Heipparallaa pitkästä aikaa vaan kaikille!
Satuin katselemaan tänään reissukuvia ja tajusin kuinka helposti sitä jämähtääkään tänne Suomeen paikalle..viimeaikoina on pyörinyt päässä vain työasiat, enkä ole muistanut edes koko dundernewsiä :itke
Valokuvia selatessa iski mieletön kaipuu maailmalle ja hetkellisesti tuli tosi tyhmä fiilis - miksi sitä pitää jotain uraa täällä luoda ja rahaa tahkoa..onhan ne kivoja asioita, mutta jos ajattelee asiaa taaksepäin niin tuo reissaaminen kivassa porukassa on kyllä ollut parasta elämässäni...Onneksi on tuo maailmanympärilippu takaisin sinne Australiaan alkuvuodesta, joten se vähän lievittää tuskaa ;)
Oli ihan pakko tulla tänne lievittämään tuskaani :P
Terkkuja vaan kaikille sinne Australiaan ja muualle maailmaan ja reissatkaa niin paljon kuin mahdollista - jälkeenpäin se on ainut asia mikä ei v**uta :hahhaa :XXXX
// Nykke
Varmasti tosi. 24,5 vuotta Suomessa lukuunottamatta viikon kahden reissuja jossain euroopassa. Inttii, korkeakouluu 4 vuotta, alan hommia kesäisin. Vuodenvaihteessa lähtö ausseihin, sitä ennen auto myyntiin. Pakko tehdä se yks iso reissu ennen valmistumista ja "uraa". Muuten sitä v***ttais tekemätön, mutta joka vuosi suunniteltu reissu loppuelämän.
Juu, ei sieltä lähdetä mitään elämää suurempaa hakemaan ja Suomessakaan ei mitään vikaa, täällä kaverit ja kaikki. Ja arkikin on ihan mukavaa ja joillekin se riittää, mutta itellä aivan pakottava tarve lähteä. Osa kiitoksesta kuuluu tietty dunderille.
Kaikki töihinsä ja lainoihinsa jämähtäneet pari vuotta vanhemmat kaverit jaksavat valittaa tekemättömiä reissuja. Siihen leikkiin ei lähdetä!
Nähdään siellä, maailmalla,
snoopie
Juu se on kyllä aivan totta, että nyt kun itse on 10 päivän päästä lähdössä niin kuulee liian usein ihmisiltä kommentin "kyllä munkin PITI silloin lähteä". Se kaduttaisi eniten elämässä jos en nyt lähtisi. Vaikka Kallio onkin ihan kiva asuinpaikka :roue
Totta puhutte! Reissuun vaan kaikki kynnelle kykenevät, sieltä ne parhaat muistot saadaan. Itse olin Saksassa usean vuoden yhdeksänkymmentä luvulla, ja vieläkin haikeudella muistelen sitä aikaa. No sitten tuli perhe, opiskelut ja jotain pientä urantynkääkin on täällä Koto-Suomessa yritetty vääntää. Mutta se kumma kaipuu säilyy... Ja kun oikein pudottaa tiskirätin kokoisia räntähiutaleita, niin sitä kysyy itseltään, että mitä mä täällä teen. Vaikka tämä onkin lapsille ihana maa kasvaa, niin sitä miettii, että pitäishän niidenkin jotain muutakin nähdä, että saisivat vähän uutta näkökulmaa.
Ja niinhän siinä kävi, että kaukokaipuu voitti, ja kohti Australiaa käy tie! Viisumihommat on työnalla, ja toivottavasti pian saadaan pakata laukkuja! Ja jotenkin tuntuu, että olen taas herännyt eloon ihan eri tavalla. Vaikka paperisota kysyy hermoja, niin se tieto tulevasta muutoksesta ja uusista kokemuksista saa hymyn naamalle, ei auta mikään:pepsodent
Riemuitsee,
Räyhä
Pakko kyllä sanoa että olen eri mieltä.
Ihminen voi luoda onnellisuutensa missä vaan eikä se ole paikasta kiinni. Kun on seurannut ihmisiä ympärillä, jotka asuvat sitten ulkomailla vähän aikaa, lopullisesti tai vaan Suomessa, niin kyllä se on enenmmänkin persoonasta kiinni. Jos asiat on perseestä kotimaassa, niin ne ovat sitä vähän ajan kuluttua ulkomaillakin, näin ainakin monen kertoman mukaan. Jos taas on tyytyväinen elämäänsä Suomessa, sitä on yleensä tyytyväinen muuallakin, ei se ilmastonvaihdos arkea miksikään muuta....
Tietysti tämä ei koske reppureissaajia, WH:lla ulkomailla olo eroaa kohtuullisesti arjesta vai mitä :D Ja niinhän sen on tarkoituskin.
Mutta se on totta että jos tekee mieli lähteä, kannattaa tehdä se vielä kun voi - ja jos olisin eevis niin hommaisin tähän nyrkkiä pöytään iskevän hymiön:pepsodent
Okei, tätimäistä puhetta, mutta kun on täti-ikäinen niin minkäs voi...
Merja-täti
No asiaa puhut Merja! En tarkoittanutkaan, että lähden pois Suomesta, koska täällä olisi kurjaa (paitsi räntäsateessa...) ja koska kuvittelen, että olisin onnellisempi jossain muualla. Ulkomailla kahden pienen lapsen kanssa asuneena tiedän, että arki on arkea ihan joka paikassa, ja nimenomaan onni on aika paljon itsestä ja asenteesta kiinni. Ja jos löytää onnen siitä arjesta niin sitten on asiat hyvin, koska arkea tämä elämä tuppaa enimmäkseen olemaan. Ja toiseen kulttuuriin sopeutuminen on niin kova paikka (kokemuksen syvä rintaääni...), että jos ei ole asiat kunnossa ja sinut itsensä kanssa muuten, niin aika vaikeaa voi olla.
Meillä on tällä hetkellä kaikki oikein hyvin täällä Suomessa ja upea asuinpaikka yms. Lähdemme Australiaan, koska saimme hyvän työtarjouksen ja sitä kautta ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä maapallon toista puolta. Emme siis yritä paeta ongelmia tai etsiä suurta kadotettua onnea. Oho, tämähän nyt kuulostaa ihan puolustuspuheelta. Mutta halusin sanoa kaikille, että jos tekee mieli nähdä maailmaa, niin menkää ihmeessä, se on upea kokemus. Ja Suomi nousee arvoon arvaamattomaan, kun on ollut täältä vähän aikaa poissa. Maailma näyttää aivan erilaiselta, kun kokeilee uusia asioita ja käy katsomassa miten muualla eletään. Hyviä ja huonoja puolia on joka maassa, mutta mukavahan niitä on vertailla, kun on kerännyt kokemuksia.
Itse olen onnellisessa asemassa, että olen saanut matkustella ja asuakin toisessa maassa muutenkin kuin turistina. Ja niin hieno kokemus se oli, että haluan nähdä vielä lisää tästä maailmasta.
Merja, laitoin sulle U2U-viestin.
Räyhä
Merja puhuu aivan totta :peukkuy ja niitä surullisia esimerkkejä Suomesta ja kaikista muistakin maailman valtioista tänne Australiaan onneansa hakemaan tulevista näkyy joka vuosi.
Kukin meistä yleensä "juuttuu" jonnekin elämänsä vaiheilla - jotkut Suomeen, jotkut Australiaan, jotkut jonnekin aivan muualle ja jotkut taas sitten ei minnekään :pepsodent
Home is where the heart is...:roue
Lauleskelee
Itse olen haaveillut tekemättömästä inter-rail matkasta 22 v ja siitä että haluan käydä aussilassa. Nyt nämä kaksi asiaa yhdistyvät 26.9 ja 10 kk matkani alkaa. Työelämässä ollut jo 25v ja lapset maailmalla, niin mikä jottei?? Samassa rytäkässä tuli myytyä kämppä jotta matka voisi onnistua. Työ elämää on vielä jäljellä 20 v joten kyllä sitä saa sitten vielä duunia painaa suomessakin. Joten, rinkka selkään ja muailmalle........kokemuksia hakemaan :cool:
- keski-iässä, vaikkei keski-ikäinen
Merja-täti :D, jotain tällaistako ajattelit: (http://www.addis-welt.de/smilie/smilie/kampf/smileys26.gif) ? :P
Leokatti :D Kiitos, nyt mullakin alkoi soida Robbie päässä... Ihan hyvä elämänohje kyllä laulussa. :)
LainaaAlkuperäinen postittaja kauksu
Itse olen haaveillut tekemättömästä inter-rail matkasta 22 v ja siitä että haluan käydä aussilassa. Nyt nämä kaksi asiaa yhdistyvät 26.9 ja 10 kk matkani alkaa. Työelämässä ollut jo 25v ja lapset maailmalla, niin mikä jottei?? Samassa rytäkässä tuli myytyä kämppä jotta matka voisi onnistua. Työ elämää on vielä jäljellä 20 v joten kyllä sitä saa sitten vielä duunia painaa suomessakin. Joten, rinkka selkään ja muailmalle........kokemuksia hakemaan :cool:
- keski-iässä, vaikkei keski-ikäinen
:god: Kunnioitettava päätös, ei varmaankaan kovin helppo lähteä. Mutta savolainen? pärjää muailmalla aina :pepsodent Have fun!
Yep,
"- keski-iässä, vaikkei keski-ikäinen "
2004 jäin työttömäks Ausseissa kun firmassa laitettiin väkeä pihalle, olin ollut Australiassa viis vuotta hommissa. Reissasin sen jälkeen itä-rannikon Sydneystä Cairnsiin ja takaisin, 40 sukellusta riutoilla, The God Hole to Coral See, kävin Timolla syömässä silloin Townsvillessa, sen jälkeen vuoden Balilla ja nyt taas puoltoistavuotta Bangkok:ssa töissä.
No worries, mutta en kaipaa Australiaan, viihdyn täällä. Silti keski-iässä.
Ps. Sukelsin myöskin S.S. Yongala.
Jukka
Jees,
Eipä nuo menohalut tunnu mihinkään katoavan, siihen minäkin olen jo päätynyt. Enkä varmaan ikinä tule tietämään mikä musta sitten isona oikeasti tulee:? Mutta nyt olen jo lopettanut siitä stressaamisen :D Elämä menee silleen kuin se menee.
Talvella olin jo menossa Ruotsin Jällivaaraan, kesällä Norjan Stavangeriin ja nyt odottelen päätöstä semmoisesta paikasta jota en edes tähän kirjoita :hahhaa Mutta nyt olisi parhaat mahdollisuudet. Joka tapauksessa tämä Jyväskylän kämppä lähtee alta tämän kuun lopussa.
Ja mitä sitten täällä Jyväskylässä tein? No siis australian paskaduunien perusteella aloin miettimään, että kyllä sitä on vaan pakko jo pikkuhiljaa hommata itselleen ammatti missä saa tehdä töitä niin paljon kuin vaan sielu sietää, ja jotka ovat ihmisarvoisia. Reilun vuoden pituisen pikakoulun kautta putkimieheksi. 10:ssä vuodessa alan hommat kasvaa 2000% jopa:o
Ja jos ei huvita käsiään liata niin ainahan voi jatkaa vaikka inssiksi asti :D No ei vält..
Tietty toinen vaihtoehto olisi ollut kokki, aina haikeudella katselen noita ulkomaiden työpaikkoja ja kokille tuntuisi kanssa olevan kysyntää joka maassa.
Ja kai sitä pitäisi jossain vaiheessa sitten se perhekin perustaa.. No "onneksi" täältäkin pääsee kuitenkin sitten vapaana lähtemään..
Tämmösiä mietteitä...
Onpas tällä fiksua väkeä!:god:
Taitaa Merja-täti olla hyvä tuomaan ihmisistä parhaat puolet esimerkillään esille?!
LainaaAlkuperäinen postittaja Merja
ei se ilmastonvaihdos arkea miksikään muuta....
Merja-täti
Arki ei varmasti muutu mutta ihmisen viihtyvyys voi olla aivan toista luokkaa.
nimim. loskapaskaa vihaava.
LainaaAlkuperäinen postittaja Jaaks
Kukin meistä yleensä "juuttuu" jonnekin elämänsä vaiheilla - jotkut Suomeen, jotkut Australiaan, jotkut jonnekin aivan muualle ja jotkut taas sitten ei minnekään :pepsodent
Ja ihan hyvä, ainakin niin kauan kuin ei kaikki juututa samaan paikkaan :peukkuy Monimuotoisuus kunniaan!
Minusta on myös erittäin hyvä, että on ihmisiä, jotka haluavat juuttua tai jämähtää Suomeen, ja ovat onnellisia siellä. Eihän ne räntäsateet mukavia ole, mutta toisaalta sitten ensimmäisten lämpimien kevätpäivien herättämää huumaa on vaikea löytää muualta, tai valoisten kesäöiden taikaa.
Keski-ikäistyminen, juuttuminen, ne ovat pahoja ja vältettäviä asioita kun taas nuoruus ja reissaaminen ja uuden etsintä aina ja kaikille hyviä. Enpä allekirjoita tuota lainkaan. Keski-ikä on yksi ikäkausi ihmisen elämänkaaressa, ihan siinä missä vanhuuskin. Turha niitä on kammoksua. Niissä ovat omat positiiviset puolensa. Ja juuttuminen voi merkitä juurtumista, kasvamista kiinni johonkin, positiivista sitoutumista. Sekin on tosiaan ihan luonnollinen olotila ja erittäin hyvä alusta esim. perheen perustamiselle.
Reissaamisen hinku ja halu nähdä maailmaa. Se on ihan ok varsinkin nuorena silloin kun etsii itseään, ja vanhempanakin välillä lomaillessa. Mutta se, että on sekä sisäiset että sosiaaliset paineet jatkuvasti lähteä, ja aina vain kauemmas ja kauemmas, ei se välttämättä ole hyväksi. Kärsivällisyys, sitoutuminen, juurtuminen, vähään tyytyminen, jäävätkö ne tuollaisessa elämäntavassa oppimatta? Eikä ole kyllä luonnollloistakaan tai ekologisesti kestävää se, että suuri osa ihmiskuntaa lentelee jatkuvasti edestakaisin joka puolelle maailmaa. Siinä taudit leviävät, energiaa ja luonnonvarojakin kuluu valtavasti. Juu, silloin minun nuoruudessani riitti kun kävi kuukauden interraililla pitkin Eurooppaa kerran-kaksi elämässään. Nyt pitää sitten jokaisen itseään kunnoittavan nuoren käydä Australiassa ja maailmanympärimatkoilla?
Jukka, koskas tuut uuedstaan :peukkuy Ja Zetax, tervetuloa vaan, meillä ainakin on myös putkimiehistä suuri pula, Innisfailissa kun on myrskyn jälkeen enemmän kuin tarpeeksi töitä myös putkimiehille. Ne, joita saa alle kahden viikon tilauksella, ovat lukutaidottomia ilmeisesti kolmen päivän pikakoulutettuja, jotka osaavat tehdä saman, minkä tällainen tumpelo remonttireiska itsekin eli vaihtaa tiivisteen.
No joo, tällaisia mietteitä leivänpaiston lomassa, kuumeesa (ei matka-sellaisessa vaan ihan flunssassa) avoimesti keski-ikäinen, huomispäivän vanhus, jonka juuret ne vain kasvavat kohisten tänne pohjoisen maaperään. Australiasta en ole poistunut sen jälkeen kun tänne vajaat 4 vuotta sitten tulin, Queenslandista en ole poistunut sen jälkeen kun tänne tulin kohta maahan saapumisen jälkeen, eikä tee mieli ihan heti poistuakaan.
Keski-ikaisyys rules!
Miten sita kaksikymppisena ajattelikin etta noin nelikymppisena elama alkaa olla ohi:?
Nythan se vasta alkaa, lapset tehty, liksaa riittavasti jotta voi suoda itselleen pikku nautintoja ja paheetkin alkavat olla terveellisia (kuten punkku). Ei muuta kun naattimaan....:D
Merja
LainaaAlkuperäinen postittaja eevis
Merja-täti :D, jotain tällaistako ajattelit: (http://www.addis-welt.de/smilie/smilie/kampf/smileys26.gif) ? :P LainaaSa oot eevis sitten niin huolestuttavan vakivaltainen, se on se footyn katselu varmaan...:eye:
Haa, elaman yksi suuria paradokseja - parempiko lahtea vai jaada?
Joskus toinen on pelkuruutta toinen rohkeutta. Joskus toinen.
Mitähän tähän nyt sanoisi...:confuse
Tässä mun tarina..jo 13-vuotiaasta saakka on mulla ollut sellainen olo että olen syntynyt väärään maahan..miksi vasta 13-vuotiaasta..sitä en tiedä,mutta luultavasti silloin aloin tiedostamaan että "There's something out there" ja tätä nykyä kaverit ihmettelee kun mua ei koto Suomessa näy kuin pari kuukautta vuodesta. My passion is travelling...siksipä alalle hakeuduin vaikka sen tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään..uudet tuulet puhaltavat minut Lontooseen ensi viikolla ja sitten nähdään kuinka hyvin brittiläinen kulttuuri ja ihmiset ottavat minut vastaan.Samaan aikaan "sitting,waiting,wishing", että ensi vuoden alussa pääsisin taas matkaamaan kengurujen luvattuun maahan tapaamaan ystäviäni. Ainoa keino ilmeisesti on ottaa härkää sarvista kiinni ja säästää lentorahat eikä vain ruikuttaa rannalla,niinhän se homma toimii eikös?:confuse
Lainaa...kengurujen luvattuun maahan...
Juu onhan niitä täällä eivätkä pääse pois vaikka haluaisivatkin :hahhaa
LainaaMy passion is travelling...
Matkustaminen ei ole oikein jämähtämistä yhtään minnekään.
Monet ihmiset haluavat muuttaa toiseen maahan ja elää/asua siellä, mutta inhoavat itse matkustamista.
Taidat Minna kuulua johonkin muuhun luokkaan :pepsodent
LainaaAlkuperäinen postittaja Merja
Keski-ikaisyys rules!
Miten sita kaksikymppisena ajattelikin etta noin nelikymppisena elama alkaa olla ohi:?
Nythan se vasta alkaa, lapset tehty, liksaa riittavasti jotta voi suoda itselleen pikku nautintoja ja paheetkin alkavat olla terveellisia (kuten punkku). Ei muuta kun naattimaan....:D
Merja
LainaaAlkuperäinen postittaja eevis
Merja-täti :D, jotain tällaistako ajattelit: (http://www.addis-welt.de/smilie/smilie/kampf/smileys26.gif) ? :P
Sa oot eevis sitten niin huolestuttavan vakivaltainen, se on se footyn katselu varmaan...:eye:
Merja :D
Footyn katselu on vaan yksi oire. :P No joo...heh Mutta niin, ehkä (huom ehkä) elämä tosiaan ei lopu kolmekymppisenä. Kohtahan sen näen itsekin. :) Totta kyllä, että kaikki on jotenkin helpompaa, mitä vanhemmaksi tulee. Nuorempana jaksoi stressata jos mistäkin, nyt on nähnyt jo kaikkea peetä mitä maailmassa tulee vastaan, mutta myös että kaikesta selviää aina kuitenkin lopuksi. Asioilla on vaan taipumus järjestyä. Universumi pyrkii tasapainoon, ja mikä ei tapa, vahvistaa. Tai jotain sinnepäin. :) Jopas meni metafyysiseksi, mutta jonkinasteinen kevytversio fatalismista/"kevytbuddhalaisuus" on helppo tapa elää! Heh, nyt alkoi soida päässä Kolmannen naisen "Niin sen täytyi olla" ... :) Alkuperäiseen aiheeseen, parempi tosiaan mennä, ja sitten katua, kuin ei mennä, ja sitten katua. Hmm taisi tulla sekavasti? :XXXX
LainaaAlkuperäinen postittaja Jaaks
Lainaa...kengurujen luvattuun maahan...
Juu onhan niitä täällä eivätkä pääse pois vaikka haluaisivatkin :hahhaa
LainaaMy passion is travelling...
Matkustaminen ei ole oikein jämähtämistä yhtään minnekään.
Monet ihmiset haluavat muuttaa toiseen maahan ja elää/asua siellä, mutta inhoavat itse matkustamista.
Taidat Minna kuulua johonkin muuhun luokkaan :pepsodent
Niin tiedähäntä mihin sitä sitten kuuluu..kyllä mäkin haluaisin asua jossain muualla kuin Suomessa, mutta vielä en ole paikkaani löytänyt enkä uskalla enää unelmoida Australiasta asuinpaikkana...
Tuli tuosta Minnan tekstistä mieleen kun hän kirjoitti, että 13 vuotiaana tuli tunne syntymisestä väärään maahan.
Mulla se oli jo 6 vuotiaana, niin "oudolta" kun se tuntuukin. Silloin lähinnä pidin ainoana oikeana vaihtoehtona jotain itävaltalaista alppikylää. Semmoiseen en ole vielä toden teolla eksynyt kuitenkaan :roue
Minna :roue
Minakin olen viimeiset 4pv epatoivosena kiertany kaikki puhelikopit naapurustosta lapi ja hokenut 'I wantto go home' luureihin :eye:
Enoo via saanu kyytia :roue:P:roue
:coolh
LainaaAlkuperäinen postittaja raivo
Minna :roue
Minakin olen viimeiset 4pv epatoivosena kiertany kaikki puhelikopit naapurustosta lapi ja hokenut 'I wantto go home' luureihin :eye:
Enoo via saanu kyytia :roue:P:roue
:coolh
Muahhaaa...Raivo olet loisto!:D
Yhdyn moniin mielipiteisiin täällä. Ilman Aussilan keikkaa elämäni jatkaisi vanhoja, erittäin syviä ja harmaita uria luotaillen ja haaveillen. Nyt sentään teen jotain toteuttaakseni haaveet. Oikea tie siis, niin ainakin luulen. Välillä on hurjaa ajatella, miten "pienistä" päätöksistä voi joskus seurata täydellinen elämänmuutos.
Senkin allekirjoitan, että ihminen ei ole onnellinen ulkomailla, jos ei ole kotimaassa. Onni liittyy hyvin moneen muuhun asiaan kuin säähän ja kulttuuriin. Onnen voi kyllä viedä mukanaan ulkomaille:roue
Huooh... mulla on jo 7 vuotta (SIIS SEITSEMÄN!) kun viimeks pääsin Ausseissa käymään :nuttu:
Jostain syystä joka syksy... marraskuu on pahin kaipuu sinne...
Vuoden -88 vaihto-oppilasvuoden jälkeen en ole yhtään vuotta elänyt, ettei olis ollut ikävä Ausseihin....
SILTI tänne olen juurtunut, toinen muksu tulossa just maailmaan ja eka on jo yli 2 v...
Sinne haikailen edelleen, mut nyt reissut tulee pirun kalliiks, kun pitää ottaa koko perhe mukaan :itke
Ja urakin on jämähtänyt työnantajan organisaatiomuutoksiin... :itke (=palkkakehitys jämähtänyt)
Nyt en uskalla haaveilla kuin että joku päivä eläkeiässä sinne pidemmäks aikaa tulen... toivottavasti silloin vielä voi matkustaa, ettei ole CO2 päästöt pakottaneet lentoliikenteeen rikkaiden herkuksi...
Kokeillaanpa tätä foorumia, ensimmäistä kertaa... Ihan ekaksi, tervehdys dundernewsin väki. Eksyin sivuille aikoinani lievittääkseni omituista Australian ikävääni. Tutustuin lähes kymmenen vuotta sitten netissä todella mahtavaan aussipoikaan ja olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä. Nyt kuluneena kesänä hän repäisi ja matkusti Suomeen minua tapaamaan :pepsodent
Siitä jäi TAAS sellainen fiilis, että pakko päästä reissuun. Edelleen ollaan ajatustasolla. Jämähtäminen näihin suomenrutiineihin pelottaa varsinkin, kun ne kolmikymppiset kolkuttelee ovelle.
Hyvin ymmärrän teitä, jotka sanovat tuntevansa, että väärään maahan on sattunut syntymään. Ne sielunkumppanit kun saattavat löytyä ihan jostakin muualta kuin kotosuomesta...
Tässä näin aluksi, tervehtii wolger
Tervetuloa foorumiin Wolger :D
Siitä vaan sitten suunnitelmat pystyyn jonkinlaiselle viisumille.
Ei sinne kannata jämähtää, jos ei ole hyvä olla :pepsodent
Rohkeasti vaan maailmaa valloittamaan, Wolger! Ja aina pääsee takaisin Suomen rutiineihin, jos tuntuu, ettei ollutkaan kivaa...
Rohkaisee,
Räyhä
Kiitos kiitos... :P
Kyllä se tästä lähtee, onhan tätä jo useamman vuoden ajan mietitty. Suunnitelmia kehiin! Konkretiaa!
Ajatuksena on, että kun lähtee, niin pysyykin hetken aikaa. Suuntana olisi Perth, sillä aussikaverini asuu siellä. :)
wolger
Juu, samaa mieltä ku Räyhä: kokeilla kannattaa!
Muutenhan sitä käyttää sen energian jossitteluun jonka oisi voinut käyttää nauttimiseen! Tai jos päin Brinkalaa menee, niin kotiin pääsee aina - eikä sitte ainakaan enää tartte jossitella.
tsemii,
w