuon Aussi-englannin kanssa....toista oli alussa kun yritti kuunnella appiukon sanomisia ja totesi ettei ymmärrä sanaakaan mitä hän sanoi:)
Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa että joka sana on melkein Australian slang...
Reijo :D
Arvaas miten kavi kun juuri tottunut Aussi slangiin ja sitten joutuikin taysin "Kiwi" perheeseen :??:?? Ei muutakuin opettelemaan taas:D:D
Mutta sitahan tama elama on jos lahdet pois turvallisilta kotinurkilta :??
Jaax :??
Aoccdrnig to a rscheearch at an Elingsh uinervtisy, it deosn't mttaer in waht oredr the ltteers in a wrod are, the olny iprmoetnt tihng is taht frist and lsat ltteer is at the rghit pclae. The rset can be a toatl mses and you can sitll raed it wouthit porbelm. Tihs is bcuseae we do not raed ervey lteter by it slef but the wrod as a wlohe.
Siviztää
:coolh
Raiwo :coolh
I'll vote for that :XXXX
Raivo,
I'll drink for that :XXXX ...too bad that i'm actually working again
Nyt lipsahtaa jo asiakaspalvelun puolelle...
Se on vaan tosiasia että asiakaspalvelussa on paljon ihmisiä jotka kuuluisivat mieluummin vaikka jonkin liukuhihnan ääreen, missä ei tarvitse jutella saatikka hymyillä. En haluaisi yleistää että kaikki suomalaiset ovat huonoja asiakaspalvelijoita, minä ainakin pyrin aina tervehtimään asiakasta sekä palvelemaan hymyssä suin, tosin mulle se hymy onkin oletusasetus, ja hyytyy vain jos saan vastaani todella töykeän asiakkaan. Moni suomalainen asiakas astelee liikkeeseen, ei vastaa tervehdykseen, ei katso silmiin, töksäyttää vaan että "ne tarjouskorvikset mitkä oli siinä lehtimainoksessa", työntävät rahan käteen ja lähtevät. Silloin on turha odottaa myöskään tiskin toiselta puolelta hyvän päivän toivotuksia... Kukahan muuten oli se mukava akubra-päinen mies joka kesällä 2002 tuli Aleksanterinkadun liikkeeseen etsimään suomalaista rannekelloa australialaiselle vaimolleen..? Kyllä mukavat asiakkaat jäävät mieleen ja varmasti saavat hymyn seuraavallakin kerralla.
Takaisin kieliasiaan...
Olisin samaa mieltä Raivon kanssa tuosta rimannousu-teoriasta. Kun jatkuvasti kuulee autenttista vierasta kieltä ympärillään, niin alkaa itsekin kiinnittämään liikaa huomiota omiin puutteisiinsa ja virheisiinsä, joka johtaa puhevarmuuden laskemiseen ja taas uusiin virheisiin. Samaa pätee minkä tahansa asian oppimiseen: perusteet opittuaan tuntuu että pää suorastaan pullistelee tietoa, mutta mitä syvemmälle jonkin tietyn alan tietämys kasvaa, niin sitä tietoisemmaksi tulee kaikesta siitä mitä ei vielä tiedä ja tajua. Yhtäkkiä tuntuukin ettei osaa vielä mitään.
Timo, minuakin pännii ihmiset jotka kuvittelevat saavansa lisää arvovaltaa käyttämällä esim. englanninkielistä sanaa tai ilmaisua, vaikka sille olisi täysin hyvä ja yleisesti käytössä oleva suomenkielinen vastine. Toki on olemassa tieteenaloja joissa tutkimus tehdään pääasiallisesti englannin kielellä, jolloin suomenkielinen käsitteistö kehittyy hitaasti, mutta jos suomenkielinen vastine on olemassa, niin sitä tulisi mielestäni pyrkiä käyttämään. Arkipäivän esimerkki, talouspäällikkö apulaiselleen: "tää pitää saada kuriirille asappina". ASAPPINA?? asap... entäs vaikka mahdollisimman pian?
Kyllä irkkuja on välillä vaikea ymmärtää, mutta toistaiseksi vaikein tilanne itselleni on ollut puhelinsoitto Walesin sydämestä, kun piti selvittää "official Magistrate's Court business". Itku meinasi päästä kun en ymmärtänyt sanaakaan mitä minulle sanottiin... Onneksi pomoni huomasi hätäni, ja otti puhelun hoitaakseen. Vaikka kyllä hänelläkin oli ongelmia, vaikka oli englantilainen, mutta hän käytti tätä "it's a really bad line"-temppua, jotta sai paikallisen oikeudenpalvelijan puhumaan selvemmin. Sittemmin opin itsekin käyttämään tuota temppua...
Riina.
Riina :D
"Nyt lipsahtaa jo asiakaspalvelun puolelle... "
Eikos se kielitaito tai yleensakin puhekieli ja kielenkaytto ole iso osa asiakaspalvelua
:??:??:?? kuten myos iso tekija yleensa ihmisten kanssakaymisessa :?? ja ystavyys- ynna muiden suhteiden muodostumisessa :??
Tuosta rimannousu teoriasta voisin kylla olla eri mielta, vai johtuuko se taas synty/kasvatusperaisesta epavarmuudesta itseensa ja omiin kykyihinsa :??
Jos kuuntelee liikaa muiden kommentteja ja korjauksia (kuten Timon kertomuksessa tyokaverista) niin eihan siita mitaan tule:(
Tuollaiset juntit kuuluu omaan luokkaansa :mad:
Varmaan ainakin kaikki taalla asuvat ymmartaa ettei ole mitaan ongelmia, jos olet "fair dinkum" :D puhuit siten englantia hyvin tai et :??:??:??
Raivon väittämä kuulostaa loogiselta. :D
Hieman tuosta töykeydestä. Mielestäni molemmissa maissa on erittäin paljon hyviä asioista joita on lähes mahdotonta vertailla ja luetella, elämän ilot koostuvat usein varsin pienistä ja mitättömän tuntuisista asioita, kuten kylmä olut lämpimänä päivänä tai lämmin sauna kylmänänä päivänä jne...
Omakohtaisista suomikokemuksista voisin mainita että, viimekerrast kun asuimme (Keravalla) rivitaloyhtiössä jossa löytyi ihmisiä vähän joka lähtöön. Osa ihmisistä oli erittäin ystävällisiä kuten arvata saattaa, mutta oletettavasti joukkoon mahtui herra ja rouva jotka kävelivät noin vuoden päivät ohitsemme eivätkä reagoineet hyvänpäivän toivotuksiin mitenkään, vaikka aivan naamatusten ohi käveltiin ja päivää sanottiin.
Ensimmäisillä kerroilla teki mieli juosta perään ja repäistä tätä tsompia hihasta, mutta kun se oli semmoisen kohtalaisen vaatekaapin kokoinen niin sekin oli pois laskuista. Parin kuukauden päästä asia alkoi jo ihan huvittamaan, ja siitä tuli perheen sisäinen vitsi jonka kustannuksella pidettiin hauskaa oikein urakalla. Noin vuoden päästä tämän tsompin suusta irtosi jonkinlainen örähdys. Oli melko vaikea uskoa että tyypillä oli jonkinlainen keittiötarvikeliike jossain päin suomea, ehkä hän oli yski noista hymyn kadottaneista "asiakaspalvelu henkilöistä".
Vastaavaa olen havainnut myös täällä Australiassa, meillä on ollut naapureita jotka eivät useista yrityksistä huolimatta ole suostuneet edes morjenstamaan, ja käyttäneet joskus jopa koomisen paljon energiaa välttääkseen tilanteita joissa voisimme joutua kasvokkain. Mutta toisaalta taas ystävällisiä naapureita on myös osunut kohdalle yllin kyllin. Eräs liikuttava ominaispiirre joka on pistänyt silmään on tuo Australialaisten halu auttaa ihmisiä jotka ovat joutuneet kokemaan kovia. Missä muussa maassa keräyksillä saadaan kasaan miljoonia dollareita muutamassa viikossa ja joskus lahjoittajat lahjoittavat jopa kymmeniä tuhansia dollareita pysytellen anonyymeinä. Australialaisten sympatiat ovat myös usein niin sanotun "underdogin" puolella, ja joskus näyttää siltä että poliitikot yrittävät käyttää tätä ominaisuutta hyväkseen.
Olen huomannut että suomalaisten kanssa sen jäätävän hiljaisuuden murtaminen on usein vaikeampaa kuin Aussein kanssa, mutta kyllä suomalaisten kanssa pärjää kun jää on ensin murrettu.
Kyllä noihin tympeisiin kaupan kassoihin suomessa törmäsi aina silloin tällöin ja vielä kun täällä oli tottunut tuohon small talkiin, niin täytyy myöntää että joskus se jopa tympimään niin paljon että piti oikein kysyä että mistä mättää kun hymyä ei irtoo.
Täältä suomeen lähtiessä ensimmäinen todellinen muistutus ihmisten röyhkeydestä tuli tosin jo Saksan kentällä, palvelutiskin takana olevat henkilöt olivat kehittäneet korkeamman luokan taidetta siitä miten olla huomaamatta tiskillä odottavia asiakkaita.
Yhdyn myös Tonyn lauseeseen ettei täältä kannata etsiä maanpäällistä paratiisia konkreettisessa muodossa. Jokaisessa yhteiskunnassa on omat pimeät puolensa, Australiassa tämä puoli ei varmasti pysy piilossa television suosittujen sensaatio ohjelmien vuoksi. Toisaalta nämä sensaatio ohjelmat kaivat taas vastapainoisesti esiin myös hyviä tapahtumia säilyttääkseen jonkinlaista tasapainoa.
Onhan ollut kelju työkaveri, tuollaselle olisi pitänyt järjestää joku tilanne suuren joukon edessä, jossa sillä ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kun joko puhua tai lähtee käveleen.
Joillekin ihmisille virheiden tekeminen vieraankielen puhumisessa tarkoittaa välitöntä kasvojen menetystä, ja semmoista riskiä ei olla valmiita ottamaan. Huh kuinkahan monta kertaa tässä on tullut menetettyä omat kasvot, kun noita kielivirheitä on tullut tehtyä ja tulee jatkossakin. Olen silloin tällöin huomannut että sitä joskus tulee innostuttua hieman liikaa ja yritettyä selittää asian liian nopeasti, ja kun Englantia yrittää puhua liian nopeasti niin kielelle ominainen sanojen erottelu toisista katoaa kokonaan. Suomen kielihän puhutaan usein soljuvasti samaan putkeen ja jos Englantia koettaa puhua samalla tavalla niin sitä on erittäin vaikea ymmärtää.
Oltuani yhteen kyytiin kahdeksan vuotta pois Suomesta minä huomasin , että sielläkin on alettu useimpien kauppojen kassoilla pikkuhiljaa tervehtimään, kun sitä ei vielä 1990-luvun alussa tapahtunut koskaan eikä missään. Muutenkin kokemukseni Suomen ja suomalaisten muuttumisesta (kansainvälistymisestä?) olivat enimmäkseen positiivisia.
Toteaa
Jouko, Olen samaan mieltä siitä, että virheitä kieltä puhuessa tulee koko ajan ja minäkin olen "menettänyt" kasvoni monta kertaa. Mutta mielestäni kieltä ei sitten opikkaan, jollei sitä käytä. Miten muuten oppisimme aussi "slangi" sanoja kuin puhumalla ihmisten kanssa. Ei minulle ainakaan opetettu yläaste tai lukion enkun tunnilla muuta kuin perussanastoa, joka oli usein amerikan englantia.
Asiakaspalvelusta vielä, olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka iloisia kassaneidit täällä ausseissa ovat. Ja he vielä pakkaavat ostokset puolestasi! :)
Olen itse asiakaspalvelu ammatissa ja olen sitä mieltä, että suomalaiset asiakkaat ovat ehkä vaikeampia kuin kansainväliset. Vertaan nyt Lontoon näkökulmasta sillä en ole vielä työskennellyt täällä Melbournessa. Suomalaiset vaativat paljon palvelulta, mutta ovat valmiita maksamaan siitä hyvin vähän. Toisin kuin muut kansallisuudet, joita olen palvellut, ovat valmiita maksamaan ja ymmärtävät hyvän palvelun/tuotteenarvon.... Taaskaan emme voi tietenkään yleistää ja leimata kaikkia suomalaisia. Ja vielä kerran, jokaisessa maassa sekä kultturissa on hyvät ja huonot puolensa.
Sanna
Tervehdys!
Muistaakseni Samuli Paronen lausahti aikanaan "kieli on kaiken mieli"
Ruotsiin muutti Kreikasta 1964 Theodor Kallifatides.
Ensimmäisten hanttihommavuosien jälkeen hän on kirjoittanut 26 ansiokasta
kirjaa ruotsiksi.
Vaikka Ruotsi sujuu paremmin kuin monelta alkuasukkaalta, niin kerran hän totesi, että "Minä en osaa suuttua ruotsiksi".
Eli hän varmaankin tarkoitti sitä, että kun tunteet pääsevät valloilleen, niin silloin tarvitaan äidinkieltä?
Minä olen paljon matkustellut välimeren maissa, ensikädessä Kreikassa. Siellä olen kohtuullisesti pärjäillyt kyökkienglannillani. Johtuen kai siitä, että olen ollut samalla tasolla maan asukkaiden kanssa.
Saas nähdä miten äijän käy kun olen melko tasan kuukauden kuluttua siellä.
Pärjäilin kohtalaisesti kylläkin parilla Lontoon matkalla, niin kai sitten sielläkin.
Kielistä vielä sen verran, että täällä Ruotsissa on kehittynyt jonkinverran Suomenkielestä poikkeava kieli jota voisi sanoa vaikka Ruotsinsuomeksi.
Johtuen esimerkiksi yhteiskunnallisten termien erilaisuuksista ja myös siitä, että tänne aikoinaan tulleet oppivat uusia asioita ruotsiksi, eikä heillä ollut tietoa vastaavista suomalaisista sanoista.
terveisin Tapio
Quote:
"Pärjäilin kohtalaisesti kylläkin parilla Lontoon matkalla, niin kai sitten sielläkin"
Unquote
Siis mika on tama kauhea pelko, ettei parjaisi ulkomailla joissa puhutaan vierasta kielta :??:??
Kuinka monessa muussa maassa kuin Suomessa saa niin hyvan pohjan useillekin vieraille kielille jo koulussa :??
Itse opiskelin aikoinani seitsemaa eri kielta (siis Suomenkieli mukaan lukien) ja suuri osa niista on enaan vain jossain siella aivojen syovereissa (waiting for resurrection), mutta silti edelleen katson TV:sta myoskin ranskan ja saksan kieliset uutiset ja vaikka puhekieli onkin hyvin vaatimatonta nykyaan, niin pystyn silti taysin seuraamaan ja ymmartamaan uutiset :??
Jaaks!
En tosiaankaan pelkää, silloin jäisi kyllä reissu tekemättä.
Kunhan vain pohdiskelin. Silloin kun sanat ovat jossakin loppuneet, niin silloin olen piirtänyt ja asiat ovat selvinneet.
Terveisin Tapio
Tapio:)
Italiassa kaverin kanssa vuokrattiin skoottereita ja kumpikaan meistä ei osannut italiaa.Vuokraamossa oli liikkeenpitäjän äiti päivystämässä joka taas ei osannut juuri sanaakan englantia.
No,vuokraus onnistui kun käytettiin saksaa,espanjaa,englantia lisäks piirrettiin,ilmeiltiin ja elehdittiin, ja naurettiin puolin ja toisin hullunkurista tilannetta:D:D
Kyllä ausseissa pärjää vaikka vähän heikommallakin englannilla kun ajattelee sitä että suurin osa Sydneyn keskustassa pyörivistä taksikuskeistakaan ei ymmärrä englantia ja vielä suurempi osa ei tunne osoitteita eli jos otat taksin niin varmistu että tiedät itse minne pitää päästä muuten voi tulla pitkä reissu
Jaaks :D
"Kuinka monessa muussa maassa kuin Suomessa saa niin hyvan pohjan useillekin vieraille kielille jo koulussa "
Niinpä. Tuo vieraiden kielten opiskelumahdollisuuksien runsaus on yksi asia Suomessa, josta on aihetta olla ylpeä. Joitakin noin positiivisia asioita tarkastellessa tulee kyllä mieleen, että eivät ne maksetut verot aina ihan hukkaan mene :) Eikä "turhaankaan" opiskeltu kieli koskaan mene hukkaan sekään, vaan tosiaankin vaikuttaa siellä taustalla.
"Siis mika on tama kauhea pelko, ettei parjaisi ulkomailla joissa puhutaan vierasta kielta ".
Ei varmaan päde Tapion kohdalla, mutta yleensähän sitä pelätään tai ainakin jännitetään sitä, mitä ei hallita ts. mistä ei ole riittävästi positiivista kokemusta itseluottamuksen pohjaksi.
Pärjäämistähän on sitten monen tasoista. Turistin tilapäinen pärjääminen, paikasta toiseen kulkeminen, majoituksen ja ruuan löytyminen useimmiten sujuu viittoilemalla ja piirtämällä. Vaikeinta taitaa olla tämä siirtolaisena pärjääminen alkuvaiheen jälkeen, siinä vaiheessa kun on työ ja asuinpaikka vakiintunut eikä enää pelkkä paikallisella kielellä toimeen tuleminen riitä, vaan on syntynyt halu ja tarve sulautua enemmän yhteisöön. Pitää oppia kielen hienouksia ja vivahteita, sitä, mitkä sanat ja ilmaukset sopivat tiettyyn tilanteeseen, käyttäytymissääntöjä, sosiaalisia normeja. Vaikka sitä olisi kuinka vastarannan kiiski, silti tekee ihan luonnollisista syistä mieli sopeutua johonkin paikalliseen kulttuuriin tai alakulttuuriin, jos ei muuten niin ainakin työpaikkansa ilmapiiriin.
Minulle todellakin tökki vastaan kuukausikaupalla esim. puhelimitse aikaa varatessa tai muita asioita hoitaessa, jopa kaupan kassalla usein "vaadittava" kaava. Aluksi yiritin hoitaa asian oppimallani tyylillä ja aloitin "Hi, this is Timo speaking, I would like to ... ". No, toimiihan se noinkin, mutta ei kyllä ystävällistä hymyä heltiä noin. Sehän pitää hoitaa näin: "Hello, this is Timo speaking how are you", "Hello Timio, Good, how are you?" , "I'm Good thanks, I would like to ... ". Eli täytyy käydä pieni dialogi ennen kuin mennään asiaan. Alussa ei tahtonut tuo "ainoa virallinen aussiadjektiivi" tulla millään vaan jostain pään sokkeloista putkahti aina "Great" tai jotain muuta. Vaati todella tietoista ponnistelua yrittää sopeutua noinkin helpolta kuullostavaan tilanteeseen. Huomasin, että paikallinen keskustelukumppani usein auttoi, jos ei tullut oikeanlaista vastausta kysymällä jatkoksi "Good?", johon minä, että "Yes" ja hän "That's Good". Vasta nyt, reilun puolen vuoden jälkeen on alkanut moinen teatteri sujumaan. Sen hallitseminen kun on osa pärjäämistä. Ja toinen, jota olen tietoisesti harjoitellut on ihmisen puhutteleminen hänen etunimellään. Sekin on osa täällä pärjäämistä. Ja tuosta täytyy antaa kiitos tämän foorumin nimikeskustelulle ja Jaaksille, joka asian toi julki :D
Tervehdys, laitampa minakin korteni kekoon tahan kielidebattiin.
Timon juttu "oikean" dialogikaavan oppimisesta kuulostaa kovin tutulle - oletkin oppinut jipot nopeasti! Mulla meni varmaan pari vuotta ennenkuin alysin minka takia ihmiset oli aina vahan hamillaan tai kummia kun niille yritin asiaani selittaa.
Toinen juttu mihin piti totutella oli niinkin yksinkertainen kuin "please" sanan kaytto. Nykysuomessa ei kai lahinta vastinetta "olkaa hyva/kiitos" kayteta ihan niin tiuhaan kuin taalla. Vielakin taytyy tutkia esim. tyosahkopostit ennen lahettamista, ja lisailla tuota sanaa mun lauseisiin, mitka ensin kirjoitan muotoon "Could you send me that document (please)" etc.
Joku mainitsi siita, etta puhelinnumeroa ei tahdo osata/muistaa suomeksi. Mulla ihan sama juttu, ja onkin aina vahan polja olo kun suomalaisseurassa yrittaa antaa numeroaan uusille tutuille :)
Mutta sitten taas laskutoimitukset, tai kappalemaarien laskeminen onnistuu paljon helpommin suomeksi. Kummallista.
Tama juttu lahti kai alkuun siita, etta joku totesi kielitaitonsa ehka huononneen parin kuukauden harjoittelun jalkeen. Sekin kuulostaa tutulle! Mulla oli ekan kuukauden taalla olon jalkeen sellainen olo, ettei paassa ollut enaa yhtaan mitaan kielta, olin ihan "blank" ajatuksissanikin. Ei luistanut suomi eika englanti, kunnes sitten englanti sai ilmeisesti tonittya oman pysyvan kulmansa aivokopassa. Pari vuotta englanti rusikoi suomea yllattavan voimakkaasti, niin etta enkusta suomeksi vaihtaminen oli hidasta.
Ehka noin 4-5 vuoden taalla asumisen jalkeen tilanne paakopassa rauhottui, niin etta kielien vaihtaminen sujuu, ja suomikin on muistissa, vaikkakin vahan tokeroa ekat pari tuntia kun sita alkaa puhumaan.
Viimeisen parin vuoden aikana (7-8 aussivuosi) olen ilokseni oppinut tunnistamaan eri alueellisia murteita taalla, ja nauttimaan hassujen slangisanojen yms. ymmartamisesta ja kaytosta. Eli ajan kanssa sita kaiken oppii, ja vieraastakin kielesta tulee melkein kuin oma, mutta siihen voi kylla menna vahan aikaa.
Nyt taytyykin sitten pitaa suomen murretietoutta ylla lueskelemalla noita murre-Akkareita. Sain vahan aikaa sitten vissiin Mr Heikuran tai jonkun toisen Alivaltiosihteerin kokoaman kirjan suomalaisista latteuksista - hauskaa luettavaa!
Hyvat jatkot / take care
Zende
Australiassa ollaan hyvin suvaitsevaisia, sillä mahtuuhan tänne jos jonkinlaista kieltä. Minua on aina huvittanut miten epäsuorasti , mutta samalla hyvin kohteliaasti täällä kysyvät halutessaan tietää mistä maasta olet kysymällä "where is that beautiful accent from?"
Tavallisesti aksenttini luullaankin olevan Saksasta, Ruotsista, Hollannista ja on kerran veikattu venäläiseksikin.
Useimmiten Hollannista, oman arvioni mukaan. Onpa pari kertaa veikatu peräti kanadalaiseksikin, mutta tämä taisi tapahtua ennen kuin kielitaito huononi hyvän alun jälkeen... ;)
Kielisoppaa osaltaan hämmentää
Minun on usein epailty aksenttini puolesta olevan Etela-Afrikasta kotoisin ja se kylla naurattaa aina - omasta mielesta kun on Suomea ja Etela-Afrikkaa aika vaikea yhdistaa millaan tavalla toisiinsa! Kiwiksikin on usein luultu, puhumattakaan Meten ja Jounin mainitsemista kansalaisuuksista. Ruotsia lahemmas ei ole koskaan kenenkaan arvelut osuneet - Suomi-tuntemushan taalla on tunnetusti aika minimissa, mutta ehka lisaantyva suomalaisten backpackereiden maara ausseissa saattaa muuttaa tilannetta pikku hiljaa? :)
Ei niinkään kaukaa haettua, Heidi: afrikaans - Etelä-Afrikan yksi valtakieli - on hyvin pitkälti hollantiin perustuva. Vähän niinkuin australian kielen suhde englantiin ;). Ja kuten sanottua, monet luulevat suomalaisia hollantilaisiksi.
Joskus minua on arveltu myös unkarilaiseksi. Yhden kerran näin epäilijä oli peräti itse unkarilainen. Sukulaiskielistähän tässä onkin kyse. On minut aika monet arvanneet suomalaiseksikin, mutta näillä henkilöillä on ollut aina jotain yhteyksiä muihin suomalaisiin.
Toteaa
Irlantilaisista vielä..
Joillakin niistä tosiaan on niin paksu aksentti ettei puheesta saa oikeen mitään selvää! :?? Mutta kyllä sitäkin oppii ymmärtämään ajan kanssa! Tosin joskus erehtyy luulemaan puhetta englanniksi vaikka se onkin Irish Gaelic eli siis irlantia!! :o
Kokeilin kerran pubissa puhua tiskillä niin epäselvästi kun osasin ja kuinka ollakkaan tuli juuri sitä mitä tilasinkin ;)
Tosin vaikka pubissa tilaisikin kahvin voit silti saada guinnessin! :D :XXXX
Kummallisen kuuliainen kansa
Australialaiset tietävät suomalaiset hyviksi tieteen koekaniineiksi ja kaupan päälliseksi tiedemaailmassa vielä puhutaan loistavaa englantia...
Vaikka Tasmaniassa ei tunneta suomalaista kansanluonnetta, sielläkin tiedetään, että täällä kaukana pohjoisessa ihmiset on saatu suostumaan esimerkiksi sellaisiin lääkekokeisiin, joita Amerikassa tai Australiassa ei voitaisi ikinä tehdä.
Minä en tiedä kyllä yhtään mitään, tietääkö joku muu?
http://solmu.math.helsinki.fi/2003/1/naatanen.html
Mette :D
Aika mahtava juttu tuo :D:D:D
En nyt viitsi mitaan sen kummempaa kohtaa siteerata, mutta sopii kylla niin hyvin tyypilliseen suomalaiseen :o:o:o
Bongasin t?m?n lukemastani suomalaisesta Hassisen romaanista. Olisi sopinut tuonne kummallisuuksia -liikenteess? allekin, mutta t?nne kai paremmin.
N?in se menee.
Olipa kerran australialainen, joka t?rm?ili hengenvaarallisesti Lontoon vasemmanpuoleisessa liikenteess?.Bobby pys?ytti turistin auton risteyksess?, koputti ikkunaan ja kysyi kimpantuneena:
-Sir, did you came here to die?!
Aussi kurkotti hyv?ntuulisesti virnistellen p??t??n ikkunasta ja vastasi:
-No, I came here yesterdie!
ps. Kirjassa tosiaan lukee, did you came here to die. Aussi Lontoon vasemmanpuoleisessa liikenteess? :hahhaa