Australian Viestitaulu

Hei!
En tiedä löytyykö tältä palstalta vastausta, mutta miten saisin tietoa Australian koulujärjestelmästä/opettajista/ opettamisesta Australiassa?:)

Tuuve  :)



http://www.about-australia.com/educate.htm  

http://www.idp.com/?source=looksmart  


Suosittelen kaikille seuraavan linkin lukemista :)

http://wwwedu.oulu.fi/homepage/ktloped/pedsem/lv2002/nksem.htm  

http://www.uta.fi/hyper/seminaarit/Online_Virtual_Collab_Univ.doc  

http://www.australia.edu/


http://www.hut.fi/Palvelut/KV/linkit.html  

http://www.lamk.fi/kansainvalisyys/linkit  


Oleppas hyvä :)





:coolh

Tuuve :D

Raiwohan siina jo antoikin tarpeeksi lukemista, mutta jos kertoisit miksi haluat tietaa ja mita niin voisi olla helpompi vastata (esim haluatko tulla tanne opettamaan vai tuomaan omat lapset kouluun - kaksi taysin eri nakokantaa :??)

Hei!
Olipas mukava huomata, miten nopeasti tämä palvelu toimii. Itselläni ei ole lapsia, ehkä joskus tulee olemaan, mutta olen lähinnä kiinnostunut ajatuksesta, että voisin opettaa muuallakin kuin Suomessa. Siksi siis tämä kysymys. En tiedä yhtään, miksi jokin ohjaa minua Australiaan. Sen tiedän, että ainoa asia, mitä osaan on opettaminen ja rakastan pesäpalloa, jossa olen myös kunnostautunut jonkinlaisena valmentajana.
- tuuve:XXXX

Tuuve :)


Siis pesiskin menee jakeluun ?

Mites SOPUPELI ????

Siis eihän valmentaja voi uida vastavirtaan ??

Sopu ennen kaikkea ???




:coolh

Moi Tuuve :)

Eri osavaltioissa ja territorioissa koulujärjestelmät ja opettajien vaatimukset vaihtelevat. Itse oon käynyt tutustumassa ACT ja NSW kouluihin ja tykännyt oon. Itse asiassa niin paljon, että reilun kuukauden päästä lähden Australiaan kokeilemaan mahdollisuutta opettaa (oon luokanopettaja). Vaativat monenlaisia hakuprosesseja, mutta oon ainakin valmis yrittämään ja jos ei tärppää opetushommien kanssa, toivon että jotain muuta löytyy.:D

Olisi kiva kuulla, onko Suomesta lähtenyt opettajia Ausseihin ja onko joku saanut hommia? Opettajista on pulaa, mutta kuinka hyvin suomalainen opettaja kelpaa?!

Aurinkoisin terkuin
:P Tiina

Tiina moi!
Olisipa mukava kuulla enemmänkin. Koulutustasommehan kuitenkin Suomessa on sangen monipuolinen ja korkea. Uskon, että muutenkin "maineemme"  ainakin erinäisten tutkimusten mukaan on korkea( Pisa). Kaipa kannattaa vain pitää lippua korkealla ja nostaa omaa häntää, niin siitä se sitten lähtee. Kerrohan lisää, niin vaihdetaan ajatuksia.
-tuuve:XXXX

Ray:
sopuisa peli ennen kaikkea ;)
Kiva, että aiheeni kiinnosti sinua.
:XXXX
-tuuve

Tuuve :)

Tottakai kiinnostaa aiheet, jotka poikkeaa normista :)

Mutta Moderaattorina pitää varoa (aiheesta) poikkeamia, ettei jokin (nisäkäs) ota hampaisiinsa heti.

Pitää varmaan aloittaa uusi aihe: Pesiksessä tapahtuvan sopupelin vaikutukset Dundernewsin foorumin rakenteeseen ?





:coolh

Morjens!

Kerrohan, Tuuve, mitä haluaisit tietää ja kirjoittelen, mitä olen nähnyt ja kokenut.

Liikkuuko Dunderin maailmassa opetusalan ihmisiä? Tai onko juttuja opetushommista kantautunut kenenkään korviin?

:) Tiina

Tuuve :D

"Eri osavaltioissa ja territorioissa koulujärjestelmät ja opettajien vaatimukset vaihtelevat"

Kuten Tiinakin sanoi on eri systemeja eri valtioissa :o:o  On vahan kuin kysyis, etta mika on systeemi Euroopassa:??:??

Jos et voi paattaa mihin osavaltioon haluaisit asettua, niin tule tanne ja katsele ympari :eye::eye::eye:  Sitten ehka tiedat :??

Moikka,

onhan mun pakko ilmoittautua opetusalan ihmiseksi, vaikka en voikaan tarjota valtavasti (siis yhtaan :) )  omakohtaista tietoa opettajana toimimisesta taalla.

Olen siis luokanopettaja itse, mutta toiminut myos kouluttajana ja koulutussuunnittelijana ja talla hetkella olen "visiting scholar" Sydneyn yliopiston "OKL:ssa".  En varsinaisesti opeta enka opiskele taalla (kivaa, vai mita)! Osallistun projektien kehittelemiseen (elektroninen kirjallisuus  ja  monilukutaidot, kollegiaaliset verkkoyhteisot opettajien taydennyskoulutuksessa jne)  ja tarkoitus on myos julkaista jotain artikkeleita yhdessa takalaisten kollegojen kanssa.

Tahan asti mulle on selvinnyt, etta
- opettajista on pulaa
- opetusalaa ei arvosteta
-  taalla on menossa kampanja, joka muistuttaa taannoista OAJ:n kampanjaa mottoa myoten "Who is teaching your children?"
- muutama viikko sitten osa kouluista oli kiinni opettajien lakon vuoksi

En ole varsinaisesti ottanut selvaa, miten Suomen tutkinto kelpaisi taalla, mutta sellainen kasitys mulla on, etta pitais tulla yliopistoon ja opiskella noin vuosi, jotta saisi takalaisen patevyyden.

Ruotsalainen yläasteen matematiikan opettaja Anneli on taalla suorittamassa Master of Education tutkintoa, ja silla menee siihen vuosi. Ruotsalainen tutkinto vastaa takalaista  Bachelor of education -tutkintoa. Annelin tavoite on saada tyolupa ja jaada tanne.

Voin kysella lisaa...

T. Minttu

Massiivinen kulttuurishokki on tietenkin odotettavissa, kun siirtyy tekemaan oman alansa hommia uuteen ymparistoon.  (tasta on omaakin kokemusta, silla olin vuoden luokanopena Fulbright-vaihdossa Kaliforniassa, ja olo oli kuin puusepalla, jolle anneteaan hammaslaakarin tyokalut ja sanotaan, etta siita vain nikkaroimaan!)

Sellaisen havainnon olen tehnyt taalla Australiassa, etta ainakin yliopistokontekstissa nakokulma oppimiseen on toisenlainen kuin meilla - ensin teki  mieli sanoa vanhanaikainen, mutta tarkemmin ajatellen, se onkin vain toinen.  

Mun havaintojeni mukaan taalla korostuvat  kilpailulliset motiivit ja yksilosuorituksiin perustuvat kurssit.  Sosiaalisen oppimisen teorioita ei kaytannon tasolla toteuteta juuri lainkaan, sen sijaan painotetaan yksilollista vastuuta ja  kriittista otetta.  

Opiskelijoiden oletetaan olevan aktiivisia tiedon hankkijoita ja tuottavan omaa uutta tietoa (yksin). Jotenkin tuntuu silta, etta kummassakin maassa puhutaan samoista teorioista, mutta nakokulma konstruktivismiin on toinen: meilla painotetaan yhdessa oppimista ja taalla yksilollista tiedon rakentelua.

Ikava kylla raha on taallakin keskeisin puheenaihe. Opetuksen, tutkimushankkeiden ja projektien laatua  mitataan silla, kuinka paljon ulkopuolista rahoitusta on mahdollista imea yksikolle.


:nuttu:

Heippa,

Kiva kuulla Tiimi10 kokemuksia ja tietoja. Itse oon ollut tekemisissä vain ala-asteikäisten kanssa Canberrassa ja Bateman's Bayn ala-asteella.

Opettajapula ja opettajien arvostuksen puute tuntuu olevan kansainvälinen juttu. Pula on opettajalle hyvä juttu (= tietää hommia) eikä arvostukselle mitään voi, kun hommasta niin tykkää.

Canberran ja Suomen koulujärjestelmistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä, mutta yhtä paljon erojakin. Alueilla omat opetussuunnitelmat, mutta jokainen koulu muokkaa niitä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Tyytyväisenä huomasin, että ainakaan ACT:ssä ei oltu yhtä vanhoillisia kuin Englannissa. Rahan puutteen todellakin huomaa kouluissa ja senkin, että rahaa on.

Tiedän, etten pääse helpolla, jos opehommia pääsen tekemään, mutta olisi se kokemuksena niin hieno homma. Jo yli kahden vuoden ajan olen haaveillut pitemmästä oloajasta Ausseissa ja nyt vihdoin pääsen kokeilemaan kykyjäni. Paljon on valmisteluita tarvittu, mutta olen päättänyt nauttia kaikesta. Lokakuussa lennän Perthiin, josta seikkailuni aloitan.

Keväästä 2001 saakka oon lukenut innolla Dunderin juttuja. Apua olen saanut moneen juttuun. Suurkiitos kaikille
:god:

:XXXX Tiina

Minun tyokaverini tytar valmistui high schoolista normaalia aikaisemmin, 17-vuotiaana, ja aloitti ala-asteenopettajaksi valmistavat opinnot samantien. Valmistuessaan han tulee siis olemaan hadintuskin 21-vuotias. Onko tassa mitaan jarkea?? Parikymppiselle, suoraan koulusta yliopistoon siirtyneelle ei ole voinut kereta kertya minkaanlaista elamankokemusta, mika on minusta aika tarkeaa opettajan tyossa. Ottaako oppilaatkaan nuorta opettajaa tosissaan?? Toisen tyokaverini tyttoystava toimii ensimmaista vuotta englannin ja psykologian opettajana high schoolissa, han on reilu parikymppinen, hento pienikokoinen tytto ja on joutunut kiroilun ja torkean nimittelyn kohteeksi luokassa ja purskahti itkuun. Tollaisen episodin jalkeen on varmaan aika vaikea yrittaa pitaa ylla kuria ja jarjestysta, puhumattakaan itse opetuksen perille menosta. Mitas mielta muut???

Heidi :D

Surullista kuultavaa :(:(:(

Ikava kylla Ausseissa on suuntaus poistaa aikarajoitukset kaikista opinnoista ja vaatimuksena on vain tietyn teoria maaran lapaiseminen.

Omalta alaltani (vaikka ei kouluihin liitykaan) esim Kokin patevyyden saamiseksi piti ennen tehda 4 vuoden oppisopimus, mika oli hyva koska taytyi tehda tietty maara kaytannon toita teoriaopiskelun lisaksi.  Nyt on aikarajoitus poistettu ja periaatteessa voit saada kokin paperit puolessa vuodessa jos vaan opiskelet lujaa ja istut tentit pera peraa :??:??:?? ja sitten kun menet tyoelamaan et oikeastaan tiedakaan mita se todellisuudessa on.  Tasta syysta mm drop-outien maara vastavalmistuneiden joukossa  on valtavan suuri.

Noita nuoria opettajia nakee kylla aivan liikaakin.  Onneksi meidan lasten koulussa opettajat ovat "vanhempaa" luokkaa ja viela pystyimme ennen koulun alkamista valitsemaan luokan ja opettajan jolle lapset meni :D:D:D

Hei Heidi,

Luulen että alasta riippumatta kun on esimiesasemassa taikka auktorieetti muille niin persoonalliset ominaisuudet on aika tärkeitä, hyvä itseluottamus esimerkiksi. En usko että se on niinkään kiinni iästä, kunhan osaa ottaa asiat oikein.

Itse valmistuin tekulta 80-luvun puolivälissä, kun menin esimieheks 10 vuotta mua vanhemmille ja 10 vuotta työelässä olleille niin ei mun koulutodistuksella taikka mitä olin koulussa oppinut ollut niinkään merkitystä, kyllä se oli enemmänkin sen luottamuksen saaminen että kaverit uskoivat että osaan homman.

Jukka

Heidi :D

Suomessa asuessa meidän lapsista kolmannen alettua ensimmäisen luokkansa hänelle tuli ilokseni miesopettaja silloin noin 25-vuotias vastavalmistunut ja muistan hänen sanoneen että ihanteellisinta oli saada alkaa opettajan työ pehmeän laskun merkeissä eli ensiluokkalaisten parissa.

Omien lapsien kertomisten perusteella aussikoulussa kuria löytyy enemmän mitä suomalaisessa.Kaikenlaiselle hälinälle luokassa tulee hyvinkin äkkiä loppu ja marssitus principalin toimistoon. Ikävänä seikkana olen kokenut sen, että täällä oppilaalle ei anneta puolustusmahdollisuutta ja se on haettava. Omakohtaista kokemusta löytyy. Poikani opettaja oli kertonut koulun johtajalle poikani käyttäneen rumaa sanaa hänelle ,jonka poikani kielsi. Häntä ei edes kuunneltu. Oli opettajan sana vastaan oppilaan sana. Johtaja vei asian pienen painostuksen alla eteenpäin järjestämällä tapahtumahetkellä paikalla olleelle muutamalle tytölle kirjallisen selostuksen tapahtuneista poikani puhdistuessa turhista syytöksistä ja johtajan ollessa aika noloissaan.

Suomessa opettajat tulivat tunneille usein myöhässä ja joskus oppilaat opiskelivat ilman opettajaakin mikä oli omien lapsieni mielestä kivaa täällä kun ei niin tapahdu.

Heippa Heidi ja muut,

Suomessakin yliopistoon pääsee opiskelemaan nuoria suoraan lukiosta, lukion päästötodistuksen perusteella. Opettajakoulutukseen hakeutuu paljon nuoria opiskelijoita, jotka ovat aina halunneet opettajaksi (unelma-ammatti). Kun opinnot ovat ohi ja tosi elämä koulussa alkaa, moni huomaakin, ettei jaksa :( Kaikkea ei koulutuksessa opeteta. Eikä muutamat harjoittelut kouluissa kaikille riitä.

Meikäläiselle kaikki kävi toisin päin. Kun valmistuin lastentarhanopettajaksi, pyydettiin minua 6kk opettajan sijaiseksi. Mielelläni menin ja sillä tiellä olinkin 4 vuotta. Selvisi, että open hommat on mun hommia. Päätin hankkia pätevyyden ja opiskelin luokanopettajaksi. Nyt olen kaiken kaikkiaan opettanut yli 7 vuoden ajan ja "uraputki" on vasta aluillaan.

Kurinpito vaihtelee sekä opettaja- että koulukohtaisesti. Kun tekee sijaisuuksia eri kouluissa näkee kaikenlaista. Aikaa menee varsinkin ala-asteen alkuvuosina koulun ja luokan (+ opettajan) tapojen opetteluun ja se aika on pois muusta opetuksesta.

Tiina

Patevien opettajien  epapatevyydesta ja epapatevien patevyydesta on varmaan kaikilla tarinoita.

Onneksi kokemattomuus ja nuoruus ovat haittoja, joilla on taipumus lieventya tyovuosien myota. :P Mulla ainakaan ei vuosiin ole voitu laskea mokia niiden piikkiin, niin etta kylla ne taytyy ottaa ihan vaan omalle kontolle... :D

LainaaIkävänä seikkana olen kokenut sen,että täällä oppilaalle ei anneta puolustusmahdollisuutta ja se on haettava.

Luulen, etta Suomesta voisi kerata tuhansia tarinoita siita, miten ope ei antanut oppilaalle mahdollisuutta puolustautua ja voi olla, etta Meten pojan opella on uransa aikana ollut kymmenitain oppilaita, joiden mielesta ope on ollut reilu ja oikeudenmukainen. (toivoa sopii). Niin, etta pidetaan taas stereotyypittelyt aisoissa, jooko.

Tiimi :D

Sä nyt taidat luulla että tässä on äiti , joka uskoo kaikki mitä sen muru sanoo. Et tuntunut ymmärtävän, että tässä oli kyse siitä etteivät opettajat tosiaankaan ole stereotyyppeja. Tämä  kyllä vain vanhempi miesopettaja menetti hermonsa mitättömästä asiasta , pojalla kirja kotona. Mielestäni kasvatustyössä  olevan henkilön ei saisi tuollain menettää malttiaan! Tiedän ovat ihmisiä vaan hekin! Sinä asiaa tuntematta olet aika jäävi siitä mitään sanomaan. Poikaani ei kuunneltu lainkaan! Johtaja pyysi poikaani pyytämään anteeksi opettajalta jostain mitä ei ollut tehnyt ja siihen hän ei suostunut. Pojan vannoessa syyttömyyttään johtaja laittoi ne muutamat todistajat kirjoittamaan tapahtuneesta ja  tuon ikävän open( jolla  on ollut varmaan tuhansia oppilaita,joiden mielestä ope oli ollut reilu ja oikeudenmukainen) ja sitä  f-sanaa ei ollut yhdessäkään paperissa ja muitten kertomukset tapahtuneesta täsmäsivät.

Niin,19 ja 20v. poikani koulua Suomessa ja täällä käyneinä tietävät eroja kyllä...

Tuossa illansuussa kaikin kehuivat nuoria opettajia , niitä kakskymppisiä ! Miten opetus on niin paljon mielekkäämpää nuorten opettajien kanssa, so OP ,Open Learning :D

Ilmaisun vapauden puolesta jooko ?

Hyviä ja huonoja opettajia löytyy varmasti niin nuorista kuin vanhoistakin, niin muodollisesti pätevistä kuin epäpätevistäkin, niin Suomesta kuin Australiastakin...

Oma lisäni tarinointiin: 13-vuotias serkkutyttöni aloitti juuri yläasteen. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen oli sitä mieltä että luokanvalvoja=enkun ope ei oo kiva. Niin äitinsä kuin minäkin ajattelimme että se on vaan totuttelukysymys, kun on uusi koulu ja kaikki... kunnes oli syksyn ensimmäinen vanhempainilta ja äitinsä tapasi tämän luokanvalvojan. Eläkeikää lähentelevä kansankynttilä ilmoitti ensi sanoikseen että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa tämä luokanvalvominen. Paljon mieluummin hän olisi jatkanut kyläkouluja kiertävänä englannin opettajana, mutta kun kyläkouluja on enää niin vähän, niin hänet "pakotettiin" kaupunkiin kouluun ja vielä pakotettiin ottamaan luokka valvottavakseen. Hän on saanut jo yhden varoituksen tänä syksynä itketettyään oppilasta haukkumalla tämän luokan edessä. Serkkuni on myös kuullut vanhemmilta oppilailta kuinka välttää tämän opettajan kynsiin joutuminen. Pitää kuulemma olla vaan ihan hiljaa ja kiltisti eikä vastata väärin tai unohtaa koskaan mitään... Toivon vaan että serkkutytön innostus englannin kieleen ei kariudu tähän opettajaan. Kuinkahan hänen tunneillaan rohkaistaan kommunikoimaan, jos oppilaitten täytyy nöyryytyksen uhalla pelätä virheen tekemistä?

En todellakaan halua sanoa että nämä "kansankynttilät" automaattisesti olisivat huonoja opettajia ja (me) vastavalmistuneet hyviä. Minulla on onnekseni ollut monta todella hyvää opettajaa, jotka nyttemmin ovat jo eläkkeellä. Näille opettajille on ominaista se, että vaikka heidän opiskeluaikoinaan vallalla olivat aika erilaiset (behavioristiset) opetusfilosofiat, se ei ole estänyt heitä pysymään kehityksen kelkassa ja löytämään parhaat puolet sekä omasta koulutustaustastaan että nykyään suosituista konstruktivistisista opetusmetodeista. Sopivasti yhdistelemällä he ovat löytäneet oman opetustyylinsä, joka toimii. Kyllä opettajien, niinkuin muidenkin ammattien edustajien, on jatkuvasti kehitettävä itseään ja ammattitaitoaan. Huonoimmat opettajani ovat olleet niitä jotka vetävät tunnit ulkomuistista ikivanhoilla kalvoillaan/monisteillaan (ja näihin olen törmännyt jopa yliopistoaikanani!) ilman aikomustakaan päivittäytyä.

Pääsinpäs minäkin paasaamaan... heti helpotti.

Riina. (pian muodollisesti pätevä enkun & ruotsin ope, jo etsimässä uutta uraa "unelma-ammattinsa" tilalle)

Kuka tietää yhäkö Australiassa opettajiksi valmistuville osana  valmistumistyötä on olla   opettamassa  puskassa ja mitä puskemmassa, sitä lyhyemmällä ajalla pääsee ?

Mette :D

Ei ole "vaatimuksena", mutta jos "ei ole" toita kaupungeissa, niin silloin taytyy lahtea tai muuten ei saa praktiikka aikaa tayteen :??:?? ja sitten on tietysti nama "rahapuolen korvaukset" lisaksi :??
Aika hyva motivaatio, eiks olekin :??:??

Olen ehdottomasti samaa mieltä kaikkien kanssa!

Varsinkin Meten kanssa siitä, että opettajan käytös oli täysin sopimatonta ja että oli törkeetä, että myös rehtorin asenne oli epäoikeudenmukainen. Aivan älyttömän loukkaavaa on, jos kokee vääryyttä eikä saa puolustautua. Hyvä, Mette, että sait pidettyä poikasi puolta. Kaikki vanhemmat eivät vaivautuisi! :god:

Pelkäsinkin vähän, että tulen väärinymmärretyksi. Oma viestini oli lähinnä, että omat ja lasten kokemukset opettajista ovat niin yksittäisiä ja usein erittäin tunnepitoisia, että on vaarana, että alkaa yleistää sen perusteella liikaa, että millaisia ovat
a) nuoret tytöt psykologianopettajina
b) keski-ikäiset miesopettajat Australiassa
c) englannin ja ruotsinopettajat, jotka suunnittelevat uranvaihtoa ennen valmistumistaan ;)
d) eläkeiän kynnyksellä olevat luokanvalvojat Suomessa
e) vastavalmistuneet ekaluokan miesopettajat Suomessa

Ja nyt en halua, että kaikki älähtävät, että yleistän, että kaikki yleistävät! :D

T. Minttu, yli nelikymppinen lapseton naisope, joka on ollut jo kolme vuotta poissa kentältä ja näin ollen ei tiedä opettamisen todellisuudesta mitään. :D

Minttu :D

Ei mennyt herne nenaan, ei sitten yhtaan:D

Kiitos kuitenkin selvennyksesta :o

Itsella on vahan samantapinen huono kokemus kuin Mettella yhden tyttareni (ja vasta 6 vuotias) koulun vara rehtorista, joka vaitti kuulleensa tyton sanoneen "Sh*t" :??

Tytto kielsi tasan tarkkaan ja kyselyiden jalkeen syyllinen olikin ollut joku toinen pikkutytto eika meidan :??  Mitaan anteeksipyyntoa tyttaren karsimiin traumoihin oli ihan turha edes odottaa, mutta tein kylla virallisen valituksen suoraan opetusministerin toimistoon (sattuu naet olemaan meilla toissa) ja heti tuli vastaus ja lupaus nuhdella ko henkiloa:D jota varmaan ei koskaan tapahtunut, mutta kuitenkin :D

Tiimi :D

Tästä aiheesta on keskusteltu meillä kovasti viikonlopun aikana. Poikien mielestä opettajat täällä ovat  etäisempiä mitä Suomessa. Niin se vain on! Siellähän saattoi opettajaa kutsua opeksi tai vaikkapa nimellä kun täällähän heitä missitellään ja herratellaan. Näin opettajia oli Suomessa helpompi lähestyä. Englannista tulleet perinteet ovat  tiukassa!

Ruumiillinen kuritus oli sallittua Australian kouluissa vielä tuonne 1994 (?). Oikaiskaa jos olen väärässä. Saapuessamme maahan 1990 olin järkyttynyt lukiessani tuosta  policysta lastemme koulun kirjasesta.Tytöille oltiin armahtavaisempia, taisivat säästyä kuritukselta ensimmäisenä ja toisena vuonna.Saadakseen canea kai rikkomuksen piti olla jotain tosi pahaa, ei sitä turhasta annettu! Tosin  lehdistä olemme saaneet lukea miten lukuisat  kuritetut kertovat toisenlaista tarinaa. Jokunen vuosi sitten oikeuden päätös oli maksaa $2,5m 1980-
luvulla canea saaneelle miehelle.

Noina alkuaikoina erään suomalaisperheen poika noin 8-9 vuotias sai sellaisen korvatillikan luokassa opettajalta, että pojalta meni kuulo useamman  tunnin ajaksi. Se oli rangaistus oppitunnin häiritsemisestä! Jouko varmaan muistat myös tämän. Pojan isä kävi tapaamassa koulun opettajaa ja antoi muutaman hyvän neuvon sille opettajalle :nuttu:
Ruumillinen kurinpito kun lakkautettiin valtion kouluissa (edelleen kai yks.kouluissa kuuluu policyyn) opettajille se tiesi auktoriteetin vähenemistä.
Esim.tuossa  aiemmin kertomassa tapauksessa kyseinen ope oli ihan raivona ja luokan oppilaitten mukaan näytti siltä kuin olisi voinut huitaista. On täällä ollut konstit kurinpitoon!

Moikka Mette ja muut!

Kiitos Mette viestista. Nyt onkin yleistys ihan paikallaan. Se, etta opettajat ovat etaisia, ja etta brittilaiset asenteet kuriin ja auktoriteetteihin ovat nakyvissa on varmasti totta. Samoin olen ihan valmis sanomaan, etta koulun kulttuurilla (erityisesti rehtorilla) on merkitysta sille, miten koulussa saavutetaan tyorauha tai mika on asenne toisia kohtaan.

Asioilla on puolensa: kun yhteiskunnassa yleinen asenne ja koulukulttuuri tukee auktoriteetteja, on varmasti totta, etta luokissa on enemman "tyorauhaa". Silloin myos on tavallisempaa, etta "opettajalle ei sanota vastaan" tuottaa tilanteita, jossa oikeustaju menee kankaalle.

Kun taas yleinen asenne on, etta oppilailla on oikeuksia ja opettajakin (ja vanhemmat!) voi olla vaarassa, niin silloin tyorauha ja oppilaiden kunnioitus taytyy ansaita nayttamalla mallia siita, miten ongelmia ratkaistaan toista osapuolta kuunnellen ja neuvottelemalla, ei huutamalla tai auktoriteettiasemaan vedoten.


Viime viikolla oli uutisissa just juttu siita, etta taalla  on palautettu opettajille "kurinpidollisia oikeuksia" .
http://www.theaustralian.news.com.au/common/story_page/0,5744,7161441%255E13881,00.html

Tuossa jutussa mua ihmetyttaa Bob Carrin suuhun laitettu kommentti ja toive, etta nama kurinpalautukset kannustaisivat lisaa miehia opettajan uralle. MITAH IHMETTA!? Siitako se muka onkin kiinni, etta tosimiesten pitaa saada huutaa?!  Taytyy toivoa, etta kommentti on toimittajan keksima! :o

Sitten viela toisaalta - toisaalta komentti: Kun toimin opettajana Kaliforniassa, siella oli myos tama anglosaksinen tapa, etta opettajia ei kutsuttu etu- vaan sukunimella. Silti koulussa oli aivan hurmaava lampoinen, lasta kunnioittava ilmapiiri. Rehtori tunsi jokaisen lapsen nimelta, ja vieraili viikottain luokissa juttelemassa oppilaiden kanssa, varmaan 80% rehtorin "puhutteluista" oli kehumista - ei nuhtelua.

Voisin kuvitella että Carrin kommentin takana olisi pelko miehisen roolimallin katoaminen mitä miesopettajat edustavat, nyt kun näitä seksuaalisia hyväksikäyttö tapauksia on julkisuudessa runsain mitoin, miehet eivät enää hakeudu opettajan tehtäviin samaa vauhtia kun aikaisemmin.

Eräs seikka mikä on kiinnittänyt huomiota on se ettei kouluissa näyttäisi olevan tarkkoja valtakunnallista opetus-suunnitelmia opetuksen sisällöstä, vaan kukin opettaja ja koulu säveltää omaan tyyliinsä.

Asian luulisi aiheuttavan oppilaille myöhemmässä jatkokoulutuksessa jonkin moisia ongelmia.

Omien lasten kokemuksista tiedän että, oppilaiden sana ei juuri paina ja usein sitä ei edes haluta kuunnella, kuten Mette ja Jaakko jo totesivat.

[Editoitu 8/9/03 - Jouko]

Mulla on sellainen kasitys, etta taalla (NSW) on samantyylinen  tilanne kuin Suomessa opetussuunnitelmien suhteen.

Board of Studies maarittelee osavaltion opetussuunnitelman (syllabus) ja sitten koulut ja opettajat soveltaa sita. Suomessa Opetushallitus laatii opetussuunnnitelmien perusteet ja sitten kunnat / koulut tekevat niiden raamien pohjalta omansa. Suomessa on muuten juuri taas kaynnissa iso opetussuunnitelmauudistus. Kehityksen heiluri on heilahtanut taas normatiivisempaan suuntaan.

http://www.boardofstudies.nsw.edu.au/syllabus_sc/index.html

[Editoitu 8/9/03 - Tiimi10]

Tiimi :D

Olihan niitä ennenkin kovapäisiä kouluissa ,joita opettajan  täytyi näpäyttää joskus karttakepillä aikoina jolloin vastuu kasvatuksesta oli vielä kodin harteilla ja oli usein koko kylä kasvattamassa lasta.
Opettajan työstä  on  tullut paljon vaativampaa vanhempien sysättyä kasvatusvastuun kouluille. Siinä ongelma. Vapaa kasvatus! Ymmärrän
opettajien hädän . Mutta kuritus eikä huutaminen ole siihenkään vastaus.

Mette,

ei kuritus eikä huutaminen, ei todellakaan pitäisi olla keinoja säilyttää työrauha luokassa. Olen kyllä täysin samaa mieltä tästä "vapaasta kasvatuksesta" (onneksi ei meidän äitykkä ja isukka koskaan hurahtaneet siihen, vaan pitivät maalaisjärjen tallella!) Se mikä minut juurikin karkoitti valitsemaltani uralta, oli nämä vapaan kasvatuksen tulokset: lapset joilla ei ole mitään käytöstapoja ja joille ei ole opetettu mitään perusasioita ennen kouluikää. Sitten opettajaraukat yrittävät ryhmäkoon kasvaessa opettamisen lisäksi kasvattaa heitä. Yritä siinä sitten selvittää asioita järkeä puhumalla, kun lapsi ei ole tottunut ensinnäkään keskustelemaan, saatikka kunnioittamaan vanhempiaan...

Sama ongelma vaikuttaa olevan muissakin länsimaissa; luin viime viikolla Daily Telegraphia, jossa joku Iso-Britannian kouluhallituksen edustaja valitti, kuinka eka luokalle tuleville lapsille joudutaan nykyään aloittamaan ihan perusasioista, kuten kuinka syödään haarukalla ja veitsellä, kuinka syödään pöydän ääressä istuen (ei tv:n!) jne... Hänen mukaansa myös lasten verbaaliset ja sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat aikaisempaan verrattuna. No, en halua syyttää kaikesta tv:tä, mutta jos sitä käytetään "lastenvahtina", eikä lasten kanssa koskaan esim. keskustella siitä mitä he tv:ssä näkevät, niin ei se voi kovin rakentavaa olla. Sanoohan sen jo se kuuluisa maalaisjärkikin!

Pääsinpähän taas tilittämään...

Riina.

p.s. seuraavaksi saan varmaan vanhempien vastahyökkäyksen ("helppohan sun on puhua kun sulla ei ole lapsia, oota vaan..." ). Aion silti jonain päivänä toteuttaa äitini viitoittamaa, hyvin toimivaa tietä lasten kasvatuksessa: selkeät, hyvin perustellut rajat, joista voidaan tarvittaessa neuvotella ja joustaa. Avoin keskusteluyhteys: ei tyrannnimeininkiä, muttei myöskään "vapaata kasvatusta"! :nuttu:

Kanssakeskustelijat,

Lieneekö minulla ja ympäristölläni käynyt vain tajuton tuuri - vai tuodaankö näissä kasvatusasiossa vain negatiivinen huippu AINA esille ?

KUKAAN ystävä/tuttavapiirissäni (Australia, Englanti, Sveitsi), koulu keskusteluissa tai lasten harrastekerhoissa  EI oleta koulun tahi minkään muunkaan tahon kasvattavan lapsiaan ..

Juhlissa kätellään, vanhemille vastataan selvästi, kotiin tullaan sovitusti ja juhliin (yritettään) pukeutua. En väitä etten olisi huonosti käyttäytyviä lapsia nähnyt mutta toisinaan tuntuun että vanhemmat ovat yrittäneet kertoa pelisäännöt. Menee varmasti myös asuinseuduittain välinpitämättömyys/tihutyöt mutta ei välttämättä.

Opena olen toiminut ala-asteellamme vain auttavasti - englannin keskustelupäiviä pitämällä ja erityisen hienosti käyttätyivät minulle ja olin huutamatta! Lastemme ala-aste on suomalaisittain aikas suuri (700 oppilasta) ja siellä TUETAAN käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ja olen ymmärtänyt jopa koulukiusaaminen olevan erittäin vähäistä.


Meillä vierailevat nuoret ovat täynnä elämäniloa, draivia ja ihailtavaa ryhtiä - enemmän "tajua" kun monella muulla .. (lue: vanhemmalla)

Lapsia tehdään suhteellisen kypsällä iällä ja harvalukuisempana ja ovat todella rakkaita vanhemmille - olematta kiinan keisareita - ja heihin panostetaan !

Selväähän se, että huonosti käyttäytyvät nuoret ovat mehevämpi otsikoita kun "taas töhrivät koulunsa", mutta missä on ne miljoonat hyvin päättyneet kouluvuodet ja ihailtavan ryhdikkäät nuorten tarinat :??

Älä Riina  vielä nuorista luovuta - niissä on tulevaisuus - toisissa ehkä syvemmällä pinnan alla ..:XXXX

Sori Sheila,

ei suinkaan ollut tarkoitus yleistää... Mun opekokemus on valitettavasti ns. "vähä-osaisemman" kaupunginosan koulusta, ja toki sielläkin nämä varsinaiset ongelmatapaukset olivat vähemmistössä, mutta kun heitä on luokkahuoneessa pari kolmekin, niin työrauhaa on todella vaikea pitää yllä. Resurssit kun eivät riitä pienempiin opetusryhmiin, joista heidänkaltaisensa nuoret hyötyisivät. Tässä ko. koulussa minulle tuli ensimmäistä kertaa se olo, että kasvatusvastuu on liikaa koulun harteilla.

Enkä ole suinkaan luovuttanut! Päättänyt vain etten ole oikea ihminen kasvattamaan toisten lapsia työkseni. Nämäkin "rettelöitsijät" olivat kuin eri ihmisiä kun keskustelimme heidän käytöksestään keskenämme, mutta porukassa he suorastaan ruokkivat toistensa "huonoja puolia", ikävä kyllä.

Tämänhetkisessä asiakaspalvelutyössäni törmään usein myös aikuisiin ilman käytöstapoja, joten en suinkaan halua sanoa että ainoastaan nuoret siihen syyllistyisivät!

Riina.

p.s. En uskokaan että Sheilan tai minun tai monenkaan Dunderilaisen varsinaisesta tuttavapiiristä löytyy näitä tapauksia. Siksi se tuntuukin niin pahalta kun siihen jossain törmää ja tajuaa voimattomuutensa. :(

[Editoitu 9/9/03 - riaapa]

Ei varsinaisesti sitten yhtaan mitaan tekemista (koulun) opettajien kanssa, mutta mukava tarina elamasta ja ehka opettaa jotain jollekin

Enough to bring a tear to the eye
Monday view with William McInnes
08sep03

Whenever I can, I walk my son to school. Have done since he started.

Lately, though, it's been a little different. Didn't know the reason why, couldn't put my finger on it.
Seemed just the same. Early morning chaos, yelling at the dog, trying to find keys, wallet, yelling for teeth to be cleaned, yelling at my daughter that I didn't mean the dog's teeth. Coffee, breakfast, lunch packed. Out the door, on our way.

Then something happened about a month ago. One night, over dinner, my son asked me if my father walked me to school.

"Well, no," I told him. "My Dad never walked me to school. Not once that I can remember. Got given the odd lift in the truck, but no. Never walked me to school."

That was it. Didn't think any more of it. Then one morning, off we went. I said, "Come on, I'll take you up".

He turned and looked at me. I was out the door when I heard him say quietly, "OK".

We'd walked this route lots of times. Soon as we stepped through the gate we could see it was going to be a beautiful day. A lovely, clear late winter's day.

"Nice day," I said.

"It'll be a pearler Dad," my boy said in a broad accent. We laughed.

Next door our neighbour Curtis stood at his mailbox cleaning out his junk mail. He waved, then nodded to an old brown Falcon stopped in the middle of the road.

It was old Russ. He'd been stalling a lot lately. We walked over to give him a push, me and my son. Old Russ sputtered away with a wave.

We walked along in silence for a while and then my son said that old Russ's wife Lois used to give him "bickies" at the Op Shop. I nodded.

My son was quiet for a while and then asked me how many people in the street had died since he had lived here. Old Russ's wife, Lois, had died a month ago.

"Oh, quite a few," I said. I thought of them briefly. Most were older people. We passed the house of the old man who died two years ago. The old man would feed the parrots in summer and sing to them in Italian. There was an old woman who had died in her sleep across the road. Asthma.

"Quite a few," I repeated.

My son told me he hoped I would be 175 when I died.

I patted him on the head.

I realised then he understood that the street was changing. Living and dying. He understood the change. I looked at him but before I could say anything, Shirley appeared.

She stood on the opposite side of the road. My son and I said, "Hi Shirley". She looked at us. Then she yelled as she usually did. "OH yes you can say that," and she added: "There's something HAPPENING with this day!" Then she walked off down the street.

We looked after her. She would stalk the streets yelling and waving bits of paper about at people. She wasn't dangerous but lately there had been complaints from some of the families who had moved into the area. My son walked on ahead of me, then turned and said, "Not many people talk to her now. If they did she mightn't yell so loud."

"Maybe," I said.

Something was happening with this day. Before I could figure what, a voice called to us from a car.

"Buon giorno Guillermo? Buon giorno Clemente!" It was Frank the local real estate agent. He was Italian-Australian. I waved and my son yelled back "Buon giorno".

We crossed the busy street where Big Peter the Greek lollipop crossing man blew his whistle. We crossed. Big Peter bellowed, "Bewdiful day . . . he's gonna be big, your boy! He's growing!"

I nodded. We walked past and waved to Ivan in his barber shop and passed "Vince's Fruit and Vege" . . . the world's smelliest fruit and veggie shop.

My son laughed. He told me how every time he walks past he remembers how our dog, Doug, weed on the old onions outside. My son turns to me and says, "You can never trust onions Dad".

I say, "Maybe".

It was when we turned into the school street I realised that something was happening in this day.

My son starts to wave and say hello to his friends going to school. One of them is Josh. Josh waves and runs ahead.

My son tells me that Josh walks himself to school. This is when I understand, or think I do.

I am in the way. Maybe he wants to walk by himself, with his friends. I feel a little embarrassed. The school gate is near.

"Listen," I say and I feel suddenly a little odd, a little hurt perhaps, embarrassed. "Listen, you know mate, if you want to walk here, to school, by yourself that's OK. You can, you know."

My son shrugs his shoulders the way 10-year-old boys do.

"Yeah, I know." And he walks into school.

Ten years old. I look at him, all arms and legs, tripping a little, growing so fast.

I suddenly remember when I held him as a newborn in the hospital. Just stared at him. And held him. Now someone yells to him and he catches a football one-handed, manages not to trip over his feet and he rockets a kick back to mates. He stands in the middle of them.

I feel a little redundant. Something is happening with this day. Then something wonderful. As I turn to walk away I hear his voice. Yelling out from where he stands with his friends. "I love you Dad."

His friends all laugh a bit, he smiles and waves to me. I wave, but he doesn't see the tear in my eye.

Shirley was right, something is happening today.

Something wonderful.

privacy            © Queensland Newspapers

Kiitos tarinasta, Jaaks!

Tosin olin ihan koulun portille asti siina luulossa, etta tarinan lopussa poika, jota iska saatteli paivittain kouluun, paljastuisi koulun rehtoriksi .. :XXXX

[Editoitu 10/9/03 - Tiimi10]

Tiimi 10 :D

Hyva idea, mutta sehan olisi jo ollut liikaa :o

Riina :D

Minusta puhuit ihan asiaa vailla mitään  yleistämistä, saati sitten mitään luovuttamista :D  Joskus kuulin jotenkin näin, että kun aina ihmetellään nykynuoria ja voivotellaan mihin suuntaan maailma menee , kun nuoret ovat tuollaisia ja tuollaisia, voisimme miettiä sitä mistä he (lapset) tulevat. Lapsista ei ikävä kyllä huolehdita kuten ennen. Vai  miksi nuoriso on öisin kaduilla? Muotisanonnat; "meillä mennään lasten ehdoilla" ja "äidit kertovat olevansa  lastensa kavereita"? Kuka valvoo lasten teeveen katsomista mitä katsotaan , milloin mennään nukkumaan jne. Ei ole varmaan opettajistakaan kiva katsella tunnilla nuokkuvia oppilaita. Veljeni kirjoitti joskus  noilla samoilla sanoilla Aamulehteen aiheena taisi olla Opettajat -etsinpä leikekirjan jostain...
Monien tutkimusten mukaan nuoret voivat huonosti. Niin, ei ole varmaan helppoa olla nuori tänään, eikä vanhempi ja kasvattaja. Omista lapsista taas tuntuu että meidän nuoruus on mahtanut olla tosi tylsää , kun ei edes ollut videoita, tai nettiä (että ilman nettiä!!!) ja teeveetkin oli mustavalkoisia, no tulihan ne väritelkut sitten...
Nuorissa on tulevaisuus :D

Riina :)

Minustakin puhuit asiaa ja en otattanut sitä yleistyksenä vaan osana keskustelua - joka time and again totetaan vaikeaksi näin sähköisesti.. Enkä halunut tuoda mitenkään esille, että olisin itse  "pienten enkelten" ympäröimä - far from it!  Ja nyt taas mennään ohi Opettajat Australiassa - aiheen kenties, sori all!

Minulla on kaksi tuttavaa opeina yksi Blue Mountainsilla High Schoolissa ja yksi Steiner Koulussa Suomessa - kyllä he puhuvat levottomista lapsista - mutta eivät niinkään, että kokisivat kasvatusvastuun olevan heillä :??  Kyselenpä asiaa uudestaa.

 
Muistan "ennen vanhaa" kun '70-luvulla olin nuori Aussissa. Kyllä muut lapset saivat hyppiä pihalla vaikka kuinka myöhään ja olivat koulussa väsyneitä/levottomia. TIEDÄN että olin itsekin handful opettajille mielipiteineni (esim. haluan housut tytöille talviuniformiin - ja sain *hih).

Riina - sen hetken kun olen saanut tutustua Sinuun tuntuu, että olisit loistava ope. Pienet silmät katsoisivat luottaen kun avaisit kielten salat ! (Wishful thinking?) Sitä luovuttamista tarkoitin - kun käsitän, ettet halua opettaa työksesi. Ja ymmärrän hyvin päätöksesi!  :XXXX

Jaaks,  Great story - on se välillä vaikeaa huomata omien lasten kasvavan .. Cheers :XXXX

Ehkä jollain tavalla asiaan liittyen..

ILTASANOMISSA tänään:

"Yläaste kielsi napapaidat oppilailtaan
 
 Alavuden yläasteella kiellettiin välituntipussaaminen viime keväänä. Nyt Nurmon yläaste on nostanut pöydälle toisen kissan: rehtori Esko Piuhola on sitä mieltä, että avokauluksiset napapaidat ja pyllynraon paljastavat lantiohousut eivät kouluun sovi.

Piuhola päätti jakaa koulunsa oppilaille pukeutumisvalistusta, kun huomasi tyttöjen pyöräilevän pakkasaamuina kouluun tumput käsissään, mutta olkapäät ja keskivartalo paljaina.

- Lannehousut ja läpinäkyvä sifonkipaita ovat kylmällä aika epäterveellinen yhdistelmä, päättelee rehtori.

Nurmon yläasteen luokanvalvojat jakoivat oppilailleen pukeutumisvalistusta viime perjantaina. Valistus sai hämmentyneen vastaanoton."

MiKaK :D

Eipa ole juurikaan ongelma Aussi kouluissa, koska on uniformupakko :cool:

Vaikka se onkin nykyaan melko joustava sikali, etta on vaihtoehtoja erilaisista, mutta kuitenkin yhteista varia ja kuosia olevista vaatekerroista.

The violence sweeping Queensland classrooms

http://www.thesundaymail.news.com.au/common/story_page/0,5936,7254555%255E902,00.html

Entas tama opiskelu rauhan takaamisesta

Classrooms hit by high airport noise
Peter Morley
13sep03

CANNON Hill residents living south of Brisbane Airport's main runway have to put up with more noise, more often from aircraft, than most Brisbane residents.


Although the nearest homes are 6.7km from the runway, they are sometimes subjected to more than 80 decibels of noise ? a level that is intrusive, according to QUT senior lecturer Andy Tan.

And the Airservices Australia noise monitoring system located in the grounds of the Cannon Hill Kindergarten found that during the June quarter there were 31 occasions a day when overhead planes pushed the meter beyond 70dB.

"Normally in a classroom situation the noise level would be around 40dB," Mr Tan said.

"Seventy decibels is actually quite noisy for a community which is usually in the 55 to 60 bracket.

"When you get to 80 and above it is quite intrusive.

"A guide is that if you are standing beside a motor mower it will be putting out about 67dB."

Airservices Australia does year-round monitoring at five sites around Brisbane Airport, the subject of a new master plan and second runway proposal that it claims will lead to quieter skies for residents.

At least 55,000 homes are subjected to noise intrusion, according to Ban Aircraft Over Residential Brisbane which doubts the BAC's forecasts about noise reduction.

The BAC says it will be achieved through a combination of new-generation, quieter aircraft and a traffic system that will let most flights take off and land over Moreton Bay.

But Premier Peter Beattie is not convinced.

He said yesterday that he was worried the proposed runway might simply shift some of the problem from south of the Brisbane River to northside suburbs.

"Depending on the winds they are going to take off in certain conditions that could mean more noise for the northern suburbs," Mr Beattie said.

The Airport Services report on its tracking stations shows the second-noisiest suburb is Tingalpa, where the monitoring device is on a 6m-high pole at the state school.

On average, there were 17 occasions a day when the 70dB level was passed and there were a few occasions when the measurement reached 80dB.

At Bulimba, the daily incidence of 70dB was about five and at Kedron, the site of the fourth monitoring station, it was two.

The quietest tracking station site was at Nudgee Beach, near the outer end of the airport's cross runway which usually carries propeller driven aircraft although it can take some jets in an emergency.

Airservices Australia also tracks all flights into and out of Brisbane, an around-the-clock airport unlike Sydney which has a late night curfew.

In the June quarter, there were 33,478 movements of which 24,183 involved jet aircraft. Nearly 1400 jets were operating at night ? between 11pm and 6am.

Jet movements were down on last year, reflecting the reduction of international flights because of the SARS crisis.

privacy            © Queensland Newspapers

Ja sitten tama...Very, Very Sad :(:(:(

The trouble with bullies
FRANCES WHITING
14sep03

Kick me, punch me, call me names
Bite me, hurt me again and again
Laugh at me, point at me, you know I deserve it
Pinch me, jab me, you know I've earned it
Ignore me, look away, leave when I walk into the room
If I were you, I'd hate me too
Don't care what you do any more
Mum says not to worry, but she doesn't know
What happens when I leave the front door.


CRAIG was 14 when he wrote this poem ? and many, many others ? about the impact bullying was having on his life.

A talented and creative boy, he was also athletic and well liked among his peers up until Year 9 when, his mother Dianne says, "everything changed".

"We don't exactly know what happened but as far as we can tell, another boy in his class took a real dislike to him, almost overnight," she said.

"This fellow was quite popular and powerful in the school group and slowly he somehow managed to turn everyone against Craig, even his good friends who had liked him before."

At 15, Craig attempted suicide but was found by his mother and revived by paramedics.

"Up until then we only knew Craig was having problems at school, but after that we realised that it was much, much more serious.

"I felt ? I still feel ? very guilty that we didn't take the bullying more seriously. But we just didn't realise how much of a problem it had become."

Kids Help Line, however, is all too aware of the serious impact bullying is having on our children. The organisation's latest statistics show that bullying is the third most common reason kids younger than 15 phone the service.

In 2002, Kids Help Line received almost 6000 calls from young people across Australia seeking advice about bullying, and the organisation agrees with current research that found one in six Australian children is bullied on some level each week.

Volunteer counsellors who talk to kids every day about bullying say that, in general, females are more likely to be the target of indirect bullying tactics such as exclusion and sniggering, while males are more likely to be threatened and bullied physically.

Across both sexes, however, those in the 10-to-14 age group are at the most risk, accounting for 76 per cent of all calls to the help line about bullying. Five-to-nine-year-olds account for 15 per cent of calls, and 15-to-18-year-olds account for the remaining 9 per cent.

"These figures suggest that most bullying occurs in late primary school, or in the first years of secondary school, which has major implications for parents and educators of children aged between 10 and 14," a Kids Help Line spokeswoman said.

The help line organisation has found that the most common reasons kids are bullied are ethnicity, resistance to pressure to behave in a certain way, physical differences, sexual orientation, socio-economic background, being new, or being a high achiever.

Aimee Jade Jenkinson (pictured) certainly matched the statistics. A 14-year-old high achiever, A-grade student and Australian silver medallist in tae kwon do, Aimee took her life on August 10 after being bullied on a three-day school camp.

In letters found after her death, Aimee named her tormenters and described how she was driven to despair by a group of girls who taunted and teased her about, of all things, her achievements at tae kwon do.

Her death, 41 hours after returning home from the camp organised by her school, Melbourne's Thomas Carr College, rocked the school and wider community ? and angered many parents who demanded to know why the school had not intervened earlier.

But the school said it had heard no cry for help from the distressed girl, and Aimee's father, Larry Jenkinson, pleaded for calm at his daughter's funeral, saying: "We don't blame the school." Which school was involved was unimportant ? "You could transport what happened into any school ? that's the issue."

It seems Larry Jenkinson is right, and parents hoping to protect their children from bullying by sending them to expensive, private schools where there is often an expectation that bad behaviour will not be tolerated, could be hoping in vain.

In Queensland, several private schools have reached out-of-court settlements with former and present students who were, or are, the victims of bullying.

One exclusive Brisbane girls school is believed to have paid out several former students, while a prominent Brisbane boys school paid a student $50,000 in an out-of- court settlement.

And there will be more claims to come, warns lawyer John Hamilton, of Brisbane-based McInnes Wilson.

"There is no doubt in my mind that the next major problem in education, the next big issue, will be bullying and what's being done about it," Mr Hamilton said.

"Parents are becoming better informed and more savvy about what is happening to their kids in schools and if they don't like what they see, if they feel they have run out of options, if they feel the school itself has not done what it should, then the next step is increasingly becoming to take the legal avenue.

"This has massive implications, given that these claims can be retrospective and, according to the Criminal Code, assault does not actually have to be physical ? so these claims can be criminal or civil."

The claims are across the board, resulting from what is believed to be inaction at both state and private schools.

"There is no difference between the two, a good school is a good school, be it private or state. A good principal is a good principal," Mr Hamilton said.

"Some are simply better at implementing the zero tolerance programs at their schools than others."

Education Queensland says its state schools are highly diligent in addressing bullying and behaviour management issues.

"We do have a zero tolerance for bullying protocol, which means that every school must implement a policy to address bullying and harassment," a spokesman said.

"Each school must adhere to Education Queensland guidelines and policies on bullying, harassment and other forms of discrimination.

"In January, Education Minister Anna Bligh launched the Acting Against Bullying program, which was developed by Griffith University. It uses drama and peer teaching to help address these issues."

Education Queensland also launched its Bullying. No Way! website in June last year and the site has attracted 90,000 visits.

The site's popularity shows how much such a service is needed ? indeed, type the word "bullying" into a search engine on the Internet, and there are hundreds of such sites visited by thousands of desperate kids around the world every day.

Despite Education Queensland's belief that the site, as well as its complementary Bullying. No Way! kits, its 300 behaviour management support staff working in classrooms across the state, and its Fair Go anti-bullying programs are successfully addressing the problem, some parents believe schools are not doing enough to help their kids.

They say they're angry and frustrated at what they perceive to be a lack of uniformity across schools when dealing with the problem of bullying.

In March, Brisbane mother-of-six Wendy Grace formed CAVIS ? Community Against Violence In Schools, an organisation comprised of concerned parents and citizens.

"I was really tired of my kids coming home with these stories of the sorts of things that were going on in school, and it seemed to me that often the focus was more on the bully than the kids affected by the bullying," Ms Grace said.

"They were losing important learning time, while the teachers had to concentrate on these so-called behaviour management cases.

"That was one issue. The other is that while schools supposedly have this zero tolerance against bullying, it's up to each principal and each school exactly how that is implemented.

"While some seem to really be able to make a difference, others seem to turn a blind eye to what's going on.

"'We're also worried that teachers have less and less rights when dealing with these kids and the apparent lack of consequence for the offending students.

"Sometimes it seems the bullies have more rights than anyone else."

Ms Grace says the organisation has received hundreds of calls from around the state.

"I suppose we get on average between 30 to 40 calls a week and some of the stories we hear are heartbreaking.

"We've had parents telling us of kids being stabbed, being sexually assaulted, being told by other kids to kill themselves because they're losers. You wouldn't believe some of the things we hear.

"But mostly we are hearing a lot of frustration with the current system and a growing sense of community outrage over this issue."

So the CAVIS organisation is lobbying schools, community groups, the Government and Education Queensland to set clear and uniform boundaries of behaviour in schools and to review all behaviour policy documents in relation to violent behaviour.

"This is something the minister and the education department and schools really need to address," Mrs Grace said. "Make no mistake, this is a huge issue and more and more parents are demanding answers."

Director of Parenting and Family Support at the University of Queensland, clinical psychologist Matt Sanders, believes some of those answers, at least, are to be found within the victims of bullying themselves.

"I think bullying has always been around, but we are so much more aware of the damage it does these days," Professor Sanders said.

"There are also more ways to do it ? we now have bullying via e-mail, text messaging, and digital cameras.

"Now, understandably, parents do get very upset about it.

"And it is easy to jump to decisions like removing the child who is being bullied from the school, or removing the bully from the school.

"But this is not the solution to the problem, it just moves the problem somewhere else.

"As hard as it can be to accept, we sometimes also need to look at the child who is being bullied. You have to see if they are, often completely unintentionally, actually provocateurs of the behaviour.

"Are they showing off? Are they grabbing things that don't belong to them? Do they know how to behave in different social interactions?

"Sometimes kids will behave in a very socially unskilled manner in an attempt to be part of the group.

"I'm not saying this is always the case ? often a kid is bullied through no fault of his own ? but we do need to look at it case-by-case and develop appropriate strategies for each."

"This is often where a clinical psychologist can help.

"While it's tempting to march up to a school on behalf of your child, the message they are then getting is, 'You have a problem and I'm going to fix it', whereas it may be more appropriate to find out why it is happening, and to help the child develop an appropriate way of dealing with it."

But Professor Sanders also believes that the importance of a loving family cannot be underestimated.

"Even if a child is getting a tough time at school, if the message he is getting at home is that he is liked, he is loved, there are people who think he is great, if he is succeeding at other things outside of the school grounds, then his self-esteem and his ability to cope with what's going on in school should be better."

Craig's mum Dianne agrees that one of the best defences against bullying can be a loving, supportive family.

"We feel lucky that our child managed to survive bullying, but we nearly lost him," she said.

"And what we learnt is just how important it is to keep that open communication. Let them know they are loved and supported, no matter what. I didn't know the extent of Craig's misery but maybe if I did, I could have helped him earlier.

"I think the main thing is to keep talking to your kids, keep letting them know they can always confide in you.

"Sometimes, without even knowing it, you're all they've got."

Jaaks :D

Surullista luettavaa :(

Olen kyllä sitä mieltä, että vika on kiusaajan korvien välissä, eikä kiusatun...

As hard   as it can be to accept, we sometimes also need to look at the child who i being bullied. You have to see if  they are , often completely unintentionally actually provocateurs of the behaviour.

Mette :D

Olen taysin samaa mielta.  Tuo kopioimasi laushadus on mielestani taysin "out of context" tassa jutussa ja provosointi on tosi huono tekosyy :mad:

Jatkoa Victoriasta (eilisen Herald Sun)

Teacher stress takes record toll
By Jeremy Calvert
September 15, 2003

MORE than 20 years of teaching days were lost last year as teachers on stress leave cost Victoria a record $9 million.

 
Rising teacher stress has been blamed for violent clashes with parents.
 
 
The crushing burden of stress was revealed as about 25,000 teachers - half the state's workforce - prepared to walk out of schools on Wednesday for the first time in five years.

Preschools, primary and secondary schools and TAFE classes will be affected by the strike in support of a 30 per cent wage rise and action to avert a feared teacher shortage.

But the State Government said the pay claim would cost $2.7 billion, and the strike would only disadvantage students.

New figures show the WorkCover stress bill for teachers outstrips claims in all other sectors of the state's public service - including police and nurses.

A total of 132 teachers lodged new stress claims in 2001-02, up from 109 the previous year, resulting in 7050 lost working days.

Teachers were absent for an average of 53 days.

And a significant number of teachers were still on extended stress leave from previous years.

Rising teacher stress has been blamed on violent clashes with parents, abusive students, increased workloads and an ageing workforce.

The figures, obtained by the Herald Sun under Freedom of Information laws, show the school stress crisis has grown by an average of $2 million a year since 1999.

The stress bill for teachers now surpasses that of nurses by $5 million and costs nearly $500,000 more than police stress claims.

Female primary school teachers of an average age of 50 were the single biggest group of claimants in 2001-02, making 36 individual claims.

They were closely followed by male secondary school teachers of the same age.

Australian Education Union state secretary Mary Bluett said the problem was far from under control.

"At the moment it is very much left to individual schools to deal with, and that system clearly isn't working," Ms Bluett said.

"It is not just the personal costs to the teacher and their family but the cost to the public purse that demands a more proactive approach by the Department of Education."

Ms Bluett said the department continued to turn a blind eye, even when individual schools were notorious for generating obscene levels of stress claims.

She said a culture of workplace bullying and poor leadership were often as much a problem as confrontations with parents or students.

Figures since 1997 show the same teacher groups over-represented in stress claims each year.

But the average age has steadily increased, raising concerns that an ageing workforce could see claims rocket in coming years.

The president of the Secondary Principals Association, Andrew Blair, said older teachers were having difficulties dealing with the values of students who were often increasingly confrontational.

"For the first time in the history of Victorian education, the average age of secondary teachers is older than the parents of the kids they teach," he said.

Fred Ackerman, president of the Primary Principals Association, blamed growing workloads and the cumulative effect of dealing with challenging students.

Psychologist Sue Hoskings said teachers rarely made claims until desperate, resulting in long periods of leave and cost blowouts.

She said the problem was compounded by the department's failure to help make returning to the workplace easier.

Ms Hoskings said early intervention was essential when symptoms such as withdrawal, loss of concentration, irritability and over-reaction started to show.

A department spokesman said there was no dramatic growth in the problem and many initiatives were in place to address it, including a new medical advisory service to support the health and wellbeing of staff at risk, and three free counselling sessions and mediation services for department employees.

Parents Victoria president Gail McHardy said teachers who felt helpless and frustrated had to take time out.

"That impacts on students and increases the demand for relieving teachers," she said. "Students will often complain about the number of teachers they have had in one semester due to these absences."
Herald Sun

Vuorossa NSW (eilisen Daily Telegraph)

Students taught in corridors
By Bruce McDougall
September 15, 2003

THOUSANDS of state school students are being forced to do lessons in corridors and playgrounds because of a critical shortage of teachers.

And one Hunter Valley high school had to abandon 40 classes because there were no teachers available to supervise them.

A survey of 250 schools in NSW over a week found 700 classes went without their teachers for a day.

In the Lake Macquarie area a school of 700 was forced to split seven classes and abandon nine programs in a week.

The students are split up and sent to other classes, the overflow accommodated in corridors, wet areas or the school grounds.

In primary schools these students often spend the day "colouring in" or doing other light work, but the overflows have become so common that one school in Sydney's southwest has devised a "Teacher Away Book" that provides more regular work.

Principals slam the arrangements as "babysitting", saying the shortage has reached crisis level, while angry parents claim their children are suffering and have called on Education Minister Andrew Refshauge to appoint more permanent teachers and boost the supply of available casuals.

The Department of Education and Training has launched a range of initiatives - including a centralised call centre to locate casual staff and "flying squads" of teachers to cover absences - to overcome shortages. A spokesman said yesterday the strategies were working and there had been a "significant improvement" in locating casual teachers.

"The placement of casuals has never been better but that doesn't mean there are no problems," he said. In its survey, the principals' forum found the worst affected areas were Campbelltown, Fairfield, Liverpool and Mt Druitt as well as Maitland and Taree.

Other problem areas included Bankstown, Blacktown, Granville, Parramatta, Penrith and Ryde, Tamworth, Orange, Moree, Wagga Wagga, Lake Macquarie, Griffith, the Central Coast, Broken Hill and Batemans Bay.

Some classes have had five or six teachers as schools struggle to plug gaps left by sick, maternity or long service leave.

Parent Rosie Farnham, president of the school council at Governor Philip King Primary in Sydney's southwest, said two classes were disrupted - the one that was split and the one the students joined. "Programs suffer too, such as library, physical education and ESL [English as a Second Language]," she said.

"It's very traumatic for the kids," P and C president Tracey Wallekers said.

The Daily Telegraph

Kyllä on ollut surullista luettavaa. Täytyy kovasti nyt vain toivoa, että saan luvat opettaa, kun Australiaan pääsen. Eihän yksi opettaja paljon tilannetta muuta, mutta itse nauttisin todella paljon opettamisesta ja edes yksi luokka saisi open.

Pitäkää peukut pystyssä, please ;)

-Tiina

Tiina :D


Hengessa ollaan mukana :D:D:D
Kylla se siita jarjestyy ja kuten varmaan huomaatkin, opettajista on valtava pula.

Cheers
Jaaks

Kiitos Jaaks:D
:XXXX sille!!!!! Marraskuussa asiat selviää...

Tiina

Tiina :D

Mita osavaltiota olet ajatellut :??
Jos QLD, ota yhteytta ennenkuin tulet :D

Jaaks

Jaaks,
Mitään tarkkoja suunnitelmia en ole tehnyt, jottei pääse turhaan pettymään. Mutta QLD, NSW ja ACTn "opetushallituksien" kautta oon saanut positiivista palautetta - ovat pyytäneet ottamaan yhteyttä.:D

Palailen asiaan:)
- Tiina

Tiina :D

Siis positiivinen palaute tarkoittaa myonteista vastausta :D:D:D

Just Go for it :cool:  

Jos saan, niin voinko kysya mista on kiinni :??

Miksi et tule jo, ja ala opettaa lapsia kunnolla :??

Jaaks,
Ei ihan voi vielä myönteisestä vastauksesta puhua. Koulutus ja työkokemusta kun löytyy, ovat vaikuttaneet HYVIN lupaavalta ja ACTssä rehtorit ovat vakuutelleet sijaisien tarvetta. Uskon kaiken kiikastavan loppujen lopuksi siitä, että olen vielä Suomessa... :nuttu:
Mutta serkkutyttö menee naimisiin Etelä-Afrikassa ja lupauduin käydä siellä ensin. Tulen niin pian kuin mahdollista Ausseihin ja vihdoinkin voin viipyä pitempään. Kahden viime vuoden aikana olen käynyt lomailemassa/tutustumassa neljästi ja nyt mikään ei "pakota" palaamaan Suomeen. :XXXX

-Tiina

Tiina :D

No, nahdaan sitten Etela-Afrikan jalkeen :XXXX:XXXX:XXXX

THE NUMBER OF PARENTS TURNING TO PRIVATE SCHOOLS CONTINUES TO GROW

http://www.thecouriermail.news.com.au/sectionindex1/0,5934,education^^TEXT%5Ethecouriermail,00.html

Mielenkiintoinen artikkeli, Mette. Jännä että siinä mainittiin Steiner ja Montessori, koska kun olen maininnut kyseiset koulut aussituttavilleni, eivät he ole oikein tienneet mistä on kyse, ja vaikeahan sitä on selittääkään... Montessorin on sentään joku tiennyt, mutta Steinerista eivät olleet kuulleetkaan.

Jaksan aina ylpeillä sillä että meillä ei Suomessa ole kalliita yksityisiä kouluja, vaan upeat koulutukselliset saavutuksemme ovat täysin mahdollisia myös julkisissa kouluissa. Sitä on monen ulkomaalaisen vaikea uskoa. Että jossain on todellakin yhtäläiset mahdollisuudet...

En kylläkään ihmettele sitä jos yksityisissä kouluissa onkin paremmat tulokset (millä sitä tuloksellisuutta sitten mitataankaan?), jos opettajille pystytään tarjoamaan parempaa palkkaa ja luvataan pienemmät opetusryhmät ja ajantasaiset materiaalit ja välineet jne, täytyy kutsumuksen olla aika voimakas että valitsee julkisen koulun. On täysin luonnollista että "paremmat" opettajat valikoituvat yksityiskouluihin.

Kuinka te Australiassa asuvat olette kokeneet nämä katoliset koulut ja katoliset colleget? Onko kukaan laittanut lapsiaan sellaiseen? Kiinnostaa ihan vaan luterilaisesta näkökulmasta, sillä kaikki aussituttuni ovat joko katolisia tai ateisteja. Ja katoliseltahan ei saa kriittistä mielipidettä omasta kirkostaan tai mistään mitä se tekee, ja taas ateistit tuppaavat olemaan liiankin kriittisiä...

Kiinnostava tuo katolisen kirkon asema yhteiskunnassa. Se kun on mielestäni huomattavampi kuin luterilaisen kirkon asema esim. Suomessa (esimerkkinä mm. nämä katoliset koulut ja myös debutant ball, joka kuulemma on alkujaan jokin katolinen perinne). Vai miten te aussisuomalaiset olette sen kokeneet?

Riina.

Riina :D

Australiassa on  montessori-ja steinerkouluja.

http://www.montessoribooks.com.au/qland.htm
http://www.steiner-australia.org/qld/list.html


Tuon Brisbane`s Child-magazinen saan lapseni päiväkodista ja laitoinkin tuohon linkin sinne , onpa siellä keskustelupalstakin ;Natural Born Bullies,Intimidating teachers...
http://www.brisbaneschild.com.au/brisbaneschild/article_democracy.asp

Meille eräs tuttu, jonka lapset kävivät catholic private school kertoi, että vaatimuksena  oli jomman kumman vanhemman olevan katolinen :??

Hän myös sanoi arvostavansa ko. koulun  uskonnollista opetusta, lapset saavat sivistystä ja oppivat rukoilemaan, sillä hän ei itse osaa sen enempää kuin miehensäkään rukoilla englanniksi, vaikka muutoin puhuvatkin englantia sujuvasti.

:cool:

Mulla on sellainen käsitys, että täällä Australiassa kuulijat on aika tolerantteja sen suhteen, että englanninkielessä on pieniä puutteita.  Luulisin, että tuossa rukoilemisessa on sama juttu. Vastaanottava taho ehkä yrittää ymmärtää, vaikka tuotos ei olisikaan kovin sujuvaa englantia.  ;)

Tiimi,

En osannut ilmeisestikään laittaa sanoja oikein, sillä ymmärsit "hieman "väärin. Tässä ei mielestäni ole toleraalisuuden kanssa MITÄÄN tekemistä. Kuka nyt muutenkaan kuuntelisi kirkossa miten osaako joku varmasti rukoilla oikein. Rukoillahan voi miten haluaa.

Mutta  selvennykseksi aloitetaan alusta.
Moniko meistä olisi oppinut rukoilemaan, jos ei koulussa sitä olisi opetettu?  Ystäväni ,joka puolalainen, miehensä italialainen ,asuneet täällä kolmattakymmentä vuotta. Kirkolliset palvelut ovat saaneet omalla kielellään.

Osallistuin jokin aika sitten Australiassa asuvien ulkosuomalaisten kansallisidentiettetti-kyselyyn , jota teki Western Australiassa asuva suomalainen.
Laitan tähän vain jokusen kysymyksen ko.kaavakkeista.
Kuulutko suomalaiseen seurakuntaan, jos niin mihin?
Käytkö suomalaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa? Jos käyt, niin mikä näissä tilaisuuksissa on sinulle tärkeintä esim. sanan kuuleminen, muiden suomalaisten tapaaminen , suomalaisen kielen kuuleminen vai joku muu?
Kun suomalaiseen jumalanpalvelukseen ei ole mahdollisuutta , käytkö englannin-tai muunkielisessä kirkossa? Miksi/Miksi et?

Selvityksen mukaan luterilaisuus on osa suomalaista identiteettiä.

[Editoitu 20/9/03 - mette]

Mette :D

You've got to be joking :D:D:D

"Selvityksen mukaan luterilaisuus on osa suomalaista identiteettiä"

Mista sais kasiinsa tuon tutkimuksen ja sen tekijan :nuttu::nuttu::nuttu:

Suomalaiset ja kirkko
-Luterilaiseen kirkkoon kuului viime vuonna 84,6% Suomen väkiluvusta.


Tutkija , teologian tohtori Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta on tutkinut suomalaisten uskonnollisuutta.T änä vuonna hän teki kahden muun tutkijan kanssa laajan selvityksen Moderni kirkkokkansa-suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella.
Selvityksen mukaan luterilaisuus on osa suomalaista identiteettiä pikemmin kuin jonkinlainen uskonilmaus. Vahvaa yhteyttä selitetään muun muuassa sillä, että luterilaisuus erotti suomalaiset selkeästi slaaveista aikoinaan venäläisvallan alla.

Suomalaisten suuri enemmistö kuuluu kirkkoon. Silti me käymme kirkossa ani harvoin, emmekä oikein ole varmoja mihin uskomme.

Ovatpa suomalaiset aika uskonnollista kansaa kansaa, ihmetteli eräs ulkomaalainen, kun hän keväällä seurasi uuden eduskunnan marssia jumalanpalvelukseen Helsingin Tuomiokirkkoon.
Häntä hämmästytti, että valtionpäivät avataan ja päätetään uskonnollisilla menoilla. Tai että presidentti antaa vuosittain julistuksen neljästä kiitos-, katumus-ja rukouspäivästä.
Onpa uskovaista kansaa, ulkomaalainen jatkoi kun kuuli vielä, että lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kuuluu vapaaehtoisesti johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja maksaa siitä vuosittain ainakin yhden etelänmatkan verran kirkollisveroja. Kymmenyksensä maksavat yritykset ja yhdistyksetkin yhteisöveron kautta.
Ulkomaalaisesta oli hämmentävää kuulla, että melkein jokainen nuori ikäluokastaan käy aikanaan rippikoulun ja konfirmoidaan. Melkein jokainen! Tai että lukuvuoden alussa lapsia siunataan koulutielle. Tai että sotilasvala vannotaan kirkossa, ja varusmiehet veisaavat eri käänteissä Martti Lutherin virttä Jumala ompi linnamme.
Jo tämä tapahtuisi vaikka islamilaisessa maassa, puhuttaisiin kiihkouskovaisesta kansasta, ulkomaalainen totesi.
Tässä vaiheessa suomalainen alkaa selittää, että ei, ei , ei .Eihän tässä olla uskovaisia ollenkaan. Me olemme tapakristittyjä. Kirkkoon kuuluminen on vain tapa, tosin kehdosta hautaan.

Mutta nyt taas mentiin taas opettaja-aiheessa sivuun, joten tämä tästä osaltani. Minä ,jonka kirkossakäynnit jäävät niihin häät, kastajaiset, konfirmaatio, hautajaiset.

Uskonto ei ollut lempiaineeni koulussa,taas Urul tykkäsi siitä,tykkäsi historiasta jota uskonto sille olikin ja ristikoita ratkoessani uskonnollisisssa nimissä hän osaa auttaa.

Suomessa yrityksetkin maksavat yhteisöveroa(kirkollisveroa)  riippumatta uskonnollisesta vakaumuksestasi.J os ei itse kuuluisikaan kirkkoon, niin yrityksesi kuuluu :??

Mette :D

Nythan aukesi oikein kunnon "matopurkki" :D

"luterilaisuus erotti suomalaiset selkeästi slaaveista aikoinaan venäläisvallan alla"

Mista lahtien slaavilaisuus on ollut uskonto :??  Ja kuinka monta uskontoa on ollut edustettuna slaavilaisten kansojen keskuudessa luterilaisuudesta-ortodokseihin, muslimeihin etc...... :??

Suomalaisten suuri enemmistö kuuluu kirkkoon:D

Syntymastaan asti pakolla eika vapaaehtoisesti :D

Onpa uskovaista kansaa,ulkomaalainen jatkoi,kun kuuli vielä,että lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kuuluu vapaaehtoisesti johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja maksaa siitä vuosittain ainakin yhden etelänmatkan verran kirkollisveroja.Kymmenyksensä maksavat yritykset ja yhdistyksetkin yhteisöveron kautta.

Onko vaihto ehtoa :??  On , mutta taytyy sitten erota kirkosta ja joutua ehka yhteison halveksimaksi :??

Me olemme tapakristittyjä.Kirkkoon kuuluminen on vain tapa,tosin kehdosta hautaan

:D:D:D:D:D:D

Häntä hämmästytti,että valtionpäivät avataan ja päätetään uskonnollisilla menoilla

Meilla Australiassa on ns Westminster Hallitusmuoto eli sama kuin englannissa (ja kaikissa nykyisissa ja entisissa alamaissa ellei sitten ole jo Republic) ja kaikissa muissa valtioissa on ylahuone ja alahuone paitsi Queenslandissa (Ylahuone taalla lopetettiin 1924).

Meidan jokainen eduskunnan istuntopaiva alkaa With a Prayer:D

Eika ole edes "Valtion Kirkkoa" :??

Mistahan "ulkomailta" tama ihmettelija oikein oli :??:??

[Edited on 20/9/03 by Jaaks]

Jaaks :D

Eikös slaavit ole ortodokseja ja katolisia?

Tuosta pakolla kuulumisesta kirkkoon...hmh..veljeni ainakin erosi lukioaikanaan , kun tuli uskonnonopen kanssa erimielisyyttä.

Nyt kirkosta voi erota myös postitse ja ero tulee voimaan heti.

Mette :D

Slaavit = "Slavic peoples of East Europe, including the Russians, Ukrainians, Poles, Czechs, Slovaks and a few other unknown tribes"  Eli siis uskontoja loytyy joka lahtoon :??

Ja oikeastaan Slaavit oli tunnettuja kristinuskoa edeltavasta "Pagan" ajasta

http://www.infoplease.com/ce6/society/A0845519.html

Mette Daaahling,

ÄLÄ OTA MUN VIISASTELUJA NIIN VAKAVASTI.  Ymmärsin ihan  hyvin, mitä tarkoitit. En vaan voinut olla näsäviisastelematta, kun mietin (luterilaisena) että rukous on puhetta Jumalalle, joten luulisi vastaanottavan tahon tajuavan vähän epäselvempääkin puhetta. Ymmärsin siis myös että katolisen perinteen mukaan pitää osata Ave Mariat ja muut. Ja olen mä itsekin opetellut vaihto-oppilaana ulkoa Our Father who art in heaven...

Pientä kevennystä:

http://www.helsinki-hs.net/thisishelsinki/toolong.html

Tiimi 10 :D

Mita on "luterilainen kasvatus" :??:??

Se, etta mitaan ei saa anteeksi vaan tuomitaan "taivaan porteilla" :??:??

Katolisen periatteen mukaan mika tahansa kay - osaat sitten "Ave Marian" tai et, ja jos tunnustat "syntisi" saat ne anteeksi :o  Ei tarvitse edes osata tehda ristinmerkkia, kunhan sydamesi on asiassa mukana :god:

Ala nyt ymmarra vaarin Tiimi 10, en ole itse mikaan uskovainen, vaan arvostan muiden ihmisten uskomuksia ja annan heille vapauden valita omat "tiensa" :D:D:D

Hei Jaaks,  tunge nyt ne madot... takas purkkiin! :nuttu:

Se oli multa vaan kevyt vitsiläppä ilman mitään teologista syvämerkitystä. :XXXX

Tiimi 10 :D

Jos sina aiheutat jonkun uuden keskusteluaiheen ja se ei sinua valttamatta kiinnosta :??  niin pysy poissa siita ja juttele muualla :D:D:D  OK !!!

LainaaOriginally posted by Jaaks
Mette :D




Onko vaihto ehtoa :??  On , mutta taytyy sitten erota kirkosta ja joutua ehka yhteison halveksimaksi :??

Jaaks :D

Ei välttämättä.Presidenttimme Tarja Halonen ei kuulu kirkkoon.

Mette :D

Siis Presidenttimme Halonen ei ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon :??

Jaaks :D

Tuota en tiennytkään :??  Muistan vaan miten siitä oli  kovaa polemiikkia presidenttivaalien alla, kun ei p-ehdokas kuulu kirkkoon ja taisin tehdä omat johtopäätökseni vai mistä .

Mette :D

Enpahan tieda :??
Taytyisi kait ottaa selvaa, vai:??

Ehka joku naista meidan Suomessa olevista tietavista voisi tehda sen :??

Eihan Suomen presidentti kuitenkaan ole mikaan "Valtion Kirkon" paamies/nainen niinkuin esimerkiksi QE Englannissa, vai onko :??

Jaaks :D

Ei ole,mutta ...kristinusko on syvällä kansakuntamme identiteetissä ...SORRY

Suomalainen arvokeskustelu on keskustelua arvokeskustelun tarpeellisuudesta

http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/2000/02/06/alueuutiset/juttu3/sivu.html

Jospa seuraavaksi puhuttaisiin Presidentti Martti Ahtisaaresta, että pysyttäisiin itse topicissa hänen toimiessa opettajanakin joskus :D

Mette :D

Mitas Ahtisaaresta :??:??  Olen valmis :D:D:D

Tasta presidentista valtion kirkon paamiehena. Suomessa valtion ja kirkon paamies erotettiin toisistaan vasta muutama vuosi sitten, jolloin presidentin virkaoikeuksia kavennettiin. Sita ennen presidentti nimitti piispat yms.

Milka :D

Kiitos tuosta tiedosta :god:

Muistelinkin, etta Suomessa presidentti on (eli siis oli) seka kirkon, etta armeijan "ylipaallikko":o

Kiitos Milka :D

Presidentillä ei kirkossa virallista asemaa
Tasavallan presidentillä ei maaliskuun alusta lähtien ole enää virallista asemaa kirkossa. Presidentin näkyvin valtaoikeus, piispojen nimittäminen virkoihinsa, poistuu tuolloin kirkkolain muutoksen myötä. Uuden lain mukaan piispaksi nimitetään vaalin voittaja. Valtakirjan antaa hiippakunnan tuomiokapituli.

Lain muutos poistaa mahdollisuuden nimittää piispaksi ehdokkaiden joukosta joku muu kuin vaalissa eniten ääniä saanut. Käytännössä tätä oikeutta eivät presidentit ole käyttäneet presidentti Kekkosen jälkeen.

Kirkon lainsäädännössä presidentillä on sama asema kuin muidenkin Suomen lakien suhteen. Hän vahvistaa kirkkolain, joka säätelee kirkon hallintoa ja järjestystä. Lain valmistelee muista laeista poiketen kirkolliskokous, minkä jälkeen eduskunta hyväksyy sen. Presidentti voi vain lykätä lain täytäntöönpanoa jättämällä sen vahvistamatta.

Tasavallan presidentti ei ole luterilaisen kirkon päämies. Hänen ei lain mukaan myöskään tarvitse kuulua mihinkään kirkko- tai uskontokuntaan. Viime presidentinvaalien alla käydyssä keskustelussa useimmat piispat totesivat mielipiteenään, ettei presidentin ole välttämätöntä kuulua luterilaiseen kirkkoon.

Tarja Halonen antaa eduskunnalle presidentin juhlallisen vakuutuksen 1.3.2000. Virkaanastujaisten juhlallisuuksiin ei kuulu jumalanpalvelus. (KT 25.2.2000 kh)

Mette :D

Kiitos :god: , mutta silti "...kristinusko on syvällä kansakuntamme identiteetissä ..."

:??

Jaaks :D

Syvemmällä kuin arvaammekaan :D

Mutta  entä sitten tämä jatkoa keskusteluun kehdosta hautaan

Bonuskortilla halvempi hautapaikka

http://www.uusilahti.com/puheenaiheet.php?category=3&story=532


Kevennys tähän on ihan pakko laittaa näin haudanvakavaan topiciin ja se annetaan Maralle

Miksi kutsutaan Presidentti Martti Ahtisaaren päivittäistä juoksulenkkiä?
:??




maratoniksi :D

Mette :D

Taytyis varmaan vihjata Woolies ja Coles tuosta hautapaikka alennuksesta :??

" Kayta yli $30 / shopping ja saat 10 pistetta hautapaikkaa varten"   :??
Siina olis hyva business - kaikkihan kuolee kuitenkin :??

Sytyttääkö vai sammuttaako opettaja kynttilän?

http://www.student.oulu.fi/~usandstr/gradu

Minusta ne kaikista ikävimmät opettajatkin tuntuivat kivoilta aina suvivirttä laulettaessa , no ei sentään kässänope.

Jees, Mette, tästä aiheesta mäkin voisin lämmetä! Missä kaksi tai kolme "meidän koululaista" eukkoa kokoontuu, siellä kässänopen kaamea haamu on heidän keskellään!

Lisäksi olen huomannut, että sama koskee myös muiden koulujen kasvatteja. Onko veistonopettajista samanlaisia horrorkokemuksia?

Kyselee veistonopen tytär

Tiimi 10 :D

Sortsit, etten ole aiemmin huomannut tuota kymppiä.

Ikävästä käsityöopettajasta huolimatta minusta tuli himoneuloja, jolla on aina kaksi kolme käsityötä tekeillä  ja lankoja löytyy vaikka pienen lankakaupan perustamiseen :D

Puukässässä kun oltiin pari  viikkoa, niin siellähän oli hurjan kivaa! Poikien opettajana sellainen lempeä vanhempi mies , jonka avustuksella tehtiin somia puuhuonekaluja nukketaloon! Niin paljon kivempaa kuin virkata niitä vinoja patalappuja.

Lisää luettavaa, jos kiinnostaa Entisajan koulunkäynti ja Koulun järjestyssäännöt vuodelta 1872

http://koulut.kirkkonummi.fi/seppa/kansa/kansa13.htm

"Oppilaan pitää alati määrätyllä kellon lyömällä tulemaan opetushuoneeseen, puhtaana ja siivosti vaatettuna sekä tarpeellisilla oppikirjoilla varustettuna, kuin myös ääneti odottaman opetuksen alkamista, seuraamaan sitä alituisella tarkkaamisella ja kotona ahkerasti itseänsä siihen valmistellen."

If only...

Mistä sä Mette ammennat kaikki nämä linkkisi? Näitä näkyy löytyvän aiheeseen kuin aiheeseen..! Hyvä vaan, itse kun olen sen verran laiska surffari. :god::god:

Mette :D

Ei mitaan tekemista opettajista Australiassa, mutta jatkan kuitenkin liittyen pariin aikaisempaan kommenttiisi.


"Selvityksen mukaan luterilaisuus on osa suomalaista identiteettiä"

"...kristinusko on syvällä kansakuntamme identiteetissä ..."

Ja tassa ote Helsingin Sanomista:

"Kirkosta eronneiden määrä kasvoi Helsingissä

HELSINKI. Helsingissä erosi luterilaisesta kirkosta viime elokuussa 519 seurakuntalaista. Määrä on huomattavasti suurempi kuin viiden elokuun keskiarvo, joka on 140 henkeä.
      Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan elokuun alusta, ja laki helpotti kirkosta eroamista. Henkilökohtaista käyntiä kirkkoherranvirastossa tai maistraatissa ei enää tarvita, vaan vapaamuotoinen erokirje riittää. Ero tulee voimaan heti, eikä kuukauden harkinta-aikaa enää ole.
      Eronneiden selvä enemmistö oli naisia, ja lähes 70 prosenttia oli 19?39-vuotiaita. "

:??:??:??

Tässä ote  tuosta samaisesta artikkelista  

Suomalaiset ja kirkko
-Luterilaiseen kirkkoon kuului viime vuonna 84,6% Suomen väkiluvusta. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 1,1 prosenttia ja saman verran yhteensä muihin uskontokuntiin. Niiden joukossa ovat muun muassa Suomen vapaakirkko,islaminuskoiset sekä roomalaiskatoliset.
-Väestöstä 12,7 prosenttia ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskontokuntaan. Tilasto ei kerro koko totuutta, sillä joukossa on esim. helluntailaisia tai muita, jotka kuuluvat rekisteröimättömiin uskontokuntiin.
-Kirkosta erosi viime vuonna 16 077 henk.
Tyypillisin eroaja on kolmekymppinen mies pääkaupunkiseudulta.
-Kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut hitaasti koko ajan. Se kiihtyi elokuun alussa tänä vuonna, kun uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan. Nyt kirkosta voi erota myös postitse ja ero tulee voimaan heti.
-Rippikoulu on säilyttänyt 15-vuotiaiden suosion: vuosittain runsaat 90 prosenttia käy riparin ja heistä 90 prosenttia nimenomaan rippileirin.
-Jokainen kirkon jäsen osallistui viime vuonna keskimäärin yhden kerran johonkin kirkolliseen toimitukseen.

Mette :D

"Tyypillisin eroaja on kolmekymppinen mies pääkaupunkiseudulta"

Onko suunta muuttumassa :?? miehista naisiin :??:??

"-Kirkosta erosi viime vuonna 16 077 henkiloa"

Tata vauhtia 26 vuoden kuluttua ne on kaikki eronneet :??:?? (tietysti jos ei uusia liity - Mette, ainoastaan hypothetical)

"-Jokainen kirkon jäsen osallistui viime vuonna keskimäärin yhden kerran johonkin kirkolliseen toimitukseen"

Prosentuaalisesti kaikista kirkkoonkuuluvista ehka, mutta en usko, etta jokainen todellakin fyysisesti kavi jossain kirkollisessa toimituksessa :o  Jotkut kayvat seitseman kertaa viikossa ja se jo laskee keskiarvoa melko paljon:??

Jaaks :D

26 vuoden kuluttua Suomessa
Uskonnot :
buddhalaisia, taolaisia, islaminuskoisia katolilaisia, protestantteja, ortodokseja, kungfutselaisia, juutalaisia ja yksi evankelis-luterilainen.

http://www.helsinki-hs.net/news.asp?id=20030922IE5

Jokainen kirkon jäsen osallistui viime vuonna keskimäärin yhden kerran johonkin kirkolliseen toimitukseen  

tai

suomalainen juo keskimäärin noin  10 kiloa kahvia vuodessa  

Jotkut käyvät kirkossa useimmin kuin toiset ja jotkut jopa toistenkin edestä , jotkut eivät ollenkaan ja kahvikaan ei kaikille suomaisille maistu. Ei niihin ole uskomista :D

Mette :D

"Jokainen kirkon jäsen osallistui viime vuonna "

Ei sanottu, etta keskimaarin jokainen kirkon jasen... vaan jokainen kirkon jasen keskimaarin... :??:??:??  Se siis tarkoittaa, etta jokainen kirkon jasen on osallistunut :?? :??

Not splitting any hairs, but.....

Moi!

Tämä taitaa olla vanha juttu,mutta sanompahan sen kuitenkin; ensin on vale, sitten emävale ja sitten tilasto.

Jaaks, mette ja jouko !

Noita yhteydenotto tarpeita varten on sähköpostini sorville, tapio piste airaksinen miukumauku sr piste se.

Voisitteko lähettää vaikka testi-viestin, niin otan yhteyttä.  

terveisin Tapio

Jaaks :)


 "Jokainen kirkon jäsen osallistui viime vuonna"


Löysin netistä tutkija Kati Niemelän tutkimuksesta. Sieltä voit tarkistaa , että hän käytti sanaa jokainen suomalainen , jota yleisesti käytetäänkin    tutkimustietoa annettaessa.

http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/0/542c71c139c24f40c2256d1e00263ec2?Open Document

Seuraavat löysin Googlesta haulla jokainen suomalainen. Ei mitään keskimäärin jokainen suomalainen ,vaan jokainen suomalainen. Taitavat vauvatkin olla mukana tilastoissa. Tuntemattomia ovat tutkijoiden tiet?



1. Jokainen suomalainen vauvasta vaariin käyttää 13kg makeisia vuodessa.
2. Jokainen suomalainen syö reilut sata viipaletta Vaasan ruispaloja vuodessa.
3. Jokainen suomalainen  kuluttaa vuodessa paperia yli 330 kiloa.
4. Jokainen suomalainen käy kirjastossa keskimäärin 12,5 kertaa vuodessa.
5 .Jokainen suomalainen kuluttaa päivittäin  keskimäärin 200l.vettä.
6. Jokainen suomalainen tukee maataloutta keskimäärin lähes eurolla.
7. Jokaisella suomalaisella on velkaa niin ja niin paljon...
8. Jokainen suomalainen syö HK:n sinistä vuodessa 2 kiloa http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/21.elokuu/HKSI3298.HTM

Mette :D

No ei mene hyvin suomalaisillakaan :o

Onko se ihme, etta on muutettu tanne :??

Taman paivan lehdesta - nyt vaan kaikki opettajat hakemaan viisumeita :D

AUSTRALIA faces a shortage of up to 30,000 teachers nation-wide by the end of the decade because of an ageing workforce and career dissatisfaction, an independent report has predicted.

While more people are training as teachers than ever before, only 60 per cent of them were found to be working in schools 12 months after graduating.

And of those who do make it to the classroom, as many as 25 per cent quit the workforce in the first five years of their careers.

ja lisaa aiheesta:

http://www.couriermail.news.com.au/common/story_page/0,5936,7511474%255E953,00.html

Itsenäisesti järjestetty opettajankoulutuksen harjoittelujakso Canberra Australia 2.4.-2.7.2002
http://www.uta.fi/opiskelu/international/tarinat/kes2002_canberra.html

Tuon Meten linkittämän tarinan kirjoittaja Tiinahan vierailee aina toisinaan näillä Dunderinkin sivuilla.

Tarkennettakoon kyseisessä jutussa mainittua termiä "Australia-Suomi - seuran Canberran puheenjohtaja". Tuolla Australia-Suomi -seuralla Tiina tarkoittaa Australasian Suomalaisten Liittoa, joka on kaikkien Australian alueella toimivien Suomi-seurojen yhteistyötä organisoiva kattojärjestö. Tällä järjestöllä ei ole erikseen puheenjohtajia eri kaupungeissa, vaan on vain yksi hallitus ja puheenjohtaja, jotka Tiinan yhteydenoton aikaan sattuivat olemaan Canberrassa. Liiton hallitusvuoroa kierrätetään muutaman vuoden välein, ja vastuu on nyt jo kolmatta vuotta Melbournessa. Liiton kulloinkin voimassa olevat yhteystiedot saa aina tämän www.dundernews.com -sivuston osoitteistosta.

Puolentoista vuoden päästä liittohallitus olisi taas aika sijoittaa uudelleen, ja koska se ei ole ollut noin 15 vuoteen Queenslandissa, olisin valmis lobbaamaan asian puolesta. Olisiko Jaaksilla, Metellä, Urulilla ja/tai Joukolla kenties kiinnostusta tällaiseenkin tiedotustoimintaan?


Kysäisee se "Canberran puheenjohtaja"

Hei Jouni,

Kiitos luottamuksen osoituksesta Jouni, omasta puolestani voisin hyvinkin ajatella tekevani mainitsemaasi tiedotustoimintaa!

15 vuotta! Jopas on paassyt venahtamaan QLD:n osalta tuota aika. :D

Terveisin
Jouko

Ehdolle ehdotan ehdokasta Joukoa :god:

Urulin ehdotusta kannattaen :D

LainaaOriginally posted by jounij
Puolentoista vuoden päästä liittohallitus olisi taas aika sijoittaa uudelleen, ja koska se ei ole ollut noin 15 vuoteen Queenslandissa, olisin valmis lobbaamaan asian puolesta.

Ihan mielenkiinnosta, Jouni, missäs päin Queenlandia tuo liittohallitus on silloin 15 vuotta sitten ollut. Mt Isassa? Tullyssa? Cooktownissa? Weipassa?
;) :D

Kannatetaan

Kaikki joukolla Joukoa ehdottamaan ASL:ään

Mette :D

Sina voisit vaikka alkaa toimimaan vaalikampanjan johtajana :??

Jaaks :)

Olen kyllä aika surkea noissa vaalijutuissa, Urulin ollessa kunnallisvaaliehdokkaana en jakanut ainuttakaan lentolehtistä ja silti se pääsi sisään :D

Voitaisiin täällä foorumissa alustavasti pohtia sopivia vaali-iskulauseita ja lupauksia ym...ainakin sadepäivinä :)

Mette :D

Ehka Urul juuri siksi paasikin sisaan kun ei ollut postilaatikot taytetty hanen "roskapostillaan" :??:??

Taytyisko meidan oikein pitaa vaalitoimikunnankokous :?? ja vaikka BBQ, eika sitten mitaan kameroita :D:D:D

Jaaks :)

Vaalitoimikunnan kokous ja BBQ voisi olla paikallaan :D

Kameroita :?? Ei kai sentään,  ainakin lupa pitää kaikilta olla niiden sallimiseen, eihän Eiffel-torniakaan saa ilman lupia kuvailla.

Mette :D

Nyt mennaan taas naista opettajista sivuun - niinkuin Schumacher -, mutta taytyypa alkaa jarjesteleen sita kokousta tai ainakin BBQ:ta ja ENNEN joulua :XXXX
ja tarkoitan nimenomaan Joulua 2003 !!!

Eikohan Jounikin ole taas pian naissa maisemissa.  Muistaakseni Marraskuun alussa :??:??

Jouni :god: ilmoitteleppa paivat jolloin olet taalla, niin voidaan jarjestaa :D:D:D

No joo, olen tulossa sinne mitä todennäköisimmin lauantaina 22.11. Isäni matkakumppaneineen saapuu sitten maanantaina, jolloin menemme suoraan sille Coomerasta vuokraamallemme asuntolaivalle perjantaihin saakka. Sitten lienemme alueella vielä viikon verran, ennen kuin lähdemme ajelemaan kohti etelää.

Ei sinne ASL:än hallitukseen mahda isoa tunkua enää nykyaikana olla, eli tuskin kannattaa isoa vaalikampanjaa järjestää. Minun sanallani lienee kuitenkin jonkin verran painoarvoa, eli jos jotakuta suosittelen tehtävään, niin mahdollisuudet pääsyyn ovat hyvät. Jonkun paikallisen Suomi-seuran jäsen on kuitenkin oltava, jos liittohallitukseen mielii. Sillä suunnallahan on toki valinnan varaa, kun Gold Coastin ja Brisbanen kesken on peräti kolme Suomi-seuraa. Aikaahan asian miettimiseen on vielä, sillä nykyisen liittohallituksen toimikausi päättyy vasta pääsiäisenä 2005.


Ja nyt tältä erää nukkumaan...

Jep pidetään mielessä tuo BBQ järjestäminen tuon jounin vierailun aikoihin, olisi mukava taas tavata!
:XXXX

Terveisin
Jouko

LainaaAlkuperäinen postittaja Timo
Ihan mielenkiinnosta, Jouni, missäs päin Queenlandia tuo liittohallitus on silloin 15 vuotta sitten ollut. Mt Isassa? Tullyssa? Cooktownissa? Weipassa?
;) :D

En ollut maassa silloin, joten en varmaksi tiedä. Kuitenkin veikkaisin, että toistaiseksi ainut ASL:ää isännöinyt queenslandilainen Suomi-seura olisi Brisbanen Suomi-Seura. Varmaan ei ole suurta vastustusta liiton jäsenseurojen parissa, jos sieltä Townvillestäkin löytyisi sellainen tarmokas 3 - 6 hengen porukka liittohallitusta pyörittämään muutaman vuoden ajan. Siitä vain porukkaa keräämään, niin saadaan jopa tervettä kilpailua Liittohallituksen muodostamispaikan suhteen!


Usuttaa

LainaaAlkuperäinen postittaja mette


Tästä aiheesta on keskusteltu meillä kovasti viikonlopun aikana.Poikien mielestä opettajat täällä ovat  etäisempiä mitä Suomessa.Niin se vain on!Siellähän saattoi opettajaa kutsua opeksi tai vaikkapa nimellä kun täällähän heitä missitellään ja herratellaan.Näin opettajia oli Suomessa helpompi lähestyä.

 Australialaisen John Westrupin kokemukset Suomesta muutaman vuoden takaa. John ihaili koulujemme vapaata ilmapiiriä ,vaikka poro olikin  hänen mielestään parasta :D
http://lyyra.kempele.fi/fiksu0195/johnhaas.html

Uudet kirjaimet ja numerot

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus/
Suomessa on luovuttu seiskan (7) poikkiviivan käytöstä-ai,kun kiva!
Nähtävissä flash-animaatio uusien ja vanhojen tekstauskirjainten ja viivastojen eroista ....ym.ym muuten vaan kiinnostuneille tai jos  haluaa kokea uudelleen pyyhekumin tuottaman tuskan...

Vieläkö Suomessa mahtaa olla käytäntö, että oppilaitten koulutöistä kootaan näyttely keväällä? Tuollaisia perinteitä soisi täälläkin olevan.

Pitäisikö kotiläksyt bannata :??

http://www.thesundaymail.news.com.au/common/story_page/0,5936,10233410%255E903,00.html

Mette :D

Tietyissa rajoissa yhdyn tuohon mielipiteeseen, nimittain "School Projects".

Ne antaa 6 vuotiaalle sellaisia projects tehtavaksi, etta vanhemmillakin tulee vaikeuksia :??  Useammat vanhemmat on samaa mielta ja taytyy oikein ottaa toista vapaata, etta saa projektit tehtya, eika lapsella ole mitaan osaa sen tekemisessa koska heidan taidot eivat siihen riita.

Normaalit kotitehtavat on ihan OK, mutta sitten kun pitaa tehda joku "dinosaurus" kayttamalla mielikuvitusta ja lapsi raukka arvostellaan sen mukaan mita vanhemmat saavat aikaan - niin ei ole ihan oikein.

Jaaks :D

 Meidän poikien  täällä aloitellessa koulutietään, ei läksyjä vielä tunnettu. Läksyjen puolesta oikein äänestettiin. Oliko vuosi 1992, kun meidänkin lapset saivat ensimmäiset kotitehtävänsä.

Ihan kohtuuttomaksi nuo  projektit menee, jos vanhempien on sen vuoksi oltava töistä pois. Että täällä aina jaksetaankin noista dinosauruksista ...

He said: "Assignments often don't make sense and teachers do not always have a reasoned plan for why they assign homework."
Queensland Association of State School Principals president Tony McGruther called for a rethink on homework, how it was set and what it added to a child's learning.
A spokesman for Education Queensland said homework was "not about new learning" but reinforcing, in a home setting, what students learnt at school.

-Juuri tätä ainakin Suomen opettajakoulutuksessa painotetaan: eli PUNAINEN LANKA jonka tulee yhdistää kaikkia tunnilla tehtäviä harjoituksia, sekä kotitehtäviä. Mutta onhan se opettajalle helpompaa vaan mennä sen mukaan mitä kirja sanoo, ilman että miettii onko yksittäisillä harjoitteilla mitään kytköstä. Kyllä siinä ainakin nuoremmat oppilaat menevät sekaisin. Ja sama toistuu tietenkin vuosi vuoden jälkeen, koska opettaja ei jaksa tehdä uutta tuntisuunnitelmaa..? :??

Kuulostaa kyllä todella kohtuuttomalta tuollaiset projektit. Kuinka se hyödyttää lapsen oppimista, jos vanhemmat joutuvat sen projektin hänelle tekemään?? :mad:

Riina :D

Tiedustelin meidan lasten koulusta opettajalta ja rehtorilta syyta noiden vaikeiden projektien antamiseen lapsille ja heidan mielestaan niiden tarkoituksena on opettaa lapsia ja vanhempia tyoskentelemaan yhdessa :o

Mielestani se ei kuitenkaan ole ollut mitaan yhdessa tyoskentelya, kun tytar turhautuneena katselee vieressa mita tehdaan ja haluaisi ottaa osaa, mutta kun on hieman liian vaikeata 6 vuotiaalle kayttaa liimapyssya tai ruiskumaalia tai yhdistella sahkojohtoja vilkkuviin valohin.

Niita projekteja ei ehka taytyisi tehda niin monimutkaisesti, mutta koulusta annetaan ohjeet ja kerrotaan lapsille etukateen minkalaisia ovat olleet aikaisemmat parhaat saavutukset. Opettajat tarkoituksella synnyttavat kilpailuhengen lasten valille ja aiheuttavat vaatimuksen vanhemmille, etta ethan voi tehda lapsellesi mitaan huonompaa tai yksinkertaisempaa kuin muilla lapsilla on :mad:

Itselleni nuo projektit eivat ole koskaan olleet mikaan ongelma, mutta olen tavannut useita vanhempia joille niista tulee aivan valtava stressi, joka sitten tietysti heijastuu myos lapsiin.  Projektien tekemiseen annetaan aina kunnolla aikaa, mutta opettajat alkavat jo ajoissa tiedustelemaan lapsilta missa vaiheessa heidan projektinsa on ja mita he tekevat.  Jos oman lapsesi projekti ei olekaan yhta pitkalla kuin muilla tai ei kuullosta yhta erikoiselta, niin taas tulee lapsille paineita ja se sitten valittyy edelleen vanhempiin.

Don't know ......:?

Grr.... :mad:

Jokaisen oppilaanhan pitäisi kilpailla vain itsensä kanssa. Eikö?

Jaaks,

Valitettavasti ei ole sinun lastesi koulu ainoa, joka tata harrastaa. Kuuluu olevan tapana myos taalla etelassa. :mad:

Ystavattareni ja hanen miehensa ovat aina hirvean stressin partaalla joka ikinen lukukausi, kun jommalla kummalla ellei molemmilla lapsilla on joku kouluprojekti meineillaan.

Onpas siihen vedetty minut ja miehenikin mukaan, silla mieheni on hyva rakentelemaan kaiken maailman virtapiireja ja vilkkuvaloja ja mina tietysti olen korvaamaton apu kaikkiin maantieteen projekteihin.

Mielestani on vahan liikaa, etta 7-vuotiailta edellytetaan kartan tekoa, jostain maailman maasta. Kartta, lippu ja piirretyt elaimet yms. lisatieto ei tietty riita vaan mukana kuuluu olla itsetehty nukke kansallispukuineen, itse askarreltuja kansallismonumentteja yms.

Mielellanihan me autamme, mutta kylla minuakin  ihmetyttaa, miten noin pienilta lapsilta voidaan edellyttaa kaikkea tuollaista. :?:?:?:?:?

Kannatan askartelua, maalaamista, ym. taideopintoja, mutta eihän sillä ole taiteen kanssa mitään tekemistä jos hirveän suorituspaineen alla väkisin väännetään jotain upeeta ja mahtavaa. Mitä tapahtui lapsen oman luovuuden rohkaisulle?

Sen lisäksi tuon kaltaiset projektit aiheuttavat eriarvoisuuden tunnetta lapsissa. Eihän kaikkien vanhemmilla ole esim. varaa ostaa kaiken maailman askartelutarvikkeita projektien tekoa varten!

:itke :itke :itke :itke :itke :itke :itke

Riina,

Unohdin sanoa, etta naita projekteja ei sitten tehda koulussa vaan puhtaasti koulun jalkeen vapaa-ajalla ja nimenomaan vanhempien ei opettajan kanssa.

Olen kanssasi samaa mielta etta kaikki lapsen oma luovuus kylla haviaa, kun nakee vanhempien stressin jan melkein itkun kanssa ompelevan kansallispukua nukelle...

:?

Noin vuosi sitten Howardin hallitus  ehdotti koulupäivien pidentämistä kymmentuntisiksi :o Tässä oli ajatuksena se, että oppilaat tekisivät kotiläksynsä jo koulussa opettajien valvovien silmien alla ja vanhemmat pääsisivät vähemmällä.

Tuosta luovuudesta...
Juu,tiedän minäkin äitejä, jotka ovat kutoneet tyttärensä puolesta ne vaaditut sukat tai tumput.

Muistan ihan oikeasti  koulussa  luulevani  olevan  maailman surkein patalapun virkkaaja ja ristipiston ompelija, mutta onneksi se vain oli kuvittelua. Joskus se luovuus löytyy vasta tuskien kautta, näin ainakin tapahtui omalla kohdallani .

Milka :D

Nimenomaan omalla ajalla :mad:
Sita kun olisi niin paljon muutakin tekemista omien lastensa kanssa kun koulu projektit.

Toinen asia jota en oikein ymmarra on, etta esimerkiksi nyt kun on projekti aika, niin ei anneta mitaan muita kotitehtavia :??

Mitas ne opettajat tekevat taman neljan viikon ajan kun ei ole edes kotitehtavia tarkistettavina :??

Yllyttavat vaan lapsia suurempiin ja vaikeampiin projekteihin :itke

Miksei opettajat tee itse ensin malliksi lapsille ko projektin koulussa ja sitten jokainen vaikka kotonaan tekee oman versionsa :??  Taitaisipa jaada monelta opettajalta tekematta :o

LainaaAlkuperäinen postittaja mette
Muistan ihan oikeasti  koulussa  luulevani  olevan  maailman surkein patalapun virkkaaja ja ristipiston ompelija,mutta onneksi se vain oli kuvittelua.Joskus se luovuus löytyy vasta tuskien kautta,näin ainakin tapahtui omalla kohdallani .

Mette, minäkin vihasin koulun käsitöissä virkkaamista ja etenkin neulomista. Neulomisesta en hirveän paljon välitä vieläkään (olen unohtanut miten neulotaan villasukkaan kantapää!), mutta virkannut olen sittemmin aika paljonkin, ihan omaksi ilokseni. Olen jopa kuullut huhuja että neulominen olisi nykyään trendikästä... Askartelu on aina ollut lempipuuhaani, ja minulle on kunnia-asia askarrella omat syntymäpäivä- ja joulukorttini.

Minusta on sääli jos lapset eivät saa toteuttaa itseään koulun taideaineiden tunneilla, vaan sen sijaan heille asetetaan joku uskomaton standardi johon pyrkiä "projektinsa" suhteen. Totta kai vanhemmat tekevät parhaansa lastaan auttaakseen. Mutta mitä lapsi tässä oppii? :?? Haluaisinpa kuulla opettajien perustelut näille projekteille joita olette täällä kuvailleet! "Koska näin on tehty viimeiset kymmen vuotta" ei mielestäni ole hyväksyttävä perustelu... :mad:

Meillä on kanssa noita projekteja nähty jos jonkinlaisia. Just nyt nuorimmalla menossa pimeätä keskiaikaa käsittelevä projekti. Projektissa pitää kirjoittaa tarkat päivittäiset jonkin keskiaikaisen kuninkaan elämästä viikon ajalta tunti tunnilta. Huh huh! No onneksi projektiin saa käyttää pari kuukautta, joten aikaa on riittämiin.

Välillä on ollut järjettömiä projekteja joihin on pitänyt hankkia kalliita raaka-aineita, joita ei sitten muuhun sen jälkeen tarvita.
Samoin koulussa tehtyihin projekteihin tai taidetöihin on pitänyt viedä omat maali, pensseli, rautalangat ja sen semmoiset.

Kuten Riinakin viittasi niin tarvikkeisiin uppoaa uskomattomat summat rahaa vuoden mittaan.

Alaluokilla oli ihan hyvä kun ne tekivät noista vessapaperi rullista ja sen semmoisista niin niitä löytyy jokaisesta kodista.

Töissä tänään tein pienen gallupin kotiläksyistä,että pitäiskö ne poistaa ja kaikki olivat suorastaan ihmeissään miten niin poistaa,eihän tähänkään asti  ole juuri läksyjä ollut.
Projekteihin tuntuivat olevan kaikki kyllästyneitä:dinosauruksia,Shakespeare,Vietnam ...Perheen vanhimmat  aina joutuneet tekemään suurimman työn nuorempien  sitten kopioidessa isommiltaan kaiken .

Ihmeteltiin sitäkin,että jos läksyjä vasta alettaisiin antaa kymppiluokalla miten sitä enää siinä vaiheessa läksyjä oppisi tekemään :??

Kiinnostaisi ihan vertailun vuoksi tietaa, etta miten on kotilaksyjen ja kotona tehtavien projektien teon laita Suomen peruskoulussa nykyaan. Omista kokemuksista kun on jo niin kauan aikaa, etten kehtaa sanoa :roue

Kaivelin vanhan aiheen esiin, kun eteen sattui aihetta sivuava uutinen:

http://www.yle.fi/uutiset/
Kasvien keruu on palaamassa kouluihin
08.09.2004, klo 09.00
 
Koululaisten kasvien ja luonnon huono tuntemus huolestuttaa alan opettajia.
Rovaniemen Korkalovaaran yläasteen biologian opettajan Minna Mustosen mukaan osa oppilasta ei erota edes kuusta männystä.

Kasvien keruu onkin palaamassa peruskoulujen opetusohjelmaan.

Mustosen mukaan Lapissa oppilaat tuntevat luontoa kuitenkin etäläsuomalaisia paremmin.

- Valtakunnallisen Metsävisa -testin yhteydessä on havaittu, että pohjoisessa lajit tunnetaan etelään paremmin, sanoo opettaja Minna Mustonen.

Mustosen mukaan lajien tunnistaminen on kuulunut koko ajan opetussuunnitelmaan.

- Opetushallituksesta on ehdotettu, että kasvien kerääminen muutettaisiin kasvien kuvaukseksi eli se voisi olla valokuvaamista tai piirtämistä, mutta ei kasvien prässäämistä juurineen, jolloin voidaan vaarantaa kasvin esiintyminen, kertoo Mustonen.

Kasvikannat vähenivät aikoinaan huomattavasti niiden liiallisen keruun vuoksi.
 

Itsekin "leikkinyt" opettajaa viimeiset kaksi viikkoa, kun olen ollut
lukiolla bilsan ja mantsan sijaisena :D

LainaaAlkuperäinen postittaja Milka
Kiinnostaisi ihan vertailun vuoksi tietaa, etta miten on kotilaksyjen ja kotona tehtavien projektien teon laita Suomen peruskoulussa nykyaan. Omista kokemuksista kun on jo niin kauan aikaa, etten kehtaa sanoa :roue

Joo Milka niin on minunkin peruskouluajoista aika kauan, mutta koska minulla on 16 v. nuorempi pikku-sisko olen seurannut hänen koulu taivaltaan suomessa ekaluokasta asti. Ala-asteella ei anneta ns haastavia projekteja, johon menee koko perheen rahat ja hermot. Kaikki projektit on tehty koulussa kouluajalla ja koulun tarvikkeilla. Joka vuotisia projekteja ovat ne perinteiset äitienpäiva ja isänpäivä lahjat sekä pääsiäisenä kylvetään rairuohoa :D Käsityössä virkatutu pannulaput laitetaan esille kevään myyjäisiin, joissa jokainen luokka kerään vanhempien avustuksella rahaa luokkarahastoon. Läksyjä kylläkin on joka päivä, mutta sen verran, että niihin ei lapsen tule käytettyä puolta tuntia enempää aikaa. Toisaalta, jos kotiläksyt kielletään, miten nämä koululaiset pärjäävät yläluokilla, lukiossa ja esimerkiksi yliopistossa. Itse muistelen että lukiossa läksyjen ja projektien määrä oli todella suuri ja itseopiskelulla oli suuri merkitys menestyksen kannalta. Ja Ammattikorkeakoulussa projektien määrä vielä kaksinkertaistui...
Tietysti suomessakin on erilaisia kouluja, jotka saattaavat toimia erilailla, mutta tässä oli nyt ainakin yksi esimerkki.

Omassa koulussani, jossa oli vapaampi opetusohjelma (eli yksi Helsingin yhteiskouluista), oli mahtava luonto-ohjelma. Koska yläaste oli samassa koulussa, jatkui luonto ohjelma 5. luokalta yläasteen loppuun. Heti syyslukukauden alussa käytiin joka vuosi eri metsätyypissä (lehto, kuiva ja tuore kangasmetsaä, merenranta jne.) ja kerättiin ja opiskeltiin kasvit pinryhmissä. Missään muissa kouluissa ei moista ohjelmaa silloin (1980 loppupuolella) ollut, ja itselläni on noista luontoretkistä mahtavat muistot, ja vieläkin kaikki tiedot mielessä!
Kun muuten lähdein Jyväskylään opiekelemaan ja kävimme kurssikavereitten kanssa vaelluksella lapissa, niin minulla, ainoalla Helsinkiläisellä, oli kyllä parhaat tiedot kasveista ja luonnosta (lieneekö partiollakin osansa???)

Taas Suomen koulujärjestelmä ja sen pätevät opettajat saavat suitsustusa, kun taas Queenslandissa ryvetään Kazakstaniakin huonommin.

http://www.news.com.au/couriermail/story/0,23739,24784583-952,00.html

Ehe ehe, pitäisikö itkeä vai nauraa kun miettii omien lasten tulevaa koulunkäyntiä.

Silppu

Lainaus käyttäjältä: Silppu - joulukuu 11, 2008, 15:16
Taas Suomen koulujärjestelmä ja sen pätevät opettajat saavat suitsustusa, kun taas Queenslandissa ryvetään Kazakstaniakin huonommin.

http://www.news.com.au/couriermail/story/0,23739,24784583-952,00.html

Ehe ehe, pitäisikö itkeä vai nauraa kun miettii omien lasten tulevaa koulunkäyntiä.

Silppu

Liekö tuosta vaatimattomasta koulutustasosta suurtakaan haittaa? Käytännön työelämässä ratkaisee usein muut ominaisuudet kun mitä matematiikkaolympialaisissa vaaditaan.
Ja artikkelin vertailu ex-Neuvostoliittoon on sikäli ontuva, että Neuvostoliitossa matematiikan ja fysiikan osaaminen on perinteisesti ollut hyvää, mutta ei se silti kansan hyvinvointia hääppöiseksi nostanut.

Lainaa
Liekö tuosta vaatimattomasta koulutustasosta suurtakaan haittaa? Käytännön työelämässä ratkaisee usein muut ominaisuudet kun mitä matematiikkaolympialaisissa vaaditaan.

Juuei, kyllä hommat toimii riittävästi vähemmälläkin koulutustasolla ja käytännössä opituilla taidoilla. Haluan kuitenkin että omat lapset saavat ainakin mahdollisuuden tasokkaaseen opintiehen, enkä vanhempana halua valinnoillani sulkea pois vaikkapa jotain akateemista ammattia lapselta jos sellaiseen haluja ja kykyjä löytyy. Täällä Ausseissa kun on sellainen systeemi, että yliopistoon katsotaan käytännössä vain matematiikan ja englannin kielen taitoja. Jos nuo taidot ovat puutteelliset niin akateeminen tie päättyy lyhyeen. Niin ja lisäksi tarvitaan iso tukku rahaa....

Silppu

Lainaus käyttäjältä: Silppu - joulukuu 11, 2008, 18:29

Juuei, kyllä hommat toimii riittävästi vähemmälläkin koulutustasolla ja käytännössä opituilla taidoilla.
... Täällä Ausseissa kun on sellainen systeemi, että yliopistoon katsotaan käytännössä vain matematiikan ja englannin kielen taitoja. Jos nuo taidot ovat puutteelliset niin akateeminen tie päättyy lyhyeen. Niin ja lisäksi tarvitaan iso tukku rahaa....

Osa (työ)elämän menestystekijöistä on myös semmoisia, että niitä voi vain tiettyyn rajaan asti oppia; ominaisuudet tulee äidinmaidosta, ja lahjakkaat oppilaat tapaa oppia asiat vähän heikommassakin opetuksessa. Valitettavasti vaan lahjakkuus ja opiskelumotivaatio ei ole aina veljeksiä.

Mutta onhan sekin fakta, että jos puutteellisen tietotaidon takia kompastuu pääsykokeissa yliopistoon tms, niin urakehitys mutkistuu.

Mutta ehkä Australiassa on - matematiikka ja sen semmoiset unohtaen - kokonaisuutena Suomeen verrattuna laadukkaampi varhaiskasvatusjärjestelmä :peukkuy
OOPS! Ei tärpännyt vieläkään >:(
http://www.unicef.fi/uutinen?id=11675479
http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc8_eng.pdf

Lainaus käyttäjältä: Haagalainen - joulukuu 12, 2008, 01:21
Osa (työ)elämän menestystekijöistä on myös semmoisia, että niitä voi vain tiettyyn rajaan asti oppia; ominaisuudet tulee äidinmaidosta, ja lahjakkaat oppilaat tapaa oppia asiat vähän heikommassakin opetuksessa. Valitettavasti vaan lahjakkuus ja opiskelumotivaatio ei ole aina veljeksiä.

Usein on myös niin, että lahjakkaammat kokevat opiskelun, jossa ei ole haasteita pitkästyttäväksi, ja opiskelumotivaatio katoaa tämän vuoksi. Sitten jos vielä lisäksi ei kotoa, kanssaopiskelijoilta tai edes opettajilta tule tukea koulutielle, niin vaikea sitä on edes lahjakkaan nuoren löytää itsestään voimia opintiellä jatkamiseen.

Ihan oma juttunsa on sitten se, kuka lasketaan lahjakkaaksi ja kuka ei. Lahjakkuuksia on monenlaisia, muutakin kuin tuo matemaattinen. Vaikkapa käden taidot. Sisukkuus on myös eräs lahjakkuuden osa-alue.

Lainaus käyttäjältä: Silppu - joulukuu 12, 2008, 13:24
Usein on myös niin, että lahjakkaammat kokevat opiskelun, jossa ei ole haasteita pitkästyttäväksi, ja opiskelumotivaatio katoaa tämän vuoksi. Sitten jos vielä lisäksi ei kotoa, kanssaopiskelijoilta tai edes opettajilta tule tukea koulutielle, niin vaikea sitä on edes lahjakkaan nuoren löytää itsestään voimia opintiellä jatkamiseen.

Ihan oma juttunsa on sitten se, kuka lasketaan lahjakkaaksi ja kuka ei. Lahjakkuuksia on monenlaisia, muutakin kuin tuo matemaattinen. Vaikkapa käden taidot. Sisukkuus on myös eräs lahjakkuuden osa-alue.

Kirjoitit viisaita sanoja, Silppu!
Itse olen toiminut aikuiskouluttajana oto jo 70-luvun alkupuolelta lähtien, ja osa 70-luvun oppilaistanikin työskentelee vieläkin samassa konsernissa, joten on voinut seurata miten minkäkinlainen ihminen pärjää työelämässä.
"Lahjakkuuksia" on joka lähtöön, ja monien ominaisuuksien sopivana yhdistelmänä tulee sitten "lahjakkuus selviytyä ja menestyä".
Riippuu tietysti työtehtävistä, mutta esim. kyky tulla toimeen hyvin erilaisten ja usein hankalienkin ihmisten kanssa on lahja jos mikä, ja jonka puute on suistanut monen uran laskukierteeseen.

Itse ajattelen niin että jokainen meistä on jossakin asiassa hyvä. Koulutuksella ja sopivalla ohjauksella pitäisi vain saada ne parhaat taidot esille. Oppimiseen vaikuttaa myöskin hyvin paljon henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen. Yksilöitäkin on erilaisia, toinen oppii teorian kautta ja toinen käytännön kautta. Melkoinen haaste oppilaitokselle sovittaa opetussuunnitelma kaikille sopivaksi. Väitän ettei se edes ole mahdollista. Tämän takia tulee sitten niitä eroja.

Oma mielipiteeni on että kun sitten koulujen loputtua mennään työelämään niin ihmisuhdetaidot vievät loppupelissä pidemmälle kuin pelkkä tieto taito.

Taitaapi olla niin että kompetenssi, osaaminen on monien tekijöiden summa ja prosessi, jossa ei voi erottaa sosiaalisia eikä kognitiivisia tekijöitä toisistaan. Ei pärjää ilman toista, vaikka toinen olisi kuinka vahva...Sitten kun vielä tarvitaan taito pistää tämä oma potentiaali täytäntöön. Ja olla valmis kokoajan oppimaan uutta.

Että siinä on haastetta kaiken maailman koululaitoksille. Minusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä. Suomessa taas ihan tutkitusti se yksi viisasten kivi on juuri melkoisen tasainen ja alueellisestikin tasavertainen koulutus - toki siitäkin poikkeuksia Munkkiniemen ja Utsjoen välillä löytyy.

Lainaus käyttäjältä: AikisMinusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä.

Ja tuosta oli todistuksena mikä virallinen tutkimus, vai oliko se todellakin vain oma "vaikutuksesi" parin vuoden Australiassa vierailun jälkeen  :confuse

Kiva Jaaks että sinäkin olet hereillä >:D

Se suomenkielinen sana, jota yrität ilmeisesti tuossa hakea, on vaikutelma... Minulla ei yrityksistäni huolimatta niiden useamman kuin kahden vuoden 'vierailun' jälkeen valitettavasti ollut juurikaan vaikutusta Australian koulutusjärjestelmiin - ainakaan siinä määrin kuin täällä Suomessa.

Tietysti jos mielipiteeni perustuu tutkimukseen, mainitsen lähteen, kuten kaikkien muidenkin ajatuksiaan täällä ilmaisevien tulisi tehdä. Kun taas ei ole tutkimustietoa käsillä, käytetään ilmaisua 'minusta vaikuttaa'.

Se tietysti on tosiasia (josta jokainen asiasta kiinnostunut löytää faktoja esim netistä), että Melbournessa tehdään paljon esimerkiksi sellaista tutkimusta, joka ylittää kansainvälisen tiedekynnyksen. Muillakin alueilla se on koulujärjestelmässään edelläkävijä, esim. co-education ja koulun sosiaalityö.

Ikävää Jaaks, että jaksat aina jankuttaa tuosta Australiassa väliaikaisella viisumilla viettämäni ajan pituudesta...määrähän ei aina ole suoraan verrannollinen laatuun. Tällä foorumilla on monia, joilla ei ole sitäkään vähää kokemusta (mitattiinpa sitten laadullisesti tai määrällisesti) Australian yhteiskunnasta tai elämäntavoista, ja jotka silti aukovat päätään ilman että siitä nälvitään. Erittäin ikävää on nimenomaan se, että moderaattorit eivät ole saaneet sinua kuriin tässä minun nälvimisessäsi. Vielä näin joulun alla; etkö tiedä että tontut kurkkivat...

Lainaus käyttäjältä: Jaaks - joulukuu 12, 2008, 21:04

Lainaus käyttäjältä: AikisMinusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä.

Ja tuosta oli todistuksena mikä virallinen tutkimus, vai oliko se todellakin vain oma "vaikutuksesi" parin vuoden Australiassa vierailun jälkeen  :confuse

Mietin just samaa....

Olen samaa mieltä Aikiksen kanssa siitä että etenkin peruskoulutasolla suuri ongelma on opetuksen epätasaisuus. Ja tämä on oikea oravanpyörä sillä kun vanhemmat kuulevat että jokin koulu on hyvä, he laittavat lapsensa sinne. Ja se taas muokkaa hieman lapsiainesta ja houkuttelee parempia opettajia (joissa on VALTAVIA eroja ihan koulun sisällä). Näin mekin olemme tehneet, laitoimme lapsemme alueen parhaaseen julkiseen yläkouluun, sillä oman alueen paikallisissa on valitettavan huono maine ja taso.

Suomessa opetus on homogeenista sillä sitä muokkaavat aika tiukat lait ja asetukset ja yhtenä tärkeänä tekijänä kirjat. Täällähän kirjoja ei juuri ole ja se luonnollisesti vaikuttaa mikäli opettajan itsensä taso ei ole kehuttava. Suomessakin löytyy tasoeroja, mutta erot ovat pieniä eikä valtavia kuten täällä.

Lapseni ovat käyneet koulua molemmissa maissa ja valitettavasti liputan ehdottomasti suomalaisen järjestelmän perään. Se näkyy kyllä aikuisena, vaikka lapsena ihmetteleekin miksi minun pitää opetella Ranskan vallankumousta, USAn valtiojärjestelmää, eri uskontojen historiaa ja kasvin fotosynteesiä. Ne kaikki muokkaavat ihmisen näkemystä maailmasta ja vaikuttavat siihen millainen ihmisestä kasvaa - vaikka ne asiat sinällään unohtuvatkin suurimmaksi osin. 

Yliopistojen kohdalla asia on hiuka erilainen, ne muokkaantuvat joka maassa eri tasoisiksi. Tutkijoiden líikkuvuus on ihan eri luokkaa ja parhaat etsiytyvät parhaisiin paikkoihin. Mutta kaikki eivät tahdo tehdä huiopputiedettä (joka tarkoittaa aina ylipitkiä päiviä huippuyksiköissä) ja he hakeutuvat keskinkertaisiin laitoksiin. Ja on myös olemassa harrastelijoita, jotka vaan haluavat palkkaa, heille ei paikan maineella ole niin merkitystä (eivätkä he pääse hiuppupaikkoihin).

Australialla on paljon tekemistä jos se haluaa profiloitua opetuksen tason nostajaksi. Mutta täkäläisessä koulujärjestelmässä on paljon hienoja elementtejä, jotka ilman muuta siirtäisin Suomeen. Kuten se että lapset opetetaan esiintymään, väittelemään ja perustelemaan omia näkemyksiään. Ylipäänsä ottamaan osaa opetukseen. Ehkä on niin että kaikkea ei voi saada, mutta jos voi, toivoisin että Australia yrittäisi vähän enemmän.

Lainaus käyttäjältä: Kyra - joulukuu 13, 2008, 02:12

Lainaus käyttäjältä: Jaaks - joulukuu 12, 2008, 21:04

Lainaus käyttäjältä: AikisMinusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä.

Ja tuosta oli todistuksena mikä virallinen tutkimus, vai oliko se todellakin vain oma "vaikutuksesi" parin vuoden Australiassa vierailun jälkeen  :confuse

Mietin just samaa....

Ensimmäisenä tulee mieleen esim. PISA-tutkimus http://www.pisa.oecd.org/document/2/0,3343,en_32252351_32236191_39718850_1_1_1_1,00.html (http://www.pisa.oecd.org/document/2/0,3343,en_32252351_32236191_39718850_1_1_1_1,00.html). Kappaleessa 4 käsitellään muun muassa nimenomaan tätä oppilaitosten välistä eroa oppimistulosten suhteen. Kyllä tähän tilanteeseen ollaan ainakin Viktoriassa ihan tosissaan herätty viime vuosina ja Viktorian hallitus pyrkii tuomaan ne "heikommat" julkiset koulut lähemmäs muiden tasoa. Ketä kiinnostaa lukea meidän suunnitelmista ja prioriteeteista, voi lukea Blueprintin: http://www.education.vic.gov.au/about/directions/blueprint2008/thepaper.htm (http://www.education.vic.gov.au/about/directions/blueprint2008/thepaper.htm). Eli ymmärretään että jatkuvasti voi (ja pitää!) parantaa systeemiä tulevien sukupolvien hyväksi. Täytyy kuitenkin vielä liputtaa   :pepsodent  että Viktoria pärjää kokonaisuudessaan hyvin verrattuna moneen muuhun Australian osavaltioon oppimistulosten suhteen, kuten viimeaikaiset NAPLAN-testit osoittivat: http://www.naplan.edu.au/verve/_resources/NAPLAN_Summary_Report.pdf (http://www.naplan.edu.au/verve/_resources/NAPLAN_Summary_Report.pdf).

Yllämainitut linkit liittyvät peruskoulutukseen ja yliopisto-tasoon en ota mitään kantaa kun en siitä mitään tiedä.

Riina,

Tuon Naplan tutkimuksen mukaan nayttaa olevan totta nuo osavaltioiden valiset erot oppimistuloksissa. Minua on aina vahan huvittanut paikallisten asenne taalla, kun koulutuksesta puhutaan. Melbournelaiset pitavat koulutustaan Australian parhaimpana. Mutta eikos ne kaikki osavaltiot ja maat nain ajattele????

Milka,

Totta kai jokainen aina vetää kotiin päin!!  :D  Tutkimuksilla pyritään tietysti löytämään keskiarvoja ym. mitä vertailla, mutta tärkeintä lienee se että kukin oppilas saa oman "tuloskortin" ja sitä voi sitten verrata parin vuoden päästä seuraavaan ja näin ollen siis "kilpailla" itsensä kanssa, eikä niinkään luokkatovereiden kanssa (puhumattakaan toisista osavaltioista). Yksilötasolla aina on jollain "huono päivä" just silloin kun satutaan testaamaan ja se saattaa aiheuttaa mielipahaa ja pettymystäkin. Siksi ei kenenkään oppilaan arviointi pitäisi perustua ainoastaan yhteen testiin, kokeeseen tai osa-alueeseen. Osavaltiotasolla erot syntyvät myös siitä minkä Merja jo mainitsikin, etteivät Australiassa esim. opetussuunnitelmat ole yhteneväisiä, ja koulukin aloitetaan eri osavaltioissa eri ikäisenä jne.

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että kodilla ja sieltä perityillä asenteilla on suuri vaikutus yksilön menestykseen, alalla kuin alalla.

Lainaus käyttäjältä: Milka - joulukuu 14, 2008, 15:44
Melbournelaiset pitavat koulutustaan Australian parhaimpana. Mutta eikos ne kaikki osavaltiot ja maat nain ajattele????

Tottakai kaikki ajattelevat nain! Queenslandissa tosin ei ole liiaksi laitettu paukkuja siihen hengennostatukseen silla kaikki tutkimustulokset (http://www.news.com.au/couriermail/story/0,,24777327-27197,00.html) eivat imartele.

Ihan pikku detalji tahan sekaan: Education Queensland on maaritellyt primaryyn kahdeksan Key Learning Areas (http://education.qld.gov.au/curriculum/area/index.html), joita sujuvasti yhdistellaan opetuksessa. Suomalaisen peruskoulun pakollisten aineiden lukumaara peruskoulussa on 17. Pieni ero ajatusmaailmassa havaittavissa... Tosin kaytannon elamassa painotus ainakin QLD:ssa menee paljon sosiaalisten ja ryhmatyotaitojen puolelle. Ihan kelpo valuuttaa aikanaan tyoelamassa.
Nimimerkilla "Tietoja & taitoja voi aina opettaa mutta asenne pitaa olla jo valmiina". Siihen taitavat namakin koulut nojautua lapsia kohti aikuisuutta ohjatessaan.

Tuossa kun ruohonkorsi suussa makoilin ja katselin poutapilvien seilausta taivaan kaarella niin tuli mieleen tasta opetuksesta semmoinen asia etta taalla ehka pitaa olla myos koulutuksen suhteen valikoivampi kuin suomessa.

Samoin kuin esimerkiksi ostosten suhteen, ei voi aivan yhta sokeasti luottaa siihen etta joka kaupasta saa ainakin kohtuu laatua, vaan pitaa olla valistunut ostaja ja osata itse paattaa mika on riittavan hyvaa omiin tarpeisiin ja tarvittaessa vaihtaa tuotetta/ostospaikkaa.

Suomessa ainakin minun nuoruudessani nyt suurinpiirtein tiesin saavani ihan kayttokelpoista laatua ilman tuotteen henkilokohtaista tarkistusta, ostin sen nyt mista ostinkin.

Koulutuksen suhteen on sitten ehka se sama asia, joissakin kouluissa johtuen alueen sosioekonomisesta taustasta on paljon ailahtelevampaa oppilasainesta ja sita myota myos ongelmia, huonoja tuloksia jne jne. Vastaavasti toisilla kouluilla on kaikki hyvin, tulokset ovat hyvia, lapset kasvavat mallikansalaisiksi ja muutenkin aurinko paistaa.

Jokaisessa kylassa (lue:isossa savussa) on varmaan omat alueensa jonne en ehka omaa lastani laittaisi kouluun, ja sitten jos tammoisia alueita on useita tai juuri naihin "ongelmakoulujen" ongelmiin ei ole puututtu ajoissa niin ongelmat paasevat ryostaytymaan kasista. (muistaakseni tasta puhuttiin jossain mediassa juuri taalla Brisbanessa) Tietenkin tama nakyy tilastoissa, mutta samalla voi olla aivan hyvia opettajia ja kouluja ihan lahistollakin.

joku teki suomessa asiasta vaitosta tai vastaavaa tutkimusta Jamsankosken lapsista ja siina suurinpiirtein universaaliseti vaitetaan etta kun vahavaraisesta taustasta niin koulutulokset ovat huonompia (sivu 65 https://jyx.jyu.fi/dspace-webapp/handle/123456789/8704 (johtuuko se siita etta kotona ei tueta vai mista sita en tieda, enka tuota tutkimusta nyt niin paljoa viitsinyt lukea :))

Eli uskoisin etta laatu on paljon ailahtelevampaa taalla kuin suomessa johtuen siita etta suomessa on ihmiset ja asiat homogeenisempia (onko esim tuloerot suurempia suomessa vai taalla, ja vaikuttaako se paljon mainostettu hyva sosiaalitoimi homogenisoivasti siihen).

ja enka perustele kantojani ne on vain ihan mutu periaatteella ajateltuja, takaisin pilvenhattaroiden tuijotteluun :pepsodent