heip, kyselisin seuraavaa.. olen valmistumassa sairaanhoitajaksi englannin kieliseltä linjalta kesäkuussa, ja syksyllä suuntana on australia wh viisumilla. mietin tässä vain että kannattaako edes yrittää hakea hoitajan rekisteröintiä sinne, koska työkokemusta en ehdi juurikaan keräämään ennen rekisteröinnin hakemista, hoitajan töitä olen kyllä tehnyt pidempään. eli olisiko jollakulla tietoa tämän hetken tilanteessa, kuinka nihkeästi rekisteröinti myönnetään? ??? jokusen vuoden takaa tietoa löytyi kyllä palstalta mutta onko tilanne muuttunut johonkin suuntaan. työnvälitysfirmasta neuvoivat hakemaan rekisteröintiä south australiaan, on kuulemma nopeinta ja helpointa.. kiitokset suuret avusta!!! :pepsodent
Hamsuli,
http://www.nmb.nsw.gov.au
Tuolta löydät ensihätään tietoa miten voit rekisteröityä (NSW). Luet ohjeet, latailet formut ja sitten postiin todistuksineen. Minä sain uunituoreena kätilönä/hoitsuna paperit täältä 2kk:ssa. Työkokemusta et rekisteröintiin tarvitse, mutta sinun täytyy pystyä todistamaan, että koulutuksesi on toteutettu tietyn EU:n direktiivin mukaan. En nyt millään muista, mikä se oli, olikohan 80/154/EEC... Käytännössä pyydät koulutuspäällikköä/ kansliantätiä/ ketä vaan jolla on vaikuttavan näköinen leimasin ;) kirjoittamaan A4-paperin jossa lukee että koulutus on tämän mukaan käyty. AMK-koulutus on, joten et edes valehtele. Suomen AMK-koulutus käy NSW:ssa suoraan ilman lisäkursseja. IELTS-kielitesti on suoritettava vähintään 6.5 kokonaispistemäärällä rekisteröintiä varten. Eli kipinkapin testiin, jotta saat haettua rekisteröintiä ajoissa!
Tuolla rekisteröinnillä saat sitten toimia NSW:ssa, jossa on muuten parhaat palkat hoitajilla verrattuna muihin osavaltioihin. Saattaa olla pätevä muuallakin, paitsi WA:ssa (muistelisin, ei varmaa faktaa). Voidaksesi työskennellä sairaalassa sinun on kääytävä Panel Doctorilla lääkärin tarkastuksessa, ja otettava siellä keuhkoröntgen. Töitä on kyllä, joko suoraan sairaalasta hakemalla tai sitten menet hoitajia välittävään agencyyn hommiin.
Sellaista touhua. Itse aattelin että suunnistan muksuni kanssa takaisin Suomeen, jo riittää Survivor-leikki tyynenmeren rannoilla. Aikataulu on vielä vähän hakusessa.
Tsemppiä prosessiin, voisit kyllä viettää mukavampaa reissua hedelmiä poimien kuin sairaalassa, kerkiää sitä oikeita töitä tehdä aikuisenakin :)
Jurttis :pepsodent
Lainaus käyttäjältä: Jurttamuori - toukokuu 20, 2007, 13:57
Itse aattelin että suunnistan muksuni kanssa takaisin Suomeen, jo riittää Survivor-leikki tyynenmeren rannoilla.
Nyt meikäläinen tipahti tuolilta! Auts!
Survivor on sen verran raakaa kamaa, että en ihmettele vaikka siitä järkevä ihminen haluaisikin pois mutta että sinä täältä. Työkö on laittanut epäilemään homman järkevyyttä vai ollaanko me muut peläytetty sua? ???
Ruu,
työ nyt on työtä- mutta voi sitä itsensä muullakin väsyttää ;)
Ja te muut suomalaiset olette olleet reissun parasta antia! Mutta oikeasti, työ on täällä sairaalassa enemmän obstetrista sairaanhoitoa kuin kätilöntyötä. Pahaa tekee katsella, mitä synnyttäville naisille tehdään turhaan, kun "lääkäri käskee". Toki Australiassa voi vapaammin itseään kätilönä toteuttaa kuin Suomessa, olemalla "Independent Midwife", mutta 6-v muksun YH:na se ei vaan onnistu, kun pitäisi olla on call 24/7. Ehkä tulevaisuudessa. :confuse
Itsenikin yllättäen olen vuodessa huomannut kaipaavani omia ihmisiä ympärilleni, lapselle TURVALLISTA ympäristöä, vapautta juosta naapuriin leikkimään, mahdollisuutta kävellä yksin koulumatka, monipuolista (heh) kouluruokaa, yleensä koulua jossa opetetaan muutakin kuin tekemään hassuja hattuja paraateihin, pyöräteitä, kunnallista hammashuoltoa, toimivaa yhteiskuntaa- nyt saattaa nousta myrsky mutta suuri osa asioista täällä on vaatinut n.3-5 puhelinsoittoa ja "could I please speak to your manager" -lauseen ennen kuin toimii :nuttu:.
Mä en vaan jaksa hoitaa tätä ruljanssia ja vielä vieraalla maalla kaukana. Tuo lapsikin taitaa olla hiukan herkempi kuin keskiverto jässikkä, koulun käynti ei ole sujunut millään lailla kivuttomasti, pahaa tekee kattella päältä. En ole tainnut näistä paljon palstalla huudella... Vieläkin olen sitä mieltä että Australia on paljon lapsiystävällisempi paikka kuin Suomi, että työpaikan ilmapiiri on rennompi, ja aurinkokin paistaa paljon useammin! Mutta better the devil you know than the devil you don´t.
Mutta vuosi ollaan vielä, että saadaan resident return viisumi jos vaikka palataan isompina ja vahvempina. Jatkosuunnitelma on kääntää nokka kotia kohti, sukulaisille ja ystäville on ilmoitettu että ensi kesänä nähdään, päästään sopivasti Suomen kouluvuoteen mukaan! Siihen asti seikkaillaan minkä keritään, että voi kehua muuallakin kuin kulmakaupassa käyneensä.
Jurttis
Jurttis, en ihmettele yhtään päätöstäsi. Enkä nosta myrskyä sanomastasi - olen ihan täysin samaa mieltä kymmenen vuoden kokemuksen jälkeen. Ei Suomen koulusysteemiä turhaan sanota maailman parhaaksi. Ja mitä tulee tuohon turvallisuuteen... näinhän se menee :confuse
Tervetuloa kylään, jos länsirannikolle eksytte ennen lähtöä (ja me vielä ollaan täällä) :)
Hamsuli,
rekisteroinnin hankkiminen ei ole loppujen lopuksi hankalaa, hieman menee aikaa ja rahaa kaannoksiin sun muihin, joista Jurttis jo mainitsikin ja infoa loytyy myos ketjusta "hoitsun hommista"...
...mutta WH viisumi voi aiheuttaa hankaluuksia. Useimmat sairaalat eivat ole kamalan innostuneita antamaan toita em. viisumilla. Agencyn kautta toiden loytyminen voi olla helpompaa ja eipahan tarvitse takuta tyosopimusten ym. tyopaikka kohtaisten koulutusten/perhedyttamisien kanssa joihin tyonantaja yleensa panostaa aikamoisen summan rahaa ja niinollen haluavat palkata hoitajia pitkalla sopimuksella. Itse olen saanut usein puheluja WH viisumin omaavilta hoitajilta mutta valitettavasti sairaala jossa olen toissa ei heita palkkaa vaikka pulaa tyontekijoista on. Vastavalmistunut joutuu myos meilla (tama siis psykiatrialla Queenslandissa) lapikaymaan ns. New Grad. ohjelman joka on vahintaan, taidoista ja "kehityskyvyista" riippuen 3kk. Tuon kolmen kuukauden aikana, vastavalm. hoitaja ei saa tyoskenella itsenaisesti vaan on senior hoitajan valvonnan alaisena. Muistaakseni ACT:ssa oli hieman vastaava systeemi. Tosin, en sitten tieda miten hommat hoituvat sooma puolella tai muissa osavaltioissa. Toisaalta, sinulla on aiempaa tyokokemusta joten se lasketaan kylla plussaksi, todennakoisesti enrolled nurse nimikkeen alla.
Mielestani Jurttiksen idea oli hyva, tee WH loman ajan jotain muuta, saatpahan nauttia myos normaalien ihmisten tapaan viikonlopuista ja ei tarvitse oitakaan valvoa ainakaan tyon merkeissa. Naet myos Australiaa hieman vapaammin, hoidella ehtii sitten myohemminkin :peukkuy
Cheers: AA
Ps. Kannataa kuitenkin ehka soittaa matkakohteesi sairaaloiden HR osastoille ja kysya palkkaavatko he WH viisumilla tulevia hoitajia. Esim. Sydneyssa The Prince of Wales Hospital +61 2 9382 2222. Tsekkaa sivu: www.bcl.com.au/sydney/help/hospitals.htm
Hamsuli,
tosiaan, WH-viisumilla saat olla töissä vain 3kk yhdellä työnantajalla, josta ainakin 1-2vkoa menee perehdytykseen. Jos siis saat paikan. Meillä RPA:ssa on parikin tyttöä Englannista WH:lla, joten kyllä se mahdollista on,heillä on kyllä hiukan kokemusta! Mutta ennen lähtöäsi sinulla menee aikaa ja rahaa rekisteröinnin hankkimiseen, ja täällä energiaa sairaalasalangin ja erilaisen työtahdin opetteluun... ja Andreasyanilla oli hyvä huomio tuo, että :XXXX bailaaminen voi jäädä vähille jos on viikonloput/yöt töissä. Jos kiinnostaa tutustua työhön niin voit varmaan vierailla jossain sairaalassa katselemassa hommaa. Joka on, kaikesta tuosta messuamisestani huolimatta, kuitenkin ihan jees :D
Kiitos Kati, oltais muuten länsirannikolla lähempänä kotia :pepsodent
Jurttis
Pieni korjaus Jurttiksen kirjoittamaan. Nykysäännöksillä yhdelle työnantajalle saa siis tehdä 6 kk töitä WH-viisumilla.
Jurttis, eikun tervetuloa. Elämä on Perthissä vähän hitaampaa... ;)
Jurttis ja Leokatti,
Valitettavasti turvallisuus ei ole enää samaa kuin mihin on totuttu edes täällä lintukodossa. Me asumme "hyvällä", tavallisella perhealueella keskikokoisessa kaupungissa. Niin vain tuosta läheltä kidnapattiin autoon 8-vuotias tyttö hänen pyöräillessään leikkipaikalta kotiin keskellä päivää. Onni onnettomuudessa oli, että hänet palautettiin kadulle vuorokauden kuluttua, mistä ohikulkija hänet löysi ja tyttö pääsi kotiin. Kamalia asioita oli uutisten perusteella silti lapsirukka kokenut. Tuo Portugalin tapaus on järkyttänyt viime aikoina mieltäni suuresti ja on ollut kamalaa ajatella että ihan tässä lähelläkin vastaava uhka toteutui ja tekijä sai vain 4 vuoden rangaistuksen, eli kohta on vapaalla jalalla jälleen.
Koulujen hyvä taso ja kouluruokailu on kyllä hieno asia Suomessa. Monet kyselevät meiltä, että palaammeko Suomeen koulun takia. Tässä vaiheessa olen vastannut että ei se välttämättä koulun mukaan ajoitu se meidän paluu, mutta jos koulu siellä todellakin osoittautuu paljon kehnommaksi niin olen varmaankin yllättynyt ja toki sellainen asia voi vaikuttaa niin että tulee kiirus Suomeen.
Miten te muut olette kokeneet koulun tähän asti? Siis esim Jaaks ja Jouko, joiden lapset ovat käyneet koulua siellä pitkään? Entä Riina, joka tuntee järjestelmän läpikotaisin?
Itselläni on sellainen käsitys tässä vaiheessa, että siellä pitää vertailla kouluja ja yrittää saada lapsi sellaiseen kouluun -oli se sitten julkinen tai yksityinen- jolla on hyvä maine ja josta valmistuu nuoria hyvin arvosanoin. Eli että koulujen taso vaihtelisi enemmän kuin täällä (vaihtelee se Suomessakin) mutta että hyviä julkisia koulujakin on olemassa. Mutta olikos se niin että pitää asua koulun lähettyvillä että pääsisi haluamaansa kouluun?
Jos ajatellaan pienten lasten opetusta niin en tiedä haittaako se kovasti vaikka opetus olisikin askartelupainotteista. Hyvä vain jos luovia aineita on tarjolla alkuvaiheessa tasapainottamassa pienten koululaisten opintietä. Oma kouluvuoteni Australiassa on luonut minulle vallan ruusuisen - ja todennäköisesti väärän- kuvan koska kävin aivan huipputason yksityiskoulua (year 11) ja opetukseen olin enemmän kuin tyytyväinen. Se ei kuitenkaan kerro mitään yleisestä tasosta -varsinkaan kun oma kokemukseni on aatamin ajalta.... ;)
Aiheen vierestä jorisee
Chilifinn
kiitokset ihmiset tiedoista, suunnitelma olisi tehdä osan aikaa oman alan hommia ja sitten loppuaika jotain muuta... ilta/yötyö ei haittaa, sitähän teen täälläkin., ja viihteellä ravaaminen ei oo reissun päätarkoitus.... eli täytyy laittaa paperit postiin ja toivoa parasta, professional concections:ilta sanoivat vähän siihen suuntaan että töitä pitäisi löytyä jos saan rekisteröinnin.
Jurttis, tosi ikävää ettei Petersham tunnu ilmeisesti niin kotoisalta kuitenkaan. Mutta onhan Aussilassa lääniä, mitä kokeilla, vaikka Perth on tosiaan mukava ja rento paikka :peukkuy ja jos menet johonkin pienemmälle paikkakunnalle, tiedät että ne rakastavat sua siitä hyvästä (hoitsupula). :) niin ja hei aussi-PR:inä voisit varmaan käydä vaikka katsastamassa NZ:n myös... siellä meno tuntui myös rauhallisemmalta ja vielä rennommalta kuin Ausseissa. uskalsin mennä yksin ventovieraan luonto-oppaan pakun kyytiin Wellingtonissa ihan tosta vaan, mutta toisaalta kyllä sitten siellä pääostoskadulla sain perääni elämäni ekan stalkerin... :D ... joka kylläkin pelästyi ja häipyi kun vain katsoin pahasti enkä ehtinyt kuin suuni avata sadatellakseni ukon jonnekin... :D no nyt eksyin siis pahasti sivuraiteille, mutta "tsemppiä" siis koitin ylläolevalla sanoa, ainahan niitä muitakin mahdollisuuksia on, jos nykyinen ei tunnu "omalta". :peukkuy :)
ja hamsulille tsemppiä rekisteröintiin :peukkuy
Lainaus käyttäjältä: Leokatti - toukokuu 20, 2007, 19:50
Elämä on Perthissä vähän hitaampaa... ;)
Varmaan on. Meidän entisen talon Canberrassa osti Perthistä tullut pariskunta. He viihtyivät Canberrassa vuoden ennen kuin myivät talon edelleen ja muuttivat takaisin Perthiin. Entisen naapurini mukaan syy kuulema oli, ettei perhe kestänyt Canberran hektista elämänrytmiä. Olen kyllä perheen puolesta onnellinen, etteivät he muuttaneet Perthistä Sydneyyn. Siellä heille olisi koittanut sydäninfarkti tahi muu sellainen jo puolessa vuodessa, jos Canberrakin oli heille liian vilkas mesta.
Todistaa
Jurttis, harmi jos et ole viihtynyt niin hyvin kuin ehkä olisit toivonut. Mutta onneksi mieltään saa muuttaa ja niin pitääkin, jos ei enää tunnu kivalta. Minua kiinnostaisi näin kolmen kouluikäisen äitinä, että mikä sinusta on ollut se vaikein asia lapsen koulunkäynissä? Vieras kieli ja kulttuuri? Opettajat? Tietysti jokainen lapsi on yksilö ja kokee asiat eri tavalla, samoin kuin koulut ja opettajatkin ovat kaikki erilaisia. Mutta tämä kiinnostaisi minua kovasti.
Nauti nyt vielä loppuajasta siellä, ehkäpä vielä nähdään, täällä buukkaillaan juuri lentolippuja :)
Lainaus käyttäjältä: jounij - toukokuu 21, 2007, 02:35
Lainaus käyttäjältä: Leokatti - toukokuu 20, 2007, 19:50
Elämä on Perthissä vähän hitaampaa... ;)
viihtyivät Canberrassa vuoden ... ettei perhe kestänyt Canberran hektista elämänrytmiä ... etteivät he muuttaneet Perthistä Sydneyyn. Siellä heille olisi koittanut sydäninfarkti tahi muu sellainen jo puolessa vuodessa, jos Canberrakin oli heille liian vilkas mesta.
Uskallan työntää lusikkani tähän(kin) soppaan ja todeta, että Sydney voi olla hieno paikka mutta voi olla varmaan myös aika rankka paikka aloitella vieraassa maassa ja kulttuurissa elämistä, etenkin jos on tottunut kovasti erilaiseen, Keski- tai Itä-Suomalaiseen elämänmenoon. Kerran Sydneyn hulinassa muutaman päivän viipyneenä olin oikein tyytyväinen päästessäni takaisin tähän pieneen maalaiskyläämme, jossa elämä tuntuu soljuvan leppoisammin. :coolh
Jurttikselle vihjaisten mahdollista seuraavaa kierrosta silmällä pitäen ja muille harkittavaksi jo etukäteen...
Räyhä, nyt menee IHAN off topiciksi mutta,
koulussa yleisesti ottaen harmittaa kouluruokailun puute (pakkaat lapselle jokapäivä kahden välitunnin eväät), suppea opetustarjonta ja rahanruinaus.
Siis. Eväät nyt pakkaa parissa minuutissa, ei siinä mitään. Pienin murhe. Näissä kahdessa koulussa, joissa poika on ollut, on opetussuunnistelmassa lähinnä vain englantia, matematiikkaa ja liikuntaa. Englantia näytetään opetettavan lähinnä "reading group"-ssa, joita vetävät vapaaehtoiset vanhemmat. En tiedä mitä opettajat sillä aikaa tekevät sitten! Matematiikka on ihan ok, hienoa että on liikuntaa. Muksuni ei osaa vielä vuoden koulunkäynnin jälkeen edes kaikkia kirjaimia. On toki mennyt vuosi kielen opetteluun, en odotakaan lapseltani muuta- mutta pyynnöistä huolimatta KUMPIKAAN koulu ei ole asiaa ottanut huomioon työn vaativuuden suhteen. Lapsi kantaa kotiin läksyinä kirjoja joita hänen tulee lukea ja A4-kopioita joihin tulee kirjoittaa täysiä lauseita. Ja sitten itkee että hän on niin paljon tyhmempi kuin muut. Arviointi kun kuitenkin on suoritettu sitten niin, että muksu olisi samalla viivalla muiden kanssa. Vaikka olen asiasta opettajan kanssa keskustellut. Sieltä hymyillään että on meillä ollut ennenkin ulkomaalaisia. Taannoin kirjoitin kotiläksylauseiden paikalle ettei lapsi ole oppinut vielä kirjaimia, antaisitteko läksyjä joiden kanssa ei pääse itku. Nyt en enää viitsi, kirjoitan itse ja lapsi kopioi. Juttelin koulun pihalla 8-vuotiaan pojan kanssa-en minä kirjoittaa osaa mutta tunnen MELKEIN kaikki kirjaimet jo. Minua vaan ihmetyttää tämmöinen...
Se rahanruinuu. Koulusta tulee lappua lapun peräään. Maksa liikuntakurssista 15AUD, on järjestetty joka perjantaiksi. Maksa ympäristö-opin kurssista 10AUD, kestää 3 päivän ajan jolloin lapset saa vierailla "environment-van"-ssa joka on parkkeerattu koulun pihaan. Maksa englannin kielen kirjoista 50AUD että saadaan opettaa. Ja vapaaehtoinen avustus, 60AUD, viimeistään ensi viikolla kiitos. MISTÄ täällä sitten maksetaan veroja ja mistä niille opettajille maksetaan? Viimeisen vuoden aikana kouluissa on ollut ehkä 5 erikoispäivää jolloin vaan esitetään yhtä sun toista tanssia, hassuja hattu-ja kirjaparaateja on ollut 3, muita kekkereitä vielä lisäksi. No worries, pidetään kivaa, mutta ei kirjaimia tarvi oppia taikka opettaa, kun voi suunnitella paraateja (joita varten myydään sitten arpajaislippuja, 10AUD/3, kun vanhemmat ensin lahjoittaa ne palkinnot).
Summa summarum, opetus ei mielestäni vastaa lapsille laadittua vaatimustasoa. Suomessakin toki on äidinkieltä, matikkaa, liikuntaa, piirustusta, mutta yksi ja sama ope näitä opettelee pikku ekaluokkalaisille paremmalla menestyksellä. Ei sitä muuta tarviikkaan. Mutta ei niistä tarvi erikseen mielestäni maksaa.
Sitten on vielä niitä henk.kohtaisempia juttuja, joita ei voine yleistää, mutta jotka meni pieleen heti alusta laittaen mielen matalaksi. Koitin saada muksun puoleksi vuodeksi päivähoitoon että olis oppinut kielen ennen koulunalkua- ei onnistunut mitenkään päin. Järjestin sitten viikon vapaaksi kun Kindy alkoi, että voisin ummikkoani opastaa- missä on vessa, tässä istutaan, nämä on säännöt.. ei päästetty luokkaan kun en ollut käynyt koulun 2h turvallisuuskoulutusta jossa allekirjoitetaan todistus etten ole pedofiili. Lasta ei päästetty tunnilta vessaan ja sitten kun päästettiin niin niissä ei ole paperia tai ne ei toimi... ihan piti rehtorin luona käydä puhumassa ennen kuin lapsi pääsi kindysta tunnilla vessaan. Tätä ennen mulle mm. soitettiin sitten töihin kesken päivän että lapsi on sairastuvalla, there´s been an accident- minä henkikurkussa koululle missä selviää että accident on housussa. :nuttu: Nää ois kyllä saattanut sattua muuallakin kuin Ausseissa,vaikuttaa vaan kokonaiskuvaan.
Koulu on lähinnä järjestetty niin, että äidit (jotka ei tietenkään käy töissä) tuo muksun kouluun, osallistuu opetukseen, järjestää hassuja kojumyyjäisiä, hakee lapsen kotiin koulun jälkeen, ja silleen... Kaikki nuo vaivalla harjoitellut esityksetkin on klo 11-13. No, eihän systeemiä voi syyttää siitä että itse käy töissä ;)
Ynnä monenlaista. Ehkä suurin murhe on loppupeleissä se, ettei tiedä eikä ymmärrä kuinka systeemi toimii ja miten voisi pientään auttaa. Täyspäiväisesti työssäkäyvänä en näe opettajaa ennen/jälkeen koulun, ja muunlainen kommunikointi (esim. notet tai soitot) ei oikein toimi. En siis luota systeemiin yhtään.. Mutta on ne paraatit ihan kivoja. Ja hienosti lapsia kannustetaan. Poikanikin on saanut jo 4 sertifikaattia hyvästä käytöksestä. Jesh. :pepsodent
Siltikin murisee Jurttis >:D
Huhhuh, Jurttis! :o Tuossa kohtaa alkaa säälittää poikasi (suorastaan) kohtalo. Aika karmealta tuo juttusi kuulosti ja ymmärrän hyvin pettymyksesi. Ja pahinta on tietenkin se, miten poika suhtautuu kouluun ja oppimiseen tämän myötä - siihen toivotan hänelle härmäläistä sitkeyttä ja rutkasti onnea ja paaaaljon parempia opettajia tuleville vuosille!
Tukkani nousi pystyyn myös vähän sellaisella "ei meillä vaan" tavalla. Meno kuulostaa sen verran hurjalta sekä pahassa että extra-curriculum aktiivisuudessaan (ja extra-rahan määrässä) että väkisinkin hiipii mieleen ajatus siitä, onko osavaltioiden välillä merkittäviä eroja koulusysteemissä. Meidän lapset menivät tosin neljännelle luokalle ja siitä ylöspäin mutta ei niillä pienemmilläkään noin paljon niitä aktiviteetteja ole vaan istuvat varmaan enemmän luokassa (puuhaamassa kaikkea kivaa).
Opetuksen tasosta kyllä olen puoliksi yhtä huolissani kuin sinä, sillä vielä kuutoselta ja seiskalta löytyy joitain lapsia, joiden luku- ja kirjoitustaito ovat vähän jääneet hunningolle. Eikä se keskimääräinen tasokaan päätä huimaa ainakaan niiden juttujen perusteella mitä meidän kullanmuruilta olen kuullut (kun olen katsellut heidän läksyjään ja he kirkkain silmin kertovat kuinka C, S ja T eivät olleet osanneet). Mutta selvästi näyttää siltä, että primaryn lopussa kiihdytetään tahtia ja high schoolissa tehdään ehkä jo vähän töitäkin. Ja ehkä myös yksityiskouluissa, jopa alemmilla luokka-asteilla.
Ja hyvänen aika, Jurttis, katso ympärillesi: kuinka monta aussia on häikäissyt sinut yleistiedoillaan, sivistyksellään ja/tai koulutuksensa tasolla? Taitaa näiden mielenkiinto kohdistua maanläheisempiin asioihin... :confuse
Kysykääpäs muuten minulta nykyisin, mikä on yksi parhaita suomalaisen yhteiskunnan palveluita. Ehdottomasti kouluruokailu! Lämmin, täysipainoinen ja terveellinen ateria joka ikinen päivä (näennäisesti) ilmaiseksi. Jos Suomeen palataan, minä olen valmis vaikka maksamaan meidän kaikkien lasten joka ikisen ruokailun koulussa, vaikka hinta laskettaisiin kokonaisissa euroissa.
Nimimerkillä "melkein 600 tea/lunchia jo pakattu, ziljoona vielä edessä".
Kaikki symppikset Jurttamuorille...voisin hyvin kuvitella että samanlainen tilanne olis voinut olla omalla kohdalla. Meidän lapsi vain oli jo vanhempi ja osasi 'koulunkäyntitaidot', koulu sattui olemaan asenneilmastoltaan erittäin myönteinen ja järjesti alkuun 'peer support' joten käytännön asiat järjestyivät. Ja sattui myös aivan ihana ESL opettaja joka oli kuin isoäidin sijainen, turvallinen ja opasti kaikessa (otti jopa meidän hiiret hoitoon kun lähdimme ekalle lomalle!). Mutta ennenkaikkea tilanteen pelasti se, että meidän tilanne oli sellainen että saatoin olla kotona ja osallistua kaikkeen tarvittavaan, hankaluuksien selvittämiseen ja hienouksista nauttimiseen. Siksi antaisin, jos olisi valta ja voima, Jurttikselle jonkun ansiomitalin!
Itse valtion ylläpitämistä alakouluista olen samaa mieltä; itse tiedollisen opetuksen taso on aika olematonta, mutta sosiaaliset taidot kyllä arvossaan ja positiivinen meininki. Kauhean vaikea on sanoa kummalla loppupeleissä pääsee pidemmälle: suomalainen tuppisuuna ja anteeksi pyydelleen innovaatioineen vai aussi innostuneena, mistään tietämättä, kaiken tietävinään suut silmät täyteen selostaen.
Ja Ruu tuossa sanoikin monta asiaa, joissa olen samaa mieltä.
Olenko muuten kertonut, että meidän 18v täyttävältä nuorelta lukiolaiselta kummitäti puhelimessa kysyi, mitä haluaa Suomesta lähetettäväksi. Tämä kundi vastasi silmänräpäyksessä ja silmää räpäyttämättä: 'KOuluruokaa'! Oli silloin kai käynyt pari kk aussikoulua. Ja tytär piti kuudennella pitkän public speech kouluruokailun erinomaisuudesta ja vaikutuksista energiatasoon ja oppimseen! Että kyllä se tuppaa suomalaisen lapsen arvomaailmass olevan aika korkealla, vaikka muistan kyllä joskus kotimaassa kuulleeni, miten 'kamalaa mössöä oli taas tänään...'. En tietenkään meidän lapsilta, vaan naapurin.
Sympatiat myös täältä Jurttikselle ja lapselle. Huh Huh mitä meininkiä. Eipä voisi moista kuvitellakaan! :(
Kurjaa ettei ole yhtään otettu huomioon yksilöllistä tarvetta lisäohjaukseen ja sopeutumiseen. Hyvä on että uskallat avautua tällaisesta negatiivisestakin kokemuksesta.
Chilifinn, palaan vielä noihin pohdintoihisi aiemmin (vaikket minulta kysynytkään!)
Lainaus käyttäjältä: chilifinn - toukokuu 20, 2007, 23:24
Itselläni on sellainen käsitys tässä vaiheessa, että siellä pitää vertailla kouluja ja yrittää saada lapsi sellaiseen kouluun -oli se sitten julkinen tai yksityinen- jolla on hyvä maine ja josta valmistuu nuoria hyvin arvosanoin. Eli että koulujen taso vaihtelisi enemmän kuin täällä (vaihtelee se Suomessakin) mutta että hyviä julkisia koulujakin on olemassa. Mutta olikos se niin että pitää asua koulun lähettyvillä että pääsisi haluamaansa kouluun?
KOulujen vertaileminen sinällään ei ole ihan helppoa, ellei sitten ole ihan omakohtaisia kokemuksia kuultavana luotettavilta ihmisiltä. Nimittäin kouluthan itse antavat prosyyreissaan ja opetussuunnitelmissaan maailman parhaan kuvan itsestään, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa (näin toki myös saattaapi olla Suomessa, mutta vähän pienemmässä mittakaavassa, väittäisin). Samoin paikallisilla, jopa pitkään asuneilla suomalaisilla, on hyvin kulttuurisidonnainen näkemys opiskelusta ja koulujen systeemeistä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Se vain ei välttämättä stemmaa Suomesta yhtäkkiä maahan kouluikäisen muksun kanssa pöllähtäessä...kulttuurikriisiä syntyy ellei ole ihan ihme fakiiri. Joten arvioita on vaikea arvioida!
Se nyt on yleisesti ottaen melko selvää jauhelihaa, että yksityiskouluissa taso on parempi ja ohittaa taas jonkun kehnon suomalaisen yläasteen tosta noin vaan. Mutta ei tietenkään mikään lopullinen niitti; joukossa saattaa olla ihan kohtuu hyviä valtion koulujakin, etenkin primary tasolla. Mutta yleensä myös koulujen varustetaso on shokeeraava juttu nykysuomalaiselle...Ihan henkilökohtainen kokemus on, että valtion primary oli oikein hyvä, sattui aivan mahtava opettaja. Valtion urheilulukio taas oli vähän niin ja näin, mutta omakin vika kun emme ymmärtäneet alkuhöyreessä mitä tarkoittaa kun 'koulumme ei ole kovin akateeminen'. Yksityinen yläkoulu taas oli aivan kerrassaan laadukas, ihan kuten sun omatkin kokemukset oli...
Sitten noista koulupiireistä: en tiedä onko muualla sama käytäntö kuin NSWssä. Siellä valtion kouluissa oli ensisijaisesti koulupiirit, eli siihen kouluun jota lähimpänä asuu. Hakea voi toki muuallekin, mutta otetaan jos mahtuu. Yksityiskouluissa taas on periaatteessa jonotussysteemi, mutta ulkomaalaisen kohdalla usein raha puhuu ja tietysti myös asenne. Hyvämaineisessa koulussa 13 vuotiaatkin kulkevat piiiitkien matkojen päästä.
Aika jännä yhtymäkohta muuten sulla Chilifinn ja mun pojallani; hänkin oli vain yhden vuoden Australialaisessa koulussa ja juuri 11 luokalla. Nähtäväksi jää, käykö hänelle kuten sulle, että rupeaa sitten jossain vaiheessa haikailemaan takaisin...sellaisia merkkejä on kyllä ilmassa.
Herra varjelkoon Jurttis!!! :o Eipä ihme, jos alkaa kotimaa kutsumaan! Voin vaan kuvitella fiilikset, kun päivästä toiseen laittaa lapsen kouluun ja tietää, ettei siellä ole kaikki kohdallaan. Siis mun painajainen!! Mmmmmrrrr, siitä niille himputti vieköön maksetaan, että pitävät edes lapsista huolta, jos eivät peräti jaksa opettaa niitä! Kyllä on harmillista kuultavaa!!
Ja taas muistelen niitä kaukaisia Saksan aikoja: siellähän myös kaikki perustuu siihen, että kunnon äidit ovat kotona ja aina tavoitettavissa ja käytettävissä. No, silloin minäkin olin kotona, mutta kyllä alkoi kotimaa kutsumaan, kun piti työmarkkinoille palata. Kyllä täällä vaan on homma pelannut hoitopaikkojen ja koulujen kanssa. Ja koulu todella hoitaa ne kouluhommat ja vanhemmat voi sillä aikaa keskittyä omiin töihinsä. Minäkin poissaoleva äiti, jonka normaalipäivä on ollut seitsemästä viiteen, on voinut vaan katsella päältä, kun lapset oppii.
Mutta mutta, olemme nyt sitten kuitenkin lähdössä taas maailmalle. Mutta tietääpähän tämän perusteella varautua taisteluun ja tarkkaan valintaan ainakin. Onneksi voin alussa olla vielä kotona ja myöhemminkin teen ainakin aluksi kuusi tuntista päivää, ihan juuri siksi, että tiedän alun olevan joka tapauksessa lapsille vaikeaa. Mutta minkäs teet, jos olet yksinhuoltaja kuten Jurttis? Kannatan myös urheusmitalia siihen suuntaan!! Ja mahtavaa, että rohkenet kertoa myös negatiivisia asioita, eihän se elämä kenelläkään pelkkää juhlaa ole.
Tietysti toivon ja uskonkin, että on olemassa myös hyviä kouluja ja mahtavia opettajia, kunhan vain onnistuisi löytämään sellaiset. Meidän pitää vielä etsiä sekä primary että highschool. Hiki tulee nyt jo...
Mutta hei Dunderilaiset!! En nyt malta olla hehkuttamatta heti tässä kohtaa, että olemme saaneet talokaupat sovittua ja autokin käytiin juuri myymässä. Näyttää siis pahasti siltä, että pian räyhäilen Aussilassa!! Lentolippuja puuhataan kovasti, ehkäpä 9.6... :peukkuy Pitäkää siis varanne, täältä ollaan kovaa tulossa!
Aikis, Kiitos erittäin valaisevista kommenteistasi! Mitä minun Aussilaan päätymiseen tulee niin se on yllätys itsellenikin. Vaihdokkivuoden jälkeen olin ainoa AFS:n seitsämästä suomalaisesta joka ilmoitti että en minä tänne tule asumaan... Oli upea vuosi takana mutta muistan kuinka vahvasti koin olevani eurooppalainen. Rakkaus teki tepposet ja Aussilaan mennään eikä meinata! Tosin tähän revohkaan lähtemistä on helpottanut se että tunnen sikäläistä kulttuuria ja että siellä on tuttujakin entuudestaan.
Juttelin vielä mieheni kanssa näistä kouluasioista. Hän on aina kehunut omia koulujaan, jotka olivat julkisen puolen opinahjoja (Burwood Heights primary school, Forest Hill Secondary College, Melbourne) Melbournen itäisellä alueella. Pohdiskelimme tässä että jos mentäisiin Melbournen länsiosaan niin saattaisi sielläkin tulla jo kummia tarinoita vastaan. Taitaa olla niin että suurkaupungeissa asuinaluekin vaikuttaa paljon siihen mitä on tarjolla. Siihen voi tuoreen maahanmuuttajan olla vaikea tai mahdotonkin varautua etukäteen.
Räyhä, JIIHAA, ONNEA!!!! Näyttää siltä että teidän perheen koulukuulumisia alkaa rapista tänne hyvinkin pian! :pepsodent
Ohessa The Agen artikkeli Melbournen parhaista kouluista vuonna 2003, VC-tulosten perusteella rankattuna
Valtion koulut menivät tuolloin kärkeen
http://www.theage.com.au/articles/2003/12/17/1071337026188.html
Melbournen asuinalueita kartoittavassa opuksessa on listattu kunkin alueen koulut paremmuusjärjestyksessä (VC-tulosten ja yleisen mielipiteen perusteella). Lienee voi pitää suuntaa antavana.
Laitanpa muutaman alueen ykkösen ja kakkosen tänne näkösälle.
The city of Melbourne: 1) Mac Robertson Girls High School (Government secondary school)
2) Melbourne Grammar School ( indep. Anglican school)
The city of Banyule: 1) Ivanhoe Grammar girl school (private anglican)
2) Ivanhoe Grammar co-ed school
The city of Bayside: 1) Firbank Girls Grammar school (independent school)
2) Brighton Grammar school (independent Anglican school)
The city of Boroondara: 1) Camberwell Anglican Girls Grammar school
2) Camberwell Grammar school
The city of Kingston. 1) Mentone Girls Grammar School (Anglican)
2) Mentone Grammar School (Anglican)
The City of Knox: 1) Waverley Christian College (independent Inter Denominational school)
2) The Knox School (independent Non Denominational school)
3) Rowille Secondary College (government secondary school)
The city of Manningham: 1) Donvale Christian College (independent Non Denominational school)
2) East Doncaster Secondary College (Governmnet secondary school)
The city of Maroondah: 1) Yarra valley grammar School (independent Anglican school) Ringwood
2) Tintern Girls Grammar (independent Anglican school) Ringwood east
3) Luther College (independent Lutheran school) Croydon
The city of Monash. 1) Caulfield grammar school-Wheelers Hill campus (indep. Anglican) Wheelers Hill
2) Huntingtower School (indep. Christian school) Mount Waverley
3) Glen Waverley Secondary College (Government secondary school)
The city of Stonnington 1) Melbourne High School (Government secondary school)
2) St Kevin´s College (Catholic school)
The City of Whitehorse 1) Presbyterian Ladies College (indep. Presbyterian school) Burwood
2) Mt Scopus Memorial College (indep. Jewish school) Burwood
3) Vermont Secondary College (Government secondary school) Vermont
The city of Yarra 1) Melbourne Girls College (Government secondary school) Richmond
2) Academy of Mary Immaculate (Catholic) Fitzroy
Pikaisesti ennen töihin lähtöä-
Kiitos :god: Dunderin porukka rohkaisevista sanoista. On se niinkin, kuten sanoin, ettei systeemiä voi omista valinnoistaan moittia (sitä että käy töissä ja on itsekseen). Mutta järkytyksenä tuli sekä hoidon että koulun taso, mikä Suomessa oli kuitenkin loistava verrattuna tänne.
Tähän kuitenkin vielä laimennan soppaani- tällä hetkellä poika viihtyy koulussa, on saanut suomalaiselle epätavallista luottamusta itseensä (vaikka välillä itkeekin että on tyhmä, mutta myös silmät loistaen sanoo että näitkö että oon ihan paras!) ja kavereitakin on. Opetellaan ne kirjaimet sitten Suomessa, tehköön nyt hassuja hattujaan ja oppikoon kieltä ja iloa! Sitkeitä on nuo muksut. :pepsodent
Osviitaksi kuitenkin tänne tulijoille- koulun alku voi myös kangerrella yli puolikin vuotta eikä vaan sujahtaa tuosta vaan.
Hienoa Räyhä ja perhe, että alkaa hommat lutviutumaan,tervetuloa (kuitenkin) tämän maan kamaralle!
Jurttis
Lainaus käyttäjältä: Jurttamuori - toukokuu 23, 2007, 06:09
Osviitaksi kuitenkin tänne tulijoille- koulun alku voi myös kangerrella yli puolikin vuotta eikä vaan sujahtaa tuosta vaan.
Säestän toteamalla meiltäkin löytyvän lapsen, joka on akateemisesti sujahtanut joukkoon heti just about ekalla viikolla mutta vielä liki vuodenkin jälkeen osaa kärkevästi arvostella ja vastustaa monia asioita koulussa (ja samalla yleistäen ne koskemaan koko maata). Eli toinen jalka on sisällä mutta mieli vetää yhä suomalaiseen kouluun.
On tämä aikalailla erilaista eikä välttämättä mitenkään helppoa ja nopeata sopeutua.
Räyhää isoista harppauksista onnitellen ja tänne saapumista odotellessa...
Lähinnä Chilifinnille mutta myös tietysti muille maahan muuttaville; sittenhän on vielä nämä selective high schoolit, jotka ovat siis valtion ylläpitämiä mutta joihin on pääsykoe ja joihin voi hakea vain pr statuksella ja tietysti kansalaiset. Tätä esim suositeltiin meidän likalle ennenkuin selvisi tämä viisumiehto... Ne ovat akateemisesti painottuneita ja käsittääkseni asettuvat tasollisesti aika korkealle. Ne vain kuulemani mukaan (siis ainakin Sydneyssä) täynnä aasialaisia, ahkeria, tunnollisia ja kunnianhimoisia ainokaisia jotka jatkavat sitten lääkikseen. Kaipa sinne joukkoon joku suomisyntyinenkin mahtuisi...
Chilifinn, kiitos mahtavasta taustatyöstä! :god: Tuossapa vilahti muutama niistäkin kouluista, joita olemme tutkineet. Meillä on vielä semmoinen lisävaatimus, että haluaisimme koulun, jossa voi opiskella saksaa vieraana kielenä. Aika monta olen onneksi jo löytänyt. En oikein innostu asiasta, että lapset opiskelisivat esim. indonesiaa, on itsellä tuo kieli vähän heikko :Dolisi vaikea auttaa läksyissä. Meidän lapset puhuvat kotona saksaa isänsä kanssa, mutta eivät ole sitä vielä koulussa lukeneet, niin tuo kirjoituspuoli on vähän heikkoa. Ja pelkään, että saksa jää muuten suomen ja englannin jalkoihin, kunhan päästään sinne. Olen ollut aika hämmästänyt tai enemmänkin pettynyt, kuinka vähän vieraita kieliä on tarjolla kouluissa, yleensä vain tuo yksi vieras kieli, joistakin primaryista en löytänyt mitään mainintaa mistään vieraasta kielestä. Itse kun on lukenut kolmea kieltä, mikä on aivan normaalia täällä Suomessa, tuntuu tuo yksi kieli tosi vähältä. Ja maassa kuitenkin on eri kansallisuuksia pilvin pimein. :confuse
Räyhä, luulenpa että tuo yksikin vieras kieli on monelle ylimääräinen. Aika harvalla taitaa olla käyttöä minkään vieraan kielen taidolle tai jos on, kyse on varmaan enemmänkin kotioloista kuin tarpeesta myöhemmissä opiskeluissa tai työmaailmassa. Ja aika leppoisaa on myös tuo kielten opiskelukin, ainakin primary asteella meillä päin. Mutta toisaalta, se vähän minkä oppivat, nuo meidän oppivat paljon paremmin :god: kuin yleensä Suomessa, jossa moni asia jää vähän pintatiedoksi.
Noista kieliopinnoista on varmaan ollut puhetta ennenkin, mutta haitanneeko tuo kertaus. Ja taas kyseessä on koulutus NSWssä ja Sydneyssä.
Lähtökohtahan on se, että Australiassa ei vieraiden kielten opiskeluun ole sellaista intohimoa eikä välttämättömyyttä (kuten Ruukin totesi) kuin esim. pienten kielten yhteiskunnissa. Tästä myöskin johtunee että kansakunnan opiskelema kielitaito ei ole mikään huikea - muutenhan kieliä kyllä on joka lähtöön. Kun itse jossain yhteydessä mainitsin opiskelleeni (en osaavani) seitsemää kieltä, sain (kerrankin) kunnioittavia katseita osakseni ja melkein neron leiman - joka tietysti karisi siinä illan mittaan. Joka tapauksessa, aika harvalla aikuisella aussilla on plakkarissaan oikeasti vieraan kielen hallintaa.
Isoimmissa ja vauraimmissa (lue useimmiten independent) kouluissa on jo primary tasolla joku vieras kieli, muistaakseni yleisimmät jostain syystä ovat japani, kreikka, saksa ja ranska. Mutta yhtä lailla on lukematon niiden K-6 koulujen määrä jossa ei opeteta mitään vierasta kieltä - eikä paljon englantiakaan tai ainakin sen oppiminen tapahtuu hieman eri tavalla.
Yläkoulussa sitten tarjontaa on enemmänkin, sekä julkisella että yksityisellä puolella. Mandariini on hyvin yleinen ja ranska. KOulussa , jossa tyttäreni opiskeli luokat 7-8, systeemi oli tällainen: ekana vuonna oli neljä eri kieltä, latina, japani, ranska ja saksa. Kutakin opiskeltiin puoli vuotta, kahta kieltä kerrallaan. Näiden orientoivien opintojen perusteella sitten piti valita yksi, josta tuli varsinainen vieras kieli ja jota opiskeltiin sitten koulun loppuun asti. Tämä systeemi oli mielestäni oikein hyvä.
Sen sijaan ihan en ole vakuuttunut tuosta opetuksen tasosta tässäkään kohtaa. Ehkä juontaa juurensa tuohon, mitä ihan alussa mainitsin. Kielten opettajat eivät nimittäin hyvässäkään koulussa olleet kovin kummoisen koulutuksen tai kokemuksen omaavia. Erään opettajan kanssa keskutellessani hän jopa ihan tosissaan sanoi, että minä voisin toimia hyvin ainakin sijaiopettajana kun kerran olen opiskellut KAKSI VUOTTA RANSKAA tai peräti KOLME VUOTTA saksaa. Meinasin kuolla nauruun hiljaa ittekseni...Eikä tyttäreni saksan opettajakaan tosiaan juuri tuon kummallisemmalla taustalla ollut - oli lukenut ihan jotain muuta kieltä yliopistossa ja sitten ollut muutamalla saksan kurssilla...
Ja vielä, ettei nyt vaan mikään kivi jää kääntämättä; ei se australian englantia äidinkielenään puhuvankaan ranska ole ihan niitä kaikkien tyylikkäimpiä...Suoranaisia virheitä opettivat tytölle ääntämyksestä!!
Nyt vielä Räyhälle yksi kommentti: miksi pitäisi osata sitä kieltä jota lapset opiskelevat?? Sanot toki, että jotta voisit auttaa läksyissä...Minusta on ollut mielenkiintoista, kun lapseni on opiskellut japania (sitä ei minunkaan repertuaariini kuulu) - ei hän tuolla tasolla siinä mitään apua tarvinnut, päinvastoin opetti innolla minua. En tosin oppinut mitään.
Lainaus käyttäjältä: Aikis - toukokuu 23, 2007, 18:17
Ja vielä, ettei nyt vaan mikään kivi jää kääntämättä; ei se australian englantia äidinkielenään puhuvankaan ranska ole ihan niitä kaikkien tyylikkäimpiä...Suoranaisia virheitä opettivat tytölle ääntämyksestä!!
No nyt sä menit, Aikis, tokaisemaan ääneen sen mitä minä hiljaa mielessäni olet epäillytkin kuunnellessani meidän ranskan-aloittelijan puhetta! Ei hyvänen aika!!! :nuttu:
Vaikka minun edellisistä ranskan opinnoistani on aikaa liki 15 v ja käyttöäkin sen jälkeen ollut vain minimaalisesti, minunkin korvaani sattuu välillä. Pitäisiköhän uteliaisuudesta joskus käydä siellä ranskan tunnilla kuuntelemassa todellisuutta?
Lainaus käyttäjältä: RUU - toukokuu 23, 2007, 20:32
Pitäisiköhän uteliaisuudesta joskus käydä siellä ranskan tunnilla kuuntelemassa todellisuutta?
Ei ne taida huolia, kun voit olla vaikka pedofiili... :nuttu:
Aikis, tässä taitaa pahasti pulpahtaa pinnalle se puoli minua, jota sanotaan kontrollifriikiksi :D Täytyyhän mun ymmärtää sitä kieltä, mitä siellä opetetaan, että pystyn valvomaan, meneekö kaikki oikein...ha ha haa!! Ehkä vakavasti ottaen en jotenkin pidä niin hirveän tärkeänä osata jotain niin erikoista kieltä (sanoo SUOMEA äidinkielenään puhuva :D). Sen sijaan kannatan kovasti näitä euroopan valtakieliä saksaa ja ranskaa, siis englannin lisäksi, joka on minusta se kaikkein tärkein tällä pallolla. Tietysti meillä on tuo saksa miehen puolen suvun vuoksi tosi tärkeä myöskin, että lapset pystyvät kommunikoimaan myös sillä kielellä, jonka passin Suomen lisäksi omistavat. Noh, joka tapauksessa meidän lapset tullaan lievää törkeämpää painostusta käyttäen johdattamaan vieraiden kielten saloihin, eihän sitä koskaan tiedä, mihinpäin elämässään päätyvät. (kiittävät vielä minua siitä, yritän vakuuttaa itselleni) Ja tietysti, jos heistä joku intohimoisesti vaatii saada opiskella mandariinikiinaa, niin mikäs siinä, ei mikään oppi hukkaan mene.
Ja oottakaahan vaan, kun päästään Melbournen Suomi-kouluun ja tämä meidän nuorimmainen avaa suunsa oikein kunnon leviällä pohojanmaan murteella (ainut syntyperäinen pohojalaanen meidän perheessä), on siinä muut varmaan ihmeissään, että onko tuokin suomea?. :D
Räyhä :pepsodent
Tulipa mieleeni kun mentiin ekaa kertaa Suomikoululle ja siellä oli kolme NIIN stadilaista poikaa- Muksuni hetken kuunneltuaan kääntyi puoleeni kuiskaten pettyneenä: "äiti sää huijasit, eihän nää mitään suomea puhu"!
Hei, onnea lipuista ja tervetuloa tänne! Villasukat mukaan, kylmä on!
Jurttis
Lainaus käyttäjältä: Jurttamuori - toukokuu 25, 2007, 17:23
Tulipa mieleeni kun mentiin ekaa kertaa Suomikoululle ja siellä oli kolme NIIN stadilaista poikaa- Muksuni hetken kuunneltuaan kääntyi puoleeni kuiskaten pettyneenä: "äiti sää huijasit, eihän nää mitään suomea puhu"!
Jurttis
Siis eihäin sitä suomea muulla kuin stadissa puhutakkaan, muut on jotain ihme sekoitusta josta ei saa kirvelläkään selkoa
:pepsodent