Yhteensattumien yhteensattuma: :o
Viimeaikoina olen viettanyt jonkin verran aikaa Sunshine Coastilla QLD:ssa ja siella autolla ajellessani pysahdyin tienvarteen lukemaan karttaa ja sattumalta huomasin tienviitan Finlandia Rd ja opasteen sen varrella olevaan Finnish Memorial Parkin. Puistossa oli muistomerkki suomalaisille siirtolaisille ja vuosiluku 1869 tms. Paikkakunta oli kasittaakesni Bli Bli. Mutta siita en ole aivan 100% varma.
Yritin loytaa lisatietoja muistomerkista netista, mutta tuloksetta. Tietaako teista joku muistomerkin ja paikan historiaa enemmankin? :?
Milka,
On tullut siella parikin kertaa kaytya ja olin siella mm juuri silloin kun tuota muistomerkkia tehtiin laheisen sokeriruokofarmin ladossa joskus 90 luvun alussa.
En nyt kuollaksenikaan muista sen suomalaisen farmarin nimea, jonka mailla tuo puisto on.
Jouko on laittanut joitain valokuviakin muistaakseni tuonne Dunderin valokuviin sielta.
Toivottavasti joku muu tietaa enemman.
Muistomerkki avattiin vuonna 1996 tai se saattoi ehkä olla aivan alkuvuodesta 1997 - siinä "pystissä" olisi kyllä vuosiluvun sisältävä laatta. Mulla on jossakin ko. laatasta ja puistosta videonpätkäkin, mutta en nyt viitsi ruveta etsiskelemään sitä. Joka tapauksessa edeltäjäni Australasian Suomalaisten Liiton johdossa Kauko Huuhtanen veti projektin varainhankintaa ja kun minusta tuli huhtikuussa 1997 kalifi kalifin paikalle, niin projekti oli jo saatettu loppuun.
Patsashankkeen alullepanijana ja muutenkin koko projektin primus motorin nimi on Paavo Mäntylä. Hän on siis tämä Jaaksin muistama farmari. Vuonna 2000 Paavo Mäntylälle myönnettiin lähinnä tähän patsashakkeeseen liittyvistä ansioista Australasian Suomalaisten Liiton pronssinen ansiomitali (näiden mitalien myöntämisen ehdot ovat sen verran kovat, että pronssimitalinkin saavuttaminen on erittäin suuri kunnia).
Kaikki kyseisen tien varren sokerifarmit ovat aikoinaan olleet suomalaisten omistuksessa ja ainakin osa niistä on nykyäänkin suomalaisten jälkeläisten omistuksessa. Siitä johtuu siis tuon tien nimi.
Tietää "ex-kalifi"
LainaaAlkuperäinen postittaja jounij
Muistomerkki avattiin vuonna 1996 tai se saattoi ehkä olla aivan alkuvuodesta 1997 - siinä "pystissä" olisi kyllä vuosiluvun sisältävä laatta. Mulla on jossakin ko. laatasta ja puistosta videonpätkäkin, mutta en nyt viitsi ruveta etsiskelemään sitä
Onneksi tulee dundernews ja Jouko hätiin, niin kuin Jaaks jo vihjasikin. Laatasta löytyy kuva täältä (http://www.dundernews.com/kuvat/details.php?image_id=403)
Näin se laatta kertoo:
"Tämän muistomerkin on suunnitellut ja tehnyt Martti Väänänen Kiimingistä. Paljastuksen suoritti suurlähettiläs Esko Hamilo 6.4.1997"
Ja lisää kuvia tilaisuudesta saa kun painaa "seuraava kuva" -nappia.
Kiitosta kaikille ja varsinkin Joukolle,:pepsodent
No olishan minun se pitanyt arvata etta Dunderista loytyy kuvat ja kaikki.
Minua kiinnostaakin tietaa enemman paikan ja sinne muuttaneiden suomalaisten historiasta. Jouni sanoikin jo etta kaikki sokerifarmit Finlandia kadun varrella olivat jossain vaiheessa suomalaissyntyisten omistuksessa. Tietaako joku onko suomalaisia siirtolaisia aikoinaan paljonkin muuttanut ko. seudulle? :peukkuy
LainaaAlkuperäinen postittaja Milka
Tietaako joku onko suomalaisia siirtolaisia aikoinaan paljonkin muuttanut ko. seudulle? :peukkuy
Ehkäpä nuo blibliläiset tietäisivät paremmin. Löytyvät vielä ainakin nuo Mäntylät puhelinluettelosta. Minä olen vain lukenut/kuullut, että jo vuonna 1902 pieni siirtokunta asettui sokeriruo'on viljelijöiksi Nambourin lähelle. Siitä ei ole minulla tietoa, montako heitä oli eikä siitä, mistä päin Suomea he sinne tulivat, eikä siitä tulivatko he samalta seudulta.
Täältä (http://www.pictureaustralia.org/) picturesaustralian sivulta ( kirjoita hakulaatikkoon "bli bli" ja paina Go) löytyy pari vanhaa kuvaa seudun suomalaisperheistä. Ainakin sukunimet Anderson, Suosaari ja Mannonen näkyvät kuvateksteissä.
Siitä vaan, Milka, tutkimaan asiaa ja haastattelemaan ihmisiä kun kerran paikan päällä olet!
Hankipa, Milka, luettavaksesi Siirtolaisinstituutin vuonna 1998 julkaisema Olavi Koivukankaan kirjoittama kirja Kaukomaiden kaipuu - Suomalaiset Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Latinalaisessa Amerikassa (Suomalaisen siirtolaisuuden historia osa 4); ISBN 951-9266-60-7. Tästä teoksesta löytyy tietoa muun muassa australiansuomalaisista sokeriruokofarmareista. Kyseessä on muutenkin asiallinen kirja - senhän todistaa jo se tosiseikka, että kirjan sivuilta löytyy muun muassa valokuva minusta.
Suosittelee jo eläessään historiankirjan lehdille päätynyt
Noi kuvat on tosiaan muutaman vuoden takaiselta retkeltä jossa olin autokuskin ominaisuudessa viemässä suomalais-vanhuksia katsomaan ?Finnish Memorial? puistoa.
Monet suomalaisista vanhuksista on kuin eläviä historian kirjoja, joilla olisi paljon tarinaa kerrottavana kun vain tallentajia olisi enemmän.
Olavi Koivukangas on kirjoittanut myös toisen, pelkästään australiansuomalaisia käsittelevän historiakirjan Sea, Gold & Sugarcane (Finns in Australia 1851-1947); ISBN 951-9266-31-3. Tätä paksua kirjaa oli ainakin vielä 6 vuotta sitten saatavilla Australasian Suomalaisten Liitosta läjäpäin. Ne eivät menneet kovin hyvin kaupaksi, joten ne on sittemmin saatettu heittää menemäänkin, mutta tiedustella kannattaa liiton nykyiseltä puheenjohtaja Martti Jukkolalta (kontaktitiedot saa luonnollisesti Dundernewsin osoitteistosta). Jos kirjoja ei ole enää ASL:llä, niin veikkaisimpa, että ainakin Australian Suomi-seurojen kirjastoista niitä saattaisi löytyä, sillä kun itse olin ASL:n puheenjohtaja, lähetin kirjasta kopion jokaiselle ASL:n jäsenseuralle.
Lisää historiakirjoja kiinnostuneille suosittelee
Jouko, totta etta kylla pitaisi enemma noita tarinoita tallentaa... Olen kauhean iloinen etta omalla vaatimattomalla tavallani paasin osalliseksi edes muutamasta sellaisesta kun noita tyoelamajuttuja kyselin. Mutta ne olivat kuitenkin 'nuoria' ihmisia.
Nyt onkin vahan ilmassa, etta ihan tv-dokumenttia ruvettaisiin kyhaamaan, mutta on viela sen verran vaan unelmissa, etta en viela uskalla enempaa kertoa. Siis en mina mutta osaavammat.
Mutta tarkea asia joka tapauksessa tama suomalaisten historia Ossilassa. Ja tavattoman mielenkiintoinen. Muistutan taas kerran Aira Bukkosin kirjasta Lumpeenkukka ja Naoris, joka antaa yhden valayksen, joskin aika erikoisen.
Kävin Paavon luona kauan-kauan sitten perheeni kanssa ja hän esitti meille miten keiniä (cane) poltetaan, esitteli traktorinsa, jossa soi Tapsa Rautavaaran "Hummani hei" ja piti meistä hyvän huolen. Ikimuistettava tapaaminen....