aussiyhteiskunnasta

[Jaaks]

Aikaisemmin jo keskusteltiin takalaisesta tavasta kayda tuttavien luona ilman sen kummempia kutsuja.  Katsotaanpa nyt toisenlaista sosiaalista kanssakaymista eli ?Klubi Kulttuuria?.


Kaikki Ausseissa asuvat Suomalaiset.  Kuinka moni teista tai teidan tuntemistanne ihmisista EI ole jonkun klubin jasen?  Sanoisin, etta tuskin kukaan.

On oikein Aussi perinne, etta kuulutaan johonkin klubiin.  On se sitten RSL (Return Services League= rintamamies saatio), Bowling Club, Footy Club, Life Saving Club, Vene kerho tai vaikkapa Suomi Seura.

Naissa klubeissa sitten kaydaan ainakin viikonloppuisin ja usein myos kaljalla toiden jalkeen.
Viikonloppu vierailuihin usein littyy myos ateriointi, joko lounas tai paivallinen ja joskus molemmat.  Nama klubit ovat yleensa myoskin ?mini kasinoita? ja peleista saamillaan voitoilla klubit tukevat ruokamyyntia josta syysta usein saat esim Roast of the Day $2.95 !
 halpaa vai mita?

Arkipaivisin on aina "Happy Hours", yleensa kello 5 - 6 iltapaivalla ja olut (285ml) tai lasi viinia on $1.50.
Taytyy vain varoa jos on ajettava kotiin.  

Aikaisemmin klubit olivat enimmakseen mies voittoisia, mutta nykypaivina ovat erittain perhekeskeisia ja tarjoavat jotain jokaiselle lapsista isovanhempiin.
Riipuen tietysti klubin toiminta-ajatuksesta usein jarjetetaan erilaisia teemailtoja, -viikkoja tai -viikonloppuja erilaisine bandeineen, menuineen ja viihteineeen ja aina on hauskaa.


Kertokaapa muut kokemuksianne.

Jaaks

[Tony]

Joo, onhan Suomessakin hyvin runsas tuo yhdistystoiminta, mutta ero taitaa ollakin siinä, että Australiassa ne järjestävät enemmän tällaisia BBQ henkisiä yhteistapahtumia, kun Suomessa taasen monellakin järjestöllä tapahtuma rajoittuu lakisääteisiin vuosikokouksiin, joissa ryystetään kahvia ja kuunnellaan, mitä yhdistyksen nokkamies eli puheenjohtaja on vuoden aikana yhdistyksen eteen tehnyt. Mutta hei, tätä ei todellakaan saa yleistää, sillä kyllä niitä todella aktiivisiakin yhdistyksiä löytyy. Pääsenpä taas tähän kahtiajakoon. On nimittäin niin, että suuri osa kansasta vähät välittää mistään yhdistystoiminnasta ,ja ne jotka toimivat, taasen polttavat itsensä loppuun juoksemalla kaikissa tapahtumissa. Jos sinut on leimattu sellaiseksi, joka ei kertakaikkiaan osaa sanoa ei, niin kysyjiä kyllä löytyy eivätkä hommat taatusti lopu. Mutta ne perkuleen sohvalla makaajat ja kaikesta narisevat pitäisi nostaa niskasta ylös ja potkaista juuri tällaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan yleishyödylliseen toimintaan, joka ensinnäkin aktivoisi heitä ja toisi ryhtiä elämään. En tiedä toimitaanko Australian klubeissa sitten laajemmalla rintamalla ja jaetaan vastuuta useammille, ehkäpä Raivo voisi vastata tähän Suomi-päivistä jo selviydyttyään.

Australian ja sen suomalaisten ystävällisyydestä tuli mieleeni silloin kymmenen vuotta sitten, kun Canberraan saavuttiin ja päätettiin heti suunnistaa sinne Suomi-talolle. Jonkin aikaahan siinä meni ennenkun kaikki Canberran round-aboutit Alvar Aaltoa sadatellen oli kierretty ja lopulta perille päästy. Oon meinaan ajanut autoa ties missäpäin maailmalla, mutta kyllä Canberra vetää voiton sekavuudessaan. Ehkäpä siinä on haettu järjestelmällisyyttä ja selkeyttä, mutta ainakin turistille ne samanlaiset liikenneympyrät ovat myrkkyä. Viikonpäivä oli sunnuntai ja Suomi-talolla oli meneillään jonkinlainen jälkiBBQ:n juomahetki. Istuttiin tietysti pöytään ja hetihän niitä yöpymispaikkoja rupesi satelemaan , vaikka emme sellaista edes kyselleet, olimmehan tottuneet nukkumaan rakkaassa Falconissamme. Vaimoni Arja (Jounille tiedoksi) on ammatiltaan huonekaluverhooja ja kun samassa pöydässä oli Toppariksi kutsuttu Sipoosta lähtöisin ollut entinen saman alan taitaja, niin arvanette, että juttua piisasi. Kiitoksia vielä hänelle yösijasta ja kertokaa terveisiä, jos hän vielä Suomi-talolla käy.
 
Ja toinen vastaava yösijan löytyminen tapahtui ensireissullani -84 Gold Coastilla. Olin majoittunut viikoksi Mermaid Beachin Coconut Groven leirintäalueelle, koska jouduin odottamaan joitakin sairaalapapereita, joita minun piti allekirjoittaa, olinhan juuri selvinnyt siitä jääkiekko-onnettomuudesta. Papereita ei vaan kuulunut, ja sääkin muuttui todella sateiseksi. Jouduin jatkuvasti siirtämään pientä harjatelttani jottei vesi kastelisi kaikkia tavaroitani. Sitten eräänä iltana kävimme leirintäaluenaapureiden kanssa viereisessä Lone Star baarissa, jossa satuin kuulemaan sen maagisen PERKELEEN sieltä jostakin baarin perukoilta. Eipä tarvinnut enää kastua pienessä teltassani. Tämän ystävällisen suomalaismiehen nimeä en vaan enää muista, mutta tuhannet kiitokset näin vuosien takaa. Paperit tulivat muutamaa päivää myöhemmin ja pääsin taas jatkamaan matkaa. Unohtaa ei myöskään sovi kaikkia Adelaiden ystävällisiä suomalaisia, joille todellakin olen elämääni ajatellen paljosta kiitollinen.

:)Tony

[Milka]

Jarjestotoiminta, mita se on? No nyt Jaaks loysit Aussiperheen joka ei jarjestotoimintaa harrasta. Laita siis
rasti seinaan. Vanhempani sen sijaan Suomessa ovat aina olleet jos minkalaisessa komiteassa ja joskus jopa loppunpalaneita kuten Tony kertoi.

Ehkapa tama jarjestotoimintakin on paikkakuntasidonnaista, silla kukaan tutuistani ei ole mitenkaan jarjesto-orientoitunutta, jos ei eraan ystavattareni Netball-jarjestoa lasketa mukaan.

Netballista puheen ollen. En ollut moisesta urheilulajista juttuakaan kuullut ennen kuin muutin talle pallon puoliskolle. No enpa ollut juuri tutustunut Aussifutikseenkaan. Mutta nyt taitaa nama jutut kuulua paremmin tuonne urheilulajiotsakkeen alle.

Hyvaa viikonloppua!  

[Timo]

Tuosta klubitoiminnasta, josta Jaaks kertoi. En aiemmin tiennyt, mutta tänä iltana törmäsin sitten myös käytännössä  kun oltiin ulkona syömässä vaimon työkavereiden kanssa. Ruokailun jälkeen joku kertoi meille uusille, että nyt on sitten tapana lähteä Cowboysiin jatkoille, siellä kun saa hyvät ja halvat kakkukahvit ja vielä halpaa oluttakin. Niin mentiin, ja todettiin, että se on paikallisen urheiluseuran kannattajien klubi. Puolet porukasta oli jäseniä, ja meillekin suositeltiin jäsenyyttä ihan vain säästösyistä. Vielä ainakaan ei liitytty, mutta helppo uskoa, että sen voisi joskus tehdäkin kun riittävä sosiaalinen paine siihen velvoittaa. Vaan enpä kyllä myöntäisi moista "järjestötominnaksi", enemmänkin vertaiain sitä kanta-asiakaskortin hankintaan ts. se on ko. yhteisön tapa hankkia kanta-asiakkaita varainhankintatoiminnalleen. Vai olenko väärässä? Minusta kun, tämän yhden tapauksen perusteella ainakin, ilmapiiri klubilla ei ollut mitenkään sisäpiirimäinen, tulijat eivät tervehtineet paikalla olevia eikä vieraita katsottu mitenkään pitkään. Enemmän se vaikutti tavalliselta ravintolalta.
Joo, ne kahvit ja kakut olivat todella maukkaita ja edullisia. Ja tuo pelisali, se oli melkein yhtä suuri kuin varsinainen ravintolan puoli - ja väkeäkin oli yksikätisten kimpussa enemmän kuin baaritiskillä, jopa näin perjantaiehtoona. Ja paljon hartaammalta näytti muutaman taalan voittaminen masiinasta kuin oluen juonti. Suomessahan ei mikään voi olla tärkeämpää kuin viikonloppulärvien kiskonta?

Ja pari muuta kommenttia kulttuurieroista yms.:

Täällä olen jo kaupassa tottunut siihen, että kassa pakkaa ostokseni muovikasseihin kysymättä ja joskus isompaa lastia ostettuani jopa kysyy, pärjäänkö kantamusteni kanssa vai tarvitsenko apua. Näin isommissakin marketeissa. Suomessahan tavarat pitää itse pakata ja ostaa kasseja jos niitä tarvitsee, jos ei ole ottanut vanhoja kasseja kotoa taskuun. Ja omia ostoksiaan pakatessa pitää pitää kiirettä, että ehtii pois seuraavan asiakkaan alta. Näyttää minusta siltä, että tavaroiden pakkaus ei hidasta aussikassan toimintaa. Sen sijaan tuo monen, usein turhan, muovikassin antamainen kysymättä ja ilmaiseksi ei ole kovin ekologista. Niitä kerääntyy kotiin iso kasa viikossa. Samoin olen huomannut, että muuta pakkausmateriaalia kertyy enemmän, esim. kumilenkkejä, joita on postilähetyksenkin ympärillä.

Oluesta, siideristä ja alkoholin käytöstä. Jos täällä kerrot ettet juo, se hyväksytään paremmin kuin suomessa, ei joudu kuulusteltavaksi selittämään syitä moiseen käytökseen. Suomessa saa helpolla tekopyhän hurskastelijan maineen: "mikä säkin luulet olevas, kotona kuitenkin dokaat salaa!". Vähän samaan tyyliin kuin nuo puheena olleet ruoka-ainelistat. Suomessa ne hyväksytään vain jos esittää lääketieteellisen tai muun "pätevän" syyn, täällä taas  makuasiat ja mieltymykset riittävät päteväksi syyksi. Suomessa on kait sitten yhdenmukaisuuden paine tuossakin asiassa suurempi. Ja vielä ruokamieltymyksistä. Lihansyöjämaa-imagosta huolimatta täällä on myös helppo olla kasvissyöjä, Ei tarvitse perustella ja selitellä valintaansa jos ei halua. eläintuotteiden korvikkeita, kuten soijamaitoa ja soijalihaa on enemmän ja halvemmalla saatavissa kuin Suomessa. Länsimaisen uskonnollisen vegetarismin (adventistit ovat iso ja merkittävä ryhmä) tämä johtuu varmasti myös monikulttuurisuudesta, ts. siitä, että täällä on myös useita ruokakulttuureita. Ravintoloita löytyy joka makuun ja kaupastakin saa jos jonkinlaisia etnisiä ja muita erikoisuuksia. Ja suomalaiskansallisia herkkuja löytyy, ainakin sinne päin,  Kiva, että on esim. baltteja, jotka tekevät hyvää ruisleipää. Mustikat eivät tietysti maistu ihan samalta eikä kunnon metsäsieniä ole tullut vastaan (kasvaakohan niitä Tasmaniassa?)

Ainakin meille tämä  puolisen vuotta ausseissa on ollut varsinaista herkuttelun ja uusien ruokien kokeilun aikaa - ja lihomisen ;-)  

Mutta mitenkäs ruokailu muilla suomalaisilla? Mitä syötte? pidättäydyttekö suomalaisittain potussa ja soosissa vai harrastatteko etnistä ruokailua? Ei kait sentään fish&shipsiä? Vaiko ihan rehellistä roskaruokaa?

Keittiössä pysyäksemme, Suomesta kaipaan eniten, en ruokaa, vaan keittiövarusteita: noita vipuhanoja, ne kun eivät vuoda ja ovat käytännöllisempiä. Ja sitten tietysti astiankuivauskaappeja. Ainakin minun havaintojeni mukaan monessa keittiössä tiskiallas on ikkunan alla eikä sen yläpuolella ole minkäänlaisia kaappeja, ja usein työtasojen päältäkin puuttuvat kaapit, ja siellä on tyhjää tilaa. Astiat levitetään sitten kuivamaan ihan liian pieniin räkkeihin tai työpöydälle. Omassa talossa asia on tietysti helppo korjata, mutta moni täkäläinen ei välitä tai ei tiedä paremmasta?


[Editoitu 2/5/03 by Timo]

[sanna77]

Tästä tiskikaappi asiasta oli pakko kirjoittaa. Minun aussi siippani ihastui ikihyviksi tähän oivaan suomalaiseen keksintöön. Kun menemme australiaan, teemme sellaisen välittömästi uuteen kotiimme.
Muuten näistä kultturi eroista vielä - olemme nyt asuneet melkein vuoden suomessa ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Avomieheni pitää jopa suomen talvesta (??) ja mämmikin maistuu. Hänen mielestään suomalaiset ovat erittäin ystävällistä ja vieraan varaista kansaa. Poikkeuksena ovat tosin suomalaiset jotka esim. bussissa tai kaupassa puskevat vain ohi eivätkä vaivaudu sanomaan "anteeksi".
Ja sitten siitä suomalaisten puhumattomuudesta, käytyämme useissa suomalaisissa kodeissa vierailulla avomieheni kanssa hän on huomannut, että aina talon "emäntä" puhuu kovasti kielitaidosta huolimatta ja mies on taustalla hiljaisena. Ehkäpä se on ujoutta...

hyvää vapun jälkeistä elämää kaikille;)

[Heidi]

Keskustelu taalla on nakojaan kaynyt vilkkaaksi niin etten enaa meinaa pysya karryilla. Kommentoitavaa olisi ollut moneenkin esille tulleeseen asiaan, mutta juttu on jo edennyt uusille urille ja Tony, Jaaks ja kumppanit ovat suurinpiirtein sanoneet sen mita mullakin oli sanottavana! Muutama kommentti tassa nyt kuitenkin.

Ensinnakin noista hanoista ja astiakaapeista, varmaan jokainen taalla asuva suomalainen on huomannut saman asian. Meilla on keittioremontti suunnitteilla joskus lahitulevaisuudessa ja edella mainitut ovat takuulla ostoslistan karjessa. Hankimme jo uuden suihkun vipuhanalla ja huvittavaa on ollut huomata, etta suurin osa vieraistamme ei ole osannut sita kayttaa!? Nain lampotilan viilentyessa (ainakin taalla Victoriassa) paasenkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, talojen lammitykseen. Tuntuu uskomattomalta, miten monessa talossa on vain puulammitys. Mainitsikohan tastakin joku jo aiemmin, mutta tuntuu aika hullulta, etta talossa on vain yksi takka olohuoneessa ja makuuhuoneet ovat jaakylmat. Siina tapauksessa sangyssa taytyy olla sahkolammitteinen huopa tai kuumavesipullo. Kuulostaa vaan todella esihistorialliselta, mutta nain se vain on. Me hankimme viime vuonna keskuslammityksen ja se toimii kuin unelma. Taalla pohjois-Victoriassa saattaa yolampotila pudota talvella alle nollan, viime vuonna kylmin yo oli -4C ja aamulla maa valkoisena, joten kunnon lammitys on todellakin tarpeen. Yksi ero takalaisten ja suomalaisten talojen valilla on kokolattiamatot. Muistelen, etta joskus parikymmenta vuotta sitten kaikki hankkiutuivat niista eroon, varmaan allergiasyista? Taalla ne ovat osa talojen lammityssysteemia, ainakin meidan talossa saattaisi ilman kokolattiamattoja kayda huju lattialautojen rakosista... Sekin tuntuu muuten oudolta, etta ihmiset eivat ota kenkia pois sisaan tullessaan. Appivanhempieni ja monien tuttujen mielesta on outoa, ettei meille saa tulla kengat jalassa ja sisalla tupakoiminen on kiellettya.

Yhdyn Milkan kommenttiin koulutuksesta ja takalaisesta koulujarjestelmasta ja hanen kanssaan olen aiemminkin aiheesta keskustellut. Luin muuten jokin aika sitten koululaisten keskuudessa tehdysta koulupukuihin liittyvasta kyselysta ja lahes kaikki tuntuivat olevan koulupukujen kannalla. Aiemmin olen perusteluksi kuullut sen, etta kaikki ovat tasa-arvoisia samassa asussa, eika kukaan paase leveilemaan muotivaatteilla. Taman gallupin mukaan koululaiset olivat sita mielta, etta puku luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja koulujen valisissa tilaisuuksissa (urheilutapahtumissa jne.) on helppo huomata, kuka on mistakin koulusta. Olivatkohan haastatellut kenties kalliin yksityiskoulun oppilaita?? Suomessa lahes jokainen peruskoulun paattanyt hakeutuu jatko-opintoihin ja hankkii ammatin, mutta taalla on aika yleista menna suoraan tyoelamaan tai hankkia ammatti oppisopimuksella. Muistelen, ettei ammattikoulun kayneita  pidetty oikein minaan ruudinkeksijoina, mutta kylla pari-kolmevuotinen linja siella opettaa paljon, en nimittain ole koskaan Suomessa tormannyt sellaiseen tyhmyyteen kuin Australiassa. Kuuntelin mieheni keskustelua jokin aika sitten eraan tutun-tutun kanssa, joka suunnitteli reissuun lahtoa ja kyseli matkavinkkeja. Tama henkilo suunnitteli lentoa Bangkokiin ja mieheni sanoi sen olevan hyva valinta, silla sielta kasin on helppoa matkata ympari Aasiaa.(Huom. tama tapahtui ennen SARS'ia). Kuinka pitka matka Bangkokista on Aasiaan, han kysyi luullen ilmeisesti Aasiaa maaksi!!?? Kylla taytyy nostaa hattua Suomen koululaitokselle ja ilmaisille aterioille, kirjoille ja opetukselle.

Timo kyseli, mita suomalaiset syovat taalla. Meilla ei syoda fish & chipseja eika muutakaan take away-mossoa, muuta kuin jos ollaan reissussa ja ruuanlaitto on hankalaa tai mahdotonta. Mina nautin ruuanlaitosta ja kaikki ruokalajit sopii ja millekaan ei olla allergisia. Aika usein teen kaalilaatikkoa tai lihapullia ja ystaviemme mielesta ne ovat mielenkiintoisia ja eksoottisia makuelamyksia. Appivanhempieni mielesta tosin liian eksoottisia. Milka voi varmaan kommentoida tahan lisaa, hanen sukulaistensa mielesta kurkku on liian eksoottinen raaka-aine... Olen oppinut syomaan lammasta Australiassa asuessani, Suomessa sita oli yleensa tarjolla ainoastaan paasiaisena enka erityisesti pitanyt sen mausta tai tuoksusta. Aasiassa matkusteltuani tykastyin sikalaisiin ruokiin ja mausteisiin ja nyt yrttikokoelmaani kuuluukin mm. sitruunaruoho ja korianteri. Kaikki suomalaiset taalla tuntuvat valittavan painonnoususta, lieneeko siihen syyna BBQ??? Aussien paino-ongelman syita ei tarvitse etsia pitkaan, riittaa kun katsoo heidan ostoskarryihinsa marketissa. Tietysti se, etta iltaruoka on paivan paa-ateria, selittaa paljon. Katuvalojen vahyyden vuoksi ei huvita pimean tultua juurikaan lenkille lahtea niita kaloreita polttamaan. Juuri eilen tyopaikallani eras tyokaverini muuten tarjosi aamukahvilla leipomaansa kuivakakkua, ihanan kakun maun pilasi kakkuviipaleen paalle levitetty paksu voikerros!!

Viela kommentti jarjestotoimintaan liittyen. Hyva, etta kaikenlaisia klubeja ja seka hyvantekevaisyystoimintaa loytyy, mutta minua valilla arsyttavat ainaiset ovellekoputtavat rahankeraajat ja arpajaislippujen myyjat. Tyopaikallakin joutuu harva se viikko ostamaan jotain lippuja, joita tyokaverit myyvat lastensa koulun tai jonkun kerhon hyvaksi. Perjantaisin meidan kylalla on joka kadunkulmassa joku pappa myymassa jotain pinsseja jne. En ole mielestani kitsas, mutta haluan itse valita, kenelle rahani annan ja sita viestia on joskus vaikea saada lapi.

Siirran puheenvuoron seuraavalle kirjoittajalle.

Heidi

[riaapa]

Moi Heidi!

Tuo kylmyys... Ei ehkä monellekaan tule ensimmäisenä mieleen Australiasta. Minulla oli siellä käydessäni usein kylmä, ja sain kuulla ihmetyksiä siitä kuinka jollain suomalaisella voi muka olla Australiassa kylmä, kun pitäisi kuulemma olla tottunut. Yritin selittää sikäläisille, että meillä talot on aina lämpimiä ja keskuslämmitys ulottuu joka ikiseen huoneeseen. Kylmä on vain talvella ulkona ja sitä varten on lämpimät vaatteet. Aiheutin vain epäuskoisia ilmeitä.

Kokolattiamatotkin ymmärtää, kun hipsii kylmänä aamuna kylppäriin ja jääkylmät lattialaatat kangistaa varpaat alta aikayksikön. Minulla on Australiaan matkatessani aina villasukat mukana, oli kesä tai talvi. Sopeutumalla pärjää.

Riina.

p.s. myös minun avomieheni on ihastunut ikihyviksi suomalaiseen astiankuivauskaappiin, puulattioihin ja saunaan! Mämmikin menettelee (itse en sitä suuhuni laita), mutta sinihomejuusto ei kuulemma ole tarkoitettu syötäväksi.

[Tony]

Voisin aloittaa tämän aivan samoilla sanoilla kuin Riinakin.
Kylmyys, sitä ei todellakaan ensimmäisenä voisi yhdistää Australiaan, mutta isoon maahan tietysti mahtuu kaikkea. Aloitettiin vaimon kanssa silloinen reissu tukahduttavan kuumasta, 40 asteisesta Perthistä. Olihan kyseessä jo joulukuu, ja se oli juuri sitä, mitä Suomen  kolean  alkutalven jälkeen kaipasimmekin. Ostettiin vanha Falcon yhdeltä sveitsiläispariskunnalta, joka oli juuri tullut Darwinin suunnasta ja päättivät matkansa sinne Perthiin. Sitten ei muuta kun paineltiin paikalliseen retkeily tai oikeasti armeijan ylijäämäkauppaan hankkimaan vähän vällyjä. No, ajateltiin tietenkin ,ettei tällainen nuori pari tarvitsisi muuta kuin yhden yhteisen puuvillapeiton ,jos edes sitäkään, kun kerran sitä lämpöäkin piisasi, ja ihan ulkoisesti. Ensimmäisen päivän etappi oli vaivaiset pari sataa kilometriä Perthistä etelään, ja sitten sää muuttuikin todella äkisti.  Ensimmäinen yö siellä Falconin laverilla yhden puuvillapeiton alla oli todella ikimuistoinen. Yöllä lämpötila laski alle 10 c asteen ja  etelä-navan suunnasta tullut kova tuuli tuntui todella hyytävältä. Tulipahan sekin koettua kuinka paljon tuulen suunnan muutos saattaa Australiassa muuttaa lämpötilaa ja niin lyhyessä ajassa. Toinen paikka, missä koimme vastaavia vilunväristyksiä, oli Australian Alpeilla. Omeossa yövyttäessä eivät auttaneet edes ne ensimmäisen yön jälkeen ostetut lisätäkitkään. Vaikka oli jo tammikuu, niin automme ikkunat olivat yön aikana menneet jäiseen huurteeseen, ja taas piti skrapata:mad:. Pohjoisempi Australia olikin sitten huomattavasti helpompi näiden öiden suhteen, mitä nyt välillä olikin läkähdyttävän kuuma ja kostea, mutta siitähän emme valita.

Eli, kun lähdette reissuun, niin muistakaa ottaa riittävästi lämpimiä vaatteita mukaan varsinkin jos menette Australian eteläosiin , vaikka olisi kyseessä paikallinen kesä. Nimimerkillä kylmänkin Australiassa kokenut.

:)Tony

[jounij]

Moe!

Tonylle tiedoksi, että Eino "Toppari" Nyström on tuttu ja ihan hyvässa voinnissa oli ainakin eilen, kun häntä viimeksi eräillä syntymäpäiväkutsuilla tapasin. Hänen vaimonsa Ellen on muuten jotain kaukaista sukua minulle. Pitääpä ensi kerralla kohdatessa viedä terveisesi perille.

Alvar Aaltoa ei muuten kannata sadatella Canberran liikenneympyröistä. Eliel Saarista ehkä hieman, sillä Elielhän se oli, joka tuli toiseksi vuonna 1911 julistetussa Australian pääkaupungin suunnittelukilpailussa. Ympyröitä oli joka tapauksessa enemmän sen voittaneen arkkitehdin Walter Burley-Griffinin suunnitelmassa. Elielin kädenjälkeä näkee mielestäni uudempien kaupunginosien suunnittelussa, joissa tiet kulkevat "poronsarvimaisesti" maaston muotoja mukaellen.

Sitä mainitsemaasi Canberran Suomi-Klubia ei enää ole. Klubitoiminta lakkautettiin kannattamattomana toukokuussa 1998, eli siis tehtiin konkurssi. Pesänhoitajat yrittivät myydä klubirakennusta koko loppuvuoden. Lopulta sen ostivat kiinalaiset perustaakseen oman Mandariini-klubin. Kauppahinta oli niin alhainen, ettei saadulla rahalla katettu velkoja, eli suomalaisille ei jäänyt mitään jaettavaa. Viikko sen jälkeen, kun kaupat oli tehty, klubirakennus paloi poroksi tuhopoltossa. Polttajaa ei ole koskaan saatu kiinni, mutta yleisesti epäillään kiinalaisten tilanneen "serkkupojan Shanghaista" polttamaan vanhaksi käyneen ja joka tapauksessa remonttia vaatineen rakennuksen pois haitoilta. Vakuutusyhtiö joutui pitkällisen taistelun jälkeen maksamaan kiinalaisille talon vakuutusarvon. Tilalle on noussut uusi ehompi klubirakennus, mutta se on seisonut valmistumisensa jälkeen tyhjillään. Syyksi tähän uuden klubin avaamattomuuteen arvellaan olevan sen, ettei mikään vakuutusyhtiö suostu antamaan uusille omistajille vakuutusta toimintaan.

Meidän canberransuomalaisten Klubin tilalle perustama Canberran Suomi-Seura toimii aktiivisesti. Tilaisuuksia järjestetään noin kerran kuukaudessa useimmiten toisilta etnisiltä klubeilta vuokratuissa tiloissa. Tietoja tämän seuran toiminnasta löytyy täällä Dundernewsissäkin saatavilla olevasta Uutukainen-tiedotuslehdestä, jonka minä kyhään kasaan 4-6 kertaa vuodessa. Lisäksi olen tällä hetkellä Canberran Suomi-Seuran varapuheenjohtaja, eli järjestöelämässä tiukasti mukana. Monien varsinaisten klubienkin jäsen olen, mutta ainoastaan klubien pitämien ravintoloiden asiakkaana. Aika harvoin niissä tulee kuitenkin käytyä. Useimmiten tulee käytyä syömässä joitain etnisiä ruokia, etenkin intialaisia muitakaan aasialaisia unohtamatta. Kiinalaista ruokaa kuitenkin harvemmin, sillä mielestäni esimerkiksi Suomen kiinalaiset ravintolat ovat paljon parempia ja monipuolisempia kuin täkäläiset. Kärjistetysti voisi väittää, että Australian kiinalaiset ravintolat tarjoavat neljää eri lihaa neljällä eri kastikevaihtoehdolla, joista jokainen on rasvainen ja ainoana vihanneksena sipuli.


Ruokakeskusteluun(kin) kantaa ottaa

Jouni
Canberra

[fogs]

No tulipa tutun tuntuista tekstiä noista erilaisuuksista...
Suomessa ei ole tullut neljään vuoteen käytyä mutta veikkanpa että jos menisin niin kauppaan en uskaltaisi mennä, varmasti nolaisin itseni kassajonossa odotellen että josko kassaneiti pakkaisi minun kamppeeni, saatika että muistaisin ostaa muovikassit (em. esimerkit tapahtuivat jo kun Lontoosta palasin Suomeen).

Se että kenkiä ei meillä kotona sisällä käytetä on aussien mielestä hyvin outoa, makaronilaatikkoa katselevat siihen tyyliin että nyt se emäntä on seonnut, kaalisopasta puhumattakaan. Meillä minä laitan suomalaista ruokaa parin viikon välein, lähinnä koska se on yllättävän edullista ja meillä sekä muksut että ukko siitä tykkäävät.

Suomesta tekee muutamia asioita mieli, tietenkin ne salmiakit jne mutta eniten kaipaan Suomen vettä, hanasta siis juotavaksi, on nimittäin kymmenen kertaa paremman makuista kuin aussivesi...ainakin minun mielestä. Myöskin juustohöylän sai sisko lähettää minulle joululahjaksi, harvempi vempele täällä, ja maksaa tuhottomasti jos hyvää laatua haluat.

Minun perhettä kävi täällä kuukausi sitten ekaa kertaa sen jälkeen kun olen Suomesta lähtenyt -99 ja hyvin huomasin miten sitä on aussielämään sopeutunut. Enpäs muista milloin viimeksi olisin nähnyt ihmisen kävelevän valkoiset urheilusukat jalassa ja sandaalit siihen päälle. Tai että kännykkä roikkuisi vyötäröllä, täällä se kun tuntuu monilla olevan taskussa tai käsilaukussa piilossa. Kelloon tuijottaminen on myöskin mielestäni suuri ero, aussi kun sopii treffit "lunch time" niin eipä sitä sen enempiä suunnitella, tulee kun tulee, varsinkin jos on BBQ kyseessä, Suomessa tullaan ja mennään minuutin tarkkuudella ja huolehditaan että onko jotain sattunut kun on toinen kymmenen minuuttia myöhässä. Onkos kukaan muu huomannut miten rennompaa elämän laatu, stressinkin iskiessä, on?

Sain käteeni suomalaisen naistenlehden ja muoti on niin erilaista, täällä tuntuu että mitä enemmän on casual ulkonäkö (ei nyt silti tartte seinästä repäistyltä näyttää) ja vaatetus niin sitä paremmin sovit joukkoon. Kymmentä kerrosta pakkelia ei täällä pistetä naamaan kuin usein, varsinkin nuoret naiset, Suomessa laittavat. Päinvastoin, jos on liian ylipukeutunut ja meikattu niin erotut joukosta kuin neon valo yöaikaan.

Astiakaappia kaipaan ja joku päivä sen vielä hommaan. Kaikki myöskin naureskelee että mitäs jos Suomen kylmyydestä tulet voit edes valittaa miten kylmä on täällä. Ainoa kylmyyden suhteen mitä valitan on että minun KOTI ei saa olla kylmä. Maksan mielummin siitä enemmän ettei tartte vällyjen kanssa vessaan kömpiä yöllä, ei nyt hirveen lämmin talo mutta lämpimämpi kuin moni aussikoti. Ulkona saa olla niin kylmä kuin on mutta aamulla ei ole kiva nousta sängystä jos talon sisällä on alle kymmenen astetta.

No tulihan tuota....puheenvuoro seuraavalle. Hei muuten tuosta seuratoiminnasta, länsiausseissa ei taida olla sitten minkäänlaista toimintaa----??

[Tony]

Kiitos Jouni tiedosta. Olipa mukava kuulla, että Toppari on vielä voimissaan. Jos hän ei meitä "jostain" syystä muista, niin Ellen kyllä ainakin. Kiitäppä häntä meidän puolesta  maanmainioista lihapullista.
No niinpä niin, Elielhän se oli eikä Alvari. Enpä vaan tiedä, mistä on jäänyt mieleen, että Alvarilla olisi ollut jotakin tekemistä Canberran kanssa, mutta sadatteluja ei kyllä kannata vetää takaisin, onhan tämä eräiden suomalaisten taholta lähes puolijumalan asemaan kohotettu arkkitehti, saanut aika kyseenalaista jälkeä aikaan Helsinginkin katukuvassa. Ei tarvitse kuin katsoa Kauppatorin suuntaan mereltä päin, niin huomaa kyllä mikä talo ei kuulu joukkoon. Se hirvittävä marmorista tehty sokeripalan mallinen Enson (tai mikä se nykyään onkaan) pääkonttori, ja vielä kun tietää minkälainen upea punatiilistä rakennettu, alueen muihin rakennuksiin tyylillisesti sopiva, linnamainen Höjerin-talo siinä aikanaan oli. Finlandia-talosta ja sen fiaskoksi osoittaunneista käyristyneistä italialaisista marmorilevyistä puhumattakaan. Säynätsalon kunnantalon sisäpihalta pitää lumi kuljettaa pois valtuustosalin kautta. Jyväskylän yliopiston rakennuksien ovet turpoavat kiinni, koska ovien yläpuolilla ei ole minkäänlaisia katoksia. Ja kaikki nämä sekä lukuisat muut tapaukset ovat muka niin arvokkaita kulttuurihistoriallisia kohteita, että mitään ei saa mennä tekemään toisin. Ne muutama vuosi sitten vaihdetut Finlandia-talon uudet marmorilevytkin ovat jo alkaneet käyristyä. Verorahoja palaa surutta. Dynamiittiä peliin sanon minä. Ja joku vielä kutsuu Alvarin tyylisuuntaa funktionalismiksi. Enpä kyllä ymmärrä mitä funktionaalista niissä on. Jakkarankin funktio on ilmeisesti se, että se kaatuu helposti, sillä kuinkahan moni suomalainen on satuttanut itsensä kaaduttuaan Alvarin kiikkerällä kolmijalkaisella jakkaralla. Eliel sentään oli mies paikallaan. Geseliuksen ja Lindgrenin kanssa suunnittelemat kansallisromanttiset rakennukset ovat Helsingin todellisia helmiä. Näillä jutuilla ei sitten todellakaan ole mitään tekemistä ELÄMÄN Australiassa kanssa, mutta tulipahan kirjoitettua.

Nyt, kun on ollut puhetta näistä kokolattiamatoista ja sisällä kengät jalassa kävelemisestä, niin sama tyylihän on myöskin jenkkilässä. Siellä ainakin tullaan aina suoraan olohuoneeseen, ja mikä minua ihmetytti, niin talot ovat rakennettu samalla tavalla niin etelän Los Angelelesissa kuin pohjoisen Minnesotassa, jossa sentään talvi on kova ja kurakeliaikojakin on. Yritänkin muistella australialaista talon pohjaratkaisua, astutaanko siellä sisään suoraan olohuoneen kokolattiamatolle? Ainakin tapaamani suomalaiset ovat rakentaneet taloihinsa järkisyistä edes jonkinlaisen eteisen.

Vai ei se vipuhana vieläkään ole yleistynyt Australiassa. Taitaapa vieläkin pitää paikkansa se kuulemani ja jo aiemmin mainitsemani "kaksi kättä ja siksi kaksi hanaa"-teoria.

Heidi kertoi noista hyvänteväisyysjärjestöjen rasittavista keräyksistä, joihin ei voi olla törmäämättä. Tapahtuuko tätä terroria myöskin puhelimen kautta, kuten Suomessa. Itse en enää vastaa kännykkään tai lankapuhelimeen, jos ruutuun ei tule soittajan numeroa, ja näin tekevät myös useimmat tuttuni. Enpä enää jaksa vastailla kaikkiin hyvänteväisyysjärjestöjen rahankeräyksiin, joita minulle yrittäjänä tulee aivan tolkuttomasti.En myöskään halua kuunnella lehtimyyjien jankuttavia tarjouksia. Tosin lehtimyyjille voi aina sanoa, että olemme lähdössä pidemmälle ulkomaanmatkalle ja olen irtisanomassa vanhatkin lehtitilaukset, joten uusiakaan en halua. Se tepsii aina.

  :)Tony

[Milka]

Mina olen kylla tehnyt itseasiassa painvastaisia havaintoja pukeutumisesta ja naisten meikkaamisesta kuin Fogs.  Ensimmainen asia joka minun piti tanne muutettua tehda oli ostaa musta jakkupuku ja korkkarit ja alkaa laittamaan hiuksia ja meikkia naamaan enemman kuin Suomessa olin tottunut. Minun tyopaikalleni vaikka kuinka onkin nuorekas IT alan firma ei ole asiaa casual lookissa muuta kuin perjantaisin ja silloinkin vallitsee ns. smart casual, joka mielestani vastaa Suomen  virallista pukeutumiskulttuuria. Miehilla on toimistotoissa erittain usein valkea tai vaaleansininen kauluspaita ja tummapuku, eika kravattia sovi unohtaa kuin ehka perjantaisin. Ehkapa asuinpaikkakuntakin vaikuttaa pukeutumiskulttuuriin. Oletteko muuten huomanneet takalaisten naisten kynsia? En ole Suomessa kuullut kenellakaan olevan pitkia rakennekynsia, mutta Melbournessa ainakin nayttaa joka toisella vastaantulevalla naisella olevan sellaiset.  Pitaa varmaan alkaa itsekin miettimaan moisten hankintaa. Auttavathan ne ainakin selan raapimisessa...

Ruokakeskustelun jatkoksi minulla olisi montakin tarinaa, kuten ettei mieheni perhe juurikaan syo mitaan mita me syomme. Kurkku, munakoiso, oliivit, paprika ovat hyvia esimerkkeja ?liian? eksoottisista vihanneksista. No eipahan onneksi minunkaan tarvitse selitella miksen syo possua. Ajanpuutteen vuoksi sorrumme valitettavasti aika usein pikaruokaan. Pizza ja fish & chipsit menee alas hyvalla ruokahalulla. Suomalaisista ruoista teen enimmakseen janssonin kiusausta ja lihapullia (Nekin itseasiassa taitavat olla ruotsalaista alkuperaa.) Syomme taalla huomattavasti useammin ulkona kuin Suomessa. ?Kaksimielisena? ihmisena tarkoitin molempia asioita, eli syomista ravintolassa ja myoskin syomista ulkona eli omalla patiolla.

[Andreasyan]

Vaatetuksesta puheenollen, meni minultakin plasmat sekaisin lukiessani hoitajille asetettuja "univormu" säädöksiä...nimittäin, siellä hoitajan kuuluu pukeutua navy-siniseen pohjepituiseen hameeseen, valkoiseen kauluspaitaan ja sinisiin varpaat peittäviin nahkakenkiin:o:o:o Että jos olette nähneet leffan yksi lensi yli käenpesän, niin minä vissiin olen niissä tamineissa "flaitilla" oleva lentoemo. Täällä kun on totunut pukeutumaan huomattavasti vapaammin omiin siviileihin ja valkoiseen nuttuun. Voi siis olla totuttelemista tässä asiassa...voi voi voi...
Jos teillä on havaintoja vähemmän virallisesta hoitsumuodista sairaalan catwalkeilla niin ilmoittakaa siitä minulle jotta voi pitää toivon kynttilän palamassa...navyblue ei näes pue minua ollenkaan;)
Anne
ps. vaatetusnormi on luettavissa Nurse Worldwiden infolehtisestä.

[Heidi]

Pukeutumisen suhteen minun kokemukseni ovat taysin painvastaisia kuin Milkan, mika tietysti johtuu siita, etta mina asun landella ja Milka cityssa. Taalla maanviljelijat tulevat suoraan pellolta meidan kylalle ja laheiseen kaupunkiin asioita hoitelemaan sellaisina kuin ovat, eika kukaan katso peraan. Poimintakauden aikana pubit ovat taynna likaisia, hikisia ja rahjaisiin vaatteisiin pukeutuneita poimijoita ja se ei ketaan haittaa, vahiten heita itseaan. Tiedan, koska olin siina tilanteessa aikoinaan itsekin: kun on paivan rehkinyt paahtavassa kuumuudessa sinne oluelle on paastava heti!! Katukuvassa minua hairitsevat rehellisia duunareita enemman lihavat naiset kuviollisissa vartalonmyotaisissa trikoissaan, mikaan muu kun ei kai paalle mahdu. Tama on kammottavaa katseltavaa, mutta ei kai sita voi mitaan menna sanomaankaan ja yrittaa vaan pitaa naamansa peruslukemilla?? Jos suomalaista verkkarikansaa aina kritisoidaankin niin kylla nama trikooleidit heidat aina tyylittomyydellaan paihittavat...

Omalla tyopaikallani insinooritoimistossa meilla ei ole mitaan sen kummempia pukeutumissaantoja, mutta farkuissa en kuitenkaan toihin menisi vaan aina on paalla hame tai suorat housut ja jakku tai joku siisti pusero. Meikkia en kayta sen enempaa tai vahempaa kuin ennenkaan ja rakennekynsien hankintaa en ole suunnitellut. Milkan ehdottama kayttotarkoitus niille kylla kuulostaa ihan houkuttelevalta, mutta kaytannon elamassa ne tuskin kauaa kestaisivat!! Nyt pitaa palata ruokatunnilta takaisin kyseiseen toimistoon, palaan asiaan myohemmin ottaen kantaa muihin em. kommentteihin.

Heidi

[Heidi]

Kokolattiamattoihin palatakseni taalla ei taloissa ole samanlaisia eteisia tai tuulikaappeja niin kuin Suomessa, ellei sitten joissain upouusissa taloissa, joten yleensa ulkoa siis astutaan suoraan kokolattiamatolle. Meidan talossamme on kylla ns. eteisaula (kokolattiamatollinen sekin), mutta emme itse asiassa kayta etuovea juuri ollenkaan vaan takaovea, joka avautuu keittioon. Useissa taloissa astutaan siis ulko-ovesta suoraan olohuoneeseen, niin kuin Tony mainitsi jenkeissakin olevan. Uusissa taloissa taalla on kylla ovia vaikka muille jakaa: paaovi, ovi takapihalle, pesutuvan (laundry) ovi ja ovi autotalliin. Onhan se hyva, jos vaikka tulipalo syttyy, niin paasee akkia pihalle. Eli ei kenkien pois ottaminenkaan tapahdu luonnollisesti, kun ei ole paikkaa mihin ne laittaa. Sama on takkinaulakkojen suhteenkin, niita ei useissa taloissa nae, mutta eipa taalla takkejakaan tarvitse montaa kuukautta vuodessa kayttaa ja pohjoisessa ei ollenkaan.

Hyvantekevaisyysjarjestoihin ja lehtimyyjin palatakseni mina en ainakaan ole joutunut puhelinmyyjien pommituksen kohteeksi kotona, enemman Suomessa muistelin tallaista tapahtuvan. Toissa joudun niitten kanssa enemman tekemisiin ja olen oppinut vahitellen paasemaan niista eroon valehtelemalla syyllisyytta tuntematta tai vain sanomalla, ettei kiinnosta. Jollain konstilla on jokaisen itsensa elatettava ja ehka joku jopa nauttii tyostaan telemarkkinoijana??

Onko musta nyt tullut joku nortti, jolla ei ole muuta elamaa kuin internetissa, silta alkaa tuntua tanne joka ilta ja jopa ruokatunnilla kirjoitellessa???

Heidi :??

PS. Uskokaa tai alkaa, mutta taalla meilla pain nakee ihmisia kavelemassa paljasjaloin kadulla, jopa talvella. Tama lisayksena aikaisempaan vaatetuskeskusteluun.

[Raiwå]

Ompas kiva aihe!!!!  
Taitaa mennä kaikki vanhat, ja uudet ennätykset rikki.
Pitää oikein kiittää kaikkia noin valtavan ahkerasta työstä
Itse tänne v77 muuttaneena voin antaa vain oman kuvani asiasta.
Olen käynyt koulua molemmissa maissa(Ala/Yläasteella ymym)
Jatkokoulut täällä.
Olin 12v kun muutimme tänne, ja ensimmäisen kulttuurieron huomasin kouluportista astuessani.
Suomessa pukeutumiseen tottuneena tuli shokki, kaikilla samat vällyt niskassa !!!:o
Mutta jälkeenpäin selvisi syy siihenkin, tasaarvoa ei kuitenkaan saanut aikaiseksi sekään asia.
Samat vaatteet oli kyllä, mutta kun samat vaatteet oli kolmatta vuotta niskassa, näytti se surkealta.
Koulussa meni konseptit sekaisin heti, Suomalaiseen systeemiin tottunut ei meinannut ekana vuonna saada mitään irti opintiestä.:??
Toisena vuonna se jo luisti, mutta kulttuuriarvot jäi kylläkin sinne Suomen kouluun.
Rotuerottelu oli tosi julmaa, ja syrjintään jouduin itsekkin ottamaan osaa(vastaan).
Siitä on varmaan kasvanut itselle se periksiantamaton luonne toisia puolustaessa.
Mutta en ole kuitenkaan nähnyt ikinä niin pahansuopaista rasismia, kuin jousuin Suomessa asuessani todistamaan.
Täällä se on iskostunut peruskiveen pelkästään suurien massojen muuttoaikojen johdosta, mutta nykyään se on kylläkin kohdistettuna yksilöllisille kansaryhmille.
Ja se johtuu lähinnä Uskonnollisista syistä, tai rikollisesta taustasta, joka toistuu vain kyseisissä ryhmissä.
Suomessa huomasin tuon Rasismin menevän läpi kaikesta, joka poikkesi vain sukupolvia kestäneestä perinteisestä kaavasta.
Eli Helsinkiä lukuunottamatta, sain jopa itsekkin joskus kärsiä ulkomaalaisen asemasta(aika ironista).
Se siitä asiasta.

Aussikulttuuri vastaan Suomisellainen

Taitaa olla aika huono vertailukohta??

Ajatelkaas rakkaat luppakorvat

Maa joka on löytynyt n;200v sitten, Rikollisten kaatopaikka ensimmäiset 130v, loput ajasta Monikansallinen sekametelisoppa.

Toinen vajaat 1000v omaa historiaa, vaikkakin välillä leasingvuokralla joko Sveamammalle, tai Igorsedälle.
Kuitenkaan ei ole saatu sisäsiittoista kansaamme polvilleen toisilla kansanryhmillä, ja ei PERsKELE ikinä saarakkaa tottajumalauta:D

Mutta kumminkin on molemmissa maissa ehdottomasti, ja ylitsepääsemättömästi parhaat puolensa, ja se tekee niistä niin ihanat paikat etten ikinä vaihtais.

Lapin kulta/VB
Hesburger/1 with the lot
pipo/kaljapullocooler
Kikka/Kylie
Poronkäristys/Moreton Bay Bugs
Turun vihree/Vegemite YÄK
keskiyön aurinko/Who gives a shite! Summer 365 day a year
Maammelaulu/Waltzing Matilda
Matti&teppo/sandman&silly prick with no hair.
Ja kaikki muu mitä en syysmasennuksesta toipuneena muista

Niinkuin luin tuolla sivuilla parista sarakkeesta, erot löytyy ihmisen omasta sydämmestä, ja niitä on paljon täälläkin.

Seuratoiminnasta täällä en sen kummemmin kommentoi, se on yhtä vilkasta kuin suomessakin, Ja ne jotka eivät usko, menkää ja etsikää suomen seura&liittotiedot esille.
Ja samalla voitte hakea ylös kaikki eri kansanryhmiä edustavat seurat&klubit.
NUMERO 1 on muistaakseni SUOMISEURA :??

Ihmisten aktiivisuus seuratoiminnassa oli Tonyn kysymys?

Ne jotka asiaansa uskoo, pysyvät mukana. Ja ne otka eivät, narisevat ja valittavat.
Mutta kumpikaan ei eroa ja mene esim;toiseen seuraan tai ota jotain uutta harrastusta, kivempi että on ying ja yang saman katon alla:coolh
Onhan minullakin taskun pohjalla seurajäsennyyksiä vaikka toisille jakaa, satun uskomaan vapaaehtoiseen työhön, ja ihmisille sen kautta ilon tuomiseen.

Toiset taas eivät sitä tee, ja heillä onkin sitten muita kiinnostuksen kohteita elämässään.
Eli ihan samaa sisältöä molemmissa maissa, tai kaikissa maissa.

Matkailu Suomessa vastaan Australiassa.

Suomen matkailu on kiinteästi sidonnainen kausiin, eli niinkuin Australiankin.

Seuraavaksi tulee vain päättää mitä haluaa nähdä, sitten päättää mihin aikaan vuodesta menet mihinkin alueelle missäkin maassa.
Mutta en aio mennä yksityiskohtiin tällä saralla, siitä pitää jonkun aloittaa uuden aiheen.

Jos katsotaan seuraavaksi vaikka Aussien (suomalaisten)vieraanvaraisuutta.
Meillä täällä on kylläkin ollut tapana auttaa kaikkia ihmisiä mahdollisuuksien rajoissa, mutta rajat löytyy usein.
Olen kuullut ja itsekkin kokenut niinsanottujen matkailijoiden (loiseläjien) tempauksista.
Mennään puolipakolla (kun kaverit sano et te ootte kivoja,) ja vallataan talo.
Ja valitettavasti se pieni prosenttiryhmä on pilannut monen, jälkeen matkalla olleen mahdollisuuden nauttia vieraanvaraisuudesta.

Eli sanon heti alkuun yhden neuvon maailmanmatkaajille, kun saavutte jonkun kotiin vieraaksi,(heidän kutsusta) koputtakaa oveen kopalla VB;tä ja pyyhkikää keittiön pöytä ruokakasseilla.

Tämän neuvon olen antanut kaikille matkaajille, joita olen suositellut ystävilleni ympäri maata.
Se on pieni hinta siitä mitä he tekevät sinun hyväksesi, kuljettaa paikoissa omalla ajallaan, antaa katon pääsi päälle, syöttää omassa talossaan, jaksaa katsella teitä, ja myös usein pesee pyykit.

minun pitää heti perään heittää kiitokset kaikille niille vaimoille, jotka ovat tietämättään joutuneet isännän vieraanvaraisuuden lunastaan. (Rakaaaaas!!! tules kattoon ketä löysin klubilta)

:XXXX

Työ !
Olenko väärässä, jos sanon että Australiassa ei suomalainen pärjää, jos ei hyppää heti pois vanhasta totutusta.

Meikäläisen ammattikunnassa (Rakennusala) ei pärjää jos ensimmäiseksi alkaa miettiin, missä on taukotupa.

Työtahti on kova, ja siitä ei tingitä.
Jos olet töissä ja saat siitä palkan, teet sen eteen myös töitä.

Olen päivittäin tekemisissä tilanteissa, jossa tuottamaton yksilö siirretään toiselle(pienelle) työmaalle, josta hän saa lähdöt heti oivallisen tilanteen tullen.
Siinä ei katsota sukujuuria, eikä kansallisuuksia.

Pubikulttuuri.
Vuosikymmenten ajan se on toiminut palkanmaksu, työvoima, uutis, kulttuuritoimistona.

Tänä päivänäkin tulee usein joku outo kysymään, löytisikö mahdollisesti töitä? kun kaverit on kertonut että sieltä löydät siihen aikaan päivästä, viikosta sen ja sen näköisen kaverin, Kysy siltä.

GSM vallankumouksen jälkeen, se on lievästi vaihtunut, (tule sinne ja sinne baariin näyttämään naamasi niin katsotaan) tyyliseen toimintaan

Tai sitten joku kysyy kaverinsa perään, sieltä löytää aina jonkun, joka on nähnyt siellä ja siellä pubissa sen kaverin tai muun.

Nyt alkaa meneen sivuraiteille jutut, jatkakaa te muut välillä.

Ja haukkukaa nyt ihmeessä edes vähän, :P:P:P

[Editoitu 5/5/03 by raivo]

[Raiwå]

Pieni lisäys    

´Tony !!!!
Kerroit asuneesi Mermaid Beachillä Coconut Grove caravan parkissa v84 ?

Asuin isäni kanssa siellä v81 viikon, kun muutimme Gold coastille, ja saimme vuokrakämpän perhettä varten.

Sittemmin v93 olin mukana kun se paikka purettiin, ja siihen tehtiin sellainen pieni lomakylä(300 unittia).
Pakko sanoa, että ei tullut haikea olo kun puskutraktorit sen sileäksi silitti

Ja sitten puhuit törmänneesi Lone star tavernassa suomalaiseen, Rami Puntanen vai Olli Issakka ?

He olivat ainakin siellä pysyviä huonekaluja

Canberrasta tutuksi on myös meikäläiselle tullut Toppari, asuimme heidän taloa v85 heidän ollessa suomessa.
Ellenin hermoja ihmettelen vielä tänäkin päivänä :D:D

Eikka kun otti suomiklubilla pari (kymmentä) midiä, ja päätti alkaa laulamaan, siinä oli perhekristallit vaarassa jopa naapureillakin :XXXX


Heh heh

Pirun pieni on tää Tellus


PS: Ruotsi/Suomi ironiaa: Nokia tarjosi Ericcsonille matkapuhelinyksikköänsä v91, vastaus oli: emme tarvitse tuollaista nyrkkipajaa mennäksemme konkurssiin

Meneppäs jollekkin avo Saabin omistajalle selostaan että "teidän autonne on tehty suomessa"
Tai Porshe Boxterin omistajalle, "ei tämä auto ole ollenkaan saksalaista laatutuotetta"

Kulttuuria kerrakseen ??

[Editoitu 5/5/03 by raivo]

[Timo]

Puolisoni muuten kyselee vähintään kerran päivässä, miten se nettikeskustelu siellä etenee ja minä tietysti referoin ja me pohdimme asioita keskenämmekin jo.  Oli onpa todella antoisa keskustelu.

Kiinalaisena hän on täkäläisestä kiinalaisesta ruuasta jokseenkin samaa mieltä kuin Jouni ja lisää, että parasta saa kun kokkaa itse. Tosin minä syön ja kokkaan mieluummin intialaista tai jotain ihan omaa sovellusta. Sekä Suomessa että täällä kiinalaisnen ruoka on yritetty sopetuttaa paikallisiin oloihin, ja täällä ei kait sitten ole onnistuttu kovin hyvin. Lisäksi pitää muistaa, että kiinalainen ruoka on vain yleisnimitys. Kiinalaisiahan on muuallakin kuin Kiinassa. Singaporelainen, burmalainen, hongkongilainen ja taiwaninkiinalainen ruoka poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon.

Anderesyan kyseli noista hoitsun uniformuista. Rouva on täkäläisessä yleisessä sairaalassa töissä ja kertoi, että hoitajilla tosiaankin on määräys pukeutua laivastonsiniseen ja valkoiseen. Paidan on oltava valkoinen kauluspaita, mutta laivastonsininen voi olla myös housut, ei ole pakko käyttää hametta, jopa shortseja näkyy joillain, mutta sinisiä. Ei kuulemma ole niin hirveän tarkkaa värisävyistä. Jos et sinisestä pidä, sävytä vähän mustaan päin. Vaatteet pitää kuitenkin itse hankkia haluamastaan paikasta ja paitaan pitää painattaa sairaalan logo. Teho-osastohoitsut kuulemma pukeutuvat punaiseen paitaan ja siniseen (ei navy) housuihin. Täällä pukeudutaan sairaalassakin perjantaisin löysemmin eli värikkäisiin havajinpaitoihin... Sama homma toimistoissa, kaupan henkilökunnalla.  

Havaintojeni mukaan täällä myös työssä, esim. asiakaspalvelutehtävissä, pukeudutaan hyvin rennosti, ja vapaalla vielä rennommin. Nuoretkin naiset kulkevat ilman näkyvää meikkausta, ja eivätpä nuoretkaan naiset tunnu täällä ottavan kovin suurta stressiä ylipainostaan. Sitähän monella täällä tosiaankin on, kuten aiemmin todettiin. Kaikki hennot ja sirot naiset näyttävän olevan aasialaisia.

Kylmyydestä. Mullakin oli jo Singaporessa uskottavuus mennä kun kaverit näkivät minut naama sinisenä hytisemässä +20 asteen lämmössä ja yritin selittää harrastaneeni Suomessa avantouintia. Puolustaudun sanomalla, että jouduin käyttämään Suomessa ollessani kylmänsietokiintiöni viimeistä pisaraa myöten ja nyt se on loppu. Ja tosi on, enemmän kärsin kylmästä kuin kuumasta täällä pohjoisessa Queenslandissa. Ja on kyllä varustauduttu lämpöpatterein ja ekstrahuovin kun kohta yölämpö alkaa olemaan selvästi alle tuon +20:n  Ja kyllähän täälläkin pitää olla kevyehkö palttoo mukana jos menee elokuviin tai konserttiin tai sisäravintolaan. Myös pidempiin ostoskierroksiin pitää varautua pukeutumalla lämpimästi. Nimittäin sisätilat ovat täälläkin, niin kuin monissa muissa lämpimissä maissa, mielestäni aivan kohtuuttomasti viilennetty koneellisesti. Ainakin minulla menee nenä ja korvat tukkoon ja pistää hytisemään. Kotonakin on tietysti koneellinen viilennys, mutta yritämme välttää sen käyttöä terveyssyistä. Kattopropellit sentään pyörivät.

Me muuten vierailemme aussikodeissa aika usein, ei useinkaan sisällä, mutta melkein. Luemme viikonloppuisin lehdestä ilmoituksia autotallimyynneistä (garage sale) ja käymme muutamassa paikassa. Yhdistämme näin sekä huvin että hyödyn. Vasta perustettuun kotiin löytyy tarpeellista tavaraa, tulee tutustuttua ainakin pinnallisesti muihin paikkakuntalaisiin kun aina vaihdetaan talonväen kanssa vähintään muutama sana. Ja siinä voi tarkkailla miten muut asuvat ja elävät. Pois heitettävät tavarathan kertovat paljon omistajastaan. Näkeehän sitä monissa paikoisaa myös sisälle ja voi vertailla eri tyyppisiä taloja. Me asumme tällä hetkellä yksikerroksisessa laatikkotalossa, vaikka olemme ihastuneet noihin pylväiden päälle rakennettuihin high set -taloihin (high queenslander), joita osa alueen vanhemmista taloista on. Niissähän noustaan tietysti portaita varsinaisiin asuintiloihin. Alimmassa kerroksessa on autotalli ja varastotilaa, sellaista tilaa, jonka saa helpolla tyhjäksi jos tulva yllättää. Sehän kuulemma oli noiden haisetterien alkeperäinen idea.

[Jaaks]

Milka,

En oikeastaan tarkoittanut varsinaista ?jarjestotoimintaa? vaan kuten Timo totesi se on lahinna ?kanta-asiakaskortin? hankintaa.  Tietysti jotkut osallistuvat varsinaisesti Klubin toimintaan eri komiteoissa, mutta suurin osa liittyy vain saadakseen halpaa ruokaa ja halpoja drinkkeja.

Ruoanlaitosta;
vaikka olenkin nk ruoanlaiton ammattilainen, niin silti laitan ruoan kotona vahintaan 5 paivaa viikossa.  Ne loput kaksi yleensa syodaan toissa tai muuten ulkona.
Australia on ruoanlaiton ?Mekka?.  Lahes kaikki raaka-aineet mita vain kuvitella saattaa on saatavilla ympari vuoden ja tuoreena.  Meilla syodaan kotona kaikkien mahdollisten eri maiden keittioiden ruokia.  Mika nyt milloinkin sattuu maistumaan, myos aika paljon perinteisia Suomalaisia ruokia kuten erilaisia keittoja talvi aikaan, pyttipannuja, lihapullia ja varsinkin partnerini (Kiwi) ja lasten yksi mieluisimpia makaroonilaattikkoa. Yksi  mielenkiintoisempia asioita ?Aussi? keittiossa  on ?east meets west? eli yhdistelmat idan (lahinna aasian) ja lannen (lahinna euroopan) keittioiden valilla.

Keittiovarusteita taalta saa aivan yhta hyvin kuin Suomessakin, tosin taytyy tietaa mista ne loytaa.  Ainakin Brisbanessa on muutama keittioalan tukkuliike joista loytyy juustohoylia, Iittalan juomalaseja ja Hackmanin veitsia ja haarukoita.  Nama kaupat ovat auki myos normaalille yleisolle.

Miksi pitaisi olla tiskikaappi?  Sita vartenhan on astianpesukone.  Vipuhanojakin taalla saa.  Ainakin Bunnings Brisbanessa myy Oras ja Enware merkkisia.

Talon lammitykseen meilla on ?reverse cycle? ilmastointi, joka siis kesalla viilentaa ja talvella lammittaa.  Aikaisemmin oli vain ne seinanlapi asennetut, jotka piti melkoista metelia, mutta nyt asennettiin split system, missa kone on ulkona ja vain puhalluslaite talon sisalla.   On muuten jopa paljon halvempi kuin perinteiset oljy taytteiset patterit ja ajastimen kanssa lammitys menee aamulla paalle tuntia ennenkuin heraat.
Lattioina on lakattu lauta paitsi makuuhuoneissa matot.  Kylpyhuoneen katossa  kylmia aamuja varten lammityslamput (2 x 275W) niin ei tule vilu.  Toisinsanoen kylla taallakin kaikki mukavuudet loytyy joskin niita kaikkia ei ole valmiiksi asennettuina takalaisiin taloihin.

Raivo!

Tyonteko.  Et ole ollenkaan vaarassa takalaisesta tyomoraalista.  Meidankin tyopaikalla (vaikka onkin valtion hommia) niin sanottu ?dead weight? lahtee alta aikayksikon tyottomyyskortistoihin.  Luulen, etta nykyisessa kansantaloudellisessa tilassa ei kenellakaan ole varaa palkata tuottamattomia tyontekijoita.  

Myoskin neuvosi VB-slabista ja ehka ruokakassista on hyvin tarkea.  Ei aina tarvitse sen ruokakassin kanssa tulla ovelle koputtamaan, mutta ainakin jossain vaiheessa pitempiaikaista vierailua on hyvin ystavallista tayttaa isantien jaakaappi ja yleissaantona jos juodaan niin tuodaan myos omat!!  Kyse ei ole rahasta vaan periaatteesta.  Olen joutunut muutaman kerran kylassa olevien Suomalais ?pummien? uhriksi jotka saapuvat BBQ:lle yhden viinipullon kanssa, silla he eivat ?oikeastaan juo? ja kuutta tuntia ja kymmenta viinipulloa myohemmin ruvetaan sitten imeen isantavaen kallista konjakkia, vaikka ei muka oikeasti juuri juodakaan. Et silleen.

Cheers
Jaaks

[Tony]

Vai että olet sinäkin Raivo entisiä Coconut Groven asukkeja. v-85 tuo paikka oli vielä kohtuullisesti voimissaan, mutta kävimmepä siellä vielä vaimoni kanssa maaliskuussa -94. Ei sitä vielä oltu jyrätty, mutta toiminta oli kylläkin lakkautettu. Oli siellä vielä muutama asukki jäljellä mm. yksi puolalainen nainen bussissaan. Jäimme sinne yhdeksi yöksi, mutta ankeahan tuo paikka oli . En tiedä oliko sillä pari viikkoa aiemmin jääkiekko-ottelussa saamallani aivotärskyllä osuutta asiaan, mutta eipä ole harmainta muistikuvaakaan tämän ystävällisen "huonekalun" nimestä. Mutta Raivo, jos jossain törmäät kumpaankaan, niin kysele , jospa heillä toimisi muisti paremmin. Tästä ihmisen muistista sen verran, että te, jotka lähette reissuun, niin pitäkää ihmeessä päiväkirjaa tapahtumista ja kaikista niistä ihmisistä, joita matkan aikana tapaatte. Siitä on suunnattomasti hyötyä näin kymmenien vuosien jälkeen, kun asioita rupeaa uudestaan pohtimaan. Onneksi vaimoni piti tarkkaa päiväkirjaa yhteisellä matkallamme. Sitä on hauska lukea silloin tällöin ja palauttaa mieleensä ne monet mukavat ja joskus vähän vähemmän mukavat tapahtumat matkanvarrelta.

Tässä rupeaa jo pikkuhiljaa kaduttamaan, että ikinä tuli vietyä vaimo Canberran Suomi-taloa katsastamaan. Kuten jo aiemmin sanoin, niin meillä ei ollut vähäisintäkään tarkoitusta pummata yösijaa, koska emme sellaista tarvinneet. Tilanne saattaa olla näin kulkijan näkökulmastakin aika vaivautunut. Mitenkä kieltäydyt kohteliaasti sinua kohtaan annetusta ystävyyden osoituksesta. Se ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun vastapuolella on jo ne pari (kymmentä) Midiä kumottuna. Olisimme meinaa jättäneet aika törkeän kuvan suomalaismatkailijoista, jos olisimme kieltäytyneet kohteliaisuudelta. Toisaalta, jos olisimme osaneet asiaa ennakoida, niin olisimme ennakkoon keksineet suunnitelman, kuinka selvitä pälkähästä. No, tulihan sitä muutama 50-luvun suomalainen ikivihreä kuunneltua, kiitoksia Topparille. Se, mitä puhuit kiitollisuudesta vaimoja kohtaan, niin istui kuin nenä päähän ajatellen juuri Elleniä, kiitokset vielä kerran hänellekin.
Sanonpa teille matkaan lähtijöille, jotka suunnittelette kiertävänne Australiaa yöpymällä aina lähitienoon suomalaisen luona, niin ihan oman henkisen tasapainonne takia miettikää kahdesti. Vaivautuneilta tilanteilta ette tule välttymään. Onhan se mukava tavata paikallisia suomalaisia ,ja uskon että tunne on molemminpuolinen, mutta onko siitä yösijasta ja yltiöystävällisyydestä aina tehtävä pakkopullaa, eihän se johda mihinkään muuhun kuin puheisiin pummiudesta. Allekirjoitan täysin sen, että jos sinut kutsutaan esim. BBQ:lle niin tuot vähintään sen kopan kaljaa mukanasi vaikka et niin paljoa joisikaan. Ja lähdettyäsi et vie jäljelle jääneitä mukanasi, vaan jätät ne isännälle. Näin on tapana ainakin meillä täällä SUOMESSA.

Kohta se alkaa grillikausi meilläkin

 :)Tony

[Raiwå]

Taisi olla mulla se aivotärsky

Katsoin vanhoja työmaapäiväkirjoja, Coconut groven ensimmäinen sectori alkoi loppuvuodesta 94.
ja sen viimeinen jakso saatiin kuulemma viimevuonna valmiiksi.

Ja Ellenistä, kerron vanhan vitsin kyytipojaksi.

talon isäntä pohjanmaalla sairasti flunssaa, vaimo siihen; pitäisikö kirjoittaa sukulaisille, että eivät huolestu ?
Mies siihen: älä nyt sekoile akka, Vaimo kuitenkin vaati että pari riviä kumminkin jos kirjoittaisin.
Mies siihen suostuessaan vaimo siirtyi peräkammariin kirjoittaan.
Hetken kuluttua vaimo huusi miehelleen kysymyksen: kirjoitetaanko polttohautaus kahdella teellä vai yhdellä    :??

Ja sitten siirrymme tositarinaan; aikakausi on vuosi 86,
Paikka Latham Canberra, päivä olis ollut noin sunnuntai.

Eikka poti pahemmanlaatuista krapulaa, oli ilta  ja päivä ja aamu tultu vietettyä klubilla.

Myöhään illalla Ellen oli sankarin, ja laulusopraanon noutanut turvaan.
Noin kello 10 aamulla Eikka saapui olohuoneeseen, valittaen elämän kurjuutta, ja epäreiluutta midin kallistajaa kohtaan.

Tähän Ellen kutomisen lomasta tokaisi vastaukseksi: pitäisikö kirjoittaa sukulaisillesi

tarinan oppi ?

Älä kerro vaimollesi koskaan sellaisia vitsejä, jotka potkaisee heti tilaisuuden tullen nilkkaasi :coolh:coolh

[riaapa]

Työ !
Olenko väärässä, jos sanon että Australiassa ei suomalainen pärjää, jos ei hyppää heti pois vanhasta totutusta.

Meikäläisen ammattikunnassa (Rakennusala) ei pärjää jos ensimmäiseksi alkaa miettiin, missä on taukotupa.

Työtahti on kova, ja siitä ei tingitä.
 

Noh, noh... ei suomalaisella työmoraalilla mielestäni ole mitään häpeämistä! En tosin  tiedä rakennusalasta, mutta toimistotyöstä minulla on kokemusta Suomessa ja Englannissa. Suomessa tehdään töitä, jotta aika kuluu nopeammin, jos aikaa jää niin juorutaan lakisääteisellä kahvitauolla. Englannissa (ainakin valtion hommissa Lord Chancellor's Departmentilla) työntekijöitä on ihan liikaa työn määrään nähden, ja puolet päivästä tytöt viilaa kynsiä ja syö suklaata. Pojat yrittää näyttää siltä kuin ne tekis jotain tosi tärkeetä, mutta tosi asiassa ne surffaa netissä. Ja silti joka päivä valitetaan jos ei säästä (liian kuuma/ liian kylmä/ liian sateista/ liian kuivaa) niin sitten työkiireistä.

Myös muilla tutuilla on samantyylisiä kokemuksia Englannista. kyllä siellä finnit ja aussit on recruitment agencyissä kuumaa kamaa juuri hyvän työmoraalinsa takia!

Riina.

[Raiwå]

Moikka pitkästä aikaa Riina

Olet ihan oikeassa, ja niinkuin sanoinkin Tarinani alussa, tämä on minun mielipiteeni

Mutta kyllä pitää sanoa että Rakennusalalla on iso ero Scandinaavi/Aussi välillä.
Mutta kieltämättä Scandit tekeekin hommansa paljon korkeammalla teknologialla (Itse yritän joka viikko myydä kyseistä tekniikkaa tännekkin)

Mutta kun mennään työviikon pituuteen & päivän, sieltä löytyy isot erot.
Ja tämä on ja ainoastaan työllistettyjen saralla, ei yksityisyrittäjien.

Mutta sainpas aikaan jotakin :??

[Tony]

Mitä? Eivätkö suomalaiset enää ole kova sana rakennushommissa. Onhan siitä jo tietysti aikaa, kun olivat Darwinia jälleenrakentamassa, mutta jos sitä rakennettiinkin yhtä "ripeällä" aikataululla, kun noita Mermaid Beachin unitteja, niin varmaan siellä Darwinissakin on vielä töitä sen 70-luvun hirmumyrskyn jäljiltä. No, leikki sikseen. Olen vaan ymmärtänyt, että suomalaiset rakennusmiehet olisivat tai ainakin olivat hyviä työmoraaliltaan, mutta ovatko asiat tämän suhteen muuttuneet? Muistan kuulleeni juuri noista Darwinin rakentajista, että äijät paiskivat hulluna töitä ja siten myöskin tienasivat ihan mukavasti. Sitten vuokrattiin yksityiskoneita ja lähdettiin jonnekkin riutoille kalaan , ja muutoinkaan ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Pianhan se arki koitti ja oltiin taas pennittömiä.

:)Tony

[Tony]

Täytyypä kertoa vähän omakohtaisista kokemuksista työnteosta siellä Australiassa, mutta huom. nämä ovat taas niitä 20 vuotta vanhoja juttuja. Täytyypä alustaa juttua tapahtumista Suomen puolella, jotta saadaan tähän vähän vertauspohjaa. No, ylioppilaskirjoitusten jälkeen v.84 olin puoli vuotta Kotisaaren leipomossa yötöissä hankkimassa rahaa Australian matkaa varten. Se oli sellaista leivän pakkaamista, tippaleipien kääntöä(kuumaa hommaa), peltien nostelua uunin päässä jne. , eli sekalaista leipomo työtä. Homman loputtua päätin, etten ikinä mene leipomoon töihin, enkä myöskään yötöihin. Kuten arvata saattaa, niin kuukauden Australiassa olon jälkeen löysin itseni leipomosta ja tietenkin yötöissä. Eipä siellä paljoa kyselty papereja, vaikka olinkin liikkeellä tavallisella turistiviisumilla. Työ oli leipien pussittamista ja leipäkärryjen täyttämistä. Samalla tavalla ne pussituskoneet olivat jatkuvasti epäkunnossa ja puhaltelivat pusseja ennenaikojaan kuin Kotisaaressakin, jossa näin tapahduttua kahlattiin maalaispoikaruisleipien seassa ja käytiin hakemassa pakkasesta leipiä, jotka mikroaaltotunnelin jälkeen olivat valmiita aamun kuormaan. Australian leipomossa, joka toki oli pienenpi kuin Kotisaari, niin tällaista varasysteemiä ei ollut, vaan pussituskoneen hajoaminen tiesi todella kiireisiä hetkiä. Muutenkin tämä vastaava työ Australiassa oli huomattavasti vauhdikkaampaa, taukoja ei juuri pidetty kuin vasta sitten kun kaikki leivät oli saatu pakattua ja autojen kärryihin laitettua. Siitä aamu viiden tauosta on jäänyt todella hienoja muistoja. Silloin aina paikalle saapui milkman, jolta ostin tölkin taivaallisen ihanaa English tofee maitoa. Aah se maistui niin ihanalle kovan yön jälkeen, ja jostain syystä samaan aikaan radiosta tuli aina Sade´n Smooth operator, joka oli silloin suuri hitti. Vielä nykyäänkin , kun kuulen kyseisen kappaleen radiosta, niin pystyn tuntemaan tuon English tofee maidon maun. Taas yksi hyvä syy lähteä Australiaan.

    :)Tony

[Jaaks]

Tony,

Sinulla tuntuu olevan tosi kova hinku paasta takaisin tanne.  Et ole varmaan kirjoittanut yhtaan vastausta tanne loytamatta taas uutta hyvaa syyta lahtea Australiaan. :D:D.

Milloin olet siis tulossa? ja kuinka pitkaksi aikaa??

:XXXX:XXXX
Cheers
Jaaks

[Raiwå]

Moikka Tony

Nopea vastaus aiheeseen Suomalaisten maine rakennusalalla.

Kun vuonna 77 asyuin tänne uudelle mantereelle, olin matkassa viimeisten siirtolaisohjelman alaisuudessa matkaavien ihmisten kanssa.

Sen laivamatkan 15/12/1977 vuoro 59 tai jotain, jälkeen ei Ausseihin tullut enään laivalla yhtään siirtolaista.
Siinä myös katkesi se ehtymätön luonnonvara suomalaisista siirtolaisista, ja sen mukana elintärkeä kanava hyvistä ammattilaisista.
Kun kommentoin aikaisemmin Suomalaisten työmoraalista täällä, takerruin nykypäivään.

Ja vertasin nykyajan Suomalaisia ammattimiehiä tähän nykyaikaan(80-03) ei enään löydy valitettavasti riveistämme kuin rippeitä vanhoja STAROJA kantamaan lippua.

Nykyään haemme työvoiman muista kansanryhmistä.
Täytyy ajatella asiaa siltä kannalta, joka toi muunmuassa härmän jätkän tänne.
Kun olosuhteet kotosuomen aroilla tuli siihen pisteeseen, että ei enää kestänyt tilannetta.
Silloin lähdimme maailman ääriin hakemaan sitä leipäämme, tai vuolemaan (kultaa).
Nykyaikana sen leivän ansainneena emme enään jaksa juosta niin kovaa, ja ei myöskään tarvitse.
Kun nykyään menet rakennustyömaalle, löydät sieltä ne nykyajan talouspakolaiset, (poliittiset,henkiset, muutenvaan kärsineet)
Meillä löytyy ehdoton johtiryhmä työn saralla, viime vuosikymmenellä sattuneista syistä johtuneesta sodasta vanhan Jugoslavian alueella.
Toinen ryhmä löytyy Latinalais ameriikasta.

Suomalaisten työmoraali on valitettavasti valumassa nopeaa tahtia uusiutumattoman luonnovaran kannelliseen kaivoon.

Muista ammattiryhmistä en ota kantaa millään tavalla, en jaksa taistella niitä suuttumuksesta johtuvia virushyökkäyksiä vastaan.

Hyvää kevättä/syksyä

[Tony]

Raivo. Eilen illalla, siis Suomen aikaan , tänne kirjoittaessani huomasin , että sivustoilla oli 8 vierailijaa, jotka kaikki olivat kohdassa HAKU, lukuunottamatta sitä Sydneyn pesäpalloiluun hurahtanutta . Kuulostaa ainakin hyvältä, olisikohan oppi mennyt perille. Mutta hei, älkää olko niin ankaria. Saattaahan olla niin, että asioista ollaan jo keskusteltu, mutta jotakin on vielä jäänyt epäselväksi. En kyllä kiellä, etteikö täysin päällekkäisiä kysymyksiäkin tule.  
Hei, voisikos Jouko laittaa etusivulle ison tekstin: ENNENKUIN KIRJOITATTE KYSYMYKSENNE, TARKISTAKAA HAKU-LAATIKOSTA ONKO AIHETTA AIEMMIN KÄSITELTY, tai jotain vastaavaa.

Jaaks. No, hinku ja hinku, taisipa se olla pahimmillaan silloin 35 asteen pakkasessa kovassa tuulessa, kun naama oli jähmettynyt tönköksi. Kesä tulee ja elämä hymyilee, mitä nyt nuo hyttyset ja mäkäräiset kuukauden kuluttua hieman menoa häiritsevätkin, mutta onhan teillä sentään ne KÄRPÄSET, jotka tunkeutuvat kaikkiin pääkopan aukkoihin.
Sen verran ollaan tykästytty Australiasta, että tarkoituksena on lähteä ensi lokakuussa sinnepäin koko perheen ( vaimo+pojat,6v ja 8v) voimin. On tainnut tulla mainittua tuo jo jonkun kerran. Tarkoituksena ostaa maasturi(Pajero) sekä riittävän kokoinen asuntovaunu, jolla sitten päämäärättömästi seilataan ympäri tuota isoa mannerta. Nähtävää ja koettavaa kyllä piisaa. 5-6 kk kulutta lähdemme takaisin Suomeen paiskimaan hommia ja sitten taas siinä lokakuun maissa takaisin Australiaan. Kaikki on avointa, jos homma ei toimi ja takapenkin väki rupeaa liikaa rutisemaan, niin ainahan sitä voi myydä menopelit ja painua takaisin Suomeen. Mutta enpä kyllä usko, että pitkästymään pääsevät, koska aktiviteettiä kyllä riittää, ja ovathan pojat mainioita kavereita jo keskenään. Pojat käyvät Suomen koulua pari kuukautta niin syksyllä kuin keväälläkin, joten kosketus koululaitokseen ja kavereihin täällä Suomessa säilyy. Matkan aikana me opetamme poikia ja yksi matkan syistä onkin englanninkielen oppiminen. Onko muuten kenelläkään mitään hyviä vinkkejä kielen opettamisen suhteen? Tästä tietysti olisi voinut tehdä uuden aiheen, mutta tulipahan tähän väliin. Paras tapahan on tietysti oppia shokkihoidon kautta kuten Ruotsin sotaevakot aikanaan, ja varmaan se Raivonkin ensimmäinen vuosi australialaisessa koulussa oli rankkaa aikaa. No, kun tarkoituksena ei ole jättää poikia 6 kuukaudeksi mihinkään aboreservaattiin, niin täytyy miettiä vähän pehmeämpiä metodeja. Elämässähän voi vielä tapahtua vaikka mitä. Terveys , raha+työasiat, ja varsinkin näin yrittäjänä joutuu järjestämään monia asioita ennenkuin kaikki on valmista. Monet saattavat tehdä vastaavaa vasta eläkepäivinään, mutta minä ainakin haluan elää tässä hetkessä ja antaa perintöni lapsilleni kokemuksien kautta, jotka auttavat heitä tulevaisuudessa. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikkei eläkepäiviä ikinä näkisikään. Se siitä.

Siirrytäänpä taas asiaan eli siihen ELÄMÄÄN Australiassa. Tossa kun oli puhetta vaatetus kulttuurista, niin otetaanpa esille miesten pukeutuminen. Jo aiemmin tulikin mainittua ne harmaaksi haalistuneet tummansininiset t-paidat, jotka näyttivät kuuluvan jokaisen tosi Aussin vaatevarastoon. Sitten ne, aluksi huvittavilta näyttävät, mutta loppujen lopuksi tosi makeet, varrettomat nahkasaappaat. Vaimoni jo haikailee uusien sellaisten perään. Kymmenen vuotta vanhat Rossi-merkkiset saappaat ovat todellakin täyttäneet tehtävänsä. Oil-skin takit, niitä nyt on näkynyt jo useamman vuoden ajan Suomenkin katukuvassa, mutta eiväthän ne ole yhtä aitoja. Jo aiemmin mainitut mustat sukat, jotka ovat siitä hyviä, ettei niitä tarvitse pestä joka päivä. Aussimies on tai siis ainakin oli pukeutumisessaan hyvin käytännön läheinen, mutta miksi hänen täytyy pukeutua epämiellyttävän tiukkoihin shortseihin. Se on jäänyt minulle suureksi mysteeriksi. Äijät näyttävät kuin 70-luvun eurooppalaisilta jalkapalloilijoilta. Duunareillahan on ne läppätaskuiset puuvilla shortsit, ja muistaakseni niitä kutsuttiin jollakin nimellä, jota en nyt muista. Aussifutarit, täytyy oikein käydä tarkistamassa nettisivuilta, ovatko ne shortsit edelleen niin pienet ja kireät. Kyllä, ei tarvinnut kuin käynti afl:n sivuilla todistamaan sen , ettei mikään ole muuttunut. Kaverilla, jolla on vähääkään paksummat reisilihakset, niin luulisi olevan jo riski veritulppaan, sen verran näyttivät puristavan. Onko tämä täysin evoluution aikaansaannosta, eivätkö Aussinaisille kelpaa yhtään lökäpöksymmät miehet. Ovatko tiukat makkarankuorishortsit miehille ainoa mahdollisuus päästä pariutumaan ja vähänkin löysempiä käyttävät karsiutuvat heti kättelyssä. Discovery channel saisi tästä hyvän luontodokumentti aiheen. Kertokaapa te Australiassa asuvat naispuoliset mitenkä asianlaita on.

Nyt minä lähden punttisaliin pukeutuen mukaviin shortseihin.
       :)Tony

Ai niin, meinas unohtua kokonaan ne australialaisten kansalliskengät eli varvastossut.

[Tony]

Tummansiniset HIHATTOMAT t-paidat piti sanomani, eli ne "tänktopit"
:)Tony

[Jaaks]

Tony,

Tarkoitat kait "Singlet". Sheilat kayttaa tanktops.

:XXXX:XXXX
Jaaks

[Jaaks]

Tony,

Kuullostaa hyvalta tuo sinun matkasuunnitelmasi.  Varsinkin se osa ettei ole mitaan kiinteaa suunnitelmaa.
Jos ostat pajeron, niin bensa vai diesel?  Lyijyttoman bensan hinta tana aamuna Brisbanessa $0.68/litra ja diesel $0.85/litra.  Taallahan ei ole mitaan dieselveroa tai maksat sen osana litrahintaa.  Diesel varmaan tulisi sinulle edullisemmaksi jos aiot hinata asuntovaunua.  Luulisin, etta hyvakuntoisen Pajeron (3,5lt V6) bensankulutus maantieajossa on n 15-16 litraa/ 100km ja dieselin korkeintaan 10lt/ 100km.  Hieman enemman hinatessa, tietysti vaunun koosta riippuen. Toisaalta taas dieselin huoltokustannukset ovat jonkin verran korkeammat:
(oljyt taytyy vaihtaa useammin ja se on kalliimpaa, kaksi filtteria etc tosin taas ei ole tulppa kustannuksia).

Itsellani on Land Rover Discovery V8 ja parhaalla ystavallani sama dieselina.  Pidemmilla matkoilla han ajaa kaksinkertaisen kilometri maaran tankillisella kuin mina.  Samoiten maastossa diesel hakkaa bensan mennen tullen. Pehmeassa hiekassa esim Fraser Islandilla V8 imee jopa 30lt/100 km jos oikein joutuu polkeen ja diesel pysyy samassa 10lt/ 100km kierroksista riippumatta. En silti vaihtaisi V8:n mukavaa murinaa diesilin nakutukseen ja hajuun ja sitapaitsi bensa on viela halpaa.

Paras keino pojillesi oppia englantia on saada heille mahdollisimman paljon ikaistaan leikki- tai peliseuraa.  On uskomatonta kuinka nopeasti lapset ensinnakin tulevat toimeen keskenaan ja ymmartavat toisiaan jopa ilman yhteista kielta ja kuinka nopeasti sitten oppivat toistensa kielen. Televisio ja vanhempien lukuhetket ovat myos hyvia.  Ole vaan varovainen jos alat lukemaan heille englanniksi, silla olen varma, ettei kesta kauaa kun he jo alkavat korjaamaann sinua aantamisessa.  Tapahtuu minulle koko ajan.

Jos aiot sitten matkoillasi taalla Australiassa vierailla myos Brisbanen seudulla niin pidetaan sitten ainakin parin kolmen paivan BBQ.  :XXXX:XXXX
Kun tiedat tarkempia ajankohtia niin ilmoittele .

Cheers
:XXXX:XXXX
Jaaks

ps taalta loydat muutamia kuvia yhdelta Fraserin reissulta:

http://www.discoweb.org/jaakko/index.htm

[Editoitu 8/5/03 by Jaaks]

[Jaaks]

Tony,

Tulipa mieleen, etta minullahan on kaksi pikku "Sheilaa" kotona.  Kyllakin vasta 3 ja melkein 6 vuotiaat, mutta jos haluat he voisivat aloittaa kirjeenvaihtoa (ei e-mailia, etta oppivat kirjoittamaankin)omilla aidinkielillaan (tai vaikka vain englanniksi sinun avustuksellasi), niin voisivat molemmat oppia toistensa kulttuureista ja kotioloista.  Ellalla (vanhempi) on jo pari kirjeenvaihtokaveria Suomesta (joita ei ole koskaan tavannut), mutta voisi olla hauska olla joku jonka tietaa lahitulevaisuudessa tapaavansa.

Mita mielta?
Jos haluat niin pista osoitteita tulemaan.


Cheers
Jaaks

[Tony]

Tänks Jaaks. Hyvä, että korjasit, jottei tule ihan koko kansan edessä möläytettyä. En tiedä mistä moinen virhe on jäänyt aivojen sopukoihin. Loogistahan se on, että ne kuuluvat Sheilalle. Tai toisaalta, jos nyt katsotaan paraatipukuista aussiupseeria kokovalkoisessa shortsiasussa valkoisen hohtavat sukat korkealle sääriin nostettuna, niin jotenkin tulee toi Village People meininki mieleen.

Mutta hei, kiitoksia kovasti ja pistetäänpä meiliä tulemaan.

:)Tony

[Heidi]

Upea matkasuunnitelma Tony! Mahtava elamankokemus lapsille ja hyva konsti oppia vierasta kielta seka tilaisuus nahda, millaista elama on toisella puolella maapalloa. Heille varmaan syntyy samanlainen matkustusinnostus kuin vanhemmilleenkin! Mista pain olette aikoneet aloittaa mantereen valloituksen? Jos olette Victoriaan tulossa niin meilta loytyy kylla majapaikka eika sita olutkoppaakaan tarvitse tuoda mukana, meilta loytyy nimittain omatekoista, ahh niin hyvaa inkivaariolutta (ginger beer), joka maistuu kuin kotoisalle vappusimalle.



Terkuin Heidi

[Raiwå]

Moikka Tony

Vai että kielikoulutusta lapsille ??
Olex muuten kokeillu tota meidän maanmainiota HAKU konetta tuolla sivun yläreunassa :coolh:coolh

Pääsinpäs sanoon :D:D

Muistaakseni sieltä löydät jotain sekavaa suomikoulusta.
Ja sillähän ei ole mitään tekemistä sinun tilanteessa:cool:
Mutta pääsinpäs sanoon :XXXX:XXXX:XXXX

Niistä tiukoista shortseista kirjoittelit, ja ihmettelit niiden tarvetta

Eikös se ole ihan selvä juttu ?:??
Ei pysy sukat löysissä shortseissa oikeassa paikassa:P:P


Meillä on myös avoimet ovet hyville tyypeille, kun maata kierrätte.
Ja pihalta löytyy jopa parkkipaikka vaikka kuormaautolle.

Tervetuloa koko perheellesi.

Manta,Miina,Eetu ottaa lapsesi mukaan leikkiin koska vaan.




[Editoitu 8/5/03 by raivo]

[Jouko]

Hei Tony

Lisäisin tuohon lasten kielenoppimiseen omia mietteitä, en ole varma sopiiko tämä sinun suunnitelmiisi, mutta tiedän että muutamien lomalaisten lapset ovat voinneet mennä ainakin tähän paikalliseen kouluun joksikin ajaksi niin sanoituiksi ?temporary studenteiksi?. Väliaikaiset oppilaat ovat olleet koulussa jopa useiden kuukausien ajan opiskelemassa. Uskon että sama onnistuu miltei missä päin Australiaa tahansa.

Omien lapsiemme koulutuskokemukset ovat olleet pelkästää positiivisia, nuorempi lapsista tosin joutui läpikäymään ummikkona kouluun menemisen ilot ja surut, mutta kuten kaikki tietävä lapset ovat äärettömän nopeita oppimaan uusia asioita, varsinkin kun he ovat sen ympäröimänä.

Asuimme Suomessa nelisen vuotta ja Australiassa syntyt poikamme oli suomeen muutaessamme kahden vuoden ikäinen joten hän ei puhunut muuta kuin suomea.
Neljän Suomenvuoden jälkeen Australiaan palattuamme kuusi vuotiaalla pojalla oli kouluun meno edessä Australiaan saavuttuamme. Eipä siinä auttanut muuta kuin pistää pikkumiehelle eväät reppuun kouluun. Englannin hallitseva isosisko ja me tietysti koetimme antaa mahdollisiman paljon hyviä neuvoja.

Opettaja teki kyllä parhaansa, ja parin kuukauden jälkeen huomasimme että turhaan olimme olleet huolissamme. Opettaja kertoi kyllä ettei aina aivan ymmärtänyt mitä poitsu yritti kertoa, kun seassa saattoi olla suomalaisia sanoja, kun Englantilaista ei löytynyt siihen hätään.

Kovaa aikaahan se pojalle oli koska samaan aikaan oli opeteltava kaksi asiaa, Englannin-kieli ja se mitä koulussa opetettiin, ja jälkimmäistä ei voinnut oppia osaamatta  ensimmäistä.

Huolimatta kokemuksistamme suosittelemme lämpimästi kouluun laittamista, kieltä ei voi oppia paremmin. Samalla pääsee erinomaisesti sisään paikalliseen kulttuuriin, oppii kieltä ja onhan siinä sitten kerrottavaa suomalaisille koulukavereille.

Koulu on  vain yksi vaihtoehto. Johonkin paikalliseen kerhoon tai jos on kiinnostunut jostakin urheilulajista urheiluseuraan voisi myös ajatella liittymistä vaikka vain lyhyeksikin aikaa, siellä saisi ystäviä joiden kautta se kielikin siitä helposti tulisi tutuksi.

[Tony]

Kiitoksia Heidi, Jaaks ja Raivo, aivan varmana nähdään, kun sinne päin tullaan.
Matka on tarkoitus aloittaa Adelaidesta, jossa meillä on vuosien takaisia ystäviä. Menopeli hankitaan sieltä ja sitten jatketaan matkaa. Autojen hinnoissa ei ilmeisesti ole hirvittäviä eroja, kun puhutaan Australian isoimmista kaupungeista, vai kuinka? Maaseutu on sitten asia erikseen, ainakin tällainen kuva itselleni on jäänyt. Falconista yritettiin aikoinaan päästä eroon jo Cooper Pedyssä, koska sanoivat, että siellä siitä olisi saanut paremman hinnan kuin isoissa kaupungeissa. Kauppa ei kuitenkaan käynyt, koska paikallisten "palkka"päivästä oli kulunut jo yli viikko. No,ei se mitään Adelaidessakin saatiin melkein se, mitä Perthissä tuli maksettua.
 Tarkoitus olisi suunnata melko pikaisesti pohjois-Queenslandiin niin kauan kun siellä sää on riittävän kuivaa ja sitten valua pikkuhiljaa alas päin mahdollisten sateiden voimistuttua. Vaimollani on hyviä ystäviä Melbournen länsipuolella Tareessa, joten siellä ainakin tulemme käymään. Ehkäpä jonain kertana tulee sitten tehtyä se Big trip eli täydellinen rundi Australian ympäri, mutta se jää vielä nähtäväksi. Siinä hommassa kannattaakin ehkä hankkiutua ainakin joksikin aikaa johonkin convoy-letkaan. Onko kenelläkään muuten kokemuksia?.

Joku voi varmaan ihmetelläkin, että mitä kaikkea se Tony höpisee omista kokemuksistaan, mutta tarkoituksenani on vain rohkaista niitä suomalaisia nuoria, miksei myös vähän vanhempiakin, jotka tälläkin hetkellä suunnittelevat ekaa mahdollista matkaansa Australiaan. Älkää tehkö liian tarkkoja matkasuunnitelmia, koska ne voivat vain tuottaa pettymyksiä. Antakaa tilaa sattumalle, antakaa sen kuljettaa mahdollisimman paljon, niin takaan, että teette elämänne matkan. Itsekin tiedän, että paljon uutta tulen seuraavalla matkalla oppimaan, mutta vielä vaan en tiedä mitä, ja hyvä niin. Australia on todella optimaalinen maa seikkailulle(oon muuten sanonut tän jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti). Jos haluat etsiä samanlaisia sademetsäalueita, aavikoita, riuttoja jne. muualta päin maailmaa niin todennäköisesti joudut menemään aikamoisille kriisialueille, missä valkoinen pohjoismaalainen on varsinainen liikkuva maalitaulu. Suosittelen siis Australiaa länsimaisena ja silti riittävän eksoottisena kohteena. Ottaiskohan ne mut töihin Australian matkailun edistämiskeskukseen?

Jouko. Kiitos muuten siitä koulu vinkistä. Olimme itsekin ajatelleet vastaavaa, ja oli siis kiva kuulla, että näin on ennenkin tehty.

:)Tony

[Tony]

....ja varatkaa riittävästi aikaa, kaksi viikkoa menee suhahtaen, varsinkin ,jos on suunnitellut sen liian täyteen ohjelmaa.
:)Tony

[Jaaks]

Tony,

Autojen hinnat on suurinpiirtein samat kaikissa osavaltioissa.  Katsele taalta niin voit itsekin todeta: http://carpoint.ninemsn.com.au/marketplace/UsedCarHome.asp

Kun ostat 4WD niin ole varovainen auton historian kanssa.  Ala osta jos ei ole huoltokirjoja ja ennen ostoa liity paikalliseen autoklubiin, jossa saat auton mekaanisen puolen tarkistettua pienta korvausta vastaan.  South Australian klubi :  http://raa.net/

Tarkistuta jos autolla on ajettu paljon  beachilla, joka nakyy ruosteena alapuolisissa rakenteissa ja koripeltien sisapuolella.  Jos aiot paatya Pajeroon osta mieluimmin aikaisempi kuin vuoden 2000 malli, silla siita lahtien Pajerossa ei ole enaa kunnon teras runkoa (eli ladder chassis) vaan kori on kantava.  Ei valttamatta huono asia muuten paitsi , etta ruoste raiskaa helpommin. Itse paadyin Land Roveriin sen ruostumattoman alumiini korin vuoksi koska ajelen melko paljon juuri rannoilla ja suolavedessa.  Oletko ajatellut automaati vai manuaali vaihteista?  Pajeron dieselit on taalla kaikki vain manuaaleja.  Hinaushommissa ja varsinkin maasto-/tai beach ajossa automaatti on parempi, silla liikemomentin sailyttaminen on erittain tarkeaa ettet jaisi jumiin.  Sitten on myoskin olemassa ?dual fuel? systeemeja eli auto kay seka bensalla etta kaasulla.  Voi olla hieman halvempaa pidemmilla matkoilla, mutta kaasun kulutus on n 25% enemman kuin bensan eika kaasua ole saatavilla kaikkialla in the bush.   Just some food for thought.




Noista hinnoista viela sen verran, etta shop around ja tinkaa.  Sina olet todennakoisesti ostamassa autosi kateisella joten helposti saat parikin tonnia hinnasta pois vilauttamalla niita vihreita seteleita.  n $30.000 autossa on helposti yli $5.000 voittoa kauppiaalle.

Enpa tieda Australian matkailun edistamiskeskuksesta, mutta muuten ajatus rahan tekemisesta on taysin mahdollinen ja jopa hyvin helppo varsinkin kun sinulla tuntuu olevan tuo sana hyvin hallussa ja erinomainen yleistieto.  
Silloin kun tulin itse Australiaan ensimmaisen kerran purjehtimalla, teimme matkareportteja valokuvineen Seura lehteen ja he maksoivat oikein mukavasti. Sen lisaksi meilla oli viela muita sponsoreita jotka lahjoittivatt tuotteitaan ja me sitten sisallytimme niita valokuviin; esim Nokian saappaissa Tahitilla tai Silja Linen haalarit paalla Galapagos saarilla... mahdollisuudet ovat rajattomat..

Ja onpahan tassa tullut aina silloin talloin laheteltya juttuja Suomalaisiin lehtiin taaltakin.  Nykyaan kyllakin omaan alaani eli ruokaan ja juomaan liittyvia.

Sinulla on lukuisia vaihtoehtoja; joko annat jollekin suuremmalle lehdelle yksinoikeudet juttuihisi tai sitten myyt niita erialojen lehdille esim. autoalan,  matkailualan, ruokalehdille, .... listaa olisi vaikka kuinka paljon.. pojat voi kertoa matkastaan lasten silmin...vaimosi voi kirjoittaa kokemuksistaan johonkin perhe-/naistenlehteen...jne... Harkitse vakavasti!!

:XXXX:XXXX
Jaaks

[Raiwå]

Jaakz !!!!!!!!!  

Loistoidea !!!!!!

Meikäläinen kun menee huomenna käymään 2vkn työlomalla Suomessa, ajattelin heti siitä matkasta kirjoittaa alan lehtiin.
AA kerho kävi kylläkin ensimmäisenä mielessä