Lapsiperhe muuttaa Melbourneen

[jounij]

Eikö teilläpäin, Ruu, naapurien roskikset ja kierrätyslaatikotkin koskaan suorastaan pursua jätettä? Itsellämme on samankaltainen tilanne kuin teilläkin, mutta naapurustossamme näyttää suurimmalla osalla olevan vaikeuksia saada roskapöntön kantta kiinni useimpina tyhjennyspäivänä.


Ei ihan yhtä optimistisena yhteisjätehuollon suhteen

[RUU]

Jouni, mä tässä vaan harjoittelen aussimaista puhetyyliä: ikäviä asioita ei tietenkään olekaan ja vaikka olisikin, ne ovat ihan kivoja kuitenkin. Siis mitä siitä sitten vaikka jollain pönttö vähän pursuaakin (ei toki meidän kadullamme), antaa sitten pursuta sen yhteispöntönkin. Kyllä ne roskat sinne jonnekin aina katoavat.
Joko siis roskis on kivan tyhjä tai sitten kotiin on saatu paljon uutta ja kivaa hupia. Molemmin parempi? 

Kierrätystä en ole tainnut vielä nähdä kenelläkään kansi raollaan (paitsi meillä  ). Ehkä se johtuu siitä, että naapurien pahvilaatikot pursuilevat sekajätteessä litistymättöminä...

[chilifinn]

Jounin sanoja lainatakseni tervemenoa Australiaan kun ei täältä Suomesta käsinkään voi muulla tavoin asiaa sanoa. 
Kuvailitpa hauskasti alkutunnelmia ja lasten aivoituksia. 
Kerrohan jatkossakin tuntemuksia jos ehdit.

Aurinkoisia talvipäiviä Melbourneen
toivottaa Chilifinn

[eevis]

Räyhä Kiva että olette nyt sitten turvallisesti perillä! On se Mellu vaan niin mahtava paikka, siinä sitä riittää tutustumista ja katsomista, aurinkoisia "talvi"päiviä kaupunkiin tutustuessa tosiaan teille minunkin puolestani!

[Silppu]

Tervemenoa Räyhä myös minulta! Loskakelit ovat nyt taakse jäänyttä aikaa.....

kesäterveiset Suomesta,

Silppu

[R?yh?]

No voi varjelkoon, kaikki vaan roskiin!? Eikun siis kierrätykseen... Aika nopsasti lakkasi naurattamasta nuo isot pullot, roskaahan tulee ihan älyttömästi! Täytyy siis suunnistaa pihan perälle tervehtimään eriväriä pönttöjä, tämä systeemihän olikin tuttu Keski-Euroopasta.

Ja kiitos tuosta TFN-valaistuksesta!

Voi Venäjä kun on rasittavaa, kun ihminen ei saa nukuttua. Lapset vetää sikeitä kuin pienet porsaat konsanaan. Mutta minä olen päässyt hyvään kahden pätkän unirytmiin. Ensin iltakymmenestä aamu kolmeen. Sitten vähän sähköposteja ja dundernewsiä ja aamuviidestä onkin sitten hyvä ottaa toinen pätkä unta. Täytyy varmaan huomenna sinnikkäästi valvoa myöhempään, jospa sitten saisi nukuttua aamuun asti.

Päivän plussahavainto : kassanhoitaja pakkaa mun ostokset!! Tästä olen aina haaveillut!
Päivän miinukset : muovikassit kestävät juuri ja juuri kaupan ovelle asti, ennenkuin kahvat repeävät. Ilmeisesti samaa laatutasoa vessapaperin kanssa...

Yön pimeydestä,

Räyhä

[Kaitlin]

Pikaisesti toivottelen Räyhälle & perheelle onnea perille pääsystä! Olenkin teitä miettinyt useaan otteeseen, mutta lapset saivat vesirokon niin aika mennyt tässä heitä hoidellessa ja vasta nyt pääsen kunnolla surffaileen =)

Kerrohan lisää kuulumisia ja imetyksiä!!

Kati & poppoo

[RUU]

Päivän plussahavainto : kassanhoitaja pakkaa mun ostokset!! Tästä olen aina haaveillut!
Päivän miinukset : muovikassit kestävät juuri ja juuri kaupan ovelle asti, ennenkuin kahvat repeävät. Ilmeisesti samaa laatutasoa vessapaperin kanssa...

Tuo on tosiaan kivaa, että kassalta saa ostokset valmiiksi kasseissa. Jotkut kassat pakkaavat jopa hyvin, toiset ihan miten sattuu.

Osta, Räyhä, niitä räikeän vihreitä kesto-/ekokasseja, hintaan $1/kpl. Ne on niitä kankaanomaisia kasseja, joihin mahtuu parin kolmen kertakäyttökassin tavarat. Ainakin meilläpäin on monessa kaupassa myynnissä myös eri väreissä ja eri kuvioilla varustettuja malleja (kuten urheiluseurojen logot, Simpsons, jne). Targetista, K-Martista, yms saa myös noita. Supermarketeista löytyy yleensä myös kylmälaukkumalli.
Niitä kertakäyttökasseja voi sitten välillä ottaa roskapusseiksi...

Juuh, vessapapereista meilläkin seulan on läpäissyt vain yksi merkki eikä sekään ole serlaa.
Tämäkin pieni detalji vahvistaa entisestään luuloani siitä, että tavaroiden keskimääräinen laatu Australiassa on heikompi kuin Euroopassa. Mutta että siitä pitää kärsiä vessasakin... 

[Zara]

Moikka Rayha!

Ja tervetuloa tanne Melbourneen! Toivottavasti nahdaan joku kerta, kun nyt
niinkin lahella asutaan! Nuo uudet kokemukset taalla Ausseissa (seka sinun etta lapsienne)
ovat todella kivoja, joten laita vaan havaintoja tanne! Niita itsekin muutama vuosi sitten
tehneena... 

[Tuipa]

Tervetuloa meidankin puolesta!
Teille sattui kylla hyva paiva jos oli 16 astetta, mina tassa jo sunnuntai aamuna skrabasin ikkunoita... Ja oli kylla kivaa!!  Ihan oikeasti! Olen jo tassa ehtinyt harmitella, etta paras hiihtokausi aikoihin jaa valiin, kun lahdemme pian Suomeen lomalle... Jos lunta tulee ikava, niin meilta loytyy pulkkia, ja jopa kaikkien ikaluokkien kateelliset katseen keraava stiga! Ja tassa samalla toivotan myos Suomi seuran puolesta tervetuloa Suomi talolle! Ehka nahdaan jo parin viikon sisalla juhannusjuhlissa??

[Kaitlin]

ja imetyksiä!!

Hmmm siis IHMETYKSIÄ! :D:D

K

[pinkus]

Onpa kiva kuulla etta kaikki on hyvin! Oon lukenut teidan perheen seikkailuista taalla ja ollut ihan itekin innoissani Onnea vaan koko porukalle minunkin puolestani!

[R?yh?]

Heissan hopsan! Niin sita on kaksi viikkoa vierahtanyt, etta heilahti. Mies on ollut lomalla, lahti tanaan toihin, niinpa on yritetty hoitaa virallisia asioita niin paljon kuin mahdollista naissa kahdessa viikossa. Paljon on ollut puuhaa ja koska lapsiakin on taytynyt valilla viihdyttaa, eipa ole juuri ehtinyt netissa roikkua. Ja kun nyt on saanut yotkin jo kaytettya nukkumiseen, ei ole tullut Dunderiinkaan kirjoiteltua. Mutta, I'm back, ja ajattelin tassa vahan kirjoitella sekalaisia kokemuksia ja tuntemuksia nailta alkumetreilta seka kaikkien huviksi, etta tuleville siirtolaisille ehka vahan hyodyksikin. Meilla on siis valiaikainen asunto Glen Waverleyssa ja taalla olemme asioita hoitaneet.

Ensimmaisena mahdollisena arkipaivana, joka sattui olemaan tiistai, suuntasimme ihan ensimmaiseksi pankkiin. Halusimme avata tavallisen tilin juoksevien asioiden hoitoon (palkat, laskut yms) ja saastotilin, jossa on vahan parempi korko. Lisaksi halusimme luottokortit. Homma sujui kuin tanssi, pankissa tosin kului aikaa varmaan reilun tunnin verran, mutta perjantaina meilla oli seka pankki- etta luottokortit takataskussa. Suosittelen kylla lampimasti pankkien tarjontaan tutustumista etukateen netissa, etta ehtii rauhassa lukea eri vaihtoehtoja ja vertailla mahdollisia maksuja yms. Nain mekin teimme, ja vaikeaa olisi varmaan muuten ollut siina yhdelta istumalta paattaa, mita oikein edes tarvitsee. Ja osaa sitten jo kysyakin ne kohdat, mita ei ehka ole ymmartanyt lukiessa. Nain ei tule ostettua sikaa sakissa ja harmitella sitten jalkeenpain vaaraa valintaa. Pankissa sai itse naputtaa koneelle PIN-koodin pankkikorttia varten, eli sekin on hyva miettia etukateen, etta tulee semmoinen minka muistaa. Lisaksi tilia avatessa ja kortteja tilatessa piti syottaa koneelle security code, joka sai olla numero-tai kirjainyhdistelma. Myohemmin mietin, etta mihinkahan sita muuten tarvittiin. Se selvisi, kun pankki- ja luottokortit tulivat postissa. Kortit piti aktivoida soittamalla tiettyyn numeroon ja toisessa paassa kysyttiin liuta kysymyksia henkilollisyyden varmistamiseksi, mm se security code. Onneksi oli viela muistissa, mika on suuri ihme, samalla viikolla kun tuli hoidettua sata muuta asiaa. Sitten piti viela kipaista takaisin pankkiin antamaan koneelle PIN-koodi myos luottokorttia varten.

Medicaressa kaytiin myos heti ensimmaisena paivana, ja siella tati kysyi milloin olemme saapuneet ja passitti sitten kotiin odottamaan, meidan immigration tiedot siirtyvat kuulema heidan jarjestelmaansa vasta kaksi viikkoa saapumisesta, ja siihen saakka ei voi kuulema tehda mitaan. Hhmmm, olimme tasta vahan ymmallamme, ja paatimme muutaman paivan paasta kavaista toisessa medicaren toimistossa. Siella saimme ihan erilaista palvelua, virkailija otti passeistamme ja viisumeista kopiot, auttoi tayttamaan kaavakkeen ja kehoitti tulemaan tunnin kuluttua uudelleen, ettemme turhaan istuskele siina silla aikaa, kun han tekee homman valmiiksi. Tunnin paasta saimme medicare-numeron, jota voimme tarvittaessa kayttaa ja kortit tulevat kuulema parissa viikossa postissa. Homma pihvi. Luulisin...

Centrelinkissa kavimme myos, tietomme otettiin jarjestelmaan ja saimme mukaan vinon pinon esitteita palveluista. Kysyimme samalla, mihin meidan pitaa suunnistaa, etta saamme lapset rokotusrekisteriin. Meidat neuvottiin Civic Centeriin, josta loytyi Health Department (tai jotain sinnepain...) ja siella ojensin terveyskeskuksesta tulostetut listat lasten rokotuksista. Kaikki todettiin olevan ok, suositeltiin viela lisaksi meningokokkirokotusta. Vain nuorimman (6v) tiedot merkittiin rekisteriin, sinne kuulema kerataan tiedot vain seitseman vuotiaaksi saakka. Mutta saimme kaikille kolmella todistuksen, etta immunisation completed. Yksi osa jaa meille ja yksi kiikutettiin kouluihin.

Sitten suuntasimme toiveikkaina kohti real estate officeja. Ajatus oli, etta kerromme heille, millaista vuokrataloa etsimme ja he sitten varmaankin ystavallisesti auttavat meita loytamaan sellaisen. Kissan viikset. Ensimmaisessa meille naytettiin suoraan ovea, sorry, we can't help you. Seuraava tyonsi vapaana olevien talojen listan kateen, eika vaivautunut edes kirjoittamaan yhteystietojamme ylos. Kavimme viela parissa, ja niissa kysyttiin mista talosta olemme kiinnostuneita heidan listallaan. Yksikaan ei ollut patkaakaan kiinnostunut kuulemaan millaista etsimme. Tasta viisastuneina tajusimme vaihtaa strategiaa. Ala turhaan vaivaudu toimistoille, kukaan ei halua palvella sinua. Etsi siis netista ne talot, joista olet kiinnostunut. Soita ilmoituksessa olevaan numeroon ja ole ihan alyttoman kiinnostunut vain ja ainoastaan juuri tasta talosta ja sovi nayttoaika suoraan talolla. Talla systeemilla saimme nayton kahteen paikkaa, soitimme kahdestatoista talosta!!! Vahan alkoi kylla ahdistaa. Yhtakkia vuokratalon etsintaan varaamamme kuukausi alkoi tuntua toivottoman lyhyelta ajalta. Onni oli kuitenkin puolellamme. Ensimmainen talo oli todella kaamea, kylla oli hyvin kuvakulmat valittu nettiin, todellisuus oli jotain ihan toista. Mutta toinen, jota kavimme katsomassa oli oikea toiveiden tayttymys. Tilava ja valoisa talo, nelja makuuhuonetta ja se uima-allas. Oikein siisti ja putipuhdas, kuin uusi vaikkakin kymmenen vuotta vanha. Ihan vieressa iso puisto ja mahtava leikkipaikka. Omistaja asuu viela talossa ja oli paikalla, kun saavuimme katsomaan. Juttelimme pitkaan ja joimmepa siina kahvitkin. Sitten menimme valittajan toimistolle tayttamaan papereita, joissa annoimme kaikkia mahdollisia tietoja itsestamme arviointia varten. Ja kappas vain, paasimme hadin tuskin kotiin, kun valittaja soitti peraamme ja sanoi, etta vuokranantaja on hyvaksynyt meidat!! Pitaisi tuoda kuukauden vuokra (jota itse olimme aiemmin tarjonneet takuun lisaksi etukateismaksuksi) ja tulla tekemaan vuokrasopimus. Jahuu! Pyyhkaisimme pankin kautta takaisin ja teimme paperit. Palvelu oli todella hyvaa, saimme kaikki mahdolliset esitteet ja selvitykset oikeuksista ja velvollisuuksista ja valittaja kavi kaikki sopimuksen kohdat lapi kanssamme, etta olemme ne varmasti ymmartaneet. Paasemme muuttamaan 6.7., silloin viedaan vuokratakuu toimistolle ja saamme avaimet. Talo on Rowvillessa, lasten kouluihin on matkaa 1km ja meidan tyopaikalle 11km. Mahtavaa!!

Ja sitten kavimme ilmoittamassa lapset kouluihin. Tytot menevat Park Ridge Primaryyn ja poika Rowville Secondary Collegeen. Rehtorit olivat oikein leppoisia ja kehua retostelivat koulujansa ihan sumeilematta. Siis ihan totta, naissa kouluissa on varmaan koko maan parhaat opettajat ja meidan lapset tulevat olemaan siella ikionnellisia ja niista pidetaan parempaa huolta kuin missaan muualla, absolutely no worries  Huh huh, en oikein tiennyt olisiko pitanyt itkea vai nauraa... no aika nayttaa kumpaan suuntaan kaantyy. Tytot paasevat talla viikolla muutaman tunnin tutustumiskaynnille ja koulu alkaa sitten meidan lapsilla loman jalkeen eli 16.7. Ja sitten paastiin ihmettelemaan koulupukuja. Onneksi olivat tosi avuliaita niissa myymaloissa, kun enhan mina siita listasta edes tajunnut, etta mitka kaikki naista pitaa ostaa ja montako. Lapset sovittelivat vaatteita viela kotona, eivatka millaan olisi raaskineet riisua niita paaltaan. Lupasin, etta saavat viela pitaa niita kyllastymiseen saakka. Tahan kohtaan otan mieluusti vastaan neuvoja, minkalaista varustusta kannattaisi hankkia evaita varten, etta mahtuu reppuun ja evaat pysyy syomakelpoisena? No, rahaahan tahan sai sitten kulumaan ihan kivasti. Pakollisiin ja "vapaaehtoisiin" maksuihin jatimme puolen vuoden taksoilla molempiin kouluihin n 300$ ja kouluvaatteisiin upposi isoimman lapsen osalta 440$ ja tytot yhteensa 410$. Kengat puuttuu viela kaikilta. Eli semmoiset 1500$ saa maksaa siita ilosta, etta lapset paasevat halpoihin valtion kouluhin. Onneksi sentaan universumin parhaisiin

Autokin saatiin ostettua. Kovastihan ne myyjat kylla sita autoa myivat, mutta vahan heikosti vastailivat kysymyksiin, kun yritin saada tolkkua, etta mita kaikkea tassa pitaa hoitaa, etta silla autolla voi sitten laillisesti ajella. Mies oli onneksi kuullut RACV:sta ja sen toimistolta saimme tuhdin tietopaketin kuinka mm rekisterointi toimii ja mita vakuutukset kattavat ja mita autoliikkeen pitaa hoitaa ja mika kuuluu meille itselle. Sitten oli vahan itsevarmempi olo marssia takaisin autokauppaan.

Kaiken taman lisaksi on osettu jaakaappi ja joitain huonekaluja, saapa nahda saammeko ne todella 6.7. vai nukummeko sitten lattialla. Painotin kylla kovasti, etta tarvitsemme tavarat todella, nimenomaan tuona paivana, ei aiemmin, eika myohemmin. Jannitysta elamaan!!

Ai niin, tax file numberit haimme netin kautta ja ne tulivat alle kahdessa viikossa postissa. No worries!

Kannykkaliittymaviidakko vaikutti minulle sen varran sekavalta ja erilaiselta kuin Suomessa, etta otin alkuhataan halvan prepaidin, etta ehdin vahan lueskella noita mainoksia ja opuksia, ennenkuin sitoudun mihinkaan. Eikahan sita muuta liittymaa saakaan, ennenkuin on esittaa kolme vakuuttavaa todistusta olemassaolostaan, eli passin ja viisumin lisaksi pitaisi viela olla esittaa esim medicarekortti ja aussiajokortti tms. Ja oikeasti, kun naita asioita on pitanyt hoitaa niin paljon kerralla ja on lukenut herra ties kuinka paljon erilaisia sopimuksia ja ehtoja jo heti ensimmaisella viikolla, niin tassa kohtaa ei ole enaa kapasiteetti riittanyt alkaa kahlaamaan viela naitakin lapi. Ehka ensi kuussa sitten.

On tassa silti ehditty vahan jo vapaallakin olla. Kavimme Healesville Sanctuaryssa katsomassa elaimia ja paasimme silittamaan Wallabieta. Lapset olivat tietysti innoissaan, melkein yhta paljon kuin mina! Ja toisena viikonloppuna oli aurinkoinen saa, niin suuntasimme kohti viinitiloja ja kyllapa oli mahtavat nakymat, viinista nyt puhumattakaan!! Ja sattuipa viela, etta Panton Hilllin laheisyydessa pari kengurua loikkasi tien poikki, oli siina ihmettelemista. Pysahdyimme tien reunaan ja laheisella aukiolla oli toista kymmenta kengurua tuijottamassa meita.

Ehdimmepa Suomi-kouluunkin, ja kiitos vaan lampimasta vastaanotosta!! Lapset viihtyivat erinomaisesti ja me aikuisetkin olimme todella iloisia mukavasta juttuseurasta. Meita nahdaan siella varmasti jatkossakin. Suomitalolle emme ehtineet Juhannuksena, oli iltaedustamista tyoasioissa.

Viela pitaisi hoitaa-listalla on viela ajokorttiasia, jota emme ole viela kiirehtineet. Katsoimme netista, etta ilmeisesti Saksan ja Suomen ajokortit saa taalla Victoriassa muutettua paikallisiksi ilman mitaan testeja. Kotivakuutus pitaa saada kuntoon siihen mennessa, kun kontti saapuu, siihen saakkahan tavarat ovat vakuutettuna rahtivakuutuksen kautta. Ja sitten pitaisi saada selkoa noista  yksityisista sairasvakuutuksista, meidan tuloilla ilmeisesti kannattaa joka tapauksessa lisamaksujen  valttamiseksi. Joten iltalukemista riitttaa.

Mies tosiaan meni toihin tanaan ja minakin jo sen verran osallistuin, etta lahdin pomon mukaan valitsemaan kalusteita ja muuta tarpeellista uuteen toimistoon. Itse menen toihin nailla nakymin elokuussa. Siihen saakka yritetaan paasta kiinni muuten normaaliin arkeen. Eikohan se siita, kunhan koulut alkaa. Nyt on kuitenkin tarkeimmat ja kiireellisimmat asiat aika hyvin hanskassa, niin voi alkaa keskittya elamaan. Ylipaataan fiilikset on hyvat, vaikka iltaisin onkin ollut rattivasynyt.

Muita irtohavaintoja:
-Siis leivasta todellakin tulee ongelma!! Kenelta sita ruisleivan juurta saikaan??  Leipomon leivat nayttaa tosi mahtavilta, niista puuttuu vain yksi: maku!
-Sushia saa joka nurkalta, olen onnellinen!!
-Kuvittelenko, vai onko ruuissa valtavan pitkat best before paivaykset? Voin vaan kuvitella lisa-aineiden maaran...
-En ole vielakaan loytanyt juustoa, jota lapset suostuisivat syomaan, maistuu kuulemma melkein yhta pahalta kuin margariinit. Huokaus . Maito sentaan jo uppoaa.
-Vasemmalla ajaminen vaatii yllattavan paljon keskittymista. Mutta muuten liikenne on leppoista ja kaikki antavat kauniisti tilaa toisilleen. Olen hammastynyt ja pelkasin tata turhaan kamalasti.
-Ja Ruu hei!! Pakko palata vessaosastolle: onko kleenexin voittanutta? Se on meilla talla hetkella karkipaikalla  

Pikkuhiljaa kotiutumassa,

Rayha

[jounij]

-Siis leivasta todellakin tulee ongelma!! Kenelta sita ruisleivan juurta saikaan??  Leipomon leivat nayttaa tosi mahtavilta, niista puuttuu vain yksi: maku!

Tarvitset leipäkoneen, ja sitten vain itse maustamaan leivät haluamallasi tavalla. Hyvää tulee, vaikket edes hapanleipää yrittäisikään tehdä. Ainakin meidän talossa tehdyt leivät on maistuneet niin itselle kuin vieraillekin erinomaisesti. Yli 6 vuoteen ei olla ostettu kaupan leipää.

-Ja Ruu hei!! Pakko palata vessaosastolle: onko kleenexin voittanutta?

Vaikken Ruu olekaan, niin vastaan, että olet löytänyt oikean merkin.


Hyvää asettumisen jatkoa toivottaen

[Zara]

Moikka Rayha!

Olipas tosi kiva lukea kokemuksianne!

Mehan ollaan melkein naapureita, kun Rowvilleen muutatte!
Kuten olen puhunutkin, asun Ferntree Gullyssa ja oon toissa Scoresbyssa!
Joten kiva saada muitakin suomalaisia naille nurkille!

[Kaitlin]

Mutta, I'm back, ja ajattelin tassa vahan kirjoitella sekalaisia kokemuksia ja tuntemuksia nailta alkumetreilta seka kaikkien huviksi, etta tuleville siirtolaisille ehka vahan hyodyksikin. 

Pikkuhiljaa kotiutumassa,

Rayha

Kiitos kovasti kun jaksat kirjoittaa. Minä olen jokaisen näistä lauseista imenyt sisääni ja taidanpa tehdä sellaisen MUST listan mitä pitää tehdä kun (ja huom KUN ) saavumme sinne. Kuulostaa että suht koht helposti kaikki hoitui kuitenkin eikä suuria mutkia tullut. Etukäteen asioihin tutustumista pitää varmasti alkaa harrastaa enemmän. Kun nyt saisi nuo muut iltahommat ensin pois häiristseämästä mm. se oma firma :/

Mulla olo alkaa olla jo sellanen että olen tosiaan raskaana. Nukkua voisi sen 12h joka yö eikä tiukkaa tekisi :p No katsotaan torstaina IELTS tulokset niin selviää meidänkin jatko.

Kirjoittelehan välillä taas kuulumisia kun ennätät!

Kati & katras + salamatkustaja

[Jurttamuori]

KOULUPUVUISTA JA EVÄISTÄ

Meillä on muksulla kaksikerroksinen "pehmo-esky" (siis kylmälaukku, saat mistä vaan supermarketista tai targetista eri kuvioinneilla), johon pikku-yläkerrokseen mahtuu morning tea ja isompaan ala-osioon lounas. Nythän ulkona on jääkaappilämpötilat  eli ruoka säilyy miten vaan, mutta kesällä jäädytän mehutetrat/pikku vesipullon ja pakkaan ne mukaan molempiin lokeroihin, mukavasti pitää eväät tuoreina ja sulaa juomakylmäksi lounaaseen mennessä.

Koulupukuja en ole ostanut uniformukaupasta enää sen jälkeen kun löysin $2 shopit ja K-Martin- Kaikkia värejä, kokoja ja malleja saa halvemmalla, tosin koulun logot tietysti puuttuu. Meillä poika 6-v kun likastaa paitoja siihen tahtiin että koko ajan saa ostaa uutta (ja pesukoneiden tehokkuudestahan on jo toisaalla ollut puhetta). Paitoja saa K-martista á 4$ ja housutkin irtoaa alle kympillä. Eikä ainakaan meidän koulut ole pahemmin tuhisseet kunhan värit on oikeat. Voi olla eri juttu isompien lasten kohdalla, koittaahan aina voi, ei siinä paljoa dollareita häviä... ja olen huomannut että Australiassa säännöt on tärkeitä mutta niiden noudattaminen ei ole ihan justiin, ihan pokkana on puettu edullisempiin kuteisiin.

Hö, kun Kleenexiä sais vielä kierrätettynä 

Kiva kuulla teidän kuulumisia,
Jurttis

[Leokatti]

Hö, kun Kleenexiä sais vielä kierrätettynä 

Et nyt kuitenkaan varmaan tarkoittanut ihan kirjaimellisesti, Jurttis.... . Eiköhän se kierrätyksen päätöspiste ole se vessanpytty... 

[Jurttamuori]

  Niin justiin Leokatti 

Siis kierrätyspaperista valmistettuna tietysti! Jätänpähän kuitenkin tuohon jälkipolvien naureskeltavaksi...

Muahhahhahaa,
Jurttis

[R?yh?]

No niin, muutto painaa paalle muutaman paivan paasta. Helppoa talla kertaa, vaatteet vain takaisin matkalaukkuun ja laukut autoon. Kavin tosin K-martissa ja ostin pari pakettia halvimpia mahdollisia astioita, joilla parjataan, kunnes omat tavarat tulee. Halpaa oli! Kiitos vaan vinkista Jurttis, sielta saatiin myos hyvat lunch boxit. Ja kuten huomaatte, finglish sujuu jo oikein hyvin!! Itse sekoitan tahan kotioloissa viela vahan saksaa, soppa on valmis! Ei tarvitse ihmetella, jos lapset eivat opi mitaan kielta kunnolla

Tytot paasivat tutustumiskaynnille kouluun viime perjantaina, joka oli koulujen lomaa edeltava paiva. Viitosluokkalainen sai lauman kavereita viidessa minuutissa,ja aivan kuten rehtori ennusti, lapset ovat paikallisia julkkiksia, ovathan he kaukaisesta Suomesta. Itse olin ekaluokkalaisen mukana koko muutaman tunnin vierailun. Lapsiraukka oli ensin kauhusta jaykkana, kun ei ymmartanyt sanaakaan ja muut parveilivat ymparilla ja puhuivat kaikki yhta aikaa. Ensin oli liikuntatunti ja tyydyimme seuraamaan tilannetta penkilta, kun muut leikkivat jumppasalissa liikunnan opettajan kanssa. Oma luokanopettaja antoi ensin ihan erikseen meidan ekaluokkalaiselle tekemansa tervetuloa-kirjan, johon oli kuvia koulusta ja kaikkien luokkakavereiden kuvat ja nimet, etta voi katsella niita loman aikana. Koulun luokkia ja paikkoja oli kuvattu ja kirjoitettu kuvien alle: this is computer class, this is canteen etc. Lisaksi saimme ison kasan kirjeita, jokainen luokalta oli kirjoittanut uudelle luokkatoverille tervetuliaiskirjeen, jossa kertoi itsestaan. Lisaksi opettaja oli kasannut harjoitusmateriaalia, josta voisimme kotona opetella loman aikana sanoja ja yksinkertaisia lauseita. Olin sanaton! Liikuntatunnin jalkeen siirryimme omaan luokkaan ja taytyy sanoa, etta kylla tuppasi naurattamaan, kun ensin oli vuorossa palomieshatun askaretelua! Jurttis, muistin sinua ja hassuja hattuja silloin!! Ekalla tauolla sitten syotiin vahan valipalaa ja sen jalkeen kaikki kilvan pyysivat uutta tulokasta leikkimaan. Kylla ujostutti ja piti roikkua aidin hihassa! Tauon jalkeen sitten olikin vuorossa kirjoitusta ja taytyy sanoa, etta meinasin pudota penkilta!! Lapset ovat olleet puoli vuotta ekalla ja kaikki kirjoittivat pari sivuisen tarinan tapaturmasta, joka heille on sattunut. No, olihan siella pienia kirjoitusvirheita, joita opettaja korjaili, mutta pitkia lauseita kirjoittivat ihan tuosta vaan. On siina meidan tytolla kirimista, kun ei osaa viela kunnolla kirjoittaa. Ja muutenkin taytyy sanoa, etta olin vakuuttunut opettajan tyoskentelysta!! Luokassa oli kuri ja jarjestys, ainakaan ei tyorauhasta ollut pulaa. Ja silti kaikki olivat innolla mukana. Tokalla tauolla sitten meidankin ekaluokkalainen rohkaistui irtautumaan aidin kadesta ja kirmaili muiden mukana pihalla. Kavivat aina valilla hakemassa tulkkausapua ja lopulta kuului meidankin neidin suusta: let's go! Ohhoh! Sovimme opettajan kanssa, etta loman jalkeen tytto kylman rauhallisesti jatetaan aamulla kouluun parjaamaan omillaan. Lapsiraukka murehtii sita joka ilta, "kun ma en ymmarra mita ne sanoo!" Mutta olemme harjoitelleet joka paiva vahan lisaa sanoja ja vahan kirjaimia ja numeroita. Ongelma on lahinna kai se, etta tama lapsiraukka on perinyt aitinsa perfektionismin, eika kesta ajatusta siita, ettei olekaan tilanteen herra talla kertaa. Niin, ja se vitosluokkalainen viihtyi mainiosti, eika malta odottaa, etta loma loppuu!! Olivat kuulemma kehuneet, kuinka hienosti lukee englantia!

Tuohon meidan muuttoon liittyen kysyisin, etta onko taalla postissa jotain vastaavaa palvelua kuin Suomessa, etta jos postia tulee vanhaan osoitteseen, niin se automaattisesti kaantyisi uuteen? Lahinna murehdin niita medicare kortteja, etta jos eivat ilmesty talla viikolla, niin mahtavatko tulla ikina perille? Muuten olen aloittanut uuden osoitteen ilmoittamisen joka paikkaan ihan itse.

Meilla on muuten taalla sukulaistytto 18v lomailemassa elokuun alkuun asti. Mistahan mahtaisi loytya parhaiten ikaistaan seuraa? U2Ut tervetulleita!

Niin ja osaako joku suositella hyvia kirppareita, tama lomalainen on intohimoinen kirppisihminen?

Rayha

[Reijo]

Räyhis,

Ei muuta kun postiin ja tekemään postin siirto ilmoitus

http://movingservices.com.au/manage_your_mail/redirect_mail/

[R?yh?]

Kiitos Reijo, linkki ja kaikki! Suuntaan siis postiin, jokin sentaan toimii niinkuin Suomessakin... Tassa on tullut jo ihan vainoharhaiseksi ja tarkistaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta, etta mahtaakohan tama ja tama toimia niinkuin luulisi vai onko siina sittenkin taas joku pikku aussijuttu. Eilen yritin maksaa maksua internet bankingin kautta, mutta siihenpa tarvittiinkin "pay anyone" rekisteroityminen ja nyt sitten odottelen code numberia, joka tulee postissa viikon kuluessa. Siis voi taivas!! Olisi nyt luullut, etta kun nettipankki on myonnetty, niin silla voisi maksaa rahaa mihin vaan, jos pankkiyhteystiedot on olemassa. Mutta ei, tehdaanpa viela yksi anomus lisaa ja jannataan tuoko posti paperit perille. Tuskan hikea tassa pukkaa

Tuskailee,

Rayha

[Leokatti]

Pieni huomautus vain, että aikaa saada joka taho tietoiseksi uudesta osoitteesta on sitten vain se aika, josta maksat Australia Postille. Jos sen jälkeen joku laittaa postia vanhaan osoitteeseen, on pelkästään uusista asukkaista kiinni, meneekö posti takaisin lähettäjälle vai roskiin. Erityisesti pankit ovat huonoja päivittämään osoitetietoja, joten varmistaisin ainakin sen, että pankista alkaa tulla posti kotiin uuteen osoitteeseen ASAP.

[R?yh?]

Jep, pankkiin olenkin jo ilmoittanut ja saanut vahvistuksen, etta osoitetiedot on rekisteroity. Muutenkin aion ilmoittaa joka paikkaan ihan itse uuden osoitteen, mika onkin lievasti turhauttavaa, kun saa kayda jokaisen paikan uudelleen lapi, mihin on viime kuussa osoitteensa antanut. Mutta ken leikkiin ryhtyy...

[RUU]

Muutenkin aion ilmoittaa joka paikkaan ihan itse uuden osoitteen, mika onkin lievasti turhauttavaa, kun saa kayda jokaisen paikan uudelleen lapi, mihin on viime kuussa osoitteensa antanut. Mutta ken leikkiin ryhtyy...

Tässä kohdassa minäkin olen suuresti kumartanut Suomen Postin palvelua, jossa he puolestamme ilmoittavat uuden osoitteen edelleen noin ziljoonalle eri yritykselle. Erittäin kätevä palvelu, joka vieläpä tehdään "talon puolesta" ilman ylimääräisiä erillismaksuja. Jäljelle jää vain ystäville ilmoittelu ja hehän nyt tietävät muutot muutenkin...

[Reijo]

Kyllähän sen tekee myös Aussi posti mutta lista ei vaan oo niin pitkä

https://www.movingservices.com.au/_ssl/AN_Logon.asp

Käytetäänhän sitä hakua joku vois tähän sanoa

[RUU]

Sorry, Reijo (ja muut samalla nöyrällä kumarruksella). Tarkentaisin vielä, että 'keksitäänpäs ne sopiva avainsanat hakulaatikkoon'. Sitä aivoni eivät olisi tarjonneet missään tapauksessa... 

Tuo Address Notification Organisations List oli oivallisesti laadittu: haluaisin toki, että vihdoin ja viimein Precious Metals - Diamond Designers löytäisi minut mutta siitä verottajasta ja muista viranomaisista eivät kaikki aina niin välitä (tosin itselläni ei ole mitään hampaankolossa, mukavia tahoja nekin kunhan vain tietää oman asiansa). Siis, listalta puuttuivat juuri ne, joiden välttämättä pitäisi saada osoite tietoonsa: osavaltion instanssit (kuten Transport) ja ATO. Minä löysin itselleni pankin, RACQin, ja sähkölaskuttajan (aika tarpeellinen sekin). Eli ilmoitettavien lista kutistui kolmella. Onhan se alku sekin... 

[Vilja]

Räyhä, kiitos, kun jaksat kirjoittaa! 

Ja kaikkea hyvää jatkossakin teille! 

Me lähdemme 11.9. Suomesta kohti Brisbanea! Kokemuksesi  olivat hyvin kannustavia ja "lista" alkupäivien asioidenhoiteluista todella mielenkiintoinen, sattuneesta syystä! 

Terveisin Vilja

[R?yh?]

Voi kauhistus! Onko siita tosiaan kulunut yli kuukausi, kun olen tanne viimeksi kirjoitellut? Piti oikein itse lukea, etta mita viimeksi kerroin. No, tassa tulee paivitysta tilanteeseen!! Me siis muutimme 6.7. Haimme aamulla tasan yhdeksalta avaimet kiinteistovalittajalta ja suuntasimme kohti uutta kotia (vuokrataloa). Pieni pettymys valtasi mielen ovella, kun sisalla ei ollutkaan ihan niin putipuhdasta, kuin oli luvattu. Kyllahan talo oli "peruspuhdas" eli ei siella mitaan pinttynytta likaa ollut missaan, mutta ihmetytti vahan, etta roskia oli lattialla ja sitten huomasin, etta kokolattiamattoja, joita on osassa huoneita, ei oltukaan puhdistettu, niinkuin oli luvattu. Keittiossa vastassa oli latakko lattialla ja pianhan se selvisi, etta se oli valunut jaakaappi-pakastin yhdistelmasta, joka oli jostain ihmeen syysta pois paalta ja jaapalakoneessa olleet jaapalat olivat sulaneet ja valuneet lattialle. Nopealla katsauksella selvisi, etta kaappi oli pois paalta ja sulanut, koska koko talossa ei ollut sahkoja. Soitimme kiinteistovalittajalle, joka kehotti soittamaan sahkolaitokselle. Tahan valiin pakko kertoa, etta olimme kolme viikkoa aiemmin sopineet sahkot, vedet, kaasut, nettiyhteydet yms valmiiksi ja kaiken piti olla kunnossa 6.7.. Noh, sahkolaitokselta sanottiin, etta joo joo, sahkot tulee tanaan ihan niinkuin sovittiin. Aamu seitseman ja ilta seitseman valilla  nimittain. Ja mehan ei oltu mitaan sovittu iltaseitsemasta, vaan todella naivit (viela sillon) luultiin, etta meilla on sahkot heti kun tullaan. Mutta taallapa ollaan fiksuja ja katkaistaan sahkot kokonaan, kun asukas eli laskun maksaja vaihtuu. Siis miksi ihmeessa?? Kaikissa muissa tuntemissani sivistysvaltioissa sahkot on ja pysyy paalla koko ajan, mittari vaan kaydaan lukemassa. Vesi ja kaasu kylla toimivat ihan koko ajan, plussaa siita. Mutta paiva oli julmetun kylma, sateinen ja tuulinen. Lampotila oli seka ulkona, etta sisalla kymmenen astetta ja taytyy sanoa, etta kun pimea alkoi tulla viiden jalkeen, eika vielakaan ollut sahkoja, alkoi pikkuhiljaa hymy hyytya. Huonekalut eli siis sangyt ja patjat tulivat (sopimuksen mukaan!!!)vahan ennen viitta, saatiin viela ennen pimeaa oikeisiin huoneisiin ja kynttilan valossa niita sitten kasattiin. Sahkot tuli viitta vaille seitseman. Sahkon puute oli siis myos selitys sille, miksi viimeisia siivouksia ei oltu voitu tehda, eika mattoja puhdistaa edellisena paivana. No imuroida osaan itsekin (talossa on keskuspolynimuri) ja matonpesijan kanssa saatiin sovittua uusi aika heti seuraavalle viikolle. Niin ja siita jaakaapista viela. Taallahan taloissa yleensa ei ole jaakaappia, vaan se lahtee asukkaan mukana niinkuin huonekalut. Mekin oltiin tilattu uusi kaappi valmiiksi ja sovittu toimitus muuttopaivalle. Sitten talon omistajat kysyivat, tarvitsemmeko jaakaappia, koska he eivat saa uuteen asuntoonsa vedettya vesiputkia jaapalakonetta ja juoma-automaattia varten, jotka heidan kaapissa oli. No me pahoiteltiin, etta oltiin jo ehditty kaupat tehda tavallisesta jaakaappi-pakastin mallista. Mutta sitten keksimme ratkaisun: he ottivat meidan uuden perusmallin ja me heidan kaytetyn mutta hienomman mallin. Kavimme liikkeessa ja sovimme vain uuden toimistusosoitteen ostamallemme kaapille. Kaappi saapui sinne ajallaan ja olemme kaikki tyytyvaisia.

Lapset aloittivat koulun sitten 16.7. eli kolmannen Termin alusta. Isoilla(11v ja 14v) pyyhki alusta asti hyvin, ovat viihtyneet, saaneet kavereita eika ole viela yhtaan tokkinyt aamuisin lahtea kouluun. Me saimme viela vieda kirjakauppaan 450$ esikoisen kirjoihin ja vihkoihin yms materiaaliin. Tytot eivat tarvinneet kirjoja tai kynia lainkaan. Laksyja on huomattavasti vahemman kuin Suomessa, vitosluokkalaisella n. kerran viikossa joku pikku tehtava ja kasiluokkalaisella muutaman kerran viikossa puolesta tunnista tuntiin. Mutta tama meidan ekaluokkalainen sitten. On se kuulkaa kamalaa, kun koko porukan reippain lapsi menee aivan lukkoon ja panikoi ja itkee. Lahes kielitaidottomanahan sita sinne kouluun kiikutettiin, mita nyt reilu kuukausi oltiin taalta asuttu ja muutaman sanan osasi englantia. Ensimmainen aamu nyt viela meni jotenkin, itkuhan silta tietysti paasi, kun aiti oli lahdossa, mutta jai kuitenkin opettajan kanssa luokkaan. Toinen aamu oli oikea painajainen. Aamupalan jalkeen lapsi katosi jonnekin ja loytyi etsintojen jalkeen sangyn takaa piilosta. Sielta kun sain nostettua ylos, alkoi itku ja huuto ja tytto juoksi rappujen alle piiloon, eika tullut vapaaehtoiseti pois. Ei muuta kuin vakisin takkia ja kenkia paalle ja valmiiksi itkeva lapsi autoon. Ette kuulkaa voi kuvitellakaan fiiliksia! Opettaja oli onneksi tosi mahtava ja tuli heti vastaan ja nappasi tyton viittoen meille, etta alkakaa menna siita! Paiva oli kuulemma mennyt ihan hyvin. Illalla lapsi tuumasi, etta huomenna menen niin hyvaan piiloon, etta ette kylla loyda minua! Sina iltana mina menin itkun kanssa nukkumaan. No, tulevat aamut eivat olleet enaa ihan niin hirveita, eika piiloutumista enaa yritetty, mutta kylla siella itku paasi joka aamu, kun tuli aika erota aidista. Muut aidit elivat meidan fiiliksia mukana siina pihalla ja eraana aamuna yksi aiti totesi minulle, etta "kyllapa sina olet tosi reipas, kun et itse yhtaan itke!" Kolmannen viikon perjantaina se ihme sitten tapahtui, tytto vei reppunsa naulakkoon niinkuin pitaakin ja meni sitten muiden kanssa parijonoon, ihan niinkuin olisi sen aina tehnyt ja vilkutteli sielta iloisena minulle. Vaihdoimme opettajan kanssa voitonriemuisen katseen ja haivyin akkia paikalta. Sen jalkeen aamut on sujuneet vaihtelevasti, valilla menee tosi hyvin ja valilla taas meinaa vahan itkettaa. Mutta parempaan pain koko ajan, sita mukaa kun kielitaitoa karttuu. Tytto ymmartaa jo valtavan hyvin mita puhutaan ja puhuu itsekin jo aikamoisen maaran lauseita. Kylla se siita. Han saa myos joka paiva puoli tuntia tukiopetusta reading recovery opettajalta ja lisaksi kerran viikossa tulee laheisesta language institudesta erityisopettaja opettamaan molempia tyttoja tunnin ajaksi kutakin. Koulu on todella hienosti huolehtinut tytoista, hankkinut siis myos ulkopuolista apua testaamisessa ja opetuksen jarjestamisessa ja meita on myos pyydetty palavereihin, joissa on kerrottu, mita tyttojen kanssa tehdaan, mika on tilanne ja mita voimme itse tehda asian hyvaksi. Olen todella positiivisesti yllattynyt.

Evasshow on saatu osaksi aamurutiineja, aika hyvin jo liukuhihna pyorii. Kouluissa on myos kanttiinit, mutta ruokalista koostuu lahinna ranskalaisista, purilaisista ja pizzoista. Eivatpa lapset ole noita hinkuneet, muillakin on kuulemma omat evaat. Koulupaiva kestaa meidan lapsilla 8.45-15.15. Katevaa, etta kaikki menevat ja tulevat samaan aikaan, mutta onhan se ekaluokkalaiselle pitka paiva heti alkuun. Paiva menee lyhyesti kuvattuna nain: aamunavaus, kaksi tuntia koulua, tauko ja vahan evaiden syontia, kaksi tuntia koulua, lounastauko ja viela kaksi tuntia koulua. Evasruljanssia enemman meikalaisen hermoja on syonyt lukemattomat laput ja liput ja rahankerayskuoret. Positiivista on, etta tiedotteita tulee kokoajan ja newsletterit pitaa vanhemmat ajantasalla. Negatiivisena pidan sita tosiasiaa, etta nyt kun lapsilla on menossa neljas kouluviikko, olen tahan mennessa tayttanyt neljatoista lupalappua erilaisiin tapahtumiin, urheilupaiviin, incursioihin, excurioihin ja hyvantekevaisyystempauksiin. Kahteentoista naista on liittynyt pakollinen tai "vapaaehtoinen" rahasuoritus, enimmakseen 2-5$ luokkaa per nuppi. Lisaksi olen maksanut nuorimman urheiluopintojen pakollisen uimakoulun 80$ ja keskimmaisen ensivuoden luokkaretken ennakkomaksun 95$, koko retki yht 395$ tulee maksaa ennen joulua. Hip hei! Eli kuukaudessa on kulunut sievoinen summa siita huolimatta, etta maksoimme jo koulun alussa maksuja joiden piti kattaa naita kuluja. Lisaksi tulen hulluksi, kun saa koko ajan tayttaa naita lappuja ja muistella palautusaikatauluja. Mietin tuossa yhtena paivana, etta siksi taalla ei aidit kay toissa, kun niilla menee kaikki aika naiden lippujen ja lappujen kanssa...Noh, ehkapa minakin totun tahan, en uskalla uskoa etta tama loppuukaan. Ja onhan se kiva, etta lapsilla on ohjelmaa. Vitosluokalla opetettiin Antarktikseen liittyvia juttuja ja heille kavi luennoimassa oikea napajaatikkotutkija-seikkailija, joka oli tehnyt seitseman tutkimusmatkaa antarktikselle. No eihan siita kehtaa enaa valittaa, etta pitaa lahettaa 7$ osallistumismaksua.

Toinen asia, ja tama siis TODELLA syo mun hermoja!!! Koitapa sopia aikatauluja Aussien kanssa!!! Ainoa tahan mennessa sovituista aikatauluista, johon olen ollut tyytyvainen, on ollut se edellamainittu mattojen puhdistaja. Han ilmoitti tulevansa maanantaina kello puoli kymmenen ja niin han myos tuli, minuutilleen!! Tama sahkolaitoksen aamuseitseman ja iltaseitseman valilla nyt oli kaiken huippu, mutta muutenkin tuommoinen neljan tunnin aikahaarukka tuntuu olevan ihan ok. Tulen kymmenen ja kahden valilla sanoi nuohooja. Tulen yhden ja viiden valilla sanoi polttopuiden toimittaja. Laajakaistaliittymaan tarvittavat vimpaimet luvattiin toimittaa yhdeksan ja kolmen valilla. Vuokranantajan piti tuoda oviin uusia kahvoja ja han kertoi tulevansa sunnuntaina lounaan jalkeen. Mies kysyi, etta siis moneltako, niin kaveri luuli, etta puhelinlinja on huono ja sanoi vahan kovempaa, etta lounaan jalkeen. No jep jep, siina sitten pohdittiin, etta moleltakohan taalla keskimaarin syodaan lounasta sunnuntaina ja kuinka kauan sen jalkeen viela pitaa odotella. Oikea vastaus sina sunnuntaina oli: kello kolmeen saakka. Siis ihan tosi hei, ma saan kohtauksen naiden kanssa. Aluksi olin sentaan onneksi kotona, mutta ei silti ole kivaa tuntikausia paivystaa, etta milloin ne suvaitsee tulla. Ja nyt kun tyot on alkanut, niin ei kai naa Aussit nyt ihan oikeasti voi kuvitella, etta ihmisilla on aikaa odotella puolet paivasta, etta milloin sielta tullaan? Jarkyttavan huonoa palvelua minusta. Ja ne parissa viikossa luvatut Medicare-kortit tuli talla viikolla. No kaksi viikkoa tai kuukautta, onko tuo nyt niin nuukaa... tiedan, minun taytyy opetella karsivallisyytta, jos aion taalla parjata.

Huomenna on sitten joulu! Siis meidan perheessa ainakin. Toissa viikon maanantaina meidan kontti saapui Melbournen satamaan ja viime perjantaina rahtifirma ilmoitti, etta tavarat tulee kotiin huomenna kello 9.00am. Soittivat viela tanaan, etta huomenna siis kello yhdeksan aamulla. Kylla kylla, kylla kiitos, ihan mielellaan heti yhdeksalta!! Saapa nahda! Ja kylla jannittaa nahda, missa kunnossa tavarat on. Ette kuulkaa tieda kuinka ikava mun on ollut mun pesukonetta!! Onhan taalla toki pesuloita, ihan kohtuuhintaisiakin viela, mutta silti. Ja lisaa astioita, ja vedenkeitin ja leivanpaahdin.... Tammoinen vahaisen materiaalin kausi elamassa on ollut tosi opettavainen ja oikein tassa kylla mietin, etta mita ma teen niilla kaikilla tavaroilla mita sielta tulee. Nainkin on parjannyt ihan hyvin. Mita nyt tuo jatkuva tiskaaminen rassaa, kun on vain kuusi lautasta. Laiska mika laiska ja pilalle hemmoteltu....

Ja leivanpaahtimesta tuli mieleen, etta loysimme Suomi-koululta ruisleivan leipojan! Halleluja! Ostimme 40 semmoista vahan reissumiesta pienempaa itse leivottua leipasta ja ne menivat kahdessa paivassa. AAhhh!! Niin hyvaa. Olemme siis pelastetut, saamme ruisleipaa! Muuten en voi valittaa, olen kovasti tyytyvainen ruokakauppojen valikoimiin ja tietysti olen kayttanyt pikaruokapalveluja, joissa on muitakin vaihtoehtoja kuin McDonalds ja pizzeriat. Ostimme viime viikonloppuna kaksi kokonaista grillattua broileria, puolitoista kiloa ranskalaisia ja kahden litran kolapullon. Hintaan 32$. Niista sai siis kaksi kokonaista ateriaa viidelle hengelle ja hyvaa oli. Ensi kerralla tiedamme, etta yksi kana riittaa ja pienemmat ranskalaiset. Liha/kana/kalatiskit ovat myos tosi hyvia mielestani, tanaan osti 10 chicken stickia, eli vartaita, joissa oli marinoitua broilerin filetta, hinta oli yht.8$ ja valmistuivat uunissa grillivastuksen alla nopsasti. Leipomoiden leivat ja pullat nayttaa tosi hienoilta, mutta maku on aina yhta suuri pettymys. Ja sita paitsi, esimerkiksi kuorrutetut donitsit maksaa leipomossa 1,5$kpl ja ruokakaupan pullahyllylta saa samoja 6kpl 2$. Mutta sitten taytyy ylistaa viela yhta asiaa, taysin subjektiivinen nakemys asiasta, mutta kahvi on hyvaa!!! Siis kahviloista saa niin hyvaa kahvia, etten ole missaan juonut!!! Olen juonut litroittain cappuccinoa, enka voi lakata ihmettelemasta, kuinka hyvaa se on. Long black on tavallista kahvia ja sekin on siis niiiiiiin hyvaa!!! Ja muita sortteja on tietysti viela vaikka kuinka, en ole viela saanut kaikkia kokeiltua.

Talla viikolla siis menin itse toihin. Normaali tyoaika tuntuu olevan ainakin meidan firmassa yhdeksasta viiteen. Itse tosin teen vajaata paivaa, yhdeksasta neljaan. Ennen puoliyhdeksaa ei toimistoporukkaa tarvitse tyomaalle odotella. No sopii minulle hyvin, tiputan lapset koululle puoli yhdeksalta ja suuntaan sitten toihin. Liikenne onkin sitten tosi hauskaa tuohon aikaan aamusta. Asumme siis Rowvillessa ja toimisto on Mount Waverleyssa. Matkaa on 11 kilometria ja olen saanut siihen  kulumaan ensimmaisina kolmena aamuna keskimaarin kolme varttia. Enka siis ole lahellakaan keskustaa eika minun tarvitse tukkia moottoritielle, joka nayttaa olevan aivan tukossa viela tuohon aikaan. Te siis, jotka tanne muuttoa  mietitte, pohtikaa tata, jos tiedatte missa tyopaikka on. Matkoihin saa kulumaan valtavasti aikaa, jos joutuu ruuhka-aikaan ajamaan.

Tammoista taalla. Enimmakseen siis oikein mukavaa, viihdymme hyvin, eika koti-ikava ole paassyt vaivaamaan. Ainahan sita ihminen loytaa niita huonojakin puolia, mutta kunhan saan itse tuon no worries vaihteen paalle, niin jospa minakin opin suhtautumaan yhta leppoisasti naihin valjiin aikatauluihin. Kirjoittelen lisaa elokuun ja joulukuun valilla....

Leppoisasti rayhailee Rayha

[eevis]

Räyhä

Kiva lukea kokemuksianne, hyvinhän teillä kuitenkin siellä menee... joko ootte käyneet Ikeassa?

Vuokrakämppien siivous kämpästä lähdettäessä... joopa joo... kun kävin omaa kämppääni katsomassa ennenkuin sen vuokrasin, oli kokolattiamatot ihan täynnä roskaa ja jotain ihme (rakennus?)pölyä (ei siellä remppaa kyllä oltu tehty, mitä lie), eikä sähköjä tosiaan ollut (standardikäytäntö, ilmeisesti ettei kukaan voi käyttää toisen piikkiin niitä sähköjä, kun eihän sitä mittaria keritä koska vaan ja koko ajan käydä lukemassa ja toisaalta jos seuraava asukki ottaakin sähköt jotain toisesta firmasta). No sitten kun muutin sinne, kaikki oli yllättävästi jotenkin siivottu (ehkä käytössä oli hyppysähkö?), ja kun taas muutin pois, minä tietty impparoin ja luuttusin kämpän kunnolla (paitsi lintsasin sälekaihtimista, hähhäh eivät huomanneet!), ja tilasin ne matonpesijät kun kämppä oli tyhjä. Kun kerran vuokrasopimuksessakin niin luki, hyvänen aika. Ja sitten kun menin viimeistä kertaa vuokranvälitystoimistoon (olivat käyneet sillä välillä tarkistamassa kämpän), ukko hyvä ettei kädestä pitäen kiitti, että siis hyvänen aika, sähän olet siivonnut sen kämpän!!!! No mua nauratti että tottakai, mä haluan mun bondin kokonaisena takaisin, ja näin sitten sainkin. Mutta siis tuli sellainen käsitys, että lähtösiivoamisen skippaaminen on yleinen käytäntö (sanoi sopimukset mitä vaan), "velottakaa sitten bondista". Ja jos vuokranantaja/matonpesijä ei ehdi ennen sähkön katkaisua siellä käydä... well... No saapa nähdä kun nyt jouduitte itse sen alkusiivouksen tekemään, hmm muistaakseni jossain olisi lukenut, että kokolattiamatot on siivottava lähtiessä samaan kuntoon kuin miten ne oli pesty ennen asunnon vastaanottoa... eli sitten kai teidän ei tarvitsisi matonpesua joskus lähtiessänne tehdä??  Mukavaa talvenjatkoa, no worries!

[riaapa]

Heipä hei Räyhä!

Tosi kiva että kirjoitat tänne kokemuksistasi näin yksityiskohtaisesti. Siitä on varmasti monelle perässä tulevalle lapsiperheelle apua!

Tuo teidän kynttilänvalossa sänkyjen kasaaminen muistuttaa kovasti minua siitä kun me muutettiin nykyiseen kotiimme. Sähköjä ei tosiaan lupauksista huolimatta oltu kytketty -oisko johtunut siitä että oli sunnuntai- joten meillä meni koko ilta ja yö ilman sähköä. No, tulipahan takka testattua heti alkuun. Onneksi vesi sentään lämpeni kaasulla, niin pystyi aamulla käymään suihkussa. Sitten vaan fööni kassiin ja työpaikalle hiuksia kuivaamaan!  Siisteyskäsitys on myös monella hieman erilainen... Agentti vakuutti että kämppä on siivottu, mutta esim. keittiön kaappeja ei kyllä oltu yhtään pyyhitty eikä suihkukaappia pesty ollenkaan. Kyllä siinä jynssätessä harmitti että olin edes tuntenut huonoa omaatuntoa siitä etten ollut edellisestä kämpästä lähtiessä ehtinyt parvekkeen lattiaa kunnolla pesemään...

Tuohon aussien aikatauluongelmaan ei auta muu kuin tottua. Mun mies on onneksi töissä niin lähellä kotia, että me yleensä sanotaan näille mittarinlukijoille ynnä muille huoltomiehille että soittakaa 15 minuuttia ennen kuin olette meidän ovella, niin mies tulee töistä päästämään teidät sisälle. Ja koska tämä ongelma on kaikilla sama, niin työpaikoilla ollaan kyllä yleensä ottaen aika ymmärtäväisiä jos sanoo että nyt täytyy lähteä kotiin päästämään putkimies sisälle.  Putkimiehistä puheen ollen: erään sellaisen on ollut tarkoitus tulla tarkastamaan meidän ducted heating putkien kunto jo viimeiset 2 viikkoa. Tänä aikana hän on soittanut noin joka toinen päivä ja sanonut että tänään hän nyt sitten tulee ja joka kerta on mies sanonut että selvä homma, soita mulle 15 minuuttia ennen. Eilen hän nyt sitten oli vihdoin viimein jopa tullut tänne saakka ja sai homman hoidettua. Onneksi ei sentään joka kerta sovittu että jompi kumpi meistä päivystää kotona, siinä olisi mennyt monta työpäivää meiltä hukkaan!

Ruisleivästä: Jos käytte Suomi-koululla lauantaisin, niin siinä Heidelbergin keskustassa olevassa Leo's supermarketissa myydään Philippa's Bakeryn "100% Rye Sourdough" vuokaleipää, joka on mielestäni lähinnä oikeaa ruisleipää mitä olen täällä kaupoista löytänyt. Tietysti Suomi-kirkon ja Suomi-seuran myyjäisistä ostetut "reissumiehet" on ihan omaa luokkaansa!!

Tosi kiva kuulla teidän positiivisista kokemuksista koulun suhteen. Yleensä ottaen koulut on täällä aika tottuneita uusiin siirtolaisiin, joten näitä tukipalveluja riittää pikkukoululaisille. Varmasti sydäntä raastavaa jättää se nuorimmainen itkien kouluun! Mutta onneksi lapset ovat niin mukautuvaisia - vielä pari viikkoa ja itkut ovat enää muisto vain... 

Terkuin,

Riina

[Kaitlin]

Kiva kuulla kuulumisia ja varsinkin tuo kouluhomma mua kans kiinnostaa kun onhan se pojalla pian edessä. Eilen se yllätti meidät eka kerran lukemalla Aku Ankka  lehden kyljestä (tosin voi olla että ihan tottumuksesta mutta tavasi kirjaimet oikein ja toisti koko sanan perässä) niin tippa linssiin meinasi äidillä kyllä tulla :')

Aikataulut kuulostaa vähän Meksikon mañana meiningiltä eli tullaan sitten kun jaksetaan viimeistään mañana Vaatii varmaan tottumista Suomen minuuttiaikatauluihin

Kovasti jaksamista sinulle nyt ensimmäisille työpäiville. On varmasti jännittävää sekin!

Kati

[Jurttamuori]

Räyhis

Ihana lukea teidän kuulumisia, tulee elävästi omat alkuajat mieleen. Hienoa että pikkuisenne on jo tottunut koulunkäyntiin. Meillä itkin ekana koulupäivänä minä- poika vaan totesi iltapäivällä että kyllä mä siellä aika hyvin jo pärjään (vaikka ei niin hienosti sitten pärjännytkään)! Ja niihin rahankerjuulappuihin tottumisesta- voi mennä tovi, mulla ärsyttää vielä vuoden jälkeenkin että joka viikko saa kuvetta kaivaa! MIHIN täällä verorahat käytetään kysyn vaan 

Mutta onhan se mukavaakin että lapset käyvät taidegalleriassa ja oppivat esim. karaten tai seuratanssien alkeita liikuntatunneilla, vaikka se maksaakin sen parikymppiä ekstraa.

Ja sitten toinen puoli siitä, että Aussit on aina myöhässä.. vuokrasuntoni seinät vuosivat kolmesta kohdasta talven rankkasateiden aikana. No nyt sitten kaksi kuukautta myöhemmin vuokraisäntä sai paikalle tarkastajan. Unohdin koko asian ja olin ostoksilla kun rakentaja kolkutteli oven takana. Kauheasti pyytelin anteeksi, mutta mies tuumasi että no worries, shoppaile loppuun, minä käyn kotona syömässä ja tulen sitten takaisin. 

Oho, huomasin että kirjoitin jopa positiivisia asioita Australiasta vaihteeksi! Josko alkaisin jo tottua!

Tsemppiä kaikkeen touhotukseen Räyhä ja ryhmä!

Toivottelee
Jurttis

[jounij]

Tuo Riinankin mainitsema kehotus "käskekää sen <palveluammatin harjoittajan> soittaa puoli tuntia ennen saapumistaan minulle" on kyllä aina toiminut minun kohdallani. Kyllä niillä kaikilla nykyään on jo kännykät mukanaan, ja ammattimiehet osaavat melko tarkkaan arvioida edellistä jobiaan tehdessä, milloin he ehtivät sieltä seuraavaan paikkaan.


Neuvoo

[R?yh?]

No nyt taytyy heti kertoa, etta muuttomiehet tulivat eilen seitseman minuuttia ETUAJASSA!!! Olin viemassa lapsia kouluun ennen yhdeksaa ja huikkasin siina lahteissa miehelle, etta kipaise nyt viela kaupasta meille sampyloita, niin ehditaan juoda aamukahvit ennenkuin show alkaa. Yhdeksaltahan ne lupasivat tulla, niin ei niita kuitenkaan ennen kymmenta taalla nay. Hupsista keikkaa, tassahan taytyy alkaa syomaan sanojansa. Ja muutenkin olen erittain positiivisesti yllattynyt muuttokuorman kunnosta, vain yksi keraaminen uusivuoka oli kappaleina, mitaan muuta ei ollut mennyt rikki. Ja jopa peitot ja tyynyt, jotka lahteissa Suomen paassa pesin (ja pohdin olenko hullu) tuoksuivat yhta raikkaan vastapestyilta kuin kaksi kuukautta sitten. Hyvin oli siis tavaroita kohdeltu, eika ollut mitaan kosteusvaurioita tai muuta, mista nain jo painajaisia etukateen.

Nyt on sitten kamppa kuin pommin jaljilta. Arvatkaa vain auttoiko aidin "alkaa sitten purkako kaikki laatikoita lattialle, ennenkuin korit ja laatikot on valmiina"-anelut. NO ei auttanut, eika siina nyt kauheasti raaskinut rayhailla, kun kaikki olivat niin innoissaan ja onnellisia. Mies ja poika tietysti aloittivat tarkeysjarjestyksessa ja kasasivat ensin tv-tason ja asensivat telkkarin ja Nintendo Wiin. Onneksi olin itse niin iloinen astioista keittiossa, etten ehtinyt aloittaa tavanomaista "eiko teilla ole mitaan parempaa tekemista"-litaniaa. Pelatkoon Wiita, ehtiihan nuo loput tavarat purkaa viikonlopullakin. Ja onhan tuo murkku-raukka ollut pelitauolla kaksi kuukautta.

Me ollaan muuten taman talon ensimmaiset vuokralaiset, omistaja muutti itse pois alta uuteen city-asuntoon, ennenkuin me saavuimme. Siksi tama varmaan onkin oikeasti tosi siisti, kun ei ole ollut liutaa vuokralaisia ennen meita. Ja sen matonpesun maksoi omistaja, siina ei ollut mitaan ongelmaa. Pahoitteli kovasti, etta homma jai tekematta sen sahkonpuutteen vuoksi ja oli sopinut valmiksi, etta lasku menee hanelle. Ja taallahan muuten tehdaan vuokrasuhteen alkaessa semmoinen kiinteiston kuntotarkastus. Kiinteistovalittajan edustaja oli kaynyt jo ruksimassa omat ruksinsa tarkastuslistaan, johon on merkitty joka nippeli ja nappeli koko talosta. Seinat. lattiat, matot, ikkunat, katkaisijat, vessat, altaat, laatat, hanat.....ihan kaikki yksityiskohdat mita talosta ja pihalta loytyy. Olikohan siina seitseman sivua. Vuokralainen kay sitten saman listan lapi itse ja merkitsee onko samaa vai erimielta kunnosta. Tama meita kehotettiin tekemaan tosi tarkasti, koska sama lista kaydaan lapi, kun joskus muutamme pois. Ja sitten olemme vastuussa joka naarmusta, mika on ilmestynyt lisaa. Aika paljon lisailimmekin sinne kommentteja, koska en todellakaan halua maksaa myohemmin haljenneista laatoista ja puuttuvista ruuveista. Aika nayttaa kuinka kay.

Ja nyt kun olen oikein rutissut tuosta leivasta, niin taytyypa kehua naita kakkuja. Vaikken olekaan mikaan leivosten syoja, niin taalla on uskomattoman hienoja kakkuja kahviloissa. Pakkohan niita on ollut maistaa ja ovat niin mahtavan makuisia olleet tahan mennessa, etta taytyy pitaa varansa, ettei ala vaatteiden koko kasvaa. Toinen paisumiseen johtava seikka saattaa olla ruoka-annosten koko. Tilasin esim. spaghetti annoksen. Usein ruokalistoissa on vaihtoehtoina entree tai main, jotka tarkoittavat siis "alkuruokakokoista" tai "paaruokakokoista",joka on sama asia kuin small tai large. Kahveissa on usein kolmekin kokovaihtoehtoa esim small, regular tai large. No tilasin siis entree kokoisen spaghetin ja tarjoilija toi minulle normaalikokoisen keittolautasen, jossa oli valtava kukkurainen kasa spaghettia, niin etta siita olisi voinut syoda kolme ihmista. Sanoin, etta kiitos, mutta tilasin pienen annoksen. Tarjoilijaa vahan nauratti: "tama on pieni annos!". Mutta loput voi kylla ottaa kotiin mukaan. Onneksi, en jaksanut syoda puoliakaan. Nalkaan en siis taalla ainakaan kuole.

Naureskelee,

Rayha

[Jaaks]

Vuokralainen kay sitten saman listan lapi itse ja merkitsee onko samaa vai erimielta kunnosta. Tama meita kehotettiin tekemaan tosi tarkasti, koska sama lista kaydaan lapi, kun joskus muutamme pois. Ja sitten olemme vastuussa joka naarmusta, mika on ilmestynyt lisaa. Aika paljon lisailimmekin sinne kommentteja, koska en todellakaan halua maksaa myohemmin haljenneista laatoista ja puuttuvista ruuveista. Aika nayttaa kuinka kay.

Ota nyt varmuuden vuoksi viela valokuvia kaikista noista listaan lisaamistanne jutuista ja samantien kaikista muistakin.
Se on helppoa nain digi aikana ja koskaan et voi olla liian varovainen kun tulee rahasta kyse taysin tuntemattomien ihmisten kanssa 

[Milka]

Rayha,

Kiva lukea 'seikkailujasi'. Taalla on yleinen kaytanto etta sahkoyhtion kanssa kannattaa sopia sahkonkytkennasta muuttoa edeltavaksi paivaksi, minka nyt sitten opitkin. Valitettavasti kantapaan kautta. Mutta riittaapa sitten lasten lapsille kerrottavaa 

Melbournessa myos toimii erittain hyvin tuo Jounin ja Riinan konsti, eli pyytaa ihmisia soittamaan etukateen ennen kuin tulevat ovelle kolkuttamaan. Meilla ainakin on toiminut. 

Kahviloista: Ala sitten odota etta saat samanlaista yhta ihanaa kahvia kun matkustelet Melbournen ulkopuolelle. Kokemuksieni mukaan edes Sydneyssa eivat ns. 'kosmopoliittisuudestaan' huolimatta osaa keittaa kunnon kahvia. Meidat hemmotellaan pilalle taalla etelassa 

Sinun ja Jurttiksen kirjoitukset luettuani myos ymmarran, miksi sovin erittain hyvin tahan kulttuuriin. Olen aina kroonisesti ainakin vahintaan 10min. myohassa joka paikasta. Suomessa se oli aina nolottavaa ja stressaavaa, taalla kukaan ei valita. Se on normaalia. No worries

[R?yh?]

Poika  ei eilen aamulla ollut loytanyt puhdasta kauluspaitaa puseron alle kouluun. Aiti oli ne "piilottanut" silitettyna keskelle pojan huonetta, tuolin selkanojalle. Huonoa palvelua....
No, poika oli laittanut valkoisen t-paidan sen tilalle ja kappas vain, heti tuli muistutuslappu oikein apulaisrehtorilta, etta ei ollut pojalla asianmukaista paitaa paalla tanaan. Etta nain, ekalla kerralla ei kuulema viela tule jalki-istuntoa...

Ohhoh, tuumaa

Rayha

[pkarjanm]

Herve,
Tulimpa tässä lukeneeksi näitä dunderin viestejä pitkästä aikaa. Räyhälle ja miksei kuillekin tiedoksi: me ollaan Baysidessa asuva suomalaisperhe, oltu täällä viimeiset 6 vuotta (piakkoin). Tyttö on grade 4:lla. Me tultiin tänne alinperin temppi viisumilla ja haettiin sitten täältä käsin permanenttia, ystävällisen työantajan tuella. Jos joku haluaa kuulla vinkkejä/kokemuksia tästä tavasta saapua maahan, dumppaan mielelläni kaiken kokemukseni tätä tietoa janoaville. Kaikki meni suht mukavasti, se täytyy sanoa.
Suomen "kesää" käytiin katsomassa heinäkuussa - siltä pohjalta on mukava odotella kesää täällä Melbournessa.
terv. Pasi & Co

[chilifinn]

Taalla ilmoittautuu yksi uusi perhe. Muutimme syyskuussa ja olemme asettuneet tanne itaiselle puolelle Melbournea.
Lopultakin saimme nettiyhteyden joten ajattelin hyodyntaa sita ja kirjoittaa hiukan.
Autoilu hirvitti aluksi mutta siihen alan nyt tottua. Loysimme kivan vuokratalon helposti. Katsastimme 4, joista kahta anoimme ja molemmat anomukset hyvaksyttiin joten saimme talon josta pidamme. Kuten aiemmin on taalla sanottu niin pelkkien nettikuvien perusteella talojen tasoa on mahdotonta arvioida. Osaavat ottaa yllattavan edustavia kuvia taloista jotka todellisuudessa ovat aika pahasti rempallaan. Lisaksi naapuruston nakee vasta paikan paalla. Yksi sinansa ok talo oli melkoisen arveluttavan kadun varrella.
Kaupoissa huomio kiinnittyy sokeristen & rasvaisten namipalojen runsaaseen maaraan ja nuo houkuttimet on sitten siroteltu aivan joka ikiselle osastolle. Ei ihme etta kansa lihoo kun kiusaukset ovat joka nurkassa tarjolla. Itsekin kun kotosalla nautiskelee kahvikupposia pitkin paivaa niin saa katsoa ettei ihan joka kerta sorru muffinsseja tai pikkuleipia popsimaan.

Talo johon asetuimme asumaan oli tuoreeltaan pintaremontoitu mutta tassa ei ole asuttu ilmeisesti pitkahkoon aikaan joten hamahakkeihin on ollut totuttelemista ja myrkytysoperaatio on suoritettu seka ulkopinnoilla etta sisatiloissa. Jospa nyt vahenisi ikavien kanssa-asukkaiden maara. Daddy longlegseja on ollut kymmenittain eli vahan joka kulmassa. White tail hamppeja oli 2 kpl kahden viikon sisalla mutta sittemmin niita ei ole nakynyt ja toivon ettei nay.

Puhelinliittyman kanssa meilla oli yllattavan isoja ongelmia alussa. Kun ei ollut tyopaikkaa eika luottotietoja taalla niin ei edes 29 taalan cap-liittyma irronnut aluksi.  Operaattoria vaihtamalla liittyma sitten kuitenkin saatiin ja miehella oli siina vaiheessa tyopaikka sovittuna mika auttoi asiaa. Kannattaa kysya liittymaa hakiessa etta tarkastavatko varallisuustason luottotiedoista (optus) vaiko tyonantajan tiedoista (3). Optuksella on 3 kk karanteeni jolloin ei voi liittymaa uudestaan hakea jos ei hakemus mene lapi. Suomalaiselle ja Suomessa pitkaan asuneelle Aussille tama koko homma oli vaikea kasittaa ja tuntui tragikoomiselta.

Yritamme paasta jatkossa osallistumaan edes joskus mukulakerhoon ja kayda Suomi-tapahtumissa.
Meilla on tytto joka tayttaa pian 2 vuotta. Perheeseen  kuuluu myos koira. Karvaturrin pitka matka Suomesta sujui hyvin, samoin 30 paivan karanteeni. Me hoidimme lopulta kaikki lentojarjestelyt itse. Se vaatii paljon paneutumista ja huolellisuutta mutta meidan kohdallamme koiran matka sujui onneksi hyvin ja luonnekin on aivan ennallaan. Kuten aiemmin on sanottu, lyhyeksi aikaa tulevien ei kannata elaimia tanne tuoda. Matka on todella raskas ja riskialtiskin, seka huomattavan kallis.

Terveiset Melbournen helteesta, 37 C