Itse suomeen joskus muuttaneena tiedän että ensimmäinen vuosi on vaikeampaa että saa kaikki arkipäiväiset asiat rullaaman. Suomessa ehkä hankalinta on asunnon löytäminen jos ei meinaa ostaa. Tosin kaupungeilla on omia vuokra-asuntoja joita voi hakea. Byrokratia on uskottua pienempää. Voisi olla että täällä on enemmän kaikenkarvaisten lappujen ja lippujen täyttöä moneen kertaa koska tiedonvälitys eri virastojenvälillä ei toimi samaan malliin kuin suomessa, jossa normaalisti annan tietosi vain kerran ja ne jaetaan keskitetysti eri tahoille.
Itse asuin Suomessa aussimieheni kanssa vuoden enka kylla uudestaan lahtisi yrittamaan. Tyopaikat on ulkomaalaiselle kiven alla ellei puoliso ole vallan korkealle koulutettu ja puhuu tietenkin Suomea. Meilla oli hyva verkosto auttamassa tyonetsimisessa, mies opiskeli Suomeakin tayspaivaisesti vuoden mutta eipa ilman korkeakoulukoulutusta paljoa ollut tarjolla.
Sopeutuminen talven pimeyteen ja kylmyyteen oli miehen mielesta myos kovin raskasta, kesaa rakasti kylla sitten taysin rinnoin. Ota yhteytta minuun jos haluat tarkemmin tiedustella, jasonfogs@bigpond.com
Moi,
paluumuutto Suomeen on itselläni nyt takana (vuosi sitten lähes päivälleen) oltuani 2,25 vuotta Melbournessa. Voin puolestani kertoa että ihan henkilökohtaisesti paluumuutto oli vaikeampaa kuin sinne alas tuleminen - sen verran ruusuisia olivat muistot asioiden sulavasta hoitumisesta koto-Suomessa että paloi hihat moneen kertaan kun tajusi että ihan samanlaista se on täälläkin - sitä vaan ei ollut aiemmin osannut katsoa sillä silmällä. Asunnonhankkimisesta en osaa sanoa mitään - omaan on helppo palata - mutta ihan niinkin yksinkertainen asia kun muuttoilmoituksesta tietojen siirtyminen kaikille ao tahoille - silkkaa kusetusta! Joka paikkaan täytyy kuitenkin ilmoittaa uusi osoite jos postinsa meinaa saada.
Hintojen kovuus löi myös silmille Suomessa - olihan Melbournekin arvokas paikka, mutta silti. Pari vuotta siellä kuitenkin turrutti, vaikkei ex patteina oltukaan, siihen että suomalainen raha ostaa paremmin kuin sikäläinen. Ja takaisin tultua tuntui siltä ettei rahat riitä mihinkään.
Ulkomaisen siipan tuonnista on niin paljon kokemuksia suuntaan ja toiseen, että ainoa mitä siihen (itse kokemattomana) voin sanoa että varaudu kaikkeen. Voi olla, että heppu kotiutuu no worries - ja voi olla että ei. Eräs aussipariskunta oli täällä pari vuotta ja vaimo kotonaoloaan yritti siivittää mm kielenopiskelulla. Kun menet ruokakauppaan tai minne vaan, ja koitat hoonolla suomella pyytää jotain, niin sulle vastataan automaattisesti englanniksi - opi siinä sitten suomea! Ja kuten jo joku kirjoitti, ei ummikkona työn lyötäminen ole niitä helpoimpia. Kaikki keinot on kuitenkin sallittuja ja kannattaa käyttää - aina on firmoja jotka toimivat englanniksikin jos on pakko ja tuovat/vievät ulkomaille, eli tarvitsevat todellisia englanninosaajia eikä mitään kirjaoppineita. Mitä muuta partnerisi muuten osaa (laita vaikka meilillä)?
Näin. Koska tuo partnerin sopeutuminen on lopputuloksen kannalta se tärkein juttu, niin älä ryntää asuntokauppaan heti ensimmäisen vuoden aikana - on paljon helpompi miettiä asiaa uudestaan jos ei ole sataatuhatta euroa lainaa...
Ata
Kulttuurishokki pahimmillaan :D
Parasta on heti heittää nurkkaan vertaus siitä että kuinka hyvin asiat on missäkin, paitsi jos olet siellä hakemassa syytä siihen miksi sinne palasit?
Huumorintajuun et pysty vaikuttamaan muulla kuin sillä että opit nauramaan itsellesi :cool:
Vai eikös siinä ole jo vähän hauskaan viittaavaa kun toteat että mites minä tänne exyin ???
Itse tiedät syyt siihen miksi palasit takaisin, ne ovat painoarvoltaan kovempia kuin se että miksi olisit tänne jäänyt???
sopeutuminen on itsestäsi kiinni, ja positiivisesti ajateltuna se tapahtuu paremmin??
Hauskaa JUZZIA :cool:
Moi,
ikävää että kotiutuminen tökkii. Joskus kun aiemmin kyselit paluumuutosta, niin kommentoin jo jotain.
Jos ihan hirveästi tekee mieli jutella aiheesta, ja vaikutatte aussimiehesi (näinhän se muistaakseni oli) kanssa pääkaupunkiseudulla, niin pistä vaikka mailia tulemaan ja katsotaan löydetäänkö muutakin keskusteltavaa kuin Suomen ikävät piirteet. (niinkuin esimerkiksi se mitä eniten olette jääneet ausseista kaipaamaan tms.).
Ata
Minulla oli painvastoinen kokemus- paluunmuutto Australiaan. Ei kestanyt kun vuosi- syita oli niin monta mutta loppuen lopuksi kotimaa on aina paras maa.
Suomalainen tausta - Australian kasvatus...kultuurit ovat tosi erilaisia!
Kiitos vastauksista
Pahin shokki on ohi ja asiat rullaavat ihan ok. Miten se sanotaankaan...'olemme oman onnemme seppiä'
Talvea kauhulla odottaen
Aussie girl
Nain on...mutta taytyy sanoa etta taalla on paljon helpompaa vaikuttaa jokapaivaiset asiat kuin siella. Minulla oli vaan shokki Australiaan palatessa siihen asti kun saatiin kaikki hommat jarjestyksessa- ja tuntui etta vuosi elamasta puuttuu. Nyt on aivan OK ja tunnen niin kuin ennen matkaa...
Hei aussiegirl
Muuttaminen suuntaan tai toiseen on vissiin aina kulttuurishokki. Itselläni otti noin vuoden ennen kuin sinne asetuin. Huomasin ettei useimmille kavereille paljon kannattanut puhua Australian kokemuksista, sillä ei ne niistä juuri haluu kuulla, lieneekö sitten kateutta vai mitä?
Paluumuuttajan asian on vähän samanlainen kun kotiinpalaavalla varusmiehellä, samoin kuin varusmiehen niin paluumuuttajan viimeisimmät elämän tapahtumat ovat tapahtuneet vaikkapa. Australiassa, niin ei sitä oikein muusta juttua saa kovin helposti väännettyä. Itselläni oli pari ystävää, jotka vilpittömästi halusivat kuulla Australian ajoista.
Olen samaa mieltä kanssasi että olet voinut itse ulkomailla asumisesi aikana, tai mahdollisesti kavereittesi suhtautuminen sinuun on muuttunut koska olet ?asunut ulkomailla? .
Muista että aika kultaa muistot ja ihminen tahtoo aina luonnostaan unohtaa nuo negatiiviset asiat. Ei muuta kuin tsemmpiä peliin kyl se siit sit lähtee.
Olisiko kellaan kokemusta paluumuutosta Suomeen? Ausseissa on tullut asuttua nelisen vuotta ja mukaan Suomeen olisi tarkoitus ottaa australialainen mies.
Konsulaatissa on tarkoitus kayda juttelemassa, mutta olisi kiva kuulla muiden henkilokohtaisia kokemuksia ja varsinkin ulkomaalaisen puolison sopeutumisesta Suomeen.
Onkohan tämän foorumin lukijoilla samankaltaisia kokemuksia.. Olen muuttanut Suomeen takaisin usean vuoden jälkeen ja vaikka perheen kanssa viettämä aika on ollut mahtavaa ja todella kaivattua, tunnen itseni kuitenkin turistiksi. Paikallinen huumori ei kolahda, yhteiskunnallisia asioita vertaa jatkuvasti Ausseihin. Ihmisten käytös tuntuu töksähtävältä, ja itse puhuu yli kohteliaasti ja saa pitkiä katseita. Kai tämä on sitä kulttuuri shokkia.. Niin, voiko sitä edes muuttua takaisin siihen mitä oli lähtiessä, eipä kai. Miten muut ovat paluumuuton kokeneet?