Tyopaikkoja avoinna Joulun seutuun

Aloittaja Milka, syyskuu 02, 2005, 08:08

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

riaapa

Puoliskon työpaikalla etsitään juuri lisää it-alan osaajia, ja yksi valintakriteereistä on unix/linux-tuntemus. Puhelinhaastatelluilla viidellä oli kaikilla tuo maininta CV:ssään, mutta heistä ei yksikään (!) osannut vastata kysymykseen "mainitse jokin linux-komento". Neljä ei osannut mainita ainuttakaan, yksi sanoi "dir". :itke

Kyllä näin rehellisenä suomalaisena ihmetyttää miten jollain voi olla pokkaa laittaa CV:hen jotain sellaista mistä ei selvästi ole harmainta haisuakaan!! :o

Mitä tulee tuohon pelleksi heittäytymiseen, niin toivottavasti sillä ei viitattu minun viestiini, sillä sitä en todellakaan tarkoittanut. Esimerkiksi tuosta "ääneen ajattelemisesta" sai nimittäin juuri puoliskoni erittäin hyvää palautetta reilu vuosi sitten. Tosin hänen hakemassaan ja saamassaan pestissä (it-alan esimiestehtävä) nimenomaan analysointikyky on tärkeää, jos vaikkei ihan absoluuttista vastausta/ratkaisua hatusta löytyisikään.

Itsekin olen ollut mukana haastatteluprosessissa kun omalle työpaikalleni on etsitty lisää väkeä. CV:eiden plärääminenkin voi olla... hmm... mielenkiintoista, kun osa on selkeästi sellaisia, joita työnhakija on lähettänyt vähän joka puolelle vaivautumatta räätälöimään hakemustaan / CV:tään valintakriteereihin. Joskus mukaan on unohtunut jopa ihan väärää tietoa tyyliin "viitaten ilmoitukseenne Sunday Heraldissa", kun ilmoitus on ollut Age-lehdessä tms. Eipä sellaisia hakijoita voi kovin tosissaan ottaa... Meidän haastatteluprosessi on pitkänlainen (CV:eiden perusteella karsiminen - puhelinhaastattelu - 1. haastattelu + enkun ja matikan kokeet - vierailu opetuskeskukseen - 2. haastattelu) ja hakijoita karsiutuu jokaisella kierroksella. Monesti on esim. joku joka on haastattelussa pärjännyt hyvin, ollutkin aivan lukossa opetuskeskuksella osaamatta lainkaan kommunikoida oppilaiden kanssa jne., joten kyllä jokainen vaihe tuntuu tärkeältä. Tämä ehkä siksi, että meidän firmassa ei tosiaan kenenkään oleteta jumahtavan yhteen rooliin, vaan jatkuvaa kehittymistä, oppimista ja uusiin haasteisiin siirtymistä rohkaistaan kovasti.

Näin minä olen kokenut... :)
Riina

Timo

LainaaAlkuperäinen postittaja riaapa
Puoliskon työpaikalla etsitään juuri lisää it-alan osaajia, ja yksi valintakriteereistä on unix/linux-tuntemus.

...

Kyllä näin rehellisenä suomalaisena ihmetyttää miten jollain voi olla pokkaa laittaa CV:hen jotain sellaista mistä ei selvästi ole harmainta haisuakaan!! :o

Samoissa puuhissa ollaan täälläkin. Meillä on viimeiset pari kuukautta ollut haussa sellainen katoava luonnonvara kuin C-ohjelmoija eli henkilö, jonka tehtävänä on kirjoittaa ohjelmakoodia C-ohjelmointikielellä ja testata sitä Unix- tai Linux järjestelmässä.  Vaatimuksena on Unix-komentojen lisäksi jonkinlainen ohjelmoinnin tekniikoiden hallinta, looginen ajattelu, ongelmanratkaisukyky ja  tietysti kyky tuottaa kelvollista ja toimivaa C-koodia.  Minä olen ollut valintaprosessina yhtenä haastattelijana ja sitä myötä on tullut luettua vino pino erilaisia cv:eitä ja hakemuskirjeitä. Aika tavalla tuntuvat tutulta nuo Riinan kommentit. Totta puhuen hakijoiden taso kautta linjan on ollut järkyttävän matala.  Haastattelua varten laaditut vaikeat  kysymykset on täytynyt vaihtaa tuollaisiin alakoulutasoisiin kysymyksiin kuten tuo "mainitse yksi linux-komento". Mitä taas sitten tulee C-kielen taitoon, siinä on täytynyt antaa eniten periksi. Koulutettuja C-ohjelmoijia kun ei kerta kaikkiaan kuljeskele vapaana. Ainoat, joita on saatavilla ovat yli 40-vuotiaat itseoppineet php-ohjelmoijat (jotka vielä nuoruudestaan muistavat c:n alkeiden lisäksi Unix-komennot).  

Samoin kuin Riina olen huomannut CV:eiden ja hakemuskirjeiden kohdalla. Niissä on aika paljon kirjoitus- ja kielioppivirheiden lisäksi myös suoria asiavirheitä -  ja niin väritetysti esitettyjä totuuksia, että minä pidän niitä jo  valheina.  Hyvin harva on vaivautunut muokkaamaan kirjallista tuotostaan siten että se vastaisi ilmoituksessa esittämiämme tehtävänkuvausta ja pääsyvaatimuksia.  Mieleenjäävin tapaus oli hakija, joka lähetti hakemuksen liitteenä ylilavertelevan CV:n, joka kertoi, että hakija on soittanut 1970-luvulla banjoa kyläorkesterissa ja hän on erityisen hyvä työskentelemään korkeilla paikoilla kuten puiden trimmauksessa, josta hänellä on pitkä kokemus. IT-asiat olivat vain yhtenä juonteena tämän monilahjakkaan tuhattaiturin uralla. Lähes kaikki ohjelmointikielet ja -tekniikat olivat tulleet mainituksi useiden eri työnantajien yhteydessä.  Suosittelijoita oli yli 20, joukossa myös hakijan oma äiti ! Muut olivat hotmail- ja yahoo-sähköpostiosoitteen takana piileksiviä entisiä  kollegoita maailmalta.  Google-testiä tehdessäni huomasin, että verkosta löytyy tuon CV:n pidempi versio, ilmeisesti se raakaversio, josta olisi tarkoitus muokata kuhunkin tapaukseen sopiva lyhyempi CV.  Meidän paikkaamme hakija ei lmeisesti suhtautunut niinkään vakavasti että olisi edes käyttänyt 5 minuuttia kunnollisen CV-version muokkaamiseen.

Syystä, jota en tiedä enkä arvaa, tämä hakija kutsuttiin ohjelmointikokeeseen ja kolmeen eri haastatteluun.  Minä olin yksi haastattelijoista.  Minulle haastattelu vahvisti CV:n antamat mielikuvat. Ohjelmointikokeesta hakija luikerteli irti puhumalla, eikä tuo puhe lainkaan vakuuttanut hänen ohjelmointitaidoistaan.

Arviointipalaverissa minä olin jyrkimmin tyypin valintaa vastaan. Kerroin, että mielestäni hän on lörppö tuuliviiri, joka  ei osaa pitää ajatuksiaan kurissa edes sitä vertaa, että pystyisi istumaan hiljaa paikallaan ja opettelemaan koodaamista. Arvelin hänen vain kulkevan ympäriinsä teekuppi kädessä ja esittävän mielipiteitään mitä erilaisimmista maailman asioista.  Muut kaksi, australialaisia mutta laajalti maailmaa nähneitä, olivat kyllä huomanneet, että tyyppi ei osaa ohjelmoida kuin hädin tuskin nimeksi,  mutta silti pitivät häntä jollain lailla ansioituneena. Yhtyivät näkemykseeni tyypin tehtävään ja työyhteisöön soveltumattomasta luonteesta vasta sitten kun olin pitänyt pienen  palopuheen.  Ilman minua tämä tyyppi olisi luultavasti palkattu, mutta nyt jäi ilman pestiä.  Muissakin hakemuksiin liittyvissä keskusteluissa on tullut ilmi, että minä pidän hakijan tärkeänä ominaisuutena tyyneyttä ja rauhallisuutta, kykyä olla yksikseenn ja hiljaa. Minusta ne ovat oleellisia ominaisuuksia ohjelmoijan työssä, muiden mielestä eivät niin. Tottahan tuo analysointikyky on erityisen tärkeä  ohjelmoijalle. Tuskin kukaan meistä haastattelijoista olisi pannut pahakseen jos tyyppi olisi miettinyt asiaa hetken tai jopa ajatellut ääneen. Tuo ääneen ajattelu erityisesti olisi kertonut hänestä paljon ohjelmointiyön kannalta.

Tuosta yhteen tehtävään jumiutumisesta. Tässä C-ohjelmoijan tapauksessa toivottaisiin nimenomaan tyyppiä, joka olisi niin nörtti, että jumahtaisi mielellään tuohon yhteen rooliin vaikka kymmeneksi vuodeksi. On ollut jopa häiritsevää se, miten CV:eissä ja haastatteluissa jokainen yrittää tuoda esiin esimieshistoriaansa ja -ominaisuuksiaan. Eikä siinä mitään pahaa ole sinänsä, mutta silloin on kun varsinaisen tehtävän asettamat vaatimukset on sivuutettu lyhyillä huomautuksilla tai niitä ei ole edes ymmärretty. Ei ohjelmointitaidoksi todellakaan riitä se, että on ollut päällikkönä työryhmässä, johon on kuulunut ohjelmoija. No, IT-alallahan on ihan liikaa päälliköitä mutta liian vähän likaisen perustyön tekijöitä.  Heitä ei näköjään saa muualta kuin Intiasta.

Aikis

Tuosta ylilavertelusta (mainio sana) mulle tuli mieleen etta mita isot edella sita pienet perassa, eli sellainenhan se tyyli on usein muuallakin. Tassa paivana muutamana lueskelin eraalla laakariasemalla laakareiden esitetta...olihan siina toki mainittu koulutus ja erikoistumisetkin, mutta aika paljon oli tilaa myos mm. sille millaisia tanssi-, shakki - ja ties mita harrastuksia lekureille olikaan vapaa-aikanaan seka mita heidan lapsensa opiskelivat! Tallainen on tyyli, ei siina mitaan, mutta kyllahan se tietysti meikalaista vahan huvittaa...tai ehka jossain tilanteessa narastaakin - kun on kipea niin silloin ei kiinnosta, osaako laakari modernia tanssia vaan paremminkin tietaako se mika mua vaivaa!!!

No naita samankaltaisia ylilavertelevia esitteitahan on paljonkin; kirja-arvosteluissa, konferenssiesitteissa, lehtimainoksissa... Reilua ja rempseaa vakea, joilla totuuren raja on vahan valjempi kuin usein taas ylivaatimattomien suomalaisten - jotka puolestaan voisivat jossain kohden ottaa tasta aussityylista oppiakin, ei sen puoleen.

jounij

LainaaAlkuperäinen postittaja Timo
Mitä taas sitten tulee C-kielen taitoon, siinä on täytynyt antaa eniten periksi. Koulutettuja C-ohjelmoijia kun ei kerta kaikkiaan kuljeskele vapaana. Ainoat, joita on saatavilla ovat yli 40-vuotiaat itseoppineet php-ohjelmoijat (jotka vielä nuoruudestaan muistavat c:n alkeiden lisäksi Unix-komennot).

Kerropa, Timo, miksi tämänkaltaiset hakijat sitten (ilmeisesti) sivuutettiin? Varsinkin, kun haluatte tällaista tyyppiä:

LainaaTässä C-ohjelmoijan tapauksessa toivottaisiin nimenomaan tyyppiä, joka olisi niin nörtti, että jumahtaisi mielellään tuohon yhteen rooliin vaikka kymmeneksi vuodeksi.

Meinaan, että ne mainitsemasi 40-vuotiaat edelleen ohjelmointialalla "pyörivät" mitä todennäköisimmin eivät ole lähiaikoina havittelemassa (isompaa) esimiesasemaa, vaan nimenomaan pitävät ohjelmointityöstä.

Saanko kysäistä, paljonko ehdotitte palkkaa työpaikkailmoituksessanne? Tuskinpa kovinkaan paljoa, jos hakijoiden laatu oli kuvatunlainen!


Arvelee
Jouni
Canberra

Timo

LainaaAlkuperäinen postittaja jounij
Kerropa, Timo, miksi tämänkaltaiset hakijat sitten (ilmeisesti) sivuutettiin? Varsinkin, kun haluatte tällaista tyyppiä:

Ei niitä sivuutettu, vaan kaksi sellaista kuitenkin sitten lopulta palkattiin. Palkattiin siitäkin huolimatta, että itseoppinut php-ohjelmoija ei korvaa (korkea)koulutettua c-ohjelmoijaa kuin poikkeustapauksessa. Nyt sitten täytyy hieman rukata työmenetelmiä ja -välineitä uudelleen vastaamaan tekijöiden taitoa ja kokemusta.  

LainaaSaanko kysäistä, paljonko ehdotitte palkkaa työpaikkailmoituksessanne? Tuskinpa kovinkaan paljoa, jos hakijoiden laatu oli kuvatunlainen!

Ei ollut suoraan ilmoitettu palkan määrää, mutta tuskinpa tällainen aloitteleva pohjoisen pienyritys pystyy kilpailemaan palkoilla etelän firmojen kanssa.  Työpaikan sijainti myös varmasti vaikuttaa hakijoiden laatuun ja määrään. Pohjoisessa ei ole paljon hyviä paikkoja, ja siitä johtuen valmistuneet lähtevät etelään, joten ei ole sitten enää työntekijöitäkään.  

Ikärasismiin en muuten ole törmännyt täkäläisillä työmarkkinoilla niin kuin Suomessa. Moni meidänkin haastatelluista oli yli nelikymppinen, eikä valintakokouksissa kukaan tuonut negatiivisena asiana esille hakijan ikää.  Suomessa muistan palavereissa julistetun 35-vuotiaita liian vanhoiksi ohjelmointitöihin.

Minä kun en nähnyt kaikkia hakupapereita vaan enimmäkseen vain haastatteluun saakka päässeiden, niin en voi sanoa, karsittiinko liian nuoret sitten jo alkuvaiheessa pois.  Sekin oli aika yllätys, että kaikki haastatellut olivat valkoisia miehiä. Yhtään naista tai aasialaista ei ollut joukossa. Minä kun olisin niin mielelläni nähnyt täällä toimistossa heitä kumpiakin :)

Milka

Paatin kantaa korteni kekoon ja kertoa omista kokemuksista tyopaikkahaastatteluista seka Suomessa etta talla puolen maapalloa. Ehka niist on apua jollekin. Ja heti kateen kaikille tiedoksi, etta kirjoituksen tarkoitus ei ole yleistaa ja etta kyseessa on melkoisen konservatiivinen taloushallinnan alan tyosarka, jossa ei ole ns. asiakaskontakteja. Keskustelin tasta aiheesta myos mieheni kanssa, joka on palkannut melkoisen paljon tekniikan alan ihmisia seka julkisella etta yksityisella sektorilla ja Australian kokemukset meilla molemmilla olivat varsin samanlaiset.

Kokemukseni ovat samansuuntaisia kuin Sannin ja Riinan siina mielessa, etta taalla on parempi vastata varsin ripeasti edes jotain, muuten pidetaan vahan hitaana ja tyhmana. Haastattelijoihin uppoaa myos tilannehuumori toisin kuin Suomessa. Huumorin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, silla liika on liikaa ja en nyt siis puhu mistaan pellena kayttaytymisesta tai loputtomasta vitsien kerronnasta, mutta muutama huumorintajuinen heitto keventaa haastattelutilannetta ja haastateltavasta jaa mieleen ulospain suuntautunut nopea-alyinen vaikutelma. Haastattelutilanteessa kannattaa myos tietaa milloin lopettaa puhuminen. Jos alkaa toistaa itseaan, niin on parasta lopettaa.

Taalla en ole myoskaan joutunut niin moniin psykologisiin testeihin kuin Suomessa. Jostain syysta omalla alallani Suomessa tyonantajat rakastivat niita. Taalla on enemman painotettu ihan perinteisia kahden keskisia haastatteluja. Yhtena suurena erona mainitsisin, etta taalla haastattelukysymykset ovat usein olleet ns. kayttaytymisperusteisia, esimerkiksi miten vaikutat ihmisiin, jotta saat halutun tuloksen aikaiseksi? Tai kerro minulle esimerkki vaikeimmasta paatoksesta, jonka olet joutunut tekemaan tyopaikallasi. Kerro taustat, ratkaisu ja tulos. Suomessa kysymykset painottuivat enemman edellisten tyopaikkojen ja tyotehtavien kertomiselle. Eipa silla kylla taallakin tietysti niita kysytaan, mutta niita ei painoteta niin paljoa.  Ehka nama ?kayttaytymis? kysymykset korvavat psykologiset testit.

Taalla myoskin saa varautua useampaan haastattelukierrokseen. Ensin ns.agentin kanssa, sitten ehka tulevan esimiehen ja henkilosto puolen ihmisen kanssa ja viela usein seuraava kierros ehka tulevan esimiehen pomon kanssa.  

Yhtena vinkkina sanoisin, etta kysykaa kysymyksia yrityksesta ja sen kulttuurista. Sita oikein odotetaan ja se osoittaa etta olette oikeasti kiinnostuneet firmasta ja sen tarjoamasta tyopaikasta. Mita enemman kysytte sen parempi ja aikaa kuluu. Mutta muistakaa etta ette kysy mitaan mita voitte erittain helposti lukea firman webbisivuilta, silla silloin kysymykset kaantyvat kysyjaa vastaan ja osoittaa etta ei ole edes vaivautunut etukateen lukemaan perustietoja firmasta. Miettikaa vaikka laja kysymyksia etukateen, jotta niita ei tarvitse keksia itse haastattelutilanteessa.

Minun kokemukset Suomen tyomarkkinoilta ovat 1990-luvun loppupuolelta, joten Suomessakin on varmaan haastattelumenetelmat muuttuneet sataan kertaan sen jalkeen. Mainittakoon myos sekin etta en ole Suomessa hakenut ?saman tasoisia? paikkoja kuten taalla, joten sekin huonontaa vertailua.

Hennu

No lupasin mielessani etta jossakin vaiheessa laitan kuulumiset tahan ketjuun kun kerran tuosta Telstra Domen tyopaikasta oli puhe.

Kavin haastattelussa ja sain paikan. Mielenkiintoinen kokemus kaikin puolin. Kysymykset kaikkea muuta kuin mihin olin Suomessa tottunut. Omat kokemukset ja ongelman ratkaisut olivat paallimmaisena kysymyslistalla. Ryhmahaastattelusta en oikein tieda kun oma "ryhmani" koostui vai itsestani ja toisesta tyypista (kaksi oli jattanyt tulematta). Mutta huomasin, etta itse olin tyytyvainen saatuani valilla tauon vastaamisesta (kun kysymyksia kysyttiin toiselta).

Eli nyt on sitten tilanne, etta on kaksi tyopaikkaa takataskussa ja vapaus valita kumpaan menee. Hassua kuinka yhta akkia vuoden jalkeen toita tulee ovista ja ikkunoista. Ei siina etta valittaisin!

Aikis

Onneksi olkoon Hennu! Siitä vaan sitten pitkää tikkua vetämään. Kiva kun kerroit kokemuksesi ja menestyksesi!! Kun tässä siihen prosessiin on porukalla sekaannuttu.

terv. Aikis