Olen tässä muutamien kuukausien ajan Australiassa asuessani hämmästellyt sitä, miten vaikeaa täkäläisilleni on hahmottaa etunimeäni. Luulisi, että nimi Timo ei tuottaisi mitään ongelmia, onhan se niin lähellä tuota kriekkalaista juurtaan Timotheus ja englannin kielistä Timothyä tai Timiä. Mutta ei, joutuu monta kertaa tavaamaan tai selittämään "like Tim but add one o", mutta silti tulee Dimo ja Jimo monta kertaa.
Olen havinnut, että aika monet suomalaiset, ainakin toisen polven sellaiset, ovat täällä englannintaneet etunimensä. Tunnen yhden Juhanin, joka muutti nimensä Johniksi, mutta kohta suomalaiset sukulaiset ja ystävät suomettivat tuon uuden nimen ja miestä kutsutaan nyt nimellä Joni. Tiedän muutaman ranskalaisen, slaavin ja tietysti aasialaisen, jotka kaikki käyttävät englanninkielistä etunimeä.
Kommentteja, näkökulmia, mielipiteitä, faktoja nimiasiaan, kiitos ! Myös sukunimistä tietysti. Ainakin sen olen huomannut, että täällä pidetään ihan itsestään selvänä, että vaimo käyttää miehensä sukunimeä.
kyselee
Townsvillen Timothy tai Timmy
Hei Timo!
Tämä ongelma näyttäisi olevan useimmilla suomalaisilla. Itse olen miettinyt ihan samaa, mutta olen pitäytynyt omassa nimessäni. Jouko nimi näyttää olevan ylivoimaisen vaikea ja jos joku joskus lausuu sen oikein niin sitä oikein herää kysymys että, mitäs tämä nyt on? Jouko nimi tulee ulos täkäläisen suusta ?yoko? tai ?youkou?, olen huomannut että toistosta ei ole apua kovinkaan monessa tapauksessa.
Mielestäni nimi on osa henkilökohtaista identiteettiä, jonka vaihtamiseen tulisi olla hyvät perusteet. Välillä tuo tavaaminen tietysti ottaa hieman päähän, mutta eipä sille mitään muuta voi kun vaihtaa nimi, tai ottaa vastaan nuo sattunaiset tilanteet.
Muistan kun ystäväni meni parinkymmen Australia vuoden jälkeen Suomessa pankkiin ja alkoi automaattisesti tavata suomalaista sukunimeänsä, voit kuvitella että sitä pidetään helposti pankkivirkailijan älykkyyden aliarvioimisena.
Usein vaimoltani on kysytty, onko miehesi Japanilainen kun he ovat kuulleet vain nimen.
Enpä usko että täällä on kovinkaan montaa suomalaista jotka eivät joudu tavaamaan omaa nimeään henkilötietoja antaessaan. Olen joskus kuvitellut täkäläiset tavaamassa ystäväni sukunimeä ?Muuriasniemi-Pitkänen?. Nuo yhdistelmä nimet eivät mahdu usein edes kaavakkeiden viivoille.
Oletko muuten huomannut että, täällä ei normaalisti kätellä vaimoa jos hän on miehensä rinnalla.
Lisää keskustelua aiheesta toivoo myös
Brisbanen Yoko tai Youkou
Timo
Tuosta kun sanoit että täällä pidetään itsestään selvänä vaimon käyttävän miehensä sukunimeä.
Täällähän ollaan kyllä hirveän konservatiivisia.Mitä sanoo Australian sukunimilaki?
Urul :D
Sukunimilaki Australiassa :??
"A person may use a new name without any formal steps. At common law, a person will not actually change his or her name until the person has used and become known by the new name. Under the new legislation the name is changed once it is registered."
Taallahan voi vaihtaa nimea ihan niinkuin huvittaa kunhan on vahintaan 18 vuotta vanha. Samoin voit myos kayttaa useita eri nimia virallisesti jos vain haluat.
"If you are over 18, you can change your name simply by consistently using a new name."
Nimenvaihdon perussaannot loytyy taalta :
http://www.liv.asn.au/public/rights/rights-Changing-2.html
Kaytannon menettelyt nimenvaihtoon vaihtelee hieman osavaltioittain:
http://www.justice.qld.gov.au/lawyers/publications/qc_fact1.htm
Omakohtaisesta kokemuksesta taytyy sanoa kaksoiskonsonentti ja kaksoisvokaalisen etunimen omaavana, etta Aussit on erittain hyvia jos ei oppimaan mutta ainakin yrittamaan kayttaa oikeata nimea. He todella haluavat tietaa kuinka se oikein lausutaan. Aina ei tietysti onnistu, mutta "rakkaalla lapsellahan on monta nimea" :D
Moi Timo,
samaa olen minakin miettinyt, jo ennenkuin lahdin Suomesta. Ajattelin muuttaa nimeni joko Taryaksi tai Tariaksi. Toistaiseksi olen ratkaissut asian niin etta kirjoitan nimeni edelleen Tarja, mutta lausun sen ikaan kuin se olisi Tarya ja alan itsekin tottua siihen. Vanhemmilleni se kylla on varmaan kumma tunne kun tytar vastaa puhelimeen "Hello, Tarya speaking...", miettivat varmaan hetken etta kellehan tassa tulikaan soitettua :D
Mulle identiteetti ei oo kiinni nimeni kirjoitusasusta, tarkeampaa mulle on etta en "stick out" liikaa ja se jos nimeni tuottaa vaikeuksia lokaaleille saattaa tehda heille vaikeammaksi lahestya mua - joten, maassa maan tavalla...
Cheers, Tarja/Tarya :cool:
Taytyy myontaa etta en tieda itseni lisaksi ketaan joka olisi pitanyt sukunimensa naimisiin mennessa. En ole asiaan edes kiinnittanyt huomiota, eika kukaan ole kysellyt.
Nimi oli etenkin tanne tullessa iso osa identiteettia, mutta taytyy myontaa etta valilla on vain helpompaa kayttaa partnerin englantilaista sukunimea, etenkin puhelimessa (esim, esitteita tilatessa ym.).
Etunimen lausunta vaihtelee, se ei pahemmin ole murehdittanut. Oikeastaan on ihan kiva kun on "eksoottinen" nimi, siita saa aina jutun tynkaa uusiin ihmisiin tutustuessa.
terveisin
Ulla/Oohla la la
Jaaks :D
Tuo nimilakihan vaikuttaa varsin sallivalta ja helpolta.Voisin siis ottaa nimekseni Urul...jos kerran vaatimuksena on ,että henkilö on sillä nimellä tunnettu jonkun aikaa.Miten tuo käytännössä todistettaisiin?Joopa joo,enpä nyt ole kuitenkaan vaihtamassa nimeäni.
Olen huomannut myös,että täällä ihmisille on erittäin tärkeää oppia lausumaan nimesi oikein.Täytyisi varmaan minunkin alkaa soveltamaan tuota,jäisi paremmin nimet mieleen.
Urul
Urul :D
No siita vaan nimenvaihtoon. Eihan tarvitse muuta kuin rekisteroida se.
Toinen Suomesta poikkeava Aussi tapa on toisen ihmisen nimen kaytto. Hyvin harvoin puhutaan toisesta sukunimella niin kuin suomessa vaan kaytetaan etunimea. Tutun kanssa keskusteltaessa nimea sitten kaytetaan jopa useammankin kerran yhden lausen aikana. Tapa tuntui aluksi hieman oudolta, mutta siihen totuttua se tekee kylla keskustelusta huomattavasti henkilokohtaisemman :D
Mites menee vapaapaiva Urul :??:XXXX:XXXX:XXXX
Cheers
Jaaks
Joo, minäkin olen huomannut tuon, että toisen ihmisen nimen tietäminen ja lausuminen on täällä tärkeämpää kuin Suomessa. Täällä myös puhutellaan enemmän etunimeltä. "Normaali" suomalainen puhuttelee tietysti vain "Hei kuule". Jos suomessa joku aloitti tähän tapaan "kuules ... niin mikä sun nimesi olikaan? ... niin, kuules Timo ... " niin heti soivat hälytyskellot, se on vähintäänkin lipevä jenkkityylinen myyntimies, joka yrittää nyhtää rahani. Täällä täytyy oppia se, että nimeni turhaan lausumista ei pidä ottaa tungetteluna. Täytyy myös itse opetella lausumaan toisten nimiä useammin, muuten vaikuttaa epäkohteliaalta.
Lisäys: Jaaks, taidettiinpa kirjoitella samaan aikaan samasta asiasta ;-) Siksi tämä edellisen viestin asian toisto ikään kuin uutena.
Minulle nimeni ei ole enää muuttumaton osa identiteettiä. Ei sen jälkeen kun olen sen kerran vaihtanut. Sukunimeni oli Hämäläinen vielä viime syksyyn saakka. Asuin kuitenkin ulkomailla ja olin lopen kyllästynyt tavailuun ja selittelyyn. Sitten kun mentiin naimisiin, ajattelin samassa yhteydessä lyhtentää nimeni muotoon Hamlin tms. kuten jenkkilään muuttaneet sukulaiset olivat tehneet. Konsultoidessani vihkimisemme toimittavaa maistraatin edustajaa Suomessa kysyin asiaa häneltä. Hän kertoi, että helpoin tie on ottaa joku vanhempien tai isovanhempien sukunimistä, sen kun saa pelkällä ilmoitusmenettelyllä. Päätin ottaa äitini tyttönimen, koska se on kansainvälisesti helpompi ja tarpeeksi lyhyt - myös riittävän harvinainen, nimeä valitessani tarkistin yleisyydet tuolta vrk:n sukunimisivulta. Satuin myös omistamaan tuon nimen net ja com-domainit, joten mikäs siinä. Muiden oman tai vaimon perheen käytössä olleiden nimien dotcomit eivät olleet edes vapaana. Ei liene kovin yleinen perustelu nimenvaihtoon, taidan olla nörttiajan pioneeri tuolla saralla ;-) Onpahan ollut hyvä selitys kysyjille, sekin on mennyt läpi kun olen selittänyt, että minusta on vain reilua, että käytät puolet elämästäsi isäsi nimeä ja toisen puolikkaan äitisi. Ehkä nimenvaihdosta helpotti myös se, että sukututkimuksen harrastajana olin jo oppinut miten sattumanvaraista tietyn sukunimen päätyminen jollekulle saattaa olla. Alunperinhän asuinpaikka eli tilan tai talon nimi oli paljon merkitsevämpi tieto - erityisesti verottajalle, tietysti, ja siitähän usein tulikin myöhemmin asukkaiden sukunimi.
Yksi käytännön seuraus sukunimen vaihdosta oli: nimikirjoitus. Päätin opetella uuden nimen mukaisen nimmarin. Tuloksena nimikirjoitus vaihteli joka kerralla. Tuli vaikeuksia pankissa, asunnonvälittäjällä ja muualla kun ei nimikirjoitus täsmännät.
Olen kyllä huomannut täällä sen, että mies on todella perheen pää. Vaikka vaimoni on Australian PR ja minä vielä puolituristi, vaimo käy töissä ja minä en, hän ajaa autoa ja minä en, silti minä olen se, jolta kysytään, ja jonka sana painaa ... ei auta edes se, että yritän piiloutua rouvan selän taakse :D
Kiitos sukunimilakitiedosta, Jaaks, taidankin ottaa jonkun ihan muun etunimen enkä rupeakaan opettelemaan tuota SouthParkin Timmyyyy ... -maneeria ;-) Mitenkäs ois Simon Sippala ?
Tavamiselta ei välty kukaan, täällähän tavataan kaiken aikaa. Tilaat sitten taksin tai pizzan tai varatessa aikaa lääkäriin tai sähkölaitokselle.. Kun on Johnsonia, Johnstonia ja Johnssonia (oli joskus työkavereina edellä mainitut). Saavat siis kaikki kansallisuudet tuta tämän.
Me asumme Golden-nim. kadulla, ei siis mikään sanahirviö, mutta aina saat senkin tavata.
Nimi osa henk.koht.identiteettiä? Olenhan tyttönimestänikin luopunut, ei se identiteetistä luopumista ollut (sooloilut loppui), kyllä se menisi etunimen vaihdoskin.
Jaaks :D
Meneehän se ,legoilla leikkinyt tuon pienimmän kanssa.Vesiboileri on joko rikki tai sitten ovat nuo meidän jäbbiset taas rutanneet kaikki vedet.Seurataan tilannetta!Illalla vielä tulossa saunavieraita.
Muutamia kaavakkeita pitäisi täytellä-so boring!
Entä miten menee töissä Jaaks ;)lukijoita särkällä:D:D:D:D:D:D:D
Timo :D
Olipa muuten hyvin perusteltu tuo äitisi tyttönimen käyttöönotto.Reilua ja tasa-arvoista!!!
Nämä yleistyneet suku-ja etunimien vaihdot ja kaksiosaisten nimien käytöt ovat varmaan saaneet aikaan pientä lisätyötä sukututkimusta tekeville?
Urul :D
Se legoilla leikkiminen on hyvin kehittavaa hommaa ;)
Tiesitko muuten, etta nimi LEGO tulee tanskankielen sanoista "Leg Godt" = "Play Well", mutta se myos merkitsee latinaksi "I put together"- melkoinen yhteensattuma nimen valinnassa :D
Toissa menee ihan ok. Poliitikot tappelee uudesta budjetista eli oppositio yrittaa repia sen hajalle kysymalla tyhmia kysymyksia ;) Ainakaan ei onneksi ole boring :D ja kohta paasee taas kotiin
:XXXX
Mielenkiintoisen keskustelun aiheen valitsit Timo!
Mina olen pitanyt aika tiukasti kiinni nimeni oikein lausumisesta, siis se on Heidi eika Haidi. Sita saan aina olla selittamassa ja olenkin vahitellen alkanut lipsua omasta periaatteestani ja esim. laakarille aikaa varatessani asiaa helpottaakseni sanon Haidi, mutta kylla sen siltikin saa yleensa tavata.
Mette, minun sukunimeni on Johnstone ja aina sen saa tavata, muuten siita tulee joku sinun mainitsemistasi lyhyemmista versioista! Luulin kylla, etta naimisiin mennessani se ian ikuinen tavaaminen loppuu, mutta eipa siis loppunut. Olin kylla jo oppinut lausumaan entisen sukunimeni australialaisittain, mutta se vaan kuulosti aika valheelliselta omaan korvaani.
Tyossani vastaanottovirkailijana saan puhelimessa koko ajan tavata ihmisten nimia ja valilla meinaan tulla hulluksi italialaisten ja kreikkalaisten nimien kanssa, taalla pain ne ovat erittain yleisia. Mustakin se oli aluksi ihan outoa, miten tarkeaa juuri esimerkiksi puhelimessa on saada selville keskustelukumppanin nimi ja hokea sita koko ajan. Valilla aina mietin itsekseni, etta mita ihmeen valia silla on meidan firmaan soittaville, mika mun nimi on, kun olen "vain" vastaanottovirkailija (ammattiani mitenkaan vaheksymatta), joka ohjaa puhelun etenpain. Yleensa ihmiset kuulevat nimeni Katie, Hayley tai Heather, enka enaa jaksa olla sita korjaamassa.
Luen valilla lehdesta kasteilmoituksia kauhuissani, miksi ihmeessa ihmiset antavat lapsilleen sellaisia nimia, joita he saavat lopun ikaansa tavata joka paikassa. En todellakaan tarkoita, etta jokaisen pitaisi olla John tai Mary, mutta jotain jarkea nimen valintaan, pliis! Ne pitkat ja vaikeat nimet taipuvat kuitenkin johonkin lyhyempaan muotoon, lempinimethan ovat enemman saanto kuin poikkeus.
Aika rohkea teko sinun sukunimesi vaihtaminen, Timo! Varmaan helpottaa elamaasi huomattavasti. Itselleni on aina ollut selvaa, etta naimisiin mennessani otan mieheni nimen ja en ymmarra ollenkaan, miksi ihmiset kayttavat pitkia ja hankalia yhdistelmanimia. Oman nimen sailyttaminen naimisiin mennessa on minusta paljon parempi vaihtoehto, jos ei siita halua luopua. Etunimeani en kylla koskaan vaihtaisi, se on iso osa identiteettiani ja kuten sanoin, yritan pitaa kynsin hampain kiinni sen oikein lausumisesta! :mad: :mad:
Heidi :D
Tuossa aantamis asiassa olen kylla hieman sita mielta, etta maassa maan tavalla :D Eri kielisissa maissa fonetiikka on pienesta pitaen opittu asia ja hyvin vaikea muuttaa. Jos takalaiset esimerkiksi lukevat nimesi jostain se on automaattisesti Haidi :?? eiko totta, mutta ihmiset jotka tuntevat sinut osaavat hyvin pian aantaa sen Heidi.
Minun nimeni kanssa on moni tuttukin taistellut vuosia. Siita onkin paatynyt seka Aussi, Kiwi, Kanadalais ym kavereiden ja sukulaisten paatoksesta Jaaks. Enka edes yrita enaa oikoa ketaan :D:D:D ja silti identiteettini on hyvin tallella.
Timo, tosi hyvä aihe:cool:
Itse en ole sattuneista syistä johtuen joutunut nimeäni tavaamaan Australiassa ollessani. Sukunimen tupla ässän olen tietenkin aina joutunut mainitsemaan. Sen sijaan täällä Pirkanmaalla ei kukaan osaa kirjoittaa Anderssonia, ja yleensä se onkin muodossa Andresson. No, se siitä:(
Muistan kun olin Adelaidessa kaverini kanssa hotellissa lounaalla, ja siellä oli tapana sukunimellä ilmoittaa, kun ateria oli valmis. Aina oli jännittävää odottaa miten hänen nen-loppuinen nimensä satuttiin kulloinkin lausumaan. Piti itseasiassa olla erittäin tarkkana, jottei tämä nimenhuuto jäänyt huomioimatta.
Tuo mitä kirjoititte etunimen lausumisesta puhuteltaessa on omien kokemuksieni mukaan yleistä juuri englanninkielisten keskuudessa, niin myös jenkkien ja brittienkin. Siinä onkin yksi erittäin hyvä puoli; kun lausut tapaamasi henkilön nimen ääneen useampia kertoja, niin opit paremmin muistamaan tämän henkilön nimen, ja ihmisethän tietenkin pitävät siitä, että heidät muistetaan. Oma nimimuistini on niin onneton:(, että kaikki mahdolliset apukonstit ovat tarpeen.
:)Tony
Jaaks, melkein jokaisessa muussa asiassa olen ehdottomasti "maassa maan tavalla" linjoilla, mutta tama nimiasia on mulle tosi ehdoton juttu. Nimeni on se mika on, eika se muuksi muutu. Totta kai lempinimia on kiva olla ja se onkin eri asia. Mulla ei tosin ole koskaan ollut edes lempparia. Onneksi nimeni on kuitenkin kansainvalinen ja yleensa menee aika hyvin perille selittamalla, miksi lausun sen eri lailla. Ihmiset luovuttavat liian helpolla, kylla jokaisella taytyy olla oikeus oman nimensa kayttoon.
Tama on tietysti tallainen makuasia ja niistahan ei voi tunnetusti kiistella!! Kiinnostavaa kuulla muitten kommetteja ja tarinoita nimiin liittyen. Pari vuotta sitten tuttuni Erno oli taalla vierailulla ja sita nimea ei kylla kukaan osannut lausua, joten hanesta tuli tietysti Ernie. Meidan ekalla yhteisella Suomen matkallamme mieheni oli sekaisin kuultuaan niin monta uutta ja kummallista nimea ja hanen oli lahes mahdotonta lausua tatini nimi, Sirkka. Nyt se alkaa jo vuosien harjoittelun jalkeen kuulostaa vahan paremmalta.
Nimet kunniaan :god: :god:
Mielenkiintoista!
Eräällä BBQ:lla esitellessäni itseni vasta saarelle tulleena asukkaana, kaivosyhtiön entinen pääluottamusmies ehdotti minun pitää saada kunnon Aussi-nimi ja hetken mietittyään huusi - RISSOLE!!
Ja sukuniemeäni luultiin puhelimessa sitä tavattuani myös Joukon tapaan japanilaiseksi Hataza.
Töissä eräänä aamuna nähdessäni kiinalaisen kolleegani (jonka kanssa olin työskennellyt jo kuukausia!) kättelimme ja samassa hän kiinnitti huomionsa nimikylttiin rinnassani ja huudahti: F**K four A's! Nimessäni on todella neljä aata!
Mielestäni Australian kaltaisessa monien kansallisuuksien padassa saa tottua tuohon tavaamiseen, koska monenkohan sen maan asukkaan äidinkieli on puhdas englanti?
Helteitä kaikille!
-see ya!
Rissole Hataza
Mun nimi taas on aika helppo lausua täällä, kirjoitus vain useimmiten y:llä. Mutta olen työn puolesta aika paljon tekemisessä Aasian maiden kanssa, ja suurimmassa osassa tapauksissa mua luullaan naiseksi - ei mun ääneni :coolh
Sitten toisaalta, olin aika kauan hommissa saksalaisessa firmassa ja paljon tekemisessä heidän kanssaan, se taas on hankalaa kun herroitellaan ja käytetään sukunimiä vaikka ollaan aika hyviä kavereita.
:god:
Jukka
Mielettömän hyvä aihe! Näistä asioista tulee usein puhetta ulkomaalaisten kanssa, mutta on kiva kuulla myös teidän Australian suomalaisten mietteitä aiheesta.
Minun nimeni kuulee useimmiten aivan oikein lausuttuna, lukuunottamatta tuota "rolling RRRRR"ää, mutta olen tottunut siihen pehmeämpään riinaan, varsinkin jos se on keskellä lausetta. R:n täryyttäminen vaikuttaa olevan joillekin ausseille täysi mahdottomuus, joten en ole sitä vaatimalla vaatinut. "In-Laws"it kyllä yrittävät lausua nimeni oikein, mutta se on välillä hauskaa, kun se vaatii heiltä oikein keskittymistä. Puhumattakaan veljestäni ERnosta ja isästäni MaRkusta. "Ernie" ja "Marku" ovat paljon helpompia.
Kirjoitettuna nimeni kääntyy yleensä muotoon Reena Harbour. Ei silti, olen tottunut tavaamaan nimeäni Suomessakin. Luulisi että sukunimi jossa on vain P:tä ja A:ta olisi helppo, mutta ei... yleisimpiä väännöksiä ovat Haapa ja Aalto.
Reena.
Minä liikun tässä asiassa lähempänä keskitietä kuin kummassakaan äärilaidassa. Mieleenikään ei ole juolahtanut - ja tuskin juolahtaakaan - vaihtaa nimeäni ja lausun sen myös suomalaisittain. Mutta en pahastu kuullessani nimeni lausuttavan väärin (tyypillisimmin "tsuunai"). Pääasia mielestäni on, että tunnistan, kun minusta on puhe (enkä ole "muissa maailmoissa" kun minua puhutellaan). Olen ajatellut asiaa sillä tavalla, että tuskinpa minäkään osaan lausua täydellisesti kaikkien englannin- tai muun kielisten tuttujeni nimiä, niin mikäpä minäkään ole vaatimaan muilta enempää kuin itseltäni vaaditaan.
Toki kaverit oppivat yleensä aika pian nimeni "oikean" lausumisen. Ihme kyllä, täällä duunissa lähinnä minua istuva kollegani ei ole näiden vuosikausien aikana päässyt eroon tavastaan lausua nimeni "juuni", mutta ei sekään minua häiritse.
Kantaa ottaa myös
Olen Murielin kanssa samaa mieltä että, erikoisesta sukunimestä viriää helposti ihan mukavia keskusteluja ja näen erilaisen sukunimen pelkästään positiivisena.
Nimen väärin lausuminen saattaa olla joskus jopa huvittavaa, kerrankin eräässä paperissa luki ?Jorbo Lanseloso? kirjeen sisällöstä sitten selvisi että, sehän on mulle ja siinä oli auton paperit jonka olin ostanut jokin aika sitten.:D
Ilman muuta nimen vaihtaminen on pelkästää henkilökohtainen asia, eikä missään nimessä mitenkään kielteinen asia kuten Timonkin tapauksesta tulee esiin. Tarkoitin lähinnä teknistä puolta, ja niitä seikkoja joita nimenmuutoksessa voisi olettaa tulevan eteen.
Timo voisi valaista kokemuksen perusteella, onko asia on vaikuttanut asioimiseen viranomaisten kanssa, ja onko vaikeuksia esiintynyt henkilökohtaisten asiapapereiden kuten (todistukset, viranomaistiedostojen ja muiden paperien kanssa jne.) kanssa kun näissä esiintyy eri nimi kuin passissa.
Luonnollisesti nimenvaihdosta löytyy paljon positiivisia puolia, yksi niistä voisi olla se että, putoaa pois Valittujen palojen ?Olet voittanut? listalta jne.
Voisi kuvitella että, Suomessa käytössä oleva henkilötunnus sallisi helpommin muuttuneen nimen ilman sen kummempia identtiteetti/tunnistus vaikeuksia, koska henkilö voidaan tunnistaa virallisissa papereissa henkilö- ID/sosiaaliturvatunnuksen perusteella ja nimi olisi vain toisijainen tunniste.
Katsotaan mitä sähköinen henkilö-tunniste tuo tulessaan.
Kun asuimme Aussissa meidän perhellä oli tapana kerätä kirjekuoria, jossa nimi oli mahdollsimman hauskasti. Sukunimi oli JÄRVINEN ja tavaamisesta huolimatta (tai vanhempieni kohdalle ehkä juuri siksi) nimi tuli aina väärin. Muistan ainakin Gardener. Vanhempani odottivat jo silloin kaksoiskansalaisuutta ja olisivat muuttaneen sukunimen muotoon Jarvis. Etunimi on aina toiminut kaikkialla. Paula tuo jalo kahvinkaataja suomessa on kait ollut kansainvälisestikin bond-typsyn nimi, joten toimii hyvin.
Vaihdoin ilo mielin sukunimen naimisiin mennessä kun aussissa se oli vitsien aiha ja suomessa taasen niin yleinen, että vitsien aihe .. joten näin herkkänä se oli muutettava. Eri juttu sitten sinänsä toimiiko uusikaan nimi RRVVÄÄ vokaaleineen missään. Olemmekin ottaneet englannuksen rallitallin nimeksi.
Kyllä ne muutkin tavailevat todellakin. Muistan kreikkalaisen koulukaverini oli jokin popolonikkeleus - en oppinut vaik hän tavaili sitä päivittäin ! :nuttu:
Toimii tuo S(uomi)HEILAkin.. ;);)
Jouko, kyselit kokemuksiani siitä, onko nimenvaihdos tuottanut teknisiä vaikeuksia viranomaisten kanssa asioidessa. Lisään tähän vielä sen, että sukunimen vaihdoksen lisäksi muutin nimeäni siten että pudotin kolmannen etunimeni pois. Tuota ylempänä aprikoimaani etunimen englannintamista en vielä ole kerinnyt tekemään, vaimo pisti vastaan kun kuulemma tykkää musta tällaisenaan, mitään ei tarvii vaihtaa :D
Tuolloin sukunimen vaihtamisen aikoihin asuin Singaporessa, mutta kävin vaihtamassa nimeä ja siviilisäätyä Suomessa. Palasin parin viikon päästä vielä vanhalla passilla, mutta kohta jouduin uusimaan oleskelulupahakemukseni. Silloin oli jo taskussa Suomen lähetystöstä haettu passi uudella nimellä. Aavistelin, että vaikeaa se varmaan tulee olemaan kun tuossa maassa ei nimeä vaihdeta. Maahantulovirkailija pyöritteli päätään ja kertoi, että en minä uusi Timo voi anoa jatkoa tuon vanhan Timon oleskelulupaan, koska olen eri henkilö. Piti siis hakea uutta lupaa, mutta sitten tuli ongelmaksi, se että vanha Timo on edelleen maassa, joten hänen pitää jossain vaiheessa lähteä, ettei saa koiria peräänsä. Sovittiin virkailijan kanssa, että kun seuraavan kerran poistun maasta, esitän rajalla kaksi passia, etteivät mene systeemit sekaisin. Niin istten teinkin kun parin kuukauden päästä tuli lähtö Australiaan. Piti siinä olesekeluluvan hakuvaiheessa pari kertaa selittää sekä suullisesti että kirjallisesti, miksi olen vaihtanut nimeä. Hyvin meni selitykset läpi, ja meni hakemuskin läpi, vaikkei sitä myönnettyä PR:ää sitten ole tarvinnut realisoidakaan.
Australiaan saavuin uudella passillani ihan ekaa kertaa, joten joten täällä ei ollut missään rekisterissä vanhoja tietojani - muuta kuin domainregistraattorilla, jonka välityksellä vanha Timo lahjoittaa kohta domainit uudelle Timolle. Ihan sattumalta registraattorini oli silloin aikanaan Aussifirma.
Minulla on nimenmuutoksesta selvät viranomaisten dokumentit apostille-varmennuksin, ja kuten sanoin, olen pyydellyt koulu- ja työtodistuksia uudelleen jälkikäteen englanniksi nyt täällä ollessani. En myöskään usko, että nimenmuutoksella on osuutta siihen, että tuo spouse migration -hakemukseni vipyyy kaemmin kuin agenttimme lupasi. Molempien maiden poliisiviranomaiset kirjasivat myös tuon vanhan nimen rikosrekisteriotteeseen (police certificate). varmistaen, ettei vanha Timo yritä kätkeä konnuuksiaan uuden Timon selän taakse ;-)
En ole kuitenkaan joutunut vielä esim. työnhakutilanteeseen, jossa pitäisi esittää vanhat todistukset ja käydä läpi menneisyytensä. Luotan kuitenkin siihen, että nuo yllä esitetyt perustelut menevät läpi myös työhaastatteluissa ;-).
Paljon suurempia vaikeuksia kun nimen kanssa, mulla oli tuon edellisen passin kuvan kanssa. Siinä ollut 9 vuotta vanha kuva kun oli täysin eri näköinen kuin nykuinen naamatauluni - ja vielä päinvastaiseen suuntaan kuin tavallisesti eli näytin vanhemmalta silloin nuorempana ;-) Sen kanssa tuli pari kertaa vaikea tilanne kun ei millään uskottu, että se olen minä.
Kuten aiemmin mainitsin, se, että päätin vaihtaa myös nimikirjoitusta, on aiheuttanut täällä ausseissa ongelmia kun uutta nimeä mukaileva nimikrijoitus ei ole vielä vakiintunut.
Kiinalaisella puolisollani, kuten monella muullakin on passissaan täysin eri nimi kuin se, mikä on täällä käytössä ja jopa viranomaisten rekisterissä. Hänelle on tullut siitä ongelma vain kerran ajokorttia hakiessa kun hän viranomaisen mukaan yritti esiintyä väärällä nimellä käyttäessään englanninkilistä etunimeään minun sukunimeni kanssa eikä passissa ollutta kiinalaista nimeä. Mutta muuten sekä työnantaja, että monet viranomaiset kirjaavat mieluummin hänen oikeaksi nimekseen tämän englantilais-suomalaisen yhdistelmän kuin tuon passin mukaan oikean nimen. Pankki tosin halusi kiinalaisen etunimen ja suomalaisen sukunimen. Siinä tuli ongelma, sillä hänen, niin kuin monen muunkin kiinalaisen, etunimessä on välilyönti eli se näyttää kahdelta nimeltä, mutta on kuulemma erottamaton kokonaisuus eli vaimo närkästyy siitä jos toinen osa on jätetty pois. Pankille kyseessä lienee enemmänkin tekninen ongelma, koska asiakaspalvelu pyyteli kovasti anteeksi jo tuleviakin nimivirheitä, joita tässä tapauksessa ei kuulemma voida välttää.
Tosta Timon kirjoituksesta tuli mieleen, mullakin ja mun perheellä on viralliset kiinankieliset nimet, mutta mikä hassua, mun lapset ovat Bianca Jukka ja Johanna Jukka.
Tais mennä niinkuin noi etu ja sukunimet sekaisin.
Jukka
Jukka, siis sun lapset ovat Jukkia tuolla kiinalaisessa kulttuurissa vai virallisesti ausseissa?
Kiinalaisella logiikallahan tuo on ihan ymmärrettävää, Kim Il Sungin poika on Kim Jong Il, eli poikkeuksetta sukunimi mainitaan ensin ja sitten etunimi.
Tuostako on kysymys teilläkin vai onko sulla hurjempi tarina selitykseksi?
Kun tuo nimenmuuttaminen kerta on niin helppoa täällä Ossilassa, niin taidanpa piruuttanikin joskus muuttaa nimekseni Aku Ankka. On siinä sitten naurussa pitelemistä, jos menen joskus takaisin Suomeen avaamaan uutta pankkitiliä.
Kuvittelee
Jouni :)
Aku Ankka sekä Urho Kekkonen on ollut 70-80 luvulla hyvinkin suosittu nimi Finnien keskuudessa.
Tämä juuri niiden pimeiden tilien käytössä :)
Suomeen muuttavana voisin muuttaa nimeni vaikka jonkun mahtinimen mukaan ??
Esim Herra Peikko, etunimi Rölli :coolh
Tai kuis olis Muikkunen, etunimi Nuuska :??
Raivo,
Ei mun lasten nimiin mitään ihmeellistä kuulunut, kun saimme "Foreigner Residence Permit" niin mulle annetti kiinalainen nimi niin kuin he lausuivat sen. Siinä sitten kävi niin että vaimo ja lapset saivat sukunimeksi Jukka. Muuten kiinalainen nimi oli pakko ottaa ja tämä vihreä passi piti aina olla mukana.
Mutta taas koko touhuun kuului yks erikoinen juttu, meidän "temporary" viisumi meni umpeen ennen kuin sain ton vihreän passin elikä periaatteesa oltiin laittomasti maassa. Samassa tilaisuudessa jouduin virallisesti rangaistavaksi, kerroin puolustukseksi että se oli firman moka, ei mun. Viranomnainen kylmästi vastas, se oli sun virhe koska olet ulkomaalainen! Sitten hän nauroi ja antoi suullisen varoituksen.
Jukka
Tarkennuksena mun edelliseen vastaukseeni, siis meidän nimet olivat kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuna kuten mainitsin #$& ## :))
Jukka
Jukka :)
Sittenhän olisit voinut anoa turvapaikkaa ????? Aasialaisena kun oleskelit ?
:XXXX:coolh
Raivo,
Pelastit mut pinteestä, viime viikolla firma ilmoitti että mun hommat on nyt sitten niinkuin "redundant" ja mulla kun on silti vain toi firman sponsoroima viisumi! Täytyy nyt sitten etsiä noita pakolaiskaavakkaeita.
Jukka
:XXXX
Jukka :o
Onko muuten mahdollista hankkia vastaavaa työtä toiselta firmalta, siis saman luvan alaisena ?
Vai onko kengänkuva persauksissa automaattisesti ??
Olen joskus lukenutkin tästä aiheesta, mutta en muista hakusanaa kyseiselle :)
Haukkukaas ny Raivoo, ku ei viitti hakulaatikkoo käyttää (http://www.emotipad.com/emoticons/PC%20Punch.gif)
:coolh
Miksi Raiwoo pitais haukkua :??:??
Se, etta voiko hakea toita toiselta firmalta riippuu viisumista. Noita sponsoroituja viisumeita oli aikaisemmin useammankinlaisia, mutta 1. Heinakuuta 2003 ne muutettiin. Jos itsella on aikaisemmin hyvaksytty viisumi tai firmalla lupa voimassa palkata uusia ulkomaalaisia toihin se voi olla mahdollista.
Uusien saantojen mukaan esimerkiksi longstay. temporary sponsoship on rajattu 4 vuoteen.
http://www.immi.gov.au/allforms/booklets/1154.pdf
Jukka, sinun kannattaisi kylla itse ottaa yhteytta suoraan siirtolaisvirastoon ja kysya kuinka asia on. Riippuen hallussasi olevasta viisumista sinulla voi olla jopa mahdollisuus anoa toisenlaista viisumia taalla ollessasi. Silloin he vaan myontavat sinulle ns. "bridging visa" hakemuksen kasittely ajaksi. Samoin puolisosi asema taalla varmasti vaikuttaa asioihin.
Cheers
Jaaks
:XXXX
Kiitos kaverit, asia on hoidossa. Mulla oli 4 vuoden firman sponsoroima viisumi mikä meni umpeen toukokuussa. Firma hommas 2 vuoden jatkoviisumin minkä sain saman päivänä kun vanha meni umpeen.
Nyt kun saan virallisen erokirjeen, tää oli vasta varoitus, niin siitä päivästä lähtien mulla (ja perheellä) on 28 päivää "get rid of the country".
Siis, ei mahdollista siirtyä samoihin taikka mihinkään hommiin, jos joku toinen firma ottaa sponsoinnin, silti meidän pitää lähteä maasta ulos ja tulla uudella viisumilla sisään.
Tää kaikki tohon firman sponsoroimaan viisumin. Olen hakenut "permanent residency" viisumia kaks vuotta sitten, siinä on ollut monia mutkia mistä oon aikaisemmin jo kirjoitellut, viimeiset lääkäritestit ja poliisi selvitykset on jo tehty ja lähetetty, seuraavan parin viikon aikana kaikki pitäis olla selvää pysyvää viisumia varten.
Siiten pointti, jos meidän viisumi hyväksytään, seuraava askel on että saan kirjeen jossa kysytään koska ja mistä maasta haluan hakea sen. Siis meidän joka tapauksessa pitää lähteä maasta ulos, kerätä uus viisumi ja tulla sillä takaisin maahan.
Tää ei oo ongelma, tää on ollut tiedossa ja siks tässä odotellaankin Suomen lomaa. Tietystikkin tän viisumin voi käydä hakemassa Uudesta Seelannista, liput maksaa paljon vähemmän.
Että semmoinen juttu, no drama.
Jukka
:XXXX
Jukka :)
Onnea anomuksen läpimenon kanssa (http://www.emotipad.com/emoticons/Writing.gif)
Olen sen varmaan ennen jo sanonutkin, mutte ei sitä koskaan tarpeeksi kannustajia ole (http://www.emotipad.com/emoticons/Party.gif)
Moi kaikille Dunder lukijoille.
Olen asunut Adelaidessa vuodesta -89 ja olen jo vuosia sitten hyvaksynyt oman rakkaan Seppo nimen Aussiversioksi Sepou. Sukunimekseni on johdonmukaisesti muotoutunut Ahoula. Alohaksi tosin kutsuu joka toinen. Toimin taalla sahkourakoitsijana ja jotkut "hauskat" asiakkaat ilmenevat kovin pettyneina kun vikakeikalle ilmestyykin asentaja ilman Hawaii lookia.
terv seppo ahola
Moi Seppo, Eik?s tuo "Aloha"-look ole aika helppo j?rjest?? :) Nimitt?in, jos haluat viel? enemm?n hauskaa nimesi kustannuksella. Sin? kun asian tunnut t?ysin hyv?ksyneen ja k??nt?neen sen eduksesi. Ainakin t??ll? meill? pohjoisessa n?kyv?t monilla ty?paikoilla pukeutuvan perjantaisin havaji-paitaan tai muuten vaan rennommin.
Vaan taitaapa siell? ilmat olla ainakin t?ll? hetkell? kaukana tuollaisista tunnelmista ;)
Niin, minun alkuper?inen ajatuskulkuni t?st? asiasta kysyess?ni oli sellainen, ett? voisi olla helpompaa p??st? sis?lle ja "sulautua" t?h?n maahan, jos k?ytt?isin englanninkielist? nime?. Nyt n?iden vastausten ja kommenttien j?lkeen - Suurkiitos niist? kaikille :god: -
olen jo valmiimpi yritt?m??n omalla suomalaisella nimell?ni ja pit?m??n sit? rikkautena enk? riesana.
Terveisia lomalaiselta! Taalla on taas niin monia kivoja uusia keskustelun aiheita. Etta taitaa menna paiva kaikki lukiessa.
Minulla ei ole taalla vaikeuksia etunimeni kanssa. Suomessa oli sitakin enemman.
Kaikki johdonmukaisesti luulevat minun olevan saksalainen "makeasta" nimestani johtuen. Yllattavaa kylla kaikki osaavat jopa lausua nimeni aivan oikein.
Englanninkielista avioliiton kautta saamaani sukunimea sen sijaan saan tavata oikein urakalla molemmissa maissa. Taallakin jopa itseasiassa enemman kuin suomalaista tyttonimeani. :??
No nyt Lord of the Rings elokuvien myota, jotkut ovat huomanneet minun olevan 'suklainen hobitti'. Onpa joskus jotkut luulleet minun pilailevan oikean nimeni lausuttuani.
:D:D:D:D:D
Vaihto-oppilaana ollessani (USA) huomasin juuri tuon, kuinka hankalaa suomalaisen nimen kirjoittaminen/lausuminen on.
Koulussa jäi alkuun monet nimenhuudot väliin (ja sen myötä turhia poissaoloja...), kun en osannut yhdistää Meicha Hurley´tä itseeni :??
Ja "sukulaisilta" kun sai syntymäpäiväkortteja tai vastaavia, niin ei vielä loppuvuodestakaan taipunut kirjoitus Maijaksi, vaan oli Miajaa, Miaa, Mayaa ja milloin mitäkin :D Ei se itteäni haitannut, aika pian esittelin itsenikin jo Mayana, ja vieläkin olen Maya, jos englanniksi itseni esittelen :)
Yleensä en käytä toista nimeäni, mutta työkavereilla oli tosi hauskaa kun he kuulivat sen, Pekka, miettikääpä miten he sen lausuvat...eli se vääntyi hyvin helposti muotoon Pecker.
:roue
Kaverini Pertti on täällä "Birdie". Oman nimeni näin vähän aikaa sitten kirjoitettuna muotoon "T-more"
Ari Pecker ja T-more,
Ei ole varmaan kivaa Seppo-nimisilläkään Australiassa. Ainakin mieheni yhdistää tuon nimen "septic tankiin"... :hahhaa
Riina.
Oma perisuomalainen etunimeni toimii erinomaisesti myös englanninkielisissä maissa, kirvoittaa monet naurut :D :D
- What's your name?
- "I know"
- Really? :o
- Yes. :D
- Cool name!
- Yes, I know... :roue
:D :D :D
Anopin nimi myös i know ja hän sai aina kuulla kysymyksen siellä asuessaan I know I know but what is your real name
Kuulen jatkuvasti uusia versioista nimestäni, mutta ehkä huvittavinta on se kun Jouko nimen joku lausuu niin kuin se pitää, niin sitä hieman hätkähtää että mitäs täällä nyt tapahtuu... :? Samoin on toinen nimeni Juhani, eli "you honey" eipä tule liiallisesti käytettyä tuota toista nimeä sillä siitä joutua vaikeuksiin :hahhaa
Nimen lausunta menee laidasta laitaan, joko, Joukko (yleensä toisen polven suomalaiset), JöYköY jne.
Tietysti voisin vaihtaa nimen mutta en katso asiaa niin suureksi ongelmaksi että näkisin moista vaivaa. Joskus siitä on jopa pientä hupia kun katselee kuinka joku onneton yrittää vääntää kieltänsä solmuun :hahhaa
Oli ihan pakko kertoa myos kokemuksia mun nimen lausumisesta.... Reija.... ensinnakin aina kysytaan etta " sorry, can you say that again..." ja sitten kysytaan " How do you spell it? " ja sitten kun sita toinen osapuoli vihdoin alkaa aantamaan niin etta monesti saa tosissaan pidella nauruaan..... yleisin on tietysti Riza, tai Reiza, mutta monet paatyy sanomaan "Wreija" R kirjain kun tuottaa takalaisille vahan ongelmia :hahhaa
Pekko,
Pistä kuva tuleen maililla niin lataan sen palvelimelle ja laitan linkin tuleen, e-maili osoite sulla jo on varmaan mutta se on tossa alla olevassa .gif kuvassakin
Minun nimeni (Anneka) ei ole tuottanut ongelmia ulkomaalaisille, varsinkaan englantia tai saksaa puhuville. Niissähän maissa tuo nimi on paljon yleisempi kuin Suomessa. Suomessa sen sijaan joudun aina sanomaan Anneka e-kirjaimella.:??Jos sanon nimeni ilman tuota lisäystä, kirjoittavat tai sanovat kaikki sen Annika. Sukunimikin on helppo ulkomaalaisille, myös aika neutraali.
Hahaa, niin tuttua, niin tuttua. Oma etunimeni (Salla) tuotti aikoinaan Suomessakin vaikeuksia - tuottaa vieläkin, vaikka on jo huomattavasti yleistynyt. Yleensä Suomessa saan olla Sanna.
Lähtiessäni Adelaideen vaihto-oppilaaksi olin jo henkisesti valmistunut vuoden pituiseen Sallynä olemiseen. Yllättäen näin ei kuitenkaan käynyt; alkuvuodesta minua jaksattiin kutsua omalla nimelläni (tosin "Shaala"-muodossa), loppuvuodesta olinkin Sarah. Välimuotoja olivat mm. Sarla, Salsa, Sallah, Saala, Sala ym.
Puhumattakaan sukunimestäni (Hakulinen), joka mykistää australialaiset virkamiehet ja -naiset aina. Mieluusti menisin australialaismiehen kanssa naimisiin jotta pääsisin mokomasta eroon. :D
t. Salla, vappuna taas matkaan lähtevä ja valmistautunut heits-ei-kei-juu-el-ai-en-ii-en -ketjun tavailuun....
Jehna, etunimeni Pasi ei vielä ole suurempia ongelmia tuottanut maailmalla,eikä suomessa,mutta kätevyyttä heijastelee sukunimeni Krökki,josta olen saanut kuulla melkoisen monta väännostä,niin koti-,kuin ulkomaillakin...
Ehkä hauskoin,ehkä myos minua eniten kuvaavin,versio oli Tanskassa,jossa olin Hra. Grogi..Noh;enhän minä lasiin varsinaisesti syljeskele,mutta että Hra Grogi... *huoh* :pyhimys
Tuossa SallaH mainitsi nimen tavaamisesta. Kannattaa olla muuten varuillaan jos monien aussi vuosien jälkeen palaa suomeen ettei käy niin kuin yhdelle kaverilleni joka tavasi muutaman kerran omaa nimeänsä pankissa ja jossain virastossa, on varmaan pikkasen noloa. Pankkivirailijat olivat katselleet kaveria kuin mielenvikaista:hahhaa
LainaaAlkuperäinen postittaja Jouko
Kannattaa olla muuten varuillaan jos monien aussi vuosien jälkeen palaa suomeen ettei käy niin kuin yhdelle kaverilleni joka tavasi muutaman kerran omaa nimeänsä pankissa ja jossain virastossa, on varmaan pikkasen noloa. Pankkivirailijat olivat katselleet kaveria kuin mielenvikaista:hahhaa
Joo'o, olin vaihtarina vain vuoden, mutta monta kuukautta kotiutumisen jälkeen edelleenkin virastoissa vastasin nimikyselyyn "Salla Hakulinen, that's es-ei-el-el-ei, heits-ei...".
Muitakin "aussitapoja" jäi päälle, esim. "anteeksi/mitä?"-kysymyksen korvaaminen "hey?"-sanalla, joka hämmensi suuresti suomalaisia, ja kadulla vasemmalta puolelta ohittaminen...
Moron!
Itse olen oikeastaan tottunut tuohon nimen tavaamiseen jo suomessa. Etunimeni on Sami, ja tyokaverit sita kayttavatkin ja melkein lausuvat sen oikein:peukkuy
Mutta muuten kaytan aikaas paljon pelkkaa Sam lyhennetta, helpompaa toimia kun ei tarvi selittaa. Sukunimen kohdalla tarviikin sitten kuitenkin selittaa, jua niin tarvi myos suomessa. Sukunimi on Grek, suomessa kun joutuu selittamaan kun on outo nimi, joutuu sen kyos tavaamaan. Monta kertaa postista tuli kirje jossa luki Gerg, Krek, Rek, tai jotain muuta yhta hauskaa. Taalla Australiassa taas joutuu selittamaan, koska se loppuukin k:n eika g:n:nuttu:
Joten ei oikeastaan haittaa vaikka joutuukin selittamaan:)
M? odotan mielenkiinnolla miten mun nimi tullaan lausumaan tai sanomaan... Voi joutua varmaan aika monesti toistamaan. Saa n?hd? millasiin muotoihin se sit v??nnet??n, ett? olis helpompaa... :D
Hannele
Hannele, minulla oli opiskelukaverina kaimasi, josta jenkkien suussa tuli Hannah Lee! Olihan meill? yksi Pasikin, joka itse kirjoitti nimens? englanniksi "Pussy", mutta jopa jenkit kielt?ytyiv?t lausumasta nime? sen mukaisesti, vaan selv?sti eri tavalla niin, ettei sekaannusta vahingossakaan ilmenisi.
V?h?n sama juttu noissa toisella kielell? rumissa nimiss? on yleinen kiinalainen nimi Hui, joka ven?l?isen korvaan on kauhistus, mutta he lausuvat sen mahdollisimman kaukaa kiert?en.
Omasta nimest?ni kuulin viikolla j?lleen hauskan v??nn?ksen. Postinhoitaja oli kysynyt italialaiselta naapuriltani, ett? mist? p?in Italiaa se sun kaverisi Primo on. :D En min? ole italialisen n?k?inen eik? Primo k??nnettyn?k??n mitenk??n kuvaa minua, mutta kovasti n?k?j??n t?k?l?isten aivot ty?skentelev?t pysty?kseen tekem??n uudesta nimest? ymm?rrett?v?n. Suurin osa n?ist? maalaisista kuitenkin kutsuu minua enimm?kseen Timothyksi tai Timiksi ja muutama on jo pikku hiljaa oppinut sit? kautta oikean muodon. On siit?kin huolimatta halunnut oppia, vaikka min? olen sanonut, ett? Tim tai Timothy on ihan ok. Ei tuo nimiasia minua en?? vaivaa lainkaan, koska olen tosiaankin itsekin havainnut, niin kuin tuolla ylemp?n? vuosi sitten minua opetettiin, ett? t??ll? melkein kaikki joutuvat tavaamaan joko etu- tai sukunime??n tai molempia.
No mulle taisi vanhemmat antaa tietamattaan oikein osuvan ja sopivan nimen. Jostain kuulin, etta Senja tarkoittaa samaa kuin "vieras", jollain kielella, mika on vahan niinkuin "foreigner", ja sellainenhan minusta nyt on taalla sitten tullut.
Lausumisen kanssa ei ihmisilla yleensa ole isoja ongelmia, vaikka tuppaavatkin kirjoittamaan sen Senyaksi. On mua kylla Zenyaksi ja jopa Xenaksikin ("as in the warrior princess?!?") kutsuttu, ja jotkut tutut kiusoittaa lyhentamalla sen Senjiksi [sendz] tai vaantamalla Senioriksi. Lukioajoilta Suomesta jostain syysta on mieleen jaanyt Zende-boy, minka loppuosan logiikkaa en ole vielakaan selvittanyt.
Zende
Zende :D
En tieda tuosta "stranger", mutta Indonesian kielessa senja tarkoittaa "twilight" eli "iltahamara" (soft light after sunset).
Miten se sitten sopii sinulle :??
Silla on varmasti jonkinlainen merkitys myos vanhassa Norjassa. Onhan aivan pohjois Norjassa Senjan Saari.
Senja on tosiaan iltahämärä, vaimo tarkisti sanakirjasta.
Seppo olikin jo. Muista suomalaisista etunimistä tulee mieleen Oili Öljyinen.
Menimme kerran suomalaisturistien kanssa aussiperheeseen vierailulle. Suomalaisperheen poika oli nimeltään Ville. Aussiäidillä oli tapana opettaa omille lapsilleen muistisääntöjä ja Villen kohdalla hän kuiskasi "willy-nilly". Villen vanhempien kysyessä Villen muistisääntöä aussiäiti kieltäytyi naureskellen sanomasta sitä uudelleen. Silloin luulin, että siinä oli jotakin tuhmaa, mutta ainakaan sanakirjan mukaan niin ei ollut.
Tuli tama vanha aihe vastaan sattumalta foorumia selatesssa ja viime viikolla oli kiva sattuma nimien lausumisen tiimoilta.
Katselin telkkua illalla kun puhelin soi ja vaimo nappasi sen ylos,,,haloo,,,sorry u got wrong number there is no Harry here...ja sitten vaimo paiskasi luurin alas,,,mina siina heraan tv hibernaatiosta,,,hitto keta se kysyi,,,oh it was some Brit who were after some Harry...
no mina olin odottamassa hyvin tarkeaa puhelua yhdelta britilta,,ja muutaman minuutin paasta pitkan matkan puhe kone alkoi taas soimaan, salamana nappasin puhelimen vastaten Ari xxxxxxx...britti aani toisessa paassa siihen: How ya doing Harry, oh i just dialled to wrong number to some lady...:roue,,,joo samoilla linjoilla kuin jouni,,aantakoon kuten haluaa itse sanon kuten suomessakin,
Ari (Harry), ainakin meillä ulkomaan puheluista ilmoitetaan niiden kestoaika ja numero laskussa, joten jos sama käytäntö on briteillä, niin britti voi siitä huomata, että molemmat soitot menivät samaan numeroon - teille.
Minun nimi (Riikka) muuttui esimerkiksi Turkissa melkein aina ''rikaksi'' tai ''rikkaksi''
''What't your name?''
-Riikka
''What? Riika?Rika''
-No, Riiiikkka
''Aaa, Rikka...nice name''
-Yeah, right..:peukkuy''
Ex-poikakaverini oli ulkomaalainen ja hän sitten halusi (luonnollisesti) ilahduttaa minua lovelettereillä. Yksi meni näin:
''Rika, mina rakstan sinua.'' ja jatkui ''Rika, mina rekostan sinua'' mutta viimenen oli paras ''Rikka, mina rakostan sinua'' :hahhaa:hahhaa:hahhaa
Kravattimies,
joo ma selitin sille kylla siina sitten etta taisit soitella juuri aiemmin,,,
Oma nimi Antti täällä taipuu lähes poikkeuksetta Andy:ksi. Työpaikalla tosin yksi kaveri on jo oppinut lausumaan Antin oikein. :D Tyttöystävä Pauliina onkin helpompi mutta työpaikalla (ollaan samassa firmassa) yksi sanoo Poulinan sijasta 'Paula or what ever' :hahhaa
Mutta ei mua aina, haittaa yhtään että täällä kutsutaan hieman eritavalla, oli vain mukavaa saada jonkinlainen 'lempinimi'.
Ihana aihe!! Vaikkemme pysyvästi tällä reissulla Ausseihin jääneetkään (mikä voi vielä korjaantua:pyhimys) olimme kuolla naurusta kuunnellessame kaikkia niitä versioita mitä Juha nimestä voi olla :
Jouha, Joshua, Jonathan, Youha, Uuha, Johan, Jiihaa, Jiha, Juuh, Zouha, Zuu.
Jos meikäläisten haaveet totetutuu, on miehellä nimenvaihto edessä. Varmasti.
Erittain mielenkiintoinen aihe tokkiinsa. Varsinkin kun viime aikoina olen tosissani joutunut miettimaan omaa kantaani tuohon sukunimiasiaan. Ottaako miehensa sukunimi vai ei. Ongelmana on etta nain kansainvalisesti asiaa katsottuna kumpikin nimi pitaa tavata, toinen Suomessa ja Ausseissa ja toinen vain Ausseissa. Valitse siina sitten. Miehen sukunimen kanssa tulisi kuitenkin hiukan vahemman ongelmia taalla. Suomessa kyseinen sukunimi kuitenkin herattaa hiukan hilpeytta koska kukaan ei sita osaa lausua oikein ja nimi helposti vaantyy esim. Possulaksi. Paata siina sitten mita teen.
Kaksoinimista. Voi olla vahan tyhma kysymys mutta voisinko virallisesti ottaa yhdistelmanimen ja kayttaa sitten Suomessa ollessani suomalaista osaa nimesta ja taalla ausseissa miehen osaa nimesta. Joskin eihan se tietenkaan muuta sita, etta virallisissa papereissa joutuisin kirjoittamaan koko nimirimpsun.
Etunimi ei ole tuottanut ongelmia ikina, vaikkakin kaksoikonsonattia ei ikina kuule mutta siihenkin kylla tottuu. Henna on helppo lausua niin monella kielella, olen huomannut.
Mulla oli huonoja kokemuksia Lontoon-kielikurssiltani, kun isäntäperheeni äiti ei millään muistanut Suvia, ja kutsuikin minua milloin Subuksi ja milloin miksikin.
Noihin aikoihin kiinnostuin suuresti brittinäyttelijä Joanna Lumleystä, ja vakavasti faniuduttuani muutin toisen nimeni Johannasta Joannaksi. Olin käyttänyt lyhyempää muotoa netissä eri yhteyksissä muutenkin, joten muutos oli vain luonnollinen suunta.
Ja tuosta vain lyhyt aika eteenpäin muutin pysyvästi Lontooseen, ja tuntui hyvältä sanoa etunimekseni saman tien Joanna, helpompi kaikille muistaa ja lausua. Vasta yli vuoden päästä parhaatkin ystäväni saivat jotain kautta tietää Suvista, mutta kovin moni heistä ei tuota nimeä vieläkään käytä. Ystäville ja poikaystävälleni olen yhä Jo.
Sukunimeni kanssa on tietysti ollut odotetusti ongelmia. Kuten monella teistäkin, minua on luultu japanilaiseksi, vaikka olen ulkonäöltäni täysin päinvastaista. En noin vaikean nimen kanssa juuri jaksa oikein lausumisen kanssa tapella, sillä sukunimeä onneksi tulee hyvin vähän käytettyä, puhuessa aivan olemattoman vähän. Toisaalta jos tulee tilanne, jossa ihminen, jonka tunnen vähän paremmin haluaa sukunimeni ja oikean etunimeni tietää, yleensä puolileikilläni painotan nimieni oikeaoppista lausumista.
Minua on tituleerattu muunmuassa nimilla Sharna, Samma, Suna, Pamela ja Samuel (!). Aina saa olla tavaamassa, ja sukunimi tuottaa varsinkin ongelmia, kun noita skandikirjaimiakin on pari kipaletta. Jotkut aika suloisesti tekevat parhaansa ja sirottelevat yhden pisteen jokaikisen vokaalin paalle...
Pari vuotta sitten eras takalainen kaverini, kyllastyi tylsaan Morgan- nimeensa, ja paatti, etta tastedes se tulee kirjoittaa Morgaine. Mina en jaksanut ymmartaa, etta miten kukaan voi haluta mukaan siihen tavaamissirkukseen. Mutta kukin tyylillaan.
Itse aannan nimeni viela taysin suomalaisittain, vaikka tiedan, etta kukaan ei kertakaikkiaan voi ymmartaa tavuakaan, ennen kuin tavaan koko nimen. Ja nain aion jatkaakin - se on minun nimeni ja minusta on aivan kohtuullista, etta minua silla kutsutaan.
Olen Hennun tavoin pohdiskellut nimiasiaa pidempään ja päädyin avioituessamme pitämään oman nimeni. Saatan sen silti vielä päätyä vaihtamaankin, mutta juuri nyt tuntuu yksinkertaisemmalta pitää vanha nimi.
Itse olen joutunut tavaamaan niin etu- kuin sukunimenikin aina täällä Suomessa. Edes vuosikausia minua opettaneet opettajat eivät vaivautuneet sanomaan etunimeäni oikein, vaan väänsivät sen heille tutumpaan versioon.
Miehen sukunimi on sen verran eksoottinen, että toistaiseksi tavaan mieluummin omaa nimeäni täällä ollessamme. Harkitsin yhdysnimeäkin, mutta se vasta monimutkaista olisi kun joissakin piireissä esittäytyisin systemaattisesti tyttönimellä, joissakin yhdysnimellä ja jossakin miehen nimellä. Keep it simple, päätin, ja aion jatkossakin esiintyä yhdellä nimellä, oli se sitten tämä vanha tahi puolison nimi. Siihen valintaan pitää sitten vain itseni ja muiden tottua.
Lopullista päätöstä yhä kypsyttelee Chilifinn
Niin, kyllähän noita kummallisia versioita on omasta nimestäni vääntynyt matkan varrella. Ehdoton suosikkini on Andrea Sean, ja kakkos sijalle pääsee Anne Andreasyanne...ja sitä rataa. Mutta puoliso paralla sitä vasta vaikeaa on ollut, sillä hänen nimensä kun on: KAREN:eye: Eli voitte varmaan arvata, että posti tulee molemmille Rouva Andreasyanin tittelillä, ja tottakai, uskovat meidän myös olevan ns. gaycouple:hahhaa
Eli huumorillahan tästäkin on selvitty,
hihittelee: Andrea tms.
Itse olen saanut täällä liikanimen "double-T". Liittynee siihen, että kaverit ovat kyllästyneet siihen kun jatkuvasti jaksan muistuttaa kuinka monella T-kirjaimella se Martti kirjoitetaankaan.
Sukunimi Jakobsson menee sensijaan täällä huomattavasti paremmin oikein kuin koti-Suomessa, ensimmäistäkään jaakopsonia ei ole missään näkynyt. :D
LainaaAlkuperäinen postittaja marX
Sukunimi Jakobsson menee sensijaan täällä huomattavasti paremmin...
Taitavat kutsua sinua Double-T lisäksi myös Double-S:äksi?!
Veikkaa
Se itseasiassa menee huomattavasti paremmin oikein.. Ja toisaalta harvoinpa sitä sukunimeään tulee kavereille tavailtua.
Minua huvittaa erilaiset kirjoitusasut mitä etunimestäni olen nähnyt, itse kun lausun nimeni (Paula) suomalaisittain. Paras on ollut Polar mutta yleisin on Powla :hahhaa
Minun nimi kääntyi Terry muotoon jo reilut kymmenen vuotta sitten, taitaa olla minun isä ainoa joka sanoo vielä Terhi. Siitä vuosien varrella se sitten on puolison myötä kääntynyt "Teza" muotoon jolla minut varmaan parhaiten tunnetaan:D.
Töissä tosin, viimeisen neljän vuoden aikana, olen turhaan yrittänyt tavata sitä, ja silti se kirjoitetaan Tehri :mad:, ei vieläkään ole oppineet ja usein kun minun nimeä johonkin kirjoittavat, törmään työkavereihin jotka (minun paikallaoloa huomaamatta) tappelevat aika äänekkäästi aina että kuinka se tavataan, lopputulos on silti aina Tehri :hahhaa!
TTD on töissä nimenä nykyään, kun pomo päätti minut kastaa "Terence" nimellä pari vuotta sitten, siitä joku sitten päätteli että aah, niin kuin Terence Trent Darby (kirj.?) ja siitä se kääntyi TTD.
Ei voi valittaa, minulle on aina opetettu että rakkaalla lapsella on monta nimeä :D:D:D, joten mitä enemmän, sitä rakkaampi kait olen :peukkuy:D
Ila, Isla, Eila, Laila, Eileen... ihan mielenkiintoisia tuttavuuksia ja varteenotettavia muunnoksia!
Mutta isäntää käy joskus sääliksi: hänen nimensä on Urpo, joka nyt jo suomalaisenkin korvissa on aika urpo. Mutta täällä se on aivan toivoton yritys, ei ehkä niinkän kirjoitusasunsa, vaan ääntämyksensä puolesta...
Hän onkin jo suunnitellut muutta nimensä muotoon 'Pardonme', jonka hän kuulee useimmiten 'vastauksena' esittäytymiseensä puhelimessa tai liikkeissä...
Ei voi tietystikään minultakaan paljon odottaa, kun on tuommonen puolisko.
Vitsit teillä on ollut hauskaa noiden nimienne kanssa! :hahhaa
Omakin etunimeni on jenkkilässä aikanaan väännetty vaikka miten mutta ei kertaakaan oikein. Parhaiten kuitenkin jäi mieleen sukunimen aiheuttama ahaa-elämys: nimessä on sama vokaali kolmasti, vieläpä kaksi peräkkäin (pitkä vokaali, siis). Isäntäperheen äiti kävi pankissa ja hoiti samalla minunkin asioitani. Virkailijalle ei tarvinnut juurikaan selittää kenestä on kyse kun hän heti äkkäsi kysyä että onko se se poika, jonka nimessä on kauheasti samaa vokaalia ja jota kukaan ei osaa sanoa. Hyvästä nimestä on etua, sanon minä! :cool:
No, Suomessa on junttimuoti-osastolla nyt 'in' t-paidat, joiden rintamuksessa lukee 'Isäntä', 'Amuri' tai muuta erityisen kuvaavaa. Ehkä pränttään koko perheelle parit paidat omilla nimillä niin voi vaan todeta "you can see it right here..." :roue
Ei ole kuitenkaan Rahikainen sukunimeni mutta etunimi on Heikki ja joka kerta ne luulee, taalla kiwimaassa (Uusi-Seelanti),
etta olen patikoimassa ( Hiking):roue
Keksin muutama vuosi sitten vaantaa nimeni englantilaisittain Haykey ja johan onnistuu sanominen mutta puhelimessa kysyvat: "Can I speak to Hayley"!! Luulevat etta tuli nappailyvirhe kun K ja L ovat vierekkain nappaimistolla.
Nyt olen kayttanyt vahan aikaa Harry etunimea ja sukunimikin varmaan lyhenee?
Pista r loppuun niin tulee Timor kuten East-Timor. Osaahan sen kaikki sanoa?
Tulee tassa mieleen se vitsi Hesalaisesta jonka nimi oli Kauppinen ja han muutti Kuopioon. Alkoivat savolaiset kutsua Kaappiseksi.
No sitten tama Kauppinen muutti nimensa Kaappiseksi.
No savolaisethan sitten alkoi kutsua hanta Kuappiseksi:P
No naenha se meelta savolaesilta kaapi!
Hih, itse omaan kansainvälisen nimen Laura ja olen "kärsinyt" Loorattelemisesta koko pienen ikäni. Ei siinä mitään, "Loora" on ihan kiva nimi mutta en tunne sitä omakseni enkä myöskään reagoi siihen jos joku minua sillä nimellä kutsuu.
Tiesin ennen tänne tuloa, että taas kävisi niin, ettei kukaan haluaisi/pystyisi ääntämään nimeäni suomalaisittain, joten asennoiduin tulevaan... Mutta kuinkas sitten kävikään: täällä tapaamani hyvä ystäväni Kanadasta on myöskin nimeltään Laura (=Ihan oikeasti siis "Loora") ja kahden Lauran olemassa olo samalla kampuksella oli kerta kaikkiaan liikaa, joten ensimmäisenä päivänä saamani vaaleudestani johtuva lempinimi "Milk" tuli yleisesti jäädäkseen ja nyt onkin vaikeuksia tunnistaa enää mitään muuta nimeä, jopa luennoitsijat ja opettajat kutsuvat meikää Milkiksi.
Mitenhän sitä oppii taas vanhaan nimeensä kun palailee takaisin Suomeen sitten joskus...? Sen verran perusteellista on tämä aivopesu ollut...? :eye:
LainaaOriginally posted by Kiwidude
Pista r loppuun niin tulee Timor kuten East-Timor. Osaahan sen kaikki sanoa?
Näin minulle kävi Aasiassa (Singaporessa lähinnä), että minusta tuli Timor. Tosin en siitä nimestä pitänyt, sillä sitä voi pitää poliittisesti arkaluontoisena, mikä ei ollut lainkaan hyvä asia siellä päin.
Aloitin ketjun kaksi vuotta sitten kun olin uusi tässä maassa ja kaikkea tuli tarkasteltua ja pohdittua uteliain mielin. Sittemmin tuo nimiasiakin on tasaantunut. Nyt kun alkaa olemaan ympärillä enemmän vanhoja tuttuja kuin uusia ihmisiä, törmää harvemmin hankaluuksiin. Ympäristöss useimmat lausuvat nimeni oikein, ja ne harvat jotka eivät osaa tai halua opetellakaan, käyttävät luvallani muotoa Tim. Sukunimen kohdalla taas olen menettänyt täysin toivoni. "Sippaala" se on ihan kaikille yrittää sitten selittää mitä tahansa. Mutta eipä se minua haittaa.
Ihan arkipäivää ovat minullekin nuo nimien tavaamisvaikeudet, siis toisten nimien, ei omani. Tosiaankin useimmat täällä joutuvat tavaaman. Työkaverini Geoff on monille Jeff, toista luulisi lausumisen perusteella Ianiksi, mutta hän onkin oikeasti Eoin ... Ja vieläkin minulle tuottaa vaikeuksia muistaa, että täytyy yrittää pakottaa itsensä muistamaan jonkun minulle esitellyn henkilön nimi. Se kun vieläkin tuppaa unohtumaan, vaikka tiedän, että uusi nimi olisi paras painaa mieleen heti.
Noin vuosi sitten keksin pitää hieman hauskaakin noiden nimiongelmien kustannuksella. Townvillessä oli eräässä ostoskeskuksessa sellainen tuoremehubaari, jossa tilausta tehdessä kysyttiin nimesi, joka sitten huudettiin kun annoksesi oli valmis. Minä pidin käytöntöä vähän hassuna ja yksityisyyttä loukkaavana, joten esiinnyin väärällä nimellä, ja joka kerta käydessäni lisäksi eri nimellä. Oli se ihan hauskaa seurata, miten tunnollisesti ne yrittivät kirjoittaa sanomani nimet "Svante-Göran", "Nyyrikki"
"Vjaceslav"... mitä lienekin heille tarjoillut. Varsin hauskoja muunnoksia kyllä tuli - varsinkin kun huutaja oli usein eri henkilö kuin se joka nimen oli kuullut ja kirjoittanut. No, kohta ne hoksasivat kujeeni, eikä minun enää tarvinnut sanoa nimeäni, koska olin nyt heille automaattisesti "söör".
Timo, hauska keksinto tuo sinun 'valenimesi' - olen vissiin vallan mielikuvitukseton tai tosikko kun en olis tollasta ollenkaan keksinyt, etta samahan se on minka nimen antaa... Aina vaan yrittaa tavata omaa nimeaan... Usein tosin vastaavassa tilanteessa kaytan edes sukunimea, se on englanninkielisille vahan armollisempi.
Mutta tuosta itse 'huutokaupasta' - se on kasittaakseni hyvin yleinen tapa, niin taalla Australiassa kuin vaikkapa Jenkeissakin. Toki tuntui alussa ihan kummalta...Mutta niinhan laakarinkin vastaanotolla tehdaan!
Mä sain Lontoossa jonku kilpailun aikaseks et kuka osaa lausuu oikeimmin mun nimen, Liisaa kun on aika vaikee tajuta eri nimeks ku Lisa.
Heh. Ihan turha yrittää kutsua mua "tseni" -nimellä. Tottelen nimeä Jenni.Kiitos. Mutta kun nuo kaksoiskonsonantit tuntuvat olevan ylivoimainen haaste useimmille englanninkielisille, niin pitkin hampain olen oppinut hyväksymään myös muodon "yeni"...
Näitä viestejä selaillessa nostan ylös tämänkin vanhan aiheen... Nyt jo nimittäin kauhulla odotan noita virastoreissuja sun muita kun Tuulikki nimen alla kuljen.. Senverran kauhua on nimi aiheuttanut jo muunmaalaisten suussa että otankin vastaan ilolla aussinnuksia teiltä jotka tämän polun olette jo tallanneet:peukkuy
Omasta mielestäni ko nimi on kauhean vaikeasti lyhennettävissä ymmärrettävään muotoon enkä jaksaisi alkaa kirjan kirjaimelta tavaamaan päivä toisensa jälkeen.
Hauskoja tarinoita teillä täällä:D
Ajattelin vaihtaa molemmat etunimeni ennen kuin muutan Australiaan. En ole mitenkään isänmaallinen, enkä koe suomalaisuutta mitenkään tärkeänä itselleni, joten englantilainen nimi helpottaa Australiassa ja muissa enkkulaisissa paikoissa vierailua (jo nyt matkustelevana ihmisienä olen menettänyt hermoni perisuomalaisen sukunimeni vuoksi).
Maistraatista kuitenkin ilmoitettiin, että en pääse ä:tä sisältävästä sukunimestäni eroon. En ole oikein internetistä enkä edellisistä viesteistä saanut selvää, että voinko vaihtaa sukunimeni Australiassa, ennen kun (ja jos) saan Australian kansalaisuuden? Jos ei, sen voi ilmeisesti vaihtaa ilman sen kummempia aneluita haluamaansa sukunimeen ainakin kansalaisuuden saamisen jälkeen?
Kiitos vastauksista veri meni :)
Tätä asiaa koskevat säännöt ovat osavaltiokohtaisia, eli menevät asuinpaikan mukaan. Ainakaan ACT:n Dept of Justice & Community Safety - Office of Regulatory Services:in täältä (http://www.ors.act.gov.au/bdm/WebPages/bdm2.html) löytyvissä ohjeissa ei näytetä puhuttavan mitään edes kansalaisuuden vaatimisesta. Mahdollisesti siis vakituinen asuinpaikka Australiassa saattaisi riittää. Nimen vaihto pitää kuitenkin virallisesti rekisteröidä, jotta saisi anottua esimerkiksi passin uudelle nimelle.
Puolestasi hieman surfaili
Oon myos kuullut nimestani ties mita versioita. Zeta, Zuta, Zuda :D
Monesti on mm. alkuaikoina laakarin odotustilassa vaan jaaty istumaan paikoilleen, kun en ole rekisteroinyt moisia nimimuunnoksia omakseni. Nyt niihin on jo tottunut.
Tavaamaan joutuu aina uudelleen ja uudelleen, niin etu- kuin sukunimeakin, mutta voi voi. En makaan osaa paikallisten nimia lausua valttamatta oikein, saati jotain Xioung Xaong from Hongkong joten tasoissa ollaan. :pepsodent
Poikamme nii on tuottanut ylitsepaasemattomia vaikeuksia, lieko sita kukaan koskaan taalla kirjoittanut tai lausunut oikein. Jwso, Jossa, Josa.. Nimi on suomalaisittain niinkin hankala kuin Juuso :coolh
Mieheni nimesta puhumattakaan, monet makoisat naurut saatu, kun postilaatikosta tippuu nimikummajaisilla varustettuja kirjeita.
Halvat on huvit.
Mä olen superylpeä omasta supisuomalaisesta nimestäni:) Onneksi ei ole öökkösiä, mutta vaikka olis, niin eipä se mua haittais. Enemmänkin haittaa se, että jos joku päivä niin käy, että naimisiin pääsee, niin miehelläni on niin yleinen englannin kielinen sukunimi, että sittenhän sitä hukkuu massaan.. Eiköhän täällä olla niin totuttu erikoisiin nimiin, että sitä vaan koitetaan lausua jotenkin sinne päin. Kerran mun nimi lausuttiin apteekissa täydellisesti - Apteekkarilla oli suomalaiset vanhemmat;)
Lainaus käyttäjältä: Jutta - huhtikuu 07, 2009, 11:41
Poikamme nii on tuottanut ylitsepaasemattomia vaikeuksia, lieko sita kukaan koskaan taalla kirjoittanut tai lausunut oikein. Jwso, Jossa, Josa.. Nimi on suomalaisittain niinkin hankala kuin Juuso :coolh
Yoosaw?
Nimimerkillä Itsekin rinnakkaisnimeä mielessään harkinnut...
Minä itse asiassa monessa asiakaspalvelutilanteessa käytän nimestäni paikallista käännöstä ihan suosiolla. Helpottaa elämää molemmin puolin. :coolh
Yksi hankala puoli nimen muutoksessa on, että melko monia virallisia kaavakkeita täytellessä pitää sitten kuitenkin muistaa mainita ne aiemmatkin nimet, eli ei niistä "hankalista" nimistä koskaan aivan 100%:sti pääse eroon.
Huomauttaa
se hankala nimi on kuitenkin osa sinun tai minun omaa identiteettiäni, sen pois antaminen voi johtaa identiteettikriisiin, niin kauvan kuin elät, missä maassa sitten elätkin, olet juuriltasi SUOMALAINEN, se hankala nimikin kuuluu siihen identiteettiin....
Acromion, miksi et voisi vaihtaa sukunimeasikin jo Suomessa? Kasittaakseni kaikkien nimien vaihto pitaisi olla ihan ok. Vai oliko niin, etta Suomessa ei niin kamalasti saa kayttaa mielikuvitusta noissa nimissa ja on valittava nimi, johon on jonkinlainen 'sukulaisyhteys'?
iso antti: iso joukko naimisiin menneita naisia menneisyydesta ja nykyisyydesta varmaan voivat identifioida mietteidesi kanssa, menivatpa naimisiin suomalaisen tai ulkomaalaisen kanssa, Suomessa tai ulkomailla. Nimet ovat vaihtuneet omasta toiseksi kriisilla tai ilman, ja sitten niista uusista nimista on jonkinlaisen prosessin ja ajan kanssa tullut 'oma' nimi jalleen.
Minun suomalainen identiteettini ei perustu nimeeni ja arkinen elama on tullut nimen vaihdon myota helpommaksi, kun sukunimea ei tarvitse aina moneen kertaan tavata (eika sita siltikaan koskaan nahnyt oikein kirjoitettuna, kun oli aakkosia ja ookkosia ja kaksoiskonsonantteja jne). Etunimi menee viela suomalaisena, eika ole niin montaa kirjainta tavattavana, etta se jaksaisi arsyttaa.
Lainaus käyttäjältä: iso antti - huhtikuu 08, 2009, 21:35
olet juuriltasi SUOMALAINEN, se hankala nimikin kuuluu siihen identiteettiin....
Identiteetti my ass. Olkoot juureet suomesta tai ei, identiteetti voi muokkautua uuteen maahan muuttaessa.
En voi Suomessa vaihtaa sukunimeä, ellen ota jotain sukuni vanhaa sukunimeä. Tosin jonkin ei olemassa olevan sukunimen voi ottaa, eli vaikka ylipäähulmuharju. Niin se vain Suomessa on (tosi loogista). Täytyy sitten vain vaihtaa etunimet ja yrittää aikanaan vaihtaa sukunimikin Aussien puolella.
Mielenkiintoisia tarinoita tosiaan! Itse olen asian kanssa pähkäillyt jo useamman vuoden, oma nimi kun on niinkin ulkomaalaisystävällinen kuin Veli-Matti. Ulkomailla opiskellessani sainkin usein lempinimen Brother-Matt selitettyäni nimeni merkityksen.
Olen viime aikoina alkanut käyttää ulkomailla oleskellessani englantilaisittain soljuvampaa Matt -nimeä. Taisinpa tämän laittaa myös kutsumanimeksi vastikään lähetettyihin yliopistohakemuksiinkin (Australiaan, Gold Coastille btw). Omaa nen-päättyistä sukunimeä en kuitenkaan ole ajatellut muokata, ja tuskin tuota etunimeäkään ihan virallisesti.
Toisaalta, olisihan se helppoa pudottaa tuo Veli pois kokonaan jo täällä Suomessa ja käyttää Matti -nimeä ihan virallisestikin, mutta olisihan se aika outoa ainakin alkuun...
Ihana topic tosiaan!!
Itellä on etunimi Anette on kyllä jokseenkin kansainvälinen.. ja tutuksi tullut vaikkei siltikään kovin yleinen.
Osataan lausua joskin tietysti ilman -e.tä mutta paremmaltahan se kuulostaa ulkomaalaisten suusta kuin että alkavat vääntää sitä e.tä sinne loppuun. Itekkin esittelen itseni aina Anett.
Toiset nimet (Christina) ja varsinkin tuo kolmas (Morticia) herättää Suomessa kummastusta/ihastusta (kun eivät tiedä mistä se tulee).. saa nähdä miten Ozzilandiassa se otetaan vastaan?? Siellä tarvii sitä esitellä mutta virallisissa papereissa ja passissahan se ainakin lukee.
Sukunimeni on ruotsalainen ja aika hyvin ne viimeeksi sen osasivat lausua, jotenkin artikuloiden mutta ihan ok.
Aussi-Poikaystäväni sukunimi on Lambrechts.. Tämän kanssa oli alkuun harjoittelemista itselläni.
heh ja ystäväni sanovatkin sitä vieläkin Lamborgini:ksi (which is kinda cool too).
Ystävä pariskuntamme oli kerran käymässä Sydneyssä ja miestä oli siunattu nimellä Erkki (perisuomalainen jep) mutta nauruksihan tää repes joka kerta kun pyydettiin poikakaverini ystäviä sitä sanomaan..
Tuloksena oli joka kerta Örkki!! (lotr fanina tämä oli vaan tietysti meistä hienoa!)
Minä olen yrittänyt keksiä nimestäni englanninkielistä versioita. Jos siis sinne muutetaan jossain vaiheessa :)
Nimeni on siis Virve ja 5kk Ausseissa olin Vöörf :D Ja en kyllä haluaisi olla Vöörf tai Vöörvi. Eikä ne Aussit oikein mitenkään osanneet nimeäni sanoa. Pari kaveria lausui sen pitkän tankkauksen jälkeen jotenkuten.
Eli nimikilpailu pystyyn :pepsodent
Tai sitten otan käyttöön toisen nimeni. Liekkö se olisi helpommin lausuttavissa? Eli Annika.
Täällä moni lyhentää tai muuttaa nimiään reilustikin.
Moni Kauko-Idästä tullut ottaa ihan uuden englanninkielisen etunimen itselleen (Julie, Dan, jne). Tai sitten lyhentävät nimiään, esim. pitkästä intialaisnimestä zzzxxxcccdaswwwrreee käytettiin meillä töissä versiota Das.
Tätä mukaillen menee hyvin läpi kun otat käyttönimeksesi vaikka Ann tai jokin sen suomalaisempi versio. Esim. Anna, Anne, tai Anni luontuvat suuhun ihan mukavasti.
Puhuttelunimestäsi tietty voisi tulla vaikka Vivian. Mites olisi?
En tiedä osaisinko totella Anni tms nimeä. Joko Annika tai sitten muunnos Virvestä. Itselle on tuo Vivian tullut kans mieleen. Mut onko se Annika sitten ihan mahdoton?
Mitenkäs sitten normaali lyhenne Vivian nimestä.... "Viv"??
^ No se voisi olla ihan ok :) Mut ei kai tuollaista keksittyä nimeä saa käyttää kuin epävirallisesti? Tosin olihan se ihan hauskaa yrittää saada aussit ääntämään mun nimeä :D
Huomasin kysymyksesi eilen illalla ja huvikseni kysyin J:lta, tulisiko mitaan aussiversiota mieleen sun nimesta, vastauksena oli myos Viv. Aika iso asia mun mielesta alkaa muuttamaan omaa nimeaan, mutta toisaalta Virve kylla on lahes mahdoton nimi ausseille lausuttavaksi. Kyllahan se on varmaan tosi rasittavaa, kun koko ajan saa olla selittamassa miten se tavataan ja lausutaan. Annika on musta tosi kaunis nimi (taisi tasta olla puhettakin silloin), mutta tuntuisiko se sitten oudolta, jos kaytossa olisi ihan eri nimi ja kuitenkin perhe ja ystavat sua kutsuisivat entisella nimella? Viv tosiaan olisi aika hyva lyhenne myos Virvesta, vai mita? Kylla taalla ihmiset kayttavat epavirallisesti (ja virallisestikin) vaikka mita nimia ja muutenkin vastaan tulee mita kummallisempia ja erikoisempia nimia ja niiden kirjoitusasuja.
Annika ei varmaankaan olis ihan mahdoton nimi. Minusta ehka parempi vaihtoehto kuin Viv. Mutta Vivkin ok.
Joskus 10 vuotta sitten olin ihan valmis muuttamaan nimeni, koska Paivi ei meinaa sitten millaan taipua ulkomaalaisten suussa. On tosi arsyttavaa esittely tilanteessa alkaa tavaamaan nimea ja aantaa se 10 x etta menee perille. Mutta en enaa ole vaihtamassa nimeani, kylla ne yleensa sen oppii jotenkin sanomaan kun tarpeeksi harjottelee.
Heidi: Jossain vaiheessa nuorempana jopa harkitsin vaihtavani käyttöön toisen nimeni. Äitini olisi minusta halunnutkin Annikan, mut se sitten päätyi toiseksi nimeksi. Eli ehkäpä oppisin tottelemaan sitä nimeä eikä se tuntuis varmaankaan ihan kamalalta identiteetin kannaltakaan :)
Kyllä mä taisin muutaman kerran Ausseissa loppupuolella sanoakin ihmisille, et just call me Viv, kun en jaksanut enää olla Vöörf. Virvestä kun nappaa kaksi kirjainta pois, niin Viv siitä tulee ;)
HAHA :pepsodent ompas teillä täällä hauskoja nimenväännöstarinoita... Itellä on niinkin tylsä nimi kun Miia, siinä nyt ei kellään pitäs kansainvälisestikään olla mitään propleemia, paitsi tietty se toinen I jää aina puuttumaan, mutta niin se jää täällä Suomessakin. Pitäskös yrittää tokaa nimeä, siinä on tarpeeksi ärrää ja tuplakonsonanttia! Sukunimen useimmat sitte onnistuukin nätisti vääntämään erääksi eläimeksi. Ja ei siinä mitään, kivoja elukoitahan ne :D Vissiin muuten kaikilla tuntemillani aasiasta matkanneilla on jokin keksitty englantilainen nimi, tunnen mm kolme Jennyä :)
ja meillä kaikilla on aika kansainväliset nimet. silloin kun miettimme nimet lapsille, piti ottaa huomioon, että ne kelpää ainakin kolmessa maassa: suomessa (jossa vielä asumme), saksassa (josta mieheni on kotoisin) ja venäjällä (josta minä olen kotoisin)
Minä harkitsin myös toisen nimen käyttöön ottamista kun muutin Ausseihin. Marian olisi kansainvälisempi, mutta kutsumanimen vaihdos olisi luultavasti tuntunut jo liian suurelta kaiken muun lisäksi. Hyvinhän on kuitenkin Janika taipunut näille ja erikoisesta nimestä minut muistetaan. :) Ja lempinimenä Jane on aika hyvä, sillä kutsuttiin jo Suomessa.
Sukunimi on taas niin vaikea, että kukaan, ei edes virastoissa ole yrittänyt lähteä sitä sanomaan. :pepsodent
Sitä hetki katsotaan, mietitään, ja päädytään käyttämään etunimeä.
Se on suomalaisillekkin vaikea, on vaikka miten monet väännökset siitä nähty posteissa ja muissa.