Lasten kanssa päivisin

Aloittaja ausseihin!, maaliskuu 06, 2008, 18:36

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ausseihin!

Lukisin mieluusti kokemuksia, siitä mitä te pienten lasten kanssa kotona päivisin olevat puuhastelette lasten kanssa päivät pitkät? Tietystikin se arki ja rutiinit ovat sitä samaa kuin täällä kotona Suomessa, mutta mitä uutta muutto Australiaan on mahdollisesti päiväohjelmaan tuonut. Tapaatteko paljon ihmisiä? Toisia suomalaisia? Paikallisia? Itselläni ei luultavasti ole mahdollisuutta saada seuraa toisista suomalaisista muutettuamme Newcastleen ja on siis oltava heti rohkea ja lähdettävä tutustumaan paikallisiin. Minkälaisia vinkkejä antaisitte miten tutustuminen onnistuu parhaiten? Tietysti lasten välityksellä tutustuminen on yksi helpoin tapa tehdä tuttavuutta. Onko jotain mitä pitäisi osata välttää? Poikkeavatko australialaiset "hiekkalaatikkotavat" jotekin suomalaisista? Nämä kysymykset saattavat tuntua hassuilta, mutta aidosti niitä nyt kuitenkin pohdin.

t. Mira

Heidi

Hei Mira  :)

Taalla yksi lasten kanssa paivat pitkat kotona oleva aiti... Tilanteeni tosin eroaa sinusta siten, etta olen taalla jo pitempaan asunut eika mulla muutenkaan ole juuri mitaan lapsiin liittyvia kokemuksia Suomesta, joten en osaa verrata mitaan tapoja ja hiekkalaatikkoetikettia. Samassa veneessa taas toisaalta siina mielessa, etta muutimme uudelle paikkakunnalle 1 1/2 vuotta sitten, joten ne kaverit ja uudet kuviot piti loytaa ja aloittaa muutenkin alusta monessa mielessa. Muistaakseni sun lapset ovat suunnilleen samanikaiset kuin munkin, 4 ja 2?

Taytyy sanoa, etta musta oli tosi rankkaa aloittaa uuden kaveripiirin rakentaminen ja muutenkin totuttautuminen uudelle paikkakunnalle, siitakin huolimatta, etta taalla asuu mieheni sukulaisia ja vanhoja kavereita (miehen kotipaikkakunta). Menin ensi alkuun lasten kanssa kerhoon, paikallisen Uniting Churchin jarjestama playgroup, ja siella ainakin lapset viihtyivat tosi hyvin, itse tunsin tosin oloni vahan orvoksi, kun kaikilla oli ne omat piirit ja kaverit siella. Olin muuton ja kahden pienen lapsen hoitamisen takia niin vasynyt, etten olisi millaan jaksanut alkaa uusia kavereita vakisin etsimaan, mutta lasten takia on pakko keksia tekemista, muuten kaikki tulevat kotona hulluksi! Aluksi en kylla paljon itse kaivannutkaan uusia ystavia, silla uuteen kaupunkiin tutustuminen vei aikansa ja nautin vain lasten kanssa kavelylla kaymisesta ja kodin laittamiseenkin meni tosi kauan aikaa.

Nyt on kavereita loytynyt, lahinna lasten harrastusten ja tarhan kautta. Esikoisen uimakoulusta saimme kaikille kavereita ja nyt tana vuonna olen alkanut tutustumaan kinderin kautta muihin vanhempiin. Yksi kaveri loytyi suoraan sanottuna kadulta, samalla kadulla asuva ruotsalainen pienten lasten aiti. Meilla on paljon leikkipuistoja lahella, mutta niissa ei yleensa ole muita kuin perhepaivahoitajia, joilla on taysin omat sisapiirit. Taytyy kylla sanoa, etta olen ollut aika aktiivinen kavereiden bongaamisessa viime aikoina, oikein varsinainen tyrkky, mutta onpahan alkanut sosiaalinen elama vahan vilkastumaan... Nyt vaan on valilla vaikeaa loytaa yhteista aikaa kavereiden kanssa, silla lapset ovat eri aikaan tarhassa, kinderissa ja harrastuksissa ja osa vanhemmista tyoelamassa ja viikonloppuisin kaikki ovat yleensa perheidensa parissa.

En muuta osaa vinkiksi sanoa, kuin etta mene heti johonkin kerhoon (playgroup), mieluiten omalla asuinalueellasi ja ala vain juttelemaan ihmisten kanssa puistoissa ja missa tahansa. Yksi hyva vinkki on myos liittya toy libraryyn, sita kautta saat lapsille uusia leluja ja virikkeita ja loydat itsellesi seuraa, silla liittymisen ehtona on vapaaehtoistyo ehka kerran lukukaudessa tai useammin, jos haluat. Rohkaise vain mielesi ja ala jutella ihmisten kanssa missa sitten oletkin, vaikka aina ei ehka silta tunnukaan. Lue paikallisesta lehdesta, mita milloinkin tapahtuu ja mene lasten kanssa konsertteihin ja muihin tapahtumiin. Meilla ainakin on silloin talloin lasten teatteriesityksia ja esim. Playschool konsertti vieraili taalla viime vuonna, samoin kuin Dorothy's Dance Party (Wiggles). Niin ja lastenohjelmia tulee telkkarista jatkuvalla syotolla, jos vaikka sadepaiva yllattaa!!!

Nykyaan meilla on jos jonkinlaista aktiviteettia lahes joka paiva, tanaan tosin ollaan ihan kotona ja kaikki kayvat toistensa hermoille. Laitoin lapset keskenaan pihalle kun sade lakkasi, etta paasin tahan koneelle vahaksi aikaa rauhassa... Meilla on oma talo ja turvallinen takapiha, jossa on lapsille keinut, hiekkalaatikko, liukumaki, kasapain leluja, polkupyoria ja koira kaverina, mutta silti eivat siella yleensa keskenaan kauaa viihdy. Pakko on kuitenkin kohta oppia viihtymaan vahan paremmin, kun meille tulee pian uusi vauva ja tuskin tulee lahdettya liikkeelle ihan samalla lailla kuin nyt...

Minakin kaipaan valilla kovasti suomalaista seuraa seka itselleni etta lapsille, mutta sita ei ole taalla pain valitettavasti tarjolla. Melbourneenkaan paastaan nykyaan todella harvoin, vaikka Suomikouluun/ -kerhoon olisi niin kivaa menna. Matka on vain vahan liian pitka... :(

ausseihin!

Kiitos Heidi miljoonasti viestistäsi. Siitä sai hyviä vinkkejä tulevaan. Joudun kyllä toimimaan aikalailla omaa luonteeni vastaisesti, sillä en ole ollenkaan sellaista sorttia, että tunkisin itseäni joka paikkaan ja tekemällä tekisin ystävyyttä, mieluummin nyhjäisin itsekseni. Mutta ehkäpä tässä on nyt sitten hyvä paikka hieman petrata sillä saralla. Meidän lapset ovat tosiaan 2v3kk ja 4v, joten toimintaa on löydettävä, jottei tulla kotona nyhjätessä pöpeiksi. Newcastlen playgroup ryhmiä jo katselinkin, siellä ei vain näyttäisi olevan ryhmää juuri siellä, minne haluaisimme muuttaa. Sydneyssä on ilmeisesti toimintaa suomalaisilla ja siellä luultavasti silloin tällöin tulee käytyä. Tuo Wiggles on tullut meille tutuksi USA ja Kanada reissuilla ja on sanottava, etten ihan heti keksi ärsyttävämpää lastenohjelmaa, mutta kaipa kaikkeen tottuu ja pikkukakkosen syrjässä meinaamme tavalla tai toisella pysyä. 

elinaM

me tultiin brisbaneen tammikuussa, viela olen paljon ollut ihan yksin 1v tyttoni kanssa kotona :) mutta varmaan seuraa loytyy jos menee esim. johonkin playgroupiin (itse en edes ollut alynnyt mita ne ovat, viime viikolla minua niista vasta valistettiin). itse olen kylla asunut ausseissa ennenkin, joten tuskin ne hiekkalaatikkosysteemit kovin erilaisia on kuin suomessakaan. puistoissa on paljon aiteja lasten kanssa, ja nyt mekin ollaan alettu niissa enemman kaymaan kun tytto osaa jo kavella.