Tässä viime aikoina on ollut paljon tulta ilmassa, nyt haluan aloittaa uuden aiheen - suomalaisuus.
Kun aikoinani olin Filippineillä hommissa, eka loma Suomeen ja takaisin. Mulla oli firman ostamat liput Manila - Helsinki - Manila. No nyt jo enemmän matkustaneet näkee ongelman, kun saavuin takaisin Manilaan niin en päässyt maahan kun ei ollut lippuja ulos maasta. No silloin olin 'normaali suomalainen' ja en voinut hyväksyä asiaa. Silloin paloi hihat puolin ja toisin, mun ja virkailijoiden, Murpy oli myöskin mukana ja he kadottivat mun passini lentokentällä. Aiheeseen, en voinut hyväksyä että mua käsitellään kuten rikollista, sillä mulla on Suomen passi.
Mutta kuitenkin lopputulos, mun passi löytyi, mut lähetettiin maasta ulos ja lensin Bangkok:iin ja ostin Bangkok - Manila- Bangkok lipun ja päivää myöhemmin takaisin maahan. Kun saavuin maahan niin toimistossa oli paljon odottavia kasvoja.
Jukka
Sopiskohan tähän Jukan aiheeseen, kun huomasin Hesarin nettisivuilla mielenkiintoisen keskustelun suomalaisista ja heidän käyttäytymisestään Suomessa ja muualla maailmalla - mm. Australiassa...
Jos ei tähän niin ehkä tämä kuuluisi sitten vaikkapa sinne Aussioutin peräänkuuluttamiin 'differences' osastoon.
Käykeehän kattomassa.
Jospa elettäisiin ihmisiksi, missä sitten satutaan olemaankin ja unohdetaan nuo maiden rajat. Siihen tämä maailma on menossa kuitenkin. Rakennetaan järkeviä taloja Jounin mallin mukaan ja parannetaan Australian hana- ja eristystilannetta sillä lailla omalta kohdaltamme. Ja jos kaupan kassa ei sano päivää ja utele koko viikonlopun suunnitelmista niin en minä ainakaan valita. Jono joutuu nopeammin sillä lailla kuitenkin...
Tuohon lentämiseen mullakin on hyvä esimerkki. Tätini kävi amerikoissa sukuloimassa viime kesänä ja päivää ennen paluulennon lähtöä hänelle ilmoitettiin että lento on peruttu ja annettiin uudet ajat, valitettavasti tätini joutuisi lentämään Toronton kautta Tukholmaan ja sieltä eteenpäin. Tätini saapui sitten lentokentälle ja meni lähtöselvityksestä läpi. Turvatarkastus oli tosi tarkka ja kaikki laukut pengottiin läpikotaisin. Kengätkin tätini joutui riisumaan eikä niitä edes meinattu antaa takaisin. Täti seisoi siellä paljain jaloin ja joutui menemään ja pyytämään kenkänsä takaisin. Ja sitten hän joutui menemään ja auttamaan laukkujen uudelleen pakkaamisessa... Kun lento avattiin, tätini arveli että mitäs tässä kiirehtimään kun lipussa lukee paikannumero ja jäi suosiolla viimeiseksi. Kun hän sitten oli portilla niin konepa olikin täysi ja portti meni kiinni. Tätini jätettiin seisomaan portille, ilman minkäännäköistä ehdotusta siitä, mitä hänen seuraavaksi pitäisi tehdä. Täti ihmetteli, että minnekäs tästä nyt sitten mennään. Huoneesta on ulos yksi ainoa ovi ja se vie ulos kentälle. Hän huomasi turvamiehen ja meni kysymään häneltä apua. Turvamies kävi vielä portilla kysymässä virkailijalta että mitäs nyt mutta tämä vaan kohautti harteitaan ja sanoi että ei voi auttaa. Mies vei tädin ulos kentälle ja nappasi tyhjän linja-auton ja "niin me ajeltiin pitkin kentän reunoja välillä väistettiin lentokoneita ja taas ajettiin". Hän vei tätini toiselle portille ja sanoi että mene tästä toiseen kerrokseen ja sieltä ulos, ota bussi 11 ja aja sillä E terminaaliin ja sieltä Finnairin tiskille... Tätini teki työtä käskettyä ja Finnairin tiskiltä järjestyi sitten lento Zürichin kautta Helsinkiin. Ja turvatarkastusrumba alkoi alusta... Tosin matkalaukkua ei tarvinnut penkoa, se kun oli matkalla Kanadaan... eli kun tätini oli vihdoin Helsingissä niin laukku oli Torontossa. Tulihan se sieltä sitten pari päivää myöhemmin ja tietysti se oli rikki... Finnairilta hommattiin uusi vastaava laukku joten loppu hyvin kaikki hyvin. Loppujen lopuksi tätini totesi näin: "Niin sitä oppii joka reissu jotain. Tästä sen että jos yksi lento ei vie niin tulee toinen. Turhaan siellä hermostuin ja sanoin sille virkailijalle PASKANMARJAT et voi auttaa! Olisi pitänyt vain ottaa hänen nimensä ja pomon puhelinnumero! Ja kuulet minun lakimieheltä seuraavaksi! Niin siellä Amerikassa tehdään..."
Ei tämä nyt ketään varmaan auta, mutta minusta tämä oli niin hauska esimerkki matkustamisen ihanuudesta. Otetaan lunkisti ja :XXXX. Minä ainakin päästelen mieluummin jatkossakin parit suomalaiset kirosanat kun alan lakimiesten eläkerahastoa tukemaan.
Aikoinani lähdin Australiaan kun siellä ei ollut teknistä tietotaitoa mun alallani. Päivittäinen business tehtiin omalla porukalla, meidän koko ryhmä tuli muista maista, pääasiassa Kiinasta ja Filippiineiltä. Meillä ainoastaan oli Australian management. Mulle ei jäänyt kyllä hyvää kuvaa Ausseista työelämässa. Yksinkertaisesti eivät tietäneet ja sitä kautta osanneet asioita, olivat tosi hyviä kyllä puhumaan vaikka mitä, mutta kun puhuttiin työhön liittyvistä asioista niin niistä ei enää vaivauduttu keskusteleen.
Mun yhteenvetona on että ei pahemmin haittaa kun ei oo Ausseja hommissa. Täällä Bangkok:ssa on paljon eri kansalaisuuksia, Ausseihin ei törmää joka päivä.
Jukka