Australian Viestitaulu

Viestitaulu => Elämää Australiassa => Asuminen - eläminen => Aiheen aloitti: Tony - huhtikuu 19, 2003, 07:13

Otsikko: aussiyhteiskunnasta
Kirjoitti: Tony - huhtikuu 19, 2003, 07:13
Kiitoksia Riina, kun aloitit asiasta uuden aiheen. Itsellänikin oli ajatuksena tehdä vielä niin, mutta kun alkuperäinen tarkoitukseni oli vain kommentoida Heidin mahtavaa elämänvalintaa ja yhtäkkiä huomasinkin jo kirjoittavani aivan muusta, niin en sitten enää viitsinyt siirtää kaikkea kirjoittamaani uuden aiheen alle.

Mainitsit ensimmäisenä australialaisten ystävällisyyden, joka huom. on aivan muuta kun amerikkalaisten opittu tekoystävällisyys, niin täytyy vaan myöntää, että sen kyllä aistii. Itselleni on jäänyt mahtavia kokemuksia hulluilta liftausreissuilta (joita en silti enää suosittele) kuin myöhemmältä automatkalta, jolloin tuli aina silloin tällöin istuttua iltaa ystävällisten :XXXX rekkakuskien kanssa jossain huoltoaseman parkkialueella. Säästöbudjetilla kun oltiin liikkeellä niin ei aina viitsitty mennä leirintäalueelle.

Mainitsit myöskin tämän eroavaisuuden kyläilykulttuurissa ja että aiempina aikoina on täällä Pohjolassakin ehkä  vierailtu sponttaanimmin. Itse olen Helsingin kasvatti, mutta viimeiset pari kymmentä vuotta asustellut enemmän tai vähemmän maaseudulla, niin täytyy kyllä sanoa, että maaseudulla saatetaan edelleen poiketa kylässä aivan sattuman varaisesti, toki sekin perinne on häviämään päin. Olen itsekin miettinyt samaa asiaa ja eräs syy saattaisi olla tämä edellisessä viestissäni kirjoittama työelämän muutos. Ajatteles nyt, jos työtä tekevän väestön elämä on enenemässä määrin yhtä kiireistä minuuttiaikataulujen kanssa painimista, ja ne jotka ovat työttöminä (varsinkin pitkäaikais) taasen kamppailevat heikentyneen itsetunnon kanssa kotinsa sohvalla, eivätkä siten uskalla kyläillä, koska pelkäävät alituisia kysymyksiä työttömyydestään. Lopputulos on siis, että suomalaiset eivät enää kyläile vanhaan malliin.

Tässä tuleekin jo pikkuhiljaa hinku kunnon australialaiselle BBQ:lle:XXXX

Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - huhtikuu 20, 2003, 20:39
Vai etta mahtava elamanvalinta! En ole kylla sita tuosta nakokulmasta itse oikeastaan katsonut, ehka kertomani tarina noin lyhennelmana kuulostaa aika jannalle ja rohkealle teolle, mutta taytyy kylla sanoa, ettei ole aina silta tuntunut. En koskaan kuvitellut asuvani vieraassa maassa ja puhuvani vierasta kielta puolisolleni, mutta kaikki tavallaan tapahtui pikkuhiljaa ja vahan niin kuin vahingossa vain jain tanne. En oikein tieda, missa vaiheessa tein varsinaisen paatoksen tanne jaamisesta, ehka asuntolainapapereita allekirjoittaessani? Vanhemmilleni tanne jaaminen oli iso shokki, tosin he ovat jo siita (ainakin paallisin puolin) toipuneet. Perheen ja kavereiden negatiivinen suhtautuminen ja epauskoisuus eivat saanet minua kylla tuntemaan itseani rohkeaksi vaan aivan painvastoin, silla olin siina vaiheessa itsekkin vahan paa pyoralla tapahtumien kulusta.

Olin juuri valmistunut ennen reissuun lahtoani ja kuten Tony totesi aiemmin, on aivan ennen kuulumatonta suomalaisen mittapuun mukaan, etta en hankkinut alani toita vaan lahdin matkustelemaan ja olin farmeilla toissa. Se oli myos yksi syy ympariston negatiiviseen suhtautumiseen, joten kai sen voi luokitella rohkeaksi teoksi?? Vuosia sain kuulla kysymyksia siita, milloin alan oikeasti tehda toita ja elaa normaalia elamaa. Valilla australialaisten laid back-asenne arsyttaa ja tunnen itseni hirveaksi tiukkapipoksi, mutta suomalaisittain katsoen olen kai ihan hallavalia-tyyppi! Loppujen lopuksi en edes halunnut opiskelemalleni ravintola-alalle ja muutamien mutkien kautta paadyin insinooritoimistoon vastaanottovirkailijaksi.

Millaista elama Australiassa sitten on? Valilla mietin sita, millaista elamani olisi, jos en olisi taalla. Olisinko niin kuin osa ystavistani, joilla on koti ja perhe ja joille reissu parinkymmenen kilometrin paahan naapurikaupunkiin on iso asia, jota suunnitellaan viikkokausia. Vai olisinko niin kuin toinen osa ystavistani, jotka ovat ikuisia opiskelijoita ja jotka eivat ehka ole vielakaan loytaneet sita elamansa suurta rakkautta ja juoksevat baareissa viikonloppuisin etsimassa? Elamani talla hetkella on toissa kaymista, talon remontoimista, koiranpennun kanssa touhuamista, viikonloppureissuja ympari Victorian osavaltiota, ystavien luona kylailya ja nain syksy-talviaikaan aussijalkapallon seuraamista. Mietimme kolmisen vuotta sitten mieheni kanssa, mihin haluamme asettua ja Victoria tuntui luontevalta, silla mieheni on kotoisin etelarannikolta Warrnambool-nimisesta paikasta ja toiseksi taalla todellakin voi kokea nelja vuodenaikaa, joten alue tuntui minustakin kotoisammalta, kuin esim. Queensland. Asumme pienella paikkakunnalla ja ihmiset todellakin ovat ystavallisia ja valittomia ja naapureiden luo voi poiketa tuosta vain ilman etukateisjarjestelyja. Postissa ja pankissa minut tunnetaan nimelta ja ihmisten mielesta suomalaisuus on tosi eksoottinen juttu, taalla pain kun on paljon italialaisia ja kreikkalaisia (seka talla hetkella myos paljon lahi-idan pakolaisia), ja tallainen suomalaisblondi jaa helposti ihmisten mieleen!

Tassa muutama kannanotto aiheeseen, vaikea sita on omaa elamaansa oikein kuvailla liikaa lukijoita kyllastyttamatta, mutta lyhyesti sanoen luulen, etta elamani on rikkaampaa taalla kuin se olisi Suomessa, joskin kaipaan sinne valilla hullun lailla! Vanhempani ja siskoni ovat kayneet taalla vierailulla ja ihastuivat maahan taysilla ja ymmartavat nyt, etta olen itse valintani tehnyt ja elamani on ihan kunnossa (enka kayta huumeita!). Muutama ystavanikin on kaynyt taalla lomailemassa ja tuntuu silta, etta seikkailuhenki vetaa heitakin tanne takaisin. Mutta ihan normaalia arkea taallakin eletaan, eika vaan palmun alla makoilla cocktaileja siemailemassa!

Heidi :)
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - huhtikuu 21, 2003, 08:28
Niinhän se on, että ihminen on monta kertaa aika jäävi arvioimaan omia elämän ratkaisuja, jotenka siihen tarvitaan muita henkilöitä ja riittävän paljon vertailupohjaa. Toinen vaihtoehto asian havainnointiin on se, että käy välillä aallon pohjalla, jotta taas huomaa kuinka hyvä siellä harjalla on olla. Ja sama asiahan pätee vaikka hiekkarantoihin ja palmupuihin, kaikkiin arkipäiväistyy aikanaan. Se mitä sanoin mahtavasta elämänvalinnasta ja rohkeudesta tarttua uusiin haasteisiin, niin saman voisi sanoa varmaan joka ikisestä Australian siirtolaisesta, varsinkin niistä jotka tulivat sinne jo useita kymmeniä vuosia sitten, täysin tuntemattomaan maailmaan. Vielä 60-luvulla Suomessakin maantiedon oppikirjassa kuvailtiin meksikolaisia luonteeltaan laiskoiksi, jotka toisinaan ryöstelevät junia. Eli voi vaan kuvitella kuinka vähän Australiasta  Suomessa siihen aikaan tiedettiin. Nykyään kun eletään niin globaalissa maailmassa ja Suomessakin englanti on lähes kolmas kotimainen kieli, niin tilanne on aivan toinen.
 Oma ensikosketukseni Australiaan "kulttuuriin" tuli 70 ja 80 luvun taitteen Paul Hogan Showsta. Osa jutuista meni tietenkin yli hilseen kielellisistä, mutta myöskin kulttuurillisistä syistä. Hän kun perusti sketsinsä pitkälti niihin  kliseisiin australialaisen miehen perusolemuksesta. Ja täytyy kyllä myöntää, että muutaman kerran meinasi tipahtaa penkiltä,kun törmäsi jossakin takamaan hotellin baaritiskillä, juuri samalla tyylillä puhuvaan ja käyttäytyvään "tosimiehiin". Nämä lukuisat Paul Hogan kopiot eivät todellakaan toimineet tietoisesti tällä tavalla, vaan olivat juuri sellaisia kuin olivat. Tästä tosimiehen imagosta tullaankin erittäin tärkeään asiaan, eli siihen minkälaisia sukkien tulee olla, ja nehän pitää olla mustat. Suomessahan ei 80-luvun alussa käytetty juuri muita sukkia kuin valkoisia tennissukkia (tämä oli siis kauan ennen Lenita Airiston marmatusta) ja tietenkään minun, nuoren klopin,  matkalaukusta ei juuri muun värisiä löytynytkään, niin saihan sitä jonkin verran selitellä, kun valkoiset sukat yhdistettiin automaattisesti tiettyyn seksuaalivähemmistöön. En tiedä mitenkä asian laita on tällä hetkellä, mutta minulta ei ainakaan enää löydy yhtään valkoista sukkaparia, ehkä se ikäkin jo asiaan jotakin vaikuttaa.  

Toivoisinkin teidän Australiassa asuvien kertovan sellaisista pienistäkin eroavaisuuksista Australian ja Suomen välillä. Sellaisistakin jotka saattavat tuntua aivan itsestään selvyyksiltä, mutta vain siksi, että niihin on täysin tottunut. Arkipäiväisiin asioihin kuten kaupassa käyntiin , työpaikkojen hierarkiaan, hotelli-pubi kulttuuriin, terveyskeskuspalveluihin, poliisien toimintaan on, tai vaikkapa polkupyöräilijöiden kypäräpakkoon, joka on siellä ollut voimassa jo pidempäänkin. Ja näissäkin asioissa erityisesti ihmisten tapoihin ja toimintaan liittyvistä eroavaisuuksista. Koska nämä olivat vain pikaisia esimerkkejä, eivätkä olleet tarkoitettu kysymyksiksi, niin en testannut ko sanoja hakulaatikossa.
Mielestäni tällaisen  vapaamuotoisen keskustelun kautta saavat vastauksia kysymyksiinsä juuri he, jotka kyselevät tällä foorumilla, että kertokaa nyt minkälaista siellä oikein on?

Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Timo - huhtikuu 21, 2003, 12:54
Ihan tervetullut keskustelunavaus Tonylta. Juuri tuollaisia arkisisa mielipiteitä ja pieniä asioita olin minäkin vailla silloin puolisen vuotta sitten kun tiesin tulevani Australiaan, mutta elämästä täällä ei ollut kuin muutama hajanainen mielikuva ... jouluaatto uimarannalla, valtavat kaniinilaumat riesana, kengurut, bumerangeja heittelevät alkuasukkaat ... Nyt on sitten jo alkanut kertyä henkilökohtaista näkökulmaakiin asioihin. Tämän puolen vuoden oleskelun aikana sitä on tietysti joutunut vastaamaan monenlaisiin kysymyksiin, minkälaista siellä on?, onko huonompi vai parempi?, mitä bensa maksaa?, mitä ruoka? jne.  Totta, tursiti-info ei pitkälle arkielämässä kanna. Matkailuesitteitä lukiessa muistaa, että valliriutat ovat tuossa "nurkan takana", arkena ja tavallisina viikonloppuina asiaa ei tule edes ajatelleeksi. Omat ympyrät vakiintuvat erilaisiksi kuin jonkun toisen ympyrät, sama juttu oli Suomessakin tietysti. Ei voi siis mitään yleispäteviä totuuksia laukoa, vaan pelkästään esittää joitakin kommentteja. Työ ja asuminen, ne ovat tietysti täälläkin elämän kulmakivet. Ja niiden suhteen on aivan samalla lailla kuin Suomessakin. Voipa löytyä mutta voi jäädä ilmankin. Ja se normaali elämä, johon pitää päästä kiinni on tuota samaa taistelua kuin Suomessakin, asuntoa autoa, asuntolainaa ja elinikäistä velkavankeutta, veroista jupisemista.  Periaatteessa sama soppa asuitpa sitten maan tuolla tai tällä kulmalla - mutta yksilöllisesti maustettuna.

Suomessa tosin piti olla tarkkana, että sai pidettyä talon lämmityskulut aisoissa - täällä pitää kantaa huolta jäähdytyskuluista. Ja täällä pitää murehtia ruohonleikkuusta ympäri vuoden, Suomessa vain pari hassua kuukautta. Suomessa sitä tunsi olevansa korostetusti luonnon ja säiden armoilla, etenkin Helsingin  ulkopuolella. Lehtiä lukiessa ja uutisia seuratessa sama tuntu tulee täälläkin kun hoksaa että pitäisi pelätä vähän enemmän krokotiileja, dingoja, hainpuremia, irukandjimeduusoita, villisikoja ... omissa arkiympyröissä nuokin asiat tuppaavat unohtumaan. En ole rikostilastoja vertaillut, mutta niin ikään tiedotusvälineistä saa sen kuvan kuin täällä olisi muutenkin vähän enemmän henki ja omaisuus uhattuna. Lienee vain sattumaa, että näiden muutaman kuukauden aikana ihan "naapurustossa" on sattunut niin monta murhaa,ryöstöä, raiskausta. Ja lehdessä kaupaungin poliisin edustaja kertoo huolestuneena juopottelun ja maalinhaistelun lisääntymisestä nuorison keskuudessa. Kuitenkin minun ympyröissäni mitään tuollaista ei näy. On vain muistot siitä kun Suomessa sai olla tarkkana kaupungilla perjantai-iltaisin väistellessään öriseviä pussikaljateinejä.

Yksi ensimmäisiä huomioita maahan asetuttuani oli "tekninen jälkeenjääneisyys". Ainakin osa siitä johtui jälleen sattumasta. Sydenyn paikallisjunaliikenteessä kun ällistytti se, että joka ikisellä asemalla on useampi ukko laittamassa tavallista paikallisjunaa matkaan ihan käsipelillä. Ja sitten melko lähellä keskustaa puhelinpylväitä, puhelinlankoja, sähkölankoja talojen välillä kuin Suomessa parikymmentä vuotta sitten. No, tänne landelle kun muutettiin ei puhelinlankoja enää näy ja nettiinkin pääsee ihan kohtuuhintaista ADSL-yhteyttä pitkin, laskut voi maksaa nettipankin kautta tarvitsematta hankkia shekkivihkoa, ja löytyy magneettikorttejakin lompakon täytteeksi.

Tuosta ystävällisyydestä. Kokemukseni mukaan se on ensivaikutelma aika monessa maassa. Johtuu varmaan siitä, että kun on liikkeellä turistina ja turistimielellä, joutuu tai pääsee mukaviin tilanteisiin helpommin kuin arkielämässä. Kyllä varmaan joka paikassa, myös Suomessa on helpompi suhtautua ystävällisesti eksoottiseen turistiin kuin erilaiseen maahanmuuttajaan. Tosin mistään rasismista ei voi puhua, vain varautuneesta asenteesta, joka johtuu siitä että en hallitse kieltä, ts. täkäläistä aksenttia enkä tunne paikallisen kulttuurin eikoispiirteitä niin että voisin sanoa mitenkään vielä kotiutuneeni tänne. Ajan oloon ystävällisiin sanoihin tottuu ja myös huomaa, ettei niiden takana välttämättä aina ole sen aidompaa ystävällisyyttä kuin muuallakaan. Eihän tuo kaupan myyjä oikeasti ole kiinnostunut siitä kuinka juuri MINÄ voin tänään vaikka hymyillen sitä kysyykin. Ja kyllä se alkaa pidemmän päälle ottaa aika tavalla leukaperiin jos yrittää vastata joka hymyyn samalla mitalla ;-). Enkä voi kyllä raportoida mistään erikoisista reaktoista suomalaisuuttani kohtaan. Pikemminkin voisin sanoa, että suhtautuminen asiaan on ollut aika neutraalia. Enemmän on merkinnyt se tosiasia että olen vasta maahan tullut.  Mutta eipä ole sentään kukaan kysynyt että missä päin Victoriaa se Finland on ... eroa jenkkilään verrattuna siis on ;-).

Ja tieysti sekin merkitsee, mistä on tänne tullut. Asuttuani tätä ennen Aasiassa aasialaisen puolisoni kanssa tänne tulo tuntui kulttuurisesti paluulta Eurooppaan eli yhteiskunta, tavat, ruoka, sosiaaliturva, byrokratiakin tuntuvat hyvin kotoisalta. Ja tietysti se, että täällä on pitkään asuneita suomalaisia tekee asettumisen vielä helpommaksi. Ja sekin tietysti, että täällä yhteiskunta tukee  monikulttuurisuutta, ja sitä monikulttuurisuutta tosiaan on kaikkialla. Ei ole mikään yksi kansa, yksi kieli, yksi rotu -maa.  

Mainitsit Tony, tuosta fillaristin kypäräpakosta. Se ei tunnu niin suurelta eroavaisuudelta, käytännössähän Suomessakin käytetään kypärää melkin kuin olisi pakko. Sen sijaan esim. se, että täällä ajetaan "väärällä" puolella oli alussa hankalaa, ja muutenkin fillaristilta odotetaan enemmän autoilijamaista käytöstä kuin Suomessa, pitää ajella kiltisti ympyrässä autojen seassa eikä voi poukkoilla välillä jalankulkijan säännöillä kuten Suomessa oli tapana. Fillarilla liikkuessa huomaa, että liikenne on täällä sadantuhannen asukkaan kaupungissa vilkkaampaa kuin Suomessa, autot ovat isompia ja ajavat lujempaa. Taaskin ihan subjektiivisia huomioita. Mutta onneksi täällä ei tienvieri kasva pajukkoa eikä edes kunnolla ruohoa vaan monin paikoin on kymmenien metrien levyiset piennaralueet, joilla voi pyöräillä ja kävellä niin ettei tarvitse pysyäkään tiellä autojen seassa.  

Ei ollut muuten minullakaan mikään tarkoitus lähteä maailmalle eikä varsinkaan päätyä tänne. Haaveena oli enemmänkin muutto Helsingistä jonnekin maaseudulle. Mutta niinpä sitä elämä tosiaankin tarjoaa yllätyksiä.



[Editoitu 21/4/03 by Timo]
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - huhtikuu 21, 2003, 14:37
Tony, kyselit mielipiteita eroavaisuuksisista elaman valilla Australiassa ja Suomessa. Monesti mietin tata asiaa, mutta omalla kohdallani en ole oikein paatynyt mihinkaan pohdinnoissani, silla kotimaassa olin opiskelija enka ollut viela paassyt kunnolla oman elamani alkuun, joten en oikein tieda, millaista elamani voisi olla talla hetkella siella asuessani. En tieda, tekisinko elamaani koskevia ratkaisuja ja ihan arkipaivaisia asioita toisin kuin nyt.

Mutta muutama kommentti ja havainto jokapaivaiseen elamaan liittyen taalla. Mielestani suomalaiset ovat hyvin muodollisia ja kaikenlaiset traditiot ovat erittain tarkeita, australialaiset eivat havaintoni mukaan tee suurta numeroa esim. joulusta ja paasiaisesta, tarkeinta tuntuu lahinna olevan ylimaarainen vapaa-aika, eika niinkaan se, mika sen taustasyy on. Toisaalta taas taalla on niin monenlaisia etnisia ryhmia, joiden kanssa en ole juurikaan kosketuksissa, mutta heidan elamassaan oman maan traditiot ja tavat vain tuntuvat korostuvan, liikaakin. Omassa naapurustossani asuu kolme turkkilaista perhetta vierekkain ja heidan lapsensa (alle kouluikaiset) eivat osaa puhua englantia, eivatka kylla itse vanhemmatkaan. He ovat luoneet oman maailmansa, eivatka halua sopeutua takalaisiin oloihin. Sitten valitetaan rasismista, mutta minusta se on kylla itse aiheutettua, jos ei yriteta edes hiukan sopeutua maan tavoille. Toinen asia, mika taisi aiemminkin jo tulla esille, on se, etta taalla koulutuksella ei ole laheskaan niin suurta merkitysta kuin Suomessa. Taalla koulutusta tarkeampaa tuntuu olevan se, etta yrittaa ja antaa parhaansa ja tyoskentelemalla oppii enemman, kuin kirjoista lukemalla. Tama nyt ei tietenkaan pade joka alalle eika ole mikaan yleistys, mutta siivousalan toita siis saa ilman korkeakoulututkintoakin. Ihmiset myos vaihtavat alalta toiselle ihan tuosta vaan eika sita kukaan ihmettele. Minua kylla arsyttaa suunnattomasti se, etta taalla on todella paljon laiskoja ihmisia, joita ei minkaanlainen tyonteko kiinnosta ollenkaan, vaikka kotoa tultaisiin hakemaan. Tyottomyyskorvaus ei ole suuri, mutta tyottomana saa paljon muita etuja ja laskujenmaksukin on edullista, jos on tyottomille ja pienituloisille annettava Healthcare Card.

Yksi asia, johon mieheni kiinnitti huomiota Suomessa on se, ettei siella ole yleensa aitoja talojen valilla ja kaikissa taloissa ei ole etuovea, vaan paasisaankaynti on pihan puolella. Hanesta se oli sangen outoa, mutta nyt olen minakin tottunut korkeisiin aitoihin talojen ymparilla. Hyva puoli siina on se, etta koirat ja lapset voi jattaa pihalle pelkaamatta, etta he karkaavat. Ei ole siis kyse mistaan kidnappaamisuhasta, ei ainakaan taalla maaseudulla! Ihmeellista sinansa, silla suomalaiset ovat eristaytyneempia, mutta niin kuin isani sanoi, Suomessa talojen valilla kulkee "invisible fence" eli ei sinne naapurin puolelle yleensa menna kuikuilemaan aidattomuudesta huolimatta. Olen myos huomannut sen, etta taalla siivoaminen ei ole sellaista pakkopullaa kuin Suomessa ja olen itsekin yrittanyt antaa itselleni anteeksi, jos en jaksa ja viitsi joka viikko imuroida ja pyyhkia polyja. Meilla ei sentaan kuitenkaan hamahakinseitit roiku nurkissa ja torakoiden lukumaarankin yritan pitaa kurissa. Talothan taalla on tunnetusti heppoisampaa tekoa kuin Suomessa, joten sita polya ja kaikenlaisia otokoita vaan tunkee sisalle kaikista rakosista ja sille ei voi mitaan.

Jatketaan kiinnostavaa keskustelua!

Heidi :P
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 22, 2003, 11:31
Wau,  onpas taalla vilkasta.
 
< Riina kirjoitti:
"ihmiset kyläilevät kavereidensa luona paljon enemmän kuin Suomessa" >

Totta toinen puoli.  Kavereiden luona vierailu on ehka taalla rennompaa ja vahemman muodollista kuin "normaali" Suomessa eika aina tarvitse todellakaan soittaa ja ilmoittaa etukateen tai odottaa kutsua.  Omakohtaisesti en koe valtavan suurta eroa , silla viela Suomessa asuessani omassa kaveripiirissa kylla vierailtiin ihan oman tahdon mukaan kuten taalla tehdaan. Usein kaveripiirissa soitetaan ja tiedustellaan mita on tekeilla ja jos ei ole mitaan suunitelmia niin extempore BBQ on valmis alkamaan.  

< Tony,Riina ja Timo kirjoitti:
"australialaisten ystävällisyyden" ,"kyllä ne on ystävällisiä","Eihän tuo kaupan myyjä oikeasti ole kiinnostunut siitä kuinka juuri MINÄ voin tänään vaikka hymyillen sitä kysyykin. Ja kyllä se alkaa pidemmän päälle ottaa aika tavalla leukaperiin jos yrittää vastata joka hymyyn samalla mitalla ;-)." >

Ystavallisyys taalla on niin aitoa kuin vain voi olla.  Ehka se kaupan myyja ei todellakaan ole kiinostunut murjottavan suomalaisen hyvinvoinnista, mutta jos olet itse aidosti vilpittoman ystavallinen niin takaisin tulee.  Itse olen asunut samalla paikkakunnalla (n 20.000) asukasta 10 vuotta ja postissa, pankissa ja melkein joka kaupassa tunnetaan nimelta ja ihmiset jotka tietavat nimesi myos kayttavat sita tervehtiessa ja keskustelussa.  Jos he tietavat etunimesi niin sita kaytetaan tyypillisen suomalaisen virallisen tuntuisen sukunimen kayton sijasta.

< Heidi ja Tony kirjoitti: "elamani on rikkaampaa taalla kuin se olisi Suomessa" , "käy välillä aallon pohjalla" >          

Olen samaa mielta kanssasi Heidi; Oma elamani on myos rikkaampaa taalla kuin olisi Suomessa.  En kuitenkaan usko, etta se on asuinmaasta kiinni vaan jokaisesta itsestaan ja siita mika tekee sinut onnelliseksi.  Jos olet itsesi kanssa sinut etka ole katkera omille aikaisemmille mokauksillesi, niin uskon etta voit olla onnellinen missa vain. Tietysti oma merkityksensa on kaveripiirilla ja tietysti elamankumppanilla.  Tuo aallon pohjalla kayminen on mielestani aika tyypillinen suomalainen ajatus ja kuvaa tyypillista suomalaista synkkaa ajattelutapaa.  Miksi siella pohjalla pitaa koskaan kayda?  Itse en tarvitse kayda siella osatakseni arvostaa mita minulla nyt on. Olen nuorempana matkustellut kohtalaisen paljon ja kiertanyt maapallon pariin-kolmeenkin kertaan, oleskellut lukemattomissa eri maissa eri pituisia ajanjaksoja.  Tehnyt toita siella ja taalla, seka oman alan etta siivousta, lehdenjakamista etc.  Jossain vaiheessa tuli aika perustaa edes jonkinnakoinen tukikohta ja Australia tuntui hyvalta vaihtoehdolta.  Eika ole kaduttanut.

< Tony kirjoitti: "Toivoisinkin teidän Australiassa asuvien kertovan - Arkipäiväisiin asioihin..." >

Ruokakaupassa kaydaan yleensa kerran viikossa ja samalla lastataan myos baarijaakaappi tayteen olutta ja taytetaan viinivarasto.  Kaupoissa tulee tavattua paljon tuttuja, silla ihmisilla on usein tapana kayda kaupassa aina samana viikonpaivana ja vuosien kuluessa keraantyy useita ystavia, joita ei oikeastaan muualla tapaakaan paitsi kaupassa.  
Tyopaikkojen hierarkia riippuu tietysti paljon alasta, mutta yleisesti ottaen taalla ollaan "ihmisystavallisia", auttavaisia ja hyvin sosiaalisia.  Monella tyopaikalla on nk "social club" ja ne ovat hyvin aktiivisia jarjestamaan vaikka mita "kissanristiasia". Tyokavereita ja etenkin pomoja kunnioitetaan ei ainoastaan aseman takia vaan ylipaansa kanssaihmisina. Perhe on Aussi yhteiskunnassa hyvin tarkeassa asemassa ja se myos nakyy kaikkialla niin tyo kuin vapaa-ajan elamassa.  Hotelli-pubi kulttuuri on tarkea osa sosiaalista kanssakaymista.  Nykyisin trendit ovat muuttumassa vanhasta "men only" pubeista perhe pubeihin, joissa laitetaan erikoispainoa lasten viihtyvyydelle.  Niissa on erikoisia lasten leikki huoneita tietokone peleineen leikkipuistoineen, hoitotateineen ja tietysti erikois menuineen.  Vanha totuus ravintola-alalta on, etta jos pidat perheen pienemmista huoli niin vanhemmatkin ovat tyytyvaisia.

< Timo kirjoitti: "Ja täällä pitää murehtia ruohonleikkuusta ympäri vuoden, Suomessa vain pari hassua kuukautta." >

Entas sitten lumenluonti, auton ikkunoiden skrapaaminen, auton moottorin lammittimeen kytkeminen, talvirenkaiden vaihto, lasten pukeminen ulos talviaikaan???  No onhan noita eroja.

< Timo kirjoitti:"tekninen jälkeenjääneisyys". >

Vai olisiko se tarpeettoman ja turhanaikaisen teknillisyyden valttaminen esimerkiksi tyopaikkojen vaalimiseksi tai vaikkapa luonnon suojelemiseksi?

Johan tuossa tulikin noita asioita, mutta jatketaan jos mielenkiintoa loytyy.

Cheers
Jaaks

 
Otsikko:
Kirjoitti: Jukka - huhtikuu 22, 2003, 15:58
Mun juttu, olin n. 10 vuotta Aasiassa hommissa, naimisissa aasialaisen kanssa, kaks lasta. Sitten tuli aika miettia lasten koulunkayntia ja ratkaisu oli Australia. Puhuin lapsille suomea, mutta kun tultiin tanne niin se piti muuttaa, lapset olivat kielellisesti ihan pihalla, aasian murteet, suomi? ei toiminut. Me vain tehtiin paatos etta puhutaan ainoastann englantia lapsille ja se toimi. Joku saattaa syyttaa mua etta olen laiska taikka mita tahansa, mutta haistakoon ?.

Elamassa pitaa tehda ratkaisuja. Meita on moneks taalla, mutta ma luulen etta me ollaan niita jotka parjaavat .Mun mielesta kyse on asenteista,. Asun Cental Coast:lla, olin vuoden hommissa Canberrassa, 400km tyomatka yhteensuuntaan joka viikonloppu. Nyt oon hommissa Sydneyssa, ainoastaan 1,5 tunnin tyomatka 2 kertaa paivassa.

Jukka
Otsikko:
Kirjoitti: sanni - huhtikuu 22, 2003, 17:38
Mielenkiintoista kerta kaikkiaan. Jaaksin viestiin viitaten: kulttuurierot ovat mielestäni suuret Suomen ja Australian välillä nimenomaan tuossa yleisessä elämänasenteessa. Niin kuin sanoit, perussuomalainen synkkyys on tosiaan tietyllä tapaa tyypillistä, osa omaa kulttuuriamme, tietenkin vaihtelevassa määrin ja yksilöstä riippuvaisesti. Ja tästä syystä tämä "elämä Australiassa" -keskustelu onkin tärkeä niille, jotka ovat maahan menossa tai potevat/poteneet siellä jonkinlaista kulttuurishokkia. Uskoisin, että niinkin suuressa maassa kuin A:ssa suhtautuminen itseen ja muihin riippuu paitsi omasta asenteesta, myös tietenkin siitä, asuuko muutaman tuhannen asukkaan kylässä outbackissä vai miljoonakaupungissa. Tottahan on, ettei kumpikaan maa mikään paratiisi ole, eikä huolet haihdu passintarkastuksesta läpi päästyä. Arkea on elettävä missä sitten majaileekin. Omaan kokemukseen vedoten voisin sanoa, että mielestäni Australiassa vallitsee "ystävällisyyskulttuuri" hiukan Amerikan tapaan, kun taas Suomessa moinen hymyily ja kontaktinotto koetaan ehkä tungettelevaksi ja epäaidoksi. Suomessa ihmiset "jätetään rauhaan". Mitä itse alkuun kaipasin Australiassa oli ns. hyviä ystäviä. Tuttavia tuli roppakaupalla, mutta kun sama "how r u?", "you've got a nice shirt", "how was your weekend?" -meininki jatkui samalla asteella kuukaudesta toiseen, aloin pelätä, että eikö tässä ole sittenkään mitään sen syvempää. Oikein hyvät ystävät löytyivät sitten ajan kuluessa, mutta omasta mielestäni Suomessa on helpompaa ja nopeampaa tutustua ihmisiin "kunnolla", kunhan itse tekee aloitteen ja rikkoo hiljaisuuden. Ihmiset voivat kertoa koko elämäntarinansa ja mietteensä maailman tilasta ja elämästä yleensä (mihin kyllä yleensä liittyy suomalainen haikeus ja surumielisyys;)) Aussilassa taas tuntuu, että hiljaisuus kyllä rikotaan, mutta lähelle pääsyyn menee aikaa. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Toinen asia, mistä todellakin järkytyin, oli poliisi. Kokemukseni ovat Queenslandista eikä seuraavaa voi varmaankaan yleistää. Uutisia lukiessa ja katsoessa on kyllä havaittavissa jonkinlaista (sekin ehkä amerikkalaistyylistä) poliisien (ja palomiesten ym) ihailua, joka ylittää kyllä Suomen mittasuhteet. Viranomaisilla tuntuu olevan enemmän arvovaltaa, ja valtaa muutenkin kuin Suomessa. Minulle ja miehelleni, joka on tummaihoinen, kävi ikävä välikohtaus Brisbanessa: olimme aivan rauhallisesti syömässä katukahvilassa, kun huomasin kaksi poliisia kadun toisella puolella tuijottamassa meitä. Poliisilla oli arskat päässä, joten ajattelin, että varmaankin kuvittelen vain, miksi he meitä vahtisivat. Ruoan jälkeen erosimme ja sovimme treffeistä kun olisimme saaneet hommamme hoidettua. Lähdin paikalta, ja myöhemmin mieheni kertoi poliisin pysäyttäneen hänet heti, kun olin lähtenyt, tutkineen hänen kassinsa kuulemma huumeiden ja aseiden varalta, kuulustelleen häntä asuinpaikasta, minusta, viisumistani, suhteestamme jne... Mieheni sanoi ironisesti tämän kaiken johtuneen rasismista, sillä kuinka vaalean naisen ja tumman miehen välillä voisi olla muuta kuin prostituutiota tai huumekauppaa! Olo oli kyllä aika ikävä tämän tapahtuman jälkeen enkä tuntenut oloani hirmuisen tervetulleeksi, eikä kyllä mieskään, joka oli kolmen vuoden koti-ikävän jälkeen vihdoinkin päässyt kotimaahansa!    
Positiivista on ehdottomasti henkilökohtainen palvelu: jopa junat odottavat, jos vain henkilökunta näkee jonkun juoksevan laituria kohti vaikka kuinka kaukana! Myös se, ettei kaikesta yritetä kahmia niin paljon voittoa kuin mahdollista, on erona Suomeen, jossa kaikenlaisiin palvelu- ym muihin maksuihin hukkuu hoitaessaan mitä tahansa asioita. Reilu peli pätee tässä mielessä Australiassa. Ja se aiemmin mainitsemani ystävällisyyskulttuuri kyllä tekee elämän monesti helpommaksi ja miellyttävämmäksi!
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 23, 2003, 08:49


Hyva Jukka, on hauska "tavata" Suomalainen jolla on myos positiivinen asenne elamaan oli sitten missa tahansa maailmassa ja Suomalainen joka on tyytyvainen tai ainakin osaa elaa tekemiensa ratkaisujen kanssa.  

Hyva etta puhuit lapsillesi Suomea edes kun he olivat pienia.  Vaikka he eivat sita juuri nyt ehka osaakaan puhua olet ainakin opettanut heidan aivoilleen etta maailmassa on muitakin kielia kuin englanti.  Lasten aivot pystyvat automaattisesti rekisteroimaan eri kielia aina n 6. ikavuoteen asti.  Myohemmassa vaiheessa jos he haluavat heidan on erittain helppo sitten oppia lukuisia eri kielia, koska heidan aivonsa pystyvat automaattisesti erottamaan ne toisistaan.

 Itsellani on kaksi lasta jotka puhuivat suomea aina noin 5-6 ikavuoteen asti, mutta taalla asuessa tietysti englanti otti vallan ja suomekieli unohtui. Ihmeellisesti kylla ruotsinkieli pysyi hyvana ja on edelleen(olimme siis kaksikielinen perhe jo suomessa), mutta se onkin huomattavasti lahempana englantia. Nyt kun he ovat 13 ja 17 vuotiaita ja ovat kayneet suomessa lomilla suomenkieli on tulossa takaisin ja he ovat opiskelleet koulussa menestyksellisesti mm. mandariini-kiinaa, italiaa, saksaa ja espanjaa. Nykyisessa suhteessani minulla on toiset kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat ja puhun heille suomea, luen suomalaisia kirjoja ja katselemme suomalaisia lastenvideoita.  He osaavat muutaman sanan suomea ja ymmartavat sita kohtalaisen hyvin.  Tiedan etta kun koulu alkaa suomi tulee jaamaan taustalle, mutta kuten sanoin aikaisemmin ainakin se tiedon jyvanen on kylvetty.

Pida lippu korkealla Jukka.

Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 23, 2003, 12:52
Sanni,

Ikava kuulla sinun kokemuksestasi poliisin kanssa, mutta Australia on valitettavasti yksi maailman rasistisimmista maista.   Se ei ole valttamatta valkoihoiset vastaan tummaihoiset vaan lahes kaikkien eri rotujen valilla.  Myos tummaihoiset syrjivat valkoihoisia jos menet heidan asuinsijoilleen, kuten esimerkiksi aivan pohjois Australiaan. Aasialaiset, varsinkin japanilaiset pitavat valkoihoisia alempana rotuna.  Samoin on laita arabialaisten (ei valttamatta muslimeja), juutalaisten, turkkilaisten  ja jopa joidenkin eurooppalaisten kuten kreikkalaisten , italialaisten, kroatialaisten kanssa.  Siita syysta eri etniset ryhmat muodostavat omia asuma-alueitaan suurissa kaupungeissa, perustavat omia kirkkojaan, koulujaan ja pidattaytyvat puhumaan vain omaa aidinkieltaan.  

Kuten Timo kirjoitti aikaisemmin, etta Australian yhteiskunta tukee monikulttuurisuutta eika ole yksi kansa, yksi kieli ja yksi rotu, mika on sinansa hyva asia ja oman kulttuurin vaaliminen auttaa selviytymaan vieraalla maalla lieventaen koti-ikavaa, mutta samalla se rohkaisee eri rotujen ja etnisten ryhmien eristaytymista toisistaan aiheuttaen turhaa eripuraisuutta jota voidaan sitten kutsua vaikka rasismiksi.

Poliiseista ainakin Queenslandissa niinkuin varmasti joka puolella maailmaa sanoisin, etta on seka hyvia etta pahoja.  Monella poliisilla on ilmeisesti jonkin asteinen ego probleema tai sitten vain valtava halu kayttaa ja nayttaa yhteiskunnan ja aseman suomaa valtaa.  Samaa ilmiota nakyy myos esim tullivirkailijoissa, verovirkailijoissa tai missa tahansa virassa, jossa voi laittaa toiset tukalaan tilaanteeseen. Onko se sitten kansalta "ihailua" kuten sanoit vai kunnioituksen sekaista "pelkoa" mahtavamman voiman edessa ???

Ystavien loytaminen tai saaminen, kumpi nyt sitten on oikein on hyvin paljon itsestansa kiinni.  Varsinkin jos sina olet se muualta tullut hassusti puhuva ja asioita ihmetteleva muukalainen, on tietysti ymmarrettavaa, etta paikalliset ovat aluksi hieman varovaisia.

Itse olen taalla vuosien aikana saanut lukuisia hyvia ja muutaman viela paremman ystavan.  Paras ystavani (no 1) kuitenkin asuu edelleen Ruotsissa ja kay taalla vahintaan kerran vuodessa.
Meilla on vuosien (n. 14) aikana kasaantunut ryhma pariskuntia ja myos muutama single henkilo(eri kansallisuuksia: suomalaisia, ausseja, pommeja, uusi seelantilaisia, sveitsilaisia, ruotsalaisia) ja tapaamme joskus viikoittain, joskus emme nae kuukauteen, joskus menemme koko porukka purjehtimaan Whitsundays pariksi viikoksi. Viime lokakuussa oli reissu Thaimaaseen.
  Ensi kuussa olemme varanneet yhden pienen resortin North Stradbroke Islandilta 4 paivaksi  viettaaksemme yhden ystavista syntymapaivia.  Aina naihin tapauksiin eivat kaikki paase perhe tai tyo tai muista syista, mutta aina reissun jalkeen muutamaa viikkoa myohemmin on "post mortem" BBQ ja suunnitellaan uutta reissua.  

Olen taysin samaa mielta kanssasi henkilokohtaisesta palvelusta.  Sita ei Suomessa saa, tai jos vahan saa sekin  toimitetaan "pitkin hampain" ilman ystavallista tarkoitusta ja vain jos on pakko.

Etta nain meilla.

Cheers
Jaaks

Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 23, 2003, 13:30
Sanni,

Unohdin taman edellisesta viestista.
Pieni tarina Queenslandin korkeimmasta poliisi viranomaisesta eli poliisiministerista.

http://www.thesundaymail.news.com.au/common/story_page/0,5936,6307492%255E902,00.html

En tieda jos luet Sunday Mail, mutta muillekin esimerkiksi, etta ei merkitse mitaan kuinka korkeassa asemassa jotkut ihmiset on ne voivat silti olla taysia idiootteja.

Cheers again
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Andreasyan - huhtikuu 23, 2003, 20:02
Olipas paljon mielenkiintoista lukemista :)Täytyy nyt taas kerran todeta että tää saitti on oikein hyvä homma:XXXX
Ajattelin nyt kysäistä onko kenelläkään kokemusta psyk.syrran hommista Australiassa, olisi kiva kuulla miten psykiatrinen hoito siellä toimii. Siis, maassa maan tavalla, mutta olen huomannut että juuri tällä saralla on TODELLA suuria eroja jopa Suomen ja Ruotsin välillä Norjasta puhumattakaan jossa lääkehoitoa ei mielellään käytetä akuutti potilaiden parissa vaan turvaudutaan pitkän jakson (3-? päivää) remmihoitoihin:( Insuliinia eivät norskit sentään enää pistele rauhoittavassa tarkoituksessa.(tämähän oli vielä 50-luvulla yleisesti käytetty "hoitomuoto" lobon ohella)

Niin, terveisiä muuten Suomesta. Kävin siellä pääsiäislomilla ja ennallaan oli ainakin Kuopion seutu ja Tampere.Lunta oli edelleen, ja se herätti vanhat traumat peruskouluaikaisesta pakkohiihdosta -25 asteen pakkasilla koululta lainatuilla 205 cm pitkillä järvisillä...kaikkien kvanttifysiikan lakien mukaan  silloin lapsenpyöreän teinin ei olisi pitänyt kyetä hiihtämään niillä eväillä metriäkään mutta niinpä vain lynkytin kunnan laduilla kilometrin toisensa jälkeen ja vannoin etten enää ikinä ja rukoilin Jumalaa että "älä anna sataa lunta ensi vuonna ethän?" Ei ollut siis olo haikea kun sain lentää takaisin Tukholmaan ja jatkaa pakkaustouhuja lumettoman Canberran siintäessä silmissä.Voihan se tietysti olla että tulee äitiä vielä ikävä, mutta oli mukava lukea rohkaisevia kommentteja näiltä sivuilta.

Btw, Jaaks, oli todella huikea sun reissus


:XXXX Kunpa minäkin jokupäivä...vaikka taitaa jäädä pitkät matkat purjehtimatta kun Siljan laivoillakin välillä heitättää niin kauheesti;)

Hyvät päivänjatkot,
Anne
Otsikko:
Kirjoitti: Milka - huhtikuu 24, 2003, 10:21
Kyllapas taalla on kayty antoista keskustelua. Kannanpa siis oman korteni kekoon.  Taalla ihmisia kunnioitetaan ihmisina, eika titteleiden mukaan. Paa-asia etta jokainen tekee jotain elattaekseen itsensa ja perheensa. Taalla yleensakaan ei ihmisia jaeta eri luokkiin koulutuksen tai tyopaikan perusteella. Samoissa bailuissa tapaa jengia yliopiston proffasta siivojaan ja kaikilla on hauskaa. Joku jo mainitsikin etta Ausseissa ihmiset ns. pomppivat alalta toiselle ja vaihtavat uraa moneenkin kertaan elamansa aikana.

Kotiaiteja taalla arvostetaan ihan toiseen malliin kuin Suomessa. Suomessa katsotaan nokan vartta pitkin naista, joka uskaltaa myontaa etta haluaa jaada lasten kanssa kotiin lasten ollessa pienia. Olen kuullut ?lapselliselta? ystavattareltani Suomessa kysyttavan, etta etko tukehdu kotona ja eiko sinulla ole ?omaa? elamaa. Osittain kateutta kai se on, silla Suomessa ei perheilla usein ole varaa moiseen ?ylellisyyteen?.

Kuten Heidi jo kertoikin on taallakin omat ns. sosiaalipummit. Vahan aikaa sitten kuulin yhden n. 17-vuotiaan teiniaidin selittavan etta han asuu poikaystavansa kanssa avoliitossa, kun han saa enemman rahaa Centrelinkista ollessaan nimellisesti yksinhuoltaja. No sattumalta tiedan myos samanlaisen perheen Suomesta eli samat on ongelmat. Tony jos haluat ?isojen? johtajien optioita karkuun, niin Australia ei liene oikea paikka. Nimittain johtajat Suomessa tienaavat vain murto-osan Aussikolleegoihinsa verrattuna ja niiden optiotkin ovat aivan eri suuruusluokkaa. Ausseissa on muuten huomattavasti suuremmat tuloerot kuin Suomessa.

Mutta kylla minunkin mielesta ihmiset taalla ovat iloisempia ja ystavallisempia ja rennompia. Jos nyt ei kassaneidin kanssa mitaan syvallisempaa ystavyytta koskaan tulisikaan, niin onhan sita miellyttavampaa katsella iloista kuin murjottavaa naamaa. Itsekin tulee paremmalle tuulelle iloisten ihmisten seurassa.

Vierailukulttuuri on erilainen kuten joku tuossa jo kertoikin ja siihen oli minun alkuun vaikea tottua. Kun molemmat tekee toissa pitkaa paivaa ja loppuviikosta talo on kuin hurrikaanin jaljilta, niin siihen sitten lauantaiaamuna pelmahtaa puolisukua ennen kuin on ennattanyt saada silmansa auki. Alkuun oli aika vaikea saada hymya naamalle naissa tilanteissa. Nykyisin osaan olla jo vahan rennompi ja kuten mieheni sanoo valiako silla mita muut meista ajattelevat.

Suomessa meille on tankattu paahan oppi, etta vieraisilla syodaan kohteliaisuudesta mutisematta kaikea mita tarjotaan. Joten alkuun minun oli vaikea myos tottua ajatukseen, etta taalla on normaalia kertoa jo etukateen emannalle lista ruoka-aineista joita vieraat eivat sitten syo. Kyseessa siis ei ole uskonnollisista ideologisista tai allergioista johtuvia tapauksia, vaan mieltymyksista.  Esimerkkina minulla on eraat kutsut, jossa osa vieraistani ei syonyt kanaa eika kalaa eika suurinta osaa vihanneksista missaan muodossa, ja osa ei puolestaan syonyt porsaanlihaa eika vihanneksista muita kuin perunaa.  Taalla ei pideta tallaisia ?listoja? epakohteliaana. No emantana onhan sentaan hyva tietaa listat etukateen...

Mina en ole asunut muualla kuin Melbournessa, joten vertailupohjaa ei juurikaan ole. Mutta kertokaa te kokemusta omaavat oletteko huomanneet eroja eri osavaltioissa asuvien tai maaseudulla asuvien ja kaupunkilaisten kulttuurissa ja kaytoksessa?
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 24, 2003, 12:05
Milka,

Hyva kokemus vaihteeksi Aussi poliisista.  Noin pari kuukautta sitten oli hyvan ystavan pojan 21 vuotis syntymapaivat tosi maaseudulla; lahella Chinchillaa.
Noin 250 henkea oli tullut paikalliselle "seurojen talolle" ja tietysti lahes kaikki autolla, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.  

Luonnollisesti illan aikana kulutettiin huomattava maara alkoholipitoisia juomia ja kotiinlahtoaikaan noin kello 2 aamulla oli vahan epavarmaa kuka pystyi ajamaan eli oli alle lainmaaraaman 0.05.
Kaikkien iloiseksi hammastykseksi paikallinen poliisikersannti apureineen tuli paikalle ja tarjosi kaikille epavarmoille mahdollisuuden testata alkoholipitoisuutensa ennen rattiin istumista pienella puhallustestilla.  Jos oli yli rajan kersantti komensi autoon nukkumaan tunniksi tai pariksi ja tulemaan sitten takaisin uuteen mittaukseen.

Jos poliisit olisivat odotelleet juhlien jalkeen jossain mutkan takana he olisivat saaneet lukuisia rattijuoppoja kiinni, mutta talla tavoin toimien he ansaitsivat suuren maaran kiitosta ja kunnioitusta juhlavaelta.

That's what we call here: Service with a smile"

Cheers
Jaaks

Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 24, 2003, 14:18
Anne,

En tieda sitten tuontaivaallista sinun erikois alastasi, mutta tassa pari linkkia joista voit saada jotain irti ja loytaa e-mail kontakteja:

http://www.jcu.edu.au/soc/nursoc/html_pages/psychiatric.htm

http://www.detya.gov.au/archive/highered/hereview/submissions/submissions/i/instpsychnursing.html



Cheers
Jaaks

Otsikko:
Kirjoitti: Milka - huhtikuu 24, 2003, 17:21
Tuli tuosta Jaaksin kirjoituksesta mieleen, etta Suomessa juhlitaan nuorten rippi- ja ylioppilasjuhlia. Mutta taalla on "SE ISO" juttu 21-vuotissynttaribileet, jotka vahemmat jarkkaa lapsilleen. Eika todellakaan ole epatavallista, etta juhlissa on satoja vieraita.

Talla tavoin muuten jokainen nuori saa omat juhlansa, eihan kaikki kay rippikoulua tai lukiota.
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - huhtikuu 25, 2003, 07:48
Perhana sentään, tuli eilen illalla kirjoitettua jo pitkä tovi kunnes naapurin sahalaitoksella jokin muuntaja pössähti ja koko kylän sähköt katkesivat vaivaiseksi sekunniksi....lopun te jo varmaan arvaattekin. pitäis varmaan hankkia jonkin sortin akkusysteemi tähän laatikkoon.

Jaaks, ehkäpä tuo "aallon pohjalla" oli hivenen liian voimakas ilmaisu tähän tarkoitukseen. Tarkoitin lähinnä sitä, että länsimaissa, niin Australiassa kuin Suomessakin, salakavalasti kohonnut elintaso on jonkin verran heikentänyt ihmisten suhteellisuuden tajua. Nykyihmisenhän ei tarvitse enää paiskia pitkiä päiviä pelkästään sen leivän eli perustoimeentulon eteen, kuten vielä joitain kymmeniä vuosia sitten. Pitkiä päiviä toki tehdään vieläkin, mutta tulot menevätkin kaikkeen markkinoiden luomien mielikuvien toteuttamiseen. Hyvä esimerkki tästä suhteellisuuden tajun hämärtymisestä ovat Suomen muka
nälkäänäkevät ja niistä eräiden tahojen mielestä todisteena olevat leipäjonot. Jos Suomessa todellista nälkää nähtäisiin, kuten useissa kehitysmaissa, niin tuskinpa näille jakajille jäisi hirvittäviä määriä kaurahiutaleita jakamatta. Valmis pikaeines kyllä kelpaa, mutta viiden minuutin kaurapuuron keitto tuntuu olevan liian pitkä aika nälkäänäkevälle.

Se on kyllä harmillista kuulla, että siellä Australiassa sosiaalipummius lisääntyy ja että optioitakin jaetaan suruttomammin kuin kuin täällä Suomessa konsanaan. Paha juttu, mutta niinhän se on raha joka puhuu.

Toissa päivänä kuulin uutisissa juttua siitä australialaisten polkupyöräkypäräpakosta. Sanoivat, että pyöräily olisi Australiassa tämän johdosta vähentynyt merkittävästi, ja useat niistäkin, jotka pyöräilevät kypärä päässä, jättävät hihnan kiinnittämättä, mikä ei sinänsä tunnu kovinkaan järkevältä touhulta. Suomessa kypärää käytetään melko ahkerasti isoimmissa kaupungeissa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla, mutta täällä maaseudulla tilanne on aivan toinen. Itse en panisi kypäräpakkoa hanttiin, sillä pelastaisihan se jo Suomessakin vuosittain useita kymmeniä henkiä vakavista aivovammoista puhumattakaan. Onpa se oman henkeni kerran pelastanut ja vieläpä Canberrassa. Kyseessä oli kylläkin jääkiekko-ottelu, josta en muuta muista , kun että ambulanssissa tulin tajuihini ja kovasti kyselivät muistanko isäni ja äitini nimet. Onneksi muistuivat mieleen, muuten tässä ei paljoakaan kirjoiteltaisi ja uutta reissua suunniteltaisi. Australian sairaalalaitokseenkin tuli siten tutustuttua. Paljonkaan ei jäänyt mieleen, koska ensimmäisen viikon ajan olin lähes koko ajan unessa, eli niin se luonto pitää automaattisesti levossa pahan aivotärskyn jälkeen. Aussilätkästä vielä sen verran, että ainakin -80 luvulla meno oli suoraan kuin Paul Newmanin Slapshot-Lämäri elokuvasti. Pahoja laitataklauksia viljeltiin surutta, kuten allekirjoittanutkin sai kokea. Minkälaista se peli on tänä päivänä, niin siitä ei ole pahemmin tietoa????

Joo, ei se suomalaisuus ainakaan oman kokemukseni mukaan ole mikään haitta Australiaa kierreltäessä. Harvemmin sitä törmää oman maan kansalaisiin leirintäalueilla toisin kuin saksalaisiin ja jopa sveitsiläisiin . Luin tossa taannoin erästä Aussikaravaanareiden keskustelupalstaa, ja eipä nuo sakemannit tuntuneet olevan kovinkaan suosittuja. Ehkäpä heidän suunnitelmallisuutensa ja järjestelmällisyytensä hieman ärsyttävät päivä kerrallaan eläviä australialaisia, tiedä häntä.

Australian suomalaisuudessa on hauskoja piirteitä, kuten nämä englannin kielestä pesiytyneet arkikielen sanat. Satunnaisen matkaajanhan on tärkeätä tietää, että kun paikallinen suomalainen PYYTÄÄ KÄTTÄ, niin kyseessä ei ole naimakauppa, vaan pelkkä avunpyyntö. Australialaisethan eivät tunnetusti VORI ja haavatkin HIILIVÄT itsestään. Muita ei nyt muistu mieleen, mutta pistäkääpä koko litja tulemaan, ne ovat niin hauskoja.

Hotelli-pubi kulttuurista sen verran, että kun sanot meneväsi hotelliin, niin sillä tarkoitetaan paikallista kapakkaa. Nämä nyt ovat niitä itsestään selvyyksiä, mutta asiasta tietämätön juuri Australiaan saapunut turisti on asian kanssa hieman pihalla. Jostain syystä Australian eri osavaltioissa oluiden mittayksiköt eivät ole yhteneviä. Tämä siis tiedoksi, jos haluaa juuri tietyn kokoisen oluen.
Mitenköhän se oikein meni, olikohan niin , että SA:n Schooner( kirjoitettiinkohan se noin) on sama kuin QL:n Pintti ja päinvastoin, mutta mitenkä se oli muissa osavaltioissa vai olikohan SA ainoa poikkeus joukosta? Ja sitten oli vielä se Midi sotkemassa kuvioita. Valaiskaapa tässä erittäin tärkeässä asiassa.
 
:XXXX:XXXX:XXXX

Tony
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - huhtikuu 25, 2003, 19:09
Mukavaa keskustelua... Pitää itsekin kirjoittaa jossain välissä hieman enemmän, mutta juuri nyt olen lähdössä käymään erään kaverin paikalla (täkäläisessä kielenkäytössä mennään "paikalle" eikä "kylään").

Vai että "hospitaaliinkin" olit joutunut täällä Canberrassa? Minä olen käynyt katsomassa täällä yhden lätkämatsin ehkä 6 - 7 vuotta sitten, kun oli kaveri pelaamassa, ja koko ajan näytti istuvan miehiä jäähyllä. Eli ei ole tainnut paljoa taso parantua sitten 1980-luvun.

Olutmitoista:
285ml olutta = QLD:ssä "pot", NSW:ssä ja ACT:ssä "middy", SA:ssa "schooner".
375ml olutta = QLD:ssä, NSW:ssä ja ACT:ssä "schooner", SA:ssa "pint".
570ml olutta = QLD:ssä, NSW:ssä ja ACT:ssä "pint", SA:ssa en sellaista mittaa koskaan saanutkaan.
Porukalla ostellaan joskus 1140ml eli kaksi pintillistä olutta vetäviä kannuja. Tämä kannu tunnetaan kaikkialla yksinkertaisesti nimellä "jug" eli suomalaisittain "jaakko".

Perthissäkin olen käynyt olutta juomassa, mutta enpä enää muista millä nimellä niitä laseja siellä kutsuttiin. Sen sijaan vieläkin hymyilyttää, kun eräässä yökerhossa tilasin yhden VB:n (Itä-Australian luultavasti suosituin olutmerkki): baarihemmo kävi sanaakaan sanomatta hakemassa kylmäkaapista pullollisen Länsi-Australiassa valmistettua Matilda Bay Bitteriä, avasi pullon ja löi sen eteeni sanoen "this is our VB, mate". Vastaanpanemattomasti sanottu!


Muistelee

Jouni Juntunen
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: Milka - huhtikuu 26, 2003, 18:24
:XXXX

Kaikkille siiderin ystaville muuten tiedoksi, ettei Australia ole siiderimaa siina mittakaavassa kuin Suomi. Siideriakin toki saa ainakin "bottle shopeista" eli paikallisista Alkoista suurimmissa kaupungeissa, mutta se ei kuulu kaikkien pubien tai yokerhojen valikoimaan.

Here's mud in you eye! Kippis!

:XXXX:XXXX:XXXX:XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: riaapa - huhtikuu 26, 2003, 23:20
Moi Milka!

Juu, tämä siideriasia tuli huomattua viimeksi joulukuussa Melbournessa Lincoln Hotellissa, kun pubin vähäiset siiderivarastot LOPPUIVAT illan kuluessa, vaikka olin tietääkseni ainut siiderin juoja koko baarissa! Olutta olisi ollut tietysti vaikka kuinka, mutta kun se ei oikein maistu. No, ehkä parempi niin... :P

Yleensä onnistuin kyllä löytämään pubista edes Strongbowta, vaikka ihmetystähän se herätti ettei joku kykene juomaan olutta. Mieheni ystävät muistavatkin minut lähinnä siitä että minulle täytyy muistaa varata siideriä.

Riina.
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - huhtikuu 27, 2003, 18:48
Siiderista tai lahinna sen puutteesta puheenollen. Siskoni ollessa taalla pari vuotta sitten han tilasi siideria kaupungin ykkosmestassa ja tarjoilija kysyi, etta mita se sellainen oikein on. Han sitten selitti parhaansa mukaan ja tarjoilija siihen ehdotti, etta miten olisi lasillinen omenamehua! Tilaus taisi vaihtua Victoria Bitteriin.

Cheers, Heidi :XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - huhtikuu 27, 2003, 19:40
...sitten lisää kommentteja tähänkin aiheeseen.

Mielestäni australialaisten ystävällisyyttä ei voi luokitella aivan samaan kastiin kuin amerikkalaisten. Ero voidaan omien kokemuksieni mukaan kiteyttää vaikkapa niin, että kun amerikkalainen kysyy, "how are you", niin hän tuskin pysähtyy kuuntelemaan vastausta. Kun taas aussi kysyy saman kysymyksen, hän ainakin kuuntelee vastauksen. Jos vaikka sattuisit valittelemaan, ettei nyt niin hyvin mene, niin aussi jopa ottaa osaa (jos ei muuten niin ainakin "she'll be right, mate" -tyyliin).

Tässä parit kokemukseni ventovieraiden aussien ystävällisyydestä minua kohtaan.

Vietin kamujen kanssa erästä syntymäpäivääni North Stradbroke -saarella Brisbanen edustalla. Kakkukin oli hankittu, mutta sitä jakamaan ryhtyessämme huomasimme, ettei kakun leikkaukseen ole minkäänlaista veistä. Päätin kipaista ostamassa kyläkaupasta sopivan leikkuuvälineen. Kun katselin pienen kyläkaupan ymmärrettävästi rajoittunutta tarvikevalikoimaa, tuli kauppias kyselemään, kuinka hän voisi auttaa. Kerroin olevani kakkuveistä vailla. "Voi voi, kun ei meillä sellaisia ole", kauppias valitteli. Samaan hengenvetoon hän keksi: "onhan meillä tuolla lihatiskin takana puukkoja, joilla voisi kakkuakin leikata". Samantien hän säntäsi lihatiskin taakse, pesi ensimmäisenä käteen sattuneen (kunnon) puukon ja ojensi sen minulle sanoen: "tuo sitten takaisin, kun et enää tarvitse". Ei kysellyt nimeä saatika asuinpaikkaa.

Kun seuraavana päivänä vein puukon takaisin, kauppias kiitteli, muttei mitenkään hämmästelevään sävyyn. Hän ei koskaan vaikuttanut epäilevän hetkeäkään, etteikö puukko palautuisi takaisin.

Eräällä toisella reissulla ajelin Suomesta vierailulla olevan veljeni Sampon ja vaimoni Arjan kanssa Brisbanesta rantatietä kohti Canberraa. Nambucca Headsin kohdalla alkoi ilta olla siinä vaiheessa, että päätimme pysähtyä illan ja yön viettoon. Ajoimme kylälle etsimään NRMA:n majoituskirjassa mainittua leirintäaluetta, joka löytyikin vaivatta. Soittelimme leirintäalueen toimiston ovikelloa, muttei kukaan tullut vastaamaan, vaikka kylttien mukaan vastaanoton olisi pitänyt olla auki. Tien toisella puolella oli pubi. Arvelimme, että niin pienessä kylässä saatetaan pubissa tietää naapurileirintäalueen pitäjän menemisistä. Ja hyvässä lykyssä leirintäalueen pitäjä saattaisi vieläpä löytyä kyseisestä pubista.

Arja jäi odottelemaan leirintäalueen toimiston oven eteen, kun minä ja Sampo lähdimme pubiin tiedusteluretkelle. Baarimikonkin mielestä leirintäalueen pitäisi olla auki. Kukaan pubin henkilökunnasta tai muutamista asiakkaista ei tiennyt, mihin paikan pitäjä olisi mennyt. Baarimikko jopa yritti soittaa tietämäänsä leirintäalueen omistajan numeroon. Siinä muutamia sanoja vaihdettuamme (ilmeni esimerkiksi, että olemme suomalaisia, sillä yksi baarin tauolla ollut suomalaista syntyperää ollut tarjoilijoista tunnisti korostuksemme), muuan baaritiskiin nojaillut hemmo muitta mutkitta tarjosi meille yösijaa. Koetin estellä, mitä ei kuitenkaan otettu kuuleviin korviinkaan. Robiksi itsensä esitellyt heppu sanoi asuvansa kyseisellä leirintäalueella isossa mökissä, johon kuulema koko seurueemme mahtuisi, kun kerta olimme pyrkimässä juuri tuolle leirintäalueelle. Vaikka kuinka yritin pyristellä vastaan, tyyliin: "meitä on itse asiassa enemmän kuin vain me kaksi - vaimokin on tuolla ulkona odottelemassa" ja "onhan lähellä muitakin leirintäalueita", vastusteluani ei hyväksytty. Piti ainakin lupautua katsomaan tarjottua yöpuuta.

Niinpä sitten menimme porukalla ulos, ja tilanteen Arjalle selitettyäni Rob käveli automme edellä opastaen meidät pidemmäksi aikaa vuokraamansa mökin pihaan. Mökistä löytyi jokaiselle vuoteet eikä kenenkään tarvinnut edes nukkua vieraiden kanssa samassa huoneessa. Totesimme porukalla, että mikäpäs siinä, jäädään vaan yöksi - Rob näytti olevan tarjoamassa apuaan aivan vilpittömästi. Laitoimme vuoteet valmiiksi ja palasimme pubiin, jossa nautimme muutaman drinkin uuden isäntämme Robin kanssa.

Aamulla herättyämme yritimme varovasti tiedustella Robilta, kuinka voisimme korvata hänen apunsa. Rob viittasi kyselyihimme kintaalla. "Olin joskus vuoden Euroopassa, Brysselissä, ja kaikki eurooppalaiset olivat minulle niin ystävällisiä, että nyt on vain hienoa, kun pystyy tekemään vastapalveluksen", Rob kuittasi koko asian.

En pysty kuvittelemaan, että kumpikaan ylläolevista esimerkeistä olisi voinut enää tapahtua 1990-luvun Suomessa.


Australialaiseen ystävällisyyteen edelleen uskova

Jouni
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 28, 2003, 12:41
Pieni tarkennus olut mittoihin:

Qld 375ml on "Stubbie".
Beer on 7oz eli 200ml
Pot 10 oz 285ml ja Schooner 15oz eli 428ml.
Jug joka jo mainittiin aikaisemmin 40oz eli 1140ml eli 4 pots.  Takalaiset mitat perustuvat nesteunsseihin (liquid ounce)eli oz = 28,125 ml. Millimetreiksi muutettuina ne on yleensa pyoristetty lahimpaan tayteen 10 tai 5 ml.

Jospa sitten mennaan Darwiniin, niin sielta loytyy "Darwin Stubbie" joka on 71oz eli 2.25 litraa.  Northern Territoryssa matka usein mitataan Darwinin Stubbeina eika kilometreina.

Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - huhtikuu 28, 2003, 16:54
Darwin Stubbiet on siitä kivoja leluja, että pärjää koko viikonlopun pelkällä sixpäkillä :XXXX

Ja vaimo on iloinen kun (pelkkä) sixpäk meni :coolh
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - huhtikuu 28, 2003, 17:13
No joo, tuo olutpulloa tarkoittava stubbie on sama 375ml joka puolella Ossilaa, sillä kaikki normaalikokoiset olutpullot vetävät sen verran (vrt. 333ml Suomessa). Schoonerin koko tuntuu vaihtelevan sen mukaan, minkä suuruisia laseja ko. pubissa käytetään, mutta yleisimmin olen nähnyt käytettävän noita stubbien vetoisia 375ml laseja ja toisinaan myös noin 400ml ja ylikin (en ole valittanut :)).

Kokemukseni mukaan jos tilaa pelkän oluen (glass of beer) lasin mittaa mainitsematta saa tuon "potin" (eli QLD:n eteläpuolella "middyn"). Sitä pienempää 7 unssin lasia pitää erikseen pyytää eikä niitä monessa paikassa edes olekaan.


Arvelee

Jouni
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 29, 2003, 08:48
Jouni,

Stubbies on viela 375ml, mutta kuinka kauan.  Olet varmaan jo huomannut, etta useat uudet, varsinkin niin sanotut boutique oluet on pakattu 345ml pulloihin ja hinta on pysynyt samana eli saat 2 stubbia vahemman laatikossa. Nyt on myos tulleet markkinoille ns. midit eli 285ml pullot.  Hinta on suhteessa hieman kalliimpi/litra  kuin normaali stubeissa.

7 unssin oluita saa enimmaksen viela hotelleissa, missa kay vanhemman ikapolven asiakkaita.  Esim Wynnum/Manly alueella jos menet vanhempiin hotelleihin ja pyydat "just a beer" saat 7oz.  Useimmissa paikoissa kyllakin saat suoraan potin, kuten sanoit.

Raivo: Sinullahan on rauhalliset viikonloput, jos yksi sixpack riittaa koko ajaksi
 :XXXX
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Timo - huhtikuu 29, 2003, 11:04
Tony pyysi lisää esimerkkejä hauskasta kielenkäytöstä. Tässä tapaus ja muuta turinaa eiliseltä päivältä. Jokin aika sitten törmäsin ihan sattumalta kaupassa pariin suomea puhuvaan vanhempaan naisihmiseen, menin ja esittelin itseni ja aloin kyselemään suomalaisista. Sitä kautta sitten olen alkanut päästä sisälle tänne paikalliseen Suomi-yhteisöön ja nyt on sitten muitakin tuttuja kuin puolison täkäläiset tai aasialaiset työkaverit. Lähes kaikki seudun  suomalaiset ovat jo eläkeiässä, ovat tulleet joskus Kekkosen ajan alussa sisämaan kaivoksille töihin tai sokerifarmareiksi lähiseudulle ja siirtyneet sitten tänne rannikolle kaupunkiin viettämään eläkepäiviään. Eipä ihme, ettei tällä palstalla aikanaan esittämäni kysely tämän paikan oloista  tuottanut yhtään vastausta. Eivät nämä  nettiä käytä vaan tieto ja ajanviete tulee paperilla "Vinlantianyysien" muodossa tai Suomesta Seura-lehtinä.

Eilen sitten taas piipahdin vanhemman pariskunnan luona ohimennen. Omakotitalon iso olohuone on sisustettu kuin pohjalainen tupa. On kellot ja keinutuolit, kirjahyllyt ja ryijyt. Keinutuolissa istui minulle uusi tuttavuus, varmaan jo yhdeksänkymppinen "niskavuoren emäntä". Hän oli tullut taloon katsomaan Suomesta lähetettyjä Tangomarkkinavidoita. Emännän puheenparsikin oli kuin suoraan vanhasta suomifilmistä. Tosin välillä tuli aina "jees jees", muuten oli kieli korrektia vanhaa "pohjalaasta suomea". Sitten hän kertoi itsestään "Inkhamista tulimma kakskymmentä vuotta sitte. Mies kuoli kohta, ja minä asun nyt lätissä." ... Että mitä? LÄTISSÄ!? kävi mielessä sekunnin ajan kunnes tajusin, että anglismiahan sieltä tulee eikä porsastelua. Niin suomalaiselta kuullosti tuo lauseeseen upotettu "flat".

Isännän kanssa olen istunut jo muutaman kerran "piirillä" hänen talonsa kuistilla ja kuunnellut hänen tarinointiaan 1940- ja  50-luvun Suomesta. Elämä Suomessa on hänelle tietysti jokseenkin pysähtynyt siihen kun hän sieltä lähti, vaikka käykin välillä kesää viettämässä vanhalla kotitilallaan Pohjanmaalla. Kyllä tämä Australiassa-oleskelu avaa ihan uusia näkökulmia myös suomalaisuuteen. Tuntuu niin arvokkaalta jo se, että saa harrastaa Suomen kieltä käytännössä. Paremmin säilynyttä ja aidompaa taitaa tuo kieli olla kuin Helsingin joukkoliikennevälineissä - no, ainakin vähemmän v-alkuisia sanoja...
 
Timo, Townsville


[Editoitu 29/4/03 by Timo]
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - huhtikuu 30, 2003, 07:13
Jouni, täytyypä todeta, että kyllä sitä ystävällisyyttä löytyy myös Suomestakin. Kyse on vain siitä , missäpäin Suomea olet matkalla. Kuten jo aiemmin totesin , niin Suomi on monessakin suhteessa jakaantunut, ja niin myös ystävällisyydessä. Itse olen asunut parikymmentä vuotta Helsingissä ja nyt saman verran eri puolella maaseutua. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Heidi jo aiemmin mainitsi, että Victoriassa heidän pikkukylässä kaikki tuntevat toisensa, pankissa asioiminen on helppoa kun nimeltä tunnetaan ja paikallisessa kaupassa jutellaan pitkäänkin kuulimisia. Kyllä, tämä on suoraan kuin meidän Pirkanmalaisesta pikkukylästä. Kylän raittia kun kulkee, niin kokoajan morjestetaan (jopa ventovieraita) ja henkilöllisyyttä ei todellakaan tarvitse todistella missään, ei edes äänestämässä käydessä. Kaupassa käyntikin saattaa venähtää pitkäksi, kun kaikkien tuttujen kanssa tulee juteltua milloin mistäkin . Maaseudulla ihmisillä on vaan ihan erilainen aikakäsitys kuin kiireisillä kaupunkilaisilla. Oletteko pistäneen merkille, että kaikki tämän palstan ystävällisyys kokemukset ovat tapahtuneet pääsääntöisesti maaseudulla tai pienellä paikkakunnalla. Enpä ole vielä lukenut yhtään kertomusta  Sydneyn Kings Crossin ystävällisistä naapureista. Muistan, kun ystäväni kanssa kävelimme illalla Adelaiden rautatieaseman edestä ja vastaan tuli kaveriporukka, joista yksi latasi meikäläistä nyrkillä täysin äkkiarvaamatta suoraan otsaan. Muistaakseni minulla ei ollut edes valkoisia sukkiakaan jalassa, joten syy tälle ystävällisyyden osoitukselle jäi hämärän peittoon. Olen sentään kuluttanut iltaisin Helsingin katuja satoja kilometrejä enemmän kuin Adelaidessa konsanaan, enkä koskaan ole törmännyt vastaavaan. Tästähän voisi vetäistä hätäisenkin johtopäätöksen, mutta pidän silti australialaisia ystävällisinä ja aion vielä käydä siellä useitakin kertoja.
Jouni, uskallanpa väittää, että mainitsemasi kokemukset olisivat aivan hyvin voineet tapahtua jopa 2000 luvun Suomessa, mutta todennäköisesti juuri maaseudulla.

Timo, osuit naulan kantaan, kun mainitsit, että vanhempien siirtolaisten Suomi-kuva on helposti jäänyt siihen aikaan, kun kotimaasta ollaan lähdetty, ja ymmärrettäväähän se onkin. Eikä useatkaan myöhäisemmät Suomessa vierailut pysty sitä juurikaan muuttamaan, koska kyläily on aivan eri asia kuin todellinen maassa eläminen. Ja siksi minäkin kirjoitan Australiasta vain vierailijan näkökulmasta. Tämä pysähtynyt Suomi-kuva koskee myös muitakin ulkosuomalaisia jopa niinkin lähellä kun Ruotsissa asuvia. Äitini edesmennyt täti muutti 60-luvun alussa Los Angelesiin, ja vaikka hän oli käynyt Suomessa myöhemmin useitakin kertoja, niin aina 80-luvulle asti hän lähetti Jouluksi kahvia, jotta me Suomessakin saisimme siitä nauttia. Ne vanhat käsitykset ovat vain niin mahdottoman lujassa kiinni, vaikka maailma olisi muuttunut jo moneen kertaan. Monet vanhan ja miksei vähän nuoremmankin polven siirtolaisten negatiiviset muistot keskittyvät erityisesti nöyristelevän, Kekkosen ajan holhousmentaliteetin Suomeen, jolloin oltiin rähmällään itään ja alkoholipolitiikkakin oli brezneviläistä. Kuppiloissa olutta ei saanut ilman voileipää ja Alkoissakin jonotettiin säntillisesti sitä Koskenkorvaa, taikka jos oikein intellektuelleja oltiin niin Feteascaa tai Egri Bigaveria, juuri muita viinejähän ei ollut. Mutta toista on tänään, itsepalvelu Alkotkin ovat olleet kohta 20 vuotta ja esim. meidän lähi-alkomme Oriveden (n. 7000 asukasta) hyllyistä löytyy useita satoja viinimerkkejä ympäri maailmaa. En tiedä mitenkä asia on nyt, mutta ei ainakaan kymmenen vuotta sitten löytynyt Australiasta vastaavan kokoisen kylän Bottle Shopista lähellekkään samanlaista maailmanlaajuista valikoimaa. Eivätkä ne hintaerotkaan enää ole kovinkaan suuria, varsinkin kun puhutaan vähänkin paremmasta punaviinistä eikä mistään tynnyrien huuhteluvesistä, joita  monissa viinintuottajamaissa saa lähes ilmaiseksi, yök.Suomihan on viimeisen 20 vuoden ajan avautunut mahdottomasti ja mitä olen lukenut ja Australian ystävieni kanssa keskustellut, niin Australiahan on kulkeutunut juuri toiseen suuntaan eli lähemmäs Scandinaavista holhousyhteiskuntaa, olkoon tästä esimerkkinä vaikka jo aiemmin mainittu polkupyöräilijöiden kypäräpakko. Mennyttä on se aika kun pitkät ajotaipaleet jaksettiin Bundyn voimalla, ja varmaankin ihan laillisesti.

Juuri näin kun keskustellaan Autralialaisuudesta niin tärkeätä on tietää mihin sitä verrata , eli tässä tapauksessa itse Suomeen ja suomalaisuuteen, mutta minkälainen kuva  meillä kullakin siitä on?

Suomalaisten identiteettihän on aikojen saatossa muovautunut suhteestamme Ruotsiin ja siitä mitenkä ulkomaalaiset  varsinkin nämä ruotsalaiset meistä ajattelevat. Tämän tyyppinen isosisko-pikkuveli asetelmahan on maailmalla hyvinkin tuttu kuten esim. Englanti-Irlantinti akselilla, ja monestihan on todettu, että suomalaisilla on paljon yhteisiä piirteitä juuri irlantilaisten kanssa, tietty melankoolisuus, juomakulttuuri, jne.Olemmehan kummatkin olleet näiden isosiskojen miehittäminä ja kulttuurisen pakkosyötön kohteena. Siinä missä suomalainen Jussi vielä raivasi "Sisun" voimalla soisia peltojaan, niin ruotsalainen Sven kippisteli hienostuneesti akvavit-snapsejaan tilulilu juomalaulujensa kera. Kulttuurierohan oli aikanaan aivan hirvittävä ja kyllähän se on merkkinsä jättänyt kansanluonteeseemme. Jos sitten ajatellaan mitä tämä Sven tästä rahvaasta Jussista ajatteli, niin päästään siihen minkälainen kuva meillä suomalaisilla on itsestämme. Vielä kymmenen vuotta sitten kun suomalainen ja ruotsalainen kohtasivat, niin oli luonnollista , että kielenä käytettiin vain ruotsia. Mitenkäs luulette, kumpi oli kyseisessä keskustelussa se puheliaampi osapuoli ja sai asiansa paremmin sanottua? Äidinkieltään puhuva ruotsalainen vai pakkoruotsia sönkkäävä suomalainen? Turha edes ihmetellä miksi me suomalaiset olemme ruotsalaisten ja sitä kautta myös omissa silmissämme juroa tuppisuu kansaa. Eivätkä ne ruotsalaiset tällaista asiaa edes ymmärrä. Vähän vastaava ylimielinen asennoituminen on amerikkalaisten keskuudessa. Hyvänä esimerkkinä on tuo amerikkalainen Amazing Race tv-ohjelma, jossa itsekeskeiset jenkit sähläävät ympäri maailmaa ja halveksivat muun maailman ihmisiä, jotka eivät aina ymmärräkkään englantia täydellisesti.
Suomen ja Ruotsin välinen kielitasapaino on onneksi korjaantumassa näinä suurien pohjoismaisten yritysfuusioiden aikana. Niin Nordean kuin Telia-Sonerankin hallintokielenä on onneksi englanti. Tällä kieliasialla ja sen tuomalla itsetunnon heikentymisellä on meitä suomalaisia historian aikana nöyryytetty jo riittävästi. Teoriaani vastaan tietinkin sotii tämän hetken maailman mannekiinimme numero 1. eli Kimi Räikkönen, tuo varsinainen puhekone. Häkkinen sentään pystyi korjaamaan tilanteen inhimillisellä itseironiallaan, mutta Kimi on kyllä aikamoinen jääpalikka. Suomikuvan kannalta asiat olisivat voineet olla toisin, jos JJ Lehto ja Mika Salo olisivat pärjänneet paremmin. Keke taasen oli aika supliikki mies ja vielä useilla eri kielillä.
Tästä Suomalaisen identiteetin syntymisestä suhteessa Ruotsiin voisi kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon , liittyväthän siihen niin Suomen huikea lamasta ylös nousu, Nokia- Ericsson asetelma kuin vuoden -95 lätkän MM ja paljon muuta. Aika tasoissa ollaan , mutta historian vaikutukselle emme näin lyhyellä aikavälillä mahda mitään. Aika tekee tehtävänsä.

Rehellisyys, se on todellinen suomalainen hyve, sanoi tästä asiasta sitten mitä tahansa pahinkin suomalaisuuden vihaaja. Asia on nimittäin selvitetty useissakin kansainvälisissä tutkimuksissa, joissa Suomi on todettu jo monena vuonna maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Ja siitä pitää olla ylpeä. Kuten jo aiemmin joku mainitsi näistä ystävystymisasioista, niin että suomalaiseen kun tutustuu paremmin, niin ystävyys on aidompaa ja syvempää. Se perustuu juuri tähän suomalaisen rehellisyyteen. Suomalainen ei ole kieroileva oman edun tavoittelija ja jatkuvasti pieniä valheita päästävä juonittelija, ehkäpä siksi sellainen turhanpäiväinen smalltalk höpinäkään ei istu suomalaisuuteen. Kun puhutaan , niin puhutaan asiaa ja rehellisesti.

Me suomalaiset olemme yksiä Euroopan tunnollisimmista laskujenmaksajista, vaikka näin yrittäjänä joskus karhulaskuja kirjoittaessa vosikin tuntua toisin, mutta enpä silti haluaisi olla yrittäjänä esim. Italiassa, jossa keskinmääräinen eräpäivän ylitys on useita kuukausia. Niin että mitenkä on tilanne siellä Australiassa näiden laskujen suhteen? kertokaapa yrittäjät, jos vaikka joskus puusepänverstasta siellä päin pyörittäisi.

Melankoolisuus se on osa suomalaisuutta. Mistä se sitten johtuukaan? Onko syy pimeissä vuodenajoissa vai noissa historian sortoajoissa, mene ja tiedä. Tämä yhtäläisyys Irlantiin ja sen historiaan voisi selittää paljonkin, mutta varmasti on muitakin syitä kuten harva asutus ja rankat elinolot. Mutta onko melankoolisuus aina niin pahastakaan, itse ainakin pidän enemmän mollivoittoisesta musiikista vaikka muuten haluankin suhtautua elämään mahdollisimman positiivisesti. Kyllä siinä kaihomielessä on jotakin taikaa, tunnetta ainakin enemmän.

Joku saattaa teistä ihmetellä, mitenkä kaikki tämä liittyy elämään Australiassa, mutta tarkoitukseni on vain antaa syvyyttä tähän keskusteluun ja siten luoda uusia näkökulmia varsinkin siellä Australiassa asuville.

Kaikki ajatukseni ovat täysin subjektiivisiä eivätkä siten mitään absoluuttisia totuuksia tuota rehellisyys asiaa lukuunottamatta.

Loppuun täytyy todeta, että en ole mikään ruotsalaisuuden tai ruotsinkielen vihaaja. Äitini on kotikieleltään ruotsinkielinen, mutta valitettavasti hän meille pojille sitä ei aikanaan opettanut. Olisin tosi iloinen, jos olisin saanut sellaisen kielitaidon syntymälahjana, kuten äitini aikanaan. Te suomenruotsalaiset, jotka kielitaidon olette ilmaiseksi saaneet niin arvostakaa sitä älkääkä suhtautuko ylimielisesti heihin, joille tätä lahjaa ei ole annettu. Nyt täytyy vain viedä omat pojat (8v. ja 6v.) Australiaan ja istuttaa heihin englannin kielen taito.

Huh huh ja hyvää yötä!

  :)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 30, 2003, 14:13
Well,

Olipa tarina Tony.  

Tuo Irlanti- Suomi vertaus ei ehka ole aivan noin yksinkertainen.

Tassa vahan triviaa:

Suomi oli Ruotsin alaisena 1200 luvulta lahtien ja oikeastaan Suomi oli hyvin itsenainen silloin (muistathan koulukirjoista Autonomian ajan) ja Suomi hyotyi huomattavasti Ruotsinvallan aikana mm kulttuurin alalla, politiikan tieto/taidon ja kaupankaynti taidon kehittymisella.  Ruotsalaiset toivat myos Luterilaisen uskonnon Suomeen 1500 luvun puolivalissa.
Suomi karsi melkoisesti sodissa Ruotsin ja Venajan valilla aina vuoteen 1808 asti, mutta ei koskaan sodasta Ruotsia vastaan tai Ruotsin vallan vaarinkaytosta sinansa.

Kelttilaiset taas, jotka asuttivat Irlantia aina sitten muutama sata vuotta BC saivat olla rauhassa, jopa silloin kun Roomalaiset hallitsivat Britanniaa yli 400 vuotta,  aina 700 luvulle asti jolloin Viikingit alkoivat ryovailyretkensa.

Irlannin ongelmat ovat aina olleet uskontopohjaisia.  Osa Irlannista oli jo kristinuskon alaisena ennen St Patrickin tuloa 400 luvulla, mutta pakanauskot olivat edelleen suurimmassa vallassa.  Irlannissa ei ollut kunnon hallitusta ennenkuin 1014 jolloin King Brian Boru sai otettua vallan Viikingeilta.  Taman jalkeen oli yli 150 vuotta ?rauhaa?.  Ainoastaan klaanit tappelivat toistensa kanssa.  Siina on kyllakin ehka pieni vertauskohta Suomalaisiin, mutta ehka vahan myohemmin ns Pohjalais tappelujen aikana.

1100 luvulla Paavi Adrian IV antoi Irlannin saaren Englannin Henry II:n alaisuuteen .  Henry itse meni Irlantiin 1171 ja siita alkoi melkei 800 vuotta kestanyt Anglo ? Irish taistelu.
Nama vuodet olivatkin sitten melkein taytta sotaa maiden valilla,  lukuunottamatta satavuotista sotaa Ranskan kanssa (1337-1453) ja Wars of the Roses (1455-85).
1500 luvun aikana Henry VIII perusti Irlantiin protestanttisen kirkon.  Seuraavien vuosien ja vuosisatojen aikana kaytiin lukuisia taisteluja ja Irlantiin lahetettiin yha enemman protestantteja.  Vuosien kuluessa Irlanti menetti n 25 % vaestostaan, suurimmaksi osaksi Pohjois-Amerikkaan siirtolaisina, mutta melko paljon paatyi Australiaankin.
Sinn Fein voitti ensimmaiset eduskuntavaalit 1918, josta alkoi uusi sissisota Englannin kanssa.  Vasta 1920 perustettiin erilliset eduskunnat Ulsterille (nykyaan Northern Ireland) ja Katoliselle Irlannille (ennen Irish Free State, nykyaan Republic of Ireland).

Kansakuntiemme historiat ovat siis melko erilaisia, mutta myonnan kylla, etta jostakin syysta samankaltaisia luonteenpiirteta loytyy.

Olen joutunut tyoni puolesta jonkin verran tekemisiin Brisbanen Irlantilaisten kanssa (kuten myos kaikkien eri kansalaisuuksien edustajien , jotka vierailevat Brisbanessa Eduskuntatalossa) ja usein tulee kaytya joko Irish Klubilla tai jossain lukuisista takalaisista Irlantilaisista pubeista.
Maaliskuussa meilla oli jopa kunnia tarjoilla paivallinen Irlannin presidentille Mary McAleese (muuten ensimmainen Pohjois Irlannissa syntynyt Republicin Presidentti ), kun han kavi Brisbanessa St Patrikin paivana.


:XXXX:XXXX:XXXX
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - huhtikuu 30, 2003, 16:55
No, asiani pointti ei ollut millään lailla tuossa Irlanti-kytköksessä. Ja onhan selvää, että maittemme historiat eivät ole moneltakaan osin yhteneviä , mutta se suurin yhtäläisyys, että olemme olleet naapurivaltojen miehittäminä, niin kyllä on vaikuttanut kulttuureihimme. Suomi vieläpä myös toisenkin valtion eli Venäjän taholta, jonka vaikutus  maahamme jäi kuitenkin huomattavasti vähäisemmäksi. Loppuihan venäläisten vaikutus aika sähäkästi vuoden 1917 jälkeen, mutta ruotsalaisuuden vaikutus jatkui ja on jatkunut vielä viime vuosikymmeniin asti, vaikka maa ei ole hallinnut Suomea fyysisesti enää pariin sataan vuoteen. Jättihän tämä tuhat vuotinen "kanssakäyminen" maahamme 6% kielivähemmistön, jolla on ollut vuosisatojen aikana aikalaillakin hallintovaltaa Suomessa  suhteutettuna prosentuaaliseen osuuteen kansakunnastamme. Eipä tämä "Svenska talande bättre folk" sanonta ole aivan tyhjästä temmattu. Sehän saattaa kuulostaa kateellisuudelta ja ripaus sitä siinä onkin, mutta ei voi myöskään vähätellä heidän asennettaan (historian aikana) tavallisia jakomäkeläisiä kohtaan. Näillä ruotsinkielisillä en tarkoita mitään närpiöläisia tomaatinviljelijöitä vaan ns. enemmän tai vähemmän aatelistoon kuuluvia.  Annanpa esimerkin: Olin aikanaan, ennen armeijaan menoa, töissä Fazerin leipämyymälöissä, joissa asiakkainamme oli silloin tällöin vanhoja ruotsinkielisiä rouvia, jotka ennen myyntitiskille tuloa puhuivat sujuvasti suomea muille ihmisille, mutta leivänostotilanteessa käänsivät taas ruotsiksi ja katsoivat halveksuen kun en pystynytkään palvelemaan heitä täydellisellä ruotsinkielellä, joka heidän mielestään on sentään toinen kotimainen, ja paskat sanon minä. Tilanne on kuitenkin nykyään jo parantunut, varsinkin pääkaupunkiseudun nuoret kaksikieliset vaihtavat sujuvasti kieltä tilanteen mukaan tekemättä siitä suurempaa numeroa. Kiitos heille.
Ja mitä siihen uskontoon tulee, niin eivätpä ne Ruotsista käsin tehdyt ristiretket aikanaan olleet mitään leppoisia huvimatkoja. Kyllä siinä veri lensi, kun Suomi-poikia käännytettiin sivistyneiksi, ja eipä tainnut se Lallikaan aivan huvikseen siellä Köyliönjärven jäällä piispan perässä hiihdellä, oli sitten kyse erehdyksestä tai ei. Se, että uskontoasia ei tänäpäivänä enää ole tapetilla johtuu siitä, että suomalaiset ovat loppujen lopuksi hyvin sopeutuvaa kansaa, kuten te australiansuomalaisetkin tiedätte ja asiastahan on ollut jo puhettakin tällä palstalla. Välillä jopa liiankin sopeutuvaa, mitä tulee suomalaisen kulttuurin säilymiseen ulkomailla.  Pannaanpa taas pieniä vertauksia kehiin, mutta huom. tämäkään ei ole 100%. Siinä missä Yhdysvallat tänä päivänä täysin pyyteettömästi auttaa Irakia länsimaisen demokratian autuaalle tielle, niin Ruotsikin aikanaan, ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia, tuli meitä barbaareja sivistämään. Kuinka kaunis ele ystävällisiltä naapureiltamme. Ajatelkaas, jos meitä ei olisi aikananaan niin tarmokkaasti sivistetty, niin varmana vieläkin huhkisimme kaaskeamassa peltoja. Eli ei se ruotsalaisuus pelkkää hyvää meille ole tuonnut.

Saatanpa joskus kirjoittaa hieman provosoivasti, mutta keskustelu on mukavaa ja se avaa uusia näkökulmmia, kuten matkailu yleensäkin.

   ;)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: sanni - huhtikuu 30, 2003, 17:24
Hyvä Tony, vaikka Irlanti-Suomi -vertailu ei kirjoituksesi pointti ollutkaan, niin mainitsemiasi yhtäläisyyksiä kyllä löytyy (ja erojakin). Aussi-mieheni on esimerkiksi molemmissa maissa asuttuaan huomannut tämän! Se, mitä kirjoitit suomalaisesta identiteetistä ja kansanpiirteistä osui mielestäni naulan kantaan: liian usein suomalaiset näkevät suomalaisuuden jotenkin hieman "häpeällisenä", historiasta kai tuokin kaikaa. Kun Suomesta lähdetään, kaikki on muualla paremmin... Mutta suomalaisuus on myöskin uskomaton voimavara, niin kuin mikä tahansa kansalaisuus. Ei sitä tarvitse kaivaa lohduksi vain hädän ja ikävän hetkillä jossain lukittujen ovien takana ja masentuneena, vaan se on myös positiivinen asia ja nimenomaan osa itseä. Vaikka ympäristö muuttuukin ja samoin ajatuksetkin(onneksi), niin kyllä tarpeelliset ja hyvät asiat omasta kulttuurista säilyvät eikä kaikessa tarvitse "sulautua". Riittää, että mieli on avoin ja ymmärtäväinen, ja ettei erilaisuus saa vetämään hernettä nenään! Itse neljässä maassa asuneena olen huomannut, että suomalainen kulttuuri koetaan usein mielenkiintoisena (ei tietenkään pelkästään) sen melankolisuuden ja hiljaisuuden arvostamisen vuoksi. Tästä on käyty monen vierailijan kanssa hyviä keskusteluja sekä Suomessa että muualla. Ja tämä ei tarkoita sitä, että nuo ominaisuudet olisivat ainoita, mutta ainakin ne yleensä pistävät ensimmäisenä silmään (ja korvaan), kun Suomeen palaa tai siellä vierailee. Ja ystävällisyydestä: olen myös samaa mieltä siitä, että aiemmin mainitut ystävälliset eleet olisivat todellakin voineet tapahtua myös Suomessa. Olen tavannut siellä ihania pelastavia enkeleitä sekä maalla että kaupungeissa. Mutta löytyyhän näitä epäitsekkäitä ihmisiä oikeasti aivan jokaisesta maasta, kun on avun tarvetta - ainakin omien kokemusten perusteella. Siinä on varmaan hitunen hyvää onnea mukana!
Hauskaa vappua,
Sanni

[Editoitu 30/4/03 by sanni]
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 30, 2003, 17:44
Tony,

No ymmarsinhan mina ettei edelllisen kirjoituksen pointti ollut Irlanti-kytkoksessa, mutta noukinpahan sen vaan sielta ja nopeasti tuli sinulta vastaus.  En halunnut suuremmin provosoida, mutta kuten itsekin sanoit keskustelu on mukavaa ja avartaa maailman nakemysta.

Itse olen taysin suomenkielisesta perheesta lahtoisin, mutta lapsuudesta saakka asunut alueilla joissa jostain syysta (ehka isan ammatti/ tyopaikat) suuri osa leikkikavereista oli ruotsinkielisia.  Siina se kieli tuli opittua taysin ?ilmaiseksi? ja myoskin myohemmassa vaiheessa iso osa parhaista kavereista lapi armeija ja opiskeluajan oli ruotsinkielisia.
Myoskin osa sukulaisistamme asuivat Ruotsissa ja olivat hyvin heikkoja Suomenkielen kanssa.  Ex-vaimoni oli taysin ummikko Ruotsinkielinen kun tapasimme ja edelleen puhun seka hanen, etta lastemme kanssa paa-asiassa Ruotsia.  Jotenkin Ruotsinkieli on ollut minulle luonnollinen osa elamaa melkein alusta lahtien, joten en oikein edes osaa kommentoida rakentavasti noihin sinun ?battre folk? juttuihin.  

Toinen asia miksi iskin tuohon Irlanti-asiaan oli historia ja sen ymmartaminen ja sainkin sinulta hyvan vastauksen.  Taalla on vahan ongelma useimpien ihmisten kanssa jos aloitat keskustelun mistaan historiasta joka tapahtui ennenkuin he syntyivat ja varsin mahdotonta jos se viela tapahtui Australian ulkopuolella.  Tama on tietysti koulutus kysymys ja tiedankin, etta minkaanlaista maailmanhistoriaa ei taalla opeteta ennenkuin yliopistoissa ja vain jos olet siita kiinnostunut.  Tietysti asiat kuten ANZAC day, Australia day jne on tiedossa, mutta nekin vain suurimmalle osalle kansaa, koska ovat palkallisia vapaapaivia.

Tuskin Bush on Irakissa missaan humanitaarisessa mielessa tai demokratian tuojana.  Eikohan siina ole oljy takana enimmakseen.

Vappua :XXXX
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - huhtikuu 30, 2003, 19:42
Jaaks, sanoisinpa että, niinpä, kuten Häkkinenkin pitkään ja huolellisesti alustettuun kysymykseen suomalaisen ytimekkäästi toteaisi.

Ei muuta kun hyviä Vappuja sinne alakertaan.

:XXXX:XXXXTony

Ps. onneksi ei enää tarvitse niitä auton ikkunoita skrapata. Kyllä tänä talvena 35 asteen pakkasessa sitä hommaa tehdessä olivat ajatukset jo aivan muualla.
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - huhtikuu 30, 2003, 19:52
Tony,

Olen vilpittomasti iloinen puolestasi, etta skrapaaminen on loppu.:cool:


Meilla on kanssa ruohonleikkuu huomattavasti vahentynyt nyt kun on jo "kylmempaa". Taytyy enaa leikkaa kerran kuussa. Lampotilat on jo pudonneet n +25 -+28 asteeseen paivisin ja oisinkin jo vain +18... hrrrrr...:D

Pida itsekin tosi hyva Vappu :XXXX:XXXX:XXXX
Palataan astialle...

Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - toukokuu 01, 2003, 00:57
Olipa erinomaisen mielenkiintoinen vastaus Tony. Olen myös hyvin paljon samaa mieltä kanssasi esittämistäsi kommenteista.

En ihan oikeasti epäillyt, etteikö Suomestakin löytyisi vastaavaa vieraanvaraisuutta. Kuitenkin ajatukseni ydin oli, että Australiassa moisen vieraisiin - ja vieläpä korostuksella maan valtakieltä puhuviin - kohdistuvan ystävällisyyden kohtaaminen on ollut maahanmuuttajalle erittäin positiivinen kokemus. Vaikka uskonkin, että moinen on mahdollista myös Suomessa, niin silti minulle on jäänyt Suomesta sellainen mielikuva, että jos ulkomaisella korostuksella suomea puhuva kyselisi etäämmällä maaseudulla kyläkapakassa naapurin leirintäalueen pitäjän perään, niin voi olla harvassa vaihtoehtoisia yösijan tarjoajia.


Silti suomalaistakin vieraanvaraisuutta arvostaen

Jouni
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 01, 2003, 10:54
Tony,

En ole juurikaan ollut taalla yrittajana, lukuunottamatta pienta sivubisnesta oman toimen ohella, eika koskaan ole ollut vaikeuksia  saatavien perinnassa.  Asiakkaanani oli kyllakin Brisbane City Council, joten rahasta ei ollut puutetta.

 Toinen asia kuitenkin, joka ihmetyttaa taalla suuresti on miten jotkut bisnekset pysyvat pystyssa.  Nain on asia ainakin Queenslandissa.

 Esimerkkina otettakoon vaikka, etta haluan rakennuttaa uuden aidan taloni eteen.

 Puhelinluettelon keltaisilta sivuilta valitsen 10 parhaimmalta tuntuvaa urakoitsijaa.  Soitan kaikille pyytaakseni tarjousta.  Saan puhelimeen elavan ihmisen 5:sta firmasta, muissa on puhelinvastaaja, johon jatan viestin ja kaksi 5:sta soittaa takaisin.  

Sovin siis tapaamisen 7 firman kanssa talollani tarjouksen tekemiseksi.  2  tulee sovittuna aikana ja 3 seuraavan kahden viikon aikana , 2 firmaa ei viitsi vaivautua ollenkaan.  

Odotan siis tarjousta 5:lta firmalta.  Yksi firma lahettaa tarjouksen seuraavana paivana.  Kaksi muuta noin viikon aikana ja kahdesta en kuule enaan koskaan.  Kaikki tarjoukset ovat hyvin lahella toisiaan, joten valitsen sen joka oli ensimmaisena heti seuraavana paivana.  

Sovitaan, etta aidan rakennus alkaa seuraavalla viikolla.  Viiko kuluu ja toinenkin.  Kolmannella viikolla soitan firmaan ja tiedustelen viivastymisen syyta.  ?Sorry mate, but we?ve been flat out?  ?We?ll get back to you next week?.  

Next week never comes ja keraan ystavat kokoon ja pidetaan pienet talkoot.

Aita on tehty itse noin kolmas osa hintaan (lukuun ottamatta olut slabeja ja BBQ:ta) ja taas yksi Aussi firma valittaa kun ei ole toita???

Hyvin turhauttavaa.  Jos saat kasiisi Suomalaisen omistaman firman voit olla varma, etta homma tulee tehtya silloin kun luvattiin.  Suomalaisia ei vaan ole joka nurkassa ja jos loydat niin he ovat aidosti kiireisia hyvan maineensa vuoksi.  Suomalaisten maine perustuu varmaan paljolti siihen jo aikaisemmin mainittuun rehellisyyteen; eli jos jotain on luvattu - se tehdaan ja silloin kun luvattiin.

Varmasti tekisit hyvin taalla puuseppana, kunhan vaan pidat tyomoraalisi kunnon Suomalaisella rehdilla tasolla.

:XXXX
Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - toukokuu 01, 2003, 16:39
Allekirjoitan 100%:sti Jaaksin kokemukset. Samanlaisia kokemuksia löytyy monilta muiltakin aloilta (jokseenkin kaikilta aloilta, joilta olen joutunut palveluksia hankkimaan). Yksi varsinkin maahanmuuton jälkeisinä alkuaikoina eniten harmittaneita asioita oli tuo täkäläisten tuikitavallinen luvattuihin asioihin palaamatta jättäminen ja puhelinviesteihin vastaamattomuus. Nyt siihenkin on jo tottunut sen verran, ettei enää mene päivä pilalle joutuessa jahtaamaan palveluntarjoajia.


Kommentoi

Jouni
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 02, 2003, 02:06
Valitettavasti täällä Suomessakin on vähän samanlainen systeemi varsinkin rakennusalalla. Eipä ole helppoa löytää asiansa osaavaa vapaata ammattimiestä varsinkaan silloin, jos ei ole mistään suuresta rakennuskohteesta kyse. Monet pienet rakennusfirmat, joissa yrittäjä itse hoitaa kaiken paperitöistä alkaen, eivät välttämättä jaksa innostua kaikista tarjouskilpailuista varsinkaan silloin, kun suoria työtarjouksia tulee muutenkin riittävästi. Mutta jos Australiassa kerran valittavat, että töitä ei ole tarpeeksi, niin se kyllä pistää miettimään. Palatakseni vielä tähän Suomen työmarkkinoiden kahtiajakoon, niin täällä taas on runsaasti työttömiä rakennusmiehiä vaikka samaan aikaan ainakin pienet rakennus firmat kamppailevat kiireisten aikataulujensa kanssa. Monesti se on aikamoinen riski ottaa tuntematon pitkäaikaistyöttömänä ollut rakennusmies töihin, koska ikinä ei tiedä milloinka esim. ryyppyputki alkaa ja yrittäjä itse joutuu stressaantuneena mahahaavankourissa paiskimaan 24 tuntia vuorokaudessa, jotta sovitut hommat saataisiin tehtyä ja vältyttäisiin muhkeilta viivästysmaksuilta. Valitettavasti tähän päivään kuuluu, että kaikki pitää saada nopeasti. Itse käytän myynnissä melkein pelkästään jälleenmyyntiverkostoa, jottei tarvitsisi vastailla lukemattomiin tarjouspyyntöihin vaan pystyisin paremmin keskittymään itse tekemiseen. Katteet tietenkin jäävät sillä tavalla pienemmiksi, mutta eipähän tarvitse liikoja stressailla. Mutta kaikelta kiireeltä tässä alati nopeutuvassa maailmassa ei millään pysty välttymään vaikka kuinka haluaisi. Tilaukset ja vahvistukset kyllä singahtavat sekunnin murto-osassa vaikka maailman toiselle puolelle ja siitä on tullut harhakuvitelma, että tuotteetkin siirtyisivät hetkessä. Tilaukset jätetään aina viime tippaan, koska oletetaan , että tavaran toimittaja saa tuotteet lähetettyä välittömästi. Rakennusalallakin nämä kiireiset aikataulut aikaansaavat suunnatonta stressiä esim. jos putkimies ei pääsekkään ajallaan hommiin, niin sitten siirtyvät maalareiden ja timpureiden työt. Ja nämä ammattimiehet ovat saattaneet aikatauluttaa työnsä niin, etteivät pysty tekemään töitä myöhemmin, koska toiset työmaat jo odottavat. Tämä helvetillinen kiireen noidankehä syntyy vain siksi, että kaikki pitää saada heti ja nyt, mitään ei voida odottaa. Mihinkä ihmeeseen meillä on niin kauhea kiire. Sitten ihmetellään miksi ihmiset ovat epäystävällisiä ja kiukkuisia kuin perseeseen ammutut karhut. Kaipa nämä kiireasiat ovat Australiassakin hyvin tuttuja, mutta kyllä urbaani Suomi on IT-alan humussa mennyt tässä asiassa vähän hakoteille. En kiellä etteikö se ole mukavaa olla yhteydessä näin sähköisesti ympäri maailmaa ja vaihdella ajatuksia, mutta kyllä kaikella uuden teknologian oppimisella pitäisi olla rajansa, mutta sitä inhimillistä rajaa ei Suomessa aina ymmärretä, koska täällä tuijotetaan vain siihen mikä on Nokian myyntiosuus maailmalla myydyistä matkapuhelimista. Sehän on elämän tärkein asia.

Otetaan rennosti eikä turhia vorita.

   :)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Milka - toukokuu 02, 2003, 09:43
Jaaks mainitsi jossain viestissaan takalaisen koulutustason ja etta maailman historiaa opitaan taalla vasta yliopistossa. Siita tulikin mieleeni, etta alkuun hammastytti Aussien tai no ainakin Melbournessa asuvien suuri vaahtoaminen kouluista. Ausseissahan on valtion yllapitamia julkisia ja sitten yksityisia kouluja. Melbournessa yksityisten koulujen lukukausi maksut saattavat kohota jopa $15,000 per muksu per lukuvuosi. Se ei siis ole halpaa lystia.  

Olenkin yrittanyt kysella ystavilta ja kylan miehilta, etta onko todella niin ettei julkisista kouluista saa ?kunnon? koulutusta ja vain yksityiset koulut tarjoavat tien jatko-opintoihin. Suurin osa ystavistani on ehdottomasti yksityiskoulujen kannalla ja vanhemmat tekevat jopa yli-inhimillisia ponnistuksia haaliakseen rahat yksityiskouluun. Sanoipa kerran eras ystavattareni etta heilla ei ole varaa $100k vuosituloilla kuin yhteen lapseen.

Suomalaisesta nakokulmasta tama on erikoista. Lapsuudessani kaikki samalla alueella asuvat kavivat samaa peruskoulua ja menivat lahimpaan lukioon, eika vanhempien taytynyt koulutuksen vuoksi stressata. Onhan Suomessa toki verotkin korkeammat, joten valtiolla on enemman varaa panostaa koulutukseen.
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 02, 2003, 10:26
Milka,

Brisbanitet vaahtoaa kanssa kouluista ihan samalla tavalla.  Taalla se tuntuu olevan vahan status kysymys.  Tiedan myos ihmisia, joilla ei todellakaan olisi varaa lahettaa lapsiaan yksityiskouluun, mutta koska Jones?in lapset kayvat siella ei heidan voi kayda yhtaan huonommassa.  Joskus perhe ajaa vaikka huonommalla autolla, etta lapset paasee oikeaan kouluun.  No autohan ei taalla oikeastaa olekaan mikaan statusymbooli vaan tarpeellinen paastaksesi A:sta B:hen.

Erikoinen asia Australiassa on , etta suuri osa ?parhaista? yksityiskouluista on katolisen kirkon omistamia.  Kaikkihan tietaa kuinka varakas katolinen kirkko on ja nama koulut perustettiin alunperin, etta koyhilla ihmisilla olisi varaa kouluttaa lapsiaan.  Niihin piti aikoinaan anoa paikkaa lapselleen ja jos oli tarpeeksi koyha kirkko maksoi koko lukukausimaksun.  Kuinka ajat muuttuvatkaan?  Nyt jos haluat lapsesi varmasti tiettyihin hyviin kouluihin rekisterointi pitaa tapahtua heti lapsen synnyttya tai mieluimmin vaikka vahan ennen, eika sittenkaan ole takuuta.

Toki yksityiskoulut ovat erittain kalliita, mutta eipa ne valtion koulutkaan mitaan ilmaisia ole.
En silti valita, mieluimmin maksan lasten koulutuksen valintani mukaan kuin maksan valtiolle hirveasti lisaa veroja, enka silti saa sen enempaa.

Suurena erona Aussi ja Suomalaisen koulun valilla on, etta taalla kodilla ja vanhempien tuella on huomattavasti suurempi merkitys.  Ei pelkastaan taloudellisesti vaan myoskin kotilaksyjen, ja koulussa tapahtuvan tukiopetuksen merkeissa.  Taallahan toimii hyvin aktiivisesti joka koulussa nk P&C toimikunta(Parents & Citizens's Association) joka jarjestaa kaikenlaisia kissanristiasia, arpajaisia ym ja yleensa keraa huomattavia maaria rahaa koululle.
Mielestani on erittain hyva asia, etta vanhemmat ovat mukana lastensa koulukaynnissa.  Kaydaan auttamassa lukutunneilla, tietokonetunneilla, urheilutunneilla tai muuten vain istumassa lapsensa luokassa kuuntelemassa.  Mita enemman itse panostat lapsesi koulutukseen sita varmempi voit olla heidan kehityksestaan ja sitamyota heidan tulevaisuudestaan.

Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 02, 2003, 12:19
Aikaisemmin jo keskusteltiin takalaisesta tavasta kayda tuttavien luona ilman sen kummempia kutsuja.  Katsotaanpa nyt toisenlaista sosiaalista kanssakaymista eli ?Klubi Kulttuuria?.


Kaikki Ausseissa asuvat Suomalaiset.  Kuinka moni teista tai teidan tuntemistanne ihmisista EI ole jonkun klubin jasen?  Sanoisin, etta tuskin kukaan.

On oikein Aussi perinne, etta kuulutaan johonkin klubiin.  On se sitten RSL (Return Services League= rintamamies saatio), Bowling Club, Footy Club, Life Saving Club, Vene kerho tai vaikkapa Suomi Seura.

Naissa klubeissa sitten kaydaan ainakin viikonloppuisin ja usein myos kaljalla toiden jalkeen.
Viikonloppu vierailuihin usein littyy myos ateriointi, joko lounas tai paivallinen ja joskus molemmat.  Nama klubit ovat yleensa myoskin ?mini kasinoita? ja peleista saamillaan voitoilla klubit tukevat ruokamyyntia josta syysta usein saat esim Roast of the Day $2.95 !
:XXXX  halpaa vai mita?

Arkipaivisin on aina "Happy Hours", yleensa kello 5 - 6 iltapaivalla ja olut (285ml) tai lasi viinia on $1.50.
:P Taytyy vain varoa jos on ajettava kotiin.  

Aikaisemmin klubit olivat enimmakseen mies voittoisia, mutta nykypaivina ovat erittain perhekeskeisia ja tarjoavat jotain jokaiselle lapsista isovanhempiin.
Riipuen tietysti klubin toiminta-ajatuksesta usein jarjetetaan erilaisia teemailtoja, -viikkoja tai -viikonloppuja erilaisine bandeineen, menuineen ja viihteineeen ja aina on hauskaa.
:D

Kertokaapa muut kokemuksianne.
:XXXX
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 02, 2003, 18:28
Joo, onhan Suomessakin hyvin runsas tuo yhdistystoiminta, mutta ero taitaa ollakin siinä, että Australiassa ne järjestävät enemmän tällaisia BBQ henkisiä yhteistapahtumia, kun Suomessa taasen monellakin järjestöllä tapahtuma rajoittuu lakisääteisiin vuosikokouksiin, joissa ryystetään kahvia ja kuunnellaan, mitä yhdistyksen nokkamies eli puheenjohtaja on vuoden aikana yhdistyksen eteen tehnyt. Mutta hei, tätä ei todellakaan saa yleistää, sillä kyllä niitä todella aktiivisiakin yhdistyksiä löytyy. Pääsenpä taas tähän kahtiajakoon. On nimittäin niin, että suuri osa kansasta vähät välittää mistään yhdistystoiminnasta ,ja ne jotka toimivat, taasen polttavat itsensä loppuun juoksemalla kaikissa tapahtumissa. Jos sinut on leimattu sellaiseksi, joka ei kertakaikkiaan osaa sanoa ei, niin kysyjiä kyllä löytyy eivätkä hommat taatusti lopu. Mutta ne perkuleen sohvalla makaajat ja kaikesta narisevat pitäisi nostaa niskasta ylös ja potkaista juuri tällaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan yleishyödylliseen toimintaan, joka ensinnäkin aktivoisi heitä ja toisi ryhtiä elämään. En tiedä toimitaanko Australian klubeissa sitten laajemmalla rintamalla ja jaetaan vastuuta useammille, ehkäpä Raivo voisi vastata tähän Suomi-päivistä jo selviydyttyään.

Australian ja sen suomalaisten ystävällisyydestä tuli mieleeni silloin kymmenen vuotta sitten, kun Canberraan saavuttiin ja päätettiin heti suunnistaa sinne Suomi-talolle. Jonkin aikaahan siinä meni ennenkun kaikki Canberran round-aboutit Alvar Aaltoa sadatellen oli kierretty ja lopulta perille päästy. Oon meinaan ajanut autoa ties missäpäin maailmalla, mutta kyllä Canberra vetää voiton sekavuudessaan. Ehkäpä siinä on haettu järjestelmällisyyttä ja selkeyttä, mutta ainakin turistille ne samanlaiset liikenneympyrät ovat myrkkyä. Viikonpäivä oli sunnuntai ja Suomi-talolla oli meneillään jonkinlainen jälkiBBQ:n juomahetki. Istuttiin tietysti pöytään ja hetihän niitä yöpymispaikkoja rupesi satelemaan , vaikka emme sellaista edes kyselleet, olimmehan tottuneet nukkumaan rakkaassa Falconissamme. Vaimoni Arja (Jounille tiedoksi) on ammatiltaan huonekaluverhooja ja kun samassa pöydässä oli Toppariksi kutsuttu Sipoosta lähtöisin ollut entinen saman alan taitaja, niin arvanette, että juttua piisasi. Kiitoksia vielä hänelle yösijasta ja kertokaa terveisiä, jos hän vielä Suomi-talolla käy.
 
Ja toinen vastaava yösijan löytyminen tapahtui ensireissullani -84 Gold Coastilla. Olin majoittunut viikoksi Mermaid Beachin Coconut Groven leirintäalueelle, koska jouduin odottamaan joitakin sairaalapapereita, joita minun piti allekirjoittaa, olinhan juuri selvinnyt siitä jääkiekko-onnettomuudesta. Papereita ei vaan kuulunut, ja sääkin muuttui todella sateiseksi. Jouduin jatkuvasti siirtämään pientä harjatelttani jottei vesi kastelisi kaikkia tavaroitani. Sitten eräänä iltana kävimme leirintäaluenaapureiden kanssa viereisessä Lone Star baarissa, jossa satuin kuulemaan sen maagisen PERKELEEN sieltä jostakin baarin perukoilta. Eipä tarvinnut enää kastua pienessä teltassani. Tämän ystävällisen suomalaismiehen nimeä en vaan enää muista, mutta tuhannet kiitokset näin vuosien takaa. Paperit tulivat muutamaa päivää myöhemmin ja pääsin taas jatkamaan matkaa. Unohtaa ei myöskään sovi kaikkia Adelaiden ystävällisiä suomalaisia, joille todellakin olen elämääni ajatellen paljosta kiitollinen.

:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Milka - toukokuu 02, 2003, 22:34
Jarjestotoiminta, mita se on? No nyt Jaaks loysit Aussiperheen joka ei jarjestotoimintaa harrasta. Laita siis
rasti seinaan. Vanhempani sen sijaan Suomessa ovat aina olleet jos minkalaisessa komiteassa ja joskus jopa loppunpalaneita kuten Tony kertoi.

Ehkapa tama jarjestotoimintakin on paikkakuntasidonnaista, silla kukaan tutuistani ei ole mitenkaan jarjesto-orientoitunutta, jos ei eraan ystavattareni Netball-jarjestoa lasketa mukaan.

Netballista puheen ollen. En ollut moisesta urheilulajista juttuakaan kuullut ennen kuin muutin talle pallon puoliskolle. No enpa ollut juuri tutustunut Aussifutikseenkaan. Mutta nyt taitaa nama jutut kuulua paremmin tuonne urheilulajiotsakkeen alle.

Hyvaa viikonloppua!  

:XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: Timo - toukokuu 03, 2003, 01:00
Tuosta klubitoiminnasta, josta Jaaks kertoi. En aiemmin tiennyt, mutta tänä iltana törmäsin sitten myös käytännössä  kun oltiin ulkona syömässä vaimon työkavereiden kanssa. Ruokailun jälkeen joku kertoi meille uusille, että nyt on sitten tapana lähteä Cowboysiin jatkoille, siellä kun saa hyvät ja halvat kakkukahvit ja vielä halpaa oluttakin. Niin mentiin, ja todettiin, että se on paikallisen urheiluseuran kannattajien klubi. Puolet porukasta oli jäseniä, ja meillekin suositeltiin jäsenyyttä ihan vain säästösyistä. Vielä ainakaan ei liitytty, mutta helppo uskoa, että sen voisi joskus tehdäkin kun riittävä sosiaalinen paine siihen velvoittaa. Vaan enpä kyllä myöntäisi moista "järjestötominnaksi", enemmänkin vertaiain sitä kanta-asiakaskortin hankintaan ts. se on ko. yhteisön tapa hankkia kanta-asiakkaita varainhankintatoiminnalleen. Vai olenko väärässä? Minusta kun, tämän yhden tapauksen perusteella ainakin, ilmapiiri klubilla ei ollut mitenkään sisäpiirimäinen, tulijat eivät tervehtineet paikalla olevia eikä vieraita katsottu mitenkään pitkään. Enemmän se vaikutti tavalliselta ravintolalta.
Joo, ne kahvit ja kakut olivat todella maukkaita ja edullisia. Ja tuo pelisali, se oli melkein yhtä suuri kuin varsinainen ravintolan puoli - ja väkeäkin oli yksikätisten kimpussa enemmän kuin baaritiskillä, jopa näin perjantaiehtoona. Ja paljon hartaammalta näytti muutaman taalan voittaminen masiinasta kuin oluen juonti. Suomessahan ei mikään voi olla tärkeämpää kuin viikonloppulärvien kiskonta?

Ja pari muuta kommenttia kulttuurieroista yms.:

Täällä olen jo kaupassa tottunut siihen, että kassa pakkaa ostokseni muovikasseihin kysymättä ja joskus isompaa lastia ostettuani jopa kysyy, pärjäänkö kantamusteni kanssa vai tarvitsenko apua. Näin isommissakin marketeissa. Suomessahan tavarat pitää itse pakata ja ostaa kasseja jos niitä tarvitsee, jos ei ole ottanut vanhoja kasseja kotoa taskuun. Ja omia ostoksiaan pakatessa pitää pitää kiirettä, että ehtii pois seuraavan asiakkaan alta. Näyttää minusta siltä, että tavaroiden pakkaus ei hidasta aussikassan toimintaa. Sen sijaan tuo monen, usein turhan, muovikassin antamainen kysymättä ja ilmaiseksi ei ole kovin ekologista. Niitä kerääntyy kotiin iso kasa viikossa. Samoin olen huomannut, että muuta pakkausmateriaalia kertyy enemmän, esim. kumilenkkejä, joita on postilähetyksenkin ympärillä.

Oluesta, siideristä ja alkoholin käytöstä. Jos täällä kerrot ettet juo, se hyväksytään paremmin kuin suomessa, ei joudu kuulusteltavaksi selittämään syitä moiseen käytökseen. Suomessa saa helpolla tekopyhän hurskastelijan maineen: "mikä säkin luulet olevas, kotona kuitenkin dokaat salaa!". Vähän samaan tyyliin kuin nuo puheena olleet ruoka-ainelistat. Suomessa ne hyväksytään vain jos esittää lääketieteellisen tai muun "pätevän" syyn, täällä taas  makuasiat ja mieltymykset riittävät päteväksi syyksi. Suomessa on kait sitten yhdenmukaisuuden paine tuossakin asiassa suurempi. Ja vielä ruokamieltymyksistä. Lihansyöjämaa-imagosta huolimatta täällä on myös helppo olla kasvissyöjä, Ei tarvitse perustella ja selitellä valintaansa jos ei halua. eläintuotteiden korvikkeita, kuten soijamaitoa ja soijalihaa on enemmän ja halvemmalla saatavissa kuin Suomessa. Länsimaisen uskonnollisen vegetarismin (adventistit ovat iso ja merkittävä ryhmä) tämä johtuu varmasti myös monikulttuurisuudesta, ts. siitä, että täällä on myös useita ruokakulttuureita. Ravintoloita löytyy joka makuun ja kaupastakin saa jos jonkinlaisia etnisiä ja muita erikoisuuksia. Ja suomalaiskansallisia herkkuja löytyy, ainakin sinne päin,  Kiva, että on esim. baltteja, jotka tekevät hyvää ruisleipää. Mustikat eivät tietysti maistu ihan samalta eikä kunnon metsäsieniä ole tullut vastaan (kasvaakohan niitä Tasmaniassa?)

Ainakin meille tämä  puolisen vuotta ausseissa on ollut varsinaista herkuttelun ja uusien ruokien kokeilun aikaa - ja lihomisen ;-)  

Mutta mitenkäs ruokailu muilla suomalaisilla? Mitä syötte? pidättäydyttekö suomalaisittain potussa ja soosissa vai harrastatteko etnistä ruokailua? Ei kait sentään fish&shipsiä? Vaiko ihan rehellistä roskaruokaa?

Keittiössä pysyäksemme, Suomesta kaipaan eniten, en ruokaa, vaan keittiövarusteita: noita vipuhanoja, ne kun eivät vuoda ja ovat käytännöllisempiä. Ja sitten tietysti astiankuivauskaappeja. Ainakin minun havaintojeni mukaan monessa keittiössä tiskiallas on ikkunan alla eikä sen yläpuolella ole minkäänlaisia kaappeja, ja usein työtasojen päältäkin puuttuvat kaapit, ja siellä on tyhjää tilaa. Astiat levitetään sitten kuivamaan ihan liian pieniin räkkeihin tai työpöydälle. Omassa talossa asia on tietysti helppo korjata, mutta moni täkäläinen ei välitä tai ei tiedä paremmasta?


[Editoitu 2/5/03 by Timo]
Otsikko:
Kirjoitti: sanna77 - toukokuu 03, 2003, 03:49
Tästä tiskikaappi asiasta oli pakko kirjoittaa. Minun aussi siippani ihastui ikihyviksi tähän oivaan suomalaiseen keksintöön. Kun menemme australiaan, teemme sellaisen välittömästi uuteen kotiimme.
Muuten näistä kultturi eroista vielä - olemme nyt asuneet melkein vuoden suomessa ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Avomieheni pitää jopa suomen talvesta (??) ja mämmikin maistuu. Hänen mielestään suomalaiset ovat erittäin ystävällistä ja vieraan varaista kansaa. Poikkeuksena ovat tosin suomalaiset jotka esim. bussissa tai kaupassa puskevat vain ohi eivätkä vaivaudu sanomaan "anteeksi".
Ja sitten siitä suomalaisten puhumattomuudesta, käytyämme useissa suomalaisissa kodeissa vierailulla avomieheni kanssa hän on huomannut, että aina talon "emäntä" puhuu kovasti kielitaidosta huolimatta ja mies on taustalla hiljaisena. Ehkäpä se on ujoutta...

hyvää vapun jälkeistä elämää kaikille;)
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - toukokuu 03, 2003, 11:33
Keskustelu taalla on nakojaan kaynyt vilkkaaksi niin etten enaa meinaa pysya karryilla. Kommentoitavaa olisi ollut moneenkin esille tulleeseen asiaan, mutta juttu on jo edennyt uusille urille ja Tony, Jaaks ja kumppanit ovat suurinpiirtein sanoneet sen mita mullakin oli sanottavana! Muutama kommentti tassa nyt kuitenkin.

Ensinnakin noista hanoista ja astiakaapeista, varmaan jokainen taalla asuva suomalainen on huomannut saman asian. Meilla on keittioremontti suunnitteilla joskus lahitulevaisuudessa ja edella mainitut ovat takuulla ostoslistan karjessa. Hankimme jo uuden suihkun vipuhanalla ja huvittavaa on ollut huomata, etta suurin osa vieraistamme ei ole osannut sita kayttaa!? Nain lampotilan viilentyessa (ainakin taalla Victoriassa) paasenkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, talojen lammitykseen. Tuntuu uskomattomalta, miten monessa talossa on vain puulammitys. Mainitsikohan tastakin joku jo aiemmin, mutta tuntuu aika hullulta, etta talossa on vain yksi takka olohuoneessa ja makuuhuoneet ovat jaakylmat. Siina tapauksessa sangyssa taytyy olla sahkolammitteinen huopa tai kuumavesipullo. Kuulostaa vaan todella esihistorialliselta, mutta nain se vain on. Me hankimme viime vuonna keskuslammityksen ja se toimii kuin unelma. Taalla pohjois-Victoriassa saattaa yolampotila pudota talvella alle nollan, viime vuonna kylmin yo oli -4C ja aamulla maa valkoisena, joten kunnon lammitys on todellakin tarpeen. Yksi ero takalaisten ja suomalaisten talojen valilla on kokolattiamatot. Muistelen, etta joskus parikymmenta vuotta sitten kaikki hankkiutuivat niista eroon, varmaan allergiasyista? Taalla ne ovat osa talojen lammityssysteemia, ainakin meidan talossa saattaisi ilman kokolattiamattoja kayda huju lattialautojen rakosista... Sekin tuntuu muuten oudolta, etta ihmiset eivat ota kenkia pois sisaan tullessaan. Appivanhempieni ja monien tuttujen mielesta on outoa, ettei meille saa tulla kengat jalassa ja sisalla tupakoiminen on kiellettya.

Yhdyn Milkan kommenttiin koulutuksesta ja takalaisesta koulujarjestelmasta ja hanen kanssaan olen aiemminkin aiheesta keskustellut. Luin muuten jokin aika sitten koululaisten keskuudessa tehdysta koulupukuihin liittyvasta kyselysta ja lahes kaikki tuntuivat olevan koulupukujen kannalla. Aiemmin olen perusteluksi kuullut sen, etta kaikki ovat tasa-arvoisia samassa asussa, eika kukaan paase leveilemaan muotivaatteilla. Taman gallupin mukaan koululaiset olivat sita mielta, etta puku luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja koulujen valisissa tilaisuuksissa (urheilutapahtumissa jne.) on helppo huomata, kuka on mistakin koulusta. Olivatkohan haastatellut kenties kalliin yksityiskoulun oppilaita?? Suomessa lahes jokainen peruskoulun paattanyt hakeutuu jatko-opintoihin ja hankkii ammatin, mutta taalla on aika yleista menna suoraan tyoelamaan tai hankkia ammatti oppisopimuksella. Muistelen, ettei ammattikoulun kayneita  pidetty oikein minaan ruudinkeksijoina, mutta kylla pari-kolmevuotinen linja siella opettaa paljon, en nimittain ole koskaan Suomessa tormannyt sellaiseen tyhmyyteen kuin Australiassa. Kuuntelin mieheni keskustelua jokin aika sitten eraan tutun-tutun kanssa, joka suunnitteli reissuun lahtoa ja kyseli matkavinkkeja. Tama henkilo suunnitteli lentoa Bangkokiin ja mieheni sanoi sen olevan hyva valinta, silla sielta kasin on helppoa matkata ympari Aasiaa.(Huom. tama tapahtui ennen SARS'ia). Kuinka pitka matka Bangkokista on Aasiaan, han kysyi luullen ilmeisesti Aasiaa maaksi!!?? Kylla taytyy nostaa hattua Suomen koululaitokselle ja ilmaisille aterioille, kirjoille ja opetukselle.

Timo kyseli, mita suomalaiset syovat taalla. Meilla ei syoda fish & chipseja eika muutakaan take away-mossoa, muuta kuin jos ollaan reissussa ja ruuanlaitto on hankalaa tai mahdotonta. Mina nautin ruuanlaitosta ja kaikki ruokalajit sopii ja millekaan ei olla allergisia. Aika usein teen kaalilaatikkoa tai lihapullia ja ystaviemme mielesta ne ovat mielenkiintoisia ja eksoottisia makuelamyksia. Appivanhempieni mielesta tosin liian eksoottisia. Milka voi varmaan kommentoida tahan lisaa, hanen sukulaistensa mielesta kurkku on liian eksoottinen raaka-aine... Olen oppinut syomaan lammasta Australiassa asuessani, Suomessa sita oli yleensa tarjolla ainoastaan paasiaisena enka erityisesti pitanyt sen mausta tai tuoksusta. Aasiassa matkusteltuani tykastyin sikalaisiin ruokiin ja mausteisiin ja nyt yrttikokoelmaani kuuluukin mm. sitruunaruoho ja korianteri. Kaikki suomalaiset taalla tuntuvat valittavan painonnoususta, lieneeko siihen syyna BBQ??? Aussien paino-ongelman syita ei tarvitse etsia pitkaan, riittaa kun katsoo heidan ostoskarryihinsa marketissa. Tietysti se, etta iltaruoka on paivan paa-ateria, selittaa paljon. Katuvalojen vahyyden vuoksi ei huvita pimean tultua juurikaan lenkille lahtea niita kaloreita polttamaan. Juuri eilen tyopaikallani eras tyokaverini muuten tarjosi aamukahvilla leipomaansa kuivakakkua, ihanan kakun maun pilasi kakkuviipaleen paalle levitetty paksu voikerros!!

Viela kommentti jarjestotoimintaan liittyen. Hyva, etta kaikenlaisia klubeja ja seka hyvantekevaisyystoimintaa loytyy, mutta minua valilla arsyttavat ainaiset ovellekoputtavat rahankeraajat ja arpajaislippujen myyjat. Tyopaikallakin joutuu harva se viikko ostamaan jotain lippuja, joita tyokaverit myyvat lastensa koulun tai jonkun kerhon hyvaksi. Perjantaisin meidan kylalla on joka kadunkulmassa joku pappa myymassa jotain pinsseja jne. En ole mielestani kitsas, mutta haluan itse valita, kenelle rahani annan ja sita viestia on joskus vaikea saada lapi.

Siirran puheenvuoron seuraavalle kirjoittajalle.

Heidi ;)
Otsikko:
Kirjoitti: riaapa - toukokuu 03, 2003, 19:23
Moi Heidi!

Tuo kylmyys... Ei ehkä monellekaan tule ensimmäisenä mieleen Australiasta. Minulla oli siellä käydessäni usein kylmä, ja sain kuulla ihmetyksiä siitä kuinka jollain suomalaisella voi muka olla Australiassa kylmä, kun pitäisi kuulemma olla tottunut. Yritin selittää sikäläisille, että meillä talot on aina lämpimiä ja keskuslämmitys ulottuu joka ikiseen huoneeseen. Kylmä on vain talvella ulkona ja sitä varten on lämpimät vaatteet. Aiheutin vain epäuskoisia ilmeitä.

Kokolattiamatotkin ymmärtää, kun hipsii kylmänä aamuna kylppäriin ja jääkylmät lattialaatat kangistaa varpaat alta aikayksikön. Minulla on Australiaan matkatessani aina villasukat mukana, oli kesä tai talvi. Sopeutumalla pärjää.

Riina.

p.s. myös minun avomieheni on ihastunut ikihyviksi suomalaiseen astiankuivauskaappiin, puulattioihin ja saunaan! Mämmikin menettelee (itse en sitä suuhuni laita), mutta sinihomejuusto ei kuulemma ole tarkoitettu syötäväksi.
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 04, 2003, 07:20
Voisin aloittaa tämän aivan samoilla sanoilla kuin Riinakin.
Kylmyys, sitä ei todellakaan ensimmäisenä voisi yhdistää Australiaan, mutta isoon maahan tietysti mahtuu kaikkea. Aloitettiin vaimon kanssa silloinen reissu tukahduttavan kuumasta, 40 asteisesta Perthistä. Olihan kyseessä jo joulukuu, ja se oli juuri sitä, mitä Suomen  kolean  alkutalven jälkeen kaipasimmekin. Ostettiin vanha Falcon yhdeltä sveitsiläispariskunnalta, joka oli juuri tullut Darwinin suunnasta ja päättivät matkansa sinne Perthiin. Sitten ei muuta kun paineltiin paikalliseen retkeily tai oikeasti armeijan ylijäämäkauppaan hankkimaan vähän vällyjä. No, ajateltiin tietenkin ,ettei tällainen nuori pari tarvitsisi muuta kuin yhden yhteisen puuvillapeiton ,jos edes sitäkään, kun kerran sitä lämpöäkin piisasi, ja ihan ulkoisesti. Ensimmäisen päivän etappi oli vaivaiset pari sataa kilometriä Perthistä etelään, ja sitten sää muuttuikin todella äkisti.  Ensimmäinen yö siellä Falconin laverilla yhden puuvillapeiton alla oli todella ikimuistoinen. Yöllä lämpötila laski alle 10 c asteen ja  etelä-navan suunnasta tullut kova tuuli tuntui todella hyytävältä. Tulipahan sekin koettua kuinka paljon tuulen suunnan muutos saattaa Australiassa muuttaa lämpötilaa ja niin lyhyessä ajassa. Toinen paikka, missä koimme vastaavia vilunväristyksiä, oli Australian Alpeilla. Omeossa yövyttäessä eivät auttaneet edes ne ensimmäisen yön jälkeen ostetut lisätäkitkään. Vaikka oli jo tammikuu, niin automme ikkunat olivat yön aikana menneet jäiseen huurteeseen, ja taas piti skrapata:mad::mad:. Pohjoisempi Australia olikin sitten huomattavasti helpompi näiden öiden suhteen, mitä nyt välillä olikin läkähdyttävän kuuma ja kostea, mutta siitähän emme valita. :):)

Eli, kun lähdette reissuun, niin muistakaa ottaa riittävästi lämpimiä vaatteita mukaan varsinkin jos menette Australian eteläosiin , vaikka olisi kyseessä paikallinen kesä. Nimimerkillä kylmänkin Australiassa kokenut.

:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - toukokuu 04, 2003, 20:20
Moe!

Tonylle tiedoksi, että Eino "Toppari" Nyström on tuttu ja ihan hyvässa voinnissa oli ainakin eilen, kun häntä viimeksi eräillä syntymäpäiväkutsuilla tapasin. Hänen vaimonsa Ellen on muuten jotain kaukaista sukua minulle. Pitääpä ensi kerralla kohdatessa viedä terveisesi perille.

Alvar Aaltoa ei muuten kannata sadatella Canberran liikenneympyröistä. Eliel Saarista ehkä hieman, sillä Elielhän se oli, joka tuli toiseksi vuonna 1911 julistetussa Australian pääkaupungin suunnittelukilpailussa. Ympyröitä oli joka tapauksessa enemmän sen voittaneen arkkitehdin Walter Burley-Griffinin suunnitelmassa. Elielin kädenjälkeä näkee mielestäni uudempien kaupunginosien suunnittelussa, joissa tiet kulkevat "poronsarvimaisesti" maaston muotoja mukaellen.

Sitä mainitsemaasi Canberran Suomi-Klubia ei enää ole. Klubitoiminta lakkautettiin kannattamattomana toukokuussa 1998, eli siis tehtiin konkurssi. Pesänhoitajat yrittivät myydä klubirakennusta koko loppuvuoden. Lopulta sen ostivat kiinalaiset perustaakseen oman Mandariini-klubin. Kauppahinta oli niin alhainen, ettei saadulla rahalla katettu velkoja, eli suomalaisille ei jäänyt mitään jaettavaa. Viikko sen jälkeen, kun kaupat oli tehty, klubirakennus paloi poroksi tuhopoltossa. Polttajaa ei ole koskaan saatu kiinni, mutta yleisesti epäillään kiinalaisten tilanneen "serkkupojan Shanghaista" polttamaan vanhaksi käyneen ja joka tapauksessa remonttia vaatineen rakennuksen pois haitoilta. Vakuutusyhtiö joutui pitkällisen taistelun jälkeen maksamaan kiinalaisille talon vakuutusarvon. Tilalle on noussut uusi ehompi klubirakennus, mutta se on seisonut valmistumisensa jälkeen tyhjillään. Syyksi tähän uuden klubin avaamattomuuteen arvellaan olevan sen, ettei mikään vakuutusyhtiö suostu antamaan uusille omistajille vakuutusta toimintaan.

Meidän canberransuomalaisten Klubin tilalle perustama Canberran Suomi-Seura toimii aktiivisesti. Tilaisuuksia järjestetään noin kerran kuukaudessa useimmiten toisilta etnisiltä klubeilta vuokratuissa tiloissa. Tietoja tämän seuran toiminnasta löytyy täällä Dundernewsissäkin saatavilla olevasta Uutukainen-tiedotuslehdestä, jonka minä kyhään kasaan 4-6 kertaa vuodessa. Lisäksi olen tällä hetkellä Canberran Suomi-Seuran varapuheenjohtaja, eli järjestöelämässä tiukasti mukana. Monien varsinaisten klubienkin jäsen olen, mutta ainoastaan klubien pitämien ravintoloiden asiakkaana. Aika harvoin niissä tulee kuitenkin käytyä. Useimmiten tulee käytyä syömässä joitain etnisiä ruokia, etenkin intialaisia muitakaan aasialaisia unohtamatta. Kiinalaista ruokaa kuitenkin harvemmin, sillä mielestäni esimerkiksi Suomen kiinalaiset ravintolat ovat paljon parempia ja monipuolisempia kuin täkäläiset. Kärjistetysti voisi väittää, että Australian kiinalaiset ravintolat tarjoavat neljää eri lihaa neljällä eri kastikevaihtoehdolla, joista jokainen on rasvainen ja ainoana vihanneksena sipuli.


Ruokakeskusteluun(kin) kantaa ottaa

Jouni
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: fogs - toukokuu 04, 2003, 22:08
No tulipa tutun tuntuista tekstiä noista erilaisuuksista...
Suomessa ei ole tullut neljään vuoteen käytyä mutta veikkanpa että jos menisin niin kauppaan en uskaltaisi mennä, varmasti nolaisin itseni kassajonossa odotellen että josko kassaneiti pakkaisi minun kamppeeni, saatika että muistaisin ostaa muovikassit (em. esimerkit tapahtuivat jo kun Lontoosta palasin Suomeen).

Se että kenkiä ei meillä kotona sisällä käytetä on aussien mielestä hyvin outoa, makaronilaatikkoa katselevat siihen tyyliin että nyt se emäntä on seonnut, kaalisopasta puhumattakaan. Meillä minä laitan suomalaista ruokaa parin viikon välein, lähinnä koska se on yllättävän edullista ja meillä sekä muksut että ukko siitä tykkäävät.

Suomesta tekee muutamia asioita mieli, tietenkin ne salmiakit jne mutta eniten kaipaan Suomen vettä, hanasta siis juotavaksi, on nimittäin kymmenen kertaa paremman makuista kuin aussivesi...ainakin minun mielestä. Myöskin juustohöylän sai sisko lähettää minulle joululahjaksi, harvempi vempele täällä, ja maksaa tuhottomasti jos hyvää laatua haluat.

Minun perhettä kävi täällä kuukausi sitten ekaa kertaa sen jälkeen kun olen Suomesta lähtenyt -99 ja hyvin huomasin miten sitä on aussielämään sopeutunut. Enpäs muista milloin viimeksi olisin nähnyt ihmisen kävelevän valkoiset urheilusukat jalassa ja sandaalit siihen päälle. Tai että kännykkä roikkuisi vyötäröllä, täällä se kun tuntuu monilla olevan taskussa tai käsilaukussa piilossa. Kelloon tuijottaminen on myöskin mielestäni suuri ero, aussi kun sopii treffit "lunch time" niin eipä sitä sen enempiä suunnitella, tulee kun tulee, varsinkin jos on BBQ kyseessä, Suomessa tullaan ja mennään minuutin tarkkuudella ja huolehditaan että onko jotain sattunut kun on toinen kymmenen minuuttia myöhässä. Onkos kukaan muu huomannut miten rennompaa elämän laatu, stressinkin iskiessä, on?

Sain käteeni suomalaisen naistenlehden ja muoti on niin erilaista, täällä tuntuu että mitä enemmän on casual ulkonäkö (ei nyt silti tartte seinästä repäistyltä näyttää) ja vaatetus niin sitä paremmin sovit joukkoon. Kymmentä kerrosta pakkelia ei täällä pistetä naamaan kuin usein, varsinkin nuoret naiset, Suomessa laittavat. Päinvastoin, jos on liian ylipukeutunut ja meikattu niin erotut joukosta kuin neon valo yöaikaan.

Astiakaappia kaipaan ja joku päivä sen vielä hommaan. Kaikki myöskin naureskelee että mitäs jos Suomen kylmyydestä tulet voit edes valittaa miten kylmä on täällä. Ainoa kylmyyden suhteen mitä valitan on että minun KOTI ei saa olla kylmä. Maksan mielummin siitä enemmän ettei tartte vällyjen kanssa vessaan kömpiä yöllä, ei nyt hirveen lämmin talo mutta lämpimämpi kuin moni aussikoti. Ulkona saa olla niin kylmä kuin on mutta aamulla ei ole kiva nousta sängystä jos talon sisällä on alle kymmenen astetta.

No tulihan tuota....puheenvuoro seuraavalle. Hei muuten tuosta seuratoiminnasta, länsiausseissa ei taida olla sitten minkäänlaista toimintaa----??
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 05, 2003, 08:06
Kiitos Jouni tiedosta. Olipa mukava kuulla, että Toppari on vielä voimissaan. Jos hän ei meitä "jostain" syystä muista, niin Ellen kyllä ainakin. Kiitäppä häntä meidän puolesta  maanmainioista lihapullista.
No niinpä niin, Elielhän se oli eikä Alvari. Enpä vaan tiedä, mistä on jäänyt mieleen, että Alvarilla olisi ollut jotakin tekemistä Canberran kanssa, mutta sadatteluja ei kyllä kannata vetää takaisin, onhan tämä eräiden suomalaisten taholta lähes puolijumalan asemaan kohotettu arkkitehti, saanut aika kyseenalaista jälkeä aikaan Helsinginkin katukuvassa. Ei tarvitse kuin katsoa Kauppatorin suuntaan mereltä päin, niin huomaa kyllä mikä talo ei kuulu joukkoon. Se hirvittävä marmorista tehty sokeripalan mallinen Enson (tai mikä se nykyään onkaan) pääkonttori, ja vielä kun tietää minkälainen upea punatiilistä rakennettu, alueen muihin rakennuksiin tyylillisesti sopiva, linnamainen Höjerin-talo siinä aikanaan oli. Finlandia-talosta ja sen fiaskoksi osoittaunneista käyristyneistä italialaisista marmorilevyistä puhumattakaan. Säynätsalon kunnantalon sisäpihalta pitää lumi kuljettaa pois valtuustosalin kautta. Jyväskylän yliopiston rakennuksien ovet turpoavat kiinni, koska ovien yläpuolilla ei ole minkäänlaisia katoksia. Ja kaikki nämä sekä lukuisat muut tapaukset ovat muka niin arvokkaita kulttuurihistoriallisia kohteita, että mitään ei saa mennä tekemään toisin. Ne muutama vuosi sitten vaihdetut Finlandia-talon uudet marmorilevytkin ovat jo alkaneet käyristyä. Verorahoja palaa surutta. Dynamiittiä peliin sanon minä. Ja joku vielä kutsuu Alvarin tyylisuuntaa funktionalismiksi. Enpä kyllä ymmärrä mitä funktionaalista niissä on. Jakkarankin funktio on ilmeisesti se, että se kaatuu helposti, sillä kuinkahan moni suomalainen on satuttanut itsensä kaaduttuaan Alvarin kiikkerällä kolmijalkaisella jakkaralla. Eliel sentään oli mies paikallaan. Geseliuksen ja Lindgrenin kanssa suunnittelemat kansallisromanttiset rakennukset ovat Helsingin todellisia helmiä. Näillä jutuilla ei sitten todellakaan ole mitään tekemistä ELÄMÄN Australiassa kanssa, mutta tulipahan kirjoitettua.

Nyt, kun on ollut puhetta näistä kokolattiamatoista ja sisällä kengät jalassa kävelemisestä, niin sama tyylihän on myöskin jenkkilässä. Siellä ainakin tullaan aina suoraan olohuoneeseen, ja mikä minua ihmetytti, niin talot ovat rakennettu samalla tavalla niin etelän Los Angelelesissa kuin pohjoisen Minnesotassa, jossa sentään talvi on kova ja kurakeliaikojakin on. Yritänkin muistella australialaista talon pohjaratkaisua, astutaanko siellä sisään suoraan olohuoneen kokolattiamatolle? Ainakin tapaamani suomalaiset ovat rakentaneet taloihinsa järkisyistä edes jonkinlaisen eteisen.

Vai ei se vipuhana vieläkään ole yleistynyt Australiassa. Taitaapa vieläkin pitää paikkansa se kuulemani ja jo aiemmin mainitsemani "kaksi kättä ja siksi kaksi hanaa"-teoria.

Heidi kertoi noista hyvänteväisyysjärjestöjen rasittavista keräyksistä, joihin ei voi olla törmäämättä. Tapahtuuko tätä terroria myöskin puhelimen kautta, kuten Suomessa. Itse en enää vastaa kännykkään tai lankapuhelimeen, jos ruutuun ei tule soittajan numeroa, ja näin tekevät myös useimmat tuttuni. Enpä enää jaksa vastailla kaikkiin hyvänteväisyysjärjestöjen rahankeräyksiin, joita minulle yrittäjänä tulee aivan tolkuttomasti.En myöskään halua kuunnella lehtimyyjien jankuttavia tarjouksia. Tosin lehtimyyjille voi aina sanoa, että olemme lähdössä pidemmälle ulkomaanmatkalle ja olen irtisanomassa vanhatkin lehtitilaukset, joten uusiakaan en halua. Se tepsii aina.

  :)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Milka - toukokuu 05, 2003, 10:23
Mina olen kylla tehnyt itseasiassa painvastaisia havaintoja pukeutumisesta ja naisten meikkaamisesta kuin Fogs.  Ensimmainen asia joka minun piti tanne muutettua tehda oli ostaa musta jakkupuku ja korkkarit ja alkaa laittamaan hiuksia ja meikkia naamaan enemman kuin Suomessa olin tottunut. Minun tyopaikalleni vaikka kuinka onkin nuorekas IT alan firma ei ole asiaa casual lookissa muuta kuin perjantaisin ja silloinkin vallitsee ns. smart casual, joka mielestani vastaa Suomen  virallista pukeutumiskulttuuria. Miehilla on toimistotoissa erittain usein valkea tai vaaleansininen kauluspaita ja tummapuku, eika kravattia sovi unohtaa kuin ehka perjantaisin. Ehkapa asuinpaikkakuntakin vaikuttaa pukeutumiskulttuuriin. Oletteko muuten huomanneet takalaisten naisten kynsia? En ole Suomessa kuullut kenellakaan olevan pitkia rakennekynsia, mutta Melbournessa ainakin nayttaa joka toisella vastaantulevalla naisella olevan sellaiset.  Pitaa varmaan alkaa itsekin miettimaan moisten hankintaa. Auttavathan ne ainakin selan raapimisessa...

Ruokakeskustelun jatkoksi minulla olisi montakin tarinaa, kuten ettei mieheni perhe juurikaan syo mitaan mita me syomme. Kurkku, munakoiso, oliivit, paprika ovat hyvia esimerkkeja ?liian? eksoottisista vihanneksista. No eipahan onneksi minunkaan tarvitse selitella miksen syo possua. Ajanpuutteen vuoksi sorrumme valitettavasti aika usein pikaruokaan. Pizza ja fish & chipsit menee alas hyvalla ruokahalulla. Suomalaisista ruoista teen enimmakseen janssonin kiusausta ja lihapullia (Nekin itseasiassa taitavat olla ruotsalaista alkuperaa.) Syomme taalla huomattavasti useammin ulkona kuin Suomessa. ?Kaksimielisena? ihmisena tarkoitin molempia asioita, eli syomista ravintolassa ja myoskin syomista ulkona eli omalla patiolla.:XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: Andreasyan - toukokuu 05, 2003, 13:43
Vaatetuksesta puheenollen, meni minultakin plasmat sekaisin lukiessani hoitajille asetettuja "univormu" säädöksiä...nimittäin, siellä hoitajan kuuluu pukeutua navy-siniseen pohjepituiseen hameeseen, valkoiseen kauluspaitaan ja sinisiin varpaat peittäviin nahkakenkiin:o:o:o Että jos olette nähneet leffan yksi lensi yli käenpesän, niin minä vissiin olen niissä tamineissa "flaitilla" oleva lentoemo. Täällä kun on totunut pukeutumaan huomattavasti vapaammin omiin siviileihin ja valkoiseen nuttuun. Voi siis olla totuttelemista tässä asiassa...voi voi voi...
Jos teillä on havaintoja vähemmän virallisesta hoitsumuodista sairaalan catwalkeilla niin ilmoittakaa siitä minulle jotta voi pitää toivon kynttilän palamassa...navyblue ei näes pue minua ollenkaan;)
Anne
ps. vaatetusnormi on luettavissa Nurse Worldwiden infolehtisestä.
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - toukokuu 05, 2003, 14:18
Pukeutumisen suhteen minun kokemukseni ovat taysin painvastaisia kuin Milkan, mika tietysti johtuu siita, etta mina asun landella ja Milka cityssa. Taalla maanviljelijat tulevat suoraan pellolta meidan kylalle ja laheiseen kaupunkiin asioita hoitelemaan sellaisina kuin ovat, eika kukaan katso peraan. Poimintakauden aikana pubit ovat taynna likaisia, hikisia ja rahjaisiin vaatteisiin pukeutuneita poimijoita ja se ei ketaan haittaa, vahiten heita itseaan. Tiedan, koska olin siina tilanteessa aikoinaan itsekin: kun on paivan rehkinyt paahtavassa kuumuudessa sinne oluelle on paastava heti!! Katukuvassa minua hairitsevat rehellisia duunareita enemman lihavat naiset kuviollisissa vartalonmyotaisissa trikoissaan, mikaan muu kun ei kai paalle mahdu. Tama on kammottavaa katseltavaa, mutta ei kai sita voi mitaan menna sanomaankaan ja yrittaa vaan pitaa naamansa peruslukemilla?? Jos suomalaista verkkarikansaa aina kritisoidaankin niin kylla nama trikooleidit heidat aina tyylittomyydellaan paihittavat...

Omalla tyopaikallani insinooritoimistossa meilla ei ole mitaan sen kummempia pukeutumissaantoja, mutta farkuissa en kuitenkaan toihin menisi vaan aina on paalla hame tai suorat housut ja jakku tai joku siisti pusero. Meikkia en kayta sen enempaa tai vahempaa kuin ennenkaan ja rakennekynsien hankintaa en ole suunnitellut. Milkan ehdottama kayttotarkoitus niille kylla kuulostaa ihan houkuttelevalta, mutta kaytannon elamassa ne tuskin kauaa kestaisivat!! Nyt pitaa palata ruokatunnilta takaisin kyseiseen toimistoon, palaan asiaan myohemmin ottaen kantaa muihin em. kommentteihin.

Heidi :o
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - toukokuu 05, 2003, 18:18
Kokolattiamattoihin palatakseni taalla ei taloissa ole samanlaisia eteisia tai tuulikaappeja niin kuin Suomessa, ellei sitten joissain upouusissa taloissa, joten yleensa ulkoa siis astutaan suoraan kokolattiamatolle. Meidan talossamme on kylla ns. eteisaula (kokolattiamatollinen sekin), mutta emme itse asiassa kayta etuovea juuri ollenkaan vaan takaovea, joka avautuu keittioon. Useissa taloissa astutaan siis ulko-ovesta suoraan olohuoneeseen, niin kuin Tony mainitsi jenkeissakin olevan. Uusissa taloissa taalla on kylla ovia vaikka muille jakaa: paaovi, ovi takapihalle, pesutuvan (laundry) ovi ja ovi autotalliin. Onhan se hyva, jos vaikka tulipalo syttyy, niin paasee akkia pihalle. Eli ei kenkien pois ottaminenkaan tapahdu luonnollisesti, kun ei ole paikkaa mihin ne laittaa. Sama on takkinaulakkojen suhteenkin, niita ei useissa taloissa nae, mutta eipa taalla takkejakaan tarvitse montaa kuukautta vuodessa kayttaa ja pohjoisessa ei ollenkaan.

Hyvantekevaisyysjarjestoihin ja lehtimyyjin palatakseni mina en ainakaan ole joutunut puhelinmyyjien pommituksen kohteeksi kotona, enemman Suomessa muistelin tallaista tapahtuvan. Toissa joudun niitten kanssa enemman tekemisiin ja olen oppinut vahitellen paasemaan niista eroon valehtelemalla syyllisyytta tuntematta tai vain sanomalla, ettei kiinnosta. Jollain konstilla on jokaisen itsensa elatettava ja ehka joku jopa nauttii tyostaan telemarkkinoijana??

Onko musta nyt tullut joku nortti, jolla ei ole muuta elamaa kuin internetissa, silta alkaa tuntua tanne joka ilta ja jopa ruokatunnilla kirjoitellessa???

Heidi :??

PS. Uskokaa tai alkaa, mutta taalla meilla pain nakee ihmisia kavelemassa paljasjaloin kadulla, jopa talvella. Tama lisayksena aikaisempaan vaatetuskeskusteluun.
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 05, 2003, 21:00
Ompas kiva aihe!!!!  :coolh
Taitaa mennä kaikki vanhat, ja uudet ennätykset rikki.
Pitää oikein kiittää kaikkia noin valtavan ahkerasta työstä :XXXX
Itse tänne v77 muuttaneena voin antaa vain oman kuvani asiasta.
Olen käynyt koulua molemmissa maissa(Ala/Yläasteella ymym)
Jatkokoulut täällä.
Olin 12v kun muutimme tänne, ja ensimmäisen kulttuurieron huomasin kouluportista astuessani.
Suomessa pukeutumiseen tottuneena tuli shokki, kaikilla samat vällyt niskassa !!!:o
Mutta jälkeenpäin selvisi syy siihenkin, tasaarvoa ei kuitenkaan saanut aikaiseksi sekään asia.
Samat vaatteet oli kyllä, mutta kun samat vaatteet oli kolmatta vuotta niskassa, näytti se surkealta.
Koulussa meni konseptit sekaisin heti, Suomalaiseen systeemiin tottunut ei meinannut ekana vuonna saada mitään irti opintiestä.:??
Toisena vuonna se jo luisti, mutta kulttuuriarvot jäi kylläkin sinne Suomen kouluun.
Rotuerottelu oli tosi julmaa, ja syrjintään jouduin itsekkin ottamaan osaa(vastaan).
Siitä on varmaan kasvanut itselle se periksiantamaton luonne toisia puolustaessa.
Mutta en ole kuitenkaan nähnyt ikinä niin pahansuopaista rasismia, kuin jousuin Suomessa asuessani todistamaan.
Täällä se on iskostunut peruskiveen pelkästään suurien massojen muuttoaikojen johdosta, mutta nykyään se on kylläkin kohdistettuna yksilöllisille kansaryhmille.
Ja se johtuu lähinnä Uskonnollisista syistä, tai rikollisesta taustasta, joka toistuu vain kyseisissä ryhmissä.
Suomessa huomasin tuon Rasismin menevän läpi kaikesta, joka poikkesi vain sukupolvia kestäneestä perinteisestä kaavasta.
Eli Helsinkiä lukuunottamatta, sain jopa itsekkin joskus kärsiä ulkomaalaisen asemasta(aika ironista).
Se siitä asiasta.

Aussikulttuuri vastaan Suomisellainen

Taitaa olla aika huono vertailukohta?????

Ajatelkaas rakkaat luppakorvat :XXXX

Maa joka on löytynyt n;200v sitten, Rikollisten kaatopaikka ensimmäiset 130v, loput ajasta Monikansallinen sekametelisoppa.

Toinen vajaat 1000v omaa historiaa, vaikkakin välillä leasingvuokralla joko Sveamammalle, tai Igorsedälle.
Kuitenkaan ei ole saatu sisäsiittoista kansaamme polvilleen toisilla kansanryhmillä, ja ei PERsKELE ikinä saarakkaa tottajumalauta:D

Mutta kumminkin on molemmissa maissa ehdottomasti, ja ylitsepääsemättömästi parhaat puolensa, ja se tekee niistä niin ihanat paikat etten ikinä vaihtais.

Lapin kulta/VB
Hesburger/1 with the lot
pipo/kaljapullocooler
Kikka/Kylie
Poronkäristys/Moreton Bay Bugs
Turun vihree/Vegemite YÄK
keskiyön aurinko/Who gives a shite! Summer 365 day a year
Maammelaulu/Waltzing Matilda
Matti&teppo/sandman&silly prick with no hair.
Ja kaikki muu mitä en syysmasennuksesta toipuneena muista :cool:

Niinkuin luin tuolla sivuilla parista sarakkeesta, erot löytyy ihmisen omasta sydämmestä, ja niitä on paljon täälläkin.

Seuratoiminnasta täällä en sen kummemmin kommentoi, se on yhtä vilkasta kuin suomessakin, Ja ne jotka eivät usko, menkää ja etsikää suomen seura&liittotiedot esille.
Ja samalla voitte hakea ylös kaikki eri kansanryhmiä edustavat seurat&klubit.
NUMERO 1 on muistaakseni SUOMISEURA :??

Ihmisten aktiivisuus seuratoiminnassa oli Tonyn kysymys?

Ne jotka asiaansa uskoo, pysyvät mukana. Ja ne otka eivät, narisevat ja valittavat.
Mutta kumpikaan ei eroa ja mene esim;toiseen seuraan tai ota jotain uutta harrastusta, kivempi että on ying ja yang saman katon alla:coolh
Onhan minullakin taskun pohjalla seurajäsennyyksiä vaikka toisille jakaa, satun uskomaan vapaaehtoiseen työhön, ja ihmisille sen kautta ilon tuomiseen.

Toiset taas eivät sitä tee, ja heillä onkin sitten muita kiinnostuksen kohteita elämässään.
Eli ihan samaa sisältöä molemmissa maissa, tai kaikissa maissa.

Matkailu Suomessa vastaan Australiassa.

Suomen matkailu on kiinteästi sidonnainen kausiin, eli niinkuin Australiankin.

Seuraavaksi tulee vain päättää mitä haluaa nähdä, sitten päättää mihin aikaan vuodesta menet mihinkin alueelle missäkin maassa.
Mutta en aio mennä yksityiskohtiin tällä saralla, siitä pitää jonkun aloittaa uuden aiheen.

Jos katsotaan seuraavaksi vaikka Aussien (suomalaisten)vieraanvaraisuutta.
Meillä täällä on kylläkin ollut tapana auttaa kaikkia ihmisiä mahdollisuuksien rajoissa, mutta rajat löytyy usein.
Olen kuullut ja itsekkin kokenut niinsanottujen matkailijoiden (loiseläjien) tempauksista.
Mennään puolipakolla (kun kaverit sano et te ootte kivoja,) ja vallataan talo.
Ja valitettavasti se pieni prosenttiryhmä on pilannut monen, jälkeen matkalla olleen mahdollisuuden nauttia vieraanvaraisuudesta.

Eli sanon heti alkuun yhden neuvon maailmanmatkaajille, kun saavutte jonkun kotiin vieraaksi,(heidän kutsusta) koputtakaa oveen kopalla VB;tä ja pyyhkikää keittiön pöytä ruokakasseilla.

Tämän neuvon olen antanut kaikille matkaajille, joita olen suositellut ystävilleni ympäri maata.
Se on pieni hinta siitä mitä he tekevät sinun hyväksesi, kuljettaa paikoissa omalla ajallaan, antaa katon pääsi päälle, syöttää omassa talossaan, jaksaa katsella teitä, ja myös usein pesee pyykit.

minun pitää heti perään heittää kiitokset kaikille niille vaimoille, jotka ovat tietämättään joutuneet isännän vieraanvaraisuuden lunastaan. (Rakaaaaas!!! tules kattoon ketä löysin klubilta)

:XXXX:XXXX

Työ !
Olenko väärässä, jos sanon että Australiassa ei suomalainen pärjää, jos ei hyppää heti pois vanhasta totutusta.

Meikäläisen ammattikunnassa (Rakennusala) ei pärjää jos ensimmäiseksi alkaa miettiin, missä on taukotupa.

Työtahti on kova, ja siitä ei tingitä.
Jos olet töissä ja saat siitä palkan, teet sen eteen myös töitä.

Olen päivittäin tekemisissä tilanteissa, jossa tuottamaton yksilö siirretään toiselle(pienelle) työmaalle, josta hän saa lähdöt heti oivallisen tilanteen tullen.
Siinä ei katsota sukujuuria, eikä kansallisuuksia.

Pubikulttuuri.
Vuosikymmenten ajan se on toiminut palkanmaksu, työvoima, uutis, kulttuuritoimistona.

Tänä päivänäkin tulee usein joku outo kysymään, löytisikö mahdollisesti töitä? kun kaverit on kertonut että sieltä löydät siihen aikaan päivästä, viikosta sen ja sen näköisen kaverin, Kysy siltä.

GSM vallankumouksen jälkeen, se on lievästi vaihtunut, (tule sinne ja sinne baariin näyttämään naamasi niin katsotaan) tyyliseen toimintaan :XXXX

Tai sitten joku kysyy kaverinsa perään, sieltä löytää aina jonkun, joka on nähnyt siellä ja siellä pubissa sen kaverin tai muun.

Nyt alkaa meneen sivuraiteille jutut, jatkakaa te muut välillä.

Ja haukkukaa nyt ihmeessä edes vähän, :P:P:P:P

[Editoitu 5/5/03 by raivo]
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 05, 2003, 21:52
Pieni lisäys    :coolh

´Tony !!!!
Kerroit asuneesi Mermaid Beachillä Coconut Grove caravan parkissa v84 ?

Asuin isäni kanssa siellä v81 viikon, kun muutimme Gold coastille, ja saimme vuokrakämpän perhettä varten.

Sittemmin v93 olin mukana kun se paikka purettiin, ja siihen tehtiin sellainen pieni lomakylä(300 unittia).
Pakko sanoa, että ei tullut haikea olo kun puskutraktorit sen sileäksi silitti ;)

Ja sitten puhuit törmänneesi Lone star tavernassa suomalaiseen, Rami Puntanen vai Olli Issakka ?

He olivat ainakin siellä pysyviä huonekaluja :XXXX

Canberrasta tutuksi on myös meikäläiselle tullut Toppari, asuimme heidän taloa v85 heidän ollessa suomessa.
Ellenin hermoja ihmettelen vielä tänäkin päivänä :D:D:D

Eikka kun otti suomiklubilla pari (kymmentä) midiä, ja päätti alkaa laulamaan, siinä oli perhekristallit vaarassa jopa naapureillakin :XXXX:XXXX


Heh heh :coolh

Pirun pieni on tää Tellus


PS: Ruotsi/Suomi ironiaa: Nokia tarjosi Ericcsonille matkapuhelinyksikköänsä v91, vastaus oli: emme tarvitse tuollaista nyrkkipajaa mennäksemme konkurssiin :D

Meneppäs jollekkin avo Saabin omistajalle selostaan että "teidän autonne on tehty suomessa"
Tai Porshe Boxterin omistajalle, "ei tämä auto ole ollenkaan saksalaista laatutuotetta"

Kulttuuria kerrakseen ??

[Editoitu 5/5/03 by raivo]
Otsikko:
Kirjoitti: Timo - toukokuu 05, 2003, 23:34
Puolisoni muuten kyselee vähintään kerran päivässä, miten se nettikeskustelu siellä etenee ja minä tietysti referoin ja me pohdimme asioita keskenämmekin jo.  Oli onpa todella antoisa keskustelu.

Kiinalaisena hän on täkäläisestä kiinalaisesta ruuasta jokseenkin samaa mieltä kuin Jouni ja lisää, että parasta saa kun kokkaa itse. Tosin minä syön ja kokkaan mieluummin intialaista tai jotain ihan omaa sovellusta. Sekä Suomessa että täällä kiinalaisnen ruoka on yritetty sopetuttaa paikallisiin oloihin, ja täällä ei kait sitten ole onnistuttu kovin hyvin. Lisäksi pitää muistaa, että kiinalainen ruoka on vain yleisnimitys. Kiinalaisiahan on muuallakin kuin Kiinassa. Singaporelainen, burmalainen, hongkongilainen ja taiwaninkiinalainen ruoka poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon.

Anderesyan kyseli noista hoitsun uniformuista. Rouva on täkäläisessä yleisessä sairaalassa töissä ja kertoi, että hoitajilla tosiaankin on määräys pukeutua laivastonsiniseen ja valkoiseen. Paidan on oltava valkoinen kauluspaita, mutta laivastonsininen voi olla myös housut, ei ole pakko käyttää hametta, jopa shortseja näkyy joillain, mutta sinisiä. Ei kuulemma ole niin hirveän tarkkaa värisävyistä. Jos et sinisestä pidä, sävytä vähän mustaan päin. Vaatteet pitää kuitenkin itse hankkia haluamastaan paikasta ja paitaan pitää painattaa sairaalan logo. Teho-osastohoitsut kuulemma pukeutuvat punaiseen paitaan ja siniseen (ei navy) housuihin. Täällä pukeudutaan sairaalassakin perjantaisin löysemmin eli värikkäisiin havajinpaitoihin... Sama homma toimistoissa, kaupan henkilökunnalla.  

Havaintojeni mukaan täällä myös työssä, esim. asiakaspalvelutehtävissä, pukeudutaan hyvin rennosti, ja vapaalla vielä rennommin. Nuoretkin naiset kulkevat ilman näkyvää meikkausta, ja eivätpä nuoretkaan naiset tunnu täällä ottavan kovin suurta stressiä ylipainostaan. Sitähän monella täällä tosiaankin on, kuten aiemmin todettiin. Kaikki hennot ja sirot naiset näyttävän olevan aasialaisia.

Kylmyydestä. Mullakin oli jo Singaporessa uskottavuus mennä kun kaverit näkivät minut naama sinisenä hytisemässä +20 asteen lämmössä ja yritin selittää harrastaneeni Suomessa avantouintia. Puolustaudun sanomalla, että jouduin käyttämään Suomessa ollessani kylmänsietokiintiöni viimeistä pisaraa myöten ja nyt se on loppu. Ja tosi on, enemmän kärsin kylmästä kuin kuumasta täällä pohjoisessa Queenslandissa. Ja on kyllä varustauduttu lämpöpatterein ja ekstrahuovin kun kohta yölämpö alkaa olemaan selvästi alle tuon +20:n :D  Ja kyllähän täälläkin pitää olla kevyehkö palttoo mukana jos menee elokuviin tai konserttiin tai sisäravintolaan. Myös pidempiin ostoskierroksiin pitää varautua pukeutumalla lämpimästi. Nimittäin sisätilat ovat täälläkin, niin kuin monissa muissa lämpimissä maissa, mielestäni aivan kohtuuttomasti viilennetty koneellisesti. Ainakin minulla menee nenä ja korvat tukkoon ja pistää hytisemään. Kotonakin on tietysti koneellinen viilennys, mutta yritämme välttää sen käyttöä terveyssyistä. Kattopropellit sentään pyörivät.

Me muuten vierailemme aussikodeissa aika usein, ei useinkaan sisällä, mutta melkein. Luemme viikonloppuisin lehdestä ilmoituksia autotallimyynneistä (garage sale) ja käymme muutamassa paikassa. Yhdistämme näin sekä huvin että hyödyn. Vasta perustettuun kotiin löytyy tarpeellista tavaraa, tulee tutustuttua ainakin pinnallisesti muihin paikkakuntalaisiin kun aina vaihdetaan talonväen kanssa vähintään muutama sana. Ja siinä voi tarkkailla miten muut asuvat ja elävät. Pois heitettävät tavarathan kertovat paljon omistajastaan. Näkeehän sitä monissa paikoisaa myös sisälle ja voi vertailla eri tyyppisiä taloja. Me asumme tällä hetkellä yksikerroksisessa laatikkotalossa, vaikka olemme ihastuneet noihin pylväiden päälle rakennettuihin high set -taloihin (high queenslander), joita osa alueen vanhemmista taloista on. Niissähän noustaan tietysti portaita varsinaisiin asuintiloihin. Alimmassa kerroksessa on autotalli ja varastotilaa, sellaista tilaa, jonka saa helpolla tyhjäksi jos tulva yllättää. Sehän kuulemma oli noiden haisetterien alkeperäinen idea.


Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 06, 2003, 11:31
Milka,

En oikeastaan tarkoittanut varsinaista ?jarjestotoimintaa? vaan kuten Timo totesi se on lahinna ?kanta-asiakaskortin? hankintaa.  Tietysti jotkut osallistuvat varsinaisesti Klubin toimintaan eri komiteoissa, mutta suurin osa liittyy vain saadakseen halpaa ruokaa ja halpoja drinkkeja.

Ruoanlaitosta;
vaikka olenkin nk ruoanlaiton ammattilainen, niin silti laitan ruoan kotona vahintaan 5 paivaa viikossa.  Ne loput kaksi yleensa syodaan toissa tai muuten ulkona.
Australia on ruoanlaiton ?Mekka?.  Lahes kaikki raaka-aineet mita vain kuvitella saattaa on saatavilla ympari vuoden ja tuoreena.  Meilla syodaan kotona kaikkien mahdollisten eri maiden keittioiden ruokia.  Mika nyt milloinkin sattuu maistumaan, myos aika paljon perinteisia Suomalaisia ruokia kuten erilaisia keittoja talvi aikaan, pyttipannuja, lihapullia ja varsinkin partnerini (Kiwi) ja lasten yksi mieluisimpia makaroonilaattikkoa. Yksi  mielenkiintoisempia asioita ?Aussi? keittiossa  on ?east meets west? eli yhdistelmat idan (lahinna aasian) ja lannen (lahinna euroopan) keittioiden valilla.

Keittiovarusteita taalta saa aivan yhta hyvin kuin Suomessakin, tosin taytyy tietaa mista ne loytaa.  Ainakin Brisbanessa on muutama keittioalan tukkuliike joista loytyy juustohoylia, Iittalan juomalaseja ja Hackmanin veitsia ja haarukoita.  Nama kaupat ovat auki myos normaalille yleisolle.

Miksi pitaisi olla tiskikaappi?  Sita vartenhan on astianpesukone.  Vipuhanojakin taalla saa.  Ainakin Bunnings Brisbanessa myy Oras ja Enware merkkisia.

Talon lammitykseen meilla on ?reverse cycle? ilmastointi, joka siis kesalla viilentaa ja talvella lammittaa.  Aikaisemmin oli vain ne seinanlapi asennetut, jotka piti melkoista metelia, mutta nyt asennettiin split system, missa kone on ulkona ja vain puhalluslaite talon sisalla.   On muuten jopa paljon halvempi kuin perinteiset oljy taytteiset patterit ja ajastimen kanssa lammitys menee aamulla paalle tuntia ennenkuin heraat.
Lattioina on lakattu lauta paitsi makuuhuoneissa matot.  Kylpyhuoneen katossa  kylmia aamuja varten lammityslamput (2 x 275W) niin ei tule vilu.  Toisinsanoen kylla taallakin kaikki mukavuudet loytyy joskin niita kaikkia ei ole valmiiksi asennettuina takalaisiin taloihin.

Raivo!

Tyonteko.  Et ole ollenkaan vaarassa takalaisesta tyomoraalista.  Meidankin tyopaikalla (vaikka onkin valtion hommia) niin sanottu ?dead weight? lahtee alta aikayksikon tyottomyyskortistoihin.  Luulen, etta nykyisessa kansantaloudellisessa tilassa ei kenellakaan ole varaa palkata tuottamattomia tyontekijoita.  

Myoskin neuvosi VB-slabista ja ehka ruokakassista on hyvin tarkea.  Ei aina tarvitse sen ruokakassin kanssa tulla ovelle koputtamaan, mutta ainakin jossain vaiheessa pitempiaikaista vierailua on hyvin ystavallista tayttaa isantien jaakaappi ja yleissaantona jos juodaan niin tuodaan myos omat!!  Kyse ei ole rahasta vaan periaatteesta.  Olen joutunut muutaman kerran kylassa olevien Suomalais ?pummien? uhriksi jotka saapuvat BBQ:lle yhden viinipullon kanssa, silla he eivat ?oikeastaan juo? ja kuutta tuntia ja kymmenta viinipulloa myohemmin ruvetaan sitten imeen isantavaen kallista konjakkia, vaikka ei muka oikeasti juuri juodakaan. Et silleen.

:XXXX Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 06, 2003, 17:23
Vai että olet sinäkin Raivo entisiä Coconut Groven asukkeja. v-85 tuo paikka oli vielä kohtuullisesti voimissaan, mutta kävimmepä siellä vielä vaimoni kanssa maaliskuussa -94. Ei sitä vielä oltu jyrätty, mutta toiminta oli kylläkin lakkautettu. Oli siellä vielä muutama asukki jäljellä mm. yksi puolalainen nainen bussissaan. Jäimme sinne yhdeksi yöksi, mutta ankeahan tuo paikka oli . En tiedä oliko sillä pari viikkoa aiemmin jääkiekko-ottelussa saamallani aivotärskyllä osuutta asiaan, mutta eipä ole harmainta muistikuvaakaan tämän ystävällisen "huonekalun" nimestä. Mutta Raivo, jos jossain törmäät kumpaankaan, niin kysele , jospa heillä toimisi muisti paremmin. Tästä ihmisen muistista sen verran, että te, jotka lähette reissuun, niin pitäkää ihmeessä päiväkirjaa tapahtumista ja kaikista niistä ihmisistä, joita matkan aikana tapaatte. Siitä on suunnattomasti hyötyä näin kymmenien vuosien jälkeen, kun asioita rupeaa uudestaan pohtimaan. Onneksi vaimoni piti tarkkaa päiväkirjaa yhteisellä matkallamme. Sitä on hauska lukea silloin tällöin ja palauttaa mieleensä ne monet mukavat ja joskus vähän vähemmän mukavat tapahtumat matkanvarrelta.

Tässä rupeaa jo pikkuhiljaa kaduttamaan, että ikinä tuli vietyä vaimo Canberran Suomi-taloa katsastamaan. Kuten jo aiemmin sanoin, niin meillä ei ollut vähäisintäkään tarkoitusta pummata yösijaa, koska emme sellaista tarvinneet. Tilanne saattaa olla näin kulkijan näkökulmastakin aika vaivautunut. Mitenkä kieltäydyt kohteliaasti sinua kohtaan annetusta ystävyyden osoituksesta. Se ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun vastapuolella on jo ne pari (kymmentä) Midiä kumottuna. Olisimme meinaa jättäneet aika törkeän kuvan suomalaismatkailijoista, jos olisimme kieltäytyneet kohteliaisuudelta. Toisaalta, jos olisimme osaneet asiaa ennakoida, niin olisimme ennakkoon keksineet suunnitelman, kuinka selvitä pälkähästä. No, tulihan sitä muutama 50-luvun suomalainen ikivihreä kuunneltua, kiitoksia Topparille. Se, mitä puhuit kiitollisuudesta vaimoja kohtaan, niin istui kuin nenä päähän ajatellen juuri Elleniä, kiitokset vielä kerran hänellekin.
Sanonpa teille matkaan lähtijöille, jotka suunnittelette kiertävänne Australiaa yöpymällä aina lähitienoon suomalaisen luona, niin ihan oman henkisen tasapainonne takia miettikää kahdesti. Vaivautuneilta tilanteilta ette tule välttymään. Onhan se mukava tavata paikallisia suomalaisia ,ja uskon että tunne on molemminpuolinen, mutta onko siitä yösijasta ja yltiöystävällisyydestä aina tehtävä pakkopullaa, eihän se johda mihinkään muuhun kuin puheisiin pummiudesta. Allekirjoitan täysin sen, että jos sinut kutsutaan esim. BBQ:lle niin tuot vähintään sen kopan kaljaa mukanasi vaikka et niin paljoa joisikaan. Ja lähdettyäsi et vie jäljelle jääneitä mukanasi, vaan jätät ne isännälle. Näin on tapana ainakin meillä täällä SUOMESSA.

Kohta se alkaa grillikausi meilläkin

 :)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 06, 2003, 18:32
Taisi olla mulla se aivotärsky :XXXX

Katsoin vanhoja työmaapäiväkirjoja, Coconut groven ensimmäinen sectori alkoi loppuvuodesta 94.
ja sen viimeinen jakso saatiin kuulemma viimevuonna valmiiksi.:coolh

Ja Ellenistä, kerron vanhan vitsin kyytipojaksi.

talon isäntä pohjanmaalla sairasti flunssaa, vaimo siihen; pitäisikö kirjoittaa sukulaisille, että eivät huolestu ?
Mies siihen: älä nyt sekoile akka, Vaimo kuitenkin vaati että pari riviä kumminkin jos kirjoittaisin.
Mies siihen suostuessaan vaimo siirtyi peräkammariin kirjoittaan.
Hetken kuluttua vaimo huusi miehelleen kysymyksen: kirjoitetaanko polttohautaus kahdella teellä vai yhdellä ?????????    :??

Ja sitten siirrymme tositarinaan; aikakausi on vuosi 86,
Paikka Latham Canberra, päivä olis ollut noin sunnuntai.

Eikka poti pahemmanlaatuista krapulaa, oli ilta  ja päivä ja aamu tultu vietettyä klubilla.

Myöhään illalla Ellen oli sankarin, ja laulusopraanon noutanut turvaan.
Noin kello 10 aamulla Eikka saapui olohuoneeseen, valittaen elämän kurjuutta, ja epäreiluutta midin kallistajaa kohtaan.

Tähän Ellen kutomisen lomasta tokaisi vastaukseksi: pitäisikö kirjoittaa sukulaisillesi ??????

tarinan oppi ????

Älä kerro vaimollesi koskaan sellaisia vitsejä, jotka potkaisee heti tilaisuuden tullen nilkkaasi :coolh:coolh:coolh
Otsikko:
Kirjoitti: riaapa - toukokuu 06, 2003, 20:13
LainaaTyö !
Olenko väärässä, jos sanon että Australiassa ei suomalainen pärjää, jos ei hyppää heti pois vanhasta totutusta.

Meikäläisen ammattikunnassa (Rakennusala) ei pärjää jos ensimmäiseksi alkaa miettiin, missä on taukotupa.

Työtahti on kova, ja siitä ei tingitä.
 

Noh, noh... ei suomalaisella työmoraalilla mielestäni ole mitään häpeämistä! En tosin  tiedä rakennusalasta, mutta toimistotyöstä minulla on kokemusta Suomessa ja Englannissa. Suomessa tehdään töitä, jotta aika kuluu nopeammin, jos aikaa jää niin juorutaan lakisääteisellä kahvitauolla. Englannissa (ainakin valtion hommissa Lord Chancellor's Departmentilla) työntekijöitä on ihan liikaa työn määrään nähden, ja puolet päivästä tytöt viilaa kynsiä ja syö suklaata. Pojat yrittää näyttää siltä kuin ne tekis jotain tosi tärkeetä, mutta tosi asiassa ne surffaa netissä. Ja silti joka päivä valitetaan jos ei säästä (liian kuuma/ liian kylmä/ liian sateista/ liian kuivaa) niin sitten työkiireistä.

Myös muilla tutuilla on samantyylisiä kokemuksia Englannista. kyllä siellä finnit ja aussit on recruitment agencyissä kuumaa kamaa juuri hyvän työmoraalinsa takia!

Riina.
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 06, 2003, 21:49
Moikka pitkästä aikaa Riina :XXXX

Olet ihan oikeassa, ja niinkuin sanoinkin Tarinani alussa, tämä on minun mielipiteeni :coolh

Mutta kyllä pitää sanoa että Rakennusalalla on iso ero Scandinaavi/Aussi välillä.
Mutta kieltämättä Scandit tekeekin hommansa paljon korkeammalla teknologialla (Itse yritän joka viikko myydä kyseistä tekniikkaa tännekkin)

Mutta kun mennään työviikon pituuteen & päivän, sieltä löytyy isot erot.
Ja tämä on ja ainoastaan työllistettyjen saralla, ei yksityisyrittäjien.

Mutta sainpas aikaan jotakin :??
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 06, 2003, 23:11
Mitä? Eivätkö suomalaiset enää ole kova sana rakennushommissa. Onhan siitä jo tietysti aikaa, kun olivat Darwinia jälleenrakentamassa, mutta jos sitä rakennettiinkin yhtä "ripeällä" aikataululla, kun noita Mermaid Beachin unitteja, niin varmaan siellä Darwinissakin on vielä töitä sen 70-luvun hirmumyrskyn jäljiltä. No, leikki sikseen. Olen vaan ymmärtänyt, että suomalaiset rakennusmiehet olisivat tai ainakin olivat hyviä työmoraaliltaan, mutta ovatko asiat tämän suhteen muuttuneet? Muistan kuulleeni juuri noista Darwinin rakentajista, että äijät paiskivat hulluna töitä ja siten myöskin tienasivat ihan mukavasti. Sitten vuokrattiin yksityiskoneita ja lähdettiin jonnekkin riutoille kalaan , ja muutoinkaan ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Pianhan se arki koitti ja oltiin taas pennittömiä.

:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 07, 2003, 06:42
Täytyypä kertoa vähän omakohtaisista kokemuksista työnteosta siellä Australiassa, mutta huom. nämä ovat taas niitä 20 vuotta vanhoja juttuja. Täytyypä alustaa juttua tapahtumista Suomen puolella, jotta saadaan tähän vähän vertauspohjaa. No, ylioppilaskirjoitusten jälkeen v.84 olin puoli vuotta Kotisaaren leipomossa yötöissä hankkimassa rahaa Australian matkaa varten. Se oli sellaista leivän pakkaamista, tippaleipien kääntöä(kuumaa hommaa), peltien nostelua uunin päässä jne. , eli sekalaista leipomo työtä. Homman loputtua päätin, etten ikinä mene leipomoon töihin, enkä myöskään yötöihin. Kuten arvata saattaa, niin kuukauden Australiassa olon jälkeen löysin itseni leipomosta ja tietenkin yötöissä. Eipä siellä paljoa kyselty papereja, vaikka olinkin liikkeellä tavallisella turistiviisumilla. Työ oli leipien pussittamista ja leipäkärryjen täyttämistä. Samalla tavalla ne pussituskoneet olivat jatkuvasti epäkunnossa ja puhaltelivat pusseja ennenaikojaan kuin Kotisaaressakin, jossa näin tapahduttua kahlattiin maalaispoikaruisleipien seassa ja käytiin hakemassa pakkasesta leipiä, jotka mikroaaltotunnelin jälkeen olivat valmiita aamun kuormaan. Australian leipomossa, joka toki oli pienenpi kuin Kotisaari, niin tällaista varasysteemiä ei ollut, vaan pussituskoneen hajoaminen tiesi todella kiireisiä hetkiä. Muutenkin tämä vastaava työ Australiassa oli huomattavasti vauhdikkaampaa, taukoja ei juuri pidetty kuin vasta sitten kun kaikki leivät oli saatu pakattua ja autojen kärryihin laitettua. Siitä aamu viiden tauosta on jäänyt todella hienoja muistoja. Silloin aina paikalle saapui milkman, jolta ostin tölkin taivaallisen ihanaa English tofee maitoa. Aah se maistui niin ihanalle kovan yön jälkeen, ja jostain syystä samaan aikaan radiosta tuli aina Sade´n Smooth operator, joka oli silloin suuri hitti. Vielä nykyäänkin , kun kuulen kyseisen kappaleen radiosta, niin pystyn tuntemaan tuon English tofee maidon maun. Taas yksi hyvä syy lähteä Australiaan.

    :)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 07, 2003, 13:01
Tony,

Sinulla tuntuu olevan tosi kova hinku paasta takaisin tanne.  Et ole varmaan kirjoittanut yhtaan vastausta tanne loytamatta taas uutta hyvaa syyta lahtea Australiaan. :D:D:D.

Milloin olet siis tulossa? ja kuinka pitkaksi aikaa??

:XXXX:XXXX:XXXX
Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 07, 2003, 19:44
Moikka Tony :XXXX

Nopea vastaus aiheeseen Suomalaisten maine rakennusalalla.

Kun vuonna 77 asyuin tänne uudelle mantereelle, olin matkassa viimeisten siirtolaisohjelman alaisuudessa matkaavien ihmisten kanssa.

Sen laivamatkan 15/12/1977 vuoro 59 tai jotain, jälkeen ei Ausseihin tullut enään laivalla yhtään siirtolaista.
Siinä myös katkesi se ehtymätön luonnonvara suomalaisista siirtolaisista, ja sen mukana elintärkeä kanava hyvistä ammattilaisista.
Kun kommentoin aikaisemmin Suomalaisten työmoraalista täällä, takerruin nykypäivään.

Ja vertasin nykyajan Suomalaisia ammattimiehiä tähän nykyaikaan(80-03) ei enään löydy valitettavasti riveistämme kuin rippeitä vanhoja STAROJA kantamaan lippua.

Nykyään haemme työvoiman muista kansanryhmistä.
Täytyy ajatella asiaa siltä kannalta, joka toi muunmuassa härmän jätkän tänne.
Kun olosuhteet kotosuomen aroilla tuli siihen pisteeseen, että ei enää kestänyt tilannetta.
Silloin lähdimme maailman ääriin hakemaan sitä leipäämme, tai vuolemaan (kultaa).
Nykyaikana sen leivän ansainneena emme enään jaksa juosta niin kovaa, ja ei myöskään tarvitse.
Kun nykyään menet rakennustyömaalle, löydät sieltä ne nykyajan talouspakolaiset, (poliittiset,henkiset, muutenvaan kärsineet)
Meillä löytyy ehdoton johtiryhmä työn saralla, viime vuosikymmenellä sattuneista syistä johtuneesta sodasta vanhan Jugoslavian alueella.
Toinen ryhmä löytyy Latinalais ameriikasta.

Suomalaisten työmoraali on valitettavasti valumassa nopeaa tahtia uusiutumattoman luonnovaran kannelliseen kaivoon.

Muista ammattiryhmistä en ota kantaa millään tavalla, en jaksa taistella niitä suuttumuksesta johtuvia virushyökkäyksiä vastaan.

Hyvää kevättä/syksyä

Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 08, 2003, 01:42
Raivo. Eilen illalla, siis Suomen aikaan , tänne kirjoittaessani huomasin , että sivustoilla oli 8 vierailijaa, jotka kaikki olivat kohdassa HAKU, lukuunottamatta sitä Sydneyn pesäpalloiluun hurahtanutta . Kuulostaa ainakin hyvältä, olisikohan oppi mennyt perille. Mutta hei, älkää olko niin ankaria. Saattaahan olla niin, että asioista ollaan jo keskusteltu, mutta jotakin on vielä jäänyt epäselväksi. En kyllä kiellä, etteikö täysin päällekkäisiä kysymyksiäkin tule.  ;)
Hei, voisikos Jouko laittaa etusivulle ison tekstin: ENNENKUIN KIRJOITATTE KYSYMYKSENNE, TARKISTAKAA HAKU-LAATIKOSTA ONKO AIHETTA AIEMMIN KÄSITELTY, tai jotain vastaavaa.

Jaaks. No, hinku ja hinku, taisipa se olla pahimmillaan silloin 35 asteen pakkasessa kovassa tuulessa, kun naama oli jähmettynyt tönköksi. Kesä tulee ja elämä hymyilee, mitä nyt nuo hyttyset ja mäkäräiset kuukauden kuluttua hieman menoa häiritsevätkin, mutta onhan teillä sentään ne KÄRPÄSET, jotka tunkeutuvat kaikkiin pääkopan aukkoihin.
Sen verran ollaan tykästytty Australiasta, että tarkoituksena on lähteä ensi lokakuussa sinnepäin koko perheen ( vaimo+pojat,6v ja 8v) voimin. On tainnut tulla mainittua tuo jo jonkun kerran. Tarkoituksena ostaa maasturi(Pajero) sekä riittävän kokoinen asuntovaunu, jolla sitten päämäärättömästi seilataan ympäri tuota isoa mannerta. Nähtävää ja koettavaa kyllä piisaa. 5-6 kk kulutta lähdemme takaisin Suomeen paiskimaan hommia ja sitten taas siinä lokakuun maissa takaisin Australiaan. Kaikki on avointa, jos homma ei toimi ja takapenkin väki rupeaa liikaa rutisemaan, niin ainahan sitä voi myydä menopelit ja painua takaisin Suomeen. Mutta enpä kyllä usko, että pitkästymään pääsevät, koska aktiviteettiä kyllä riittää, ja ovathan pojat mainioita kavereita jo keskenään. Pojat käyvät Suomen koulua pari kuukautta niin syksyllä kuin keväälläkin, joten kosketus koululaitokseen ja kavereihin täällä Suomessa säilyy. Matkan aikana me opetamme poikia ja yksi matkan syistä onkin englanninkielen oppiminen. Onko muuten kenelläkään mitään hyviä vinkkejä kielen opettamisen suhteen? Tästä tietysti olisi voinut tehdä uuden aiheen, mutta tulipahan tähän väliin. Paras tapahan on tietysti oppia shokkihoidon kautta kuten Ruotsin sotaevakot aikanaan, ja varmaan se Raivonkin ensimmäinen vuosi australialaisessa koulussa oli rankkaa aikaa. No, kun tarkoituksena ei ole jättää poikia 6 kuukaudeksi mihinkään aboreservaattiin, niin täytyy miettiä vähän pehmeämpiä metodeja. Elämässähän voi vielä tapahtua vaikka mitä. Terveys , raha+työasiat, ja varsinkin näin yrittäjänä joutuu järjestämään monia asioita ennenkuin kaikki on valmista. Monet saattavat tehdä vastaavaa vasta eläkepäivinään, mutta minä ainakin haluan elää tässä hetkessä ja antaa perintöni lapsilleni kokemuksien kautta, jotka auttavat heitä tulevaisuudessa. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikkei eläkepäiviä ikinä näkisikään. Se siitä.

Siirrytäänpä taas asiaan eli siihen ELÄMÄÄN Australiassa. Tossa kun oli puhetta vaatetus kulttuurista, niin otetaanpa esille miesten pukeutuminen. Jo aiemmin tulikin mainittua ne harmaaksi haalistuneet tummansininiset t-paidat, jotka näyttivät kuuluvan jokaisen tosi Aussin vaatevarastoon. Sitten ne, aluksi huvittavilta näyttävät, mutta loppujen lopuksi tosi makeet, varrettomat nahkasaappaat. Vaimoni jo haikailee uusien sellaisten perään. Kymmenen vuotta vanhat Rossi-merkkiset saappaat ovat todellakin täyttäneet tehtävänsä. Oil-skin takit, niitä nyt on näkynyt jo useamman vuoden ajan Suomenkin katukuvassa, mutta eiväthän ne ole yhtä aitoja. Jo aiemmin mainitut mustat sukat, jotka ovat siitä hyviä, ettei niitä tarvitse pestä joka päivä. Aussimies on tai siis ainakin oli pukeutumisessaan hyvin käytännön läheinen, mutta miksi hänen täytyy pukeutua epämiellyttävän tiukkoihin shortseihin. Se on jäänyt minulle suureksi mysteeriksi. Äijät näyttävät kuin 70-luvun eurooppalaisilta jalkapalloilijoilta. Duunareillahan on ne läppätaskuiset puuvilla shortsit, ja muistaakseni niitä kutsuttiin jollakin nimellä, jota en nyt muista. Aussifutarit, täytyy oikein käydä tarkistamassa nettisivuilta, ovatko ne shortsit edelleen niin pienet ja kireät. Kyllä, ei tarvinnut kuin käynti afl:n sivuilla todistamaan sen , ettei mikään ole muuttunut. Kaverilla, jolla on vähääkään paksummat reisilihakset, niin luulisi olevan jo riski veritulppaan, sen verran näyttivät puristavan. Onko tämä täysin evoluution aikaansaannosta, eivätkö Aussinaisille kelpaa yhtään lökäpöksymmät miehet. Ovatko tiukat makkarankuorishortsit miehille ainoa mahdollisuus päästä pariutumaan ja vähänkin löysempiä käyttävät karsiutuvat heti kättelyssä. Discovery channel saisi tästä hyvän luontodokumentti aiheen. Kertokaapa te Australiassa asuvat naispuoliset mitenkä asianlaita on.

Nyt minä lähden punttisaliin pukeutuen mukaviin shortseihin.
       :)Tony

Ai niin, meinas unohtua kokonaan ne australialaisten kansalliskengät eli varvastossut.
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 08, 2003, 04:10
Tummansiniset HIHATTOMAT t-paidat piti sanomani, eli ne "tänktopit"
:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 08, 2003, 09:22
Tony,

Tarkoitat kait "Singlet". Sheilat kayttaa tanktops.

:XXXX:XXXX:XXXX
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 08, 2003, 10:52
Tony,

Kuullostaa hyvalta tuo sinun matkasuunnitelmasi.  Varsinkin se osa ettei ole mitaan kiinteaa suunnitelmaa.
Jos ostat pajeron, niin bensa vai diesel?  Lyijyttoman bensan hinta tana aamuna Brisbanessa $0.68/litra ja diesel $0.85/litra.  Taallahan ei ole mitaan dieselveroa tai maksat sen osana litrahintaa.  Diesel varmaan tulisi sinulle edullisemmaksi jos aiot hinata asuntovaunua.  Luulisin, etta hyvakuntoisen Pajeron (3,5lt V6) bensankulutus maantieajossa on n 15-16 litraa/ 100km ja dieselin korkeintaan 10lt/ 100km.  Hieman enemman hinatessa, tietysti vaunun koosta riippuen. Toisaalta taas dieselin huoltokustannukset ovat jonkin verran korkeammat:
(oljyt taytyy vaihtaa useammin ja se on kalliimpaa, kaksi filtteria etc tosin taas ei ole tulppa kustannuksia).

Itsellani on Land Rover Discovery V8 ja parhaalla ystavallani sama dieselina.  Pidemmilla matkoilla han ajaa kaksinkertaisen kilometri maaran tankillisella kuin mina.  Samoiten maastossa diesel hakkaa bensan mennen tullen. Pehmeassa hiekassa esim Fraser Islandilla V8 imee jopa 30lt/100 km jos oikein joutuu polkeen ja diesel pysyy samassa 10lt/ 100km kierroksista riippumatta. En silti vaihtaisi V8:n mukavaa murinaa diesilin nakutukseen ja hajuun ja sitapaitsi bensa on viela halpaa.:cool:

Paras keino pojillesi oppia englantia on saada heille mahdollisimman paljon ikaistaan leikki- tai peliseuraa.  On uskomatonta kuinka nopeasti lapset ensinnakin tulevat toimeen keskenaan ja ymmartavat toisiaan jopa ilman yhteista kielta ja kuinka nopeasti sitten oppivat toistensa kielen. Televisio ja vanhempien lukuhetket ovat myos hyvia.  Ole vaan varovainen jos alat lukemaan heille englanniksi, silla olen varma, ettei kesta kauaa kun he jo alkavat korjaamaann sinua aantamisessa.  Tapahtuu minulle koko ajan.

Jos aiot sitten matkoillasi taalla Australiassa vierailla myos Brisbanen seudulla niin pidetaan sitten ainakin parin kolmen paivan BBQ.  :XXXX:XXXX:XXXX
Kun tiedat tarkempia ajankohtia niin ilmoittele .

Cheers
:XXXX:XXXX:XXXX
Jaaks

ps taalta loydat muutamia kuvia yhdelta Fraserin reissulta:

http://www.discoweb.org/jaakko/index.htm

[Editoitu 8/5/03 by Jaaks]
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 08, 2003, 12:32
Tony,

Tulipa mieleen, etta minullahan on kaksi pikku "Sheilaa" kotona.  Kyllakin vasta 3 ja melkein 6 vuotiaat, mutta jos haluat he voisivat aloittaa kirjeenvaihtoa (ei e-mailia, etta oppivat kirjoittamaankin)omilla aidinkielillaan (tai vaikka vain englanniksi sinun avustuksellasi), niin voisivat molemmat oppia toistensa kulttuureista ja kotioloista.  Ellalla (vanhempi) on jo pari kirjeenvaihtokaveria Suomesta (joita ei ole koskaan tavannut), mutta voisi olla hauska olla joku jonka tietaa lahitulevaisuudessa tapaavansa.

Mita mielta? :cool:
Jos haluat niin pista osoitteita tulemaan.

:XXXX
Cheers
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 08, 2003, 16:58
Tänks Jaaks. Hyvä, että korjasit, jottei tule ihan koko kansan edessä möläytettyä. En tiedä mistä moinen virhe on jäänyt aivojen sopukoihin. Loogistahan se on, että ne kuuluvat Sheilalle. Tai toisaalta, jos nyt katsotaan paraatipukuista aussiupseeria kokovalkoisessa shortsiasussa valkoisen hohtavat sukat korkealle sääriin nostettuna, niin jotenkin tulee toi Village People meininki mieleen.

Mutta hei, kiitoksia kovasti ja pistetäänpä meiliä tulemaan.

:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Heidi - toukokuu 08, 2003, 17:45
Upea matkasuunnitelma Tony! Mahtava elamankokemus lapsille ja hyva konsti oppia vierasta kielta seka tilaisuus nahda, millaista elama on toisella puolella maapalloa. Heille varmaan syntyy samanlainen matkustusinnostus kuin vanhemmilleenkin! Mista pain olette aikoneet aloittaa mantereen valloituksen? Jos olette Victoriaan tulossa niin meilta loytyy kylla majapaikka eika sita olutkoppaakaan tarvitse tuoda mukana, meilta loytyy nimittain omatekoista, ahh niin hyvaa inkivaariolutta (ginger beer), joka maistuu kuin kotoisalle vappusimalle.

:XXXX

Terkuin Heidi
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 08, 2003, 18:23
Moikka Tony :)

Vai että kielikoulutusta lapsille ?? :coolh
Olex muuten kokeillu tota meidän maanmainiota HAKU konetta tuolla sivun yläreunassa ??? :coolh:coolh:coolh

Pääsinpäs sanoon :D:D:D

Muistaakseni sieltä löydät jotain sekavaa suomikoulusta.
Ja sillähän ei ole mitään tekemistä sinun tilanteessa:cool:
Mutta pääsinpäs sanoon :XXXX:XXXX:XXXX:XXXX

Niistä tiukoista shortseista kirjoittelit, ja ihmettelit niiden tarvetta ???

Eikös se ole ihan selvä juttu ????:??
Ei pysy sukat löysissä shortseissa oikeassa paikassa:P:P


Meillä on myös avoimet ovet hyville tyypeille, kun maata kierrätte.
Ja pihalta löytyy jopa parkkipaikka vaikka kuormaautolle.

Tervetuloa koko perheellesi.

Manta,Miina,Eetu ottaa lapsesi mukaan leikkiin koska vaan.




[Editoitu 8/5/03 by raivo]
Otsikko:
Kirjoitti: Jouko - toukokuu 08, 2003, 21:46
Hei Tony

Lisäisin tuohon lasten kielenoppimiseen omia mietteitä, en ole varma sopiiko tämä sinun suunnitelmiisi, mutta tiedän että muutamien lomalaisten lapset ovat voinneet mennä ainakin tähän paikalliseen kouluun joksikin ajaksi niin sanoituiksi ?temporary studenteiksi?. Väliaikaiset oppilaat ovat olleet koulussa jopa useiden kuukausien ajan opiskelemassa. Uskon että sama onnistuu miltei missä päin Australiaa tahansa.

Omien lapsiemme koulutuskokemukset ovat olleet pelkästää positiivisia, nuorempi lapsista tosin joutui läpikäymään ummikkona kouluun menemisen ilot ja surut, mutta kuten kaikki tietävä lapset ovat äärettömän nopeita oppimaan uusia asioita, varsinkin kun he ovat sen ympäröimänä.

Asuimme Suomessa nelisen vuotta ja Australiassa syntyt poikamme oli suomeen muutaessamme kahden vuoden ikäinen joten hän ei puhunut muuta kuin suomea.
Neljän Suomenvuoden jälkeen Australiaan palattuamme kuusi vuotiaalla pojalla oli kouluun meno edessä Australiaan saavuttuamme. Eipä siinä auttanut muuta kuin pistää pikkumiehelle eväät reppuun kouluun. Englannin hallitseva isosisko ja me tietysti koetimme antaa mahdollisiman paljon hyviä neuvoja.

Opettaja teki kyllä parhaansa, ja parin kuukauden jälkeen huomasimme että turhaan olimme olleet huolissamme. Opettaja kertoi kyllä ettei aina aivan ymmärtänyt mitä poitsu yritti kertoa, kun seassa saattoi olla suomalaisia sanoja, kun Englantilaista ei löytynyt siihen hätään.

Kovaa aikaahan se pojalle oli koska samaan aikaan oli opeteltava kaksi asiaa, Englannin-kieli ja se mitä koulussa opetettiin, ja jälkimmäistä ei voinnut oppia osaamatta  ensimmäistä.

Huolimatta kokemuksistamme suosittelemme lämpimästi kouluun laittamista, kieltä ei voi oppia paremmin. Samalla pääsee erinomaisesti sisään paikalliseen kulttuuriin, oppii kieltä ja onhan siinä sitten kerrottavaa suomalaisille koulukavereille.

Koulu on  vain yksi vaihtoehto. Johonkin paikalliseen kerhoon tai jos on kiinnostunut jostakin urheilulajista urheiluseuraan voisi myös ajatella liittymistä vaikka vain lyhyeksikin aikaa, siellä saisi ystäviä joiden kautta se kielikin siitä helposti tulisi tutuksi.

:XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 09, 2003, 06:48
Kiitoksia Heidi, Jaaks ja Raivo, aivan varmana nähdään, kun sinne päin tullaan.
Matka on tarkoitus aloittaa Adelaidesta, jossa meillä on vuosien takaisia ystäviä. Menopeli hankitaan sieltä ja sitten jatketaan matkaa. Autojen hinnoissa ei ilmeisesti ole hirvittäviä eroja, kun puhutaan Australian isoimmista kaupungeista, vai kuinka? Maaseutu on sitten asia erikseen, ainakin tällainen kuva itselleni on jäänyt. Falconista yritettiin aikoinaan päästä eroon jo Cooper Pedyssä, koska sanoivat, että siellä siitä olisi saanut paremman hinnan kuin isoissa kaupungeissa. Kauppa ei kuitenkaan käynyt, koska paikallisten "palkka"päivästä oli kulunut jo yli viikko. No,ei se mitään Adelaidessakin saatiin melkein se, mitä Perthissä tuli maksettua.
 Tarkoitus olisi suunnata melko pikaisesti pohjois-Queenslandiin niin kauan kun siellä sää on riittävän kuivaa ja sitten valua pikkuhiljaa alas päin mahdollisten sateiden voimistuttua. Vaimollani on hyviä ystäviä Melbournen länsipuolella Tareessa, joten siellä ainakin tulemme käymään. Ehkäpä jonain kertana tulee sitten tehtyä se Big trip eli täydellinen rundi Australian ympäri, mutta se jää vielä nähtäväksi. Siinä hommassa kannattaakin ehkä hankkiutua ainakin joksikin aikaa johonkin convoy-letkaan. Onko kenelläkään muuten kokemuksia?.

Joku voi varmaan ihmetelläkin, että mitä kaikkea se Tony höpisee omista kokemuksistaan, mutta tarkoituksenani on vain rohkaista niitä suomalaisia nuoria, miksei myös vähän vanhempiakin, jotka tälläkin hetkellä suunnittelevat ekaa mahdollista matkaansa Australiaan. Älkää tehkö liian tarkkoja matkasuunnitelmia, koska ne voivat vain tuottaa pettymyksiä. Antakaa tilaa sattumalle, antakaa sen kuljettaa mahdollisimman paljon, niin takaan, että teette elämänne matkan. Itsekin tiedän, että paljon uutta tulen seuraavalla matkalla oppimaan, mutta vielä vaan en tiedä mitä, ja hyvä niin. Australia on todella optimaalinen maa seikkailulle(oon muuten sanonut tän jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti). Jos haluat etsiä samanlaisia sademetsäalueita, aavikoita, riuttoja jne. muualta päin maailmaa niin todennäköisesti joudut menemään aikamoisille kriisialueille, missä valkoinen pohjoismaalainen on varsinainen liikkuva maalitaulu. Suosittelen siis Australiaa länsimaisena ja silti riittävän eksoottisena kohteena. Ottaiskohan ne mut töihin Australian matkailun edistämiskeskukseen?

Jouko. Kiitos muuten siitä koulu vinkistä. Olimme itsekin ajatelleet vastaavaa, ja oli siis kiva kuulla, että näin on ennenkin tehty.

:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 09, 2003, 06:54
....ja varatkaa riittävästi aikaa, kaksi viikkoa menee suhahtaen, varsinkin ,jos on suunnitellut sen liian täyteen ohjelmaa.
:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 09, 2003, 10:19
Tony,

Autojen hinnat on suurinpiirtein samat kaikissa osavaltioissa.  Katsele taalta niin voit itsekin todeta: http://carpoint.ninemsn.com.au/marketplace/UsedCarHome.asp

Kun ostat 4WD niin ole varovainen auton historian kanssa.  Ala osta jos ei ole huoltokirjoja ja ennen ostoa liity paikalliseen autoklubiin, jossa saat auton mekaanisen puolen tarkistettua pienta korvausta vastaan.  South Australian klubi :  http://raa.net/

Tarkistuta jos autolla on ajettu paljon  beachilla, joka nakyy ruosteena alapuolisissa rakenteissa ja koripeltien sisapuolella.  Jos aiot paatya Pajeroon osta mieluimmin aikaisempi kuin vuoden 2000 malli, silla siita lahtien Pajerossa ei ole enaa kunnon teras runkoa (eli ladder chassis) vaan kori on kantava.  Ei valttamatta huono asia muuten paitsi , etta ruoste raiskaa helpommin. Itse paadyin Land Roveriin sen ruostumattoman alumiini korin vuoksi koska ajelen melko paljon juuri rannoilla ja suolavedessa.  Oletko ajatellut automaati vai manuaali vaihteista?  Pajeron dieselit on taalla kaikki vain manuaaleja.  Hinaushommissa ja varsinkin maasto-/tai beach ajossa automaatti on parempi, silla liikemomentin sailyttaminen on erittain tarkeaa ettet jaisi jumiin.  Sitten on myoskin olemassa ?dual fuel? systeemeja eli auto kay seka bensalla etta kaasulla.  Voi olla hieman halvempaa pidemmilla matkoilla, mutta kaasun kulutus on n 25% enemman kuin bensan eika kaasua ole saatavilla kaikkialla in the bush.   Just some food for thought.


:D

Noista hinnoista viela sen verran, etta shop around ja tinkaa.  Sina olet todennakoisesti ostamassa autosi kateisella joten helposti saat parikin tonnia hinnasta pois vilauttamalla niita vihreita seteleita.  n $30.000 autossa on helposti yli $5.000 voittoa kauppiaalle.

Enpa tieda Australian matkailun edistamiskeskuksesta, mutta muuten ajatus rahan tekemisesta on taysin mahdollinen ja jopa hyvin helppo varsinkin kun sinulla tuntuu olevan tuo sana hyvin hallussa ja erinomainen yleistieto.  
Silloin kun tulin itse Australiaan ensimmaisen kerran purjehtimalla, teimme matkareportteja valokuvineen Seura lehteen ja he maksoivat oikein mukavasti. Sen lisaksi meilla oli viela muita sponsoreita jotka lahjoittivatt tuotteitaan ja me sitten sisallytimme niita valokuviin; esim Nokian saappaissa Tahitilla tai Silja Linen haalarit paalla Galapagos saarilla... mahdollisuudet ovat rajattomat..

Ja onpahan tassa tullut aina silloin talloin laheteltya juttuja Suomalaisiin lehtiin taaltakin.  Nykyaan kyllakin omaan alaani eli ruokaan ja juomaan liittyvia.

Sinulla on lukuisia vaihtoehtoja; joko annat jollekin suuremmalle lehdelle yksinoikeudet juttuihisi tai sitten myyt niita erialojen lehdille esim. autoalan,  matkailualan, ruokalehdille, .... listaa olisi vaikka kuinka paljon.. pojat voi kertoa matkastaan lasten silmin...vaimosi voi kirjoittaa kokemuksistaan johonkin perhe-/naistenlehteen...jne... Harkitse vakavasti!!

:XXXX:XXXX:XXXX
Jaaks
Otsikko:
Kirjoitti: Raiwå - toukokuu 09, 2003, 16:27
Jaakz !!!!!!!!!  :coolh

Loistoidea !!!!!!

Meikäläinen kun menee huomenna käymään 2vkn työlomalla Suomessa, ajattelin heti siitä matkasta kirjoittaa alan lehtiin.
AA kerho kävi kylläkin ensimmäisenä mielessä :XXXX :D
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 09, 2003, 17:49
Vaimoni tuli ihmettelemään, että mistä ihmeen Tareesta minä höpötän. Tarkoitin luonnollisesti Torquay´ta, mutta näppäimistössä oli vain jotain kummallista vikaa. Oli pakko korjata tämä nopeasti, jotta minulle ei lähetettäisi linkkejä Australian atlas sivuille.

Kiitos Jaaks todella hyvistä vinkeistä ajatellen nelivetovehkeitä. Juuri tuollaisia tietoja kaipasinkin. Suomalaisena perusautoilijana en ole erityisemmin ihastunut automaattivaihteistoon, mutta olen kyllä kuullut muiltakin tahoilta, että asuntovaunun hinauksesssa se olisi oiva valinta. Moottorivalintana ehkäpä diesel, jos se tulee pidemmän päälle edullisemmaksi, mutta noilla mainitsemillasi polttoaineen hinnoilla sillä tuskin tulee olemaan hirvittävän suurta merkitystä, varsinkin kun on tottunut näihin Eurooppalaisiin hintoihin. EU:n myötä polttoaineen hinnat ovat tasoittuneet koko Euroopassa Välimeren maita lukuunottamatta, joten ei sovi enää puhua pelkästään Suomen korkeista polttoainehinnoista.

Tuo kirjoittamistyö, sitä ollaan itsekin ajateltu ihan tosissaan, mutta ainoa pelko asian suhteen on se jos siitä muodostuu väkinäistä pakkotyötä. Matkan aikanahan tulee väkisinkin hetkiä, jolloin ei välttämättä kauhean paljon tapahdu, mutta jos kuitenkin pitäisi sopimuksen mukaan määräajoin kirjoittaa jonnekin lehteen, niin joutuuko sitten kirjoittelemaan ns. satuja tai muuten vaan värittämään tarinoita, jotteivat ne kuulostaisi liian tylsiltä. Se vähän mietityttää. Kirjoittaminenhan on kuitenkin sellaista terapiaa, että yhtenä mahdollisuutena olemme ajatelleet kirjan kirjoittamista matkasta ja siitä mitenkä elämän voi elää toisellakin tavalla kuin kello kahdeksasta neljään töissä ja perjantaina kossupullon kanssa kotiin vaimon kanssa "keskustelemaan".

Raivo. Mihinkä päin Suomea olet ajatellut lähteä työlomailemaan. Jos olet tulossa Tampereen suuntaan ja varsinkin sen itäpuolelle niin poikkeappa käymään. Talo tarjoaa, jotta saat vähän jutun tynkää siihen AA-kolumniisi.

:XXXX:XXXX

:)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: sannakko - toukokuu 11, 2003, 10:07
Moiks,

Asiasta kolmanteen, mutta ajattelin lisata oman kommenttini tuohon kiinalaisruoka keskusteluun. Mina olen taalla suu auki lukenut Timon ja Jounin kommentteja siita etta kiinalainen ja aasialainen ruoka on taalla jopa suomen tasoa huonompaa. Itse olen kokenut aivan painvastaista. Viime suomen matkallani iski kiinalaisruokaikava ja menin Helsingissa tunnettuun kiinalaiseen ravintolaan. Listalla ei ollut paljon muuta kuin paistettua riisia ja uppopaistettua possua, kevatkaaryleita unohtamatta. :(

Asuinpaikalla lienee suuri vaikutus aasialaisruuan tasoon. Siella missa asuu paljon aasialaisia ruokakin on tietysti aidompaa ja parempaa. Olen asustellut taalla Melbournessa reilut puolitoista vuotta, aasiasta kotoisin olevan poikaystavani kanssa. Han aina sanoo etta pitaa tietaa mitka on hyvia ravintoloita. Mutta kuinkas sita voi tietaa, mitka on hyvia paikkoja jos ei kokeile?  China townissa parhaat paikat on useimmiten piilossa kujien varrella. Sydneyssa parhaat ravintolat on lahioissa. Hyvia ravintoloita bongatessa kannattaa kokeilla sellaista, joka nayttaa vahan epamaaraiselta ja ruokalistasta suurin osa on kiinaksi. :)
Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin makuasiasta.


[Editoitu 11/5/03 by sannakko]

[Editoitu 11/5/03 by sannakko]
Otsikko:
Kirjoitti: jounij - toukokuu 12, 2003, 08:39
Heippa!

Yksi tarkennus: kiinalaisten ravintoloiden aliarviointini oli paitsi kärjistetty väittämä (minkä totesinkin alkuperäisessä viestissäni) niin myös kohdistettu ainoastaan ravintoloihin, jotka mainostavat itseään pelkästään kiinalaisena. Jo esimerkiksi malesiankiinalaiset ravintolat saavat minulta huomattavasti paremman arvosanan. Minkään muun maalaisia aasialaisia ravintoloita en (ali)arvostellut. Ne ovat useimmiten erinomaisia, varsinkin jos hinta-laatusuhde otetaan huomioon. Ja toki olen saanut hyvääkin kiinalaista ruokaa Australiassa. Ymmärrän myös, että Kiina on pahuksen iso paikka ja että maan eri puolilla tehdään erilaista ruokaa. En vain toistaiseksi ole osannut luokitella, mistä päin Kiinaa kotoisin olevat tekevät eniten mieleistäni ruokaa. (Luultavasti kuitenkin lähellä Kaakkois-Aasian niemimaata, sillä thaimaalainen ja usein myös vietnamilainen ruoka on suurta herkkuani.)

Kun taas mennään Aasiasta länteen seuraavaan maanosaan, löytyy Australiasta huomattavan paljon ylihinnoiteltuja (hinta-laatusuhde huomioiden) ravintoloita. Vaikka pidänkin esimerkiksi italialaisesta ruoasta, tietää täällä italialaiseen ravintolaan mennessään maksavansa huomattavasti enemmän, kuin jos soisi yhtä maittavaa ruokaa aasialaisessa ravintolassa.

Ruokamielipiteeni perustuvat melko laajaan Australian kiertämiseen - olkoonkin, etten ole kokeillut moniakaan Melbournen laitakaupungin ravintoloita. Tiesittekö muuten, että Canberrassa on asukaslukuun suhteutettuna enemmän ravintoloita kuin missään muussa Australian isossa kaupungissa?

Tony ja muutkin täällä kirjoittelevat: ottakaa toki yhteyttä, jos suunnitelmiinne kuuluu Canberassa poikkeaminen. Spostiosoitteeni on tuo "nimmarini" jounij, jonka jälkeen pitää kirjoittaa miukumauku ja pcug.org.au.


Kuulumisiin

Jouni
Canberra
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 12, 2003, 10:50
Tony,

Entas sitten jos sita joutuu joskus kirjoitteleen vahan pakosta.  Eihan Suomessa kukaan tieda mika on totta ja mika ei; ainakaan niinkauan kun et ala kirjoitteleen mitaan ?Star Wars? juttuja.  Enpa usko sinulla olevan paljonkaan vaikeuksia vahan varitella juttujasi.

Kirjan kirjoittaminen voisi varmaan olla kanssa hyva, mutta siina on omat ongelmansa, kuten loytaa kustantaja ja siina sinulla vasta on paineita saada se valmiiksi silloin kuin pitaisi, muuten ei tule nappulaakaan.  Sitten on tietysti sen kirjan myyminen.  Riippuen siita kuinka tuoreena saat sen ulos ja uskon , etta mita pidemmalle julkaiseminen menee itse matkanteosta sita vahemman ihmiset ovat kiinnostuneita.

Tama on siis vain henkilokohtainen mielipiteeni, mutta mielestani sinulla on paremmat mahdollisuudet tehda hyvaa rahaa kirjoittamalla enemmankin ajankohtais matkatarinoita ja tapahtumia ja mita useammasta nakokulmasta (esim omasi, vaimosi , lasten , autoilun, telttailun jne) niita kirjoittelet sita paremmin juttusi tulee myymaan Suomessa.  Nykyaanhan on kaikki mahdolliset ?real life? TV-ohjelmatkin erittain suosittuja.

Ja sanotaan nyt vaikka, etta jos sinulta sana hyytyy jossain vaiheessa matkalla, niin sitten vaan suuntaat joko Raivon paikalle Sydneyyn tai meidan paikalle Brisbaneen kaljakorin kanssa niin takuulla on pitka janna juttu (ja ainakin melkein tosi) valmiina ennenkuin seuraavan kerran aurinko nousee.

:D:XXXX:D:XXXX:D:XXXX

Nykytekniikan kanssa jopa juttujesi lahettaminen on melko vaivatonta e-mailina ja ainahan voit vaikka pyytaa lehtea antamaan sinulle digitaalikameran kuvien ottoa varten (ne on niin halpoja).  Meilla oli aikanaan omat kamerat, mutta Seura lehti antoi ainakin 50 rullaa filmia ja maksoi kaikki kehitysmaksut.

Ei muutakuin suunittelemaan vain ja ottamaan yhteyksia lehdistoon.  

Cheers
Jaaks

Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 12, 2003, 11:45
Hyvat Ystavat,  

Yritin parhaani pysya poissa tasta aiheesta, mutta se on niin, niin vaikeaa.
:cool:

Nimittain nyt paastaan kirjoittelemaan mielipiteita asiasta, josta ei voi tai ei pitaisi edes kiistella; makuasioista.  

Ravintoloiden Arviointi :P on mielipuuhaani.  No olenhan touhunnut niiden kanssa tavalla tai toisella viimeiset 26 vuotta.

Tottahan toki etniset ravintolat ovat parempia niilla alueilla joissa asuu sen maan alkuperaista vakea.  Kuitenkaan aina esimerkiksi se "aito" kiinalaisuus ei olekaan lansimaisten mieleen, koska ovat tottuneet siihen "aussi-kiinalaiseen" ruokaan.  Itsella on hurjia kokemuksia mm Hong Kongin aidosta kiinalaisesta ruoasta.
Vaikka periaatteenani onkin, etta kaikkea pitaa ainakin kerran kokeilla, taytyy myontaa, etta jotkut aidot kiinalaiset ruoat eivat menneet alas (kuten esim kanakeitto , jossa kelluu verisia kanankaulan patkia pinnalla, jotka oli ensin tarkoitus imea puhtaaksi).

Toisaalta jos alkaa puhumaan kiinalaisesta ruoasta, niin mita se on?  Kuten Jounikin mainitsi, Kiina on valtava maa ja eri provinsseissa tehdaan erilaista ruokaa.  Eikohan se ole melko paljon riippuvainen raaka-aineista ja kulttuurillisista perinteista, jotka ovat myos joskus aikojen saatossa muuttuneet riippuen esimerkiksi sodista ja kansojen vaelluksista paikoista toiseen.  Yhta vaikea on yleistaa Eurooppalainen keittio??  :)

Hinta-laatu suhteet on sitten taas ihan eri asia. Verraten useita aasialaisia ravintoloita muihin hinta laatu suhteessa on muistettava, etta aasialaiset ovat enemman kuin usein perheyrityksia, jolloin palkkamenoja ei oikeastaan ole, veroista tai superannuationista puhumattakaan.  
Lisaksi, jos vertaat kiinalaista kana-annosta esim Italialaiseen kananrinta annokseen voin lyoda melkein vaikka mita vetoa , etta kiinalais annoksessa on vain ehka noin puolet italialaisen kanamaarasta jos edes sita.  Italialaisen kayttama kananrinta maksaa tukussa n $9.00/ kilo ja kiinalaisen kanankoipiliha paikalliselta kanafarmilta ja itse teurastettuna n $2.00 kilo.  

Siina jo hieman syita hinta suhteeseen.  Laatu suhteeseen en valttamatta halua suuremmin ainakaan viela kajota.
Tarkoitan siis, etta valttamatta italialaisen kana-annos ei ole parempi tai maukkaampi kuin kiinalaisen.  Siina lahdemme sinne makuasioiden puolelle.  
Varmaan kaikki myontavat, etta jonain paivana ei kiinalainen maistu ollenkaan ja joku toinen paiva siihen tulee aivan valtava "hinku" ja kaikki kiinalainen maistuu silloin hyvalta. :P



Cheers
Jaaks:XXXX:XXXX:XXXX

[Editoitu 12/5/03 by Jaaks]
Otsikko:
Kirjoitti: riaapa - toukokuu 12, 2003, 19:20
Terve Jaaks!

Minulla on vastaavia kokemuksia Hong Kongin kiinalaisruuasta. Yleensä pyrin kyllä nirsoilematta ja kohteliaasti syömään tai edes maistamaan ruokaa kuin ruokaa, mutta siinä jet lag -olotilassani jäi kyllä kananpäät maistamatta. Riisi maistui kyllä. Loppuloman tyydyin varmuuden vuoksi vegeruokiin, mutta McDonald'siin en silti sortunut!

Joten jos vaihtoehtona on sitkeät jänteiset kananpalat joihin ei hammas pysty tai suomalais/aussiversio kiinalaisesta ruuasta niin päädyn jälkimmäiseen. Mutta nämähän ovat maku- ja tottumusasiota, niinkuin sanottua.

Riina.
Otsikko:
Kirjoitti: Latvajo - toukokuu 13, 2003, 01:24
Hei Tony
Todella hienoja matkoja taitaa olla takana. Eipä ihme että matkakuume on alkanut vaivaamaan.
Itsekin olen 4,5 vuotta sitten matkustanut lokakuussa Perthiin ja olin mieheni kanssa reissussa puolisen vuotta. Asuntotilannetta helpotti se että tätini asuu Perthissä ja nyt matkan jälkeen meillä on siellä useitakin tuttavia. Todella hyvä aika lähteä matkaan tuo lokakuu, kun Suomessa alkaa ensimmäiset pakkaset kirpaisemaan, niin tuntuu todella mukavalta hypätä koneeseen ja suunnata kohti lämpimämpiä seutuja pitemmäksi aikaa. Paluu joskus maaliskuussa on sitten kyllä vähän ankeaa, kun maa näyttää ihan mustavalkoiselta koneesta katsottuna ja muutenkin.
Kuinka monta kertaa muuten olet käynyt Australiassa?
Minä ajattelin nuorempana, että kerran eläessään täytyy sinne päästä, mutta kun on kerran tullut käytyä niin nyt täytyy päästä uudelleen. Muuttoakin ajateltiin Australiaan ja olisi kai meillä niitä mahdollisuuksiakin kun täti ja useita serkkuja ym sukulaisia asuu siellä.
Sitten kuitenkin kallistuttiin tänne Suomeen ja ajateltiin että matkustetaan Australiaan aina mahdollisuuksien tullen. Nyt on haaveissa että lähdettäisiin joulukuussa matkaan, mutta se ei ole kuin rahasta kiinni. Ei siis kovin paljosta... hoitovapaalla kun ei liikaa tuu tienattua. Poikakin meillä on 1 v ja 2kk, joten sen kanssa matkustaminen on aika extreme urheilua. Kokemuksia viime syksyn Bulgarian matkalta, mennesää huusi suoraa huutoa noin 1,5 tuntia kanssamatkustajien iloksi. NO onneksi oli vieressä kärsivällinen perheenisä, joka ainakin näennäisesti oli hyvin ymmärtäväinen. Lentoemot vaan meinasi jo hermostua... no mutta se siitä.

Muuten tuosta kirjoittamishommasta, tiedän pari kaveria, jotka teki juttua maailaman ympäri matkasta MTV:lle. Kaverit sai satelliittipuhelimen, kannettavan tietokoneen, digitaalikameran ym, vempaimet, joilla pystyivät kirjoittamaan nettisivuille tarinaa matkasta. Voi löytyä juttua vieläkin MTV:n sivuilta. Että ei muuta kuin myymään ideää MTV:lle.
Täällä Kempeleessä paistaa nyt aurinko niin mahtavasti että täytyy lähteä vielä pihamaalle, lämmintäkin yli 20 astetta.

t. Johanna
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 13, 2003, 07:46
Hei vaan Johanna,
Kyllä, se matkakuume vaivaa aina välillä, mutta toisaalta se on osa sitä matkustelun ihanuutta ja siitäkin kannattaa nauttia. Se on kuin pieni adrenaliiniruiske, joka pistää aktiiviseksi kuten esim. kirjoittelemaan tällaisille keskustelupalstoille. Ja mukavaahan tämä on. Paljon olen saanut kullan arvoista tietoa, kiitos Jaaksin ja muiden Dunder-aktiivien. Olen tainnut asian jo jossakin vaiheessa mainita, mutta tosiaan eka reissu oli v-84 19 vuotiaana jannuna. Kuutisen kuukautta vierähti Adelaidessa ja pari kuukautta reppu selässä Australiaa liftaten kiertämällä. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun muistelee, että minäkin ihan levollisin mielin ilman huolen häivää liftailin Hume highwayllä, täysin tietämättömänä siitä, että samaan aikaan paikalla liikkui psykopaatti sarjamurhaaja nitistämässä juuri liftareita. Tämähän paljastui vasta vuosia myöhemmin, kun eräs suunnistaja löysi nämä uhrit, nuoria ulkomaalaisia, kuten minäkin silloin. Onneksi en tiennyt asiasta mitään ja matka oli mainio. Toisella kertaa kierrettiin sitten vaimon kanssa vanhalla auton rämällä puolisen vuotta ,ja nyt kun tulevat lapsetkin mukaan , niin on tarkoitus nostaa mukavuus+turvallisuustasoa taas yhdellä pykälällä. Jotenkin tuntuu siltä, että jokaiseen aikakauteen liittyy omanlaisensa matkustustyyli. Enpä enää viitsisi lasten kanssa istua tien reunalla reput selässä ja peukalot pystyssä tai sitten nukkua tien poskessa keskellä erämaata vanhassa auton rämässä. Ne oli niitä aikoja ja nyt eletään tätä päivää, mutta te, jotka olette pari kymmentä vuotta nuorempia, niin suosittelen kyllä edellä mainittuja matkustustapoja lukuunottamatta tuota liftausta.

Tästä päästäänkin sitten siihen kirjoitus matkaraportointi juttuun. Jos todellakin haluaa paljon kirjoitettavaa, niin silloin kannattaa hankkia tuollainen vanha auton lotja, joka reistailee riittävästi ja jättää vielä keskelle autiomaata. Oletteko muuten lukeneet Neil Hardwickin Paluu Timbuktuun kirjan, josta tehtiin myöskin se televisiosarja, taisi muuten olla ensimmäisiä "real life" sarjoja Suomessa. Hänhän ajoi kaverinsa kanssa 30 vuotta vanhalla Toyota Corollalla Darwinista Adelaideen, mutta jos alla olisikin ollut tuliterä ilmastoitu Herzin vuokra-auto, niin eipä olisi ollut paljoakaan matkasta kerrottavaa. Minulla itselläkin oli -84 Adelaidessa samanlainen vuoden 68 Corolla, jonka ostin yhdeltä kanadalaiselta jääkiekkoilijalta. Tämä muistaakseni Barry niminen kaveri oli sitten varsinainen heppu. Kännispäissään hänen bravurinsa oli virtsata lurauttaa kaaressa vessan seinän ylitse , jos vessa oli liian kauan varattuna. No, aukesihan se ovi sitten aika sähäkkää. Sanoivat, että hänellä olisi ollut vain yksi munuainen ja se olisi auttanut häntä saavuttamaan nuo huikeat paineet. Mitä tämä sitten kertoo australialaisesta jääkiekosta, kanadalaisista, ihmisen anatomiasta, tai suomalaisesta jutun kerronnasta ,niin sen saatte itse päättää. Real lifea joka tapauksessa, eikä tippaakaan väritettyä, ihan vaan Jaaksille tiedoksi.

Se mitä ajattelemme kirjan kirjoittamisella, niin päällimmäisenä ei mielessä ole varsinaisesti rahan tekeminen, vaikka eihän sekään kyllä haittaisi, vaan ennemminkin ottaisimme sen haasteena ja kokemuksena. Päiväkirjaahan kirjoitamme joka tapauksessa, joten kirjan pystyisi rakentamaan myöhemmin siltä pohjalta. Kuten jo aiemmin kerroin, niin tarkoituksenamme on kierrellä melko päämäärättömästi ilman mitään sitovia aikatauluja. Tarkoituksenani on pyrkiä välttämään kaikkea, mikä aikatauluttaisi ja sitoisi matkantekoa liiaksi. Kiirettä ei saa syntyä siitä, että pitäisi olla tiettynä aikana tietyssä paikkaa( lentokenttää lukuunottamatta ) eikä myöskään siitä, että tiettynä aikana pitäisi saada juttu emailinä lähtemään. Haen tällä mahdollisimman stressitöntä tilaa. Aikanaan reppuselässä matkailun parhaita puolia olikin juuri se stressittömyys, tietoisuus siitä, että kaikki mitä tarvitsit, oli sinulla repussa.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että ajatus siitä, että saisi jostakin ilmaiset vehkeet raportointiin ja jokusen euron vielä taskurahaa muutamasta lauseesta, niin kyllä kiinnostaa, kuten kiinnostaa niin moni muukin asia tässä maailmassa, mutta kaikkeen ei vaan valitettavasti riitä aikaa. Tämä on vähän kaksipiipuinen juttu.

:)Tony

ps. Kävin tänä iltana kiertelemässä järveä soutuveneellä. Vesi oli peilityyni, aurinko paistoi ja lämpöä n.20 c. Heittelin vähän virvelillä ja vaikkei mitään tullutkaan , niin kyllä mieli lepäsi:)

[Editoitu 12/5/03 by Tony]
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 13, 2003, 08:38
Tony,

Ala turhaan stressaa siita kirjoittamisen aikataulusta ja etta taytyy saada joku tietty juttu lahtemaan tiettyyn aikaan.  Tietysti jonkinlainen, mutta hyvin joustava aikataulu taytyy olla julkaisijalle, mutta ei niin, etta se alkaa haittaamaan matkan mukavuutta.  Esimerkiksi teidan paivakirja saattaa olla aivan taysin riittava.

Silloin meidan pitkalla purjehdusmatkalla teimme juuri sen.  Meilla oli Seura lehdesta nimetty tietty toimittaja, jolle lahetimme kirjoituksia aina silloin talloin, eivatka ne todellakaan olleet julkaisukelpoisia sellaisinaan.  Yleensa vain juuri paivakirja muodossa ja paljon kuvia mukana.  Toimittajan homma oli sitten koota jutuistamme artikkeli lehteen ja joskus myoskin vahan varittaa tarinaa jos se ei ollut hanen mielestaan tarpeeksi jannittava.  Kaikki artikkelit olivat aivan totuuden rajoissa.

Aikataulun puitteissa ei olut muita vaatimuksia kun, etta saimme hanelle tarpeeksi materiaalia kerran kuukaudessa yhteen artikkeliin.  Eli ei ollut juurikaan stressia.

Ainoa hieman jannittava asia oli saada posti perille. Joskus oli vahan epavarmaa tietyilla Tyynen Valtameren saarilla josko uskaltaisimme kayttaa paikallista postilaitosta.  Heilla kun ei ollut aavistustakaan edes mika ja missa on Eurooppa saatikaan Suomi.  Emme kuitenkaan menettaneet yhtaan lahetysta, vaikkakin joskus ne oli hieman myohassa.

Tosiaankaan muutama euro ei varmaan haittaisi matkakassassasi (onpas sanahirvio).  Me saimme silloin Seuralta muistaakseni 20.000 markkaa kateista tarvikkeiden lisaksi, joka vuonna 1982 oli melko iso raha.  Ainakin auttoi meidan budjettiamme huomattavasti.

Siita vaan toimeksi Tony :cool:

Cheers
Jaaks
:XXXX:XXXX:XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: Latvajo - toukokuu 13, 2003, 20:50
Tässähän täytyy todella alkaa harkitsemaan matkatarinoiden julkaisemista kun noin hyvin Seura on aikanaan maksanut. Mahtaakohan vielä nykypäivänä olla samanlaista?
Me tultiin Austraiaan ensimmäiselle matkalle vuonna 98 puoleksi vuodeksi rinkassa mukana kaikki mitä tarvitsee. Olimme viikon Singaporessa, mikä oli yksi seikkailu sinänsä..viikon aikana kolmessa eri majapaikassa, kun yritettiin löytää sitä halvinta ja tulihan se nähtyä toinenkin puoli Singaporesta. Kaikki yleensä puhuvat kuinka siisti se Singapore on. Eksytiin Little India alueelle, jota ei suositella suomalaisille komennuslaisille asuinalueeksi. No onhan se Singapore suurkaupunkeihin verrattuna kuitenkin melko siisti ja turvallinen paikka. Vai mitä?
Austraaliaan päästyämme ostimme vuosimallia 1984 Mitsubishi Sigma (tulikohan kirjoitettua oikein) ja ajelimme sille ympäri Länsi-Australiaa. Oiken hyvä menopeli, oli ilmastointi ja tintatut lasit ja silleen. Muutama haveri sattui, mutta onneksi miehellä oli työkalupakki mukana,niin tilanteista selvittiin. Muutaman kerran ostettiin osia autoon, minä osasin englannin paremmin ja mies ymmärsi autosta, josta mulla taas ei ollut hajuakaan. No saimme osat ostettua, muutaman vaihdon jälkeen.
Australiassa on se hyvä puoli, että siellä voi yöpyö teltassa leirintäalueilla kohtuullisen edullisesti ja mukavuudetkin löytyy.
Monkey Miasta meillä on mukavia kokemuksia, katseltiin delfiinejä ja jotain merileijonia. Yövyttiin leirintäalueella palmujen alla, illalla istuttiin rannalla ja juotiin viiniä vähän liian paljon (kun suomalaisia ollaan), mieheni kävi vielä yöuinnilla porealtaassa ja aamulla herättiin kaameaan olotilaan. No sellasta sattuu..
Itsekin kyllä kannustaisin kaikkia kiinnotuneita matkustamaan Australiaan, se on jokaiselle mahdollista kun vaan tarpeeksi paljon haluaa. Jotain uhrauksia täytyy ehkä tehdä, mutta melkein voisi sanoa että se on sen arvosta.
Itsekin irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta ja lähdin Australiaan. Takaisin tullessa en päässyt samaan paikkaan, mutta myöhemmin kokemuksiani arvostettiin ja pääsin hyviin hommiin..niin että se vei mua kyllä eteenpäin.
Mitäpä se haittaa jos suku pitää puolihulluna ja ei usko että omillaan siellä pärjää...kunhan vaan itse jaksaa siihen uskoa. Täytyy tietenkin matkailun ja toimeentulon eteen nähdä vähän vaivaa Australiaan matkatessakin, mutta rohkeasti ja sinnikkäästi vaan niin kyllä se siitä.

No täytyy tässä jo vähän alkaa lopettelemaan... mutta todella hienoa että on nämä nettisivut keksitty. Kiitos siitä. Taitaa vaan alkaa meillä nuo puhelinkulut nousemaan.
Palaillaan..
t. Johanna


[Editoitu 14/5/03 by Latvajo]
Otsikko:
Kirjoitti: Tony - toukokuu 14, 2003, 06:36
No joo, rupeaahan tämä matkaraportointi kuulostamaan entistäkin kiehtovammalta ajatukselta, varsinkaan jos sillä ei tarvitse matkaansa stressaten pilata. Jaaks, olitko muuten itse mukana neuvottelemassa Seuran kanssa raportointiin ja palkkioihin liittyvistä asioista? Mietin vaan sitä, että minkälaisella taktiikalla tällaisia mediataloja kannattaa lähestyä. Kannattaako kysellä mitä he ovat valmiita maksamaan( apuvälineet+palkka) vai kannattaako heille heittää tarjous, josta tietenkin voidaan sitten neuvotella. En tiedä oliko teillä ketään tuttua aikanaan Seura-lehdessä, joka olisi helpottanut neuvotteluissa. Kaikkihan tietysti toimii kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, joten herää kysymys siitä , kuinka paljon heille, tarkoitan siis muitakin kuin Seuraa, tällaisia tarjouksia satelee. Mutta eihän se mitään maksa kokeilla kepillä jäätä, ja sittenhän sen tietää.

Jouni, kiitoksia , ja tullaanpa käymään, kun siellä päin PYÖRITÄÄN, sananmukaisesti. Kerrot vaan, että mistä liikenneympyrästä pitää kääntyä, niin eiköhän me perille päästä.
  :)Tony
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - toukokuu 14, 2003, 11:12
Tony,

Olin mukana suurinpiirtein kaikissa neuvotteluissa.  Meilla oli melko kunnianhimoinen suunnitelma alusta asti ja se onnistuikin oikein hyvin.

 Paaideana oli myyda Seura lehdelle idea Purjeveneesta, joka purjehtii Suomesta Seurasaarille (Tahiti ja ymparoivat saaret).  Lehti siis julkaisi artikkeleita "Seura Matkalla Seurasaarille".  Veneessa oli joka satamassa isot plakaasit jotka toistivat samaa.
  Mukana oli myos muita sponsoreita; esim Nokia, Silja Line, Rapala (kirjoitimme heille juttuja heidan uistimistaan ja samalla kirjoitimme Valtion Riistan- ja kalantutkimuslaitokselle selostuksia erilaisista "merihirvioista" joita kohtasimme), jonkin verran muonan toimittajia etc.  Yksi Seura lehden innostusta lisaava asia oli tietysti MTV:n televisiointi lahtohetkesta Helsingin Etelasatamasta, jolloin julkisuutta tuli melkoisen paljon kansallisella tasolla. Meilla ei ollut ketaan tuttua missaan media valineessa silloin, vaan kuten sanoit heitimme heille idean ja he sattuivat pitamaan siita.

Ennen matkamme alkua Seura teki esijuttuja lehdessa matkan valmisteluista ja tarinat jokaisesta matkallelahtijasta heidan taustastaan.

Kysynnan ja tarjonnan laki - that's it, seka myos se kuinka hyvin onnistut myymaan ideasi.  Me emme menneet neuvotteluihin hinta mielessa vaan tarjoamaan ideaa jos heita kiinnostaa ja he tulivat takaisin tarjouksen kanssa.
Sitten kun saat ensimmaisen tarjouksen voit alkaa hiomaan sita ja ehka esittamaan lisayksia tai muutoksia.

Tee ensin lista kaikista mahdollisista ehdokkaista; media valineista; lehdista, TV, radioasemista, Ulkomaankauppa ministerio, Suomi-Australia seura, Matkailun Edistamis keskus, lentoyhtiot, matkatoimistot... jne... ja sitten lista mahdollisista sponsoreista erilaisten tarvikkeiden saamiseksi; retkeily-/ era vaatetus , camping gear, jalkineet (Nike, Camel Boots etc) etc. etc. voisin jatkaa....jos ostat Pajeron?...miten olis Mitsubishi???  
Pankit, Vakuutusyhtiot, Posti......

Mieti kuka voisi hyotya vaikka vahankin pienestakin julkisuudesta ja nimensa saamisesta joukkomediaan. Kun se on tehty, niin sitten vaan myymaan ideaasi.. pahin mita kukaan voi sanoa = ei kiitos.

Tana paivana mainostuskustannukset ovat taivaissa (lue miljoonissa ja sadoissa miljoonissa), joten muutama tonni sinne tai tanne ei merkitse firmoille yhtaan mitaan jos he saavat jotain vastinetta rahalleen.

Tassa vahan purtavaa.  Palaa astialle jos haluat lisaa neuvoja tai ideoita; taalta loytyy.

Cheers
Jaaks
:XXXX:XXXX:XXXX

[Editoitu 14/5/03 by Jaaks]
Otsikko:
Kirjoitti: riaapa - kesäkuu 10, 2003, 20:45
Palaan ikivanhaan aiheeseen, kun muistui taas mieleeni yksi siideriin ja jouluviettoon liittyvä juttu (kuinka ollakaan...)

Vilvoittelimme viime tapaninpäivänä serkusten ja kavereitten kanssa verannalla nautiskellen olutta (ja minä siideriä), kun paikalle tuli mieheni liki yhdeksänkymppinen mummo, joka ei kunnon kristittynä oikein alkoholijuomista perusta (muuten kyllä mitä herttaisin mummeli). Hän tietysti jotain mumisi paheksuen näkemiään olutpulloja, mutta sitten äkkäsi että minullahan on ihan erilainen pullo kädessä ja kysyi että mitä siinä juon. Minä siihen tietysti totuudenmukaisesti että "this is apple cider, grandma". Mummo taputteli tyytyväisenä olalleni "that's a good girl", hänelle kun se on yhtä kuin omenamehu. Hihhih, minä olin tyytyväinen kun maineeni säilyi, mutta sain kyllä muilta "paheellisilta" murhaavia katseita.

terkuin taas, Siideriina.

:XXXX
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - kesäkuu 11, 2003, 15:22
S*hiideriina,

Niinhan se on , etta vanhemmat ihmiset mieltavat siiderin lahes tai kokonaan alkuperaiseen englantilaiseen siideriin.

Alunperinhan siideri ei ollut ollenkaan kuohuvaa vaan taysin "flat" omena mehu ja edelleen ainoa "aito" siideri on juuri sita eika mitaan naita paljon mainostettuja Strongbows tms.  

Siideria on tehty englannissa jo aikojen alusta lahtien ja vasta 1905 tehtiin ensimmainen kuohuva siideri ranskalaisella Shampanja menetelmalla jolloin alkoholipitoisuudet alkoivat nousemaan nykyisin lukuihin kaymisen johdosta.

Tassa pieni quote siiderista:

Cider has been around for a very long time.  Records show that some of the monastries in Britain were making cider as early as the 11th century.  It obviously gained popularity, often being safer to drink than water and for that reason sometimes used for babies.:D:D:D

Eli jos sita aikoinaan juotettiin pienille lapsille veden sijasta, niin ei mikaan ihme, etta mummo oli enemman kuin tyytyvainen.

Keep up the good image :cool::cool::cool:

Cheers
Jaaks
:XXXX:XXXX:XXXX

[Editoitu 11/6/03 @: Jaaks]
Otsikko: ELÄMÄ Australiassa
Kirjoitti: riaapa - huhtikuu 18, 2003, 23:30
----------------------------------------------
Tony kirjoitti:
 Näillä sanoilla haluaisinkin aikaan saada keskustelua siitä, minkälaista ELÄMÄ siellä Australiassa oikein on, sillä sitähän tälläkin foorumilla niin moni yrittää kysellä. Maahan on paljon muutakin kuin pelkkää hiekkarantaa ja valliriuttaa, joista löytyy valtaisa määrä tietoa niin kirjoista kuin netistäkin, jos vain viitsii hakea kuten Raivo asian varmaankin ilmaisisi. Arkipäivän elämään ja ihmisten toimintaan liittyvistä tunneperäisistä asioista ei kuitenkaan netistä pahemmin tietoa löydy. On paljon asioita, joita ei voi kuvin kertoa.
-----------------------------------------------

Niin, tämä varmasti kiinnostaa monia, niin satunnaisia matkailijoita kuin maahan asettumaan aikoviakin. Tosin nämä ovat asioita, joita voi olla vaikea kuvata sen paremmin kuvin kuin sanoinkaan. Omat kokemukseni Aussi-elämäntavasta rajoittuvat lähinnä ekspatti-kommuunissa elämiseen Lontoossa, sekä muutamaan Aussi-reissuun (niin, ja siihen avopuolisoon).

Hirveä klisee, mutta ei todellakaan perätön: kyllä ne on ystävällisiä! En tiedä mistä se kumpuaa, mutta useimmat tapaamani Aussit jaksavat aina tervehtiä hymyillen, ja saa tuntea olevansa tervetullut porukkaan mukaan.

Eräs asia mihin kiinnitin huomiota Australiassa (lähinnä Melbournessa ja Victorian maaseudulla) ollessamme oli se kuinka ihmiset kyläilevät kavereidensa luona paljon enemmän kuin Suomessa. Kai täällä Pohjolassakin aikoinaan oli hyväksyttyä "poiketa pihaan" noin vain, ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta, mutta nykyään tuntuu että odotetaan suurinpiirtein virallista kutsua ja tietysti "rsvp"... Ainakin mieheni ystävät ja sukulaiset tapaavat kyläillä harva se päivä, jopa täysin ilmoittamatta, vaikka usein tänä kännyköiden aikakautena saatetaan tarkistaa vähän etukäteen että isäntäväki on varmasti kotona. Ja nämä kyläilyt ovat niin ihanan rentoja: istuskellaan, otetaan ehkä jotain juomaa ja jutellaan niitä näitä. Eikä emännälläkään ole paineita pistää pöytään sen seitsemää sorttia pullaa ja pikkuleipiä...

En tiedä sitten miten maassa kauankin asuneet tämän kokevat, omat kokemukseni ovat todellakin aika rajoittuneita. Olisi kiva saada keskustelua aikaan!

Riina.
Otsikko:
Kirjoitti: mette - helmikuu 21, 2005, 18:44
Kulttuurillisia eroja.
Istuu hyvin tänne Elämä Australia-ketjuunkin. Tämän otsikon alla kun on käsitelty kulttuurieroja -ja shokkeja, joten tänne vaan.  
Olen kuullut australialaisesta huumorista sanottavan, että eipä ole oikeastaan mitään mille ei voisi nauraa. Nothing is sacred!
Ja nyt minua tai meitä ihmetyttävään tv-ohjelmaan"Australia's Funniest  Home Video Show". Onhan siinä toki joitakin aivan hyviäkin pätkiä nähty, mutta enimmäkseen kuitenkin show'ssa  tuntuu olevan ratkiriemukkainta videoväläykset, joissa pienet lapset jollakin tapaa loukkaavat itseänsä esim. trampoliinista tippuvat niskat nyrjähdellen maahan, kävelytuolilla tullaan rappusia alas, keinu iskeytyy päähän, pyörällä päin puuta etc. Tässä kerran pienimpämme  katsellessa ohjelmaa, olin aika kauhistunut hänenkin nauraa hekottaessa noille loukkaantumisille. Poika huomattuaan, ettei minua naurata lainkaan sitten patisti minua oikein erikseen nauramaan. Minua kun aivan kylmää aina nähdessä tuollaisia kohtauksia,j oissa pientä ihmistä sattuu. Tuolloin ajattelin, ettei tällainen ohjelma ainakaan pienille lapsille sopivaa ole. No, viime lauantai-iltana poika pääsi vahingossa  taas seuramaan ohjelmaa. Meillä vieraita, istuttiin keittiössä, ja ihmeteltiin mikä poikaa naurattaa noin kovasti...Neljän lapsen äitinä on koettu monenlaisia tilanteita vaarallisista muuten vain ikäviin; on esikoinen laittanut kahdenkymmenen asteen pakkasilla kielensä rautatankoon, on tultu jyrkät  rappuset pää eellä alas - onneksi oli paksu toppapuku yllä, ja yhtä sun toista. Ei niistä kyllä huumoria revitä! Upeat palkinnotko pääpalkinto mielessä saavat vanhemmat videokameroineen töihin - monet kuvaukset kun vieläpä tuntuvat vartavasten "tehdyiltä"? Eikä me aivan  ainoita olla, joita ohjelma närkästyttää. Enhän edes tiedä, vaikka Suomessakin menisi vastaavanlainen ohjelma. Ollaan sieltä jo sen verran kauan oltu pois. Tämän ohjelman muistan täällä kuitenkin jo olleen silloin, kun maahan tultiin viisitoista vuotta sitten.
Otsikko:
Kirjoitti: Jaaks - helmikuu 21, 2005, 19:27
Mette :D

Meillä se onkin lapsilta kiellettyjen ohjelmien listalla juuri mainitsemistasi syistä.  Mieluimmin annan heidän katsoa vaikka Simpsons :)