Opettajat Australiassa

[Milka]

Riina,

Unohdin sanoa, etta naita projekteja ei sitten tehda koulussa vaan puhtaasti koulun jalkeen vapaa-ajalla ja nimenomaan vanhempien ei opettajan kanssa.

Olen kanssasi samaa mielta etta kaikki lapsen oma luovuus kylla haviaa, kun nakee vanhempien stressin jan melkein itkun kanssa ompelevan kansallispukua nukelle...

:?

[mette]

Noin vuosi sitten Howardin hallitus  ehdotti koulupäivien pidentämistä kymmentuntisiksi Tässä oli ajatuksena se, että oppilaat tekisivät kotiläksynsä jo koulussa opettajien valvovien silmien alla ja vanhemmat pääsisivät vähemmällä.

Tuosta luovuudesta...
Juu,tiedän minäkin äitejä, jotka ovat kutoneet tyttärensä puolesta ne vaaditut sukat tai tumput.

Muistan ihan oikeasti  koulussa  luulevani  olevan  maailman surkein patalapun virkkaaja ja ristipiston ompelija, mutta onneksi se vain oli kuvittelua. Joskus se luovuus löytyy vasta tuskien kautta, näin ainakin tapahtui omalla kohdallani .

[Jaaks]

Milka

Nimenomaan omalla ajalla
Sita kun olisi niin paljon muutakin tekemista omien lastensa kanssa kun koulu projektit.

Toinen asia jota en oikein ymmarra on, etta esimerkiksi nyt kun on projekti aika, niin ei anneta mitaan muita kotitehtavia :??

Mitas ne opettajat tekevat taman neljan viikon ajan kun ei ole edes kotitehtavia tarkistettavina :??

Yllyttavat vaan lapsia suurempiin ja vaikeampiin projekteihin :itke

Miksei opettajat tee itse ensin malliksi lapsille ko projektin koulussa ja sitten jokainen vaikka kotonaan tekee oman versionsa :??  Taitaisipa jaada monelta opettajalta tekematta

[riaapa]

Alkuperäinen postittaja mette
Muistan ihan oikeasti  koulussa  luulevani  olevan  maailman surkein patalapun virkkaaja ja ristipiston ompelija,mutta onneksi se vain oli kuvittelua.Joskus se luovuus löytyy vasta tuskien kautta,näin ainakin tapahtui omalla kohdallani .

Mette, minäkin vihasin koulun käsitöissä virkkaamista ja etenkin neulomista. Neulomisesta en hirveän paljon välitä vieläkään (olen unohtanut miten neulotaan villasukkaan kantapää!), mutta virkannut olen sittemmin aika paljonkin, ihan omaksi ilokseni. Olen jopa kuullut huhuja että neulominen olisi nykyään trendikästä... Askartelu on aina ollut lempipuuhaani, ja minulle on kunnia-asia askarrella omat syntymäpäivä- ja joulukorttini.

Minusta on sääli jos lapset eivät saa toteuttaa itseään koulun taideaineiden tunneilla, vaan sen sijaan heille asetetaan joku uskomaton standardi johon pyrkiä "projektinsa" suhteen. Totta kai vanhemmat tekevät parhaansa lastaan auttaakseen. Mutta mitä lapsi tässä oppii? :?? Haluaisinpa kuulla opettajien perustelut näille projekteille joita olette täällä kuvailleet! "Koska näin on tehty viimeiset kymmen vuotta" ei mielestäni ole hyväksyttävä perustelu...

[Jouko]

Meillä on kanssa noita projekteja nähty jos jonkinlaisia. Just nyt nuorimmalla menossa pimeätä keskiaikaa käsittelevä projekti. Projektissa pitää kirjoittaa tarkat päivittäiset jonkin keskiaikaisen kuninkaan elämästä viikon ajalta tunti tunnilta. Huh huh! No onneksi projektiin saa käyttää pari kuukautta, joten aikaa on riittämiin.

Välillä on ollut järjettömiä projekteja joihin on pitänyt hankkia kalliita raaka-aineita, joita ei sitten muuhun sen jälkeen tarvita.
Samoin koulussa tehtyihin projekteihin tai taidetöihin on pitänyt viedä omat maali, pensseli, rautalangat ja sen semmoiset.

Kuten Riinakin viittasi niin tarvikkeisiin uppoaa uskomattomat summat rahaa vuoden mittaan.

Alaluokilla oli ihan hyvä kun ne tekivät noista vessapaperi rullista ja sen semmoisista niin niitä löytyy jokaisesta kodista.

[Urul]

Töissä tänään tein pienen gallupin kotiläksyistä,että pitäiskö ne poistaa ja kaikki olivat suorastaan ihmeissään miten niin poistaa,eihän tähänkään asti  ole juuri läksyjä ollut.
Projekteihin tuntuivat olevan kaikki kyllästyneitä:dinosauruksia,Shakespeare,Vietnam ...Perheen vanhimmat  aina joutuneet tekemään suurimman työn nuorempien  sitten kopioidessa isommiltaan kaiken .

Ihmeteltiin sitäkin,että jos läksyjä vasta alettaisiin antaa kymppiluokalla miten sitä enää siinä vaiheessa läksyjä oppisi tekemään :??

[Milka]

Kiinnostaisi ihan vertailun vuoksi tietaa, etta miten on kotilaksyjen ja kotona tehtavien projektien teon laita Suomen peruskoulussa nykyaan. Omista kokemuksista kun on jo niin kauan aikaa, etten kehtaa sanoa :roue

[wendolene]

Kaivelin vanhan aiheen esiin, kun eteen sattui aihetta sivuava uutinen:

http://www.yle.fi/uutiset/
Kasvien keruu on palaamassa kouluihin
08.09.2004, klo 09.00
 
Koululaisten kasvien ja luonnon huono tuntemus huolestuttaa alan opettajia.
Rovaniemen Korkalovaaran yläasteen biologian opettajan Minna Mustosen mukaan osa oppilasta ei erota edes kuusta männystä.

Kasvien keruu onkin palaamassa peruskoulujen opetusohjelmaan.

Mustosen mukaan Lapissa oppilaat tuntevat luontoa kuitenkin etäläsuomalaisia paremmin.

- Valtakunnallisen Metsävisa -testin yhteydessä on havaittu, että pohjoisessa lajit tunnetaan etelään paremmin, sanoo opettaja Minna Mustonen.

Mustosen mukaan lajien tunnistaminen on kuulunut koko ajan opetussuunnitelmaan.

- Opetushallituksesta on ehdotettu, että kasvien kerääminen muutettaisiin kasvien kuvaukseksi eli se voisi olla valokuvaamista tai piirtämistä, mutta ei kasvien prässäämistä juurineen, jolloin voidaan vaarantaa kasvin esiintyminen, kertoo Mustonen.

Kasvikannat vähenivät aikoinaan huomattavasti niiden liiallisen keruun vuoksi.
 

Itsekin "leikkinyt" opettajaa viimeiset kaksi viikkoa, kun olen ollut
lukiolla bilsan ja mantsan sijaisena

[sanna77]

Alkuperäinen postittaja Milka
Kiinnostaisi ihan vertailun vuoksi tietaa, etta miten on kotilaksyjen ja kotona tehtavien projektien teon laita Suomen peruskoulussa nykyaan. Omista kokemuksista kun on jo niin kauan aikaa, etten kehtaa sanoa :roue

Joo Milka niin on minunkin peruskouluajoista aika kauan, mutta koska minulla on 16 v. nuorempi pikku-sisko olen seurannut hänen koulu taivaltaan suomessa ekaluokasta asti. Ala-asteella ei anneta ns haastavia projekteja, johon menee koko perheen rahat ja hermot. Kaikki projektit on tehty koulussa kouluajalla ja koulun tarvikkeilla. Joka vuotisia projekteja ovat ne perinteiset äitienpäiva ja isänpäivä lahjat sekä pääsiäisenä kylvetään rairuohoa Käsityössä virkatutu pannulaput laitetaan esille kevään myyjäisiin, joissa jokainen luokka kerään vanhempien avustuksella rahaa luokkarahastoon. Läksyjä kylläkin on joka päivä, mutta sen verran, että niihin ei lapsen tule käytettyä puolta tuntia enempää aikaa. Toisaalta, jos kotiläksyt kielletään, miten nämä koululaiset pärjäävät yläluokilla, lukiossa ja esimerkiksi yliopistossa. Itse muistelen että lukiossa läksyjen ja projektien määrä oli todella suuri ja itseopiskelulla oli suuri merkitys menestyksen kannalta. Ja Ammattikorkeakoulussa projektien määrä vielä kaksinkertaistui...
Tietysti suomessakin on erilaisia kouluja, jotka saattaavat toimia erilailla, mutta tässä oli nyt ainakin yksi esimerkki.

[Tuipa]

Omassa koulussani, jossa oli vapaampi opetusohjelma (eli yksi Helsingin yhteiskouluista), oli mahtava luonto-ohjelma. Koska yläaste oli samassa koulussa, jatkui luonto ohjelma 5. luokalta yläasteen loppuun. Heti syyslukukauden alussa käytiin joka vuosi eri metsätyypissä (lehto, kuiva ja tuore kangasmetsaä, merenranta jne.) ja kerättiin ja opiskeltiin kasvit pinryhmissä. Missään muissa kouluissa ei moista ohjelmaa silloin (1980 loppupuolella) ollut, ja itselläni on noista luontoretkistä mahtavat muistot, ja vieläkin kaikki tiedot mielessä!
Kun muuten lähdein Jyväskylään opiekelemaan ja kävimme kurssikavereitten kanssa vaelluksella lapissa, niin minulla, ainoalla Helsinkiläisellä, oli kyllä parhaat tiedot kasveista ja luonnosta (lieneekö partiollakin osansa???)

[Silppu]

Taas Suomen koulujärjestelmä ja sen pätevät opettajat saavat suitsustusa, kun taas Queenslandissa ryvetään Kazakstaniakin huonommin.

http://www.news.com.au/couriermail/story/0,23739,24784583-952,00.html

Ehe ehe, pitäisikö itkeä vai nauraa kun miettii omien lasten tulevaa koulunkäyntiä.

Silppu

[Haagalainen]

Taas Suomen koulujärjestelmä ja sen pätevät opettajat saavat suitsustusa, kun taas Queenslandissa ryvetään Kazakstaniakin huonommin.

http://www.news.com.au/couriermail/story/0,23739,24784583-952,00.html

Ehe ehe, pitäisikö itkeä vai nauraa kun miettii omien lasten tulevaa koulunkäyntiä.

Silppu

Liekö tuosta vaatimattomasta koulutustasosta suurtakaan haittaa? Käytännön työelämässä ratkaisee usein muut ominaisuudet kun mitä matematiikkaolympialaisissa vaaditaan.
Ja artikkelin vertailu ex-Neuvostoliittoon on sikäli ontuva, että Neuvostoliitossa matematiikan ja fysiikan osaaminen on perinteisesti ollut hyvää, mutta ei se silti kansan hyvinvointia hääppöiseksi nostanut.

[Silppu]

Liekö tuosta vaatimattomasta koulutustasosta suurtakaan haittaa? Käytännön työelämässä ratkaisee usein muut ominaisuudet kun mitä matematiikkaolympialaisissa vaaditaan.

Juuei, kyllä hommat toimii riittävästi vähemmälläkin koulutustasolla ja käytännössä opituilla taidoilla. Haluan kuitenkin että omat lapset saavat ainakin mahdollisuuden tasokkaaseen opintiehen, enkä vanhempana halua valinnoillani sulkea pois vaikkapa jotain akateemista ammattia lapselta jos sellaiseen haluja ja kykyjä löytyy. Täällä Ausseissa kun on sellainen systeemi, että yliopistoon katsotaan käytännössä vain matematiikan ja englannin kielen taitoja. Jos nuo taidot ovat puutteelliset niin akateeminen tie päättyy lyhyeen. Niin ja lisäksi tarvitaan iso tukku rahaa....

Silppu

[Haagalainen]

Juuei, kyllä hommat toimii riittävästi vähemmälläkin koulutustasolla ja käytännössä opituilla taidoilla.
... Täällä Ausseissa kun on sellainen systeemi, että yliopistoon katsotaan käytännössä vain matematiikan ja englannin kielen taitoja. Jos nuo taidot ovat puutteelliset niin akateeminen tie päättyy lyhyeen. Niin ja lisäksi tarvitaan iso tukku rahaa....

Osa (työ)elämän menestystekijöistä on myös semmoisia, että niitä voi vain tiettyyn rajaan asti oppia; ominaisuudet tulee äidinmaidosta, ja lahjakkaat oppilaat tapaa oppia asiat vähän heikommassakin opetuksessa. Valitettavasti vaan lahjakkuus ja opiskelumotivaatio ei ole aina veljeksiä.

Mutta onhan sekin fakta, että jos puutteellisen tietotaidon takia kompastuu pääsykokeissa yliopistoon tms, niin urakehitys mutkistuu.

Mutta ehkä Australiassa on - matematiikka ja sen semmoiset unohtaen - kokonaisuutena Suomeen verrattuna laadukkaampi varhaiskasvatusjärjestelmä
OOPS! Ei tärpännyt vieläkään
http://www.unicef.fi/uutinen?id=11675479
http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc8_eng.pdf

[Silppu]

Osa (työ)elämän menestystekijöistä on myös semmoisia, että niitä voi vain tiettyyn rajaan asti oppia; ominaisuudet tulee äidinmaidosta, ja lahjakkaat oppilaat tapaa oppia asiat vähän heikommassakin opetuksessa. Valitettavasti vaan lahjakkuus ja opiskelumotivaatio ei ole aina veljeksiä.

Usein on myös niin, että lahjakkaammat kokevat opiskelun, jossa ei ole haasteita pitkästyttäväksi, ja opiskelumotivaatio katoaa tämän vuoksi. Sitten jos vielä lisäksi ei kotoa, kanssaopiskelijoilta tai edes opettajilta tule tukea koulutielle, niin vaikea sitä on edes lahjakkaan nuoren löytää itsestään voimia opintiellä jatkamiseen.

Ihan oma juttunsa on sitten se, kuka lasketaan lahjakkaaksi ja kuka ei. Lahjakkuuksia on monenlaisia, muutakin kuin tuo matemaattinen. Vaikkapa käden taidot. Sisukkuus on myös eräs lahjakkuuden osa-alue.

[Haagalainen]

Usein on myös niin, että lahjakkaammat kokevat opiskelun, jossa ei ole haasteita pitkästyttäväksi, ja opiskelumotivaatio katoaa tämän vuoksi. Sitten jos vielä lisäksi ei kotoa, kanssaopiskelijoilta tai edes opettajilta tule tukea koulutielle, niin vaikea sitä on edes lahjakkaan nuoren löytää itsestään voimia opintiellä jatkamiseen.

Ihan oma juttunsa on sitten se, kuka lasketaan lahjakkaaksi ja kuka ei. Lahjakkuuksia on monenlaisia, muutakin kuin tuo matemaattinen. Vaikkapa käden taidot. Sisukkuus on myös eräs lahjakkuuden osa-alue.

Kirjoitit viisaita sanoja, Silppu!
Itse olen toiminut aikuiskouluttajana oto jo 70-luvun alkupuolelta lähtien, ja osa 70-luvun oppilaistanikin työskentelee vieläkin samassa konsernissa, joten on voinut seurata miten minkäkinlainen ihminen pärjää työelämässä.
"Lahjakkuuksia" on joka lähtöön, ja monien ominaisuuksien sopivana yhdistelmänä tulee sitten "lahjakkuus selviytyä ja menestyä".
Riippuu tietysti työtehtävistä, mutta esim. kyky tulla toimeen hyvin erilaisten ja usein hankalienkin ihmisten kanssa on lahja jos mikä, ja jonka puute on suistanut monen uran laskukierteeseen.

[MH]

Itse ajattelen niin että jokainen meistä on jossakin asiassa hyvä. Koulutuksella ja sopivalla ohjauksella pitäisi vain saada ne parhaat taidot esille. Oppimiseen vaikuttaa myöskin hyvin paljon henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen. Yksilöitäkin on erilaisia, toinen oppii teorian kautta ja toinen käytännön kautta. Melkoinen haaste oppilaitokselle sovittaa opetussuunnitelma kaikille sopivaksi. Väitän ettei se edes ole mahdollista. Tämän takia tulee sitten niitä eroja.

Oma mielipiteeni on että kun sitten koulujen loputtua mennään työelämään niin ihmisuhdetaidot vievät loppupelissä pidemmälle kuin pelkkä tieto taito.

[Aikis]

Taitaapi olla niin että kompetenssi, osaaminen on monien tekijöiden summa ja prosessi, jossa ei voi erottaa sosiaalisia eikä kognitiivisia tekijöitä toisistaan. Ei pärjää ilman toista, vaikka toinen olisi kuinka vahva...Sitten kun vielä tarvitaan taito pistää tämä oma potentiaali täytäntöön. Ja olla valmis kokoajan oppimaan uutta.

Että siinä on haastetta kaiken maailman koululaitoksille. Minusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä. Suomessa taas ihan tutkitusti se yksi viisasten kivi on juuri melkoisen tasainen ja alueellisestikin tasavertainen koulutus - toki siitäkin poikkeuksia Munkkiniemen ja Utsjoen välillä löytyy.

[Jaaks]

Minusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä.

Ja tuosta oli todistuksena mikä virallinen tutkimus, vai oliko se todellakin vain oma "vaikutuksesi" parin vuoden Australiassa vierailun jälkeen 

[Aikis]

Kiva Jaaks että sinäkin olet hereillä

Se suomenkielinen sana, jota yrität ilmeisesti tuossa hakea, on vaikutelma... Minulla ei yrityksistäni huolimatta niiden useamman kuin kahden vuoden 'vierailun' jälkeen valitettavasti ollut juurikaan vaikutusta Australian koulutusjärjestelmiin - ainakaan siinä määrin kuin täällä Suomessa.

Tietysti jos mielipiteeni perustuu tutkimukseen, mainitsen lähteen, kuten kaikkien muidenkin ajatuksiaan täällä ilmaisevien tulisi tehdä. Kun taas ei ole tutkimustietoa käsillä, käytetään ilmaisua 'minusta vaikuttaa'.

Se tietysti on tosiasia (josta jokainen asiasta kiinnostunut löytää faktoja esim netistä), että Melbournessa tehdään paljon esimerkiksi sellaista tutkimusta, joka ylittää kansainvälisen tiedekynnyksen. Muillakin alueilla se on koulujärjestelmässään edelläkävijä, esim. co-education ja koulun sosiaalityö.

Ikävää Jaaks, että jaksat aina jankuttaa tuosta Australiassa väliaikaisella viisumilla viettämäni ajan pituudesta...määrähän ei aina ole suoraan verrannollinen laatuun. Tällä foorumilla on monia, joilla ei ole sitäkään vähää kokemusta (mitattiinpa sitten laadullisesti tai määrällisesti) Australian yhteiskunnasta tai elämäntavoista, ja jotka silti aukovat päätään ilman että siitä nälvitään. Erittäin ikävää on nimenomaan se, että moderaattorit eivät ole saaneet sinua kuriin tässä minun nälvimisessäsi. Vielä näin joulun alla; etkö tiedä että tontut kurkkivat...

[Kyra]

Minusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä.

Ja tuosta oli todistuksena mikä virallinen tutkimus, vai oliko se todellakin vain oma "vaikutuksesi" parin vuoden Australiassa vierailun jälkeen 

Mietin just samaa....

[Merja]

Olen samaa mieltä Aikiksen kanssa siitä että etenkin peruskoulutasolla suuri ongelma on opetuksen epätasaisuus. Ja tämä on oikea oravanpyörä sillä kun vanhemmat kuulevat että jokin koulu on hyvä, he laittavat lapsensa sinne. Ja se taas muokkaa hieman lapsiainesta ja houkuttelee parempia opettajia (joissa on VALTAVIA eroja ihan koulun sisällä). Näin mekin olemme tehneet, laitoimme lapsemme alueen parhaaseen julkiseen yläkouluun, sillä oman alueen paikallisissa on valitettavan huono maine ja taso.

Suomessa opetus on homogeenista sillä sitä muokkaavat aika tiukat lait ja asetukset ja yhtenä tärkeänä tekijänä kirjat. Täällähän kirjoja ei juuri ole ja se luonnollisesti vaikuttaa mikäli opettajan itsensä taso ei ole kehuttava. Suomessakin löytyy tasoeroja, mutta erot ovat pieniä eikä valtavia kuten täällä.

Lapseni ovat käyneet koulua molemmissa maissa ja valitettavasti liputan ehdottomasti suomalaisen järjestelmän perään. Se näkyy kyllä aikuisena, vaikka lapsena ihmetteleekin miksi minun pitää opetella Ranskan vallankumousta, USAn valtiojärjestelmää, eri uskontojen historiaa ja kasvin fotosynteesiä. Ne kaikki muokkaavat ihmisen näkemystä maailmasta ja vaikuttavat siihen millainen ihmisestä kasvaa - vaikka ne asiat sinällään unohtuvatkin suurimmaksi osin. 

Yliopistojen kohdalla asia on hiuka erilainen, ne muokkaantuvat joka maassa eri tasoisiksi. Tutkijoiden líikkuvuus on ihan eri luokkaa ja parhaat etsiytyvät parhaisiin paikkoihin. Mutta kaikki eivät tahdo tehdä huiopputiedettä (joka tarkoittaa aina ylipitkiä päiviä huippuyksiköissä) ja he hakeutuvat keskinkertaisiin laitoksiin. Ja on myös olemassa harrastelijoita, jotka vaan haluavat palkkaa, heille ei paikan maineella ole niin merkitystä (eivätkä he pääse hiuppupaikkoihin).

Australialla on paljon tekemistä jos se haluaa profiloitua opetuksen tason nostajaksi. Mutta täkäläisessä koulujärjestelmässä on paljon hienoja elementtejä, jotka ilman muuta siirtäisin Suomeen. Kuten se että lapset opetetaan esiintymään, väittelemään ja perustelemaan omia näkemyksiään. Ylipäänsä ottamaan osaa opetukseen. Ehkä on niin että kaikkea ei voi saada, mutta jos voi, toivoisin että Australia yrittäisi vähän enemmän.

[riaapa]

Minusta vaikuttaa siltä, että esim. Australian suurin ongelma Suomeen verrattuna on koulutuksen epätasaisuus. Joku yliopisto Melbournessa tuottaa tiedettä minkä ehtii, kun taas joku toinen (ei Merjan) vaikkapa Queenslandissa tai Wollongongissa menee siitä mistä aita on matalin. Ja sama pätee primarysta alkaen...Se laskee kansallista tasoa väistämättä.

Ja tuosta oli todistuksena mikä virallinen tutkimus, vai oliko se todellakin vain oma "vaikutuksesi" parin vuoden Australiassa vierailun jälkeen 

Mietin just samaa....

Ensimmäisenä tulee mieleen esim. PISA-tutkimus http://www.pisa.oecd.org/document/2/0,3343,en_32252351_32236191_39718850_1_1_1_1,00.html. Kappaleessa 4 käsitellään muun muassa nimenomaan tätä oppilaitosten välistä eroa oppimistulosten suhteen. Kyllä tähän tilanteeseen ollaan ainakin Viktoriassa ihan tosissaan herätty viime vuosina ja Viktorian hallitus pyrkii tuomaan ne "heikommat" julkiset koulut lähemmäs muiden tasoa. Ketä kiinnostaa lukea meidän suunnitelmista ja prioriteeteista, voi lukea Blueprintin: http://www.education.vic.gov.au/about/directions/blueprint2008/thepaper.htm. Eli ymmärretään että jatkuvasti voi (ja pitää!) parantaa systeemiä tulevien sukupolvien hyväksi. Täytyy kuitenkin vielä liputtaa     että Viktoria pärjää kokonaisuudessaan hyvin verrattuna moneen muuhun Australian osavaltioon oppimistulosten suhteen, kuten viimeaikaiset NAPLAN-testit osoittivat: http://www.naplan.edu.au/verve/_resources/NAPLAN_Summary_Report.pdf.

Yllämainitut linkit liittyvät peruskoulutukseen ja yliopisto-tasoon en ota mitään kantaa kun en siitä mitään tiedä.

[Milka]

Riina,

Tuon Naplan tutkimuksen mukaan nayttaa olevan totta nuo osavaltioiden valiset erot oppimistuloksissa. Minua on aina vahan huvittanut paikallisten asenne taalla, kun koulutuksesta puhutaan. Melbournelaiset pitavat koulutustaan Australian parhaimpana. Mutta eikos ne kaikki osavaltiot ja maat nain ajattele?

[riaapa]

Milka,

Totta kai jokainen aina vetää kotiin päin!!    Tutkimuksilla pyritään tietysti löytämään keskiarvoja ym. mitä vertailla, mutta tärkeintä lienee se että kukin oppilas saa oman "tuloskortin" ja sitä voi sitten verrata parin vuoden päästä seuraavaan ja näin ollen siis "kilpailla" itsensä kanssa, eikä niinkään luokkatovereiden kanssa (puhumattakaan toisista osavaltioista). Yksilötasolla aina on jollain "huono päivä" just silloin kun satutaan testaamaan ja se saattaa aiheuttaa mielipahaa ja pettymystäkin. Siksi ei kenenkään oppilaan arviointi pitäisi perustua ainoastaan yhteen testiin, kokeeseen tai osa-alueeseen. Osavaltiotasolla erot syntyvät myös siitä minkä Merja jo mainitsikin, etteivät Australiassa esim. opetussuunnitelmat ole yhteneväisiä, ja koulukin aloitetaan eri osavaltioissa eri ikäisenä jne.

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että kodilla ja sieltä perityillä asenteilla on suuri vaikutus yksilön menestykseen, alalla kuin alalla.

[RUU]

Melbournelaiset pitavat koulutustaan Australian parhaimpana. Mutta eikos ne kaikki osavaltiot ja maat nain ajattele?

Tottakai kaikki ajattelevat nain! Queenslandissa tosin ei ole liiaksi laitettu paukkuja siihen hengennostatukseen silla kaikki tutkimustulokset eivat imartele.

Ihan pikku detalji tahan sekaan: Education Queensland on maaritellyt primaryyn kahdeksan Key Learning Areas, joita sujuvasti yhdistellaan opetuksessa. Suomalaisen peruskoulun pakollisten aineiden lukumaara peruskoulussa on 17. Pieni ero ajatusmaailmassa havaittavissa... Tosin kaytannon elamassa painotus ainakin QLD:ssa menee paljon sosiaalisten ja ryhmatyotaitojen puolelle. Ihan kelpo valuuttaa aikanaan tyoelamassa.
Nimimerkilla "Tietoja & taitoja voi aina opettaa mutta asenne pitaa olla jo valmiina". Siihen taitavat namakin koulut nojautua lapsia kohti aikuisuutta ohjatessaan.

[arixmel]

Tuossa kun ruohonkorsi suussa makoilin ja katselin poutapilvien seilausta taivaan kaarella niin tuli mieleen tasta opetuksesta semmoinen asia etta taalla ehka pitaa olla myos koulutuksen suhteen valikoivampi kuin suomessa.

Samoin kuin esimerkiksi ostosten suhteen, ei voi aivan yhta sokeasti luottaa siihen etta joka kaupasta saa ainakin kohtuu laatua, vaan pitaa olla valistunut ostaja ja osata itse paattaa mika on riittavan hyvaa omiin tarpeisiin ja tarvittaessa vaihtaa tuotetta/ostospaikkaa.

Suomessa ainakin minun nuoruudessani nyt suurinpiirtein tiesin saavani ihan kayttokelpoista laatua ilman tuotteen henkilokohtaista tarkistusta, ostin sen nyt mista ostinkin.

Koulutuksen suhteen on sitten ehka se sama asia, joissakin kouluissa johtuen alueen sosioekonomisesta taustasta on paljon ailahtelevampaa oppilasainesta ja sita myota myos ongelmia, huonoja tuloksia jne jne. Vastaavasti toisilla kouluilla on kaikki hyvin, tulokset ovat hyvia, lapset kasvavat mallikansalaisiksi ja muutenkin aurinko paistaa.

Jokaisessa kylassa (lue:isossa savussa) on varmaan omat alueensa jonne en ehka omaa lastani laittaisi kouluun, ja sitten jos tammoisia alueita on useita tai juuri naihin "ongelmakoulujen" ongelmiin ei ole puututtu ajoissa niin ongelmat paasevat ryostaytymaan kasista. (muistaakseni tasta puhuttiin jossain mediassa juuri taalla Brisbanessa) Tietenkin tama nakyy tilastoissa, mutta samalla voi olla aivan hyvia opettajia ja kouluja ihan lahistollakin.

joku teki suomessa asiasta vaitosta tai vastaavaa tutkimusta Jamsankosken lapsista ja siina suurinpiirtein universaaliseti vaitetaan etta kun vahavaraisesta taustasta niin koulutulokset ovat huonompia (sivu 65 https://jyx.jyu.fi/dspace-webapp/handle/123456789/8704 (johtuuko se siita etta kotona ei tueta vai mista sita en tieda, enka tuota tutkimusta nyt niin paljoa viitsinyt lukea )

Eli uskoisin etta laatu on paljon ailahtelevampaa taalla kuin suomessa johtuen siita etta suomessa on ihmiset ja asiat homogeenisempia (onko esim tuloerot suurempia suomessa vai taalla, ja vaikuttaako se paljon mainostettu hyva sosiaalitoimi homogenisoivasti siihen).

ja enka perustele kantojani ne on vain ihan mutu periaatteella ajateltuja, takaisin pilvenhattaroiden tuijotteluun