Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa

Aloittaja jounij, toukokuu 06, 2007, 15:23

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

jounij

Hulluttelua

Kiitos kannustuksesta, Dinkum. Eli en ehkä olekaan ihan hullu! Mutta sen verran kuitenkin, että viikonloppuna kävin tyypittämässä norsun:



Vai oliko tämän tarinan hullu tuo norsukuski (joka kuvassa kurkistelee takaani), joka antoi minun istua ohjaajan paikalle?


Monenlaista hulluttelua kokeilee

"Indian Jone"
Jouni
Canberra

eevis

Jouni :) Sinä mikään hullu ole... nyt vaan ennen paluuta vielä kaikkiin hinduseremonioihin, uimaan Gangesiin ( ;D ) ja Bollywoodeihin sun muihin, onpahan sitten mukavia/mielenkiintoisia muistoja plakkarissa! :XXXX (niin ja laita kuvia :) )
Dees - We will bloody bounce back!!!


Leokatti

Lainaus käyttäjältä: eevis - lokakuu 10, 2007, 15:32
:) (niin ja laita kuvia :) )

Joo! Varsinkin siitä uintireissusta   :god:

ps. kannattaa vissiin uida pää pystyssä ja suu kiinni... :pepsodent
Kati

If you can't be a good example -- then you'll just have to be a horrible warning.

jounij

Irtokommentteja

Intialaiset varmaan sanovat yksissä tuumin: "En pidä kriketistä - rakastan sitä". Tästä vinkistä kannattaa ottaa vaari, jos joutuu vaikkapa liike-elämässä soittelemaan Intiaan. Puhelut kannattaa jättää soittamatta silloin, kun on käynnissä krikettiottelu Intian ja jonkun muun maan välillä. Kaikki seisoo enemmän tai vähemmän ottelupäivinä. Tämänkin toimistorakennuksen jokaisen kerroksen aulassa on tv, jonka ääreen kaikki intialaiset työntekijät pysähtyvät pelipäivinä tuon tuostakin. Pari päivää sitten kaikuivat kovat riemunhihkaisut koko toimistolla aina Intian joukkueen tehtyä pisteitä Australian Intian kiertueella parhaillaan olevaa joukkuetta vastaan. Desibelimyrsky oli suorastaan raivoisa pelin päätyttyä Intian joukkueen voittoon.


Vai että Gangesiin haluaisitte minun menevän, Eevis ja Leokatti? Mikä teillä nyt on tullut minua vastaan? Et taida, Leokatti, halutakaan niitä safiireita, joista oli kerran toisaalla puhetta? Onneksi Ganges on kaukana täältä, ja onneksi minulla on itsesuojeluvaistoa jäljellä sen verran, etten ui muissakaan paikallisissa luonnollisissa vesistöissä.


Muunlaisia muistoja etsien

"Indian Jone"
Jouni
Canberra

Leokatti

Eikös se inflaatio syönytkään mun safiireita?! Siinä tapauksessa ottanen sanani takaisin, oi teidän pyhä korkeutenne, ronsuakin hallitseva Indian Jone...  :god: :god:

*lähtee raivaamaan korurasiaan tilaa*

ps. nyt ei sitten tarvitsekaan tuoda niitä tänne Perttiin asti. Meidät löytänee melko pian Ballaratin lumisateista  8)
Kati

If you can't be a good example -- then you'll just have to be a horrible warning.

Heidi

Vai Ballaratin lumisateisiin olet Leokatti muuttamassa! Ota yhteytta kun olet kotiutunut, me asutaan samoilla kulmilla tai ainakin melkein, parin tunnin ajomatkan paassa. Kylla se kesa varmaan sinne Ballaratiinkin joskus tulee, kuten toivottavasti meillekin. Viela siita ei tosin ole minkaanlaisia merkkeja ilmassa!

Ja Jounin ketjussa kun aiheen vieresta kirjoitetaan niin hauskaa loppuaikaa Intiassa ja hyvaa kotimatkaa kun sen aika koittaa! Jutuistasi paatellen on aika paljon muisteltavaa kertynyt elakevuosia varten...  :pepsodent

Leokatti

Juh, ilman muuta Heidi. Tiirailinkin jo tuossa päivänä eräänä karttaa sillä silmällä etäisyyksiä mittaillen. :pepsodent
Kati

If you can't be a good example -- then you'll just have to be a horrible warning.

eevis

Voi Jouni rakas, ei mitään sinua vastaan, vaan toivon sinun valaistuvan ja puhdistuvan täydellisesti kylpemällä Gangesissa...  :pepsodent hehheh ja jos Kati saa safiireja niin mulle tuliaisiksi norsu, pliis... :D pidä hauskaa, cheers...  :XXXX
Dees - We will bloody bounce back!!!


jounij

Matka Mysoreen

Viime viikonloppuna tutustuin Bangaloren lähellä sijaitsevaan Mysoren kaupunkiin. Ennen kuin Intia itsenäistyi, Mysore (myös Mysuru) oli nykyään Karnatakan osavaltiona tunnetun Mysoren prinssivaltion pääkaupunki. Nykyään Mysore on jäänyt huomattavasti isommaksi kasvaneen veljensä Bangaloren varjoon, mutta tarjoaa silti paljon mielenkiintoista nähtävää. Vaikka kaupunkien vajaan parin sadan kilometrin mittainen välimatka onkin melko tiheästi asuttua, niin välillä näkee paljon vihreätä luontoakin. Etenkin jos poikkeaa valtatieltä, voi välillä tuntea olevansa kaukana Intian normaalista hälinästä.

Työkaverini Lingaraju järjesti viimeinkin tämän viikonloppureissun, josta on ollut puhetta koko Intiassa oloni ajan. Matkaan lähdettiin varhain lauantaiaamuna - itse asiassa niin varhain, että asuinhotellini ei ollut vielä avannut edes ravintolaansa aamupalaa varten. Mutta ei hätää: muutaman kymmenen kilometrin (eli ainakin puolentoista tunnin) ajomatkan jälkeen löysimme perinteisen intialaisen tienvarsiravintolan, jossa nautimme intialaisia herkkuja Lingarajun ja kahden hänen mukaamme houkutteleman kaverin kanssa. Lingarajun ehdotuksesta huolimatta autonkuljettajamme ei maan tapaan liittynyt isäntien seuraan aterioimaan, vaan vartioi autoa aterian ajan. En ole muuten koskaan käsittänyt, missä välissä intialaiset autokuskit ehtivät syömään. Melko hoikkia poikia he kyllä tavallisesti ovatkin.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Kaveri-joen isot vesiputoukset (lat 12.295898 lon 77.167611). Paljon siellä putouksissa olikin kuohuvaa vettä näin sadekauden hännillä. Itse tosin olin hieman kiinnostuneempi näköalapaikan ympärillä ihmisistä välittämättä hääräilleistä apinoista. Vesiputoukset olivat vaikuttavan näköiset, mutta monia hienoja vesiputouksia olen nähnyt monin paikoin aiemminkin. Villejä apinoita sen sijaan en ole onnistunut näkemään missään muualla kuin Intiassa.

Matkalla vesiputouksille kuskimme oli ottanut väärän tien: nimittäin putousten lähellä olevan vesivoimalaitoksen huoltotien. Ajettuamme tätä yksikaistaista tietä useita kilometrejä vastaan tuli suljettu puomi, jonka luona osavaltion sähköyhtiön vahti oli jämynä estämässä läpiajoamme. Tien alkupäässä oli ollut kyltti, jossa oli kerrottu tien olevan vain luvalla varustettujen autojen käytössä. En tiedä, miksi lisäkseni muut autoissa istuneet eivät olleet kiinnittäneet kylttiin mitään huomiota. Portilla kuski ja intialaiset kanssamatkustajani väittelivät pitkään vahdin kanssa, ennen kuin hän päästi meidät läpi. Pari kymäläistä (AU$0.60) kuulema lopulta avasi puomin meille. Minulle olisi tosin passannut kiertää takaisinkin viralliselle tielle.

Aikamme kuohuvaa vettä katseltuamme ja välipalaksi kookospähkinästä mehut juotuamme jatkoimme matkaa Mysoreen. En olisi etukäteen osannut arvatakaan, miten rentouttavalta tuntui pelkästään istuskella autossa kaukana kaupungin hälinästä ja vain ihailla ympäristön vihreitä maisemia. Heräsi mieleen, että pitäisiköhän kotiin päästyä alkaa katsella asuinpaikkaa hieman kauempaa kaupungista. Toisaalta eipä siellä koti-Canberrassa tarvitse pahemmin liikenteestä tai muusta hälinästä kärsiä, joten eiköhän se nykyinen kotikin menettele toistaiseksi.

Mysoressa söimme lounaan ja majoituimme hotelliin. Pienen tauon jälkeen siirryimme Kaveri-joen padolle ja sen alapuolella olevaan hienoon puutarhaan (lat 12.419368 lon 76.572677). Tuo puutarha oli oikein mukava paikka, vaikkakin meillä jäi se näkemättä kuulopuheiden mukaan oikein komeassa iltavalaistuksessa. Olimme kyllä aivan oikeaan aikaan liikenteessä, mutta juuri hieman ennen valojen sytyttämishetkeä tuli sähkökatko. Paikalta poiskulkua helpottava hätävalaistus tuli päälle parissa minuutissa, mutta koristevalot eivät. Odottelimme sähkökatkon ohimenoa noin varttitunnin, mutta sitten kyllästyimme. Kävelimme puutarhasta pois, mutta kuitenkin samalla alueella olevalle musiikkivesisuihkulähteelle. Kävelymme aikana sähkötkin tulivat päälle, mutta puutarhaan odottelemaan jääneiden ihmisten ihasteluhuudotkaan eivät enää saaneet meitä palaamaan takaisin. Suihkulähteellä vesi suihkusi ylös ja muihinkiin suuntiin musiikin tahdissa. Musiikiksi oli valittu - minulle kerrottiin jälkikäteen - tunnettuja intialaisia elokuvasävelmiä ja jopa Intian kansallislaulukin. Intialaisista tämä oli suorastaan upeaa, mutta minulle Melbournen Crown-kasinon aulan vähintäänkin 10 kertaa isomman vastaavan esityksen useaan otteeseen nähneelle tämä juttu oli hieman "hohhoijaa".

Palasimme kaupunkiin, söimme päivällisen ja siirryimme hotelliin lepäämään, sillä aamulla oli varhainen ylösnousu. Nimittäin jo pian kuuden jälkeen lähdimme ajelemaan läheisen kukkulan päälle tutustumaan siellä olevaan Chamundi-temppeliin (lat 12.272577 lon 76.671120). Paikka on hyvin suosittu  joten lähdimme liikkeelle periaatteella "varhainen lintu nappaa madon". (Tosin tavallisesti minä olen tästä asiasta enemmänkin vastakkaista mieltä, eli "varhainen mato joutuu linnun suuhun".)

Temppelialueella jouduimme tavalliseen tapaan jättämään kenkämme ulkopuolelle säilöön. Sitten vain enimpiä lehmän läjiä ja lehmiä väistellen kävelimme jo muutaman kymmenen metriseksi ehtineen jonon hännille. Sen verran olivat lehmät tehneet tässä ympäristössä tepposiaan, että siinä kävellessä hieman puistatti katsoa, kuinka monet hindut menivät temppelin oven edessä maahan kontalleen ja jopa mahalleenkin jumalaansa kunnioittaakseen.

Kovasti oli jo aamuvirkkuja kauppamiehiäkin liikkeellä. Uhrilahjoja, postikortteja ja paikallisesta nyt jo erittäin harvinaisesta sandal-puusta kaiverrettuja pieniä jumalankuvia olisi pitänyt ostaa läjäpäin. En ostanut tälläkään kertaa, vaikka siinä jonotellessa ja temppelin aukeamista odotellessa olisi ollut hyvin aikaa vaikka hieroskella kauppojakin.

Tässä temppelissä oli sellainen harvinainen piirre, että sen katollekin pääsi käymään. Sieltä näkyikin hyvin myös mäen juurella sijaitsevaan Mysoren kaupunkiin. Katolla havaitsin huvittavan episodin: Iso joukko intialaisia seisoskeli katselemassa paria katon reunalla ollutta apinaa. Yht'äkkiä nämä apinat alkoivat parittelun. Sekunnin murto-osassa kaikki intialaiset kääntyivät häkeltyneinä ja hermostuneena tirskahdellen poispäin ja lähtivät samantien kävelemään kohti alasvieviä portaita.

Katseltuamme tarpeeksi temppeliä ja ympäröiviä maisemia aloitimme paluumatkan. Pysähdyimme katsomaan myös samaisen kukkulan rinteellä olevaa valtavan isoa, yhdestä kivenjärkäleestä veistettyä Nandi-härän patsasta (lat 12.279564 lon 76.668134). Patsaista puheenollen, tämän Chamundi-temppelin lähellä oli myös Mahishasura-paholaisen patsas. Mysoren kaupungin sanotaan saaneensa nimensä tästä Mahishasurasta.

Temppelivierailun jälkeen menimme takasin hotellille aamupalalle. (Tämä tarinahan alkaa muistuttaa enenevissä määrin Enid Blytonin viisikkoseikkailuja, joissa aina syödään ja Tim hotkaisee jäätelön yhdellä suupalalla kitaansa jne.) Seuraavana oli vuorossa tutustuminen Mysoren Maharajan palatsiin. Sinnekin piti mennä avojaloin, mikä harmitti myöhemmin takaisin kenkäsäilölle iltapäivän auringon kuumentamalla kiveyksellä hipsutellessa. Se myös alkaa risoa kaikissa näissä Intian turistikohteissa, että ulkomaalaisilta peritään noin kymmenkertaiset pääsymaksut paikallisiin kävijöihin verrattuna. Ja ikään kuin se ei vielä olisi tarpeeksi, niin useimmiten vielä kameran käytöstä peritään erillinen maksu tai se on kokonaan kiellettyä. Tähän Mysoren palatsiinkaan ei saanut ottaa kameraa lainkaan. En kuitenkaan halunnut jättää kamerakännykkääni kaniin, vaan sain kuin sainkin kuljetettua sen sisälle kaikista turvatarkastuksista huolimatta. Onneksi en kuitenkaan ottanut sitä esiin koko palatsikierroksen aikana, sillä vartijat tuntuivat olevan kuvien oton suhteen tosi tarkkoja: Lingaraju otti palatsin ensimmäisessä huoneessa kännykkänsä taskustaan kääntääkseen sen hiljaiseksi (kuten sisäänkäynnin luona olevassa kyltissä oli kehoitettu), niin heti kohta oli vartija kimpussa pyrkien takavarikoimaan koko kännykän. Pitkällisen riitelyn jälkeen Lingarajun onnistui saada puhelin takaisin vartijan käsistä ja näyttää muistissa olleet valokuvat, joista yksikään ei ollut palatsin sisältä otettu.

Palatsi oli tosi hieno ja myös huomattavasti paremmassa kunnossa kuin saman maharajan hallitsema Bangaloren palatsi. Varsinkin ihailin tiikkipuisia ovia, jotka olivat raameja lukuunottamatta kauttaaltaan monimutkaisten kaiverrusten peitossa. Sellaisen kun laittaisi oman talonsa ulko-oveksi, niin kyllä olisi naapureilla ja alueen kiinteistöagenteilla puheenaihetta pitkäksi aikaa! Voisi vaan olla oven hinta puolet koko talon rakennuskustannuksista!

Tämän palatsin pihalla muuten kävin sillä aiemmin mainitsemallani norsuratsastuksella ja sen perään ratsastin myös kamelilla. Nämä ratsastukset olivat suorastaan hihityttävän halpoja: norsukyydistä perittiin ulkomaalaisilta 100 rupiaa (AU $2.83) ja kamelikyydistä vain 10 rupiaa. Tosin sain myös vihjeen antaa siihen päälle muutaman kymäläisen tippiä kuskeille, jotka sitten huolehtivatkin asiallisesti valokuvien ottotarpeestani, heh heh... Kyllä "inkkarit" tietävät, kuinka "länkkäreiltä" nyhdetään rahat pois, vaikkakin vain pienissä erissä kerrallaan!

Tseuraavaksi tsekkasimme itsemme ulos hotellista ja lähdimme ajelemaan takaisin Bengalurua kohti. Matkalla pysähdyimme hienolla vesilinnuistaan ja krokotiileistaan kuuluisalla Ranganathittu -luonnonsuojelualueella (lat 12.424245 lon 76.653713). Oli mukava elämys käydä soutelemassa - noh, myönnettäköön, että alueen intialainen työntekijä oli airoissa ja itse vain käyttelin kameraa - tällä Kaveri-joen padon alapuoleisella viheralueella. Lintuja siellä olisi kaikkein eniten tammikuussa muuttolintujen saavuttua sinne talven pitoon, mutta olipa niitä nytkin ihan nähdä asti: pelikaaneja, iibiksiä, käärmekaulalintuja ja ties mitä. Nähtiin neljästä viiteen krokotiiliakin, joista yksi oli melkeinpä airolla huitaisuetäisyydellä. Onneksi se ei alkanut uhitella, niin ei tarvinnut turvautua kättä pidempään.

Loppumatka Bengaluruun ja siis hotellilleni sujui lähinnä puolihorroksessa nuokkuen, varmaan siitä kukonlauluakin varhaisemmasta heräämisajankohdasta johtuen. Yhdet kahvit pysähdyimme matkalla juomaan. Silläkään pysähdyksellä en hotkaissut jäätelöä yhdellä haukkauksella kitaani.


Kuvailee

"Indian Jone"
Jouni
Canberra

Heidi

Jouni  :pepsodent

Kun palaat kotiin niin ehdottomasti heti irtisanoudut nykyisesta duunistasi ja hankkiudut toihin Lonely Planetille Intia-opasta paivittamaan!

Tai vaihtoehtoisesti Enid Blytoniksi Enid Blytonin paikalle!  :god:

jounij

Hurja viikonloppu

Eräänä syyskuisena viikonloppuna tuli vietettyä tavallista rajumpaa elämää. Lauantaiaamuna matkasimme isommalla porukalla Bangaloren pohjoispuolella sijaitsevaan Golden Palms -lomakylään, joka on kuin keidas keskellä erämaata. Tai noh, paremminkin kuin keidas äärimmäisen vilkkaan ja äänekkään suurkaupungin laidalla - ei kovin syrjässä, mutta silti tarpeeksi kaukana tarjotakseen mahdollisuuden hiljaiseen lepoon ja rentoutumiseen tai myös liikunnallisempiin aktiviteetteihin niille, jotka sellaisia halajavat. Tai myös hieman räyhäkkäämpään elämään...

Majoittauduttuamme otimme itse kukin hierontaa ja/tai muita hoitoja mielemme mukaan. Eräät meistä kävivät myös squash-kentällä - minäkin ensimmäistä kertaa noin 10 vuoteen. Nopeaotteisen, hyvinkin yhteensä kunnioitettavat 45 minuuttia kestäneen kössin pelaamisen jälkeen alkoi juhlinta, ensin päivällisen merkeissä ja myöhemmin pokeripöydän ääressä. Pokeripelit olivat suorastaan karmaisevan jännittäviä: yhdessäkin vaiheessa minulla oli enää muutama pieniarvoinen pelimerkki jäljellä ollessani toiseksi viimeisenä pelissä mukana. Mutta nousinkin kuin nousinkin siitä suosta voittajaksi joko suosiollisten pelikorttien tai armottoman kovan pelitaidon ansiosta. Ehkäpä suosiollisten pelikorttien!? Peliä ja siinä ohessa juomien nautiskelua kesti melko isoille tunneille saakka. Sama meininki jatkui vielä sunnuntaina, kun päätimme muutaman muun reippaan ja lahjakkaan urheilijanuorukaisen kanssa siirtyä jatkoille Bengalurun huippuhotelli Leelan Palacen legendaariselle sunnuntai-brunssille, jossa saa 2000 rupialla (AU$57) pötsin täyteen ruokaa ja juomaa. Legendaarisen tästä brunssista tekee kaiketi lähinnä se, että alkoholijuomat kuuluvat hintaan, mutta vesi ei!

Brunssitarjoilun ollessa lopuillaan kello 16:n maissa joku huomasi, että sinä iltana ajetaan formuloita. Siinäpä heti kyselemään tarjoilijalta, onko hotellissa tv:llistä ravintolaa, jonne voisimme mennä jatkojen jatkoille. Tarjoilija valisti meitä ystävällisesti, että hotellin ainoa "yleisö-tv" on Royal Loungessa, jonne ei ole asiaa muilla kuin hotellin asukkailla. "Kiitokset tiedosta, missäpä se kuninkaallinen olohuone muuten sijaitsee", joku meistä älysi udella tarjoilijalta. "Viidennessä kerroksessa, herra", kuului vastaus. Niinpä heti (seuraavat [tai sitä seuraavat?]) juomalasit tyhjennettyämme lähdimme vaeltamaan kohti hissiä.

Viidenteen kerrokseen päästyämme astelimme määrätietoisesti kohti kuninkaallista oleskeluhuonetta. Se olikin onneksi ihan näköetäisyydellä hisseiltä, joten saatoimme kävellä sinne sen näköisenä kuin kuluttaisimme siellä aikaa tuon tuostakin. Pokkana valloitimme sillä hetkellä tyhjän huoneen parhaat istuimet ja käskytimme paikalle sännännyttä tarjoilijaa avaamaan meille tv:n F1-kanavalta. Tarjoilija kipaisi äkkiä jostain kaukosäätimen ja alkoi selailla kanavia. Joku meistä keksi pyytää kaukosäätimen tarjoilijalta haltuunsa, ja kehotti samantien tarjoilijaa tekemään pääpuuhaansa: noutamaan meille lisää juotavaa - mikä ei liene enää tässä vaiheessa mikään yllätys?!

Vasta tässä juomien tilausvaiheessa tarjoilija ilmeisesti muisti, etteivät kuninkaalliseen oleskeluhuoneeseen pääse muut kuin hotellin - jos nyt ei kuninkaalliset, niin ainakin kuninkaallisen kokoista sisältöä rahakukkarossaan kanniskelevat - asukkaat. Hän alkoi kysellä huonenumeroitamme. Hetkeäkään epäröimättä ja samalla kavereideni suureksi huvitukseksi kerroin tarjoilijalle "lievästi" taivuteltua totuutta: "Odotamme parhaillaan matkalaukkujamme saapuvaksi, ja kun ne ovat saapuneet, kirjaudumme hotellin asukkaaksi. Mutta nyt ennen majoittumistamme meidän täytyy maksaa käteisellä". Itsekseni tosin mietiskelin jo puhuessani jatkoselitystä: mistähän ne matkatavaramme muka saattaisivatkaan olla tulossa ilman meitä. Meriselitys kuitenkin hyväksyttiin mutisematta - uskottiinpa sitä tai ei! Tv:n formula-kanavakin löytyi siinä samalla. Formula-turnajaisten kuluessa ei päästetty janoa yllättämään - kyllä meistä pidettiin sen verran hyvin huolta siellä kuninkaallisessa oleskeluhuoneessa! Kelpo turnajaisethan ne olivatkin: Kimi voitti!


Yhä iloisena muistelee

"Indian Jone"


J.K. Heidi, ei minun taida enää kannattaa heittäytyä ainakaan näiden juttujen takia kirjailijaksi, sillä nämähän ovat täällä jo kaikkien nähtävissä ja ihan ilman korvausta. Muuten viime perjantaina yhdessä iltakerhossa käydessäni tapasin ekaa kertaa eräitä paikkakunnalle hiljattain saapuneita suomalaisia. Siinä itseämme esitellessä yksi näistä uusista suomalaista tuumasi: "ai sinä olet SE Jouni, olemmekin lueskelleet juttujasi Dunderista". Google tuntuu toimivan hyvin!
Jouni
Canberra

eevis

Dees - We will bloody bounce back!!!


jounij

Tilinpäätös

Tällä erää viimeisestä viikonlopustani Intiassa on kulunut jo suurin osa ja muutenkin Intiassa oleskeluani on jäljellä enää vain kaksi vuorokautta. Eilen launtaina onnistuin vielä käymään Bannerghatta -nimisessä luonnonpuistossa. Siellä oli tarkoitus käydä jo Arjan Intian vierailun aikana, mutta silloin se jäi väliin. Mukava paikkahan sekin oli käydä, vaikka olikin eläintarhan kokoa ja varustelua ajatellen vaatimattomammasta päästä. Kivaa oli kuitenkin nähdä monia aiemmin näkemättömiäkin intialaisia ja afrikkalaisia eläimiä - ja joitakin niistä vieläpä melko luonnollisessa ympäristössä. Ostamaani sisäänpääsylippuun nimittäin kuului myös linja-autoajelu monenlaisten kauriiden, karhujen, leijonien ja tiikereiden tilaviin asuinaitauksiin. Kaikkia etukäteen mainostettuja eläimiä myös nähtiin tällä "safarilla". Olipa yksi mustakarhu käynyt peräti köllöttelemään keskelle tietä, ja kuskin apureineen täytyi karjua karhulle bussin ikkunoista ja jopa hieman säikyttää karhua bussia lähemmäksi ajamalla, ennen kuin se suostui väistymään.

Päivitänpä tässä myös Intiassa näkemieni minulle tavalla tai toisella "uusien" eläinten luetteloa:

  • Norsu (ekat villinorsut Karnatakan ja Tamil Nadun rajamailla; myös ensimmäinen jalan vastaantullut norsu kaupunkiliikenteessä Kochissa)
  • Riikinkukko ja villisika (ekat oikeasti villinä näkemäni sellaiset Nagarholessa)
  • Mungo (käveli automme edestä tien yli Mysoren viereisen Chamundi-mäen rinteellä)
  • Piikkisika (Bannerghatassa)
  • Kuningaskobra (Bannerghatassa; se oli hurjasti suurempi käärme, kuin mitä olin kuvitellut sen olevan - yleensä sen kokoiset käärmeet ovat jo myrkyttömiä kuristajia)
  • Intian mustakarhu (Bannerghatassa; myös nämä karhut olivat huomattavasti kookkaampia, kuin mitä olin etukäteen luullut)
  • Intian pantteri (Bannerghatassa; tosin Intian ja Afrikan panttereilla ei ainakaan Wikipedian mukaan ole mitään eroa toisin kuin esimerkiksi leijonilla)
  • Intialaisia oravia (Niitä vilistelee monin paikoin täällä kaupungissakin. Olen muuten muutaman kerran nähnyt ja kuullut niiden viheltävän kuin lintujen konsanaan - sanon tämän ihan vakavissani, vaikkeivat muut täällä tuntemani suomalaiset tunnustakaan kuulleensa oravan vihellystä. Ovat siis varmaan luulleet linnun vihellykseksi.)
  • Intialaisia krokotiileja (Ranganathittu Bird Sanctuaryssä ja Bannerghatassa)
  • Hornbill eli "sarvikuonolintu" (Bannerghatassa; on muuten julman iso lintu)
  • Hyeena (Bannerghatassa)
  • Shakaali (Bannerghatassa)
  • Monenlaisia erilaisia kauriita, antilooppeja, liskoja ja lintuja, joista en usko nähneeni kaikkia lajeja aiemmin (Nagarholessa, Bannerghatassa sekä lintuja ja liskoja siellä sun täällä)

Hyvillä mielin lähden täältä kohti kotia. Mieleen jää enimmäkseen positiivisia kokemuksia, vaikka hermojani joskus koeteltiinkiin ja vaikkei Intia olekaan mitenkään helppo elinympäristönä. Joitakin kiinnostavia paikkoja jäi näkemättäkin. Mainittakoon nyt ainakin Jaipur, Udaipur, Madurai, ja Pondicherry, enkä myös ehtinyt tutustumaan Delhiinkään oikein kunnolla, vaikka siellä kävinkin. Jotkut Mumbaissakin käyneet ovat kehuneet ja suositelleet kaupunkia vierailukohteena, mutta sinne minulla ei jostain syystä ole hinkua.

Varsinkin tämän asuinhotellini henkilökunta kyselee minulta jatkuvasti, milloin palaan takaisin. Joudun vastaamaan - totuudenmukaisesti - etten tiedä. Tällä hetkellä ei ole paluusuunnitelmia. Ihan mielelläni tulen tänne joskus uudelleenkin käymään, mutta sen verran olen jo nähnyt tätä maata, etten usko haluavani aivan heti tänne takaisin ainakaan turistimatkalle. Saattaisi olla mielenkiintoista tulla katsomaan, miten Intia on kehittynyt esimerkiksi parin kymmenen vuoden kuluttua, mutta ennen sitä tuskin tulen tänne suuntaan, jos pitää matkustaa omilla rahoilla.


Pakkaamista aloitellen

"Indian Jone"
Jouni
Canberra

Leokatti

Kiitokset Jouni mielenkiintoisista kertomuksista!  :god: Kamala miten tuo aika menee nopsaan. Vastahan sinä sinne olit lähdössä...

Älä katkaise selkääsi safiireita lentokentälle raahatessasi  :pepsodent
Kati

If you can't be a good example -- then you'll just have to be a horrible warning.

jounij

Matkalaukku pakattu

Eilen pakkailin kaikki kamat, ja painavahan se laukku on... ettäs tiedät Leokatti. Saapa nähdä, millaisia kevennysyrityksiä joudun lentokentällä tekemään! Ja aivan kuten etukäteen arvelinkin, joudun lähettämään kotiin yhden laatikollisen tavaraa postitse. Siihen postipakettiin en tosin taida uskaltaa pistää mitään arvotavaraa (kuten safiireita, heh). Niin paljoa en luota paketin perillemenoon.


Tuumaa

(Vielä vähän aikaa) "Indian Jone"
Jouni
Canberra

jounij

Kotimatkalla

Eilen oli aika jättää Bengaluru. Se olikin vaikeampaa, kuin olin osannut etukäteen odottaa. Kaikki tehtäviinsä omalta osaltani kouluttamani työryhmämme jäsenet ovat kukin omalla yksilöllisellä tavalla hienoja tyyppejä, joista jokaisen seuraa huomasin eilen jääväni auttamattomasti kaipaamaan. Olenhan työskennellyt heistä osan kanssa hyvin läheisesti (eli samassa huoneessa) jo viime joulukuun alkupuolelta lähtien. Samoin ei ollut helppoa jättää taakse monia "matkallani" ystäviksi tulleita suomalaisia "kohtalotovereitani", vaikken heidän kanssaan ollutkaan tekemisissä aivan päivittäin. Paitsi tietysti useimpien arkiaamujen juhlamokkataukojen vakioporukan kanssa...

Tätä kirjoittaessani istun janon sammutustauolla yhden Singaporen pääkadun varrella sijaitsevassa terassikuppilassa. Paikan vilkkauteen nähden on aivan käsittämättömän rentouttavaa, kun kadulta ei kaiu jatkuva tyytytys, kun leveillä jalkakäytävillä on jokaisella kulkijalla omaa tilaa metritolkulla, kun ei tarvitse tarkkailla, mihin astuu, ja kun kukaan ei ole nykimässä hihaa rahaa kerjäten. Roskien lähes täydellinen katukuvasta puuttuminenkaan ei ole pahitteeksi.

Niin sitä vain ehti puolessa vuodessa tottua intialaisuuteen, ettei kaiken edellämainitun jatkuvaa läsnäoloa tullut yleensä edes ajatelleeksi, mutta heti maasta poistuessa - ensin kolme viikkoa sitten Kuala Lumpurissa ja nyt Singaporessa - ero iskee tajuntaan kuin luoti. Tunteiden ristiriita on siis ainakin vielä tällä hetkellä hyvin suuri. Vaikka kaikki monet hyvät Intiassa vietetyt hetket ovat vielä tuoreessa muistissa ja vallitsevat mielessä päällimmäisinä, niin toisaalta ei tarvitse huonommissakaan muistoissa mennä eilistä lentokentän turvatarkastukseen jonottelua kauemmaksi. Muun maailman lentokentillä ei ole koskaan tarvinnut jonottaa turvatarkastukseen kuin muutama minuutti, mutta esimerkiksi eilen jonottelu kesti noin puoli tuntia. Kokemukseni mukaan muissa maissa, kun olet kävellyt metallinpaljastimen läpi sen piippaamatta, niin asia on sillä selvä. Intiassa kaikille matkustajille tehdään metallinpaljastusportista  kävelemisen jälkeen vielä erillinen käsiskannaus, piippasipa portti tai ei. Pahalle tuulelle tulemistani ei myöskään vähentänyt se, että koko sen pitkän jonotteluajan takanani olevat tyypit halusivat välttämättä olla niin lähellä, että koko ajan jonkun jonottajan pieninkin heilahdus aiheutti samalla tönäisyn. En usko, että sillä(kään) jonon tiivistämisellä nopeutettiin lentokoneiden lähtöä pienimmässäkään määrin.


Analysoi

(Ei enää) "Indian Jone"
Jouni
Canberra

jounij

Kotona

Lainaus käyttäjältä: Leokatti - lokakuu 22, 2007, 09:19
Älä katkaise selkääsi safiireita lentokentälle raahatessasi  :pepsodent

En katkaissut. Tosin täytyy myöntää sillä kirotulla inflaatiolla olleen jotain osuutta asiaan, eli jos ei nyt ihan safiireja saatukaan mukaan, niin jotain tuliaista kuitenkin. Matkalaukun painosta päätellen ne tuliaiset voisivat olla vaikkapa niitä Eeviksen norsuja - tulepa Eevis kylään, niin saat tietää, kuinka pahan inflaation uhriksi sinä olet joutunut...

Onneksi katkaisin matkani Singaporessa, niin en kärsinyt pahojakaan ylipainomaksuja: Bengalurun lentokentällä koneeseen tsekkaamani laukun paino näytti 31.9 kiloa. Sallittu määrähän olisi ollut vain 20kg. Singapore Airlinesin lentokenttävirkailija sanoi, että hän voisi päästää läpi 25kg, muttei kuitenkaan 32kg. Niinpä hän ehdottikin, että maksaisin ylipainomaksua 7 kilosta sen hetkiseen määränpäähäni eli Singaporeen saakka. Myönnyin asiaan ilman pienintäkään neuvottelua: minulla oli sentään vielä kaksi reppua ja myös täyteen ahdettu 17-tuumaisen laptopin laukku käsimatkatavaraa, joista olisi punnittaessa koitunut huomattavasti sallittua enemmän. Ylimääräistä maksua koitui varsin siedettävät noin AU$100.

Singaporesta poistuessani yritin vielä hieman keventää isointa matkalaukkuani, mutta samalla tavaraa valitettavasti tarttui mukaan vielä hieman lisää. Lentokentällä matkalaukun paino näytti yhä 31kg. Nyt siitä ei kuitenkaan peritty lainkaan lisämaksua. Verovapaasta myymälästä mukaani tarttui vielä lisää painolastia, minkä takia päätin Sydneyyn päästyäni tsekata toisen repuistanikin ruumaan matkustamaan. Sydneyssä vaaka näytti näille kahdelle laukulle yhteensä noin 34 kiloa (eli se nimenomainen reppu oli tosi kevyt), mutta kuten olen toisaalla tällä foorumilla joskus maininnut, minulta ei ole vielä kertaakaan peritty ylipainomaksua Australian sisäisillä lennoilla, eikä peritty nytkään. (Foorumin uusille lukijoille mainittakoon kuitenkin varoituksen sanana, että päinvastaisiakin kokemuksia löytyy - minulla saattaa olla erityiskohtelua Qantaksella usein lentävänä vakioasiakkaana.)

Nyt siis olen kotona, ja kaikki on hyvin! Paluu arkeen voi pikkuhiljaa alkaa. Tuossa ensitöikseni palvelusväen puutteeseen totutellakseni leikkasin melko pitkäksi päässeen nurmikon saunan lämpenemistä odotellessa. Ja nyt saunomaan!


Onnellisena

"Enää Jone vaan"
Jouni
Canberra

Reijo

Jouni,

Tervetuloa takaisin sivistyksen pariin.
Reijo

RUU

Tervetuloa tänne etelämaihin, Jone vaan! Toivottavasti tropiikin lämpö on hellinyt kehoasi ja Intian eksotiikka mullistanut mieltäsi mieluisalla tavalla (tosin tokihan me kaikki jatkokertomuksen lukijat tiedämme sinun melkeinpä nauttineen jopa vastoinkäymisistä  :peukkuy ).
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

MH

Lainaus käyttäjältä: jounij - lokakuu 27, 2007, 13:19
Kotona

mutta kuten olen toisaalla tällä foorumilla joskus maininnut, minulta ei ole vielä kertaakaan peritty ylipainomaksua Australian sisäisillä lennoilla, eikä peritty nytkään. (Foorumin uusille lukijoille mainittakoon kuitenkin varoituksen sanana, että päinvastaisiakin kokemuksia löytyy - minulla saattaa olla erityiskohtelua Qantaksella usein lentävänä vakioasiakkaana.)



Kotikenttäsi virkailijat ovat aika hanakoita perimään ylipainomaksuja. Itse ainakin vältän Canberran kentää jos laukut painavia. Tulee halvemmaksi mennä Sydneyyn junalla ja lähteä sieltä koska sieltä pääsee aina läpi ilman painomaksuja kunhan minkään laukun paino ei ylitä 30kg.

Nimimerkillä +11kg ja yli 600$, jos laukkuni ja vaatteet olisivat olleet huonompia olisin sen virkailijan nähden tunkenut ne siihen kentän roskikseen.

eevis

Kiva että pääsit kaikkine kampsuinesi turvallisesti kotiin, Jouni! :) Mulle vähän vilauteltiin mahdollista työmatkaa Sydneyyn ensi vuonna, jos se ei ollut pelkkää huijausta, pitää tehdä samalla pikku kiertoreissu myös teidän kautta. Nauti olostasi koti-Canberrassa, Arjalle terkkuja! :XXXX
Dees - We will bloody bounce back!!!


jounij

Loppukaneettina(?) tähän keskusteluun lisättäköön, että nähtävästi en kohta enää ole nokialainen. Nokia on nimittäin päättänyt myydä Identity Systemsin amerikkalaise(mma)lle yritykselle nimeltään Informatica:

Nokian lehdistötiedote asiasta: http://press.nokia.fi/PR/200804/1210605_4.html

Bangaloressa tekemäni työ ei kuitenkaan mene hukkaan, sillä Informaticalla on toimintaa myös Bangaloressa. (Kukapa tietää, vaikka luvassa olisi joskus uusia Indian Jonen seikkailuja Informatican palveluksessa...)


Tiedottaa
Jouni
Canberra

jounij

Jouni
Canberra

jounij

Lisää videobloggailua

YouTubesta löytyy nyt uusia videoitani hakufraaseilla "indianjone kerala" ja "indianjone goa". Uusimmat videot (Kerala osa 7:sta lähtien) on ladattu MPEG4-videoina. Tämän ansiosta voit - linjanopeutesi niin salliessa - katsella niitä korkealaatuisempana kuin aiempia otoksiani. Tämä tapahtuu klikkaamalla linkkiä "watch in high quality", joka on videokuvan alapuolella sijaitsevan katselulaskurin alapuolella.

Jotta minun ei tarvitse enää jatkossa tiedottaa mahdollisista uusista lisäyksistä täällä, kehotan kiinnostuneita rekisteröitymään YouTubeen ja "tilaamaan" (subscribe) uudet videot käyttäjältä "jouniju". Sen tehtyäsi saat aina uusien videoideni "ilmestymisen" jälkeen tiedotteen sähköpostiisi.

Mainittakoon vielä lopuksi, että videoiden kommentoiminen - ja toki arvostelukin - on sallittua ja jopa suotavaa.

[lisäys 29.1.2009] Minun Youtube-kanavalleni, jonka alta löytyvät kaikki julkaisemani videot, pääsee suoraan tästä linkistä:
http://www.youtube.com/profile?user=jouniju&view=playlists


Hupaisia katseluhetkiä toivottaen
Jouni
Canberra

jounij

Yleisön pyynnöistä huolimatta julkaisen täten Intiassa vuonna 2007 ottamani valokuvat. Eiku popcornit eteen, ja klikkaa tästä itsellesi viihdettä noin tunniksi:

Indian Jonen valokuvat diashowna


Vielä kerran

Indian Jone
Jouni
Canberra

eevis

Yksi yleisö kiittää privaattiselostuksista :D ja kehottaa muutakin dunderväkeä tsekkaamaan kivat Intian kuvat! :peukkuy
Dees - We will bloody bounce back!!!